Yöllinen paniikkikohtaus – pelottava kokemus

Yölliset paniikkikohtaukset ovat melko yleisiä ja ne koetaan usein pelottavammaksi kuin päiväsaikaan sattuneet. Tämä voi johtua sitä, että yöllinen paniikikohtaus voi tuntua vielä yllättävämmältä kuin päiväsaikainen: saatat vain herätä pelottavaan tunteeseen. Sydän hakkaa tai tykyttelee ja tuntuu kuin se löisi epätahdissa, hengitys tuntuu salpautuvan…yhtäkkiä olet keskellä jotain pelottavaa ja koska olet ehkä vielä puoleksi unessa et selkeästi tajua mitä tapahtuu. Myös se, että on pimeä ja olet ehkä yksin voi tuntua pahemmalta kuin päivällä koska tunnet olevasi haavoittuvaisempi.

Yöllisten paniikkikohtausten oireet ovat samat kuin kuin päivälläkin koetun: sydän hakkaa, rinnasta puristaa, on kuuma tai kylmä, valut tuskanhikeä, hengitys tuntuu vaikealta…ja ennen kaikkea: pelottaa! Koska oireet koetaan pelottavampana yöllä kuin muulloin niin paniikin noidankehä vahvistuu vahvistumistaan (jos olet lukenut kirjaani niin tiedät jo paljon näistä itseään vahvistavista noidankehistä) ja kohtaus tuntuu jatkuvan loputtomiin.

Mistä yöllinen paniikkikohtaus sitten johtuu?

Paniikkikohtaus on äärimmäinen ahdistustila. Yöllinen paniikkikohtaus johtuu kahdesta päätekijästä:

1. Olet stressaantunut jostakin asiasta ja tästä syystä ahdistunut

2. Pelkäät omaa ahdistustasi, eli niitä paniikin fyysisiä ja psyykkisiä oireita.

Kun nukut, niin elimistösi ei kuitenkaan sulje itseään. Sydän jatkaa pamppailuaan ja hengitys onneksi myös jatkaa toimintaansa. Samoin mielesi työskentelee ja tarkkailee sekä sisäisiä toimintoja, että ulkoisia ääniä ym. Kaikki tämä varmistaa, että olet turvassa – samalla kun suuri osa elimistöstä lepää ansaittua lepoa jotta taas jaksaa toimia seuraavana päivänä. Jos mielesi spottaa jonkin asian olevan vaarallinen, niin se laukaisee kaikki paniikin – eli pelkoreaktion- fyysiset  ja psyykkiset oireet salamannopeasti, vaikka olet unessa. Toisin sanoen heräät siihen, että sydän takoo ja hiki virtaa – ja koet kauhun tunteen! Mutta et tajua senkään vertaa kuin päivällä, että mistä on kyse! Siksi pelko ei jätä sinua…

Yöllinen paniikkikohtaus alkaa siis vaivata sinua jos olet jo valmiiksi ahdistunut ja jos paniikkiin liittyvät oireet pelottavat sinua.

Muista että:

  • Paniikkikohtaus on vain ahdistus- eli pelkoreaktio…eli ’taistele tai pakene’ reaktio. Siihen kuuluu sydämen takominen ja hengitysmuutokset.
  • Paniikkikohtaus ei ole vaarallinen.
  • Oireet eivät ole haitallisia. Eivät edes ne sydämen hakkaamiset ja hengityksen muuttuminen.
  • Koet fyysisiä ja psyykkisiä oireita koska mielesi on tulkinnut tilanteen vaaralliseksi ja se yrittää suojella sinua – yhdessä niiden yhtäkkisten ruumiintoimintojen kanssa. (tämä selitetään kurssissa perusteellisesti)

Mikä auttaa yölliseen paniikkikohtaukseen?

  • Rauhoittava lääkitys, masennuslääkitys, kipulääkitys…riippuen siitä mikä mahdollinen muu tekijä lisää tai ylläpitää ylimääräistä stressiä – ja ahdistusta,  voi auttaa alkuaskeleissa.
  • Itseapu, esimerkiksi se, että huolehdit itsestäsi: liikunta, ruokavalio, sosiaalinen elämä…
  • Ennen kaikkea: Yöllistä paniikkia, niinkuin paniikkia aina, ylläpitää pelko. Opi, että pelkoon ei oikeasti ole syytä, niin pääset paniikkikohatuksista eroon.
  • Pelko on kuitenkin syvällä mielessäsi ja kun yöllä heräät keskellä sitä kauhun tunnetta, niin ei ole helppoa olla pelkäämättä – itse asiassa kun heräät kauhun tunteeseen, on pelko on koko asian ydin…ja niin alat pelätä sitä seuraavaa kohtausta. Tämä voi johtaa jopa nukkumisen – ja yön pelkoon, ja pikkuhiljaa koko elämä alkaa tuntua raskaalta, olet väsynyt ja toivoton.

Miten pelosta sitten voi päästä?

Kaksi vaihetta ovat välttämättömiä:

1. Opi mitä paniikki oikeasti on, miksi koet oireita -kuten sydämem tykytystä. Opi mitkä täsmällisesti ovat omat oireesi ja sitten

2. Opi, että oireista huolimatta mitään kauheaa ei tapahdu ja – paradoksaalisesti – tämän opittuasi paniikki ei enää vaivaa.

Miten opit tämän kaiken? Kognitivinen käyttäytymisterapia perustuu juuri siihen, että voitat haitallisen ja turhan pelon – ja teet sen tutkimalla omia ajatuksiasi sekä tekemällä asioita eri lailla (usein tämä tarkoittaa, että et tee mitään vaikka pelottaa!). Tämä tietenkin vie hiukan aikaa, mutta ei ole mitään vuosia jatkuvaa terapiaa, vaan kyseessä on muutaman viikon pituinen oppimisjakso. Opetat mielesi reagoimaan eri tavalla. Opetat ’alitajunnallesi’ uuden läksyn. Läksy on: paniikkiin ei ole syytä, pelko on aiheeton, ahdistus lakkaa vaikka en tee mitään, mitään vaaraa ei ole…ja lopulta mielesi oivaltaa: ei ole aihetta laukaista paniikkia!

Mielesi ei siis enää laukaise paniikkia, eli paniikkireaktiota…joten lopputulos on, että et saa enää paniikkikohtausta (koska et enää pelkää sitä…aika paradoksaalista, eikö vain?)

Pikaneuvo sinulle jos kärsit yöllisestä paniikista:

  1. Älä taistele tunnetta vastaan. Älä taistele sitä vastaan, kun sydän takoo ja koet muita fyysisä tuntemuksia. Älä koeta muuttaa sitä väkisin. Ahdistus lisääntyy juuri siksi, että mielesi tulkitsee tilanteen niin, että on pakko toimia jotenkin jotta olisit turvassa. Mitä enemmän taistelet ahdistusta vastaan, sitä enemmän aiheutat sitä.
  2. Älä yritä nukkua heti uudestaan. Älä edes kikkailemalla ja ohjaamalla tietoisesti huomiosi muualle. Tätä tehdessäsi vain aiheutat sisäistä stressiä itsellesi – ja lisää ahdistusta. Uni tulee kun se tulee, se ei ole sinun hallinnassasi. Älä siis suorita nukkumista.
  3. Älä siis tee mitään voittaaksesi paniikin, mutta toisaalta hiukan ristiriitaisen tuntuisesti..:
  4. Tee jotain muuta: nouse sängystä. Jos kerran ei nukuta, niin ei kannata pakottaa itseään. Sänky on nukkumista varten. Mene siis muualle. Lue jos huvittaa, kirjoita, suunnittele ruokalista…ja palaa kohtaan 1: tarkkaile vain tunnettasi mutta älä yritäkään muuttaa sitä.
  5. Palaa sänkyyn sitten kun nukuttaa.

Tässä siis muutama vinkki sinulle joka kärsit erityisesti yöllisestä paniikista ja siihen liittyvistä oireista. Kannustan kuitenkin tutustumaan kurssiini lähemmin ja suorittamaan harjoitukset. Tulet yllättymään.

katso myös juttuni paniikkikohtukasesta ja pelosta:

Miltä paniikkikohtaus oikein tuntuu?

