Paniikkikohtaus – apua, olenko sekoamassa? Osa 1.

’Ajaessani autolla näin iäkkään naisen ja lapsen jalkakäytävällä – ja yhtäkkiä päähäni iski ajatus ajaa heidän yli! Ohitettuani heidät vapisin kauhusta, hiljensin vauhtia ja katselin moneen kertaan peruutuspeilistä varmistaakseni, että en ole vahingoittanut heitä! Tiesin, että en ole sitä tehnyt, mutta pelkäsin kuitenkin…olenko menettänyt jotenkin järkeni…’’

’Kun saan paniikkikohtauksen pelkään, että menetän kontrollin ja teen jotakin mielentöntä, esimerkiksi, että alan huutaa jotain älytöntä ja pitää kamalaa meteliä. Tämä voi tapahtua vaikka työpaikalla, tai missä tahansa missä on koolla ihmisiä…’

 
’Paniikkikohtauksen aikana tulee usein epätodellinen tunne. Ikäänkuin olisin jotenkin itseni ulkopuolella…varsinkin autoa ajaessa tämä tunne voi olla voimakas ja pelottava.’

Nuo ylläolevat esimerkit ovat todellisilta ihmisiltä joita olen auttanut lopettamaan paniikkinsa – ja muun ahdistuksen (ensimmäinen esimerkki on potilaaltani, joka kärsi sosiaalista ahdistusta ja pakko-oireisesta häiriöstä).

He kaikki oppivat, että ahdistus ja paniikki ei tee ketään hulluksi, mutta kylläkin lisää niitä pelottavia oireita – kuten sitä, että tuntuu epätodelliselta ja pelkää, että sekoaa. Tässä tapauksessa pelko on siis sekä oire, että paniikkikohtauksen laukaisija.

Jos siis koet jotakin noiden kaltaisia ’hulluja’ ajatuksia tai päähäsi pälähtää aika ajoin tunne, että pitäisi tehdä jotain mieletöntä kuten huutaa julkisella paikalla, hypätä alas sillalta tai tönätä’ joku muu liikenteen sekaan…tarkoittaako se, että olet sekoamassa? Tai jos tuntuu, että et ole oikein yhtä ympäröivän maailman kanssa tai jotenkin muuten tuntuu sekavalta tai kummalta, tarkoittaako se, että olet menettämässä kontrollin?

Sekoamisen pelko tai kontrollin menettämisen pelko yksi kovaan ahdistukseen ja paniikkikohtausekseen usein liittyvä oire. Tällainen pelko on tyypillistä varsinkin niille jotka kärsivät pakko-oireisesta häiriöstä, mutta kuka tahansa ahdistunut voi kokea voimakasta sekoamisen pelkoa.

Seuraava nyrkkisääntö on yleistys. Sen on pakko olla yleistys, koska se vain kertoo, miten asiat yleensä ovat. (Kuitenkin jokaisen joka kokee pelottavia oireita tai ’halua tehdä jotain hullua’, kannattaa aluksi ottaa yhteys asiantuntijaan, selvittääkseen mistä on kysymys – onko siis kyseessä ahdistus, vai jotain muuta. Asiantuntija voi olla vaikkapa psykiatrian erikoislääkäri tai kognitiivinen psykoterapeutti.) Seuraava koskee siis paniikkihäiriötä, paniikkikohtauksia ja niihin liittyviä pelkoja.

Nyrkkisääntö: Sinä et sekoa paniikkikohtauksen tai kovan ahdistuksen takia. Itse asiassa juuri se, että koet tuntemuksesi niin voimakkaina paniikin aikana ja pelkäät tekeväsi jotakin hullua, on merkki siitä, että et ole sekoamassa tai menettämässä kontrollia. Asia on –niinkuin melkein kaikki paniikkiin liittyvä- paradoksaalisesti juuri päin vastoin. Olet itse asiassa LIIAN PALJON KONTROLLISSA. Hallitset oireitasi liikaa ja siksi

  1. Huomaat oireesi entistä helpommin.
  2. Aiheutat itsellesi lisää paniikkia – ja pelkoa- koettamalla taistella itse asiassa luonnollisia oireita vastaan.
  3. Lisääntynyt pelko taas saa aikaan lisää oireita, mm. sen oudon tunteen, että on jotenkin ulkopuolella…ja niin edelleen, kyseessä on jälleen yksi paniikkia ylläpitävä noidankehä.

