Psykoterapia 1: miten kognitiivinen käyttäytymisterapia toimii?

160_F_51599711_TvqrQUhOvImnFaW10u2vVwrBnZTad2qx

Oletko valmis hyppäämään?

Vain hyppäämällä saat saaliin. Mutta jos hyppääminen pelottaa, niin saalis jää vain haaveeksi, olet nälässä, kuihdut…

Paitsi jos hyppäät pelosta huolimatta!

Tässä on yksi kognitiivisen käyttäytymis(psyko)terapian -eli CBT:n – ydinteeseistä: sinun käyttäytymisesi ratkaisee sen, että saavutatko tavoitteesi – vai jäätkö pyörimään kehää.

Tämähän pätee kaikkeen elämässä. Jos tavoitteesi on isompi palkkapussi, parempi asema – tai vain saada työtä, niin saavutat sen vain hakemalla työtä, menemällä haastatteluun, kehumalla itseäsi. Jos haluat esiintyä lavalla tai hurmata sen kauniin naisen/miehen, niin pitää puhua, esiintyä, olla viriili ja aktiivinen.

Mutta jos pelottaa? Pelottaa edes avata suunsa jos paikalla on muitakin. Tee se silti!

No, eihän se ihan näin helppoa ole. Jos pelkää kuollakseen, kokee huimausta ja oksettaa, tuntuu, että taju lähtee kun puhuu edes yhdelle ihmiselle…niin voi olla liikaa vaadittu mennä heti puhumaan tuhatpäiselle yleisölle.

Tai jos masentaa ja itkettää, ei vain jaksa, niin ei voi vain vaatia hyppäämään porukkaan ja ilakoimaan.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa ei ole kyse T-paita sloganista: ”Just do it!”

Kyllähän masentunut sen tekisi jos jaksaisi. Tai sosiaalisia tilanteita kuolemakseen pelkäävä mielellään menisi ja lähestyisi sitä unelmien kumppania…Mutta kun ei pysty edes keskittymään omiin ajatuksiinsa tai siihen mitä suusta pääsee.

Siksi kognitivinen käyttäytymisterapia ei ole ”Just do it” asenne, eikä myöskään ”ajattele positiivisesti” lähestyminen.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa otetaan huomioon realiteetit. Joskus jopa potilaan mielestä tuskallisen paljon ja tarkasti. Realiteetit ja rajoitukset arvioidaan ja otetaan huomioon. Mutta myös mahdollisuudet. Realistisesti. Sitten laaditaan suunnitelma sille, miten omat tavoitteet saavutetaan. Edetään pienin askelin. Opetellaan hyväksymään ahdistus joka tilapäisesti saattaa nousta. Tarkastellaan omia ajatuksia ja uskomuksia. Koetetaan löytää realistinen vaihtoehto omille kielteisille ajatuksille. Masentunut ajattelee masentavia ajatuksia. Ahdistunut ajattelee ahdistavia ajatuksia. Tämä voidaan muuttaa. Kielteiset, epärealistiset ajatukset ja uskomukset voidaan kyseenalaistaa. Mutta kyseessä ei ole positiivinen ajattelu, vaan realistinen ajattelu. Ero on huikea.

Kun sitten olet oppinut uusia asioita itsestäsi, uskomuksistasi ja ajattelet hiukan realistisemmin, olet jo valmiimpi hyppäämään pienen hypyn. Tee se. Onnistu siinä ja kasva. Pelkosi alkaa vähetä ja olet pian valmis isomaan hyppyyn.

Niin se menee käyttääkseni sammakkometaforaa.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on eniten tutkittu ja todistusvoimaisin psykoterapiamuoto. Kognitiivisen käyttäytymisterapian vahvuus on siinä, että asioita oikeasti muutetaan, niistä ei vain puhuta. On asioita mitä emme voi muuttaa, mutta aina on myös asioita mitä voimme. Voimme muuttaa käyttäytymistämme jos käyttäytymisemme rajoittaa sitä mitä haluaisimme tehdä. Voimme myös muuttaa ajatteluamme jos se on epärealistista tai haitallista. Jos märehdimme menneitä murheita, tai murehdimme tulevia, niin se ajattelutapa ei ole hyödyksi. Se pitää meidät jumissa, emmekä hyppää.