30 Comments

  • Emmi

    Reply Reply April 11, 2014

    No hei!
    Olen 15 vuotias tyttö, ja oon kärsinyt kohta 3 vuotta yöllisistä paniikkihäiriöistä. Äitini on sairaanhoitaja, ja tietää tilanteestani. Kaikki alkoi vähän alle 3 vuotta sitten, viikkoa ennen kesälomaa, jolloin sairastuin noro-virukseen. Yöllä heräsin kahden aikaan huonoon oloon, joka voimistui voimistumistaan. Olin niin väsynyt, että pakotin itteni nukahtamaan. Onnistuin siinä hetkellisesti, mutta sitten heräsin silmän räpäyksessä, ajatukset räjähtivät käsiin, ja oksennuskouristelin. Mietin että mitä tää on?? En ymmärtänyt siinä vaiheessa mitään. Sitten oksensin parvisägystäni lattialle.

    Kaikki olivat sanoneet mulle, että kun on paha olo ja oksettaa, yhden oksentamiskerran jälkeen tulee parempi olo. Näin ei mulle kuitenkaan käynyt. Oksensin kaiken ulos mitä sisällä oli, ja pitkin yötä olkkarin sohvalla aivan yksin oksentelin puolen tunnin välein pelkkää vatsahappoa. Aamulla oli erittäin heikko olo, ja kamala kuume.

    Kolmen pävän päästä palasin takaisin kouluun, ja heti seuraavana yönä iski outo tunne. Paniikkihäiriöt eivät vielä siinä vaiheessa olleet kovia, koska en erottanut millon oli häiriö, ja millon ei. Kuukausien saatossa se alkoi voimistumaan, välillä oli todella paha häiriö, monta yötä putkeen. Välillä saattoi jopa mennä viikkoja ilman paniikkihäiriötä.

    Minulla on aina ollut perheessä ogelmia, yleensä äidin kanssa. Isäni on aina kestänyt ja selvittänyt meidän riidat. Yhtenä yönä, kun äidin kanssa tuli riitaa, suututtiin niin pahasti toisillemme, että mulle iski paniikkihäiriö, ja toinen vaan piti mykkäkoulua. Tärisin, oli kylmä, hiki valui, hyperventiloin välillä ja pidätin itkua. Menin sohvalle istumaan äidin viereen, kun en enää kestänyt olla yksin. Olisin halunnu sopia ja puhua äidille. Hän huomasi kyllä selvästi, että minulla oli paniikkihäiriö. en saanut sanaakaan suustani, ja vaivuin epätoivoon ja silmät vetistyi. Äitini nousi sohvalta mitään sanomaatta, sammutti telvision, pesi hampaat, ja oli menossa nukkumaan. Ääni väristen ja hätäisesti sanoin että “äiti, voitsä antaa ton ämpärin tuolta yläkaapista”. Ja kaikki meidän perheessä tietää että siinä vaiheessa kun kysyn oksennusämpäriä, on pelko sanoinkuvaamaton. No, hänpä sitten kurotti ottamaan ämpäriä, tiputti sen eteeni, ja meni nukkumaan. Jäin ihan yksin pimeeseen olkkariin, missä akvaarion pumput hurisi. Juoksin vanhempieni huoneeseen, herätin isän ja sanoin että “oo kiltti ja auta mua.” Ja hän tuli istumaan sohvalle, silitti mun päätä ja rauhotteli mua. Kertoi kaikkia kivoja ja hauskoja asioita nuoruudestaan, ja se sai oloni helpottumaan. Lopulta sain nukahdettua.

    Jos katsotaan nykypäiviä, on yöni täyttä helvettiä. Käytän vahvoja uni- ja masennuslääkkeitä, jotta nukahtaisin ennen häiriötä enkä heräisi siihen. Paniikkihäiriöni ovat alkaneet iskemään aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Nykyään jo seitsemän aikaan. Minulla on nytkin jo pientä häiriön aiheuttamaa oloa, mutta olen poikaystäväni harkoissa, enkä pääse nukkumaan vielä ainakaan kolmeen tuntiin.

    Oon pulassa enkä tiiä mitä tehdä, ja tarviin kipeesti apua…

    • Ari

      Reply Reply April 12, 2014

      Hei Emmi,

      ei ole tosiaankaan mikään ihme, että tuon rajun noroviruskokemuksesi jälkeen sinulle kehittyi pelko. Pelko on ymmärretävästi pahimmmillan öisin jolloin tulee voimattomuuden ja avuttomuuden tunne…ja silloin tietenkin kaipaisit juuri sitä apua ja rohkaisua, jota ilman koit jääneesi… On rankkaa kun kokee, että ei saa apua omalta äidiltään.
      Voisiko kuitenkin olla, että äitisi tarkoitus on omalla tavallaan ollut osoittaa sinulle, että pelko, joka laukaisee paniikin, on turha? (siis hänen asenteensa voisi tällöin olla, että jos ei ole oikeasti hätätilnne, niin ei siihen paniikkikohtaukseen tarvitse kiinnittää paljoa huomiotakaan – jos jos siihen kiinnittää huomiota, niin hän tavallaan vahvistaa pelkojasi…). Ymmärrettävästi isäsi reaktio oli sinulle turvallisemman tuntuinen ja rauhoitti sinut.

      Jos olet käynyt kurssiani läpi, niin tiedät, että paniikkikohtauksen – niinkuin muunkin ahdistuksen – laukaisee aina pelko. Joskus se pelko on naamioitu ja epäselvä aiheuttaen paniikin niin nopeasti, että emme edes ehdi huomata, että mistä siinä pelossa oli kysymys vaan reagoimme vain: sydän saattaa pampailla, pyörryttää, näkö sumenee ja rajoittuu, on vaikea keskittyä, hikoiluttaa, vapisuttaa, voi tulla pahoinvoinnin tunne…ja niin edelleen. ja kun nuo tunteet tulevat rajuina ja yhtäkkiä, niin tottakai silloin pelko nousee räjähdysmäisesti. Pelko siis aiheuttaa ensin oireen -tai oireita. Sitten pelästyt ja saat siksi lisää oireita! Lisääntyneet oireet pelottavat…ja noidankehä on valmis.

      Ydinhän on se, että – vaikka koit sen oksennukauhun noroviruksen takia – enää ei ole syytä pelkoon. Silti koet pelkoa. Pelko pitää yllä paniikin kehää. Joten jos ajattelet tältä kannalta, niin mikä tahansa keino joka auttaa sinua ehkä oppimaan, että pelko on turha, on hyödyksi.

      Pelko on mahdollista voittaa vain – tekemällä se mitä pelkäät sen sijaan etytä valttelet sitä. Mitä siis pelkäät? Ilmeisesti itse paniikkikohtausta.

      Jos joku pelkää hämähäkkejä, niin kognitiivisessa terapiassa hän oppii asteittain sietämään niitä. Pikkuhiljaa hän oppii, että pelkoon ei ole syytä – ja pääsee siten ahdistuksestaan ja paniikista jota on aina ennen kokenut nähdessään hämähäkin. Sama periaate pätee mihin tahansa pelkoon.

      Paniikkihäiriössa tilanne on hiukan mutkikkaampi siksi, että et pelkää vain jotain ulkoista asiaa, vaan omaa pelkoasi. Pelon pelko sotkee asiat mielessä, eikä aina huomaa, että mikä on oire ja mikä oiren aiheuttaja. Silti sama lääke tepsii.

      Paniikissa pitäisi siis kohdata paniikkinsa oireet – asteittain, ilman, että tekee niille mitään…ja pikkuhiljaa oppii, että ei se olekaan vaarallinen – ja niin se jättää rauhaan.
      Kehotan sinua käymään uudelleen läpi kurssin kohdat missä painotetaan sitä, että ahdistusreaktio on täysin vaarato ja paniikkikohtaus on vain ahdistusreaktio.

