Pakko-oireinen häiriö – osa 1: Pakkoajatukset, pakkotoimet ja varmistelun hakeminen. Suoritat pakkotoimia, vaikka ahdistut lisää. Miksi?

160_F_69931437_2WR2wAbIN6CoK3ycx7qbGKfWolPUfVGY (2)

Mikä on pakkotoimi? Entä pakkomielle? Pakkoajatus? Jos kärsit OCD:sta (pakko oireinen häiriö) saatat kokea tuskaa ja kauhua pakkomielteitten, pakkoajatusten ja muiden kokemiesi pakkojen  eli ns. obsessioiden takia.

Pakkoajatus ja pakkomielle

Pakkoajatus voi olla irrallinen ajatus tai mielikuva esimerkiksi siitä, että teet jotain järjetöntä: “ajan autolla tuon mummon yli” tai muuta samankaltaista. Tuo ajatus tai mielikuva on tietenkin ahdistava ja pelottava.  Pakkoajatus on joskus myös nopeana koettu impulssi paremminkin kuin selkeä ajatus. Impulssi on tunne siitä, että jotain (epämiellyttävää) on melkein tarve tehdä.  Et oikeasti halua tehdä sitä, mutta tuntuu kuin ‘nyt tulee tehdyksi’…Tuo impulssi joka ei ehkä edes ehdi muodostua selkeäksi ajatukseksi on vielä pelottavampi kuin selkeämpi ajatus koska siihen usein liittyy voimakkaasti pelko siitä, että kontrolli menee. Yhteisesti näistä pakonomaisista ajatuksista käytän tässä nimeä pakkoajatus. Pakkoajatus sitten tulkitaan pahaksi tai vaaralliseksi. Kun pakkoajatus on huomattu, tulee ymmärrettävästi uusi tarve, ‘pakkomielle’: tästä on päästävä!

Pakkotoimi

Teet luultavasti mitä tahansa vain voit päästäksesi pakkoajatusten (obsessioiden) aiheuttamasta ahdistuksesta ja epämukavuuden tunteesta – tai ainakin lievittääksesi sitä. Ja sehän on ymmärrettävää, kukapa ei haluaisi lieventää pelkojaan ja ahdistustaan ja epämukavuuden tunnetta. Kun sitten teet jotakin pakonomaisesti lievittääksesi oloasi, kyseessä on pakkotoimi.

Tämä on ensimmäinen osa kolmeosaisesta artikkelisarjasta jossa käsittelen lyhyesti – en kattavasti, enkä ainakaan antaen 100% varmuutta sinulle- sitä mikä pitää yllä ahdistusta – ja samalla pakkoajatuksia, pakkomielteitä ja pakkotoimia) OCD:sta kärsivillä.

Miksi järkevä ihminen pesee itseään suihkussa kolme tuntia päivässä, tai laskettelee mielessään joitakin pakkosanoja puoli tuntia ennen jokaista työtehtäväänsä – vaikka koko prosessi vaivaa häntä itseään, vaikeuttaa töitä ja ihmissuhteita – ja aiheuttaa lisääntyvää ahdistusta…mitä hän käytöksellään hakee ja mitä saavuttaa, ja ennen kaikkea: miten tuosta kierteestä pääsee eroon.

Tämä ensimmäinen osa keskittyy enemmän pakkotoimeen, yhteen tietynlaiseen pakkotoimeen -pakonomaiseen varmistelun hakemiseen- ja kertoo miksi joku toimi näin. Seuraava osa erittelee varmistelun hakemisen ja vakuuttelun kolmea eri osa – aluetta ja viimeisessä osassa kerrotaan siitä, miten ongelmaa kannattaa lähestyä.

Yhteenvetona: Obsessiot, eli pakkomielteet ja pakkoajatukset ovat ’pakkoja’ juuri siksi että ne koetaan vastenmielisinä ja pakkoina – eikä niitä pakkoja kukaan halua ajatella ja tuntea.

