Pakko-oireinen häiriö osa 2 – Kolme tapaa varmistaa, että ahdistuksesi ei lopu

160_F_51140744_aWOJOVba2cPtgOpAFGNnYl06uW6Vcsk3

  1. Oma varmistelu:

jos kärsit OCDsta tai muusta siihen liittyvästä obsessiivisesta ongelmasta, kuten terveysahdistuksesta – tai jos kärsit sosiaalisesta ahdistuksesta, niin varmaankin käytät jonkinlaista oman varmistelun strategiaa. OCDssa käytetään yleisesti (mutta ei aina) ulkoisesti selvästi havaittavia varmisteluja, kuten

  • ovien ja hellojen tarkistelua,
  • omien näkyvien tai ’tuntuvien’ oireiden tarkistelua – eli etsitään merkkejä sairaudesta.
  • Lisäksi monen varmisteluihin kuuluu toistuvaa pesemistä tai puhdistamista – ja niin edelleen.

Pontimena on aina pelko siitä, että jotakin pahaa tapahtuu, jos et ihan varmasti varmista toisin. Ja ainakin pelko, etta ahdistus pahenemistaan pahenee ja on sietämätön – jos et varmista, että se jotenkin vähenee…

  • Vähemmän näkyviä omia varmisteluja ovat privaatit, pään sisäiset varmistelut. Näitä ovat erilaiset strategiat
  • millä koetat korvata vääränlaiseksi koetun ajatuksen oikealla,
  • ajatusten tukahduttamisyritykset,
  • toistuvat sisäiset rituaalit, kuten huonon numeron korvaaminen hyvällä jne.

Olen tuntenut lukuisia ihmisiä jotka -itsekin täysin tietoisina siitä, että tämä pakkomielteen toteuttaminen on järjetön, pakottavat itsensä toistamaan aina vaikkapa numeroa 7 ja 9 ja ehdottomasti välttämään jotakin muuta numeroa. Sitten näitten kiellettyjen ja sallittujen numeroiden kanssa painiskellaan, kunnes tuntuu ‘varmasti oikealta’.

Sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivä usein -pakonomaisesi- pyörittelee päässään tulevaa esiintymistään tai vain sitä mitä ja miten sanoo jotakin ja ylipäänsä käyttäytyy sosiaalisessa tilaisuudessa. Samoin hän märehtii tekemisiään ja sanomissaan jälkeenpäin. Tuollainen märehtiminen varmistaa – ei sitä, että mitään pahaa ei tapahdu, vaan sen, että ahdistus jatkaa kierrettään.

  1. Vakuuttelun hakeminen toisilta:

Jos sinulla on OCD vaivanasi, niin varmaankin haet vakuuttelua ympärilläsi olevilta ihmisilta. OCD:lle on tavallista jankuttaa kysymyksiä, että ”onhan kaikki kunnossa, enhän aiheuttanut mitään vaaratilannetta, enhän ajanut kenenkään yli autolla, eihän tämä oireeni merkitse mitään pysyvää ja vakavaa”…Monet OCD:sta kärsivät kehittyvät taitaviksi manipuloimaan läheisiään antamaan tätä vakuuttelua. He voivat oppia ovelia tapoja lähestyä pelkäämiään asioita eri näkökulmista – ja tavoite on aina saada, uudestaan ja uudestaan vakuutus: kaikki on hyvin.

Koska läheiset tietenkin haluavat auttaa ja lievittää sinun ahdistustasi he huomaamattaan -antamalla toistuvasti vaatimaasi vakuuttelua – auttavat pitämään yllä ongelmaasi. Lisäksi läheisesi todennäköisesti ahdistuu sinun ahdistuksestasi. Siksi hän ymmärrettävästi lievittää myös omaa ahdistustaan antamalla sinulle mitä haluat. Ja näin varmistelun hakeminen toisilta tulee pikkuhiljaa automaattiseksi. Kaikki pääsevät muka vähemmällä…mutta OCD kierre ei katkea.