      HUOM: Koska ongelmasi kuulostaa todella voimakkaalta saattaa olla, että tarvitset muuta apua kuin vain itsehoitoa voidaksesi päästä paniikin pelosta eroon. Mielestäni parasta apua saat

      1. kognitivisesta psykoterapiasta (lääkärin lähetteellä Kela korvattavissa)…tilastot ja tutkimukset osoittavat, että lähes 90% paniikkihöiriöstä kärsisivistä pääsevät ongelmasta eroon näin…!
      2. minfulness tekniikoilla (enenmmänkin rentoutumiseen opettava)
      3. kognitivisen psykoterapian ja midfulness tekniikan yhdistelmällä.

      Itse käytän terapiassani juuri mindfulness tekniikoiden ja kognitiivisen terapian yhdistelmää. (Ja niinkuin olet huomannut, olen kehittänyt oman, paradoksaalisen ohjelmani juuri paniikkihöiriöstä kärsivien avuksi.) Kuitenkin, kuten sanottu, tarvitset todennäköisesti hiukan yksiöllistä tukea – jota saat parhaiten paikkakuntasi kognitiiviselta terapeutilta.

      Kannustan puhumaan tästä lääkärille pikaisesti ennenkuin ongelma alkaa olla niin paha, että et uskalla lähteä kodista ulos! Näin on ikävä kyllä monelle käynyt. Silloinkin ongelma voitetaan kognitiivisilla keinoilla, mutta miksi odottaa niin pitkään?

      Onnea ja menestystä, olisi mukava kuulla, että oletko esim. ottanut yhteyttä terapiaan ym ja että miten menee.

      Ari

  • Jakke

    Reply Reply October 16, 2014

    Alkuun kiitos loistavasta blogista! Omaa tarinaani, olen aina pelännyt kaikkea sairastumiseen liittyvää, pienestä pitäen. Muutama vuosi sitten tein sinänsä hölmön tempun, että menin ja googletin tiettyjä oireita ja kylmä hiki virtasi kun oireet osuivatkin juuri johonkin vakavaan. Myöhemmin tajusin, että oireiden takana oli ihan luonnolliset syyt. Mutta, kerkesin saamaan yöllisen paniikkikohtauksen (joka todella pelästytti). En siis kahteen vuoteen ole niitä saanut, enkä niitä kyllä pelkääkään. Se oli ihan ok, stressaava ja pelottava tila laukaisi sen. Mutta, se myös laukaisi minussa jonkun ihmeellisen reaktion, että tein tod.näk vääriä tulkintoja siitä että mikä ihme se oli joka minuun iski. Sitten kun satuin lukemaan, että “ahdistunut henkilö teki sitä ja tätä” oli noidankehä valmis. Aloin itseasiassa pelkäämään, että tuleeko minustakin tuollainen !?! Tiedän kuitenkin sisimmissäni etten koskaan tekisi mitään pahaa toiselle. Mutta oireet tuntuvat vahvoilta nimenomaan jos ne kohdistuvat lähimmäiseen. Ajatukset jonkun satuttamisesta ovat täysin absurdeja minulle. Olen pystynyt hyvin käsittelemään aihetta, mutta välillä kun ajatus tulee päälle, luo se edelleen todella ikävän tunteen ja sitä ajatusta joutuu taas alkamaan käsittelemään “miksi ajattelen tälläisiä?” Ja ajatus, olenko tulossa hulluksi kun tälläisia miettii on myös sellainen joka saa ikävän tunteen pintaan ja osittain rajoittaa sitä hyvää tunnetta. Any ideas? Kiitos etukäteen! Mies 30

    • Ari

      Reply Reply October 18, 2014

      Hei vaan Jakke,

      kiitos kiitoksista niitä on aina mukava saada!

      Kuulostaa siltä, että olet alkanut pelätä ja ahdistua omista ajatuksistasi.

      Sellaisia ajatuksia jotka tulevat kutsumatta ja jotka tuntuvat vastenmielisiltä tai niinkuin sanot, absurdeilta, esim. se, että vahingoittaisit jotakuta, kutsutaan intruusiviksi ajatuksiksi, tai pakkoajatuksiksi.

      Pakkoajautus ei mielestäni ole hyvä sana, mutta se on siis sellainen, että et halua sitä, mutta se vain tunkee mieleen.

      Voit kuitenkin rauhoittua:
      se, että tuo ajatus on mielestäsi absurdi, ja se, että se aiheuttaa ahdistusta kertoo välittömästi, että et missään tapauksessa toimi tuon hullun ajatuksen mukaisesti. Ajatus on vain ajatus.

      Mutta jälleen:
      kun koet sen ajatuksen noin ahdistavana, niin sitten koetat karttaa sitä ajatusta. Koetat ohjata huomion muualle, koetat nujertaa tai häivyttää sen…eli taistelet ajatustasi vastaan.

      Näin tehden ikävä kyllä vain kutsut sitä lisää. Paradoksi on siinä, että ollaksesi ajattelematta jotakin sinun on ajateltava sitä koko ajan…

      Joten kun koet pakkoajatuksia, ensimmäinen askel ahdistuksen lieventämiseksi, ja lopulta noiden ajatusten vähentämiseksi, on ymmärtää, että ajatus on vain ajatus, eikä todellisuudessa kerro sinusta mitään muuta, kuin sen vain, että tuo ajatus on sinulle vastenmielinen.

      Toinen askel hyväksyttyäsi tuon, on se, että lopetat kaikenlaisen ajatusten kanssa painiskelemisen, välttelemisen, ym. millä koetat jotenkin vaikuttaa tuohon ajatukseen.

      Kolmas olisi se, että suunnittelet joitakin testejä missä itse asiassa jopa pistät itsesi tilanteeseen, missä opit kokemalla, että et todellakaan ole ajatustesi orja, etkä tee mitää typerää…tämä vaatii usein terapeutin ohjauksen.

      Mutta pääpointti sis on: ajatus on vain ajatus. Vilkaise muuten vastaukseni Karille jutussa: miksi ajattelen kielteisesti osa 3.

      T

      Ari

  • Anastasia

    Reply Reply January 3, 2015

    Hei ! Olen 30 v nainen , mulla on kolme lasta . Väsymys , niska kipua ja univaikeuksia nyt aina mun kanssa , mutta 3kk sitten alkoivat yölliset paniikkihäiriöt ( yritän nukahtaa sitten jotain ottaa unesta pois , sydänhakkaa, kuuma, ahdistus ) . Olin käynyt lääkärissä ( neurologi ) , diagnoosi – jännitysniska , verenkoe -ok , kilpirauhas verenkoe kunnossa . Olen lukenut mitä panikkihäiriöt ovat , mutta miten kauan se voi olla ? Pitääkö lisätutkimuksia ? Yst. Terv. Anastasia.

    • Ari

      Reply Reply January 5, 2015

      Hei Anastasia,

      Jos kilpirauhas verikoe on normaali ja diagnoosi neurologilta on jännitysnsika, niin oireesi (sydän hakkaa, kuuma, ahdistus) viittaavat kyllä selvästi juuri paniikkikohtauksiin.

      Huomaa, etä jatkuvasta ahdistuksesta – ja jännityksestä seuraa aina myös lihasjännitys. Joten diagnoosisi ‘jännitysniska’ on itseään toteuttava. Mitä enemmän ahdistut, sitä enemmän aiheutat myös jännitysniskaa, joka taas itsessään lisää väsymystä ja muita oireita.

      Kysymykseesi ‘miten kauan se voi olla?’: Paniikkihäiriö tarkoittaa nimenomaan kroonistunutta (pikään jatkuvaa ja toistuvaa) ahdistusta johon liittyy paniikkikohtauksia tai niiden pelkoa. Se voi siis jatkua pitkään, jos mikään ei muutu elämässä joka vähentäisi ahdistusta ja paniikkikohtausten pelkoa.

      Sinuna pyytäisin lääkäriltä neuvoa ahdistuksen lieventämiseksi. Muuten en tämän viestin perusteella uskalla sanoa mitään lisätutkimuksista.