Epävarmuuden sietämättömyys voi aiheuttaa pakkomielteen

Yksi epämukavuuteen liittyvä OCD piirre on, että koet epävarmuutta. Et ole varma, että tuliko jokin asia sanottua, tehtyä, ajateltua juuri oikein tai riittävästi – niin, että tuntisit tehneesi sen oikein. Jos et koe tehneesi sitä oikein, se on ehkä tehty väärin! Et saa rauhaa, vaan ajattelet ja koet sitä pakkomiellettäsi uudestaan ja uudestaan. Ja sinusta tuntuu, että siitä pakkomielteestä tai pakkoajatuksesta – tai siihen liittyvästä tunteesta on päästävä! Kyseessä ei ole rationaalinen ajatus, vaan tunne. Tuo tunne siitä, että asia on jotenkin kesken on vain yksi obsessio, pakkomielle.

Pakkomielle ja pakonomainen varmistelu

Jos et tunne saavuttaneesi varmuutta sisäisesti -omassa päässäsi- käännyt jonkun muun puoleen saadaksesi varmuuden. Tuo joku muun on yleensä läheinen tai se voi olla vaikka lääkäri, tai internet.

Kun läheinen työlääntyy jatkuviin varmistelun hakemisiisi, eikä jaksa enää vakuutella sinulle, että kaikki on hyvin ja että pakkomiellettä ei tarvitse seurata, tai hän ei osaa auttaa, käännyt internetin puoleen. Internetistä voit saada toisinaan vakuuttelua ja haluamiasi vastauksia mutta ainakin yhtä usein sellaisia vastauksia -tai epäilyjä- mitä pelkäät. Internetin lisäksi ehkä otat toistuvasti yhteyttä lääkäriin, varsinkin jos obsessiosi koskevat terveyteen liittyviä pelkoja.

Pakkomiellettä seuraa pakkotoimi

Kun sitten et enää kestä pakkoajatustasi tai pakkomiellettäsi annat periksi. Alat toimia jotenkin, pakonomaisesti, jotta olotila helpottuisi, jotta pääsisit eroon pakkoajatuksesta tai pakkomielteen aiheuttamasta epämiellyttävästä tunteesta. Kyseessä on nyt varmistelun ja varmuuden hakemisen – vakuuttelun – pakkotoimi, eli kompulsio. Pyrit 100% varmuuteen – tai ainakin riittävältä tuntuvaan varmuuteen jostakin.

Kun mielesi – tai se osa aivoistasi joka normaalioloissa antaa tunteen siitä, että jokin asia on riittävän varma- ei enää anna haluttua tunnetta varmuudesta, sinä haet varmuutta jostain -mistä tahansa- muualta. Varmuuden tunne luodaan usein sitten keinotekoisesti – suorittamalla jotakin asiaa toistuvasti, pakonomaisesti -kunnes tuntuu ’oikealta’. Tässä tapauksessa pakonomainen varmistelun hakeminen on se pakkotoimi. Pakkotoimia on toki monenlaisia ja -muotoisia. Tässä jutussa käsitellään pakkotoimia silta näkökannalta, että ne ovat kaikki pyrkimisiä varmuuteen -ja siten lievittävät tilapaisesti pakkomielteen, obsession aiheuttamaa levottomuutta.

Pakkotoimi vain pahentaa pakkomiellettä

Vaikka tuo pakonomainen toistuva varmuuden tunteen luominen lievittää ahdistusta tilapaisesti, se ilo on lyhytikäinen. Lievittynyttä ahdistusta seuraa pian uusi tarve jälleen saada varmistelua, vakuuttelua – ja varmuutta. Tuntuu, että on pakko saada varmistelua. Vakuuttelun tarve ja sitä seuraava varmistelun hakeminen aiheuttaa riippuvuutta. Tästä seuraa se, että suoritat entistä enemmän pakonomaisia toimiasi – ja ahdistut uudelleen ja uudelleen, vaikka tavoitteesi oli nimenomaan lievittää pahaa oloa.