Ihmiset jotka todella ’sekoavat’, eli kokevat vaikkapa psykoosin jolloin he eivät erota  todellisuutta vaan voivat nähdä, kuulla ja kokea sellaista mikä ei oikeasti ole todellisuutta – ja sitten reagoivat tuhon psykoosimaailmaansa – eivät tule psykoottisiksi paniikkikohtauksen takia. Kova ahdistus toki, niinkuin mikä tahansa lisääntynyt stressi voi aiheuttaa lisäongelmia jollekulle jolla on psykoottinen sairaus.

Lyhyesti siis: ongelma paniikkihäiriöstä kärsivällä ei ole se, että hän oikeasti menettää kontrollinsa ja sekoaa. Ongelma on se, että hän pelkää että niin tapahtuu.

Pelko ylläpitää paniikkihäiriötä, mutta siitä pelosta pääsee eroon paradoksaalisella menetelmällä –kognitiivisella psykoterapialla.

www.paniikkihairio.fi

Koska olen saanut paljon kyselyitä siitä, mitä se oikein tarkoittaa, kun tuntuu epätodelliselta, ajattelin, että kirjoitan seuraavan pikku artikkelini erityisesti tuosta oireesta, joten seuraa blogia – ja jos olet tilannut minulta jonkin kurssikirjan, niin seuraa myös sähköpostiasi.

Jälleen: kysele vapaasti aiheesta tai muusta aiheesta tässä blogissa!

 

Paradoksaalisin terveisin

 

Ari

14 Comments

  • Lotta Kallio

    Reply Reply February 23, 2014

    Hei! Todella hyvä artikkeli. Toivon että näet kommenttini ja olisi mahtavaa jos vastaisit. Sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni yhdeksännellä luokalla. Aloin silloin syömään SSRI-lääkettä nimeltä Esipral. Söin lääkettä noin puolitoista vuotta. Se vei kohtaukset pois ja helpotti elämääni suuresti. Parannuin täysin. Kuitenkin syksyllä kun lopetin Esipralin käytön lääkärin ohjeita noudattaen ahdistukseni hajosi käsiini. En ole saanut paniikkikohtauksia mutta kärsin tavattoman suuresta sekoamisen pelosta ja ahdistuksesta. Oireita ovat poissaolevuus ja masentuneisuus. Joskus on parempia kausia ja joskus huonompia. Kuitenkin olen joka päivä ahdistunut. Menin tyhmyyksissäni lukemaan skitsofreniaa sairastavien kertomuksia sairaudestaan. Heidän ajatuksiaan ja luulojaan. Ja nyt nämä ajatukset pyörivät päässäni ja pelkään alkavani uskomaan niihin. Pelkään että alan uskomaan erilaisiin salaliittoteorioihin ja se ahdistaa ihan kamalan paljon. Jos tilaan kahvilassa ruokaa saatan huomata ajattelevani että mitäs jos tuo kahvi onkin myrkytetty. Sitten ahdistun ihan sairaasti. Vaikka ymmärrän että en oikeasti luule että kahvi olisi myrkytetty pelkään näitä ajatuksia todella paljon. Mitä jos alan uskomaan niihin? Käyn psykologilla kerran viikossa ja se auttaa hieman ahdistukseen, mutta miten alkaisin luottamaan ajatukseen että en ole todennäköisesti psykoottisesti sairas ja luottamaan tulevaan etten varmaan koskaan tule olemaankaan?