Jotkut muut psykoterapian muodot keskittyvät menneeseen. Siihen miten ongelma sai ehkä alkunsa. Sitten puhumalla koetetaan saada se tunne käsiteltyä. Menneen käsittelyllä on paikkansa myös kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa, varsinkin sellaisissa ongelmissa kuin PTSD johon kognitiivinen ja käyttäytymispsykoterapia on osoittautunut tehokkaaksi hoidoksi. Mutta fokus on siinä, mikä nyt pitää ongelmaa yllä. Mikä nyt estää hyppäämästä. Se asia muutetaan. Ja saavutetaan tavoitteet.

Jos kärsit ahdistuksesta tai masennuksesta, ja jos edellä oleva käy järkeen, niin saatat hyötyä kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta. Tai jos et kärsi ahdistuksesta, mutta et myöskään uskalla tavoitella sitä mitä oikeasti haluaisit, tai jos vain haluat paremman itsetunnon tai lisää itseluottamusta – saatat hyötyä kognitiivisesta käyttäytymisterapiast

Ota rohkeasti yhteyttä ‘Varaa Terapiaa sivulla’. Lupaan kyllä ainakin vastata, vaikka en voikaan luvata, etta aloitamme terapian (Muistathan lisaksi, etta olen BABCP:n Britannian jarjeston laillistama psykoterapeutti, mutta et saa hoidoistani Kelan vahennyksia):

 

Kognitiivista terapiaa – konsultaatiota

Lue myös:

Mitä on kognitiivinen käyttäytymisterapia? Onko se psykoterapiaa?

19 Comments

  • Santtu

    Reply Reply January 15, 2016

    Heippa Ari!

    Minua henkilökohtaisesti helpotti jo pelkästään tieto siitä, että paniikkihäiriön voi “voittaa” ja kun annoit aseeksi kurssissasi tuon ohjeen, että anna paniikin tulla niin sen jälkeen elämä on helpottunut huomattavasti! Jos oikein yksinkertaistaa sen minkä kurssilla opin. 😀 Olen tässä viime aikoina huomannut, etten ole enää yrittänyt välttää tilanteita joissa ennen sain paniikkikohtauksia vaan jopa nautin niistä! Saatan olla itse ehdottamassa ystävilleni, että mennäänpä ulos syömään, sitä ei olisi tapahtunut muutama vuosi takaperin. Tästä olen kyllä äärettömän onnellinen. Ja se, että se on tapahtunut melkein huomaamatta, en vain enää ole ajatellut koko paniikkia! Tuntuu mahtavalta.
    Itsetuntoni kanssa saan vielä painiskella, vähän liian herkästi myönnän muille ihmisille, että en ole tarpeeksi hyvä. Mm. töissä ohjaan opiskelijaa jonka koen välillä “viisaammaksi” kuin itse olen ja sen olen myöntänytkin joskus hänelle, jota jälkeen päin olen ehkä katunut kun on tullut tunne, että opiskelija käyttää sitten hyväkseen tuota tunnustusta. (vai kuvittelenko vain senkin?) Sinänsä aika jännä juttu tuokin kun kuitenkin sekä työkaverit että pomo ovat antaneet positiivista palautetta. Kumma ettei sitä voi vaan ymmärtää tunteen tasolla, että on riittävä juuri sellaisena kun on. Järjen tasolla sen ehkä ymmärtääkin.
    Töihin suuntaan tästä taas, yöksi valvomaan toisten unta. Kiitos jälleen kerran mahtavista teksteistä!

    • Ari

      Reply Reply January 15, 2016

      Hei Santtu,

      Kiitos mukavista sanoista. Todella hienoa kuulla, että olet hyötynyt paniikkikurssin ohjeista. Ne ohjeethan eivät ole mitään taikaa, vaan aika lailla järkeen käyviä. Siina on kuitenkin se pikku juttu, että ne askeleet pitää ottaa, eikä vain lukea niistä. Sinä yksinkertaistat ja niputat kurssin ytimen aivan oikein: anna paniikin tulla (ja anna sen mennä, kun se menee, mutta ala aja sitä pois).

