Pakkoajatus, pakko-oire, ahdistus ja kognitiivinen psykoterapia

Troubled with Questions

“Ajan tuon mummon yli autolla”; ”työnnän tuon pojan junan alle”; ”hyppään sillalta”, “kuristan puolisoni” …Haha hah haa, nauretaanpas noille hulluille ajatuksille!

Jos kärsit pakkoajatuksista tai ns. pakkomielteestä, niin saatat järkyttyä tuosta mitä sanoin. Ennen kuin tuomitset minut, niin luepa juttu loppuun.

…Oletko joskus pelästynyt omia ajatuksiasi? Edellä luetellut ajatukset ovat kaikki sellaisista asioista joiden tekeminen olisi kauheaa – ja varmasti epänormaalia. Samoin olisi epänormaalia haluta tehdä sellaisia asioita. Et pidä hulluista ajatuksistasi, kammoat niitä ja silti niitä vain tuppaa. Juuri siksi ne ovat pakkoajatuksia.

Mutta on hyvä tietää, että nuo pakkoajatukset itsessään ovat normaaleja- ja lisäksi vaarattomiakin.

Kokolailla kaikki ihmiset kokevat tunkeilevia, vastentahtoisia tai intrusiivisia ajatuksia – sanalla sanoen: pakkoajatuksia  -aika ajoin. Pakkojatukset voivat olla hyvin ahdistavia kokijalleen. Tunkeilevat ajatukset saattavat koskea jonkun lähimmäisen vahingoittamista, itsensä vahingoittamista, jonkin hullun tai sopimattoman tekemistä, jotakin vastuutonta ja sopimatonta seksuaalista tekoa jne. Toisinaan on selvempää puhua pakkomielteestä kuin pakkoajatuksesta. Mikä on pakkomielle? Ja pakkoajatus? Pakkoajatuksesta kerron jo yllä. Se on tunkeileva, hullulta ja vastentahtoiselta tuntuva ajatus joka tunkee uudestaan ja uudestaan. Pakkomielle voi tarkoittaa aivan samaa, mutta voi myös sisältää impulssin kaltaisen tunteen, että jotain on tarve muka tehdä. Se voi olla nopeampi kuin tiedostettu ajatus, ja siksi koetaan kuin tunne, impulssi: “hyppään(kö?)” jne…Todellisuudessa noitten pakkomielteiden takanakin on ajatus, mutta se ajatus on toistaiseksi tiedostumaton. (Näihin pakko-oireisiin saattaa ajatusten lisäksi liittyä myös fyysisiä tuntemuksia, mutta niistä eri jutussa).

Eräässä tutkimuksessa, johon osallistui 293 opiskelijaa, listattiin 52 yleisintä tunkeilevaa pakkoajatusta ja pakkomiellettä sekä prosenttiosuus siitä, kuinka moni oli kokenut kunkin ajatuksen.  Muutama esimerkki listalta:

”Törmätä autolla eläimeen tai esineeseen”: 46 % naisista ja 52 % miehistä oli kokenut tämän; ”Hypätä alas korkealta paikalta: 39 % naisista, 46 % miehistä”;
”seksiä sopimattoman henkilön kanssa”: 46 % naisista, 63 % miehistä;
”perheen loukkaaminen” 59 % naisista, 55 % miehistä;
”kotiovi jäi lukitsematta, siellä on varas”: 77 % naisista, 69 % miehistä”…

Kuten huomaat, erilaisia tunkeilevia pakkoajatuksia koki suuri osa. Kaikkia 52 erilaista pakkoajatusta koettiin jonkin verran tutkittavien joukossa. Kukaan tutkimukseen osallistunut ei kärsinyt diagnosoidusta mielenterveyden ongelmasta. Eli voidaan sanoa, että tungettelevat ”pahat” ajatukset ovat normaaleja, eivätkä sairauteen viittaavia.

Miksi omista ajatuksista ja mielteistä sitten tulee jollekulle ahdistusongelma jota vastaan yritetään taistella kaikin keinoin? Jotkut ahdistuvat äärettömästi noista ajatuksista. He alkavat koettaa vältellä pakkoajatuksia ja kaikkea mikä voisi lisätä niitä ajatuksia ja mielteitä. He alkavat myös vältellä tilanteita missä he pelkäävät, että voisivat käyttäytyä intrusiivisen pakkoajatuksensa mukaisesti.

Niinpä jos tunkeileva pakkoajatuksesi on jonkun puukottamisesta, piilotat kaikki puukot näköpiiristäsi jne. Jos sitten et voi vältellä ajatuksiasi tai tilanteita, niin koetat jotenkin neutralisoida pelkosi. Jotkut suorittavat erilaisia rituaaleja tai muita kompulsiivisia (”pakkotoimia”) kuten toistuvaa käsien pesua, tarkistelua, asioiden ja esineiden pakonomaista järjestämistä…Jos huomaat tekeväsi jotain tällaista, niin saatat kärsiä ahdistusongelmasta jota sanotaan pakko-oireiseksi häiriöksi (OCD). Pelkosi on alkanut hallita toimiasi, ja taistelemalla ajatuksiasi vastaan ikävä kyllä pahennat tilannettasi.

Terapiassani autan potilaitani aluksi ymmärtämään sen, miten ajatuksia vastaan taisteleminen itse asiassa lisää niitä pakkoajatuksia. Kerran toisensa jälkeen potilaat huomaavat, että mitä enemmän he koettavat olla ajattelematta jotakin, sitä enemmän he sitä ajattelevat. Tämä johtuu siitä, että ollaksesi ajattelematta jotakin sinun pitää olla valppaana ja ajatella sitä, että et ajattelisi sitä. Tarkkailet koko ajan itseäsi. Kuulostaa naurettavalta, eikö? Mutta näin mielemme toimii.

Hyvä lähtökohta ongelmasta eroon pääsemiseksi on ymmärtää se, että ahdistavat ajatukset ovat normaaleja. Ajatukset eivät merkitse, että haluat tehdä noita asioita. Päinvastoin. Nuo ajatukset vaivaavat sinua, koska ne todennäköisesti ovat jotain sellaista mikä sinulle olisi viimeinen asia minkä haluat tehdä! Juuri siksi ahdistut. Ajatuksista tulee pakkoaja vasta sitten kun koetat vastustaa niitä.

Jos pystyt, niin seuraavan kerran kun koet pelottavan ja ahdistavan ajatuksen, niin anna sen tulla. Ja anna sen mennä – sitten kun se menee itsekseen. Älä tee mitään. Tai kerro kaverille, jaa kokemuksesi. Naura sille. Jotkin ajatukset ovat niin korneja, että nauru on paras lääke. Jos et pysty tähän, vaan ongelmasi on alkanut saada liikaa otetta elämässäsi, koet, että ajatukset ovat “pakkoja” ja niiden vuoksi olet jumissa “pakkotoimissa” tai jonkinlaisessa “neutralisoivassa” ajattelussa, niin ota yhteyttä kokeneeseen kognitiiviseen psykoterapeuttiin (vaikkapa minuun).

Minä rakastan ”pakkoajatusten” – ja ”pakkotoimien” hoitamista – tai siis niiden ihmisten auttamista joilla siitä on tullut ahdistusongelma. Kokemukseni kliinikkona on, että ihmiset jotka kärsivät ahdistavista ajatuksista ovat useimmiten siitä mukavimmasta päästä ihmisiä – juuri siksi heitä vaivaa niin kovasti kun tulee ”pahoja” ajatuksia!

Nauretaan siis yhdessä niille ajatuksille, ne saattavat olla aika huvittavia kunhan lakkaat pelkäämästä niitä. Jos et pysty nauramaan, niin anna niiden tulla. Kyllä ne menevätkin – jos vain annat niiden mennä. Silloin ne eivät ole neää pakkoja.

HALUATKO PÄÄSTÄ PAKKOAJATUSTEN ORJUUDESTA TEHOKKAIMMALLA JA NOPEIMMMALLA MAHDOLLISELLA TAVALLA -jopa viikossa? Tutustu kehittämääni INTENSIIVIterapiaan, joka perustuu CBThen, mutta on uusi menetelmä. Käy katsomassa:

www.ocd-clinic.com

Lue myos “Apua Sekoanko”:
http://paniikkihairio.fi/apua-sekoanko/

94 Comments

  • Jake

    Reply Reply February 11, 2015

    Hei, kiitos Ari, loistava artikkeli taas kerran! Täytyy sanoa, että pelkästään tuon lukeminen auttaa ja tuli helpottunut olo. Olen pelännyt sekoavani ja kokenut kauheita ja likaisia ajatuksia toisten vahingoittamisesta. Ensi kertaa tajuan että ne ajatukset ei merkitse mitään. Otan yhteyttä kontaktisi kautta, haluaisin puhua lisää!

    • Ari

      Reply Reply February 11, 2015

      Kiitos vain Jake. Hauska kuulla, etta sait jo hyotya ja oivallusta. Ota vapaasti yhteytta.

      Ari

      • Ari

        Reply Reply February 13, 2015

        Hei Lilly,

        kiitos mielta lammittavasta kommentista. Olet oikeassa, vaikeudet, kuten elamaa rajoittavat ahdisusongelmat ja pelot ovat voitettavissa. Ikava kylla moni luulee etta ainoa asia mita voi tehda on ottaa laakkeita milla vahennetaan oireita. Taman huomaat jos katsot joskus jotain keskustelufoorumia. Yleensa niissa jaetaan kokemuksia – hyvia ja huonoja- eri laakkeista ja niiden maaraajista. Tai sitten kerrotaan miten huono olo on. Harvoissa keskustellaan vilkkaasti siita, miten ongelmasta tosiaan paastaan eroon. Tama johtuu juuri siita, etta ihmisilla ei ikava kylla ole tietoa siita, etta ahdistusongelmat voidaan oikeasti voittaa sopivalla terapialla. Itse olen ottanut tehtavakseni jakaa tata tietoa.

        Olen iloinen, etta koet saavasi toivoa ja muutosta – ja etta tyoskentelet mielellasi kanssani!

        Otahan rennosti,

        Ari

  • Lilly

    Reply Reply February 12, 2015

    Yhdyn täysin Jaken kommenttiin. Kiitos taas Ari havainnollistavasta artikkelista! Osaat pukea asiat todella selkeästi sanoiksi. Satun muutenkin tietämään toimintaperiaatteistasi, enkä voi muuta kuin ihailla tapaasi kohdata ihmisiä.

    Kiitos Ari, olet todella lisännyt elämääni toivoa ja uskoa siihen, että vaikeudet ovat kuin ovatkin voitettavissa – työtä se vaatii, mutta sinunlaisesi terapeutin kanssa sitä tekee mielellään.

  • pulla

    Reply Reply February 13, 2015

    Mun kaverilla on varmaan jonkintasoinen pakko häiriö. Se pistää aina kaikki paperit ja kynät ja muut samaan järjestykseen pöydälle ja tarkastaa viiteen kertaan kaikki laatikkonsa enne kun se lähtee kotiin. En tie sitten miten paljon tolaasi ajatuksia silla on, mutta kyllä se aika ahdistunut tuntu olevan. Kavereitten kanssa kerran pistettiin sen kamat eri järjestykseen kun se oli tauolla ja sehän järjesti ne heti takasi, pilkulleen. Onkohan toi jotain sellaista pakko toimintaa? Ja miten sit vois auttaa?

  • Tanja

    Reply Reply March 6, 2015

    Kiitos. Tämä on jotain mitä olen halunnut kuulla jostain, etten ole oikeasti sekoamassa. Viimeöinen ahdistus taas tuntui siltä, että saan sydänkohtauksen ja sekoan ja pelkään että teen ne asiat, mitä pelkään tekeväni vaikka en halua missään nimessä. Mutta pelkään, että sekoan sitten ja teen. Kierre.Kierre joka ollut jo kohta 20vuotta..Liikaa kaikkea tapahtunutta elämässä. Ihan liikaa..Lääkärille vihdoin uskalsin varata ajan, katsoo pääseekö puhumaan terapiaan.Mutta voiko niihin luottaa ja sanoa “mitä ajattelee” kun pelkää niiden puhumista ääneenkin..heitän vitsillä hieman puolisolle ja kavereille miltä ahdistuksessa tuntuu..Ja nämä tulevat vain öisin tai siis iltaisin nukkumaan mennessä. Joskus päivällä jatkuu mutta harvoin.En halua menettää vuosia lasten kasvamisista ja nyt hyvästä parisuhteesta..Pelottaa, että ajan tällä itseni piippuun ja kaikki hyvä ympäriltä katoaa. En siis tiedä miksi nämä alkoivat uudelleen..Olivat välillä poissa ja välillä takaisin. Aina jotain sattunut jolloin se laukeaa uudelleen ja nyt viimeiset 6 vuotta ollut pitkälti pysyvänä, viimeisen puolivuotta ehkä pahempana (on parempiakin päiviä)..Jos olisi rahaa niin tuntuisi siltä, että sinä ymmärrät. Ehkä, jos ei täällä terapeutti anna hyvää apua vielä otan yhteyttä ja yritän saada rahat kasaan. Kiitos, ehkä jotain apua hetkeksi näistä blogiteksteistä.

    • Ari

      Reply Reply March 19, 2015

      Hei Tanja,

      kiitos viestista. Kun on ollut kaikkea liikaa, niin on ymmarrettavaa, etta ahdistus on sitkea, ja ahdistus pane tekemaan asioita jotka tuntuvat helpottavan, mutta yleensa nuo turvaa hakevat kayttaytymiset vain toimivat ongelman yllapitajina…koska pelko vain sitkistyy…

      On hyva idea menna laakarille. Ja koettaa puhumis terapiaa…suosittelen ehdottomasti kognitiivista kayttaytymisterapiaa, nimenomaan siis sellaista kognitiivista terapiaa missa on tuo kayttaytymispuoli mukana…sen avulla voit ottaa pienia askeleita voidaksesi kohdata noita pelottavia asioita…ja kokea onnistumisen tunteita.

      Olen toki kaytettavissa jos haluat jossain vaiheessa satsata tahan…toki ymmarran, etta voi olla rahakysymys, ja kannattaa koettaa ensin sita Kelan osittain korvaamaa hoitoa jos saat laakarin lahetteen.

      Paa-asia on, etta alat tyostaa ongelmaa…olet karsinyt siita 20 vuotta…jotain pitaa muuttaa. Jos et muuta mitaan….niin mikaan ei muutu…mutta jos alat muuttaa pelkoasi, ahdistustasi, reaktioitasi (kayttaytymistasi)…niin seuraavat 20 v voivat olla sellaiset kuin haluat niide olevan! Siihen kannattaa satsata, vaikka hiukan tilapaista ahdistuksen lisaantymistakin!

      Onnea matkaan,

      Ari

    • Lilly

      Reply Reply March 28, 2015

      Tanja ja Santtu, pystyn samaistumaan teihin aivan todenteolla – lukiessani tekstejänne tuntui, että ne olisivat olleet omaa kirjoitustani!

      Olen itsekin kokenut noita öisiä ahdistuskohtauksia ja melkein voi sanoa, että harva asia on kamalampaa! Yön pimeät tunnit tuntuvat vielä pahentavan paniikkia. Minullakin on risteillyt päässä aivan järjettömiä, kamalalta tuntuvia ajatuksia. Olen ajatellut juuri noin, että sekoan ja sitten varmaan toteutan ne päässäni olevat ajatukset.

      Olen itse saanut Arilta apua ongelmiini ja voin sanoa, että terapia auttaa. Työtä tämä vaatii ja itse olen vielä hyvin kärsimätön ihminen – odotan tuloksia lähes heti 🙂 – minun onkin pitänyt ymmärtää, ettei muutoksia välttämättä tapahdu sormia napsauttamalla tai yhdessä yössä. Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen kutina, että paranemisprosessin jälkeen ehkä olenkin entistä ehompi. Varmasti kohtaan elämässä jatkossakin ahdistusta. Varmaan se kuitenkin muuttuu, miten siihen suhtaudun – tai siis suhtaudunko mitenkään.