    • Ari

      Reply Reply February 25, 2014

      Hei Lotta,

      Kiitos mielenkiinoisesta viestistasi…Olen nyt lomalla, minulla ei ole lapparia mukana, enka paase koneelleni joten vastaan paremmin ensi viikolla.

      Palataan asiaan,

      Ari

    • Ari

      Reply Reply March 3, 2014

      Hei Lotta,

      aivan ensiksi: paranoidiset ajatukset ovat hyvin yleisiä. Lähes jokainen meistä kokee joskus epäileviä, paranoidisia, luulottelevia…ajatuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan 70 % ihmisistä kokee sellaisia ajauksia, että toiset haluavat jotenkin vahingoittaa heitä.

      Paranoidinen ajatus ei ole siis ongelma. Se mikäö tekee niistä ongelman on miten reagoit kun koet noita ajatuksia. Yleensä me regoimme jollain näistä tavoista:

      1. alamme vältellä noita ajatuksia. Näin tehdessämme välttelemme paikkoja ja tilanteita missä paranoidinen ajayus voi tulla
      2. Alamme toimia aivan kuin paranoidinen ajatuksemme olisi ehkä totta: jos pelkäät, että kahvi on myrkytetty, alat katsella, että kuka sen ehkä myrkytti…et juo kahviasi, jne.
      3. Emme kiinnitä huomiota ajatukseen, teeskentelemme kuin sitä ei olisikaan…
      4. koetamme ratkaista asian: analysoimme, mietimme todisteita puolesta ja vastaan…näin koetamme järjellä osoittaa itsellemme, että pelko on ehkä turha
      5. annamme ajatuksen olla ja jatkamme mitä olimme tekemässä…muistamme, että ajatus on vain ajatus…meillä on tuhansia ajatuksi joka päivä, tämä on vain yksi niistä…

      Kolme ensimmäistä tapaa ovat yleisiä…ja pitävät ongelmaa yllä. Neljäs toimii usein ohjauksen avulla, mutta voi käntyä sinua vastaan jos et tiedä mitä teet. Viides on tehokas tapa voittaa pelkonsa ja siten vähentää ahdistusta…ja siten niitä paradnoidisa ajatuksia. Tässä, niinkuin muissakin ahdistusongelmissa toimii paradoksi: mitä enemmän taistelet noita ajatuksia vastaan, sitä enemmän mielessäsi annat niille merkitystä… ja sitä enemmän koet ahdistusta…ja ahdistuneena koet noita pelkoja enemmän.

      Sehän menee näin: Stressi johtaa ahdistukseen joka johtaa valikoivaan huomioon (huomaat oireesi) joka johtaa lisääntyneeseen ahdistukseen joka johtaa tarpeeseen selittää mitä tapahtuu –eli paranoidiseen ajatukseen–joka johtaa lisääntyneeseen ahditukseen joka johtaa lisääntyneeseen stressiin…jne.

      Koska tämä aihe on herättänyt aika lailla kiinnostusta, aion kirjoittaa lähiaikoina perusteellisemman artillelin aiheesta.

      Toivottavasti opit tästä ainakin sen, että paranoidinen ajatus on tavallinen, eikä merkki hulluudesta, ja että se miten reagoit siihen ajatukseen ratkaisee miten paljon ahdistusta se sinulle aiheuttaa…ja siten joko ylläpitää ko ajatusketjua tai vähentää noita paranoidisia ajatuksia.

      T:

      Ari

      • Lotta Kallio

        Reply Reply March 23, 2014

        Olen todella kiitollinen vastauksestasi. Joskus omat ajatukset tuntuu niin hulluilta ja ahdistavilta että on ihan varma että olen sekoamassa. Sitten alkaa järkyttävä ahdistus ja muut ahdistusoireet. Toivottavasti opin työstämään ajatuksiani ja lakkaamaan niiden kanssa taistelun. Niinä päivinä kun ahdistaa enemmän myös ajatuksia on enemmän. Jos ahdistaa vähemmän ajatuksia on vähemän… On se mieli ihmeellnen asia, kun voi oppia jotain noin paljon pelkäämään, vaikkei todellista pelkoa olisi.