      Itsetunnon kanssa voi joutua painimaan pitempään. Olisi hauska tietää, miksi sinä ’tunnustat’ oppilaallesi, että koet hänet viisaammaksi? Voitko edes oikeasti tietää, että hän on viisaampi? Mitä se viisaus on tässä tapauksessa? Onko kyseessä jonkin asian tunteminen/osaaminen – vai viisaus? Jos joku sitten käyttääkin hyväkseen sinun ’tunnutustasi’, niin osoittaako se viisautta? Vai ehkä oveluutta? Tai jotain muuta? Haluaisitko sinä olla tällä tavalla viisas?..

      Vaikeus usein on niin kuin sanotkin: järjen tasolla ymmärrät nämä asiat – ja saat pomolta ja työkavereilta kiitosta, mutta tunne ei aina seuraa logiikkaa, se vaatii pitempää kesyttelyä.

      Hauskaa työ-yötä, otahan rennosti,

      Ari

  • Maikki

    Reply Reply January 16, 2016

    Hei Ari,

    Kiitos mahtavasta sivustostasi, sitä on mielenkiintoista lukea.
    Kärsin paniikkihäiriöstä ja yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä. Paniikkiin olen saanut helpotusta viiden askeleen ohjelmastasi, kiitos siitä. Nyt olisi halu päästä eroon ahdistuksesta ja mietin olisiko kirjoittamastasi kognitiivisesta terapiasta apua.
    Ahdistukseni alkoi kolmisen vuotta sitten. Elämässä oli kaikki palaset kohdallaan ja siksi en voinut ymmärtää mistä kaikki johtui. Puolitoista vuotta kärsin ennenkuin otin yhteyttä psykiatriin. Sain suprium lääkityksen ja ohjauksen terapiaan. Siellä istuin vuoden, kävimme läpi lapsuuttani ja sieltä löytyi syitä turvattomuuteeni. En kokenut kuitenkaan saavani “ohjeita” kuinka pääsisin eroon ahdistavista ajatuksistani. Turhauduin terapiaan ja sinne meno alkoikin ahdistaa. Lopetin terapian syksyllä. Söin lääkkeitä jotka syksyllä vaihdettiin fluanxoliin. Muutaman kerran yritin päästä lääkkeistä eroon, mutta ahdistus palasi takaisin. Mietin olenko jäänyt koukkuun lääkkeisiin. Vaikka napsin pillerin päivässä ei ahdstava olo hävinnyt kokonaan ja huomasin oloni muuttuvan apaattisemmaksi, mikään ei tuntunut kiinnostavan. Lopetinkin lääkkeiden käytön ja olo on ihan sama ilman lääkkeitä.
    Ahdistukseni on suurin aamupäivisin töissä. Pelkään ratkeavani itkemään tai muuten vaan sekoavani ( tätä ei ole koskaan tapahtunut). Huomaan että oikein odotan sen tulevan (ja tuleehan se). Turhauttaa tämä ajatuskierre ja haluan päästä siitä eroon. Ennen olin aktiivinen ja iloinen, haluan “entisen” minäni takaisin.
    Kysymyksni kuuluukin pystyisitkö auttamaan? Halu parantua on suuri.

    Pakkasterveisin Maikki

    • Ari

      Reply Reply January 16, 2016

      Hei Maikki,

      Ilo kuulla, että sait apua paniikkihäiriö ohjelmasta!

      Nyt siis haluaisit päästä yleisestä ahdistuneisuudesta? Varmaankin yleistynyt ahdistuneisuus eskaloitui aikanaan ja oli aiheuttamassa myös sitä paniikkihäiriötä..? Olet edennyt aivan oikeassa järjestyksessä, kun olet alkuun pyrkinyt pääsemään paniikista – ja sen pelosta. Sen jälkeen on helpompi alkaa käsitellä sitä yleistynyttä ahdistuneisuutta, koska itse ahdistuspiikki, eli se paniikki ei niin paljoa enää pelota. Mutta yleistyneen ahdistuneisuuden hoitaminen on oma juttunsa.

      Liittyykö ahditukseesi paljon murehtimista ja huolestuneisuutta siita, että asiat menevät jotenkin ehkä pieleen, jotain pahaa ehkä tapahtuu..jne? Eli murehditko paljon asioita jotka ovat jollain lailla epävarmoja?