Samoin tietenkin – jos kärsit terveyteen liittyvästä obsessiivisesta ahdistuksesta – haet varmistelua terveysalan ammattilaiselta. Jatkuvia testejä ja lääkärillä käyntejä…Itse olen kokenut tämän monia monia kertoja, kun potilas haluaa, suorastaan vaatii terapeutilta vastauksia. Useimmiten annan vastauksia alkuun, mutta myöhemmin otetaan käyttöön toinen strategia – tästä seuraavassa artikkelissa.

  1. Varmistelun hakeminen tutkimalla:

Nykyään on niin helppo hakea ja saada informaatiota aiheesta kuin aiheesta. Netti on loputon tiedon – niin oikean kuin vääränkin- aarreaitta. Tätä aarreaittaa käyttää tietenkin hyväkseen (tai oikeasti: pahakseen) se joka ei voi sietää epävarmuutta ja hakee ainaista varmuutta. Siksi OCDsta kärsivä menee toistuvasti nettiin hakemaan keinotekoista varmuuden tuntua.

Hankit tietoa oireistasi, varmistelet, että tämä ja tuo oire ei ole kuolemaksi tai merkitse sekoamista, tai jotain muuta kauheaa…liityt vertaistukiryhmiin ja pian et muuta ajattelekaan kuin oireitasi. Varsinkin jos pelkäät vakavia sairauksia on tämä nimenomainen varmistelun hakeminen erityisen haitallinen.

Ennen tämän tempun tekivät lääkärikirjat joita tutkimalla varmaankin lähes kaikki jotka niitä selasivat alkoivat kokea oireita mistä olivat lukeneet.  Yksi tiedonlähde mistä annan varoituksen sanan: lääkepakkausten lista: ’mahdolliset haittavaikutukset’. Nämä on kyllä hyvä tietää, mutta on hyvä myös tietää, että jokainen mahdollinen haittavaikutus pitää sinne kirjata, vaikka vain yksikin ihminen olisi kokenut jotain niistä. Kun lääkettä saattaa käyttää miljoonat ihmiset, niin on odotettavissa, että aina jollakulla on jokin oire. Ja se kirjataan. Ja sinä luet…Mutta totuus on, että harvinaiset haittavaikutukset ovat harvinaisia.

OCD ajattelulle kuitenkin on tyypillistä, että se mikä on mahdollista koetaan todennäköiseksi – tai jopa varmaksi. Ja sitä pelätään. Se, mitä pelataan, se koetaan…

No, tässä nyt tiivistettynä ja yksinkertaistettuna kolme pää asiallista tapaa millä me monet, mutta varsinkin OCD tyyppisestä ahdistuksesta ja sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivät varmistamme – ikävä kyllä, että ahdistus ei lopu!

Seuraavassa jutussani jonka lataan tänne viikonloppuna -luultavasti-, käsittelen – jälleen lyhyesti sitä, miten  varmisteluista voi ainakin koettaa päästä – ja siten oikeasti vähentää ahdistustaan.

Eli seuraavassakin jutussa, niin kuin tässä en anna mitään täysin valmiiksi pureskeltua, sitähän sinä juuri haluaisit – jos kärsit OCD:sta. Sen sijaan jätetään monta asiaa auki. Ei anneta 100% varmuutta, että näin ja näin homma hoituu ihan varmasti. Opitaan yhdessä, että varmuus on vain illuusio.

Pakko-oireinen häiriö – osa 1: Pakkoajatukset, pakkotoimet ja varmistelun hakeminen. Suoritat pakkotoimia, vaikka ahdistut lisää. Miksi?