  • Hanne

    Reply Reply May 17, 2014

    Hei Ari,

    Kirjoitan sinulle nyt tähän vanhemman merkinnän jatkoksi, toivottavasti ei mene täysin ohi. 🙂

    Mutta mieltäni askarruttaa nimenomaan sekoamisen pelko. Koetan paraikaa selvitä muuttuneessa elämäntilanteessa, jonka myötä paniikkioireeni palasivat kaikkine klassisine oireineen. Kaikessa tässä sekoamisen pelossani tulin siis lukeneeksi netin artikkeleja, jotta saisin mielenrauhaa, mutta yllättäen onnistun rivien välistä poimimaan ne asiat, jotka tukee pelkojani, kuten Terveyskirjaston sivuilta lainattu lause: “Elämäntilanteisiin liittyvä toistuva ja pitkittyvä oireilu edeltää monasti myöhemmin ilmeneviä vakavampia masennustiloja.”

    Ja nyt olen aivan kauhuissani, onko edessäni siis väistämättä vaikeammat masennukset (psykoottiset), koska omaan herkän luonteen, joka reagoi elämäntilanteisiin voimakkaasti (paniikki- ja ahdistusoirein)?
    Suoremmin: mureneeko henkinen kestävyys paniikkioireilun sekä ahdistuksen myötä?

    Haluaisin niin kovasti löytää takeita sille, etten sekoaisi. Haluaisin kovasti löytää toivoa tulevaisuudelle. Tässä tovissa arki tuntuu pienimuotoiselta kaaokselta ja tulevaisuus pelottaa. En pysty hallitsemaan tulevaisuutta, en omia ahdistusreaktioitani. – Ehkä siis senkin vuoksi pelkään hallinnan menettämistä, koska ahdistus itsessään tuntuu niin hallitsemattomalta.

    Pelottaa, että tämä ahdistuksen määrä tekee hallaa omalle psyykkeelle. Otsassani on ikävä paineentunne ja välillä säpsähdän tunteeseen, että nyt varmasti sekoan. Ovat siis aivan sekunnin mittaisia tuntemuksia/ tajunnan tason keikahduksia, jotka laukaisevat suuremman ahdistuksen.

    Vaan on tämä tukalaa. Paljon jo oirehdintani syitä ymmärrän ja tiedostan varsinaiset tunteet ahdistukseni takana, mutta tämä sekoamisen pelko. Surullisen epätoivoinen olo.

    Mutta kiitän kovasti etukäteen vastauksestasi ja kiitos, että ylläpidät tätä sivustoa!

  • Ari

    Reply Reply May 19, 2014

    Hei Hanne,

    Se, että haet takeita ja varmistusksia väistämättä lisää huolestuneisuuttasi ja siten ahdistusta. Pikkuhiljaa jos tuo kierre ei muutu on toki mahdollista, että mielialasi alkaa myös tippua joka siis voi johtaa masennukseenkin, niinkuin luit artikkelista:

    “Elämäntilanteisiin liittyvä toistuva ja pitkittyvä oireilu edeltää monasti myöhemmin ilmeneviä vakavampia masennustiloja.”

    Tuo tapahtuu monesta syystä yksi on se, että jatkuva huolestuneisuus – ja pelkääminen- on tutkitusti väsyttävää itsessään. Sitten se vie yöunia. Ja kalvaa itsetuntoa….ja pikkuhiljaa elämä alkaa tuntua kurjalta suuren osan ajasta. Ihminen ei tuolloin elä hetkessä, vaan murehtien tulevaisuutta ja märehtien menneitä…ja unohtaa elää.

    Ei se masennus nyt silti ihan psykoosiin yleensä johda, ei vakavakaan masennus. (Kylläkin joskus).

    Takeita ei tässä elämässä ole mistään. Se on ensimmäinen asia mikä kannattaa myöntää itselleen. Jos et sitä myönnä, niin jatkat turhia takeiden etsimisiä ja pidät yllä ahdistustasi.

