Paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta pääsee oikeasti eroon

160_f_61617693_lmrb4bihf2uuuem4rn0dqpksmqy0wzhx-1

Opi-Muuta-Lopeta ahdistus ja paniikkihäiriö – ihan oikeasti

Paniikkihäiriöstä pääsee eroon. Ahdistuksesta (liiallisesta, elämää haittaavasta ahdistuksesta) pääsee eroon ja masennuksesta pääsee eroon. Se on faktaa minkä sadat entiset potilaani voivat vahvistaa. Kai miljoonat jotka ovat saaneet terapiaa kokeneelta kognitiivis- ja käyttäytymisterapeutilta voivat vahvistaa tämän. Britannian hallitus joka on töpeksinyt monessa asiassa, kuten brexitissä on tehnyt ainakin yhden asian oikein: Britanniassa päätettiin joitakin vuosia sitten, että koska CBT eli kognitiivinen ja käyttäytymisterapia on tutkitusti tehokkain ja nopein menetelmä ahdistuksen ja masennnuksen voittamiseksi se pitää saada kaikkien saataville. Perustettiin ohjelma ”Improved access to psychological therapies” (IAPT). Ohjelma pääsisältö on, että kognitiivista käyttäytymisterapiaa pitää olla saatavilla kaikille –ja kognitiivinen käyttäytymisterapia on ensisijainen hoito useimpiin ahdistusongelmiin sekä masennukseen.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia toimii. Siinä MUUTETAAN sinun tapaasi ajatella ahdistavia ajatuksia. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa MUUTETAAN sinun tapaasi reagoida kun ahdistaa tai masentaa. Terapiassa asetetaan ja saavutetan tavoitteita. Nopeasti. Ahdistus väistyy. Oikeasti.

Jotain pitää muuttaa – muuten mikään ei muutu

Paniikkihäiriö on vain yksi ahdistuksen muoto. Siitäkin pääsee eroon. Kun sanon, että voit päästä paniikkihäiriöstä eroon siihen sisältyy ajatus, että minä voin MUUTTUA. Ja sinä voit muuttua. Muutos tapahtuu usein pikkuhiljaa, niin pienin edistysaskelin, että sitä ei huomaa. On ollut aika jolloin kengännauhan sitominen oli iso juttu. Nyt osaan se tuosta vain J Oli aika jolloin oksensin kun söin punajuurta. Nyt syön sitä huoletta ja joissakin muodoissa, kuten borts keitossa jopa pidän makua hyvänä! Monessa muussakin asiassa olen muuttanut tapaani toimia – ja olen muuttunut. Voitin myös oman paniikkihäiriöni jo parikymmentä vuotta sitten.
Jotain kuitenkin piti muuttaa. Oivalsin, että en voi muuttaa sitä mitä tunnen ensin ja sitten odottaa tekeväni muutoksia. Piti ensin muuttaa sitä mitä teen ja miten ajattelen. Sitten ahdistus muuttuu.

Muutos tapahtui koska pikkuhiljaa ja usein huomaamattani toistin uudestaan ja uudestaan jotain pientä muutosta käyttäytymisessäni. Punajuuren kohdalla muutos oli tietoinen. Olin päättänyt alkaa syödä sitä pikkuhiljaa enemmän (tämä tapahtui kun olin jo n. 30 v). Paniikkihäiriön kohdalla muutos oli myös tietoinen ja sain psykologista apuakin. Huomaa. Punajuurta syön nykyään vapaaehtoisesti. J

Siedättäminen toimii ahdistukseen

Muutokseen on monta tietä. Jos haluaa lopettaa paniikkihäiriönsä niin itsensä siedättäminen pelkojaan kohtaamalla on todennäköisesti varmin ja pysyvimmän tuloksen antava tie. Sitä ei aina tosin jaksa tai osaa ja silloin voi tarvita terapautin apua. Ja toisinaan siedättäminen on vaikeaa kun ei se pelon kohde olekaan ihan selvä. Sain taannoin kriittisen kirjoituksen henkilöltä joka oli koettanut jonkinlaista siedättämistä mutta huonoin tuloksin. Hän oli lukenut kurssini ’paradoksaalinen menetelmä paniikkihäiriön voittamiseksi’ mutta kokenut, että ei saanut siitä apua. Kävi kuitenkin ilmi, että hän kärsii eräästä spesifisestä fobiasta, emetofobiasta (oksennusfobia). Ei paniikkihäiriöstä – vaikka hän toki sai paniikkikohtauksia. Oksennusfogbiaakin hoidetaan pääasiassa siedättämällä, mutta ensin pitää oikeasti tietää mikä on pelon kohde ja miten sitä kannattaa ja voi siedättää. Tuollaisen ongelman kanssa tarvitaan melko varmasti terapeutin apua ja itsehoito ei riitä –tai saattaa olla jopa vahingollista.