      Terveisin

      Ari

  • Arlene

    Reply Reply January 14, 2015

    Hei! Olen 15-vuotias tyttö ja olen kärsinyt suunnilleen niin pitkään kuin muistan tästä tapahtumasta. Nuorempana heräsin tähän mielentilaan todella paljon useammin. Ainoat yhteiset tekiät näille kohtauksilleni kun olen tarkemmin muistellut ovat olleet se että olen ollut aivan liian väsynyt nukahtaessani vahingossa ja kun olen ollut sairaana. No onhan sitten vielä yksi asia mikä aiheuttaa tämän olotilani unessa! Eli nään jotain TIETTYÄ unta, en pysty muistelemaan sitä mutta olen huutanut unissani kellosta kuulema. No mitä siis tapahtuu kun herään unesta? Alku heräämisestä ei ole mitään muistikuvaa, mutta itken hysteerisessä tilassa 10minuuttia ja pisimmillään 20minuuttia. Jossain vaiheessa huomaan vain itseni siinä hirveässä olotilassa mutten siltikään kykene rauhoittumaan. Joskus olen tokkurassa juossut suoraan olohuoneeseen ja itkenyt ja ollut vain ihan sekaisin totaallisesti. Tämä todella vaivaa elämääni, jossain vaiheessa sitä unta ja kohtausta ei ilmesty ollenkaan. Ja sitten se vaan iskee ja huomaan olevani taas siinä pelottavassa kohtauksessa. Tämän vuoden puolella ja viimevuoden loppupuolella kohtauksia on ollut paljon enemmän taas kuin ennen, yhteensä kahdessa kuussa 5. Välillä yritän muistella sitä untani mutten vaan voi, ainoat asiat mitä pystyisin siitä saamaan irti on että on joku tietty aika tai kello ja sitten kun joku napsahtaa niin herään ja huudan vaan taukoamatta. En ole kokenut tätä kohtausta pelottavampaa asiaa elämässäni. En tiedä miten tästä edes pääsisin eroon kun tämä on jatkunut 7-8vuotiaasta asti.. En tosiaan tiedä mitä voin asialle tehdä..

    • Arlene

      Reply Reply January 14, 2015

      Herätessäni siihen kohtaukseen siis en näe mitään on sumeaa vaan silmissä, todella kuuma, vaikea hengittää, sydän hakkaa rinnassa ja aivan lohduttoman kamalaa itkuhuutoa seuraavat 10-20minuuttia. Vanhempani ovat tulleet minua siitä tilasta rauhoittelemaankin, mutta tuloksetta koska siinä menee se oma aikansa että itse havahdun ns. olotilaan että “oho, olen elossa”. Nuorempana se tuli useimmiten sillon kun sairastin melko usein oksennustautia, olin silloin päivisin tietysti yksin kotona ja vaivuin päiväuneen ja heräsin siihen kohtaukseen.

    • Ari

      Reply Reply January 15, 2015

      Hei Arlene,

      vaikuttaa todella kurjalta paniikkikohtaukselta joka varmaan on tosiaan pelottava sinulle. Onko sinulla mitaan muistia siita, miksi ehka aloit ahdistua jo noin pienena lapsena, 7-8 vuotiaana? Muuttuiko jokin asia elamassasi silloin, ehka perheessa?

      Oletko kysynyt neuvoa laakarilta? Kannattaa keskustella avoimesti asiasta eika vain karsia vuodesta toiseen.

      Hyva asia, etta vanhempasi ovat sinua koettaneet rauhoitella. Vielako he tekevat sita?

      Suosittelen tosiaan,etta keskustelet jonkun ulkopuolisen, kuten laakarin, kanssa asiasta. Se ei merkitse valttamatta, etta tarvitset mitaan laaketta tai terapiaa tms. mutta pelkka keskustelu saattaa rauhoittaa ja ehka selvittaa syita siihen miksi koet niita kohtauksia. Usein tuollaiset kohtaukset lievenevat ja loppuvat ian myotakin, eika niita ole syyta siis turhaan automaattisesti ‘medikalisoida’, vaikka kurjaahan se on kokea tuollaista jatkuvasti.

      T:

      Ari

  • Timppa

    Reply Reply January 24, 2015

    Hei.
    Kiitos hienosta blogista.Hain tässä itselleni taas rauhoitetta siihen etten ole vaivani kanssa yksin.Tässä taas harva se yö,tai oikeestaan juuri nukkumaan mennessä alkaa oireet puskemaan päälle.Tiedostan kyllä paniikkikohtauksen ja olen siitä jutellutkin erään tutun lääkärin kanssa epävirallisesti,mutta vaikka kuinka yrittäisi ajatella muuta,on silti vaikea olla keskittymättä oireisiin.Tiedän tasan siinä vaiheessa kun alkaa henkeä ahdistamaan ja tuntuu rytmihäiriöitä.Yleensä se jää noihin oireisiin mutta välillä niiden lisäksi tulee mukaan huimausta ja kovaa hikoilua.Lääkärin juttusille tässä olisi tarkoitus hakeutua,kun tuntuu minullakin olevan tämä lähtöisin noista niska-hartia seudun ja purenta häiriön ongelmista.Fyysiset oireet on ollut välillä niin pahoja,että olen hakeutunut ensiapuunkin.Kasvojen ja raajojen puutuminen,huimaus ja tukehtumisen tunne.Noihin oireisiin ei löytynyt suoraa syytä ja ei liene ihme että sain ensimmäisen rajumman kohtauksen viikko sen jälkeen.Suurin syy lienee monta vuotta kestänyt stressi.Mutta eiköhän tämäkin tästä ja tsemppiä vaan muillekkin kohtalontovereille.

    • Ari

      Reply Reply January 24, 2015

      Hei Timppa,

      kiitos vaan itsellesi kommentista, on aina mukava kun saa jakaa kokemuksia.

      Et tosiaankaan ole vaivasi kanssa yksin! Paniikkihairiosta, ja ainakin paniikkikohtauksista karsii elamansa aikana eri arvioiden mukaan keskimaarin 22-25% ihmisista, ja joka hetki ehka n vahintaan 10 %, eli jos ajattelet, etta kaupungissasi asuu vaikka 50 000 henkea, niin jossain vaiheessa heista 12500 karsii joko paniikkikohtauksesta tai paniikkihairiosta. Jos kadullasi asuu 500 ihmista, niin siella naapureistasi 125 henkiloa karsii, tai on karsinyt vaivasta. Se on siis todella yleinen.

      Stressi on usein aiheuttajana. Niin oli itsellanikin aikanaan.

      Ala ihmettele, etta et voi sita paniikkia lopettaa koettamalla ajatella muuta. Ongelma on, etta kun koetat ajatella muuta, eli koetat olla ajattelematta niita oireita, niin salakavalasti juuri silloin ajattelet niita oireita – koko ajan…Koeta siis mieluummin vain antaa paniikin tulla silloin kun se tulee, ja vain olla ‘tarkkailijan roolissa’ pannen vain merkille oireet. Talloin et vahingossakaan ala taistella sita vastaan. Jos taistelet paniikkia vastaan, niin olet tuomittu haviamaan: paniikki, joka on vaistonvarainen reaktio on paljon vahvempi kuin rationaalinen mielesi – ja silloin vain lisaat paniikkia. Mutta vaikka et sita voita voimalla, niin ‘viekkaudella’, eli kesyttamalla se reaktio- niin, etta et taistele, vaan ‘hyvaksyt’. Silloin se reaktio alkaa rauhoittua…tastahan puhun myos kurssissa. Toki se vaatii seka rohkeutta, etta sitkeytta koska tuo strategia on toistettava uudestaan ja uudestaan.

      Kylla se sinun asenteellasi voitetaan. Tsemppia sinullekin.

      Ari

  • tytti

    Reply Reply March 25, 2016

    Moikka. mikä neuvoksi? tästä saan kyl kiittää itseäni – mitäs katson jenkkidekkareita ja muuta roskaa. näin viime yönä ihan karmeen painajaisen. Se oli niin pelottava, että heräsin siihen, etten pystynyt kunnolla edes hengittään. Miten paljon esim. leffat vaikuttavat uniin?