      Ajattelen itse, että vertaistuki on parhaimmillaan todella voimaannuttavaa. Itse samojen ongelmien kanssa painiskelevana toivon, että uskaltaudutte hankkimaan tukea itsellenne – se oikeasti auttaa! Ongelmien kanssa painiskellessa sitä ei huomaa, miten paljon rennompaakin elämä voisi olla :).

      • Ari

        Reply Reply March 29, 2015

        Hei Lilly,

        kiitos rohkaisusta..sellaista tarvitaan. Hauska kuulla, etta olet oppinut itsestasi uutta – ja niemenomaan positiivista. Muutokset todellakin vievat aikaa, mutta olet oikeassa; kun todellinen muutos tapahtuu talla tavalla, tyota tekemalla omien pelkojen nujertamiseksi, eika “pillerin ottamalla”, niin on syyta odottaa, etta muutos on pysyva – ja lisaksi olet vahvempi kuin ennen. Moni kokee, etta he ovat itse asiassa paranemisprosessin jalkeen aidommin kuin koskaan ennen oma itsensa. Tama siksi, etta aiemmin ahdistus on estanyt olemasta taysin se, mika haluaa olla, ja todellisuudessa onkin..mutta se todellisuus on piilossa oman ahdistuksen alla.

        Otetaan rennosti!

        Ari

  • Santtu

    Reply Reply March 18, 2015

    Hei Ari! Ja kiitos hyvistä sivuista. Minun tarinani pakkoajatusten kanssa alkoi joitakin kuukausia sitten. Yhtäkkiä aloin kärsiä voimakkaasta jatkuvasta ahdistuneisuudesta, kuin olisi ollut paniikkikohtaus jatkuvasti päällä. Säikähdin tätä oloa ja pelkäsin tulevani hulluksi. Pelkäsin menettäväni kontrollin ja vaikka alkavani lähetellä sopimattomia tekstiviestejä ihmisille. Hyvä etten piilottanut puhelintani! Sitten alkoi tulla outoja ajatuksia, joita minun on hankala tähänkään kirjoittaa. Ajatukset olivat outoja, järjettömiä ja vainoharhaisiakin. Juuri sellaisia mitä ajattelin, että psykoosissa varmaankin olisi. Joten aloin pelätä psykoosia. Minulle on kolme eri lääkäriä sanonut, että kyseessä ovat pakkoajatukset. Tiedän, että ajatukseni ovat järjettömiä ja vain ajatuksia. En voi kuitenkaan olla ajattelematta, etteivätkö ajatukset olisi psykoottisia ja pelkään sairastuvani siihen. Kun jokin tällainen ajatus käy mielessäni, ajattelen että tulen sairastumaan vakavasti ja kaikki menee pieleen. Ajatuksista huolimatta olen pyrkinyt toimimaan normaalisti, tosin ahdistuneisuus etenkin sosiaalisissa tilanteissa estää sitä jonkin verran. Aiemmin elämässäni olen kärsinyt paniikkihäiriöstä, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta siten että välillä olen saanut viettää niistä vapaata elämää ja välillä on sitten ollut vaikeampaa. Mietinkin voivatko ajatukseni tosiaan olla “vain” pakkoajatuksia vai kenties jotenkin psykoottisia, jotka nyt vain pystyn järjellä toteamaan vain ajatuksiksi, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa.

    Lääkäri ehdotti pientä annosta antipsykoottilääkitystä tueksi pakkoajatuksiin, joten tästähän tietysti vedin taas omat johtopäätökseni ja joka tapauksessa pahalta tuntuu että tarvitsisi tuollaista lääkitystä avukseen. Olisi mukavaa jos ehtisit kommentoida!

    • Ari

      Reply Reply March 19, 2015

      Hei Santtu,

      “pakkoajatukset” pyorivat koko ajan paassasi, tarkkailet niita…ja pelastyt lisaa. Alat sitten pikkuhiljaa antaa niille ajatuksille “merkitysta” mielessasi, vaikka tunnistatkin ne “vain ajatuksiksi” ja myos jarjettomiksi. (Tama saattaa vaikuttaa “paranoidiselta”, mutta ei ole sita, vaan puhtaasti ahdituksesta johtuvaa pelkoa ja levottomuutta…joka vahvistaa itseaan)

      Tama mielen dilemma johtuu siita, etta mielessamme on kaksi erillista osaa jotka kasittelevat tallaisia aiheita: ns “rationaalinen mieli” ja “emotionaalinen mieli”. Emotionaalinen mielesi on saanut hyvan alkumatkan ja tulkitsee tuollaiset jarjettomat ajatukset “uhkaksi” ja vaarallisiksi. Rationaalinen mieli ei saa rauhoittavaa viestia perille sinne emotionaaliseen mieleen,koska emotionaalinen mieli tekee sita mita sen pitaakin: laukaisee ahdistusreaktion…Emotionaalinen mieli laukaisee ahdistusreaktion pitaakseen sinut turvassa tulkitsemaansa uhkaa vastaan…jota reaktiota itseaan sitten tarkkailet ja pelkaat…siina toimii useampi noidankeha itseaan vahvistaen.

      Ydin on siina, etta turha pelko pitaisi saada pois. Kun pelko kuitenkin on salakavalasti ainakin osittain itse siita reaktiosta, niin on vaikea tunnistaa mika on turhaa pelkoa – ja haitallista kayttaytymista- ja mita voisi siis muuttaa…tahan saatat tarvita hikan ulkopuolista terapeutin apua.

      Antipsykoosilaakitysta kaytetaan pienin annoksin ahdistusesta johtuvaan pelkoiluun…se on aivan normaali kaytanto, ja suosittelen, etta koetat niita laakarin ohjeen mukaan. Se ei missaan tapauksessa tarkoita, etta olisit psykoosissa. Se laake 1. hiukan rauhoittaa levottomuutta mielessa ja siten auttaa koostamaan ajatuksia ja siten 2 lieventaa ahdistusta. Laakitys yhdessa terapian kanssa on usein paras kombinaatio alkuun, jos ahdistus on erityisen kovaa. Pikkuhiljaa sitten yleensa laakityksen voi jattaa pois.

      Ota yhteytta jos haluat lisatukea ym (huomaathan, etta minun hoidossani et saa kelan korvauksia, koska olen Brittilaisen systeemin BABCP psykoterapeutti, enka siis suomalaisen valviran)

      Terkuin

      Ari

      • Santtu

        Reply Reply May 3, 2015

        Kiitos vastauksesta! Tässä välillä oli onneksi pakkoajatuksista vapaatakin aikaa. Aina kun pakkoajatuksia on, yritän muistuttaa mieleeni että lääkäri sanoi ettei kyseessä ole psykoosi. Noh, sitten mietin että kyseessä ovat varmaankin psykoosin ennakko-oireet. Tämä ajatus on pelottava. Toki tiedän, että kukaan meistä ei voi ikinä tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Luulen, että ahdistukseni johtuu siitä, että tätä on niin vaikea hyväksyä. En voi olla kontrollissa kaikesta.

        Mikä on näkemyksesi, jos on kärsinyt elämässään ahdistuneisuudesta, pakkoajatuksista ja masennuksesta(joka on luultavasti enimmäkseen ahdistuksesta johtuvaa), miten todennäköistä on että näistä oireista/sairauksista kehittyy psykoosi? Olen kuullut ja näiltäkin sivuilta lukenut että monilla ahdistuneisuushäiriöisillä on psykoosin pelkoa, mutta sairastuuko siihen lopulta kovin moni sitä pelkäävä?

  • M

    Reply Reply March 26, 2015

    Moi Ari!
    Mikä voisi auttaa yli miettimiseen? Tai jatkuvaan yli syvälliseen asioiden analysointiin?

    pää kiehuu tavallaan koko ajan.
    En murehdi, mietin ja mietin vaan ja kysymyksiä miksi , millon, miten, mistä, kuka? Ja tämä analysointi voi saada alkunsa vaikka porkkanasta X)

    mikä auttaisi?
    kiitos avusta.

    • Ari

      Reply Reply March 29, 2015

      Hei M,

      se riippuu varmaankin eniten siita, etta mika funktio tuolla ylimiettimisella on sinulle, eli miksi teet sita. Tahan voi olla vaikea vastata, ja et ehka edes sita tieda, tai huomaa. Jos kuitenkin tunnistat, etta mika tunne sinulle seuraa siita ylimiettimisesta, niin se voi valaista asiaa. Ilmeisesti tunne ei ole positiivinen, koska kerran haluat ilmeisesti lopettaa ko ylikierroksilla menon. Jos sitten tunne on kielteinen, niin voisi kysya, etta mita koetat saavuttaa miettimisella/analysoinnilla…jotain varmuuttako?

      Kylla se suoraan sanottuna kuulostaa samanlaiselta kuin murehtiminenkin. Sana murehtiminen tassa yhteydessa ei aina tarkoita varsinaista huolestuneisuutta, vaan juuri sita, etta koetetaan jotenkin varmistella paan sisalla asioita. Silloin analysoidaan, mietitaan, vastaillaan omiin kysymyksiin. Tuolloin ajatusten pyorittelyn funktio on juuri se, etta vahennetaan epavarmuutta (ja koetetaan siis olla varmoja kaikesta ja tietaa kaikki, olla kontrollissa)

      Yksittaiset ajatukset toisaalta, saattavat olla samanlaisia kuin ns pakkoajatukset, ja niista usein koetetaan paasta eroon myos analysoimalla…talloin funktio on se, etta koetetaan lopettaa ajatukset, mutta itse asiassa niita ajatuksia vain lisataan talla strategialla.

      Joten mieti ( lol ) sita mika miettimisesi funktio on. Mutta ala jaa jumiin tahan miettimiseen…

      Yleensa paras esiapulaake tallaiseen on yksinkertaisesti se, etta alat tehda jotain muuta miettimisen sijaan: menna ulos, kuntosalille, uimaan, soittaa kaverille, pelala pelia…mutta se on vain ensiapu. Toinen apu mita monet ovat menestyksellisesti kokeilleet on oppia olemaan tietoisesti lasna, sen sijaan, etta elaa jossain tulevaisuusmaailmassa tai kontrollimaailmassa paansa sisalla. Tehokas menetelma on “mindfulness”, jota opetan itsekin potilailleni osana ainakin yleistyneen ahdistuneisuuden hoitoa.

      Loppujen lopuksi paras on, etta opit, etta ei ole tarvetta analysoinnille ja ylimiettimiselle…mutta sen oppiminen voi olla haastavaa.Sita opitaan usin pikkuhiljaa terapiassa.

      Tassa nyt joitakin ajatuksia, hauskaa viikonlopun loppua!

      Ari

    • Ari

      Reply Reply June 27, 2015

      Hei Santtu,

      vastaukseni on: ei sairastu, yleensa ei ole mitaan yhteytta ahdistuksella ja psykoosilla, niinkuin ei sydantaudilla ja stressilla -jos jollakulla on sydantauti, niin kannattaa silloin valtella stressia…Jos on pitkaan ahdistunut, niin se on toki haavoittuvuustekija, niinkuin moni muukin asia. Luepa artikkelini, minka kirjoitin oikeastaan vastaukseksi sinulle, mutta paatin sitten pistaa sen omaksi artikkeliksi hyodyttamaan useampia.
      http://paniikkihairio.fi/aiheuttaako-ahdistus-psykoosia-enta-pakkoajatukset/

      Terveisin
      Ari

  • M

    Reply Reply March 29, 2015

    Kiitos vastauksesta. Ei tarvinnut kauaa miettiä miksi yli mietin ;). Juuri tuo varautuminen ettei tee vääriä ratkaisuja ja tuota itselleen tarpeettomia koettelemuksia on syy. Sen takia pitää tietää kaikki kaikesta.

    tuo “ensiapulääke” toimii, mutta voisitko perustella vielä miksi EI kannata jatkuvasti analysoida ja miettiä eikö siinä tavallaan tule viisaammaksi?

  • Ari

    Reply Reply April 6, 2015

    Hei M,

    on taas vierahtanyt aikaa…pahoitteluni 🙁 miksiko ei kannata analysoida ja miettia jatkuvasti? Mietihan: miksi lahetit tuon kysymyksesi jatkuvasta miettimisesta? Eiko niin: se on rasittavaa, se kuluttaa. Lisaksi se aiheuttaa ahdistusta. Miksiko se aiheuttaa ahdistusta?

    …Koska miettimisesi funktio on varmistaa kaikki. Ettei tee virheita. Siis; olla 100% varma tulevaisuudesta. Mutta tama on illuusiota.Miettiminen talla tavalla on turha ja epaonnistumaan tuomittu yritys saada 100% varmuus tulevaisuudesta. Tulevaisuus on epavarma, eika sita mikaan miettiminen muuta.

    Ongelma on siina, etta pohdit asioita vamistaaksesi jonkin epavarman asian. Kun sitten alat sita analysoida, niin saatko sen 100% ratkaistua? Et tietenkaan, koska se on tulevaisuudessa, vaan mita tapahtuukaan? Mieleesi tulee nyt: ei yksi asia joka on epavarma (ja saattaa siis menna pieleen) vaan monta.

    Koska aloit alunperin analysoida saadaksesi varmuuden ( ja valttaaksesi epavarmuudesta johtuvaa ahdistusta)..niin nyt kun paassasi tulvii epavarmojen ratkaisujen suma, niin mita tapahtuukaan ahdistukselle??

    Eiko niin: se lisaantyy…ja niin yrityksesi analysoimalla lisata varmuutta ja vahentaa ahdistusta itse asiassa lisaa noita pelattyja asioita…Kyseessa on salakavala ja itsellesi tiedostamaton tapa valtella…valtella epavarmuuden kohtaamista. Ja juuri se sinun pitaa tehda jos haluat todella paasta ahdistuksesta.

    Toivottavasti saat selvaa, vaikka taas puuttuvatkin aakkoset eli skandinappaimet..

    Ari

  • M

    Reply Reply April 7, 2015

    Kiitos vastauksesta :). Nyt ei ole enempää kysymyksiä 😉

    • Ari

      Reply Reply April 12, 2015

      🙂 toivottavasti olet rohkaistunut kokeilemaan epavarmuuden sietamista…eiko tamakin ole hyvaa terapiaa sille, kun koskaan ei tieda, milloin vastaan taalla… 😉

  • M

    Reply Reply April 12, 2015

    Noniin.. Koitan opetella vaikka ensin kk ajan, joka päivä tota epävarmuuden sietoa. Eilen oli hetken aikaa jo aika aivoton olo, sellanen ettei mielessä liiku paljon mitään

  • M

    Reply Reply April 21, 2015

    Moi taas!

    Pakko kysyä vielä yksi kysymys. En mieti asiaa sen enempää (hah). Olin yksi päivä juhlissa ja keskustelin monien ihmisten kanssa, siellä oli musiikkia (joka soi kovaa) ja tanssia ym. kivaa. Sitten kun tulin kotiin ja koitin saada unenpäästä kiinni, niin se hälinä, musiikki ja ihmisten äänet soi päässä kovaa ainakin 1h. En pelästynyt sitä mutta ihmettelin kun ei ole ennen tapahtunut. Mistä tällainen johtuu? Onko se normaalia vai jonkinlainen ahdistusreaktio?

    Kiva jos jaksat vastata jossain vaiheessa

  • M

    Reply Reply April 21, 2015

    Moi taas!

    Pakko kysyä vielä yksi kysymys. En mieti asiaa sen enempää (hah). Olin yksi päivä juhlissa ja keskustelin monien ihmisten kanssa, siellä oli musiikkia (joka soi kovaa) ja tanssia ym. kivaa. Sitten kun tulin kotiin ja koitin saada unenpäästä kiinni, niin se hälinä, musiikki ja ihmisten äänet soi päässä kovaa ainakin 1h. En pelästynyt sitä mutta ihmettelin kun ei ole ennen tapahtunut. Mistä tällainen johtuu? Onko se normaalia vai jonkinlainen ahdistusreaktio?