Tätä strategiaa millä koetat tukahduttaa pakkomielteesi, tai päästä eroon pakkomielteestäsi tai sen aiheuttamasta ahdistuksesta käyttävät käytännössä kaikki jotka karsivat OCDsta ja muista OCD:hen liittyvistä obsessiivisista ahdistusongelmista, kuten terveysahdistuksesta ja vaikkapa depersonalisaatiosta. Myös ihmiset jotka kärsivät esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelosta eli sosiaalisesta ahdistuksesta hakevat toistuvasti vakuuttelua lievittääkseen ahdistustaan ja pelkojaan.

Miksi vakuuttelun ja varmistelun hakeminen on sitten niin ongelmallista ja koukuttavaa?

Siksi, että hakemalla – ja saamalla- varmistelua sinä toistuvasti taot mielellesi seuraavan viestin:

 ”en pysty sietämään enkä kestä epävarmuutta. En pysty kestämään epävarmuuteen liittyvää ahdistuksen ja epämukavuuden tunnetta.”

Niinpä toistamalla -varmuuden hakemisen pakkotoimeasi – opetat (emotionaalisen)mielesi ajattelemaan tähän tapaan:

koska hän (siis sinä) joka kerta kohdatessaan tämän ajatuksen ja tunteen jota hän pelkää, suorittaa nuo kaikki strategiat ja varmistelut, kyseessä oleva ajatus ja tunne on aivan varmasti vaarallinen! Minun (emotionaalisen mielen) on siksi oltava aina valppaana tuollaisen ajatuksen suhteen ja reagoitava aina ahdistumalla, kun huomaan sen saman ajatuksen…”

Lisäksi, kuten jo edellä todettu, varmistelun hakeminen aiheuttaa riippuvuutta. Aivan niin kuin kokaiini tai heroiini. Kun olet tottunut siihen, yksi kerta ei ole koskaan tarpeeksi. Muutaman kerran jälkeen haluat aina lisää. Toleranssi kasvaa kerta kerralta. Kun koetat lopettaa, koet vieroitusoireita, voit huonosti, ahdistut, olet väsynyt ja pahantuulinen.

Selvästikin keinotekoinen varmuuden hakeminen on siis huono strategia, vaikka se antaakin tilapäisen lievityksen ahdistukseen. Se on pakkotoimi joka pahentaa ongelmaasi.

Seuraavaksi – seuraavassa artikkelissa, pakko-oireinen häiriö osa 2, kerron lyhyesti kolmesta varmistelun ja varmuuden hakemisesta, eli seuraavan artikkelin aihe on: Kolme haitallista varmuudenhaku-strategiaa. Tai jotain sinne pain. En ole varma.

Terapiaa:

Kognitiivista terapiaa – konsultaatiota

16 Comments

  • Alec

    Reply Reply February 18, 2016

    Hei Ari

    Jopas oli taas mahtava artikkeli. Itseni tunnistin kyllä tässä. Pelkään kuin hullu 🙂 pakkoajatuksiani. Hulluinta on, että pelkään olevani homo, vaikka tiedän varmasti, että en ole. Huomaan juurikin olevani aina epävarma ja kyselemässä ja hakemassa vahvistusta. Ja aina olen ahdistunut. Koetan kyllä naureskellakin asialle mutta puoliskoni joka tietää nämä pelkoni kyllä huomaa, että olen oikeasti peloissani. Vitsailemalla vain koetan karkottaa pelkoani. Mutta ei se oikein toimi.

    Olis tosi hienoa nähdä se mitä sanoit, että voisit kertoa lisää mitä ne varmistelujutut ovat ja miten tästä pääsee eroon? On nimittäin aika uuvuttavaa – ja pelottaa koko ajan ja aina on sama ajatus päällä: mitä jos minä olenkin sittenkin homo?

    Luuletko, että terapia auttaisi? Pelottaa kyllä sekin.

    • Ari

      Reply Reply February 18, 2016

      Hei Alec,

      kiitos viestista.