      Mielenkiintoinen tuo, kun toteat pelkääväsi mm. että alat itkemään – tai sekoat—mutta sita ei ole koskaan tapahtunut. Näyttää tosiaan silta, että huolenaiheesi liittyvat sellaisiin asioihin jotka saattavat mennä pieleen, eikä niinkään sellaisiin asioihin jotka ovat menneet pieleen.
      Kuulostaa tosiaankin yleistyneeltä ahdistuneisuudelta johon yleensä liittyy – pitkään jatkuessa- alakuloa ja masennustakin. Toisinaan taustalla on heikko itsetunto tai jokin trauma, mutta ei aina.

      Pystynkö auttamaan? Todennäköisesti. Olen auttanut monia joilla on huono itsetunto tai itseluottamus, samoin kuin sellaisia joilla on muista syistä kehittynyt tapa murehtia asioita – ja olla siten ahdistuneita (siis yleistynyt ahdistuneisuus). Mutta niin kuin aina kognitiivisessa terapiassa (ainakin minun kanssani): työtä se vaatii!

      Jos haluat kokeilla, niin ota ihmeessä yhteyttä kontaktiboxin kautta
      Voimme keskustella asiasta kasvoiikan (skype) ja päättää, että alammeko tehdä asialle jotain. Se yksi, ensimainen tapaaminen maksaa vain 30€ ja sen aikana kyllä selvitämme mitä kannattaa tehdä. Varaa terapiaa sivulla on tarkemmin selitetty hinnoittelu.
      http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

      Lampimia pakkasterveisia myos sinulle (onko tuo mahdollista? 🙂 )

      Ari

  • Santtu

    Reply Reply January 16, 2016

    Olisi hauska tietää, miksi sinä ’tunnustat’ oppilaallesi, että koet hänet viisaammaksi?

    Hyvä kysymys. Olen itsekin sitä miettinyt paljon näin jälkeen päin. Enkä kyllä ymmärrä miksi toimin niin kuin toimin.

    Voitko edes oikeasti tietää, että hän on viisaampi?

    En voi. Sen tiedän, että hänellä on parempi itsetunto kuin minulla. 😀 Hän on minua vanhempi ja hänellä on paljon kokemusta muissa ammateissa toimimisesta ja ehkä elämästä yleensäkin. Mutta tosiasiahan on, että minun työpaikassani toimisesta hän ei VOI tietää enempää kuin minä. :O

    Mitä se viisaus on tässä tapauksessa? Onko kyseessä jonkin asian tunteminen/osaaminen – vai viisaus?

    Teoriatietoa hänellä voi olla enemmän kuin minulla, minä olen aina ollut parempi käytännössä kuin teoriassa. 🙂

    Jos joku sitten käyttääkin hyväkseen sinun ’tunnutustasi’, niin osoittaako se viisautta? Vai ehkä oveluutta? Tai jotain muuta?

    En minä tiedä mitä se osoittaa, mutta ei se minussa ainakaan lämpimiä tunteita herätä.

    Haluaisitko sinä olla tällä tavalla viisas?..

    En missään tapauksessa osaisi edes olla samanlainen. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta “päteä” vaikka osaisinkin jotain enemmän kuin toinen. Mutta senkin tiedän, että tuollaisia ihmisiä on paljonkin tässä maailmassa. Kun oppisi vain olemaan antamatta itse aseita heille. Osaisi pitää pään pystyssä ja osaisi olla ylpeä siitä mitä on ja mitä osaa.
    Näin kun rupesi oikein ajattelemaan asiaa, alkoi kyllä oikein ärsyttää. Mutta ei kai se voi niinkään olla, että olet joko ylimielinen kusipää (ups..!) tai toisten poljettavissa oleva nolla. On kai siinä pakko välimaastokin olla???? No tuohon tiedän kyllä vastauksen itsekin. Ympärilläni on paljon niitä välimaaston ihmisiä, onneksi!
    Hyviä oli nuo sinun kysymykset kyllä, pitää varmaan vielä miettiä pitkään niitä. 🙂