13 Comments

  • Timppa

    Reply Reply February 19, 2016

    hei.Tuo kirjoitus osui kyllä omalle kohdalle melko hyvin.Saatan helpostikkin vaikka kauppaan lähtiessä käydä kämpän pariin kertaan läpi ja tarkistaa sähkölaitteet ja palata autolta vielä tarkistamaan että ovi on lukossa..mutta eipähän tule sitten lähtiessä enää mietittyä asiaa.Aika nappiin osui myös noi sairauksien oireiden tutkiskelu ja lääkkeiden haittavaikutusten lukeminen..ei pitäisi koskaan lähteä liian tarkkaan niitä lukemaan tai ei muuten uskalla edes buranaa ottaa.Paniikkikohtausten ja sydämmen lisälyöntien kanssa olen oppinut elämään,kun olen pystynyt itseni vakuuttamaan että ne menee ohi eikä siihen kuole,vaikkei mukavalta tunnukkaan.Itselläni auttaa,kun yritän vaan keskittyä väkisin johonkin muuhun,kuten tv:n katseluun sillä hetkellä vaikka se ei helppoa olekkaan.Itse en onneksi pelkää sosiaalisia tilanteita jos niihin “joudun”,mutta olen huomannut myös että en niihin mielellään kyllä haeudu.Mielellään sitä kököttäisi kotona kaiket päivät vaikka yritän itseäni päivittäin potkia edes iltalenkille,kun tiedostan oman yleiskuntonikin laskeneen reippaasti.Mutta eiköhän tämä tästä ja kiitos sinulle kirjoituksistasi ja tsemppiä muillekkin.Kohta se kevät aurinko taas paistaa 🙂

    • Ari

      Reply Reply February 19, 2016

      Moro Timppa,

      Tuollaiset tarkistelut ovat suhteellisen OK, kunhan eivät haittaa elämääsi. Jos tosiaan pystyt muutaman tarkistuksen jälkeen unohtamaan, niin sen kanssa vielä pärjää. Vaikka parempi varmaan vielä olisi kun oppisi olemaan palaamatta autolta turhille tarkistuksille.

      Sosiaaliste tilanteiden välttely – tai siis se, että et mielellään niihin hakeudu – kuulostaa jonkinasteiselta rajoittavalta tekijältä elämässäsi. Mutta samoin kuin tuon tarkistelunkin kanssa: koska se ei kai ole pahasti haittaava, eikä itsessään vaivaa kovasti, se ei taida olla sinulle mikään vakava ongelma.

      On myös huomattava, että sekin, että ei mielellään hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin on ongelma ainoastaan silloin, jos kuitenkin haluaisi mennä – mutta jännitys tai ahdistus estää. On monia jotka eivät hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin siitä yksinkertaisesta syystä, että he vain viihtyvät hyvin omissa oloissaan, tai lähimpien seurassa, eivätkä kaipaa sosiaalisia tilanteita. He ovat ns. aitoja introvertteja, eivatka siis kärsi siitä että eivät mene sosuiaalisiin tilanteisiin…

      Odotellaan kevättä ja nautitaan talvesta niin kauan kuin sitä kestää,

      terkuin

      Ari

  • Maria

    Reply Reply February 22, 2016

    Hei,
    Todella tutulle kuulostaa!Aloin oirehtimaan puoli vuotta synnytyksen jälkeen, sain/saan järkyttäviä väkivaltaisia pakkoajatuksia, jotka ymmärrettävästi ovat aiheuttaneet suurta kärsimystä,syyllisyyttä ja etenkin aluksi suoranaista itseinhoa.olen vellonut läpi ajatukset hulluksi tulemisesta, skitsofreniaan sairastumisesta ja siitä, etten ikinä pääse tästä eroon.aluksi tutkin hyvin tarkkaan kaiken mitä ocd löysin netistä/kirjoista,kunnes huomasin itse nimenomaan varmistelevani niistä, onko ajatukset vaarallisia, toteutanko niitä, onkohan nämä kuitenkin oireita jostain pahemmasta, kuten skitsofreniaa tai muusta hulluudesta.lopetin jatkuvan tarkistelun,mutta huomaan, että se aiheuttaa vieläkin ahdistusta!tulee pakonomainen tarve lukea vielä kerran se minkä olen jo miljoonasti aiemminkin lukenut..alan pikkuhiljaa kuitenkin voittaa tarkastelun tarpeen ja vaikka se aiheuttaakin ahdistusta, luotan jo ainakin80% siihen että ahdistus taas hälvenee..
    Käyn myös juttelemassa hoitajan kanssa noin krt kk, oireet menevät vähän syklissä, useimmiten muutaman pv/viikon ahdistuspiikki kk,ennen pakkoajatuksia ja niistä johtuvaa ahdistusta oli lähes päivittäin…hiljaa hyvä tulee…? Reilu vuosi nyt kulunut oireiden alkamisesta.
    Kiitos sivustosta, olen kokenut sen hyödylliseksi!