    • Ari

      Reply Reply March 25, 2016

      Moi Tytti,

      elokuvat vaikuttavat voimakkaammin vielä kuin esimerkiksi luettu teksti. On todettu, että kuvat ja mielikuvat ovat selvästi ahdistavampia kuin verbaalinen asioiden käsittely ja siksi moni ahdistessaan voi puhua paljonkin vaikkapa traumaattisesta kokemuksesta, mutta mielessä olevia kuvia on pelottavampi päästää tietoisuuteen. Ne kuitenkin ovat siellä mielessä – piilossa- ja usein juuri unen aikana tulevat esiin. Samalla tavalla voimakkaasti vaikuttava elokuva toimiii.
      Terapiassa (silloin kun trauma on aiheuttanut kuvia, ei toki elokuvien takia) ne kuvat otetaan tietoisesti esiin ja käsitellään.

      Mikä neuvoksi kun elokuvat aiheuttavat yöllisen paniikin? Yksi: älä katsele sellaisia kuvia. Kaksi: älä tee paniikille muitää. Muistuta itsellesi, että vaikka tuntuu, että ei voi hengitää, niin todellisuudessa et voi lopettaa hengittämästä vaikka yrittäisit. Se on vain paniikkia.

      Ota rennosti,

      Ari

  • Tyttö 16vee

    Reply Reply April 7, 2016

    Hei! Olen viimeaikoina ihmetellyt sellaisia aivan kummallisia oireita kuin hengenahdistus, äkillinen palelu tai kuuma olo ja pään ‘sumeneminen’. Juttelin terkan kanssa mutta hän ei sanonut oikeastaan mitään oireisiini. Nyt sitten heräsin yöllä siihen että sydän tykytti kamalasti ja oli vaikeaa hengittää. Yritin tasata hengitystäni mutta tuntui siltä kuin pääni ei olisi aivan ajan tasalla. Olen monena mönä herännyt vain yhtäkkiä ja olo on tuntunut pahalta.Googlasin oireita ja päädyin tänne sivustolle. Voiko minulla olla paniikkihäiriö? Ovatko paniikkikohtaus ja ahdistuskohtaus kaksi aivan eri asiaa?

    • Ari

      Reply Reply April 12, 2016

      Moro tyttö 16vee.

      Paniikkikohtaukselta kuulostaa. Kysymykseesi voisiko kyseessä olla paniikkihäiriö vastaan pitkällä lauseella: Jos pelkäät paniikkikohtauksia tai jos saat niitä toistuvasti ja jos ne ovat yllättäviä, eivätkä liity mihinkään muuhun erityiseen tilanteeseen tai sairauteen tai aineiden käyttöön, niin saatat kärsiä häiriöstä nimeltä paniikkihäiriö. Joka tapauksessa moni saa paniikkikohtauksia, eikä aina tarvitse diagnosoida varsinaista häiriötä. (Suomessahan moni puhuu paniikkihäiriöstä kun tarkoittaa paniikkikohtausta).

      Kysyt myös ovatko paniikkikohtaus ja ahdistuskohtaus kaksi eri asiaa. Eivät ole. Paniikkikohtaus on kova ahdistuskohtaus

      Paniikkikohtaus – samoin kuin mikä tahansa ahdistuskohtaus- on vaaraton. Se tuntuu pelottavalta ja siihen liittyy kaikenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Noiden oireiden takia paniikista kärsivä tulkitsee tilanteen vaaraliseksi – ja tuo tulkinta lisää paniikkia. CBT terapiassa opetellaan tulkitsemaan oireet realistisesti jolloin pelko vähenee – ja siten ahdistus lievenee. Lopputuloksena paniikkikohtaukset loppuvat.

      Ota rennosti,

      Ari

  • yöllinen yskijä

    Reply Reply April 20, 2016

    Hei!
    Löysin artikkelisi, kun etsin tietoa öisistä ahdistuskohtauksista.

    Olen kärsinyt nelisen viikkoa kuivasta yskästä, johon sain antibiootit. Ensimmäisen viikon jälkeen tavallisen yskän tilalle tulivat yskänpuuskat, jotka esiintyivät yleensä iltaisin. Yskää oli vaikea lopettaa ja saada tasaantumaan.

    Eräänä iltana yskiminen loppui siihen, että oksensin ja en saanut hengitettyä. Samalla viikolla tuli kohtaus yöllä, niin että heräsin siihen, kun yritin vetää keuhkoihin henkeä, mutta en saanut. Lopulta oksensin jälleen ja puolisoni kutsui minulle ambulanssin. Kun ambulanssi tuli paikalle, oli kohtaus jo mennyt ohitse. He tarkistivat elintoimintoni ja kaikki oli kunnossa, he eivät voineet mitenkään auttaa.

    Sen jälkeen tuli kohtaus päivällä, kun söin. Menin päivystykseen, jossa otettiin keuhkoista röngten ja verikokeet. Mitään syytä yskimiselle ja sille, että en saanut hengitettyä, ei löydetty. Lääkäri kirjoitti yskän estoon Panacodia ja Ventolinea, mikäli kyseessä olisi astma. Lisäksi kehottavat hengittämään rauhallisesti nenän kautta… Helpommin sanottu kuin tehty!

    Viime viikolla heräsin jälleen yöllä kohtaukseen. Ambulanssi tuli jälleen paikalle, mutta kohtaus oli taas jo mennyt (kestävät muutamasta minuutista 10 minuuttiin). Seuraavana päivänä menin lääkäriin, joka tutki minut ja ei löytänyt mitään syytä kohtauksille. Kehotti hengittämään rauhallisesti.

    Tällä viikolla sain jälleen yöllä kohtauksen ja ambulanssi tuli paikalle. Seuraavana päivänä sairaalan päivystyksessä lääkäri sanoi, että mikäli syytä ei löydy (aiemmin lääkärit olivat arvelleet, että kyseessä virus, joka paranee itsessään ajan kanssa), on kyseessä ilmeisesti ahdistuneisuushäiriö, joka hoituisi mielialalääkityksellä. Syytä yskälle ja hengenahdistukselle ei löytynyt.

    Hämmästyin, neljässä viikossa kuivasta, kipeästä yskästä päästiin äkkiä ahdistuneisuushäiriöön ja suosituksiin käydä psykiatrilla. Voisiko tämä todellakin olla yöllinen paniikkikohtaus tai ahdistuskohtaus?

    Tietenkin ahdistaa, kun herää yöllä siihen, että ei saa henkeä, ilma, jota haukot menee vatsaan ja käynnistää oksennusrefleksin, joka vaikeuttaa entisestään hengittämistä.

    • Ari

      Reply Reply April 22, 2016

      Hei,
      Kysyt, että voisiko tämä olla paniikkikohtaus tai ahdistuskohtaus. Vastaus siihen kysymykseen on: kyllä. On erittäin todennäköistä, että koit paniikkikohtauksen useampaan kertaan.

      Se, miksi alkujaan kärsit fyysisiä ongelmia, kuten kuivaa yskää ei vaikuta asiaan. Sinulla oli mahdollisesti jokin bakteeri- tai virusperäinen infektio (koska sait antibiootteja, lääkäri arveli bakteeria, mutta myöhemmin siis arvelivat virusta.) Joka tapauksessa oireet olivat varmaankin aika rajut ja jopa oksensit. Tällainen oireilu joka herättää yhtäkkiä yöllä, itsessään on kyllä pelottavaa ja siitä seuraa helposti ainakin kova ahdistus ja myös paniikkikohtaus. Sitten menevät fyysiset oireilut ja pelko peräkanaa ja vahvistivat toisiaan. Kun tällainen kehä käynnistyy alat panikoida niiden oireiden takia riippumatta alkusyystä.