    • Ari

      Reply Reply January 16, 2016

      Joo, kiva kun harkitisit noita kysymyksia. Aivan oikein> harmaita alueita on ja samoin alueita noiden aaripaiden valilla, eli et ole joko ylimielinen kusipaa tai poljettavissa oleva nolla…varmaan jotain valilta. Sitapaisti noita voi muutenkin miettia: oletko sina edes tuolla janalla? Et ainakaan kuulosta silta, etta olisit lahella ‘kusipaista’ tai toisaalta nollaakaan 😀 …Ehka oletkin eri janalla, vaikka janalla:

      Taysin itseensa luottava ja hermostumaton……………………….Itseaan ja osaamistaan lahes aina epaileva.

      Kirjoituksesi perusteella et ole tuollakaan janalla taysin kummassakaan paassa. Tiedat osaavasi asioita, ja tiedat, etta et edes osaisi, etka haluaisi olla ‘ylimielinen kusipaa’ tai “patea”…Joten olet jossain valimaastossa itseensa luottavan ja itseaan alati epailevan janalla.

      Hauskaa viikonloppua, itse tassa koetan vastailla sahkoposteihin ja muuhun mika on taas kerran rastissa,

      Terkuin

      Ari

  • Pauliina

    Reply Reply January 25, 2016

    Hei Ari.

    Ja kiitos upeasta työstäsi!

    Se oli joku niistä lukemattomista hetkistä ahdistuneena kun löysin sivusi puolivahingossa.
    Olen käynyt jo toista vuotta psykoterapiassa, mikä on omalla tavallaan auttanut paniikinkin kanssa, ottaen huomioon mistä tilanteesta liikkeelle lähdettiin. Vaan ei kuitenkaan siten että olisin elänyt hetkeäkään ilman sitä kokonaan. Tosin ennen näitä sivujasi luettuani en voinut kuvitellakaan että se olisi edes mahdollista!

    Olen lukenut kirjasi kertaalleen. Sen jälkeen pystyin menemään kauppaan ilman rauhoittavaa.
    Ahdistus on edelleen minussa, siksi lueskelen kirjaasi uudestaan. Tiedän kyllä että ritirinnan ahdistukseni kanssa kulkee vaikeita menetyksiä muutaman vuoden sisällä ja elämän muuttuminen kertaheitolla. Tosin nämä tapahtumat tulivat jo ollessani ahdistunut. Myös menneisyydessäni on paljon turvattomuutta. Nämä siis asioita joille on terapiassa usein suurempi tarve kuin paniikille.

    Yksi asia on sellainen mikä minua on vaivannut koko tämän matkan.
    Miksi sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni? Onko sillä merkitystä?

    Olen kuluttanut tähän kysymykseen äärettömästi voimavarojani(ja varojani muutenkin! 🙂 ). Ambulanssi hälytettiin, sairaalaan mentiin, sen jälkeen yksityiselle kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin magneettikuvauksia myöten.
    No mitään ei löytynyt.
    Mutta koska jotain piti olla vialla(minussa), jatkoin kaivamista…
    kunnes olin siinä pisteessä että makasin kaksinkerroin lattialla enkä pystynyt ottamaan vastuuta enää itsestäni saati lapsistani…
    Se aika oli surullisinta koskaan.

    Olen hyvin toiveikas sinun ansiostasi että voin vielä parantua kokonaan.
    Omassa terapiassani korostetaan hyväksyntää, minkä allekirjoitan myös. Mutta voi, jos vain voin vapautua kokonaan…?

    Pauliina

  • Jaana

    Reply Reply January 27, 2016

    Moikka Ari! Kiitos viimeisimmästä kahdesta blogi kirjoituksestasi.. Itse olen todellakin saanut avun ja tuen sinun blogistasi ja kirjasta. Toivoisin,että oppaasi saisi enemmän mainetta,jotta yhä useampi paniikista kärsivä saa apua. Mistä paniikista kärsivä ihminen tietää olevansa parantunut? Itse en oikeastaan muista,koska viimeisin kohtaus on tullut. Joskus “ketuttaa”, mutta se on sitä normaalia arjen melskeissä olevia huonompia päiviä. Mikä on se hetki,kun sinä päästät potilaan omille siivilleen ja tiedät hänen voittaneen paniikin. Mistä me itse oppineet voimme tulkita voittaneemme paniikin/masennuksen tms. Jokaistahan joskus masentaa ja ahdistaa… Kuten tekstistä voi rivien välistä tulkita,olen voittanut paniikin, mutta olenko silloin parantunut? Olenko sen oikeasti voittanut?