    • Ari

      Reply Reply February 22, 2016

      Hei vain Marja,

      hienoa, että olet pystynyt lopettamaan -tai ainakin vähentämään – tarkisteluasi ja muuta varmistelun hakemista. Hiljaa hyvä tosiaan tulee. Jatka sitä strategiaa, vaikka ahdistus nouseekin, niin pääset ongelmasta eroon.

      Taidan ladata kolmannen osan tähän sarjaan ‘pakko-oireinen häiriö’ nyt saman tien, joten käypä vilkaisemassa. Ei siinä ehkä mitään uutta ole sinulle, tiedät jo muutenkin, että varmistelut pitää lopettaa – ja ahdistusta sietää ja odottaa…kyllä se ahdistus vähenee. Paitsi jos jatkat varmisteluja.

      Kiitos kiitoksista,

      Ari

  • Sirkka

    Reply Reply February 27, 2016

    No juu, on sitä luettu kaikki reseptilääkkeiden varoituslistat – ja sitten koettu se huonon onnen ajatus, että tämä lääkehän se on joka tappaa tai ainakin melkein. Se ahdistus, että taas kaikki menee pieleen. Sitten toinen jumi on juuri ne internetin sairaussivut: Niitä lukemalla nainenkin diagnosoi itselleen jopa eturauhastulehduksen… Ilkeälle anopille on varmaan ennen annettu lahjaksi lääkärikirja. Toivon kipinää olet antanut niin selkeästi näihinkin ahdistuksiin kirjoituksissasi kyseenalaistamalla sen, että aina tapahtuu se pahin mahdollinen. Vaikka ei voikaan kontrolloida kaikkea, niin silti on oikeus olettaa hyvääkin: “Ota rennosti”. Jospa tänään olettaisinkin asioiden hoituvan hyvin. Uskaltaisikohan tuntea niin? Edes tänään. Voihan sitä tosiaan liukastua bananinkuoreen pihalla ja kuolla siihenkin. Mutta jos kuitenkin olettaisi hyvää… ettei mitään pahaa tapahdukaan koko ajan. Olet siis onnistunut antamaan minullekin terveemmän ajatusmallin. Kiitos Ari!

    • Ari

      Reply Reply February 27, 2016

      Hei Sirkka,

      hehhee, kiitos vinkistä, alanpa suunnitella anopille lahjaa 🙂

      On hienoa huomata, että asioihin – ja elämäänsä voi suhtautua niinkin, että asiat eivät välttämättä menekään pieleen, eikö olekin!

      Hyvän olettaminen on vapauttavaa, kunhan vapauttaa itsensä siinäkin pakosta. Hyvä ei aina tarkoita sitä mitä me ensin ajattelemme, että me tarvitsemme…Vielä parempi kuin olettaa sitä hyvää tapahtuvaksi mitä me olemme edellyttäneet, on se, että ajattelet: “saa nähdä, mitä tänään tapahtuu (sen ja sen suhteen)”…Älä odota hyvää tai pahaa. Tai älä ainakaan edellytähyvääkään. Ole utelias.

      Kun olet sanonut: “saapa nähdä”…ole sen jälkeen aidosti utelias ja -tehtyäsi parhaasi- huomaa: olipa lopputulos mikä tahansa, sinä pärjäät sen kanssa. Luultavasti opit jotain. Joka tapauksessa kun pidät tämän asenteen niin elät elämääsi. Elämä on matka. Silloin koet hyvää – vaikka et välttämättä sitä mitä odotit.

      Kannustan sinua tekemään sen mitä tuossa hiukan arvelet, että uskaltaisko -edes tänään. Oleta siis tänään, ei välttämättä, että jokin varsinaisesti sinun odottamasi hyvä tapahtuu. Mutta tapahtuipa mitä tahansa – sinä pärjäät sen kanssa. Ja opit. Ja elät.