    Todennäköistä toki on, että et ahdistuksesi takia sekoa. Ei ahdistuksesta seota, mutta kuten sanottu, se voi alkaa kyllä kalvaa itsetuntoa ja itseluottamusta ja elämaniloa jne, sekä useimmiten se rajoittaa elämää.

    Seuraavat asiat auttavat:

    1. hyväksy, että sinulla ei ole mitään takeita tulevaisuudesta
    2. siksi keskity siihen mitä teet nyt, eikä tulevaisuuteen
    3. aseta silti isellesi tavoitteita, mitä teet. Ei sellaisia jotka vievät pois jostain, kuten: ‘en ole enää ahdistunut’, vaan aktiivisia, kuten: ‘aloitan kuntoilun humenna’
    4. kun sitten ponnistelet kohti tavoitteita, elä hetkessä, äläkä kuvittelekaan, että voit hallita lopputuloksen.
    5. hyväksy, että ahdistus on osa elämää. Se kuuluu elämään, sillä on tarkoituksensa.
    6. Pelostasi huolimatta tee se, mitä olit asettanut tavoitteeksesi.
    7. koe ahdistus
    8. koe se uudestaan
    9. ja uudestaan
    10. opi, että mitään pahaa ei tapahdu ja paradoksalisesti: ahdistus alkaa lievetä, pelko häipyä ja niin pääset siitä turhasta ahdistuksesta eroon.
    11. muista silti, että ahdistus ei koskaan kokonaan häviä, eikä pelkokaan. Jos olet kurssini tilaaja ja lukenut läksysi, niin tiedätkin, että ahdistuksella – ja pelollakin on tarkoituksensa ja se on meidän hyödyksemme…

    Tukalaa se tietysti on, mutta keino voittaa (turha) pelkonsa on kyseenalaistaa pelko – ja tehdä se mitä haluat, pelosta huolimatta…ja toistuvasti. Kaikki muut keinot vaikuttavat vain oireisiin ja siten ylläpitävät pelkoa.

    Kannustan sinuakin, niinkuin melkein kaikkia joilla on sitkeä pelko: jos et itsehoidon avulla pääse ongelmasta, niin harkitse kognitiivista terapiaa. Itse aion piakkoin pistää tarjosupostauksen missä tarjoan yksilöterapiaa Skypen kautta. Mutta se mahdollisuus tulee olemaan vain muutamalle. Terapeutteja kyllä löytyy Suomestakin.

    Kiitos kiitoksista!

    Ari J

  • Voi ei

    Reply Reply May 4, 2015

    Moi. Minun iso-vanhempani kuoli talvella äkillisesti(itsemurha), mikä aiheutti minulle suuren järkytyksen. Hän oli minulle kaikki kaikessa ja lähti terveiltä jaloilta. En oikein koskaan ole käsittänyt että hän on ihan oikeasti poissa, mutta luulin että suru helpottui jo kun muutama kuukausi kului ja kaikki oli ihan hyvin. Kuitenkin pari viikkoa sitten olimme käymässä iso-vanhemmillani ja yöllä sain kamalan ahdistus-kohtauksen ja luulin tulevani hulluksi. Täysin ahdistunut olo jatkui pitkään kunnes vähän lieveni mutta “kontrollin menettämisen” pelko tai se että “teen jotain pahaa vaikken tahtoisikaan” on joka päivä läsnä. Mutta suurin pelkoni on että alan kuulla ääniä, eli sairastun skitsofreniaan. En tiedä miten voittaa tuo pelko. Koko ajan “tarkkailen” kuuloani. Voiko tämä kaikki johtua suremattomasta surusta? Voiko se ilmetä tuossakin muodossa? Ja siis ensimmäinen “kriisi” mulle ja olen kärsinyt aiemmin paniikkihäiriöstä jota tosin pystyn(tai ainakin pystyin!) hallitsemaan ihan hyvin. Kiitos jo etukäteen! :/

    • Ari

      Reply Reply May 4, 2015

      Hei Vaan nimimerkki “voi ei”,

      ensiksikin vilpittomat pahoitteluni ja osanottoni menetyksesi johdosta. Itsemurhan kautta laheisen menettaminen on jossain maarin viela stressaavampaa kuin se, etta menettaa jonkun “luonnollisella tavalla”. Mukana on aina enemman kysmyksia, kuten “miksi”? ja laheisille menettamisen tunteen lisaksi jaa paljon kasittelemattomia ja kasittamattomia asioita.