    • Ari

      Reply Reply February 1, 2016

      Hei vaan Jaana!

      Aina kiva kuulla, että olet pärjäillyt ja hyötynyt kirjasta ja blogista!

      Mistäkö paniikista karsiva tietää olevansa parantunut? Ydin on, että hän ei enää pelkää paniikkikohtauksia.

      Paniikkihäiriö ei myöskään rajoita hänen elämäänsä.

      Sitä varten me aina hoidon alussa laadimme tavoitteet. Tavoitteet taas perustuvat kunkin ihmisen omiin arvoihin. Kun hän kokee saavuttavansa tavoitteensa ja elävänsä arvojensa mukaista elämää – hän kokee olevansa ‘parantunut’ eli päässeensä elämää rajoittavasta paniikkihäiriöstä eroon.
      Tai oli se ongelma mikä tahansa: sosiaalinen ahdistuneisuus, pakko oireinen häiriö, masennus jne…kun ihminen kokee – ei ainoastaan voittaneensa ongelmansa, vaan myös saavuttavansa tavoitteensa, silloin hoito on tepsinyt.

      CBT, eli kognitiivinen ja käyttäytymisterapiahan on lyhytterapiaa. Tarkoitus on, että terapiaa jatketaan vain lyhyen aikaa, yleensä vain muutama kuukausi – tai vain muutama viikko. Ja sitten ‘potilaasta ‘tulee oma terapeuttinsa. Muuten terapiasta itsestään voisi tulla yksi asia joka estää yksilöä kasvamasta.

      Se, että oletko kokonaan voittanut paniikkihäiriön riippuu siitä, että rajoittaako se vielä elämääsi. Mutta ahdistushan on osa elämää, eikä sitä pidäkään yrittää kokonaan voittaa.

      Ota rennosti,

      Ari

  • Jaana

    Reply Reply January 27, 2016

    Yhdyn myös monen muun kirjoittajan toivomuksiin siitä, että parantuneista potilaista ja heidän tarinoista olisi kiva lukea 😉

    • Ari

      Reply Reply February 1, 2016

      No moro Jaana,

      joo, koetan saada hiukan enemman juttuja parantuneilta/toipuneilta itseltaan kunhan uusin taman sivuston. Tarkoitus on nimittain uusia layouttia ja hiukan sisaltoakin. Blogi tulee pysymaan paikallaan, niin, etta kannustavia juttuja paasee edelleen lukemaan, mutta kommentoinimahdollisuutta varmaan rajoitetaan.Tyoskentelen parhaillaan englanninkielisen sivustoni parissa sita uusien, mutta pian paasen kasiksi tahankin. Katsotaan sitten.

      Vastaan erikseen toiseen visetiisi,

      terkuin

      Ari

  • Jaana

    Reply Reply February 3, 2016

    Moikka Ari. Ymmärrän rajallisen aikasi ja sen,että olet tehnyt tätä vapaaehtoistyönä. Olet kuitenkin ollut korvaamaton kirjoituksesi ja vastauksiesi kanssa monelle meistä ja antanut lisää voimaa paniikin voittamiseen. Tätä sivua ei ole löytänyt kovin moni,tai uskallusta kommentointiin ei kaikilta löydy. Tämä on kuitenkin niitä ainoita paikkoja,missä näistä asioista puhutaan asiallisesti ja nämä suomi24-tyyliset kommentit eivät ole pilanneet. Toivottavasti et lopeta vallan kommenteihin vastailla 😯

    • Ari

      Reply Reply February 9, 2016

      Joo,

      Suomi24 tyyliset kommentit eiät kuulu tänne. Olet oikeassa: haluan pitää tätä sellaisena foorumina missä saa oikeasti asiallista tietoa vaikeista asioista. Lisäksi saa asiallisesti kommentoida ja kysellä. Vastaan aina asiallisiin kommentteihin…tai ainakin melkein aina, joskus vain voi jäädä kiireen ja hosumisen takia. 🙂