      Omaan seksuaalisuuteen liittyvat pelot ovat yllattavan yleisia. Mutta ne pelot EIVAT merkitse, etta se, mika tiedat olevasi olisi jotain harhaa. Ne liittyvat yleensa OCD ajatteluun, eli ovat pakkoajatuksia. Ja nuo ajatukset edustavat ihmiselle joka niita kokee uhkaa. Juuri se tekee niista ‘obsession’, eli pakkoajatuksen. Olen terapiassa hoitanut useita jotka pelkaavat joain seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvaa ‘uhkaa’. Jotkut saavat pakkoajatuksia siita, etta ovat homoja vaikka ovat heteroja, jotkut pelkaavat jotain muuta. Varmistelun hakeminen ja aiheen valttely ovat molemmat sellaisia stratgioita jotka pitavat ylla ja apahentavat pelkoa.

      Toisaalta ihmiselle joka on oikeasti homoseksualisti, se asia ei edusta mitaan uhkaa.

      Se, etta auttaisiko terapia riippuu siita, mita sina oikeasti pelkaat ja mita olet valmis tekemaan. CBT eli kayttaytymis ja kognitiivinen terapia auttaa tehokkaasti OCD pelkoihin – mutta se vaatii sinulta, etta olet valmis tarkastelemaan lahelta pelkojasi – ja muuttamaan sita miten reagoit pelkoosi. Eli se vaatii tyota.

      Mita tulee noihin lupauksiini kirjoittaa aiheesta hiukan lisaa, olen jo kirjoittanut ko. jutut. Olen vain ollut liian kireinen, enka ole siksi julkaissut niita viela. pistan tanaan kuitenkin yhden osan lisaa tahan. Siian kasitellaan noita kolmea tapaa milla me usein haemme varmistelua kun OCD meissa vaatii obsessiivisesti varmuutta…mita se ei kuitenkaan voi koskaan saada.

      Ota rennosti,

      Ari

    • ako

      Reply Reply January 31, 2017

      Alecin kommentti on aivan kuin itseni kirjoittama,ja Arin kirjoitus aivan loistava,itselläni on nyt ollut pitkä oireeton jakso ilman mitään pahempia pakkoajatuksia,mutta kokemuksesta tiedän että tämä on vain väliaikainen tila,joskus olen miettinyt että vertaistuki voisi myös toimia “terapeuttisesti” ?,mitä mieltä sinä olet Ari siitä?

  • Anna

    Reply Reply February 18, 2016

    Upea teksti!! Kiitos, Ari!
    Samaistuin nuihin pakko ajatuksiin!!! Todellakin tuli oivallus että tää ei ole mua vaan diagnoosini on totta!
    Siitäkin välillä pelkoo..
    voimakkaan ahdistuksen kera..tms.
    Täytyykin alkaa enemmän lukee taas sivujasi!

    • Ari

      Reply Reply February 19, 2016

      Hei Anna,

      aivan niin: pakkoajatukset eivät ole sinä! Eivätkä ne ole sinun persoonasi. Päinvastoin: pakkoajatukset ovat pakkoja ja ahdistavia koska ne mielessäsi uhkaavat oikeita arvojasi, sitä oikeata sinua…siitä juuri tulee se jatkuva: “mitä jos, mitä jos..?” kun koet niitä ajatuksia.

      Eli taas mielilauseeni:

      ota rennosti!

      Ari

  • Ari

    Reply Reply April 12, 2016

    Hei Elina,

    olen iloinen, että olet hyötynyt jutuistani. Koeta tosiaan mahdollisimman paljon olla taistelematta niitä ajatuksia vastaan. Se on avain. Sanot, että usein saat ajatukset hillittyä. Älä koeta hillitä niitä. Ahdistus tällöin nousee, niinkuin sanotkin, mutta: koeta vain sietää se ahdistus. Se menee ohi.

    Oikein mukavaa alkavaa kevättä,

    Ota rennosti,

    Ari

  • Jossu

    Reply Reply October 10, 2016

    Hei. Onko seksuaalisten pakkoajatusten taustalla jotain piilevää/tiedostamatonta? Esim: pelko että olisi pedofiili, tarkoittaako se että jollain syvemmällä tasolla tällaista taipumusta on, mutta sitä ei itse tiedosta?