      Ei ole mikaan ihme, jos koet tavallista voimakkaampia ahdistuksen oireita, kun vierailet sitten isovanhemempien luona tuon jalkeen. Mieleni tekisi kysya, etta saisrastiko isovanhempasi skitsofreniaa, kun sita nyt pelkaat? Joka tapauksessa on selvaa, etta tuo jarkyttava asia, etta isovanhempasi paatyi itsemurhaan, laukaisi sinussa surun lisaksi myos valtavan ahdistuksen, ja etta siita syysta nyt herkasti koet ahdistuksen oireita ja sitten tarkkailet itseasi. Tuo itsen tarkkailu ikava kylla pahentaa oireilua ja lisaa pelkoa siten lisaten ahdistusta.

      On vaikea sanoa, etta onko sinun tapauksessasi kasittelematon suru aiheuttamassa tata. Toki, jos et ole kyenneyt viela suremaan suruasi, niin se ilman muuta sielta nousee esiin silloin kun olet vasynyt – tai muuten haavoiuttuvainen, vaikkapa silloin kun vierailet isovanhemmilla. On tarkeaa antaa itselleen kaksi asiaa tallaisen asian jalkeen:

      1. oikeus suruun ja siihen, etta on “heikko”… ja
      2. aikaa suruun.

      Ala siis hosu, vaan anna itsellesi nuo kaksi asiaa. Siita kun laheisesi kuoli on niin kovin lyhyt aika viela. Ja hae apua suremiseen, jos et sita jostain syysta pysty itse kaymaan lapi.

      Ahdistushairiot oireineen ovat sitten toinen juttu, mutta surutyo on sellainen joka pitaa vain tehda. Lopulta elama voittaa ja elaman halu. Mutta jos surutyon tehtyakin viela koet noita oireita voimakkaasti – ja pelkaat niita, niin puhu laakarille, saat varmaan lahetteen sopivaan keskusteluterapiaan. Sinulla saattaa olla kylla herkkyytta ahdistukseen, kun kerran olet kokenut paniikkihairionkin.

      Kirjoitan taman nyt pikaisesti hotellista kasin, olen nyt reissulla, palaamassa Suomeen, enka paase kotikoneelleni, joten anteeksi vain kun ei taas ole skandinappaimia,

      Terveisin

      Ari

      • matias

        Reply Reply May 21, 2015

        Moi olen kokenut ahdistus tai psykoottisia kohtauksia. olin käyttänyt vuoden ekstaasia lähes joka viikonloppu ja kannabista tuli poltettua lähes joka arkipäivä kunnes yht äkkiä ollessani viettämässä iltaa kavereiden kanssa luulin kavereideni alkaneen puhumaan minusta sarkastisesti pahaa ympärilläni. Tätä on tapahtunut sen jälkeen kymmenisen kertaa vuoden sisällä ja se alkaa aina sydämmen erittäin nopealla tykytyksellä esim tiloissa missä on paljon ihmisiä ympärillä. nykyään olen jättänyt huumeet pois mutta saan kohtauksia silloin jos teen jotain “suvaitsematonta” ja useimmilla kerroilla olen tämän lisäksi väsynyt “suvaitsemattomalla” tarkoitan uhkapelausta tai alkoholin nauttimista. kohtausten aikana keskittymis kyky katoaa kokonaan ja kuuloaisti herkistyy ja pystyn kuulemaan kaikki ympärilläni käydyt keskustelut samanaikaisesti ja aivoni tuntuvat pystymään käsittelemään 10 kertaa enemmän ajatuksia joita en itse täysin kontrolloi. keskustelut siis tuntuvat kohdistuvan minuun. Tiedostan sen olevan epätodellista mutta samalla aistini sanovat sen olevan täysin todellista oletan että kyseisissä tilanteissa saan psykoottisia kohtauksia mutta mietin voiko kyseessä olla paniikki kohtaus koska kohtauksen ailana tärisen lievästi ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja kohtaukset tapahtuvat lähes aina paikoilla missä on paljon ihmisiä ja puheen sorinaa. kohtaukset voivat olla jopa monen tunnin mittaisia jos en poistu paikalta. Tunnen myös pelkoa kohtausten aikana.