      Nuo Suomi24 tyyppiset kommentit ja ylipäänsä keskustelufoorumien kommentit ovat yleensä samaa kaavaa:

      nimimerkin takaa huuudellaan voimakkaita mielipiteitä, mutta ne eivät perustu faktoihin. On niin helppo väittää jotain kun ei tarvitse perustella. Lisäksi näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos joku pistää asiallisen kommentin, niin heti on joku provosoimassa. Tunteilla pelataan ja niitä manipuloidaan. Ärsyttävintä on se, että pistetään sellaisia kommentteja missä 100% varmuudella tuomitaan joku muu, vaikka ei oikeasti tiedetä tuosta ihmisestä yhtään mitään.

      En varmaankaan lopeta ihan pian tätä, vaikka ehkä joitakin rajoituksia tulee 🙂

      Kiitos taas Jaana kommentistasi,

      Ari

  • Heidi

    Reply Reply February 15, 2016

    Hei! Yritin etsiä sinun sähköpostiosoitetta mutta en mistään löytänyt. Haluaisin tuon 17€ maksavan 5 askelta pois paniikkihäiriöstä mutta huomasin että se on paypal ja luottokorttia minulla ei ole niin olisiko mahdollista maksaa jonnekin muualle että saisin tuon ohjelman? Vaikuttaa nimittäin hyvältä. Kiitos jo etukäteen!

    • Ari

      Reply Reply February 18, 2016

      Hei Heidi,

      joo, en pida sahkopostiosoitettani taalla nakyvilla, annan sen yksiloterapian tilaajien kayttoon. Minuun saa silti yhteyden talla saitilla sivulla ‘varaa terapiaa’ olevan kontaktiboksin kautta: http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

      tuo paypal on tosiaan tullut hiukan kankeaksi. Ennen oli helppoa maksaa paypalin ‘vieraana’ mutta nyt pitaa kirjatutua heille. Eihan se mihinkaan velvoita ja paypal on kylla yksi varmimmista ja turvallisimmista maksusysteemeista…mutta jonkinlainen luottokortti kai siina pitaa olla.

      Pistan sahkopostiisi toisen viestin, toivottavast et pahastu.

      Ota rennosti

      Ari

  • Isha

    Reply Reply February 23, 2016

    Hei,
    Minulla on todella erikoinen paniikkihäiriö, tai siis vahvasti epäilen paniikkihäiriötä.
    En pelkää mitään tilanteita, nautin erilaisista esiintymistilanteista. Työpaikalla tosin on kiire ja aina tuntuu, ettei mikään mitä teet, riitä.
    Nyt pari kuukautta taaksepäin alkoi ensioireet ja aina nukkumaan mennessä.

    Sydän tykytti vahvasti, verenpaine runsaasti koholla.
    Lääkäri määräsi kahta eri verenpainelääkettä. Toinen lääke otetaan aamulla, se laskee yleisesti verenpainetta. Toinen lääke vaikuttaa verenkierron paluupuolella, laajentaen paluuverensuonia.

    Näin siis nyt, verenpaine on laskenut, oireet säilyneet. Lääkäri haluaa tutkia mahdolliset fysiologiset tekijät, mutta uskon vahvasti, että minulla on paniikkihäiriö.

    Nukkumista on ihan turha yrittää, kun oireet alkavat.
    Saan tilanteen jotenkin hallintaan, mutta aikaa siihen menee 1-2h. Kun tarpeeksi alkaa väsyttämään, sitä nukahtaa.
    Olen tässä huomannut, että ensioireiden ilmaannuttua, pidin kaksi päivää töistä vapaata ja tuli hyväolo, MUTTA töihin palattuani, toinen kolleegoista oli sairaana ja se oli sitten se viimeinen niitti, siitä lähti sitten tämä kierre, missä mennään edelleen.