      Olipa syy siihen alkuperäiseen kohtaukseen mikä tahansa, niin kun paniikikohtaus on koettu kerran, se on helpompi kokea uudestaan ja uudestaan. Tämä johtuu siitä, että vaikka alkuperäinen fyysinen syy oliskin jo ohi, olet ehdollistunut pelkäämään paniikkikohtauksen oireita. Mielesi tarkkailee niitä ja huomaa ne helposti. Tämä tapahtuu nukkuessakin.

      On myös hyvä muistaa, että kova ahdistus, paniikkikohtaus ja mikä tahansa ahdistuneisuushäiriö itsessään saa aikaan sen, että esimerkiksi hengitys muuttuu, kurkku saattaa kuivua ja hengitys tuntua työläältä. Ylipäänsä kaikki oireilut -joita pelkäät- pahenevat paniikkikohtauksen aikana ja tuntuvat monin verroin pahemmilta.

      Ahdistus ja ahdistushäiriöt, kuten paniikkihäiriö ja siihen kuuluvat paniikkikohtaukset siis itse asiassa luovat oireita joita mielesi pelästyy yöllä. Lisäksi ahdistus moninkertaistaa nekin oireet jotka eivät ole suoranaisesti ahdistusreaktiota, mutta ovat sellaisia joita mielesi tulkitsee uhkaksi.

      On liian aikaista muutaman viikon kokemusten perusteella sanoa, että kyseessä on ahdistuneisuushäiriö. Varmaankin kyseessä on silti ahdistus, kuten olen edellä selittänyt. Ahdistusta aiheuttaa ja pahentaa moni asia, mm. stressi. Mutta itse olisin varovainen ennenkuin antaisin mitään diagnoosia. Lääkärisi on kyllä oikeassa sanoessaan, että mielialalääkkeet saattavat auttaa. Samoin voi auttaa stressin hallinta. Varsinaiseen ahdistunisuushäiriöön tutkitusti tehokkain apu on yleensä kognitiivinen käyttäytymisterapia. Pointti siinä on, että opit olemaan pelkäämättä asioita joita ei tarvitse pelätä, jolloin et saa niin herkästi paniikkikohtauksia. Opit olemaan reagoimatta niin rajusti. Tai opit tehokkaasti olemaan stressaamatta. Tai opit olemaan rennompi itseäsi kohtaan. Joka tapauksessa ahdistus lievenee.

      Terkuin
      Ari

  • yöllinen yskijä

    Reply Reply April 25, 2016

    Kiitos Ari vastauksestasi!

  • Eveliina

    Reply Reply June 16, 2016

    Heippa! Itselläni on diagnosoitu joulukuussa 2015 kilpirauhasen vajaatoiminta pitkän lääkärissä ramppaamis putken jälkeen. Kärsin paniikkikohtauksista päivällä yleensä kerran viikossa, mutta välillä ne saattoi olla muutaman kuukaudenkin pois. Kohtaus alkoi huimauksella, pelolla, tärinällä, hengenahdistuksella, oli kylmä, oli kuuma ja sydän hakkasi. Nyt minulla ei kuitenkaan ole noita paniikkikohtauksia ollut päivällä pitkään aikaan, ne on siirtynyt yöllisiksi, ainakin toivon niin. Olo on suhteellisen normaali kun menen sänkyyn, olo on hieman flunssaisen oloinen. Kuitenkin kun suljen silmäni ja olen lähellä nukahtamista, jokin aivoissani huutaa minua havahtumaan. En saa unta ollenkaan kun aina juuri kun olen nukahtamassa havahdun. Havahtumisen hetkellä pelottaa ja olo on kummallinen, on välillä kylmä, välillä kuuma. Saattaa mennä monta tuntia ennen kuin saan unta. Seuraavana päivänä olo on hieman pelokas ja turhautunut. Kuulostaako tämä yhtään yöllisiltä paniikkikohtauksilta?

    • Ari

      Reply Reply June 17, 2016

      Moro Eveliina,

      saatko siis nykyään lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan? Joka tapauksessa on varmastikin helpottavaa kun kohtaukset ovat päivällä vähentyneet – tai jopa loppuneet. Yölliset kohtaukaset voivat olla tosiaankin erittäin pelottavia. On mahdollista – ja todennäköistäkin, että vaikka olet saanut helpotuksen oireisiin (ehkä lääkkeiden avulla), mieleesi on silti jäänyt pelkotila tiettyjä oireita kohtaan…ja sitten herkkyys panikoitua kun koet joitain niistä. Kun koet noita kohtauksia yöllä, niin mieli herkästi assosioi aiempiin kokemuksiin ja niinkuin artikkelissakin mainitaan, yöllä saatu kohtaus saattaa tuntua pelottavammalta kuin päivällä. Eli toisin sanoen: kyllä kuulostaa yölliseltä paniikkikohtaukselta.

      Jos saat mielesi vakuutettua, että kyseessä on ‘vain’ ahdistus, niin pelko vähenee. Tämä tosin voi olla aika hankalaa ilman terapeuttista apua, mutta jos olet lukenut kurssini, niin jo sen ymmärryksen avulla voit varmasti vähentää pelkoa – ja paniikkia. Paradoksi on siinä, että mitä enemmän vastustat noita kohtauksia yöllä, sitä varmemmin niitä koet, ja mitä vähemmän kiinnität niihin huomiota, sitä varmemmin pääset niistä eroon.

      Toivon, että pääset ongelmastasi ja voit nukkua yösi!

      Ari

  • Siiri

    Reply Reply July 2, 2016

    Moi. Sain ihmeellisen kohtauksen juuri hetki sitten klo hieman jälkeen 1 yöllä. Aloin etsiä tietoa paniikkikohtauksesta ja löysin sivusi. Voivatko nämä olla paniikkikohtauksia: epäsäännöllisiä, saattavat olla poissa jopa kuukausia. Iskee keskellä yötä. Herään aivan yhtäkkiä ja olo on normaali. Vedän ilmaa nenän kautta ja nenässäni haisee savu. Sydän alkaa tykyttää, päässä tuntuu hassu tyhjä olo, korvat lyö lukkoon ja alkaa kuulostella ritinää(palavan puun ääntä), kuulen pientä risahtelua, hengitystiet tukkiutuu(kärsin astmasta johon otan iltaisin ja aamuisin lääkkeen), iskee “kauhunhiki” päälle. Tämä saattaa kestää vain muutaman sekunnin tai muutaman minuutin, kunnes tajuan ettei kuulu ääniä, haistelen ilmaa ja katselen joka ovelle, ei savua, ei liekkejä. En saa kuitenkaan pariin tuntiin unta. Alan miettiä mitä ottaisin mukaan jos oikeasti olisi tulipalo. Tiedän luultavasti mistä tää johtuu, mutta miten pääsen siitä eroon.. asun miehen ja lapsen kanssa omakotitalossa. Talomme meinasi palaa kaksi vuotta sitten kesällä ukkosen aiheuttamana. En ole tästä vaivasta kertonut vielä kenellekkään, mutta alkaa jo vaivata untakin tällainen. En saa pelon vuoksi nukuttua, enkä uskalla unilääkettä ottaa, jotta herään jos jotain tapahtuukin.

    • Ari

      Reply Reply July 5, 2016

      Moi,

      kyllähän kyseessä on melkoisella varmuudella paniikkohtaus. Varmaankin tuon tapauksen jälkeen kun talonne meinasi palaa (syttyikö se?) sinulle on tullut jonkinasteinen trauma ja siitä johtuva stressi/ahdistus ja yölliset paniikkikohtaukset. Paniikkikohtukaset ovat hyvin ymmärrettävä ja oikeastaan aika lailla luonnollinen tapa reagoida traumaan. Koetko paniikkikohtauskia ollenkaan päiväsaikaan? Miten muuten ahdistus vaikuttaa elämääsi? Varnmaankin se, että et nuku kunnolla vaikuttaa päivällä oloosi?