        • Ari

          Reply Reply May 21, 2015

          Moi,
          On epätodennäköistä, että kannabiksen käyttö olisi aiheuttanut mitään pysyvää ongelmaa, tutkimukset osoittavat, että sen pitkäaikainenkaan käyttö ei aiheuta rakenteellisia muutoksia aivoihin. Kannabiksen käytön aikana kyllä mielen toiminta muuttuu, ja saattaa tulla paranoidisuutta ym. Lisaksi on toki totta, että jotkut ovat herkempiä kun toiset sairastumaan psyykkisesti kun mielen toimintaan vaikutetaan toistuvasti päihteillä/huumeilla, mutta esimerkiksi alkoholi käytön katsotaan olevan monta kertaa varallisempaa kuin kannabiksen tässäkin suhteessa. Joten kannabista ei kannata käyttää, mutta ei se pääsääntöisesti aiheuta mitään pysyviä psykoottisia sairauksiakaan.
          Ekstaasin käyttö on hiukan toinen juttu, ja on mahdollista, että mieleen jaa pysyviä jälkiä ja muutoksia. Tässäkin tapauksessa kyllä kannattaa erottaa ahdistusoireet muista. Ahdistusta ylläpitää juuri se pelko mitä koet kun ahdistut, joten se on itseään vahvistava noidankehä. Ahdistus itsessään voi siten aiheuttaa ja pahentaa pelkotilojasi, ja on täysin mahdollista, että hoitamalla ahdistuksesi pääset eroon tuosta mikä näyttää paranoidisuudelta. Koska tiedostat, että paranoidiset oireesi ovat epätodellisuutta, niin et varsinaisesti ole ollut psykoottinen, joten kyseessä saattaa olla vain ahdistus. Nuo hypervigilanttikokemuksesi voivat myos olla osa ahdistusta, eika valttamatta merkki psyykkisesta sairaudesta.
          Suosittelen, että otat yhteyttä lääkäriin, pyydät psykiatrin tapaamista ja keskustelet oireista. Jos olette yhtä mieltä, että kannattaa koettaa hoitaa ahdistus pois, ja katsoa mitä se tekee kokonaisololle, niin kuka tahansa kognitiivinen psykoterapeutti voi auttaa sinua (minäkin voin sen tehdä, mutta et saa Kelan vähennyksiä).

  • Maria

    Reply Reply October 11, 2015

    Hei Ari 🙂

    Olen 27 vuotias nainen ja noin 10 vuotta sitten koin elämääni muuttavan trauman… En ehkä koskaan ole ääneen tai ajatuksissanikaan sitä itselleni myöntänyt, mutta nyt minulle on alkanut syntyä todella kovia ahdistuskohtauksia ja pelkoja että sekoan?….. Olen kärsinyt kausittaisesta masennuksesta traumasta lähtien, mutta nyt 27 vuotiaana ensimmäistä kertaa minulle on tullut pakkoajatuksia jotka pelottavat minua….. Itken paljon ja pelottaa…