Itseapu – tuettu itseapu – terapia

Paniikkihäiriö on sen verran kohdennetu juttu, että se on mahdollista kellistää kokonaan ilman terapeutin apuakin. Jotkut tosiaankin onnistuvat ihan omin voimin – ja ehkä niiden vinkkien avulla mitä saavat esimerkiksi perustamassani faceryhmässä ”paniikkihäiriöstä EROON – ja mahdollisesti blogissani. Itsehoito ilman apua on tietenkin hidasta verrattuna terapiaan, mutta jos etenet pieninkin askelin, niin se varmasti rohkaisee.

Moni on hankkinut tuekseen itseapukurssini (paradoksaalinen menetelmä paniikkihäiriön voittamiseksi) ja hoitanut paniikkihäiriötään menestyksellisesti. Paradoksaalinen kurssi on OK – ja tehokaskin jos teet tehtävät –  mutta tosiaankin tarkoitettu VAIN paniikkihäiriön hoitoon. Ja se on edelleen itseapua. Se ei riitä esimerkiksi OCD:n hoitoon, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, masennukseen, huonoon itsetuntoon – eikä esimerkiksi mainittuun oksennusfobiaan…eikä missään nimessä ns. ’neula ja verifobiaan’. (Kysy lisää jos haluat)

Jos ahdistus on vakava tai monimutkainen

Monet joiden ongelma on ollut sitkeä tai mutkikas tai ehkä kokonaan muu kuin paniikkihäiriö ovat tarvinneet ja tilanneet yksilöterapiaa. He saavuttavat tavoitteensa.Terapiassa tietenkin hoidan monenlaisia muitakin ongelmia kuin pelkkää paniikkihäiriötä.

Kokeiletpa auttaa itse itseäsi aivan omin nokkinesi tai kurssini avulla tai yksilöterapiassa…Joka tapauksessa fakta on tämä: muutos on mahdollinen – ei sitä paniikkia tarvitse kärsiä koko ikäänsä.

PS: Uutena mahdollisuutena on chattiterapia jota voit kokeilla joko paradoksaalisen kurssin tukena tai päästäksesi eroon jostain muusta ongelmasta.

lopuksi lyhyt chattiterapian esittely:

Jos haluat terapeutin tukea lyhytaikaisesti tai terapiajakson mutta olet epävarma yksilöterapiasta – harkitse chattiterapiaani. Se voi olla tehokas keino päästäksesi paniikkihäiriöstä tai jostain muusta ahdistusongelmasta, kuten sosiaalisten tilanteiden pelosta tai OCDsta, pakkoajatuksista – tai masennuksesta…

Chattiterapiassa et kohtaa terapeuttia kasvokkain vaan vaihdatte chatteja 30-45 minuuttia kerrallaan. Chatin yksi etu on, että sinulle jää muistiin aina koko istunto. Ja moni kokee, että kun kirjoittaa kysymyksensä ja saa vastauksen kirjoitettuna, se painuu mieleen paremmin kuin puhuttu sana.

Chattiterapia on edullisempi kuin varsinainen kasvokkain tapahtuva terapia. Kysy rohkeasti sivulla ”varaa terapiaa”.

6 Comments

  • Elina

    Reply Reply November 6, 2016

    Hei.
    Minulla olisi kysymys liittyen paradoksaaliseen ohjelmaan, onko sinulla ajatusta miten pystyisin tuottaa väkisin outoa oloa kun sitä on minulla koko ajan 24h. Olisin halunnut kokeilla kirjan harjoitusta, että tuottaa oireen ja huomaa, että mitään pahaa ei tapahdu.

    Oireeni siis on outo olo ja välillä epätodellinen olo, se aiheuttaa pelon, joka on “entä jos tulen hulluksi, entä jos psykoosi alkaa oudon olon tuntemisella, entä jos menetän itseni hallinnan”. Tällä hetkellä outoa oloa on koko ajan 24h!