      Ota rennosti 🙂 ,

      Ari

  • Utelias

    Reply Reply February 29, 2016

    Moi,
    Luin taannoin tarinan, jossa Jumala käski Abrahamin tappamaan poikansa. Koska minulla on aina silloin tällöin tapana ylimiettiä asioita, alkoi tämä asia mietityttämään minua. Jos Jumala oikeasti käskisi minun tappamaan esim. veljeni, pystyisinkö siihen? Tiedän, että olen hyvä ihminen ja etten koskaan tappaisin ketään. Olin joka tapauksessa menossa nukkumaan ja aloin ajatella pystyisinkö kuitenkin siihen. Vaikka vakuuttelin itselleni, etten pystyisin, pakkoajatus pyöri päässäni. Muistan ajatelleeni, ole rehellinen itsellesi ajatusta. Halusin ilmeisesti mielenrauhan ja hyväksyin muutamiksi sekunneiksi ajatuksen, että pystyisin tappamaan, mutten tekisi sitä. Sekuntien päästä hätkähdyin, että mitä minä juuri ajattelin. En koskaan tappaisi veljeäni, mutta silti ajatus, joka kävi mielessäni häiritsee hieman minua. Onko kyseinen ajatusten kulku normaalia?

  • Hanna

    Reply Reply August 22, 2016

    Mä joskus vuosi sitten noin suunnilleen sulle kirjoittelin. Aloitin viikko sitten vihdoin ja viimein psykoterapian psykodynaamisen sellaisen..Kärsin siis edelleen ahdistuneisuushäiriöstä. ELi pelkään lähes kaikkea mitä pelätä voi.
    Vuosi sitten alettiin perheenlisäystä miettii miehen kanssa ja siltä ajatukselta en oo pääässyt päiväksikään rauhaan. Täytänhän jo kohta 32 ja yksi (down)lapsi, ikä 4.5v tuossa pörrää kintereillä.
    Mutta muutaman kuukauden raskauden yrittämisen jälkeen aloin pelätä raskaaksi tuloa niin paljon, että en ole sen koommin enää kyennyt siihen. Haluaisin pystyä siihen mutta pelkään niin hitokseen. Tää syö mua sisältä ihan hullusti.
    Pelkään, että jos meen vaikka psykoosiin raskausaikana, tai jos sekoan raskausaikana ja teen jotain peruuttamatonta mun syntymättömälle lapselle, joka ois siis vielä mahassa. Pelkään jos meen niin ahdistuneeksi, etten pysty olla raskaana eli haluan sen lapsen ulos keinolla millä hyvänsä tai jos joudun vetää ahdistuslääkkeitä. (tällä hetkellä en syö mitään, varuilla opamox). Mä siis mietin tätä jatkuvasti. Mietin et mitä kaikkea voi käydä , mitä jos mitä jos mitä jos mitä jos. Ja tää niin syö mua kokoajan. Välillä itken vaa, koska mua ärsyttää aivan suunnattomasti kun haluisin lapselle sisaruksen mut hitto vie ku pelkään kaikkea mikä siihen ikinä voi liittyä. Pelkään jo sitäkin et pelkään sitä raskautta niin paljon, etten tuu koskaan enää pystymään tekee lasta.

    • Ari

      Reply Reply August 22, 2016

      Hei Hanna,

      mukava kuulla, että olet päässyt psykoterapian piiriin. Psykodynaamisesta terapiasta saattaa olla sinulle hyötyä. Toivotan sinulle menestystä ja toivon, että saavutat tavoitteesi ja pääset peloistasi. Näitä varmaankin käsittelet terapeuttisi kanssa.

      Psykodynaaminen terapiahan on aivan eri asia kuin minun alani (kognitiivinen ja käyttäytymisterapia – ja siitä oma kehittämäni paradoksaalinen CBT). Näillä ei ole mitään tekemistä psykodynaamisen terapian kanssa. Voithan halutessasi joskus kysyä CBTstäkin. Joka tapauksessa on hyvä, että alat työskennellä päästäksesi ongelmastasi.