    Kiva jos jaksat vastata jossain vaiheessa

    • Ari

      Reply Reply April 23, 2015

      Moi M,
      Se itsessään, että musiikki ja hälinä soi pitkään päässä ei ole ahdistusta, se tapahtuu meille kaikille. Se mikä asiasta voi tehdä ahdistuksen on se, kun 1. kiinnität huomiosi siihen ”oireeseen” 2. alat mielessäsi arvella, että mistä tässä on kyse, ja tulkitset sen mahdolliseksi oireeksi jostakin…Koska olet ilmeisesti herkkä reagoimaan niin olet oppinut tarkkailemaan itseäsi ja niitä ns oireita…Anna siis oireiden tulla ja mennä, ala koeta välttämättä ymmärtää mistä on kyse, äläkä ainakaan koeta oireitasi vähentää! Nain toimien niiden ”merkitys” vähenee…ja itse oireet eivät ala aiheuttaa (lisää) ahdistusta.

  • M

    Reply Reply April 21, 2015

    Anteeksi laitoin 2 kertaa saman vahingossa :/

  • Hound

    Reply Reply April 28, 2015

    Luoja, olen lukenut tunnin näitä artikkeleita ja oloni on kovin helpottunut. Olen 26-vuotias, asiakaspalvelutyössä oleva, avosuhteessa elävä nuori nainen JOLLA ON KAIKKI HYVIN. Mutta ei kuitenkaan.

    Olen ollut kovin väsynyt jatkuvaan ahdistukseen ja pakkoajatuksiin. (Tämä kaikki keskittyy kolmen kuukauden ajalle helmikuusta ja sitä ennen enteili pieni lievä masennuskausi)

    Olen nyt vasta ymmärtänyt että minulla on “vain” pakkoajatuksia, sillä minä olen aina ollut kova huolehtimaan läheisteni ja ympärilläolevien ihmisten hyvinvoinnista enkä satuttaisi ketään ikinä mistään hinnasta. Nykyään saan ajatuksen kuin kirkkaalta taivaalta, alan toistelemaan tv:ssä näkemääni murhakohtausta mielessäni kerta toisensa ja toisensa ja toisensa jälkeen entistä verisempänä, pelottavampana ja ahistavampana. Kauhistun joka kerta näitä ajatuksia, sillä ne eivät voi olla omiani enkä pääse niitä karkuun. Tiedän että tämä on ehkä kaukaa haettua, mutta mitä jos minulla olisikin toinen persoona, joka yrittää päästä hallitsevaksi nykyiseni tilalle? Joku tappaja-mielipuoli?
    Olen sairastellut paniikkihäiriöstä/masennuksesta 16-vuotiaasta noin kolmen vuoden välein tähän päivään saakka. Miksi se aina tulee takaisin vaikka minun pitäisi olla tyytyväinen elämääni? Jokin on vialla sillä en muista juuri mitään viimeisestä 8-vuodesta. Ihan kuin olisin nähnyt kaiken vain harson läpi. En ole ollut läsnä.

    Olen saanut hallittua nyt jälleem paniikkikohtauksia luettuani paljon siihen liittyvää kirjallisuutta. Aikaisemmin sain kohtauksia kokoajan, mutta olen saanut katkaistua (koputa puuta) kohtausten kierteen, enkä pelkää niitä enää. Mutta..

    Huomaan, että pelkään ahdistumista, en itse paniikkikohtausta vaan ahdistumista joka ei huipennukkaan paniikkikohtaukseen koskaan vaan jää vellomaan pitkäksi aikaa pitkin päivää.
    En käytä lääkkeitä, vaikka minulle on määrätty Escitaloparam, surmontil, seronil, ketipinor.. Yritin vähän aikaa selvitä sitten escitalopramilla ja surmontilla ja sain kaksi kouristuskohtausta+paniikkikohtaukset siihen päälle. Sekava olo alkoi ensimäisesta lääkkeestä asti ja oloni normalisoitui lähelle parasta tämän hetkistä muutamassa päivässä lopettamisen jälkeen. En ehtinyt syödä kuin pari viikkoa niitä, mutta en pystynyt vain olemaan. Olin ihan sekaisin ja tuijottelin kattoon. Koristuskohtausten aikana vapisin sängyssä ja tarvitsin oksennusämpärin vierelleni, äitini katsoi että olen täysin kalpea, kylmä ja hikinen, kramppasin, enkä muista oikein mitään siitä. Muistan epäilleeni serotoniinioireyhtymää, oireet olivat hyvin samankaltaisia. Lääkäri ei noteerannut asiaa mainitessani siitä..

    Päätin etten ota enää yhtäkään lääkettä, ennen kuin saan hieman hillittyä oireita omalla tahdollani. Ymmärrätkö, niin etten joutuisi olemaan lääkityksen orjana.. Mitä olen yrittänyt koko elämäni välttää.. Mutta ahdistus löytää aina uuden olomuodon, kun selviän yhdestä. Pääsenkö koskaan siitä eroon? Minä en pelkää, mutta alan olla väsynyt. Ja se pelottaa minua kaikkein eniten.

    Kaikki alkoi muutama kuukausi sitten tyhjästä paniikkikohtauksesta krapulapäivänä kun ajoin isolla tiellä pari ystävää kyydissä ja paheni muutamassa viikossa lähes työkyvyttömyyteen. Taistelin ja itkin työpaikan vessassa paniikkikohtausta vastaan, sillä tiedän että kun työkyvyttömyyteen asti päästään, sieltä ei nousta niin äkkiä ja paineet nousevat takaisin mentäessä.. Välillä tuntuu, että ottaisin mielummin ne pari helvetinmoista paniikkikohtausta päivässä, kun miettisin koko päivää, että miksi vasen käteni näyttää ja tuntuu oudolta. Pelottavia ja sairaita pakkoajatuksia puskee milloin mistäkin ja tuntuu, että joku toinen ajattelisi ne puolestani, sillä en ikinä vain normaalisti ajattelisi niin!

    Tästä tuli ihan sekametelisoppa, mutta en vain voinut lopettaa kirjoittamista..

    • Ari

      Reply Reply May 4, 2015

      Hei Hound,

      Kiitos kommentista, ja pahoitteluni, kun en ole aiemmin mitenkaan reagoinut. Olen ollut monta paivaa matkalla kotiin Suomeen oltuani 15 v “maanpaossa”…nyt ajomatkalla viela etelaisessa Euroopassa, ja tarkoitus rantautua Suomeen loppuvikosta. Joten siksi on vastailuni ollut heikkoa.

      Ikava kuulla, etta olet saanut kehitettya itsellesi moisen pelon ja ahdistuksen. Kokemukseni on, etta nuo epatodelliset olot ovat aina kaikkein pelottavimpia – ja ahdistavimpia. Siksi juuri ne myos ovat sitkeimpia – ja kaikin tavoin tuntuvat vaikeammilat kuin muut ahdistuksen oireet…silti on tarkeaa muistaa, etta kyseessa on ahdistuksen oireilu, ei mikaan muu.

      Mutta tuo ahdistuksen oireilu pysyy pahana – ja pahenee siksi, etta olet alkanut pelata sita oiretta itseaan, ja olet alkanut inhota ja vihata sita, jolloin siita on tullut valtavan merkittava ja iso asia sinun mielellesi.

      Tama kaikki vaikuttaa ehka sekavalta, mutta pointti siis on, etta karsit ahdistuksesta missa ahdistuksesta itsestaan on tullut ahdistusta aiheuttava tekija…siita paasee eroon, kunhan oppii taman, ja kun ei sitten enaa pelkaa sita.

      Pikaisesti Colmar/Ranska, hotellihuone

      Ari

  • M

    Reply Reply May 3, 2015

    Moi. Olen 14-vuotias. Minun iso-vanhempani kuoli talvella äkillisesti( itsemurha), mikä aiheutti minulle suuren järkytyksen. Hän oli minulle kaikki kaikessa ja lähti terveiltä jaloilta. En oikein koskaan ole käsittänyt että hän on ihan oikeasti poissa, mutta luulin että suru helpottui jo kun muutama kuukausi kului ja kaikki oli ihan hyvin. Kuitenkin pari viikkoa sitten olimme käymässä iso-vanhemmillani ja yöllä sain kamalan ahdistus-kohtauksen ja luulin tulevani hulluksi. Täysin ahdistunut olo jatkui pitkään kunnes vähän lieveni mutta “kontrollin menettämisen” pelko tai se että “teen jotain pahaa vaikken tahtoisikaan” on joka päivä läsnä. Epätodellinen olo jyllää koko ajan. Tarkkailen myös koko ajan kuuloani ja pelkään, että alan kuulla ääniä. Yöt ja illat oli pitkään unettomia kun kaiken maailman kaameat ajatukset tuli päähän, mutta nyt kuuntelen nukahtamiseen asti rauhoittavia meren ääniä ja keskitän ajatukseni siihen. Se auttaa. Voiko tämä kaikki johtua suremattomasta surusta? Voiko se ilmetä tuossakin muodossa? Ja voiko pakko-ajatukset olla väliaikaisia? Ja siis ensimmäinen “kriisi” mulle ja olen tosi herkkä muutenkin. Paniikkihäiriötä on ollut mulla aiemmin monta vuotta, mutta ei haittaa enää mun elämää.

    • Ari

      Reply Reply May 4, 2015

      Hei M,

      taisit pistaa kommennttisi myos toiseen ketjuun. Vastasin sinne. Jaksavuutta sinulle, ja hae apua jos et jaksa, kylla tuollainen ahdistus on voitettavissa, mutta tosiaan kannattaa ensin kayda se surutyo lapi…

      Ari

  • Tyttonen24

    Reply Reply May 8, 2015

    Heippa! Mä olenkin Ari sulle esittänyt kans kysymyksiä tuonne epätodellisuus palstalle ja onneksi olo on ollut jo kk päivät pois 🙂 olen kyennyt nauttimaan tavallisista asioista. Mutta eräs kysymys piti vielä näistä ocd jutuista kysyä kun tosiaan olen näistä kausittain kärsinyt etenkin stressin surauksena niin mitä luulet onko ihan normaalia kun näin äidiksi tulleena pakko ajatukset ovat ikään kuin muuttaneet laatuaan!? Nuorena tyttönä ne olivat tavallisia “tapan tuon kissan,naapurin jne” ja katosivat puolessa vuodessa mutta nyt ne ovat (etenkin kun muutimme kaupungista maalle viime kesänä) tulleet sellaisiksi että tuntuu kuin tarkkailisin selustaani koko ajan jonkun pahan varalta, oikeasti itseäkin vähän naurattaa tämä mutta en kykene juurikaan olemaan yksin vaikka olen aikuinen ihminen! Olen kylläkin aina pelännyt yksin oloa ja varsinkin yksin nukkmista ja nämä tilanteet varsinkin laukaisevat nuo tyhmät ajatukset että apua jos talossa onkin joku joka tarkkailee joka entisestään alkaa ahdistamaan kuntietää ettei ole niin lopulta pitää itseä vainoharhaisena! Mutta luin jostain että naisilla on melko yleistä tällainen kaappien ja huoneiden tarkastelu ja pelko että joku hyökkää jostain :/ no kiitos vastauksesta jos ehdit sellaisen kirjoittamaan 🙂 oli taas ilo palata näitä tekstejä lukemaan…!

    • Ari

      Reply Reply May 17, 2015

      Hei vaan Tyttonen24,
      Kyllä on tosiaan normaalia, että tunkeilevat ajatukset muuttuvat erityyppisiksi erilaisissa elämän tilanteissa ja – vaiheissa. Lisaksi ihmisillä jotka ovat syystä tai toisesta herkkiä ahdistumaan silloin, kun jokin asia näyttää epävarmalta ts. ei ole 100% varmuutta, että asiat menevät hyvin- on tapana vaihdella aihetta mistä he ovat huolissaan. Yksi asia vain näyttää olevan pysyvää: he huolehtivat aina jostakin. Tuo huolehtiminen on vallalla koska näyttää, että mitään muuta ei voi tehdä…eikä oikeastaan voikaan – ja kuitenkin mieli heillä kaipaisi 100% varmuutta, että asiat ovat hyvin, mikään ei mene pieleen, siellä ei ole ketään tarkkailemassa…

      Pointti on siinä, että , että et saa koskaan 100% varmuutta. Se pitää vain hyväksyä. Kun mielesi ei hyväksy tätä, se on levoton ja tekee sen minkä voi (huolestuu, murehtii) ja se aiheuttaa ahdistusta – joka taas aiheuttaa itsen tarkkailua ja lisääntyvää pelkoakin: ’olenko vainoharhainen?’…
      Et ole vainoharhainen, olet vain herkkä ahdistumaan. Aiemmin ahdistuit enemmän täsmällisemmistä tunkeilevista ajatuksista – koska annoit niille mielessäsi merkitystä mitä niillä ei oikeasti ole: ’ajattelen tappavani tuon kissan, joten ole varmaan sekoamassa.’ Nyttemmin se menee: ’pelkään, että joku tarkkailee, joten olenko siis vainoharhainen’…Samalla tavalla molemmissa tapauksissa oman ahdistuksesi pelko pitää ahdistusta yllä.

      Hieno juttu, että voit nauraakin tälle ongelmalle… 😀 se auttaa ja jos pystyt kyseenalaistamaan sita lisaa ja nauramaan lisää, niin voit jo paremmin.

      Ari

  • Mikael

    Reply Reply May 10, 2015

    Hei Ari olitko muutama viikko sitten DIX asemalla Tikkurilassa?

    • Ari

      Reply Reply May 17, 2015

      Hei Mikael,

      pitaa taas pahoitella viivastynytta vastausta…mutta vastatakseni: en ollut Tikkurilassa tuolloin. Tiedan varmuudella koska olen ollut Suomessa nyt vasta viikon. Olet nahnyt jonkun muun yhta karismaattisen 🙂 kayn kylla asemalla joskus kun teemme altitusreeneja paniikista karsivien kanssa ‘in vivo’.

      Ari

  • Jossu

    Reply Reply May 29, 2015

    Heippa Ari !
    Nämä tarinat on kuin mun mielestä! Mulla on ollut pakkoajatuksia 8 vuotta ensin mun esikoista kohtaan sitten itseeni ja nyt kuopusta joka on 7kk! Mä pelkään Kokoajan jotain saksia veitsiä että kuristan! En uskalla juoda alkoholia koska sillon oon satavarma että teen niin tää on jatkuva oravan pyörä ! Just katoin poliisi tv-tä ja siinä oli joku kirveellä tappanut nyt pelkään kirveitä ja nään mielikuvia päässäni että vauvani on samassa asemassa ihan järkyttävää ! Ajatukset vaan muuttaa muotoaan 🙁 alan vältellä tilanteita. Esim nyt sitä etten uskalla mieheni kanssa ottaa edes saunakaljaa koska kuulin että alkoholi ei ole hyväksi ajatusten kanssa. Nyt mulla on tavallaan ajatus että en pysty elää niinkun muut koska nämä ajatukset rajoittaa niin paljon elämääni !

    • Ari

      Reply Reply June 1, 2015

      Hei Jossu,

      On varmaan aivan järkyttävän raskasta kun pitää pelätä omia ajatuksiaan -ja kun ne kohdistuvat vielä kaikkein rakkaimpiin. Se, että ajatukset muuttavat muotoaan – mutta eivät jata rauhaan – on tyypillistä tallaiselle ongelmalle.

      Mietihän Jossu: Miksi ahdistut niin kovasti kun saat noita tunkeilevia ajatuksia? Mistä se kertoo?
      Eikö niin: se, että ahdistut noista kaameista ajatuksista kertoo juuri sen, että ne ajatukset ovat sinulle vastenmielisiä, pelottavia. Ja koska ne ovat vastenmielisiä ja pelottavia, niin et varmasti halua tehdä mitään hirveää. Jos haluaisit tehdä jotain tuollaista, niin et järkyttyisi ajatuksistasi.
      Kun me pelkäämme jotakin, niin me ajattelemme sita pelottavaa asiaa jatkuvasti ja tarkkailemme, olemme varuillamme ja huomaamme kaiken, pienenkin vihjeen siita, että se paha saattaa tapahtua. Näin käy sinullekin kun pelästyt omia ajatuksiasi. Alat tarkkailla niitä – ja koetat olla saamatta niitä ajatuksia…mutta silloin juuri mielesi toimii paradoksaalisesti: se kutsuu niitä ajatuksia lisää ’tarkkailtavaksi’, koska olet antanut niille pelottavan merkityksen. Ikävä kyllä se, että koetat olla ajattelematta noita ajastuksia vain pitää niitä yllä.