    • Ari

      Reply Reply October 11, 2016

      Pakkoajatusken taustalla on aina pelko. Pelko siitä, että olet oikeasti jotain pahaa, mitä et halua olla. Juuri siksi ajatuksesta tulee pakko. Kun et hyväksy sitä ajatusta pelkkänä ajatuksena joka ei merkitse mitään. Kun pelkäät sitä ajatusta niin ajattelet sitä aina uuuudestaan, pakkona. Pakkoajatus ei merkitse sitä, että taustalla on oikeasti taipumus johonkin pahaan.

      Maailmassa on toki oikeastikin pedofiileja, ikävä kyllä. Pedofiili ei ole pedofiili siksi, että hänellä olisi hallitsemattomia ajatuksia ja taipumusta jota ei voi hallita. Hän on pedofiili koska on niin äärimmäisen itsekäs, että kokee omat vääristyneet tarpeensa ja niiden täyttämisen tärkeämmäksi kuin toisen, jopa lapsenkin, oikeudet ja hyvinvoinnin. Hän ei kärsi OCDsta. Pedofiili on valmis pilaamaan toisen koko elämän vain saadakseen sairaalloista tyydytystä. OCD pakkoajatuksista kärsivä ihminen sen sijaan kauhistuu jo omia ajatuksiaan, eikä ole vaarassa menettää kontrollia jonkin ‘tiedostumattoman’ takia. Sellaista tiedostumatonta ei ole olemassakaan joka panisi sinut tekemään jotain mikä on vastoin omia arvojasi.

      Enempää en anna tässä varmistelua…kannattaa lukea kirjoitussarjani pakkoajatuksista ja varmistelun hakemisesta.

      Ari

  • Jossu

    Reply Reply October 13, 2016

    Hei. Kiitos edellisestä vastauksesta. Laitoin viestiä, en tiedä tuliko perille. Laitan sen nyt uudelleen. Luin terve.fi sivustolta ocd:sta ja siellä oli tällainen lause: “Psykoanalyyttinen teoria puolestaan korostaa häiriön johtuvan tiedostamattomista psyykkisistä ristiriidoista ja kehityksen häiriintymisestä anaalivaiheessa.” En ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan, jos mahdollista niin tämän vielä selventäisit, edes s-postilla jos tämä ei ole syystä tai toisesta julkaisu kelpoinen. Kiitos.

    PS. Loistavat sivut

    • Ari

      Reply Reply October 13, 2016

      “Psykoanalyyttinen teoria puolestaan korostaa häiriön johtuvan tiedostamattomista psyykkisistä ristiriidoista ja kehityksen häiriintymisestä anaalivaiheessa.”

      Kuten huomaat yllä olevasta itse lainaamastasi lauseesta, kyseessä on teoria. Psykoanalyysi on teoriaa. En mielelläni käsittele tuollaista teoriaa enkä kauhusatuja sivullani, ihmiset pelkäävät muutenkin turhaan, mutta annetaan nyt sitten mennä. Freud joka on psykoanalyysin isä ei edes yrittänyt olla puhtaasti tieteellinen. Hän oli hyvin seksuaaliorientoitunut teorioissaan. Freud uskoi, että voimakkaat tarpeet, useimmiten seksuaaliset, vaikuttavat meidän käyttäytymiseemme. Hän uskoi myös, että tarpeet kehittyvät jo lapsuudessa erilaisissa kehitys ja konfliktivaiheissa. ’Anaalivaihe’ olisi teorian mukaan vaihe jolloin lapsi on n 1-3 vuotias. Teorian mukaan lapsi saa tyydytystä kun oppii hallitsemaan peräaukkoansa kun ulostaa. Anaalivaiheella psykoanalyysissä tarkoitetaan lapsen ’ristiriitoja ja painiskelua’ ns. tiedostuneen ja tiedostumattoman mielen kanssa silloin kun hän oppii miten peräaukko toimii..Teorian mukaan ihminen on jatkuvassa painiskelussa sen kanssa mikä on ’sisäinen tarve’ ja mikä on sallittua…anaalivaiheeseen liittyi muka potalle oppimista, ja oman peräaukon erotogeenisiä –sensuaalisia- tuntemuksia…On helppo nähdä miten tällaisesta teorioinnista herkkä OCD mieli ottaa pelkoja: ”entä jos olenkin tietämättäni pervo, pedofiili…?”