      Kaikkea hyvää,

      Ari

  • Anna

    Reply Reply November 26, 2016

    Olen 23-vuotias opiskelija.
    Mä oon pelännyt 2015 elokuusta asti skitsofreniaan sairastumista yli kaiken. Pelko alkoi, kun luin netistä hypokondriasta (mulla on lapsesta asti ollut hypokondriaa eli sairaudenpelkoa, milloin syöpää, milloin hiviä, milloin mitäkin kamalia ihotauteja) ja kuulemma hypokondria on skitsofrenian vahva ennakko-oire. Luin monta päivää maanisesti kaikki mahdolliset skitsofrenia-artikkelit sun muut läpi ja olin tunnistavinani kaikki oireet itsessäni. Ahdistus oli niin paha, että luulin kuolevani. Ravasin päivystyksessä ja itkin ja pyysin ammattilaisia vakuuttelemaan että en ole sekoamassa tai sairastumassa ja lääkitystäni nostettiin ja sain hoitokontaktin psykiatrian poliklinikalle josta sain keskusteluapua ja pakkoajatuspainotteisen pakko-oireisen häiriön diagnoosin. Joulukuussa 2015 oloni oli jo normaali ja onnellinen, kaikki pelot olivat tiessään ja pelko skitsofreniasta tuntui todella kaukaiselta ja irrationaaliselta. Pitkään voin hyvin. Kesän alussa sama pelko ja pakkoajatukset alkoivat uudestaan, mutta muutaman viikon päästä taas katosivat. Eli mullakin on nämä hyvin kausittaisia. En osaa sanoa mikä huonon kauden laukaisee. Tällä hetkellä taas huono kausi menossa.

    Mun lääkäri halusi kokeilla mulle uutta lääkitystä, seronilia. Viime lauantaina lopetin cipralexin (lääkärin mukaan asteittain, mutta silti verrattain nopeasti) ja sunnuntaina aloitin seronilin ja siitä asti mun olo on ollut henkisesti aivan kamala. Ahdistaa, masentaa, pelottaa, mikään ei tunnu miltään. Pelottaa, että tämä ei johdukaan lääkkeiden lopettamisesta vaan on joku lopullinen tila mistä en pääse ikinä eroon. Tarkastelen koko ajan eri nettifoorumeilta millaisia lääkkeiden lopetus/vaihto-oireet ovat ja harva saa psyykkisiä oireita, lähinnä fyysisiä. Tiedän, että vakuuttelun hakeminen ja nettifoorumien selailu on myrkyllistä mulle, mutta en vain pysty lopettamaan sitä.

    Pystyisitkö auttamaan minua?

    • Ari

      Reply Reply December 1, 2016

      Moro Anna,

      kertomasi perusteella näyttää kyllä, että kärsit ahdistushäiriöstä -joka muuttaa muotoaan niinkuin obsessiivisilla ahditushäiriöillä on tapana. Terveysahdistus on ikävä ongelma, mutta se on kuitenkin ahdistushäiriö. On erittäin harvinaista, että se pahanakaan johtaisi esimerkiksi skitsofreniaan. Olet aivan oikeassa: kaikenlainen nettifoorumeissa surffailu on pahinta mitä voit itsellesi tehdä.

      Kysyt, että voinko auttaa. Todennäköisesti. Terveysahdistus (hypokondriasis) on minulle hyvin tuttu ja se on suhteellisen suoraviivainen hoidettava – joskin vaatii työtä sekä terapeutilta, että asiakkaalta. Ja sitoutumista ja omistautumista joksikin aikaa. Jos olet halukas satsaamaan joitakin viikkoja (ja parin hoitojakso verran rahaa) niin ota yhtyettä

      varaa terapiaa sivun kautta
      http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/. Lähetän silloin sinulle vielä kyselyn jonka avulla tarkistamme lähemmin, että kannattaako meidän tavata,

      otahan rennosti,

      Ari

      • Anna

        Reply Reply December 9, 2016

        Ok!

Leave A Response

* Denotes Required Field