    • Ari

      Reply Reply October 12, 2015

      Hei Maria,

      Olen oikein pahoillani kuullessani, että olet joutunut kokemaan sellaisen trauman. Ja, että se vaikuttaa elämääsi vielä nyt.
      Liittyykö traumaan väkivaltaa tai pakottamista tai uhkaa kuolemasta? Koetko ahdistuksen ja masennuksen lisäksi ajatuksia tai mielikuvia jotka liittyvät juuri traumaan? Koetatko yleensä tukahduttaa traumaan liittyviä ajatuksiasi – tai päästä niistä eroon?
      Jos vastaat kyllä yhteen tai useampaan, niin on mahdollista, että kärsit trauman jälkeisestä stressihäiriöstä (PTSD). Sitä pitää yllä se, että et käsittele traumaattista muistikuvaasi/kokemustasi, ja siten kokemus pysyy mielessäsi koskemattomana – nousten sieltä uudestaan ja uudestaan aiheuttamaan ahdistusta, pelkoja ja masennusta -ikaan kuin kokisit kaiken uudelleen.

      Oletko saanut apua trauman käsittelyyn? Jos kärsit trauman jälkeisestä stressihäiriöstä niin voit olla ainakin yhdestä asiasta varma: se ongelma on voitettavissa. Menetelmät ovat hiukan erilaiset kuin vaikkapa pakko-oireista häiriötä hoidettaessa, mutta periaate on sama: pelot kohdataan sen sijaan, että niitä vältellään. Tässä tarvitaan yleensä ammattilaisen apua. ’Kaypa hoito’ suosittelee näyttöihin perustuen ensisijaiseksi hoidoksi juuri CBTta (KBT) – ja toissijaiseksi hoidoksi SSRI lääkitystä. Jos et ole saanut apua, niin suosittelen, että haet sitä. Itsekin hoidan PTSDta, mutta koska olen Britannian laillistama (BABCP), niin et saa hoidostani Kelan vähennyksiä (joita ehkä saat jos lääkäri määrää hoitoa ja haet sitä Valviran laillistamalta, Kelan tukemalta terapeutilta).

      Tärkeintä on, etta haet apua ja hoidat ongelmasi. Se on hoidettavissa.

      Ari

  • Huolissaan.

    Reply Reply April 13, 2019

    Sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni noin kuukausi sitten yhdessä tapahtumassa, jossa oli paljon porukkaa.Sen jälkeen paniikkikohtauksia on näkynyt vähän, mutta niitä on silti tullut harvakseen. Nyt kuitenkin noin viikko sitten aloin kokemaan paljon väsymystä ja muita oireita, joista aloin stressata taas ja sen kanssa paniikkihäiriön mukana on tullut sekoamisen tuntemuksia esim. Tuo Arin auto juttu saman tapaisia ja ne pyörivät kokoajan päässä ja tuntuu ettei niitä pysty estämään. Pelkään kokoajan, että teen jotain läheisille tai muille tai, että sekoan ja alan tekemääb ihan pääytömiä juttuja noiden paniikkikohtauksien aikana.Enkä tiedä mitä tehdä.

    • Ari

      Reply Reply May 16, 2019

      Moro,

      ei sinun pidä yrittääkään estää noita ajatuksia. Sanot: “Tuo Arin auto juttu saman tapaisia ja ne pyörivät kokoajan päässä ja tuntuu ettei niitä pysty estämään.”..Ymmärsin, että haluaisit estää noita ajatuksia mutta et pysty. Pointti on se, eää tarkoitatko, että et pysty estämäään ajatuksia, vai, että et pysty estämään sitä, että teet hulluja tekoja…Montako kertaa olet tehyt jotain tuollaista mitä pelkäät? MKontako kertaa olet menettänyt kontrollin?
      Jos vastaus on edelleen, että et tee hulluja tekoja, mutta pelkäät ajatuksia joissa tekisit niitä…kyseessä ovat pakkoajatukset. Ei vaarallista, mutta toki ahdistavaa. Mitä enemmän koetat vastustaanoita ajatuksia, sitä enemmän saat niitä ja sitä enemmän ahdistut.

      Ota rennosti

      Ari

Leave A Response

* Denotes Required Field