      Tuollaista noidankehää on vaikea katkaista ilman apua, mutta se on kyllä katkaistavissa. Puhuisin ensin lääkärin kanssa ja pyytäisin lähetteen (kognitiiviseen) psykoterapiaan. Tai – jos varallisuus sallii- varaisin ajan yksityiseltä. Miksi kärsiä koko elämänsä ajan tuollaisesta rajoittavasta ongelmasta, kun se on hoidettavissa?

  • Jossu

    Reply Reply June 1, 2015

    Mutta kun ajatuskehä menee niin että en tiedä välillä haluanko, siis ajatus tuntuu kauheelta ja sitten entäs jos teenki? Haluanko ? Haluanko olla edes äiti? Mitä jos vaan teen niin tää on loputon suo joka päivä! Sitten tulee myös sellaisia että meen vähän niinku paniikkiin välillä ja tuntuu et todellisuudentaju hämärtyy jos on joku oikeen sairas ajatus, oon miettinyt ja käyn terapiassa että en vaan jaksa ajatella näitä mut aina me tulee uudestaan jos yritän ajatella ajatusta pidemmälle ahdistun ja pelkään sitä ahdistusta tavallaan sit jos en ajattele että jos en ajattele” että ajatus on sairas niin että hitto oon sairas kun tuo ajatus ei enään ahdista mua. Jossain vaiheessa tein niin että yritin päästä ajatuksissa eteenpäin ja tuntu jo vähän paremmalle hetken aikaa mutta sit taas ne palasi milloin minkäkin laisena! Mitä luulet olisinko jo tehnyt jotain kun ajatuksia on ollut kuitenkin jo tosi kauan ? Tuntuu vaan niin oudolta että kun se ajatus välillä tuntuu niiiin aidolta että tuntuu oikeesti että nyt otan vaan noi sakset vaikka ja tapan tai ajatuksia tulee päähän että haluanko oikeesti ? 🙁 tää on tosi raskasta nytkin alko ahdistaa kun kurkotin noin että mitä jos tapan, en uskalla puhua edes ääneen ajatuksia itselleni mieheni tietää kyllä

    • Ari

      Reply Reply June 8, 2015

      Joo,

      pakkoajatusten kohdalla voi seota jopa se, etta ei ole varma, etta jos sittenkin ehka haluaakin tehda sita pahaa…ja se ajatus itsessaan tuntuu tosi kamalalta. En tietenkaan voi tassa blogissa kaukodiagnosoida ketaan yksiloa. Mita kirjoitan taalla on pakosta ‘yleistamista’. Sen toteaminen, etta mita sisimmissasi haluat, vaatisi oikean terapian. Mutta aikoinaan patologian luennoilla luennoiva laakari totesi asian mika on aina sittemmin pysynyt mielessani: ‘yleisimmat syyt ovat yleisimpia’. Tiedan kokemuksesta, etta OCD tyyppiset pakkoajatukset ovat (lahes) aina vaarattomia itsessaan. Kun niihin kiinnittaa jatkuvaa ja ylenmaaraista huomiota ja hakee varmistelua jne, niin silloin niista tulee ongelma.

      Eihan 100% varmuutta ole mistaan. Jos ylitat tien, niin olet todennakoisesti turvassa, jos kaytat suojatieta tai likennevaloja, noudatat saantoja ja katsot ensin oikeaan ja sitten vasempaan…silti ihmisia jaa auton alle tasta huolimatta…eli 100% varmuutta ei ole…mutta olisi aika rajoittavaa sitten tuon takia jattaa ylittamatta tieta.

      Kysymys mika ratkaisee, ja mihin vain sina voit vastata on juuri tuo mita mainitset: Haluanko? — haluanko kuristaa, puukottaa..? haluanko olla aiti? Jos vastaus on: haluan puukottaa, en halua olla aiti, niin silloin emme puhu vastentahtoisesta, eli pakkoajatuksesta, vaan halusta tehda asioita. Jos taas vastaus on: en halua tehda pahaa, en halua naita ajatuksia, haluan olla hyva aiti, mutta pelkaan kun saan naita ajatuksia, niin kyseessa ovat vastentahtoiset pakkoajatukset.

      Silloin kun huomasit, etta ajatus ei enaan ahdistanut, niin sitten ajattelit: ‘olen sairas, kun ajatus ei enaan ahdista minua’…ei minusta kuulosta silta, etta se ajatus ei olisi enaan oikeasti ahdistanut sinua…nayttaa, etta se oikeastaan edelleen ahdisti, oli vain saanut toisen muodon.

      Se, etta haluaako jotain on toki joskus vaikea varmasti tunnistaa, ja saattaa vaatia ammattilaisen apua…jos siis olet epavarma, siita, etta haluatko tehda pakkoajatustesi mukaan, niin kannattaahan se keskustela alan ammattilaisen kanssa…

      Tiedan kuinka rankkaa voi ola tunkeilevien ajatusten kanssa. Alua on saatavilla -ja laakrin lahetteella saat Kelan tukemaa terapiaa – jos siis saat lahetteen. Itse en tarjoa Kelan tukemaa hoitoa.

      Toivottavasti pystyt aloittamaan jonkin terapian – tai muuten muuttamaan tuota tilannetta, ahdistuksesta on turha karsia.

      Ari

  • Maija

    Reply Reply June 7, 2015

    Hei!

    Olen 20-vuotias nuori nainen. Minulla on monta vuotta ollut outoja pakkoajatuksia, mutta ne eivät ole häirinneet elämääni suuremmin. Olen puhunut niistä kavereideni kanssa ja heillekin tulee silloin tällöin tällaisia ‘outoja’ ajatuksia itsensä tai toisten satuttamisesta. Marraskuussa 2014 aloin käyttää hormonaalista ehkäisyä, jonka seurauksena YHDEN YÖN JA PÄIVÄN AIKANA pakkoajatukset, ahdistus ja paniikki alkoivat hallita elämääni. Lopetin ehkäisyn kuukauden käytön jälkeen ja oireet alkoivat vähetä. Ne eivät kuitenkaan ole lähteneet täysin pois vaan ahdistavia pakkoajatuksia poikaystävän puukottamisesta tai autosta hyppäämisestä vauhdissa tulee mieleeni edelleen. Lisäksi minulla on ehkäisyn seurauksena alkanut tulla järkyttäviä PMS-oireita, jolloin pakkoajatukset tuntuvat kamalilta. Olen miettinyt, että johtuuko tämä kaikki vain esim. hormonaalisesta epätasapainosta vai olisiko terapia parempi ratkaisu? Ajatukset eivät ole päässäni päivittäin ja on hyviä aikoja jolloin en edes muista niitä. Tiettyyn aikaan kuuukaudesta ne ovat pahimmillaan. Siltikin välillä ne tuntuvat hallitsevan minua liikaa.

    • Ari

      Reply Reply June 8, 2015

      Hei vaan Maija,

      oletan, etta olet lukenut ainakin taman artikkelin, niin, etta tiedat, etta ne ajatukset itsessaan ovant vaarattomia.

      Sinun ahdistuksesi maara vaihtelee varmaankin siksi, etta hormonitasapaino heilahtelee, ja stressin maara vaihtelee…ja koska ajatukset eivat ole jatkuvasti paassasi, koet, etta parjailet -silloin kun ne eivat tule paahasi-, mika on OK…Pointti on, etta edelleen pelkaat niita ajatuksia ja olet OK vain silloin kun et koe niita.

      CBT terapiassa (siis siina terapiassa mita mina kaytan) juuritaan pelko niista ajatuksista pois. Ensisijainen tavoite CBTssa ei ole siis estaa niita ajatuksia tulemasta, vaan oppia, etta vaikka niita tulee, niin se ei merkitse mitaan. Talloin tapahtuu se mita sanon paradoksiksi: ne ajatukset myos lakkaavat tulemasta…mutta jos se on aluksi paa-tavoitteesi, niin silloin on jopa mahdotonta paasta siita eroon…tama kuulostaa ehka vaikealta, mutta juuri siksi siihen tarvitaan kokenutta terapeuttia.

      Kuitenkin: koska olet noin nuori -ja siksi et ole voinutkaan noista karsia kovin kauaa, ja koska et aina koe karsivasi, niin saatat paasta ongelmasta myos haavoittuvuustekijoita muuttamalla: stressia vahentamalla – ja oireita hoitamalla, eli tosiaan puuttumalla siihen, mika nakojaan sinun kohdallasi laukaisi ko kierteen: eli hormonitoimintaa tasapainottamalla…eli kannattaa ilman muuta puhua asiasta hormonit maaranneen laakarin kanssa (samoin PMS oireista)

      Ari

  • Sari

    Reply Reply June 9, 2015

    Hei. Minulla myös lääkkeet pahensivat asioita. Olen vuosia kärsinyt paniikki- ja masennusoireista. Lääkkeitä on kokeiltu monia, mutta lääkkeille hyvin herkkänä ihmisenä ne eivät ole sopineet. Tilani on aina pahentunut. Olen saanut lääkkeettömillä keinoilla apua itselleni.

    Nyt kuitenkin lääkäri määräsi minulle migreeninestolääkkeeksi (väsymysoireyhtymän hoitoon) triptyl 100mg, vaikka jo 25mg teki pahat haitat vuosia sitten ja se piti lopettaa. Seuraavana yönä koko vasen puoli kehoa oli puutunut. Kävelin seiniä pitkin, kun huimasi niin. Oloni oli epätodellinen. Soitin lääkärille, joka sanoi annoksen olevan liian pieni. Ja käski ottaa 150mg. Tilanne meni aivan kaoottiseksi. En päässyt käymään edes postilaatikolla, jalat eivät pitäneet. Sain vaivoin laahustettua asunnossani. Jalat eivät nousseet. Pulssi tykytti 100/min. Normaali pulssi minulla on 60 ja risat. En saanut käsillä pidettyä edes kahvimukia, kun ne olivat täytin voimattomat. Kaikki maistui pahalta. Nukuin suurimman osan vuorokautta. Siinä muutama.

    Jouduin lopettamaan lääkkeen UMMETUKSEN takia, joka oli lääkärin mielestä ainut huolestuttava oire. Oloni alkoi parantua ja jalatkin alkoivat pikkuhiljaa voimaantua. Mutta sitten vajaan viikon kuluttua lopetuksesta alkoivat päivittäiset päänsäryt ja vajosin masennusputkeen, joka kesti ja kesti. Aikaisemmin minulla ei ollut pitkää masennusputkea kerrallaan. Tämä on ollut elämäni pahin masennusputki. Halusin vain kuolla pois. Ja nyt on tullut järjettömät pelot. Pelkään kaikkea ja kaikkia.

    Mielestäni liian suuri annostus lääkettä (kesti onneksi vain kaksi viikkoa ja lopetin omatoimisesti alentamalla annosta, kun en saanut lääkäriä kiinni) sai kehoni aivan sekaisin. Ja nämä lopetuksen jälkeiset oireet ovat lääkkeen aikaansaamaa. Lääkärin mielestä lääke ei ole syypää mihinkään oireisiini. Päinvastoin, hänen mielestään minun pitäisi alkaa kokeilla UUTTA lääkettä. Jolla hoidetaan myös korkeaa verenpainetta migreenin lisäksi. Minun verenpaineeni on kuitenkin alhainen 95/65. Lääke on yhä apteekissa.

    Nyt mielessäni liikkuu kaikkea mahdollista pelkoa. Pelkään mennä ulos, pelkään että jotain pahaa tapahtuu, pelkään etten selviä tulevasta, pelkään kaikkea. Ja ennen triptyl kuuria olin saanut elämäni jo paljon paremmalle tolalle.

    Onko aivoni tms. nyt palaamassa palaamassa tasapainoon, sitäkö nämä masennusputki ja kamalat pelot ovat? Pelkään nimittäin lääkkeen tehneet jotain peruuttamatonta minulle. ja että olen lopunelämäni näin sekopää ja hullu. Nytkin tätä kirjoittaessani ahdistun tavattomasti. Kehoni tutisee ja vatsani kiristyy jännityksestä.

    Onko sinulla neuvoa miten selviän tästä tasapainoisempaan tilaan?

    • Ari

      Reply Reply June 15, 2015

      Hei Sari,

      ensiksi pahoittelut, kun en ole ehtinyt paneutua viestiisi aiemmin. Olen muuttanut maata ja koettanut pitää yllä naita blogivastaamisiakin, mutta väkisin muuttaminen kaikkine stresseineen on lohkaissut sekä energiaa, että aikaa.

      On varmasti tosi rankaa ja kurjaa, kun on joutunut tuollaisen pelon kierteeseen. En tässä blogissa puutu varsinaisesti lääkityksiin, mutta sen voi huoletta todeta, että Suomi on maailman huipulla ihmisten lääkitsemisessä.
      Jos jollakulla (niin kuin sinulla) on ajoittain vaivaava masennusputki ja pelkoja – ja ahdistusta, niin eivät ne pelot yleensä lähde lääkkeitä popsimalla. Tietenkin masennuslaakitys auttaa monia vähentämään masennusoireilua…

      Amitriptyliini (triptyl) on masennus- ja ahdistuslääke…ja kun sitä sinulle maarattiin vasymysoireyhtyman hoitoon, niin kuulostaa, että ideana olisi hoitaa masennuksen oireena olevaa vetämättömyyttä samalla kun muuta masennusta…en tietenkään voi tietää…joka tapauksessa kaikilla, varsinkin psyyken lääkkeillä, on mahdollisia, paradoksaalisiakin haittavaikutuksia, ja näyttää, että ko. lääke ei sinulle sopinut. On silti vaikea uskoa, että se lääke olisi mitään pysyvää haittaa aiheuttanut. Todennäköisempää on, että kun pelästyit niitä kokemuksiasi lääkkeen kanssa, niistä ja aiemmista ahdistuskokemuksistasi johtuen mielesi on jäänyt jumittamaan pelkotilaan missä se havaitsee yliherkästi kaiken minkä assosioit masennukseen ja ahdistukseen. Eli suomeksi: olet masentunut ja ahdistunut ja kun koit pahan kokemuksen lääkkeiden kanssa, tämä lisäsi ahdistusta ja nyt pelkäät entistä enemmän – ja masennut –eikä masennustasi ole suinkaan hoidettu. Ongelma ei varmastikaan ole pysyvä, eli siten lääkkeen aiheuttama niin kuin ehkä pelkäät.

      Kuulostaa silta, että olet todella ahdistunut juuri nyt. Ahdistus on helposti sellainen ongelma joka pitää itse itseään yllä, kun reagoit pelkoihisi voimakkaasti. Mielestäni sinun kannattaisi ehdottomasti ottaa lääkäriin uudestaan yhteys – tai sitten suoraan terapeuttiin – ja keskustella terapian saamisesta päästäksesi noista peloista.

      Oma neuvoni on, että kokeilisit kognitiivista terapiaa. Se maksaa, mutta jos lääkärisi on yhteisymmärryksessä, saat ehkä lähetteen ja siten kelan tukea (minun hoidoistani ei saa kelan tukea – en ole Suomen, vaan Britannian järjestelmässä)

      Joka tapauksessa viestini sinulle on, että et ole saanut lääkkeestä mitään pysyvää vauriota, vaikkakin koit niita haittavaikutuksia-…mutta nyt pelkäät ja ahdistut. Kuitenkin: pelon kierteen voi katkaista. Hae siihen apua…terapiaa.