      Traumaan perustuvasta ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä pääsee eroon tehokkaasti jos on valmis kohtaamaan pelkonsa. Olen itse hoitanut paljon erilaisista traumoista kärsiviä pääsemään mm. paniikkikohtauksista ja masennuksesta eroon. (potilaina ollut kolareista selvinneitä, sodasta selvinneitä, raikauksen ja hyväksikäytön uhreja ja muita kauhuja kokeneita). Käytän hoidossa trauman jälkeiseen stressiin suuntautuvaa kognitiivista ja käyttäytymisterapiaa. Se toimii loistavasti terapiana, mutta jos et voi osallistua terapiaan, niin ehkä esimerkiksi tietoisen läsnäolon (mindfulness) harjoitukset voivat auttaa. Ohjeita on saatavissa kirjastoissakin. Tietoisen läsnäolon harjoitukset voivat auttaa pääsemään levottomuudesta, mutta eivät ehkä ihan riitä jos sinulle on kehittynyt jo sitkeä paniikkihäiriö. Mutta ehkä kannattaa kokeilla. Traumaan perustuva ahdistus/paniikki on siitä hankala, että sitä pitävät yllä asiat joita et ole käsitellyt – tunnetasolla ja aistien tasolla, vaikka olisit verbaalisesti käsitellyt trauman moneen kertaan. Yksi mahdollisuus on ottaa lääkäriin yhteys ja keskustella mahdollisesta kelan tukemasta terapiasta. Niinkuin ehkä tiedätkin itse antamani CBT (kognitiivinen ja käyttäytymisterapia) ei ole ainakaan toistaiseksi kelan piirissä – vaikka olen kyllä laillistettu terapeutti, mutta siis Britanniassa.

      Terkuin

      Ari

      terkuin,

      Ari

  • Siiri

    Reply Reply July 5, 2016

    Hei. Kiitos vastauksestasi. Otan siis yhteyttä lääkäriin.
    Ja tuosta talon palamisesta: ukkosella salama tuli taloomme puhelinlankaa pitkin. Olin juuri katsomassa alle 1v lastamme kun hän itki. Silloin löi tulta puhelinpistokkeesta ja sänkymme oli aivan pistokkeessa kiinni. Näin punaisen hehkun patjassa ja huusin miehelle, että sänky palaa. Jätin lapsen sänkyynsä ja nostin patjan teunaa ylöspäin, jotta liekki ei leviä vaakatasossa koko patjaan. Samalla pidin verhoja sivussa, ettei liekit ota niihin kiinni. Mies juoksi hakemaan vettä ja kaatui matkalla, ei vastannut huutoihini. Pelkäsin.
    Pidin kiinni patjasta, verhoista, lapsi huusi sängyssä, mies ei vastaa, huone oli täynnä savua, liekit kasvoi ja oli kuuma, tilanne oli niin kaoottinen. Muistan ja näen tapahtuman edelleen kuin se olisi nyt, tässä hetkessä.
    Mies tuli ja repi 160cm joustinpatjan kahden huoneen läpi ulos. Soitimme palokunnan tarkistamaan paikat ja miehen äiti haki lapsen luokseen yöksi. En nukkunut sinä yönä enää lainkaan. En nuku nykyisin jos ukkostaa.
    Kohtauksia tulee todella harvoin päivisin.
    En uskalla olla lähellä tulta, en tahdo sytyttää tulipesiä, enkä lisätä puita, pitää luukkuja auki, ellei ole pakko. Pihalla jos haisee savu, on pakko saada tietää mistä savu tulee. En koske mihinkään missä on liekkiä ellei ole pakko, en kulota ruohoa, koska pelkään sen leviävän taloon. Tarkistan keittimet ja hellan useaan kertaan kun niitä on käytetty. Mies hoitaa meillä kaikkien pesien sytyttelyn, mikä vaivaa itseäni. Voisinhan minäkin, mutta en uskalla, ellei ole aivan pakko. En myöskään pidä siitä, että kukaan on avotulen lähellä. Ajattelen aina: mitä jos se lähtee leviään, mitä jos se tarttuu vaatteisiin, lentää kipinöitä, mitä jos mitä jos…
    Se, etten nuku, ei vaikuta oikeastaan päiviini. Siihen on jo tottunut. Ja lapsen kanssa on pakko jaksaa olla päivisin ja hoitaa, nukuin yöllä tai en.

  • tyttö

    Reply Reply July 29, 2016

    Hei,
    ongelmani on, etten osaa nukkua kenenkään kanssa, kun olen nyt tottunut nukkumaan yksin.
    Tämä häiritsee parisuhdetta ja kaikenlaista matkustamista yöksi pois kotoa.
    Kun yritän käydä toisen kanssa nukkumaan, pelkään jo valmiiksi, etten kuitenkaan nukahda ja sitten ahdistun, hikoilen, ravaan vessassa, ärsyynnyn, enkä varmasti nukahda.
    Pelkään eniten, miten selviän seuraavasta päivästä sumuisena muutaman tunnin koiranunella, kun työ on tarkkuutta vaativaa, enkä voi ottaa päiväunia.
    Ostin jo kurssisi, voitko sanoa pystyykö sitä soveltamaan tähän ongelmaan?
    Pitääkö vaan rohkeasti olla välttämättä noita tilanteita, joissa en voi nukkua yksin? Mitä on parasta tehdä silloin, kun huomaan olevani ylivireys-tilassa ja pelkään, etten nukahda? Toisin sanoen, mikä on ensimmäinen askel, josta lähteä etenemään?

    • Ari

      Reply Reply August 1, 2016

      Hei vaan,
      Mitä päässäsi tapahtuu kun menet nukkumaan ja huomaat ahdistuvasi? Taidat pyöritellä asiaa mielessäsi (kun siis pelkäät seuraavaa päivää).
      Ongelmaksi usein tulee se, että olet juuri samankaltaisessa ahdistuksen noidankehässä kuin mitä paniikkihäiriössä tapahtuu ja varsinkin paniikkikohtauksen aikana. Toisin sanoen jokin triggeri, usein epämiellyttävä ajatus (vaikka se, että ’en saa unta’), laukaisee ahdistuksen tunteen. Ahdistuksen tunnetta sitten seuraa oireiden lisääntyminen ja siitä seuraa se, että ajattelet entistä enemmän kaikkea mitä pahaa nyt seuraakaan ja siitä sitten seuraa lisää ahdistusta – ja noidankehä on valmis. Silti lähestymistapa on erilainen kuin paniikkihäiriön kohdalla.
      Mikä siis auttaa katkaisemaan tuo noidankehä?
      Kognitiivisessa terapiassa – ja varsinkin paradoksaalisessa kognitiivisessa terapiassani -nukkumisongelmia hoidettaessa- lähdetään siitä, että lopetetaan ’taistelu’. Kun ahdistut siitä, että et saa unta niin ymmärrettävästi koetat ’väkisin’ nukahtaa. Tällöin keskityt vain entistä enemmän ongelmaan ja laukaiset lisää ahdistusta. Paradoksaalisesti paras tapa on lopettaa kaikki keinot joilla koetat varmistaa nukahtamisesi tai sen, että olet virkeä aamulla. Kun lopetat taistelun, niin mielesi rauhoituu. Niin kauan kuin taistelet, laukaiset aina uudestaan ahdistusreaktion.
      Tämä on aiheena aivan omansa. Paniikkihäiriökurssin läpikäyminen voi olla sinulle hyödyksi, sen avulla saat terveemmän asenteen itse ahdistusta kohtaan ja se voi auttaa rentoutumaan. Mutta silti nukkumisongelmat vaativat yleensä oman lähestymistapansa.

      Lisäksi on hyvä tarkastella omia tottumuksiaan mm:
      Nukutko tai lepäiletkö päivällä kun väsyttää?
      Onko sinulla selkeät ero nukkumisen ja muun toimen välillä? Sängyssä ei yleensä ole hyvä katsella Tvtä, plärätä tabletti, lukea sähköposteja…
      Millaiset nukkuma-ajat sinulla on?