      Ajatukset siitä, että jokin tiedostumaton ’tarpeiden ja niiden tukahduttamisen’ ristiriita olisi kehittynyt lapselle jossakin tuollaisessa ’anaalivaiheessa’ on pelkkää teoriaa ja vieläpä hyvin vanhentunutta teoriaa. Nykytiede ei tue sellaista ajattelua. Älä edes yritä ymmärtää tuollaista teoriaa. En suosittele kenellekään, ainakaan OCDstä kärsivälle, että edes tutustuu psykoanalyysin teorioihin. Se on loputon lähde kaikenlaisille peloille joita OCD mieli kehittää niin herkästi.

      Nykytiede on osittanut, että Kognitiivinen terapia –johon liittyy altistaminen ja rituaalien asteittainen lopettaminen on tutkitusti tehokkain menetelmä jolla OCD:n ylivalta saadaan loppumaan.
      Lisäksi perinteiset psykoterapian muodot, kuten juuri psykoanalyyttinen terapia ovat osoittautuneet melko tehottomiksi kun hoidetaan OCDta. Perinteisesti uskottiin, että OCD on seuraus yksinomaan varhaisista elämänkokemuksista ja ristiidoista mm. vanhempien kanssa sekä omien, kuten juuri tuossa ns. ’anaalivaiheesta’.

      Tuollaiset teorita voidaan kokea myös pelottavana…siksi en tuollaisia teorioita mielelläni viljele täällä. Lisäksi ei ole aikaa paneutua kaikkeen…Minä yritän jakaa faktoja tällä sivustolla. Siinä on työtä tarpeeksi. Tällaisten asioiden käsittely on varmistelun antamista – mitä en tahdo tehdä. Sanoin edellisessä viestissäni, että en anna enempää varmistelua. Syy ei ole, että en halua auttaa. Päinvastoin: en anna varmisteluja koska tiedän, että varmistelua jatkuvastin pyytämällä ja saamlla jokainen joka kärsii OCD ajattelusta –alun tilapäisen helpotuksen tunteen mentyä ohi – oppii pelkämään lisää, jotain muuta uutta ’uhkaa’.

      Lisäksi:
      kehotan sinuakin keskittymään siihen mikä auttaa, ei siihen, mikä ehkä olisi ongelman taustalla!

      Tällaisia teoriota ei kannata lukea. Minua suututtaa, että niitä edes esitetään tuollaisilla sivustoilla. Yhtä hyvin voisit lukea mitä tahansa satuja. Ja toisaalta ei kerrota, että mikä on tutkitusti toimivaa (eli kognitiivinen käyttäytymisterapia). No, Suomessa on valtavasti työtä, että saadaan tämä tietoisuus ihmisille, minä teen oman pienen osani. Älä nyt ainakaan lue enempää tuollaisia teoriota!! 🙂 Tai kauhujuttuja keskustelupalstoilta!!

  • Varmistelija

    Reply Reply April 30, 2020

    Heippa Ari!

    Meneekö kompulsion puolelle, että pakkoajatusten iskiessä luen näitä artikkeleita (jotka muuten helpottavat oloa ihan hirveesti)?
    Oon yrittänyt monta kertaa sanoa itelleni, että nyt et mee lukemaan mitään, koska se ahdistus palaa sit kuitenki hetken päästä. Entäs neutralisoiva ajatus “Tää on vaan pakkoajatus”, onko siinä riski, että se menis kompulsion puolelle?

    Samoin ollaan nyt poikaystävän kanssa sovittu, et hän ei kommentoi mitään mun varmistelu kyselyihin. En ees itse oo ehkä tajunnu, miten paljon oon huomaamattani häneltä varmistusta hakennu, ennen ku otettiin asia puheeksi.