  • Jossu

    Reply Reply June 10, 2015

    No tuo kohta kun kirjoitit että vain sinä voit tietää että haluatko tappaa haluatko puukottaa niin kun luin sitä alkoi ahdistaa. En kyllä usko että todellakaan haluan en halua joskus vaan kun on niin väsynyt ajatuksiin niin alkaa miettii vai haluanko pitäiskö tehdä niin ? Vaikka eu ikinä tekisi varmaan oikeasti ! Se in välillä auttanut kun mun terapeutti on sanonut että vaikka oisi minkälaisia ajatuksia vaan niin ne on vaan ajatuksia ne ei merkitse mitään! Mitä mieltä sinä olet siitä voiko sitten esim alkoholin vaikutuksen alaisena tehdä jotain?

    • Ari

      Reply Reply June 11, 2015

      Kannattaa ottaa tama asia esille terapeurttisi kanssa. Se, etta terapeuttisi on sanonut, etta ajatukset eivat merkitse mitaan, on totta, mutta ei riita,etta terapeuttisi sanoo niin. Tarkeinta on, etta itse opit, etta juuri nain se asia on. Nyt et viela oikein usko tuohon ja siksi tarkkailet niita ajatuksia ja pelkaat, etta jos sittenkin…ota siis asia esille terapiassa, tassa blogin puitteissa on mahdoton paljoa asialle tehda, vaikka itse annan juuri tuollaista terapiaa.

      Se viela, etta voiko alkoholin vaikutuksen alaisena tehda jotain….tietenkin jokainen ajattelee eri lailla alkoholin vaikutuksen alaisena, ja kaytos muuttuu jonkin verran, riippuen siita paljonko sita vetaa. Kohtuukaytto ei kuitenkaan ketaan pista tekemaan hulluja, sellaista mita ei selvanakaan tekisi.

  • Jossu

    Reply Reply June 10, 2015

    Ja nyt jäin vatvomaan haluanko vai enkö halua, haluanko vai enkö halua, mutta sehän on tyypillistä ocd:ssä.

    • Ari

      Reply Reply June 11, 2015

      Niinpa…juuri tuosta vatvomisesta ja ajatuksille merkityksen antamisesta on tarkoitus paasta terapiassa eroon..siten paasee eroon myos ahdistustuksesta.

  • äiti

    Reply Reply June 11, 2015

    Hei. Jossun teksti voisi olla kuin itseni kirjoittama, olen 2kk ikäisen vauvan äiti. Jos Jossu vielä luet tätä niin minulle voi kirjoittaa osoitteeseen min_vaan@yahoo.fi vertaistuki voisi olla tarpeen?

    • Ari

      Reply Reply June 11, 2015

      No hauskaa, etta annat rohkeasti sahkopostisi, toivottavasti paasette keskustelemaan ja tosiaan vertaistukea jakamaan. Sellainen pieni terapeutin nakokulmasta huomio: Olen huomannut, etta noissa ns vertaistukifoorumeissa usein asia kaantyy vain siihen, etta ongelmaa (lue: oireita)vain vatvotaan ja kauhukokemuksia vertaillaan. Se unohdetaan, tai se jaa valittamisen jalkoihin, etta ongelmasta oikeasti voi paasta myos eroon.

      Olen jonkin verran seuraillut mm paniikihairiosta keskustelevia, ja on kylla surullista, etta Suomessa keskitytaan vain ja ainoastaan laakitykseen- ei siihen, miten ongelma voitetaan. Ei nakojaan vielakaan todellakaan tiedeta/uskota, etta sellaisesta ongelmasta paasee lahes 100% varmuudella eroon. Itse olen oppini saanut Britanniassa ja siellakin kylla on toki tata ongelmaa, mutta paljon enemman myos jo tunnetaan sita asiaa, etta oikeanlainen terapia lahdettaa ongelman, eika vain maskeeraa oireita. Mutta se vaatii tyota, eika vain sita, etta vatvotaan sita mika on pielessa -ja laakitysta. Tama saattaa olla erityisen haitallista ocdsta karsiville joilla juuri ajatusten vatvominen on iso osa ongelmaa.

      Mutta kun taman pitaa mielelessa, ja tosiaan lahinna juttelee tukeakseen toinen toistaan, kertoo, mika auttaa jne. niin vertaistuki on tosiaan hyva asia, ja siita saa paljon apua.

  • äiti

    Reply Reply June 11, 2015

    Itse pelkään lääkkeitä enkä halua niitä syödä koska pelkään että sekoan niistä ja alan toteuttaa niitä ajatuksia, olen lukenut miten kouluampujat ym ovat käyttäneet SSRI-lääkkeitä. Sitten taas mietin että jos en käytä lääkkeitä sekoanko lopulta ja teen jotain kamalaa tai selviänkö tästä ilman niitä. Jonkun samaa kokevan kanssa olisi kiva jutella siksi että tuntuu ettei kukaan ymmärrä, lääkäri ja hoitaja sanovat vain synnytysmasennukseksi ja tuputtavat lääkkeitä. Täällä ei oikein kukaan tunnu tällaista häiriötä tuntevan. Olen aloittanut yksityisen terapian jossa olen kylläkin käynyt vasta pari kertaa. Olisi ihanaa nauttia äitiydestä ilman kamalia ajatuksia ja mielikuvia jotka vaivaavat koko ajan. Auttavatkohan masennuslääkkeet tällaiseen ongelmaan vai olisiko viisainta olla ilman niitä jos niitä pelkää ja tarkkailee koko ajan sivuoireita haittavaikutuksia ym?Jotenkin en usko että ne ajatuksia muuttavat enkä koe itseäni muuten masentuneeksi, nämä ajatukset vain ahdistavat.

  • Toinen äiti

    Reply Reply June 15, 2015

    Hei.

    Äidille tiedoksi. Itse sain seronil-nimistä lääkettä psykiatrin määräämänä ja se on auttanut. Aloitusoireet ei oo kivoja mutta menee ajan kanssa ohi ja seki auttaa ku tietää et johtuu lääkkeestä. Mutta ikimaailmassa niitä ajatuksia ei halua toteuttaa vaikka sitäkin välillä epäilee mutta tottahan se on että enhän mä nyt oikeesti halua toista vahingoittaa. Pientä lasta nyt kaikkein viimeisimmäksi. Olen lukenut että vauva-aikana noita pakkoajatuksia voi tulla ja on siksi tosi rankkaa. Psykiatri sanoi lapseen liittyvistä vahingoittamisajatuksista että johtuu siitä et oma vanhempi on ollut itelle jotenki lapsuudessa vihainen tms. Se jäänyt käsittelemättä. Tokaisi lopuksi että et sää sairas oo, tämä tilanne on vaan aiheuttanut tällaista.

    Arin blogi on ollut uskomattoman hyvä ja sitä on edelleen. Itsekin kärsin pakkoajatuksista. Välillä sanon ne miehelle ääneen mutta enimmäkseen annan tulla ja pyrin keskittymään muuhun niin ne hellittää. Stressi ja hormonitoiminta vaikuttaa kovasti niihin. Lohdullinen ajatus on että ajatukset ei merkitse mitään. Tässä hetkessä eläminen auttaa. Ja kyllä ne hormonit tasapainottuu Voimia kanssamatkustaville

    • Ari

      Reply Reply June 15, 2015

      Kiitos vaan ‘toisellekin aidille’ naista tasapainoisista ja rohkaisevista sanoista! Tosi on, etta hormonitoiminta tasapainottuu, ei se ikuisesti kesta…ja ennen kaikkea tosi on, etta tuollaiset vahingoittamisajatukset poistuvat parhaiten kun joko et tee mitaan niiden suhteen, tai niinkuin sina olet tehnyt: kerrot ne, jaat ne (hienoa, etta voit nain tehda) tamakin auttaa niiden ‘normalisoinnissa’..tai valilla, etta ohjaat vain huomion johonkin muuhun…tosin tama ei pitkalla tahtaimella ole paras strategia, mutta ensiapuna OK.

      Ei se todellakaan, etta tulee pakkoajatuksia merkitse sairautta, eli pakkoajatukset eivat ole sairaus…mutta kun annat merkityksia ajatuksillesi, niin se saa aikaan ahdistusta…ja ahdistus pahimmillaan on sairaus.

  • Tyttonen24

    Reply Reply June 15, 2015

    Ja jos saa suositella niin tuo kerrasta poikki kirja on tosi hyvä vaikkakin haastava mutta siinä olevat tehtävät on tosi hyviä! Mulle se kirja auttoi viemään lähes kokonaan nuo vahingoittamis ajatukset pois. Nyt Kiusana on vaan uusi ja entistä “kamalampi” joku tarkkailee minua-pakkoajatus kun muutimme uuteen taloon :/ onneksi on opamoxia tosin sekin on melko ärsyttävä läöke kun rebound ilmiö aiheuttaa lopulta entistä suuremman ahdistuksen.. Tiedön ettei omassa ajatuksissani ole mitään perää mutta väkisinkin mieli pyörittää samaa levyä päivästä toiseen ja se hulluksi tulemisen pelko on suuri ja julkiselta puolelta ei anneta terapiaa joten on otettava yksityiseltä. Eikä ihme vaikka paukahtaisi psykoosi kun lapset tulleet pienellä ikäerolla ja nukuttu on sika vähäsen ::D
    Itse kyllä suhtaudun siihen niin että mitä sitten kyllä mies veisi minut hoitoon. Ja toisaalta taas en tiedä paljonko epilepsia lääkkeenä hormneiden kanssa vaikuttavat tähän…

  • Sari

    Reply Reply June 22, 2015

    Heippa!
    Miksiköhän ocd:sta löytyy niin vähän suomenkielisiä oppaita yms. kirjoja, kun niille olisi varmasti kysyntää. On tosi hankalaa, kun useimmat keskustelupalstat täydentyy usein asiasta tietämättömien kommenteilla ja mielipiteillä ettei niistä kannata etsiä tukea. Itse suosin 100% lääkkeetöntä hoitoa sillä pakkoajatusten hallinta sujuu paremmin mitä pidempään niiden kanssa on “työskennellyt”.
    Jos olisin itse osannut hakea apua tai uskaltanut kertoa jollekin pakkoajatuksestani (pelostani), heti synnytyssairaalassa , viimeistään neuvolassa, en välttämättä olisi kokenut uusiutunutta pakkoajatusta niin voimakkaana. Luulin että olen ainoa äiti maanpäällä joka voi pelätä lapsensa vahingoittamista.
    Vuosien saatossa (olen työstänyt näitä v. 2012 eri tahoja hyödyntäen) olen enemmän sinut sen suhteen että ajatuksia tulee ja menee. Pakkoajatukseksi se minulla muuttuu vasta jos alan ajatusta vastustelemaan.
    Mulla on nyt uutena tullut pelko siitä että alan ajattelemaan epäsopivia (seksuaalisia) tekoja lastani kohtaan. Eli en ajattele niitä mutta pelkään että alan ajatella.. Tämä on ollut itselle haastava porkkana, en osaa vielä ratkaista tätä. Kaikki lähti siitä kun luin jonkun kärsivän ko. ajatuksista ja siitä se lähti. Pelkään että itsekin alan ajatella.. Hankalaa, mutta työstän ammattiauttajan kanssa näitä ja toivon että saisin mielenrauhan noista.

  • Tyttönen24

    Reply Reply June 23, 2015

    Joo Sari mulla käynyt nuokin ajatukset seksuaalipeloista mielessä! Se alkoi itsellä
    Todella säälittävästä asiasta vielä kaiken lisöksi kun lapselta piti ottaa pissanäyte ja isäntä heitti vitsiä mulle ressukalle asiasta ja kun herkkä olen niin tuo ajatus alkoi pyöriä mielessä ja täytyy sanoa että
    Se on ollut kaikista pahin sen ajatuksen lisöksi kun kelasin tällaista “olenko lesbo” paljon nuorempana ja asia ahdisti mua suunnattomasti kun tiesin etten ole mutta mieli kyseenalaisti asiaa. Itkin vain koulun jälkeen yksinäni..
    Mielestäni kerrasta poikki kirjassa on “pahempiakin” pakko juttuja mitä tässä palstassakaan monella.
    Moni on kärsinyt vuosia hakematta apua ja lopulta eräskin potilas asui pienellä pläntillä kotonaan koska muut alueet olivat hänestä saastuneet. Eli siis kuten arikin puhui tuosta rationaalisesta ja emotionaalisesta mielestä.. Jos antaa merkityksen asialle niin..
    Ocd/tourette yhdistys järkestää seminaarin marraskuussa-olen menossa, mielenkiintoinen teema.
    Itse edelleen kärsin tästä tarkkailu pakkoajatuksesta ja vaikka viimeksi asiasta Psyk sh mainitsin niin hän ei vastannut siihen mitään ja kaikenlisäksi päätti etten tarvi enää käyntejä.. Ärsyttävää. No olen käsitellyt asian niin että naapurissa käyneet varkaat ja entinen naapurimme joka kävi luvatta pihallamme, ovat ehkä
    Aiheuttaneet tämän. Kiva et on tää
    Arin palsta jossa ihmiset ovat rehellisiä tunteistaan. Sori oma teksti, kirjoitan puhelimella ja kirjoitusvirheitä löytyy!

    • Ari

      Reply Reply June 23, 2015

      Hei tyttonen24,

      ala kirjoitusvirheista piittaa, ne kuuluvat asiaan. Hieno homma kun pistat kokemuksiasi tanne, se aina auttaa kanssakarvistelijoita, kun huomaa, etta ei ole yksin, eika sittenkaan niin omituinen kuin on luullut olevansa. Tuollainen on jo terapeuttista itsessaan, ja ‘normalisoi’ oloa monelle. OCD ajatusten kanssahan ytimessa on se pelko, etta ei olekaan ‘normaali’…

      Ota rennosti,
      Ari

  • T23

    Reply Reply July 3, 2015

    Hei. Lueskelin näitä juttuja tovin ja uskaltauduin itsekkin kirjoittamaan. Olen 23 vuotias ihanan taaperon äiti. Olen kärsinyt lapsesta saakka vahingoittamis pakkoajatuksista. Raskausaikana ne taas paheni ja aloin pelkäämään etu käteen kaikkea mahdollista että “mitä jos”. Synnytyksen jälkeen tilanne paheni ja olen kahdesti ollut suljetullakin tilanteen äityessä pahaksi. Olen saanut Pakkoajatus painotteisen pakko-oire häiriö diagnoosin sekä tunne elämältään epävakaa persoonallisuus häiriö. Kävin klinikan psykologilla vuoden verran ja nyt jatkan psyk. Sairaanhoitajalla. Minulle ei ole voitu hakea kela terapiaa kun tuo epävakaus vähän estää sitä. Pitkään meni tuossa että pystyin joten kuten elämään “normaalia” elämää, mutta noin. Kk sitten tilanne räjähti käsiin. Pää täyttyi taas kamalista ajatuksista. Ensiksi alkoi entinen elämä pyörimään pakonomaisesti mielessä, sitten alkoi lastani kohtaan mitä kamalimmat ajatukset. Olen niin uupunut näihin kamaliin ajatuksiin. Ne tulevat muodossa” haluan/ toivon jotain kamalaa tapahtuvan” esim. Jos lapsi meinaa kaatua ja säikähdän tilannetta-> ajatus ” voikun olisi kaatunut ja lyönyt päänsä”. Ihan sairasta. Näitä ajatuksia vaan tulee ja tulee. Onko nämä normaaleja pakkoajatuksia vai toivonko oikeasti noita sairaita asioita?

    Kiitos jo etukäteen.