      Olen auttanut nukkumisongelmista kärsiviä auttamalla heitä mm:
      1. Lopettamaan turhan taistelun
      2. Lisäämään epävarmuuden sietämistä
      3. Lisäämään ahdistuksen sietämistä
      4. Kehittämällä unirutiineja
      5. Sopimalla ‘huoliajat’
      Yhteenvetona sanoisin, että ensimmäinen askel voisi olla se, että aivan aluksi tarkastelet omia tottumuksiasi ja sitä mitä tapahtuu päivällä ja varsinkin illalla – ja joka ehkä vaikuttaa nukkumiseesi. Pidä päiväkirjaa. Kun sitten tiedät täsmällisemmin mikä ehkä vaikuttaa tuon noidankehän syntymiseen seuraava vaihe voisi olla koettaa parantaa niitä alueita mitä voit (unihygienia, nukkumisajat, lepäilyn välttäminen päivällä, kahvin määrä…)

      Varsinainen paradoksaalinen kognitiivinen strategia on sitten se, että koetat tietoisesti lopettaa turhan taistelun. Ole hereillä. Olet väsynyt seuraavana päivänä, mutta mitä sinulla on menetettävää? Älä lepää vaikka väsyttää…ja toista sama. Tämä kaikki voi tulla hankalaksi omin voimin, mutta keskustele asiasta kumppanisi kanssa. Tai kokeile terapiaa.

      Ari

  • Quu

    Reply Reply October 8, 2016

    Hei! Oon 22-vuotias ja olen jo monta vuotta kärsinyt paniikkihäiriöstä ja tuntuu, että ajoittain lähes kaikista ahdistushäiriöistä (ocd, yleistynyt ahdistuneisuus, paniikki,sosiaalisten tilanteiden pelko). Käyn tällä hetkellä psykodynaamisessa psykoterapiassa, josta en hirveästi ole saanut apua ainakaan negatiivisten ajatusmallien muuttamiseen. Mulla on myös kova sekoamisen pelko. Äidilläni on skitsofrenia ja olen nähnyt monta kertaa lapsuuteni aikana psykooseja. Uskon että sekoamisen pelko johtuu osin siitä.. muutama kuukausi sitten elämässäni tapahtui suuri muutos, joka laukaisi kovan ahdistuksen, jonka vuoksi olin muutaman päivän osastohoidossa. Tuolloin olin lähes varma että nyt olen tulossa todella “hulluksi” ja olin toisin sanoen kauhusta kankea ja erittäin syvästi ahdistunut. Hetkellisesti helpotti, kun joku asiantuntija kertoi että ongelmani ydin osastolla ollessa oli pelko sekoamisesta, mutta omat ajatukset alkoivat kuitenkin taas viedä jossain vaiheessa voiton. Olin vahvasti sitä mieltä, että menen psykoosiin tai kuolen. Nyt elän päivä kerrallaan mutta usein silti peläten, että pianko sama toistuu. “Entä jos ensi kerralla menenkin oikeasti psykoosiin?”. Tarkkailen itseäni jatkuvasti. Ahdistusta kun saattaa vieläkin tulla aivan yhtäkkiä ilman sen kummempaa ajattelemista, niin alan heti mielessäni panikoimaan, karkeasti sanottuna, että “nytkö mä taas ahdistun ja kohta se pahenee ja lopuksi meen psykoosiin ja osastolle?”. Tuolloin tietysti ahdistus pahenee ja saan jonkinlaisia paniikkikohtauksia.. Koskaan en ole oikeasti psykoosissa ollut, mutta pelkään että tällä ajattelutyylillä pian luon itselleni tuon tilan joskus.. Onko se mahdollista?? 🙁 Olisikohän joku muu terapiamuoto parempi psykodynaamisen sijaan?

    • Ari

      Reply Reply October 8, 2016

      Hei Quu.

      Kysymäsi aihe on sen verran mutkikas ja toisaalta monia kiinnostava, että vastaan siihen kirjoittamalla erillisen artikkelin tänään blogiini. Lyhyseti jo tässäkin voin sanoa:

      Psykoterapian muotoja on monia. Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tutkitusti tehokkain ja nopein terapia useimpiin ahdistus ja mielialaongelmiin. Kognitiivinen käyttäytymisterapia on nopea, se on lähtökohtaisesti lyhytterapiaa, yleensä viikkoja tai kuukausia, ei vuosia jatkuva terapia.

      Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa keskitytään muuttamaan sellaisia ajatelumalleja ja käyttäytymisiä jotka pitävät yllä ahdistusta tai masennusta. Se ei silti sovi kaikille ja jollekulle voi olla tarpeen osallistua psykodynaamiseen terapiaan joka on yleensä pitempikestoinen ja jossa tosiaankin vähemmän pyritään muuttamaan ajattelumalleja jotka pitävät yllä ahdistusta ja toisaalta keskitytään varhaisessa vaiheessa kehittyneisiin mielen vääristymiin vuorovaikutussuhteissa.

      On mahdoton sanoa ilman huolellista arviointia, että olisiko kognitiivinen terapia sinulle parempi kuin psykodynaaminen. Tai jokin muu terapian muoto. Lue kuitenkin artikkelini:
      http://paniikkihairio.fi/mita-kognitiivinen-kayttaytymisterapia/

  • Hämmentynyt

    Reply Reply October 14, 2016

    Hei!
    Olen 16v tyttö. Onko kyse paniikkihäiriöstä? aina kun olen kuumeessa/kipeä niin herään keskellä yötä siihen kun ahdistaa todella paljon. Ahdistus menee koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi ja loppujen lopuksi en meinaa saada henkeä. Tilanne menee yleensä ohi 5 minuutin päästä ja kerran auttoi myös se, että kun kohtaus oli ihan alkuvaiheissa niin kävin pesemässä naaman kylmällä vedellä ja yritin rauhotella itseäni. Itseäni pelottaa se, että mitä teen kohtausten aikana. Viime yönä ehdin vain sanoa äidilleni että ahdistaa ja seuraavaksi juoksin pihalle kun en saanut henkeä. Kohtaukset ovat olleet minulla viimeisen puolen vuoden ajan, joka kerta kun olen sairastunut eli arviolta noin. 4 kertaa. En uskalla taaskaan nukkua, kun pelkään kohtauksen tulemista.

  • Mikko

    Reply Reply July 21, 2020

    Ari, kiitos todella tärkeästä ja hyvästä blogista!

    Itselläni ollut yöllisiä paniikkikohtauksia 9 kuukautta (aika pian ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen). Alkoivat ns. brain zappeina (hieman kuin salamanisku iskisi päähän) mutta muuttuneet enemmän hengen ahdistukseksi (tuntuu, että sydän pysähtyy).

    Niinä önä kun niitä kohtaan niin tapahtuvat juuri kun vaivun uneen ja täten niiden ”mukana meneminen” (ei vastaan taisteleminen) on mahdotonta. Urheilen paljon (joka päivä) ja leposykkeeni on 50 ja menen nukkumaan levollisin mielin ja siitä huolimatta näitä välillä tulee (välillä 5-10 yössä, toisinaan ei ollenkaan). En ole koskaan mitään mieliala-lääkkeitä ottanut, eikä ole todettu mitään masennusta vaan elän aika aktiivista, onnellista ja terveellistä elämää.

    Olen ymmärtänyt, että kyseessä voisi olla joku vanha trauma joka nyt tulee pintaan vuosien jälkeen (lapsuudessa koettu auto-onnettomuus), tai kolmen rakkaan ihmisen menettäminen vuoden sisällä 2018.

    Yleensä auttanut kun olen poistunut makuuhuoneesta ja lukenut 30min kirjaa ja yrittänyt nukahtaa uudelleen.

    • Ari

      Reply Reply July 23, 2020

      Moro,

      yöllinen paniikkikohtaus voi tosiaankin johtua syistä jotka eivät ihan ole ilmeisiä. Vanha trauma – tai tuoreempikin voi saada aikaan kehon käymistä ylikierroksilla ja sen, että tarkkailet oloasi huomaamattasi.
      Tuo, että poistut makuuhuoneesta ja luet on oikein hyvä strategia. Et varsinaisesti koeta muuttaa mitään – näin et tule antaneeksi slle paniikkikohtaukselle enempää painoarvoa.

      Tsemppiä vaan jatkoon

      Ari

Leave A Response

* Denotes Required Field