    Olen kärsinyt paniikkikohtauksista vuodesta 2011 asti ja ne alkoivat kun identtinen siskoni joutui psykiatriselle osastolle itsemurha yritysten takia vuonna 2009 ja ilmeisesti hänellä oli psykoosi, en ole varma… oireet olivat lähes poissa mielialalääkityksen kanssa, mutta lopetin lääkkeen 2015 ollessani raskaana ja synnytyksen jäleen oireet palasivat heti. Ensin alkoivat paniikkikohtaukset, sitten uutena pakkoajatukset, jotka olivat todella kauheita, en halua kirjoittaa niitä tähän, mutta ne olivat sellaisia, että pelkäsin, että olen samassa tilanteessa kuin siskoni. Ne taas aiheuttivat paniikkikohtauksia, koska ajatukset oli niin pelottavia ja pelkåsin niiden olevan totta.

    Aloin taas köydä yksityisterapiassa 1krt viikossa ja aloitin mielialalääkityksen. Annos oli niin pieni, että se ei poistanut outoa oloa. Lopetin lääkkeen kesällä, koska en TODELLAKAAN halua syödä lääkettä koko lopun ikääni vaan haluan yrittää ilman. Olen lukenut Vapaaksi ahdistuksesta kirjan kannesta kanteen, tehnyt kaikki kirjan harjoitukset, mutta ne ei auta. Kaikki harjoitukset, terapia, liikunta, kofeiinin pois jättäminen yms.lievittävät pelkoa, mutta mikään ei poista oiretta! TIEDÄN tasantarkkaan kaikki teoriat paniikista, pakkoajatuksista, ahdistuksesta ja tiedän, että tämä ei ole psykoosia tai mielisirautta, mutta en saa itseäni USKOMAAN sitä!!

    Tämä on TODELLA turhauttavaa ja masentavaa kun mikään ei auta poistamaan syytä vaikka tekisi millaisia harjoutuksia vaan aina se tulee takaisin! Minusta tuntuu, että olen umpikujassa!

    Löydin paradoksaalisen kirjasi ja aloin lukemaan sitä. Mutta nyt minulla on sellainen olo, että auttaakohan sekään vai onko tämä vaan minun kohtaloni, ettå kärsin tästä koko lopun ikääni. Olisi IHANAA jos olo olisi normaali!! Onko sinulla Ari mitään ajatusta mikä tähän voisi auttaa, miltä tämä kuulostaa? Tarvittaessa olen valmis varaamaan terapiaa kauttasi jos sinulla on jokin ajatus…

    Kiitos jos vastaat.

    T. Elina

  • Lilly

    Reply Reply November 10, 2016

    Ari on ollut ja on edelleen terapeuttini ja voin omalta osaltani vahvistaa sen, mitä Ari tekstissään sanoo. Vaikka matka on edelleen kesken ja tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut omaa työtä ja vähän rohkeuttakin, voin kertoa, että se kaikki on todellakin kannattanut.

    Olen todella onnellinen, että löysin Arin ja kognitiivisen käyttäytymisterapian – ihan ensimmäiseksi pääsin eroon paniikkikohtauksista ja nopeasti pääsinkin. Tämä tapahtui käymällä tuo Arin mainitsema itseapukurssi.

    Paniikkikohtaukset eivät kuitenkaan olleet ainut ongelmani vaan lähinnä varmaankin seurausta, joten tarvitsin terapeuttia päästäkseni eteenpäin muidenkin ongelmieni kanssa. Mahtavinta on ollut saada tuntea olevansa taas elossa!

    Kannustankin kaikkia uskaltamaan hakemaan apua. Älkää kärsikö yksin pahan olon kanssa! Itse olisin aikoinaan kaivannut rohkaisua juuri tässä vaiheessa. Ota siis ensimmäinen askel ja hae sapua – voin luvata, ettei sinulla ole mitään menetettävää. Päinvastoin! 🙂

    • Ari

      Reply Reply November 22, 2016

      Hei Lilly,

      kiitos taas mahtavan lämmittävästä ja kannustavasta kommentista. Paradoksaalinen KÄYTTÄYTYMIS ja kognitiivinen terapia vain toimii. Siitä on paljon (enemmän kuin mistään muusta terapiasta) tutkittu ja tieteellistä todistetta, mutta on aina hienoa saada kommentteja niinkuin Englannissa sanotaan: “straight from the horses’s mouth”!