    • Ari

      Reply Reply July 10, 2015

      Hei T23,

      Mieti:

      1. Ahdistutko noista ajatuksista
      2. Haluatko päästä noista väkivaltaisista ajatuksista eroon?
      3. Oletko koskaan tehnyt mitään vakivaltaista lasta kohtaan?
      Jos vastaat 1.kylla 2. kyllä ja 3. ei, niin on melko varmaa, että kyseessa ovat obsessiiviset ajatukset. Tämä tarkoittaa, että et toivo niitä, etkä oikeasti ole riski. Mutta ongelma on: pelkäät ajatuksesi edustamaa ’riskiä’ ja siksi ahdistut.
      Jos siis huomaat, että kyseessä on tallainen obsessiivinen ajattelu, niin laake on: anna ajatusten olla. Helpommi sanottu kuin tehty, kun ne kerran pelottavat ja ahdistavat, tiedan. Siksi monet tarvitsevat terapiaa, mutta periaate on tämä.
      (Tietenkin, jos taas vastaat erilailla, varsinkin kohtaan 3, niin silloin tarvitaan tarkempaa arviointia ja silloin pitää ottaa yhteys lääkäriin…tekstisi perusteella ei toki vaikuta tältä)

      Ota rennosti
      Ari

  • Kesän lapsi

    Reply Reply July 4, 2015

    Minkä takia tuollaisia ajatuksia tulee mieleen? Testaako oma mieli jotakin, onko turvallisuuden tunne tällöin heikko ym. vai mikä on syynä. Nimittäin mulla tulee pakkoajatuksia vain joskus harvoin lomamatkoilla. Kiinnostaa vaikka ajatukset eivät olekkaan vaarallisia.

  • Kesän lapsi

    Reply Reply July 5, 2015

    T. Utelias

    • Ari

      Reply Reply July 10, 2015

      Moro Kesan Lapsi,

      Tunkeilevia ajatuksia tulee mieleen koska kaikenlaisia ajatuksia tulee mieleen yhä kiihtyvällä tahdilla tässä meidan hullussa ja muuttuvassa maailmassamme. Ennen, kun ei ollut nettiä eika edes televisiota koimme sen minkä todella elimme. Silloinkin ihmiset karsivat tunkeilevista ajatuksista, mutta vähemmän kuin nykyään. Stimulantteja on vain liikaa. Ajatus ei itsessään merkitse mitään, mutta on täysin ymmärrettävää, että joku alkaa tarkkailla noita kummia ajatuksiaan joita ei oikein hyväksy. Ja niin hän alkaa ahdistua niistä. Siitä se alkaa.
      Hauskaa kesää,
      AriJ

  • Pakko77

    Reply Reply July 21, 2015

    Hei,
    Olen kärsinyt pakko-oireista vuosia 2008 alk, seronil auttoi vuosia mutta sitten lakkasi auttamasta. Oireet alkoivat taas viime marraskuussa, lisäksi tuli ahdistus kohtauksia ja poissaolon tunnetta. Nyt on uusi lääke kokeilussa. Tuntuu etten saa mistään oikeaa apua ongelmaani.
    Ajatukset ovat lähinnä sanoja, ihan mitä sanoja vaan, ne tulevat vaan mieleen ja ahdistavat,yritän mitätöidä niitä pakko toiminnoilla.
    Ajatukset ovat olleet myös sellaisia että pelkään että läheiselle tapahtuu jotain pahaa. Mistä apua?

    • Ari

      Reply Reply July 23, 2015

      Hei,

      etko ole saanut minkaanlaista terapiaa (muuta kuin laakitysta? …nyt huomasinkin, etta olet ottanut yhteytta suoraan minuun, lahetan sinulle hiukan kysymyksia…pakkotoimillasi pidat ongelmaasi ylla, joten jotain pitaa muuttaa. Kylla pakko-oireista paasee. Keskustellaan lisaa kun saan vastauksesi. Apua voit saada myos paikalliselta kognitiiviselta terapautilta (mutta tarvitset laakarin lahetteen) – muistathan, etta minun hoidostani et saa Kelan korvauksia.

      Ari

  • N.M

    Reply Reply November 3, 2015

    Hei!
    Luin tätä juttua, ja tajusin, että juuri kuukausi sitten pahentunut pakko-oireinen ajatteluni tätä, eikä musta ole kuoriutunut joku psykoottinen ihminen!! Aloitin psykoterapian pari viikkoa sitten, koska mulla ei ollut aiemmin ollut ajatuksia läheisteni vahingoittamisesta ja pelkoa seksuaalisista ajatuksista. Oli kyllä sitäkin enemmän ollut pelkotiloja siitä, että läheisilleni tapahtuu jotain pahaa. Voin sanoa, että olin tulossa hulluksi, kun tajusin että haastettuani itseni ajatusmalliin “Minä en ainakaan pystyis ajattelemaan tuommosta”, niin sieltähän ne tuli … Ja luulin oikeasti, että olen hullu, ja sairas, ja säikähdin todella paljon, koska kaikki ajatukset tuntui kaameilta ja ahdistavilta, pelottavilta. Olen kuitenkin hyvin ystävällinen ja auttavainen ihminen. Väsähdin kuukaudessa ihan sellasesta huumorintajuisesta ihmisestä vakavaksi ja pelokkaaksi. Ja kävin paljon taistelua kaikkien muiden ahdistusten lisäksi siitä, että voinko enää nähdä läheisiäni, sillä olen ihan sekopää.. Ja pelkäsin, että vaivun psykoosiin tms, tai pelkäsin, että sairastun skitsofreniaan, koska nuo ajatukset, joita tuli eivät voineet olla minun, ja en ole ollut skitsofreeninen, aloin pelkäämään, että nyt varmaan sairastun siihen. Tämä pakko-oireinen ajatusmalli minulla on ollut jo ihan lapsesta saakka. Tai nyt kun aloitin psykoterapian, niin tajusin, että näähän on ollut mukana minulla niin kauan kuin muistan. Nyt sitten uusi sivu elämässä, ja alan hoitamaan tätä ahdistuneisuushäiriötä. Olipas onni, että löysin tämän sivun!

  • M

    Reply Reply December 10, 2015

    Moi! Olen 25v mies ja elän hyvässä parisuhteessa, viimeaikoina mieleeni on tullut pelkoa ja mielikuvia puolisoni satuttamisesta, jota en ikipäivänä tekisi vaan rakastan puolisoani yli kaiken. Aluksi olin tosi säikähtänyt ja pois tolaltani ja nyt ajatukset palaavat mieleeni usein kun olemme yhdessä. En pysty enää nauttia suhteesta täysillä. Mikä avuksi?

    • Ari

      Reply Reply December 11, 2015

      Moi M!

      Pakkoajatukset eli tunkeilevat ajaukset ovat yksi melko tavallinen ns. ’obsessio’. Useimmat ihmiset kokevat jonkinlaisia tunkeilevia ajatuksia – tai impulsseja- aika ajoin, mutta useimmat kykenevät antamaan sen ajatuksen olla kiinnittämättä siihen huomiota. Sina olet yksi niista n. 150 000 suomalaisesta jotka eivät pysty. Sen sijaan tarkkailet ajatuksiasi ja koetat paasta nista eroon.

      Ongelma ydin on tämä: sina koetat kontrolloida ajatuksiasi. Mitä enemmän teet tätä, sitä enemmän koet niitä ja sitä enemmän ahdistut niistä.

      Mikäkö siis avuksi?

      Lopeta obsessiottesi kontrollointiyritykset. Anna ajatusten vain olla, kylla ne sitten alkavat vaheta. Helppo sano, kun pelottaa..? 🙂 niinhän se on. Jos et kykene tähän omin avuin, niin kokeile CBT terapiaa. Voit ottaa yhteyttä minuun sivulla:

      http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

      Terkuin

      Ari

  • Sanni

    Reply Reply February 9, 2016

    Hei, aloinetsimään tietoa pakko- ajatuksista. Säikähdin kun en löytänyt omista pakko-ajatuksista yhtään esimerkkiä ennen kirjoitustasi, minulle tulee siis hyvin usein ajatuksia itseni satuttamisesta & tappamisesta.. Olen aikalailla onnistunut tottumaan niihin, mutta välillä tuntuu etten pysy ollenkaan enää kasassa. Oireet alkoi n.4 vuotta sitten. Ensimmäisen vuoden aikana en kertonut kellekkään enkä itsekkään oikeastaan tajunnut. Sitten ne kävivät niin todentuntuisiksi ja kauheiksi että sain hermoromahduksen ja jouduin jäämään sairaslomalle ja siirtämään koulusta valmistumista vuodella. Kävin n. Puoli vuotta kerran kuussa juttelemassa jollekkin sairaanhoitajalle joka ei oikein osannut auttaa asiassa ja sitten kun valmistuin ne väheni ja väheni. Nyt en käy hänen juttusillaan enää ollenkaan ja pakko-ajatukset ovat palanneet voimakkaina ja erilaisina. Luulen että olen myös masentunut sen takia jonkin asteisesti.. 🙁 En tiedä mistä saisin hoitoa ongelmiini koska asun n. 200 km päässä kaupungista enkä pysty kulkemaan siellä juuri koskaan, kun työt estävät..

    • Ari

      Reply Reply February 9, 2016

      Hei Sanni,

      Ei ole mikään ihme jos olet masentunut kun olet kärsinyt pakkoajatuksista ja niihin reagointisi on vaikuttanut elämääsi jo pitkään.

      Pakkoajatusten – tai minkään muunkaan pakkomielteen tai pakkotoiminnon- ei tarvitse antaa hallita ja rajoittaa elämää. Sen ongelman voi voittaa, mutta se vaatii kyllä työtä. Pelkkä puhuminen ei riitä. Ei silloinkaan vaikka puhuisit kokeneen psykoterapeutin kanssa. Sitä mitä – tai miksi pelkäät, on tarkasteltava – ja muutettava. Tähän tarvitaan käyttäytymisen ja ajattelun tarkkaa arviontia – ja haitalisten tapojen muuttamista. Usein pitää tehdä ns. paradoksaalisia muutoksia: juuri sitä mitä pelkäät aletaan tehdä, toki yhteistyössä ja hallitusti.

      Etäisyys ei ole mikään ongelma: itsekin annan terapiaa Skypen välityksellä ihmisille eri puolilla Suomea ja useassa muussa maassa.

      Jos haluat kokeilla yksityisterapiaa, niin ota yhteyttä…juuri nyt en voi ottaa uusia potilaita, mutta uloskirjoitan ensi viikolla yhden potilaan, ja silloin voin ottaa yhden uuden hoidon piiriin.

      http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta

      terkuin

      Ari

  • Samu

    Reply Reply February 17, 2016

    Heippa!

    Olisin kysynyt pakkoajatusten sisällöstä. Voivatko ne todella olla millaisia ajatuksia vain, esimerkiksi liittyä johonkin tiettyyn henkilöön? Itselläni on todettu pakkoajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö. Olen kuullut ja täältäkin lukenut, että yleensä pakkoajatukset voivat liittyä jonkin sopimattoman tekemiseen, vahingoittamiseen, puhtauteen jne, mutta muihin ihmisiin liittyvistä pakkoajatuksista en ole lukenut. Itselläni pakkoajatuksiin on liittynyt eräs henkilö menneisyydestä. Esimerkiksi siivotessani saattaa tulla mieleen ajatus, että nyt jos se henkilö näkisi, että jää vaikka pölyä johonkin nurkkaan tms niin mitä hän ajattelisi. Tai että mitä jos se henkilö on jossain paikassa mihin menen jne. Ajatuksia on monenlaisia. Noh, toki tiedän, ettei se henkilö nyt ilmaannu kotini nurkkiin pölypalloja tutkimaan tai varmaan muutenkaan ole kiinnostunut asioistani. Mutta koska ajatukset liittyvät johonkin henkilöön tulee minulle olo, että ajatukset ovat jotenkin vainoharhaisia ja minussa on muutakin vikaa kuin “vain” pakkoajatukset. Tiedän, että ajatuksista huolimatta pitäisi vain toimia normaalisti ja jatkaa mitä on tekemässä, mutta se on niin kamalan vaikeaa! Välillä onnistuu paremmin ja välillä iskee totaalinen epätoivo. Töitäkin pitäisi uskaltaa hakea ja sekin tuntuu vaikealta kun miettii, että miten jaksan/voin käydä töissä kun olen “hullu” tai varmaan kohta sellaiseksi tulossa.

    Ihmettelen myös sitä, mistä ahdistuneisuuteni kumpuaa, kun elämässä on kaikki päällisin puolin kunnossa. Terapiassakin olen käynyt. Aiemmin ahdistusta aiheuttivat fyysiseen terveyteen liittyvät asiat, nyt psyykkiseen. Psyykkisestä terveydestä tuskin muuten huolehtisin näin paljon, mutta nuo pakkoajatukset ottaa koville. Ahdistuksen tunnetta (jota ei laukaise pakkoajatukset vaan joka ajelehtii silloin tällöin päälle) olen onneksi oppinut jo sietämään ja huomannut että se helpottaa aikanaan.

  • Arto

    Reply Reply September 17, 2016

    Olen 20v mies. Olen huomannut itsessäni pakko-ajatuksia ja niiden aiheuttamaa ahdistusta. Noin kesäkuun alussa mieleeni tunkeutui ajatus siitä, että olisin mukamas homo tai oikeastaan sen pelko vaikka olen seurustellut monta kertaa tyttöystävän kanssa ja muutenkin tykkään tytöistä. Nyt vain tuo fobia pyörii mielessäni päivittäin enkä pääse siitä irti. On ollut yksi päivä jolloin ajatus lähti päästäni ja pääni oli ihan normaali kunnes illalla ajatukset palasivat taas päähäni. Välillä saan pudisteltua ajatuksen “taka-alalle” mutta se silti pyörii päässäni päivittäin. Miten pääsen eroon tälläisestä pakko-ajatuksesta koska se ahdistaa minua joka päivä enemmän tai vähemmän. Aloitin myös asepalveluksen heinäkuussa, mutta en tiiä onko sillä mitään tekemistä asian kanssa.

    • Ari

      Reply Reply September 18, 2016

      Moro Arto,

      Pakkoajatus (ja siihen liittyvä pelko) omasta seksuaalisesta suuntautumisesta on melko yleinen ja koetaan yleensä hyvin ahdistavaksi. Jos koet olevasi hetero, mutta pelkäät olevasi homo on selvää, että ahdisus nousee järkyttävän kovaksi. Mistä tämä johtuu? Siitä, että jos pelkäät, että olet homo, mutta oikeasti haluat olla hetero, tuo pelko järkyttää kaikkea sinulle tärkeää. Kyse ei ole pelkästään seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan koko elämästä. Miten käy perheen perustamissuunnitelmien? Lasten hankkimisen joskus tulevaisuudessa? Ystäväpiirien?…

      On huomattava, että tämä pakkoajatus – ahdistus- kehä koskee aivan samalla lailla sellaista joka on homo, mutta pelkää olevansa hetero…

      On melko todennäköistä, että armeijaan meno on pahentanut pelkoasi. Muutos olosuhteissa lähes poikkeusetta lisää stressiä. Lisäksi armeija nyt on viimeinen paikka missä haluaisit paljastaa olevasi homo – jos kerran et sitä ole, mutta pelkäät ajatusta.

      Luepa jokin muukin pakkoajatus artikkelini. Vaikkapa 3 artikkelin sarja joka alkaa tällä:
      http://paniikkihairio.fi/pakko-oireinen-hairio-osa-1-pakkoajatukset-pakkotoimet-ja-varmistelun-hakeminen-suoritat-pakkotoimia-vaikka-ahdistut-lisaa-miksi/

      Ydin on, että mitä enemmän taistelet karkoittaaksesi pakkoajatuksesi – sitä enemmän koet niitä. Ja paäivastoin: mitä enemmän sallit niiden pakkoajatusten olla läsnä, ilman, että koetat muuttaa niitä – sitä vähemmän lopulta koet niitä. Mutta toki tässä voi tarvita terapeutin apua.

      Tsemppiä vaan ja ota rennosti,

      Ari

  • Kerttu

    Reply Reply September 22, 2016

    Kärsin pakkoajatuksista, jotka suorastaan pelottavat minua. Pelkään mennä ihmisten joukkoon, pelkään jos kosketan jota kuta sopimattomalla tavalla. Minulla ei ole todellakaan koskaan ollut tapana kosketella yhtään ketään. Pelkään nykyisin vieraitten lastenkin seuraaa. Outoa tässä on se että vaikka tiedän ettei näin varmasti ole tapahtunut niin silti ajatuksissa pyörii ajatus jospa olen unohtanut tapahtuman tai olen tehnyt “älyämättäni”jotain. En pääse ajatuksesta eroon pelkään monta päivää jos olen esim. käynyt jossain kaupassa tai hakenut lasta harrastuksista yms. Aiemmin pelkäsin autolla ajamista, pelkäsin ajavani jonkun päältä huomaamattani vaikka järki kulta sanoo ettei sellaista voi edes tapahtua kyllähän sen huomaa jos joku alle jää. Tästä olen päässyt eroon ajamalla peloista huolimatta. Olen kaikesta huolimatta yrittänyt tsempata itseäni käymään ihmisten ilmoilla lenkillä, bussilla ajellut, tapahtumissa yms..En ole käynyt lääkärissä, eli mitään lääkitystäkään ei ole. On iso kynnyts lähteä purkamaan tätä hulluutta jollekkin toiselle kun en ole kertonut näistä ajatuksista yhtään kenelläekkään.