    Olen yrittänyt suhtautua kaikkeen positiivisesti, olen varmasti monen mieleen aivan eri henkilö, olen iloinen, keskusteleva. Pyrin tekemään työt yksi asia kerrallaan ja vaikka työpöydälle kasaantuu papereita, yritän silti toimia asia kerrallaan. Hieman töiden kasaantuminen tuottaa tressiä ja moniasia tuuppaa jäädä hoitamatta ajallaan, mutta olen pitänyt kiinni tuosta uudesta “minästä”. Minäkään en tunne enää itseäni ja välillä mietin, mitä tästä vielä seuraa.

    Huh huh. Jos tähän löytyy joku itsehoitokuuri, parempi kuin omayrittämäni..olen hyvin avoin uusille ehdotuksille/ajatuksille.

    Kiitoksia etukäteen.

    • Ari

      Reply Reply February 27, 2016

      Joo, kyllähän tuo stressiltä kuulostaa. Ja stressi aiheuttaa pitkittyessään ahdistuksen ja jopa paniikin oireita. Kuulostaa, että olet stressiäsi jo koettanut helpottaakin. Pyrit tekemän työt yksi kerrallaan. Se olisi hete yksi stressiä lievittävä neuvoni joka tapauksessa. Mutta sitten, piru vieköön, töiden kasaantuminen stressaa…catch 22, sanoisi amerikkalainen, eli olet siinä puun ja kuoren välissä.

      Ahdistusta voi –samoin kuin stressiä- vähentää muokkaamalla omia asenteitaan itseään kohtaan ja muuttamalla sitä miten reagoi.
      Oletko esimerkiksi sellainen joka tyytyy vain täydllisesti tehtyyn työhön? Onko kaikki alle täydellisen samaa kuin roskaa?

      Ehkä tuohon asenteeseen, kun työt kasaantuvat voi vaikuttaa koettamalla kyseenalaistaa omia odotuksiaan itseään kohtaan. Onko sillä väliä vaikka ne työt kasaantuvat? Entä olisiko mahdollista delegoida?…voiko pitää lomaa?

      Jos huomaat olevasi ahdistunut ja stressaantunut yrityksistäsi huolimatta, niin voi olla, että tarvitset apua. Itseapukurssesista en osaa nyt muuta sanoa, kuin että oma paniikkikurssini auttaa varsinaisen paniikin lopettamiseen. Ei niinkään tuollaiseen kroonisemmalta kuulostavaan stressaamiseen. Vaikka on siinä stressinhallintaankin vinkkejä.

      Mindfulness on nyt aika pop ja se auttaa useinkin siihen, että pääsee eroon jatkuvasta huolestuneisuudesta. Mutta varsinaiseen ahditstushäiriöön se ei välttämättä toimi ensimmäisenä hoitona.

      Ahdistushäiriöissä samoin kuin stressinhallinassa autan ihmisiä CBT terapiassa. Se terapia usein kestää pitempään kuin paniikin hoito.

      Tässä muutama ajatus,

      Ota rennosti,

      Ari

  • Isha

    Reply Reply March 18, 2016

    Moi Ari!
    Kirjoitin sinulle paniikkihäiriöistäni ja burn outin oireista.
    Tuntuu, että löysin ratkaisun, joka toimi ainakin omalla kohdallani.
    Fyysinen hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeätä. Aloin liikkumaan säännöllisesti, jota en aiemmin tehnyt.
    Nyt olo tuntuu hyvältä, pystyn nukkumaan ilman sydämentykytyksiä ja elinvoimaa/halua on tullut lisää.
    Aivan mahtava juttu!
    Kävin äärirajoilla ja pelkäsin todella, että mitä minulle on tapahtumassa.
    Nyt tuntuu, että elämä voittaa ja voimavaroja löytyy käsitellä ongelmia, jotka aiemmin olivat ylitsepääsemättömiä.
    Kiitoksia sinullekin ja voimia kaikille!

    • Ari

      Reply Reply March 25, 2016

      Moi Isha.

      Olen samaa mieltä, että fyysinen hyvinvointi on tärkeä. Säännöllistä liikuntaa suosittelen kaikille. Itseänikin koetan piiskata liikkumaan ja irti työpöydän äärsetä, koska tiedän, että sen jälkeen on aina parempi olo – sekä fyysiseti, että psyykkisesti.

      Hyvää kevättä ja jaksavuutta sinullekin,

      Ari

Leave A Response

* Denotes Required Field