      Olen iloinen kun saan olla terapeuttisi ja kiitollinen luottamuksestasi. Tiedän, että sinullakin on ollut aika stressaava matka, mutta olet rohkeasti työstänyt pelkojasi kaikesta stressistä huolimatta. Paniikki on jo ohi, keskitymme vielä hiukan niihin muihin juttuihin. Matka on vielä hiukan kesken tosiaan, mutta olet jo edennyt ja etenet edellee – kohti oikeaa sinua!

      Otahan rennosti,

      Ari

  • Äiti

    Reply Reply November 21, 2016

    Hei! Kohta 16-v tyttäreni, fiksu, nätti ja kaikin puolin ihana, on viime aikoina kärsinyt entistä useammin painajaisista sekä ahdistuneesta ja pelokkaasta olosta mm. joskus aamulla ennen kouluun lähtöä ja muulloinkin. Välillä hän on nauravainen “itsensä”, välillä murheen alhossa. Psykologituttuni arveli kertomani perusteella (monimutkainen isäsuhde, halu pärjätä koulussa, ero ensimmäisestä poikaystävästä 9 kk seurustelun jälkeen sekä uuden löytyminen…), että kyse olisi murrosikäisen stressireaktioista rankan syksyn jälkeen, ei niinkään ahdistus/paniikkikohtauksista. Tyttö itse sen sijaan pelkää menevänsä/olevansa ihan sekaisin, itkua ja huutoa riittää kun asiasta yrittää keskustella. Hän väittää, ettei kukaan voi auttaa ja että hän haluaa ainoastaan olla yksin turvassa huoneessaan… olen ehdottanut juttelua ammattilaisen kanssa mutta toistaiseksi tuloksetta (väkipakolla siitä ei tule mitään). Mitä teen? Minulta loppuvat keinot kesken enkä haluaisi lapseni pelkäävän järkensä puolesta. Mikä olisi sinusta järkevintä? Aikuisen näkökulmasta voisi ajatella, että jollei halua apua, pitäisi pitää mölyt mahassaan, mutta ei se ihan niinkään mene. Onko tämä joku raju murrosiän loppuhuipennus vai jotakin muuta? Tekeekö aika tehtävänsä? Hitusen vanhempi poikakaveri on hyvä ja turvallinen kuuntelija, muttei hänelle voi tällaista tilannetta sälyttää selvitettäväksi.

    • Ari

      Reply Reply December 1, 2016

      Moro,

      tytöltä pitäisi jollain keinolla saada selkeä vastaus, että mitä hän itse kokee ongelmaksi. Onko se ahdistava olo? Vai jokin pelottava ajatus? Vai jokin itsekriittinen ajatus tai traumaatinen muisto?
      Lisäksi pitäisi selvittää – jälleen selkeästi- että miten hän haluaisi, että asiat ovat toisin? Mitä hän tekisi erilailla jos asiat olisivat niinkuin hän haluaa.(ei varmaankaan vain vetäytyisi huoneeseensa)

      Kun nämä on selvitetty, voisi keskustella eri vaihtoehdoista: Nuoriin erikoitunut kognitiivinen ja KÄYTTÄYTYMISTERAPEUTTI voisi tytön kanssa sitten laatia suunitelman, miten ongelmasta päästään eroon ja miten saavutetaan ne asiat mitä hän haluaa (näin se aikuistenkin kanssa tehdään). Kognitiivinen ja KÄYTTÄYTYMISterapia on tehokasta, mutta siihen vaaditaan tytön yhteistyö. Itse en työskentele nuorten kanssa, mutta varmaankin voisitte löytää terapeutin paikkakunnaltanne. Tärkeää on, että terapeutti on kokenut myös tuolla käyttäytymispuolella, siksi kirjoitin sen isolla,

      Terkuin,

      Ari

  • Fermioni

    Reply Reply October 25, 2018

    Hei,
    Olen vastikään aloittanut viiden kohdan kurssin, mutta se tyssäsi hieman jo toisen askeleen kohdalla. Vaikka multa löytyy kyllä oireet, ja selviytymiskeinoni ovat kuin suoraan listasta, en ole koskaan pelännyt, että mulle fyysisesti tapahtuisi jotain. Karsea olo kyllä on, sydän pomppaa rinnasta jne. Mutta olen aina tiedostanut, että siitä ei ole suoranaista haittaa. Olisikohan sille tehtävälle jotain vaihtoehtoisia kysymyksiä, jos pelot eivät liity fysiikkaan?
    Kiitos kovasti kurssista, odotan innolla tuossa etenemistä.

Leave A Response

* Denotes Required Field