    • Ari

      Reply Reply September 30, 2016

      Hei vaan

      Pakkoajatuksiin ja pakkomielteisiin liittyy juuri se, että ne ovat irrationaalisia, ’hulluja’ järjettömiä…Tiedät, että et ole tehnyt mitään pelkäämääsi mutta silti aina piinaa se: ”mitä jos..?”

      Pakkoajatuksiin liittyy aina jonkinlainen pelko. Pelko taas rajoittaa tekemisiä tai ainakin saa sinut sitten hakemaan varmisteluja ja aina vahtimaan omia ajatuksia jne. Tämä käyttäytyminen pitää ongelma yllä. Olet tehnyt oikein kun olet ajanut peloista huolimatta. Muillakin osa-alueilla kannattaa toimia juuri näin: teet juuri sitä mikä ehkä pelottaa. Näin pääset lopulta pelosta. Toki tämä strategia on hiukan monimutkaisempi kuin mitä sen nyt tässä sanoin…

      Kyse ei ole ainosataan siitä, että ‘kohtaat pelkosi’ja teet sitä mitä olet pelännyt…toisaalta pitää jättää tekemättä sen mitä mielesi vaatisi sinua tekemään että rauhoittuisit ja ahdistus vähenisi (kuten jokin varmistelu ai sen tarkistaminen, että ajoinko jonku yli jne…niinkuin itse sanoit: sen kyllä huomaisi todellisuudessa, mutta OCD ajattelu panee sinut epäilemään…)Tämä omien ajatusten ja reagointien haastaminen ja muuttaminen voi joskus olla liian vaikeaa ilman ammattilaisen apua – silloin kannattaa ottaa yhtyettä lääkäriin (joka voi auttaa oireisiin) ja/tai terapeutiin joka on kokenut OCD ajattelun ja pakko-oireisen häiriön hoidossa. Voit ottaa halutessasi yhtyettä minuun:
      http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

      Terkuin,

      Ari

  • Kerttu

    Reply Reply October 1, 2016

    Kiitos vastauksestasi 🙂 Tämä on ensimmäinen kerta kun edes olen kirjoittanut asiasta, jospa tämä olisi ensimmäinen parempi askel tulevaan..Olen viime päivinä ollut ehkä tavallista ahdistuneempi asian suhteen. Linja-auto ajelua, yökyläilijöitä meillä kotona ja kaupassa käyntiä eli kaikkea mikä on hankalaa. Hankalinta on kun en oikein osaa määritellä mitä minä pelkään tehneeni ihmisille. Pelko on että olen tehnyt jotain seksuaalista vaikka en edes osaa määritellä mitä. Esimerkiksi tänään iski ykskaks tunne entäs teinkin hänelle jotain? Mutta mitä? Miten? Seisoin lähtellä ja siitä se lähtikin rullaamaan se ajatus ja paniikki ja pelko siitä olenko tehnyt jotain…Olen miettinyt lääkärille ajanvaraamista mutta pelko siitä miten lähimmäiset tähän suhtautuu jarruttaa. Tämä on siis ainoa paikka jossa olen ajatuksiani aukaissut ja pohtinut. Kiitos sinulle hyvistä kirjoituksista olen niitä lukenut ja välillä jopa ajatellut että jospa minä en sekoakkaan

    syysterveisin Kerttu

  • Kata

    Reply Reply October 7, 2016

    Hei. Artikkelin luettuani eräs lause jäi mietityttämään. Voisitko selventää mitä kyseisen lauseen takana on: “Todellisuudessa noitten pakkomielteiden takanakin on ajatus, mutta se ajatus on toistaiseksi tiedostumaton.”

    • Ari

      Reply Reply October 8, 2016

      Pakkoajatus on joko tiedostettu ajatus tai se voi olla impulssin kaltainen tunne. Lainaamaasi lausetta edeltävä lause koettaa sitä jo selvittää:

      “Pakkomielle voi tarkoittaa aivan samaa, mutta voi myös sisältää impulssin kaltaisen tunteen, että jotain on tarve muka tehdä. Se voi olla nopeampi kuin tiedostettu ajatus, ja siksi koetaan kuin tunne, impulssi: “hyppään(kö?)” ”

      Joskus siis koemme impulssinkaltaisen tunteen että nyt “hyppään, työnnän, pistän puukolla, pudotan vauvan…” Tuo tunne ei ehdi saada selkeän ajatuksen sisältöä koska huomaamme niin nopeasti siitä seuraavan ahdistuksen. Silti siellä taustalla on itse asiassa ajatus siitä, että ehkä hyppään. Tuo ajatus on samalla tavalla vastenmielinen ja tunkeileva ‘pakko’ kuin tiedostettukin ajatus – eikä merkitse, että sen kokija oikeasti on vaarassa toimia impulssin mukaan.

      Tällainen tiedostumaton pakkoajatus koetaan toisinaan ahdistavampana vielä kuin tiedostettu koska siihen saattaa liittyä vielä enemmän pelkoa sekoamisesta tai kontrollin menettämisestä. Juuri siksi, että ajatus itsessään jää epäselväksi ja koetaan tunteena.

      Taustalla olevia tiedostumattomia ajatuksia on myös eri tasoilla – ei ainoastaan pinnallisia tilanteeseen liittyviä ajatuksia, vaan myös jäykempiä teemallisia sääntöjä, uskomuksia ja oletuksia. Pakkoajatuksia yhdistää jokin teema tai useita teemoja. Teema voi olla: “olen vaarassa vahingoitaa” ja lähes aina taustalla on myös sitkeä sääntö (ajatus siis): “olen vastuussa”. Kun on kerran vastuussa silloin pitää jotenkin varmistaa, että pahaa ei tapahdu. Näistä syistä on tärkeätä tarkastaa mitkä ovat ne taustalla olevat ajatukset, uskomukset ja säännöt joita pakkomielteitä kokevalla on. Tiedostuneina tai tiedostumattomina. Sitten niihin pakkoihin voidaan vaikuttaa.

      Nämä ovat sellaisia asioita joita aina joku tarkkaavainen lukija voi huomata, mutta joita on mahdoton näin lyhyen artikkelin puitteissa täydellisesti selvittää. Hyvä kysymys kyllä ja toivottavasti sait lisää selvyyttä siihen mikä on pakkoajatus.

      Ari

  • J

    Reply Reply October 14, 2016

    Hei! Luin jostain keskustelupalstalta, että ssri lääkkeet voivat muuttaa ajatusrakenteita ja näin johtaa pakko-oireiseen häiriöön. Minulla alkoin paniikki ja ahdistusoireet puoli vuotta synnytyksestä ja minulle määrättiin citalopramia, jota kokeilin 1/4 tabletin josta minulle tuli kauhea paniikkikohtaus ja siitä alkoivat pakkoajatukset lasta kohtaan. Onko minulla ssri lääke voinut aiheuttaa pakko-oireisen häiriön? syön tällä hetkellä sertralinia ahdistukseen.

    • Ari

      Reply Reply October 16, 2016

      No onhan se mahdollista, että ssri lääke pahentaa tilannetta – joissakin ssri lääkkeissä on MAHDOLLISENA (mutta harvinaisena) haittavaikutuksena ahdistuksen paradoksaalinen lisääntyminen. Huomaathan, että minä olen kognitiivinen käyttäytymisterapeutti, en lääkehoidon asiantuntija. Lääkäri on parempi asiantuntija lääkityyksen suhteen kuin minä…Mutta Pistän tähän mitä tiedän: Joissakin tapauksissa on tosiaan huomattu, että jokin ssri lääkitys on alkuun lisännyt ahdistusta ja riskiä itsemurhaankin mm. nuorilla äideillä. On silti huommattava, että periaatteessahan mikä tahansa asia joka saa aikaan muutoksen ajattelussasi tai tunnekokemuksessa saattaa aiheuttaa reaktion jota pelästyt tai koet sen muuten ahdistavana.

      Pääsääntöisesti tutkimukset – ja oma kliininen kokemukseni- kuitenkin osoittavat, että ssri lääkitys yhdessä kognitiivisen käyttäytymisterapian kanssa on tehokas kombinaatio pakko oireiseen häiriöön.

      Vaikea on uskoa, että ssri lääkitys olisi aiheuttanut sinulle pakko-oireista häiriötä. Vaikka ssri lääkitys voi siis joskus pahentaa ahdistusta, ainakin lääkityksen alkuvaiheessa. Kun ahdistus pahenee ja jos se nousee ihan paniikkikohatuseen asti, on mahdollista, että alat pelästyä kokemusta ja omia ajatuksiasikin…ja siten ehkä voisi ssri lääkitys tavallaan olla epäsuorasti ongelman taustalla. Pakko-oireinen häiriö on yleensä monen tekijän summa. Mutta jos koet, että ssri lääkitys on lisännyt pakkoajatuksia ja ahdistusta, niin keskustele lääkärin kanssa. SSRI lääkkeitäkin voidaan vaihtaa ja kuten sanottu: useimmiten ne haittavaikutukset (yleisetkin) lievenävät kun pääsee aluvaiheesta ohi – usein ensimmäisen viikon jälkeen.

      Joka tapauksessa hyvä uutinen on, että riippumatta siitä mikä on aiheuttanut sinulle pakko-oireisen häiriön tai minkä tahansa ahdistushäiriön, siitä pääsee eroon. Kognitiivinen käyttäytymmisterapia toimii tehokkaasti. Joko ssri lääkkeiden ja ahdistuslääkkeiden tukemana – tai ilman lääkkeitä.

      Terkuin,

      Ari

  • pate

    Reply Reply November 25, 2016

    Hei haluaisin kysyä asiasta kaikki alkoi siitä kun aloin pelkääväni tulemaan hulluksi siihen tuli mukaan pakkoajatuksia ajattelin että miten puolustaisin perhettäni ja en saanut jostain syystä mitään järkevää mielikuvaa siitä tuli pelko enkö rakasta perhettäni ja siitä seurasi asian jankuttaminen itselleni enkö rakasta enkö rakasta ja nyt pelkään että olenko narsisti että enkö rakasta tai välitä kenestäkään ja kun yritän miettiä rakastanko tai välitänkö muista tuntuu etten saa ajatuksia kasaan tai samoja tunteita mitä ennen tunsin ja se ahdistaa lisää ja pelkään että olen/olen tulossa narsistiksi ja ajattelen myös että yritän vain esittää itselleni että välitän vaikka en välittäkkään todella sekavaa voisitko auttaa vastaamalla?

    • Ari

      Reply Reply December 1, 2016

      Näyttää, että kärsit pakkoajatuksista, et narsismista. Ahdistukseen autta sen opetteleminen, että noita ajatuksia vastaan ei kannata taistella. Taistelemalla niitä vastaan vain lisäät niitä ja sekavaa oloasi. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty…Monet tarvitsevat terapiaa tällaiseen ongelmaan, se on ikävä kyllä fakta. Mutta jo sekin voi autaa, että oivallat tämän: ahdistava pakkoajatus nostaa ahdistusta juuri siksi, että se ajatus on vastin sinun oikita arvojasi. Ajatus on siis ahdistava…Kun lopetat sitä ajatusta vastaan taistelun, annat sen vain olla, nin ahdistus alkuun lisääntyy…mutta vähitellen alkaa merkitä vähemmän, ja jättää sinut rauhaan. Mutta kuten sanottu: tämä saattaa vaatia terapeutin avun. Terapiassa tai ilman: ongelma on voitettavissa.

  • ikävät ajatukset

    Reply Reply November 30, 2016

    Hei!
    Voiko pakko-oirehäiriössä tulla myös muita pahoja ajatuksia kuin mitä tässä artikkelissa on lueteltu? Itselläni on käynyt tänä syksynä niin että olen kahdesti “toivonut” jotain asiaa, yhden ajatuksen verran mitä en oikeasti toivo. Tähän ei ole liittynyt suuttumusta, ärsytystä tai mitään mikä selittäisi tämän. Ja eilen ajattelin tai ainakin meinasin ajatella jonkin asian olevan hyvä mikä ei oikeasti ole hyvä mielestäni. Ahdistavaa. Olisi helppoa jos tämän voisi laittaa neuroosin syyksi.
    Muita ongelmia elämäni aikana on ollut tarkistelu, puhtausneuroosit ja liiallinen miettiminen ja murehtiminen ylipäätään.

    • Ari

      Reply Reply December 1, 2016

      Moro,

      kyllä ehdottomasti. OCD eli pakko-oireinen häiriö on valtavan laaja alainen, variaatioita on paljon. On kaikenlaisia pakkoajatuksia ja pakkomielteitä jotka ovat oikeasti sinulle epätyypillisiä (egodystonisiä), mutta jotka pakkomielteinä siitä huolimatta – tai oikeastaan juuri siksi tulevat yhä uudestaan. Artikkelissa raapaistiin vain pintaa ja kerrottiin joitakin esimerkkejä.

      Pakkoajatusten ja pakkomielteiden sekä pakkotoiminen ylivallasta kyllä pääsee paradoksaalisella kognitiivisella ja KÄYTTÄYTYMISTERAPIALLA. Tuskaa se tuottaa alkuun, mutta se kannattaa.

      Jos haluat koiella, niin ota yhteyttä,

      Ari
      http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

      • ikävät ajatukset

        Reply Reply December 2, 2016

        Kysyisin vielä tarkennusta, että jos paha ajatus tulee vaan kerran mieleen eikä toistu, niin voi siis liittyä neuroosiin kuitenkin? Nuo pari kertaa mistä kerroin niin ajatus oli samantyyppinen muttei täsmälleen samanlainen eikä koskenut samaa ihmistä. Tällä viikolla taas ajattelin/meinasin ajatella yhden asian olevan hyvä mikä ei oikeasti mielestäni ole yhtään hyvä eikä ole koskaan ollutkaan vaan surullinen asia.

  • joku vaan

    Reply Reply November 30, 2016

    Hei ongelmani on se että olen kärsinyt pakkooireista,ahdistuksesta ja pakkoajatuksista mutta kaikkein pahinta on ollut nyt että pelkään olevani narsisti olen nimittän joskus ajatellu kun kävelen jossain että nuo varmaan kattoo mua ja olen yrittänyt hakea huomiota (naispuolisilta)henkilöiltä nykyään kun joskus tulee joku narsistinen ajatus säikähdän sitä tajuttomasti ja kun sanotaan että narsisti ei tunnista olevansa narsisti mutta kyllä kuulema voi tunnistaa mitä mieltä olet?ja pelkään kun oli ajanjakso missä oli tunteeton olo ja nyt pelkään että olen muuttumassa narsistiksi onko tämä mahdollista?anteeksi äkkiä kirjoitettu teksti

    • Ari

      Reply Reply December 1, 2016

      Kyllä tuollsinen ajattelumalli missä tarkkailet omia ajatuksiasi (olenko narsisti?) ja ahdistut niistä vaikuttaa paremmin obsessiiviselta (eli pakkoajattelulta, pakkomielteeltä) eikä siltä, että olisit oikeasti narsisti. Tokihan narsisitkin voi tunnistaa olevansa narsisti, mutta ei siitä kovin pahastu, vaan varmaankin pitää sitäkin hienona juttuna: “ei kaikki olekaan narsisteja..”

      Olet varmaankin ahdistunut, etkä narsisti. Tämä tietenkin vain tuon kirjoittamasi perusteella.

      Muuten: narsisti on hiukan sellainen muotisana. Narsisitinen persoonalisuushäiriöhän on ihan diagnostisoitu persoonallisuuden häiriö, ei mikää ahdistusongelma:

      Narsistiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.

      Otahan rennosti,

      Ari

  • Epeliini

    Reply Reply December 2, 2016

    Hei!

    Minulla on ollut vahingoittamiseen liittyviä pakkoajatuksia. Luin tuossa ylempänä pakkomielteestä. Välillä tuntuu jotenkin jopa psykoottiselta, vaikka olen kiltti ja en halua kellekään motään pahaa. Pelkään nyt esim. veitsiä ja tuntuu että sekoisin välillä. Mistä erottaa pakkomielteen?? voiko olla pakkomielteisiä ajatuksia vaikka pakkoajatusten ohella?? en tiedä ymmärsitkö kysymyukseni, mutta siis pelottaa, että minulla olis joku pakkomielle pahantekoon, kun välillä tulee nopea ajatus että teen jotain kun olisi “pakko”. Lapsena paineli9n silmiäni ja tämä oli jotain symmetrisyyteen liittyvää pakkoajatusta, en olisi halunnut tehdä niin ja silti tein! Joten siksi minua pelottaa että tekisin jotain muuta pahaa vaikka en halua tehdä. Ihan hullulta kuulostaa..olen jo 35 ja olen jotenkin (välillä lääkityksellä) pärjännyt. Nyt on pieni lapsi ja pelkään ajoittain vahingoittavani häntä tms.

    • Ari

      Reply Reply December 2, 2016

      Hei,

      Pakomielle ei tarkoita, että haluaisit tehdä sen mitä mieleen tulee. Päinvastoin. Et nimenomaan halua sitä. Se ei myöskään tarkoita, että olisit vaarassa tehdä sen. (vaikka lapsena koskettelit silmiäsi, se silmien painelu sai aikaan, että sait mitä tunsit tarpeeksi: symmetria)

      Pakkomielle sanana voi kyllä olla harhaanjohtava…Tässä sillä tarkoitan, että se on ajatus, mutta hiukan havaittavasta ajatuksesta poikkeava – koska se koetaan niin äkisti ja tuntuu tunteelta. Voi tulla mieleen yhtäkkinen ajatus (ja tunne), että teet jotain pahaa. Se mielle (ajatus) voi olla vaikkapa ”hyppään alas”. Se on silti oikeasti ajatus –mielle ei missään tapauksessa tarkoita että ”tekisi mieli” tehdä, mutta on niin nopeasti ja voimakkaasti koettu, että tuntuu kuin jo puoliksi olisi vaarassa tehdä se.

      Suomen kielen synonyymikirjassa sanalle mielle annetaan synonyymit: ”ajatus” ja ”tuuma”. Ehkä sana ”tuuma” onkin hyvä, koska se sisältää merkityksen pienemmästä asiasta kuin ajatus (tai nopeammin koetusta).

      …tässä ollan näköjään kielentutkijaakin… 🙂

      Sinä kärsit selvästikin pakkoajatuksita ja pakkotoimistakin. Eli kärsit OCD ajattelusta ja rituaaleista – joka on aiis ahdistushäiriö.

      Se mitä lapsena koit oli sekin aivan tyypillistä reagointia pakkomielteisiin ja muihin pakkoajatuksiin (jokin symmetrisyyden tarve): kun painelit silmiäsi et toki oikeasti halunnut niin tehdä, mutta teit koska se oli rituaali joka sai aikaan tunteen, että jokin symmetrisyyteen liittyvä asia tuntui siten oikealta ja saavutetulta. Se rituaali oli verrattavissa siihen kun nyt koetat välttää pakkoajatuksia ja niiden aiheuttamaa ahdistusta, ei siihen, että vahingoittaisit lasta…

      Tämän asian selkeä ymmärtäminen voi viedä jonkin aikaa – ja vaatisi oikeastaan kunnon arvioinnin, mitä ei voi näin blogissa tehdä.

      OCD ajattelulle on hyvin tyypillistä juuri läheisiin kohdistuvat ahdistavat ajatukset. OCD on voitettavissa Paradoksaalisen CBT terapian avulla. Kysy jos haluat kokeilla ja jos jaksat opetella kyseenalaistamaan omia pelkojasi.
      http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

  • elmeri

    Reply Reply December 2, 2016

    hei ari. oon kokenu ahistavia ajatuksia siitä että sekoan tai että jään yksin. tulee semmosia ajatuksia niinku: entä jos tämä kaikki on unta, entä jos minä en olekkaan minä, entä jos vahingoittaisin itseäni. ja siinä samalla tulee hirveä ahdistus ja alka masentaa eikä haluta tehä mitään, mua oikeesti pelottaa. vastaisitko? 🙁
    ps. en saa noita ajatuksia melkeen mitenkään hallintaan. piti lähteä toissapäivänä psykiatriselle poliklinikalle yöksi ja hassuin juttu oli se että heti kun pääsin polin pihalle niin olo loppui ja helpotti. nyt olen kotipaikkakunnalla ja täällä tämä koko päivä on ollut vähän tuskainen. onko tämä pakkoajatuksen ahistusta vai sekoanko?

    • Ari

      Reply Reply December 6, 2016

      Hei Elmeri,

      se, että ahdistut noista ajatuksista tietenkin osoittaa meille, että et oikeasti halua toimia niiden mukaan joten kokemasi vaikuttaa ns. pakkoajatukselta joka on ahdistusongelma. Samoin se, kun lääkärille päästyäsi koet rauhoittumisen ja oireet katoavat kertoo, että kyseessä ovat ahdistusoireet. Pakkoajatukset ovat sekä syy, että seuraus. Alkuun pakkoajatus aiheuttaa ahdistusta, mutta toisalta lieväkin ahdistus voi saada aikaan sen, että huomaat herkemmin joitakin pelottaviksi koettuja ajatuskia, eli pakkoajatus on siis myös seuraus…tässä pyörii noidankehä jota pitävät yllä ne

      1. tulkintasi (pelkosi) että “mitä jos haluankin” (tehdä pakkoajatukseni mukaan)…ja
      2. turvaa hakevat käyttäytymisesi (kuten se, että menet yöllä lääkäriin – joka antaa hetkellisen helpotuksen, mutta ei poista pelkojasi vaan koet ne uudestaan.

      Mutta: on ymmärrettävä, että en blogissa olevan lyhyen kuvauksen perusteella voi varmasti sanoa mistä on kyse. Totean vain, että pakkoajatuksilta, eli ahdistusoireilulta tuo näyttää -eikä suinkaan ‘sekoamiselta’. Pitäisi kuitenkin tehdä perusteellinen arvio voidakseen varmemmin päättää mistä on kyse.

      Ari

  • Marika

    Reply Reply May 10, 2017

    Hei, kysyisin tuliko edellinen kirjoitukseni perille kun netti tilttas juuri lähetyksen kohdalla.

    • Ari

      Reply Reply May 10, 2017

      Hei vaan,

      ei ole tullut muuta kirjoitusta, mihin lie jäänyt. Voitko mahdollisesti pistää uusiksi?

      Terkuin,
      Arri

      • Marika

        Reply Reply May 25, 2017

        Hei, näkyykö viesti sinulle Ari?

  • Marika

    Reply Reply May 13, 2017

    Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, ja minulla on viime vuosi ollut hyvin raskas. Vuodenvaihteessa minulla oli kohdunulkoinen raskaus ja pitkä öarisuhteeni päättyi eroon. Samoihin aikoihin äidilläni todettiin vakava masennus ja hän yritti tehdä itsemurhan viime kesänä kahdesti. Jouduin myös työpaikkakiusaamisen kohteeksi ja läheisilleni sattui pahoja asioita pitkin vuotta. Elämässäni on muutoksen aikaa ollut tähän päivään asti, ja kaikkien koettelemusten jälkeen mimulle on alkanut pukata outoja asioita, jotka ovat joko väkivaltaisia tai seksuaalisesti sopimattomia. Lapsuudessa olen kokenut myös seksuaalisen hyväksikäytön ja samoin aikuisena srn enempää adiaa kuitenkaan käsittelemättä. Tämä ei tietenkään ole minulle mitenkään luonteenomaista mutta varsinkin seksuaalinen ajatus säikäytti minut koska se liittyi erääseen lähimmäiseen ja,minusta se on jo ajatuksen tasolla jo erittäin kuvottava ja kielletty. Tiedän että hyväksymällä ajatuksen ja totemalla ettei ajatus ketään vahingoita tämä pakkoajattelu loppuisi mutta olen kuitenkin lapsirakas luonne ja ajatus liittyy lapseen ja jotenkin soimaan ja ruoskin itseäni tästä. Tämä ei ole kestänyt kuin muutaman päivän mutta säikähdin silti oman mieleni kieroutta 😀

    • Ari

      Reply Reply June 11, 2017

      Hei Marika,

      kiitos viestistä. Ja pahoittelut viiveestä. Olen reissannt Suomen ja Britannian väliä ja hoitanut hulluna praktiikkaanti…ja kiire on ollut melkoinen. Pitäisi koettaa rauhoittua, mutta on näköjään helpompi auttaa muita kuin itseään…

      Olisi suorastaan ihme, jos et olisi ahdistunut, ottaen huomioon kuinka rankat ajat sinulla on takana. Kaiken lisäksi teet työtä jossa joudut kohtaamaan vaikeita asioita ja usein haastavia tilanteita toisten ahdistusta ja muuta mielen ongelmaa sietäen.

      Tuo, että olet kokenut seksuaalisen hyväksikäytön kahdesti – ja asiaa ei ole käsitelty voi olla asia joka vaikuttaa sinuun enemmän kuin olet ymmärtänytkään. Ei toki pakosti, mutta usein näin on asia. Kehottaisin sinua -jos et sitä ole tehnyt- keskustelemaan asiasta huolellisesti jonkun tosi pätevän psykoterapian ammattilaisen tai kokeneen psykiatrin kanssa. Psykoterapiamuoto jota aina suosittelen, on se, mitä itse edustan: CBT eli Kognitiivinen Käyttäytymisterapia. Olen itse hoitanut menestyksellisesti sekä trauman (esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö) jälkeistä ahdistusta (PTSD), että pakko-oireista häiriötä (sekä pelkkiä pakoajatuksia, että pakkoajatusten ja ulkoisten pakkotoimien yhdistelmää). Käytän hoidossani joko CBTtä tai omakehittämääni INTENSIIVIterapiaa – joka sekin on CBTtä, mutta erityisen intensiivisesti annettuna. Erityisesti INTENSIIVIterapialla olen saavuttanut todella nopeita tuloksia. Olen avannut uuden websivuston, joka kertoo asiasta enemmän, se on:
      http://www.ocd-klinikka.fi (ei ole vielä aktiivinen tätä kirjoittaessa 11.06.2017) mutta pitäisi toimia viimeistään ensi viikolla.

      Voit toki ottaa minuun yhteyden tälläkin sivustolla, jos haluat keskustella, vaikka arvioinnista ja mahdollisesta terapiasta. Huomaathan, että olen Britannian BABCP:n kirjoilla oleva koulutettu ja laillistettu terapeutti, mutta en ole suomalaisen Valviran kirjoilla – ja minun praktiikkani on 100% yksityinen, eikä kelan korvauksiin ole mahdollisuutta

      Otahan rennosti,

      Ari

    • Ari

      Reply Reply June 11, 2017

      Hei Marika,
      kiitos viestistä. Ja pahoittelut viiveestä. Olen reissannt Suomen ja Britannian väliä ja hoitanut hulluna praktiikkaanti…ja kiire on ollut melkoinen. Pitäisi koettaa rauhoittua, mutta on näköjään helpompi auttaa muita kuin itseään…

      Olisi suorastaan ihme, jos et olisi ahdistunut, ottaen huomioon kuinka rankat ajat sinulla on takana. Kaiken lisäksi teet työtä jossa joudut kohtaamaan vaikeita asioita ja usein haastavia tilanteita toisten ahdistusta ja muuta mielen ongelmaa sietäen.

      Tuo, että olet kokenut seksuaalisen hyväksikäytön kahdesti – ja asiaa ei ole käsitelty voi olla asia joka vaikuttaa sinuun enemmän kuin olet ymmärtänytkään. Ei toki pakosti, mutta usein näin on asia. Kehottaisin sinua -jos et sitä ole tehnyt- keskustelemaan asiasta huolellisesti jonkun tosi pätevän psykoterapian ammattilaisen tai kokeneen psykiatrin kanssa. Psykoterapiamuoto jota aina suosittelen, on se, mitä itse edustan: CBT eli Kognitiivinen Käyttäytymisterapia. Olen itse hoitanut menestyksellisesti sekä trauman (esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö) jälkeistä ahdistusta (PTSD), että pakko-oireista häiriötä (sekä pelkkiä pakoajatuksia, että pakkoajatusten ja ulkoisten pakkotoimien yhdistelmää). Käytän hoidossani joko CBTtä tai omakehittämääni INTENSIIVIterapiaa – joka sekin on CBTtä, mutta erityisen intensiivisesti annettuna. Erityisesti INTENSIIVIterapialla olen saavuttanut todella nopeita tuloksia. Olen avannut uuden websivuston, joka kertoo asiasta enemmän, se on:

      http://www.ocd-klinikka.fi (ei ole vielä aktiivinen tätä kirjoittaessa 11.06.2017) mutta pitäisi toimia viimeistään ensi viikolla.

      Voit toki ottaa minuun yhteyden tälläkin sivustolla, jos haluat keskustella, vaikka arvioinnista ja mahdollisesta terapiasta. Huomaathan, että olen Britannian BABCP:n kirjoilla oleva koulutettu ja laillistettu terapeutti, mutta en ole suomalaisen Valviran kirjoilla – ja minun praktiikkani on 100% yksityinen, eikä kelan korvauksiin ole mahdollisuutta

      Otahan rennosti,
      Ari

  • N

    Reply Reply January 11, 2019

    Hei, olen 21 nainen ja minulla on ollut väkivaltaisia pakkoajatuksia ja kaikki alkoi siitä kun katsoin väkivaltaista ohjelmaa ja mietin että en ikinä voisin tehdä mitään tuollaista ja sitten hetken päästä päähäni tuli kuvia näistä väkivaltaisista asioista ja ahdistuin suuresti. Olen jollain tavalla ymmärtänyt että nämä on “normaaleja” mutta jossain kohtaa taas mieleeni tulee onko sittenkään tai entä jos teenkin jotain väkivaltaista vaikka tiedän että en ikinä haluaisi tehdä mitään, pelkään että olen jo seonnut tai sekoan kohta ja ajatuksiini tulee mitä jos teenkin noin? Pelkään jo sitä että tuleeko kohta mieleeni että haluan tehdä noin vaikka tiedän etten halua. Koskaan ennen tämmöstä minulla ei ole ollut joten ahdistuin tästä suuresti ja tätä kestänyt nyt 2 päivää. Olen todella herkkä ihminen olen ihminen joka ajattelee paljon ja ahdistun väkivaltaisista ihmisistä ja ohjelmista paljon. Stressiä on ollut hieman viimeisen kuukauden aikana.

  • Elena

    Reply Reply May 14, 2019

    minulla se alkoi kans yht akkia ja monta kertaa ajatellut kamalia asioita vaikken haluaisi niiden tapahtuvan.
    Miten sen saa pois aloitin eilen kirjottaa oireista muistiinpanoja ja loppu ilta meni huonon olon kanssa.
    Mulla kans stressi duuni asioista ja matka tulossa ja kaikki olen todella tunteellinen ihminen joskus liikaakin.
    Olen miettinyt kuinka saan asian hoitoon haluaisin olla se ihana puoliso miehelleni ja olla mukana lapsen leikeissa enempi nama ahdistavat kuvat ja ajatukset on nyt saanu mut todella itkuiseksi ja kun mies ei tuu yhtaan vastaan kun sille yritin sanoa et ahdistaa niin se vaihto puheen aihetta ei oo kelle purkaa enka uskalla ystavalle alkaa purkaa etten ne aattele et oon hullu.

Leave A Response

* Denotes Required Field