    Mulla on alkanu terapia(ratkaisukeskeinen, terapeutilla paljon kokemusta pakkoajatusten hoidosta) ja siellä ollaan harjoteltu rauhottavia hengityksiä ja katkaisevia lauseita, kuten “Näin järjettömälle ajatukselle on turha antaa painoarvoa” helpommin sanottu ku tehty:D Tulevaisuudessa käydään läpi tota paradoksaalisuutta ja muita harjotteita.

    Yks juttu mikä on huolettanut on myös se, että eikai väkivaltaiset pakkoajatukset muuta persoonallisuutta. Oon aina ollu herkkä, tunnollinen ja ahdistun paljon väkivallasta. Siksi ehkä mun pakkoajatusten teema onkin pääosin väkivalta.. Jonkuu kamalan uutisartikkelin kohallakin tulee tosi ikävä olo ja vatsaan sattuu. Pahin pelko vaan on, että tekisi pahaa toiselle tai itselle, enkä edes halua ajatella semmoista.

    • Ari

      Reply Reply April 30, 2020

      Moikka Varmistelija,

      Vastaan tässä pikaisesti terapiaistuntojen välissä.

      Kysyt, että meneekö kompulsion puolelle kun luet toistuvasti artikkeleitani. Lyhyesti: kyllä se siihen suuntaan menee. Mikä tahansa mitä teet, että mielesi rauhoituu, ja että saisit lisää varmuutta pakkoajatuksille, tai siis sille, että pakkoajatuksesi ei ole totta, alkaa olla pakkotoimi nyt kun olet oppinut perusasiat. Perusasiat on tietenkin hyödyllistä oppia. Perusasioita ovat mm, että

      1: Uhka ei ole se pakkoajatus – pakkoajatus ei ole vaarallinen, eikä lisää sitä todennäköisyyttä, että jotain pahaa tapahtuisi vaikka sinulla on tuo ajatus.
      2: Tunnistat pakkoajatuksen ja pakkotoimen: Se, mikä tuottaa ahdistusta on pakkoajatusta – ja sille ei tehdä mitään; se mikä helpottaa ahidstusta on pakkotoimea ja se lopetetaan.

      Nämä asiat opittuasi – terapian alussa – lopetat kompusoinnin, eli toistuvat pakkotoimet järjestelmällisesti.
      Sekin, että toistat ajatusta: “Tää on vaan pakkoajatus”,tai sitä “Näin järjettömälle ajatukselle on turha antaa painoarvoa” lievittää ahdistuata, joten katso kohtaa 2 perusasioista. Se muuttuu kompulsioksi kun alat käyttää sitä työkaluna varmuuden tunteen saamiseksi ja ahdistuksen lievittämiseksi.
      Eli neuvoni: älä enää lue näitä artikkeleita. Vaikka ne ovatkin hyviä ja opettavaisia 😉
      Jatka terapiaa, harjoittele epävarmuuden sietämistä. Tulet luultavasti saamaan erilaisia kotitehtäviä missä lopetat loputkin varmistelut ja ajatusten kontrolloinnin.

      Hyvää kevättä
      Ari J

  • Varmistelija

    Reply Reply April 30, 2020

    Ja nyt varmistelija varmistelee, että tulikohan tuo mun viesti perille 😀 näin sen äsken tuossa, mut painoin jotain nappia, niin se katos näkyvistä.

    Ja asiasta kukkaruukkuun, sopiiko tuo sun ilmanen ohjelma, jos yhtenä pelkona on kontrollin menettäminen?

    • Ari

      Reply Reply April 30, 2020

      No, niinkuin huomaat, siinä se on :).

      Ilmaisesta ohjelmastani puheen ollen: se ei oe riittävä jos pelkona on OCD tyyppinen kontrollin menettäminen , eikä oikeastaan siihenkään, jos pelko on paniikkiin liittyvä kontrollin menettäminen. Mutta ei siitä haittaakaan ole.

      Ari

  • Anonymous

    Reply Reply May 23, 2020

    Hei ! Olen kärsinyt todella todella monista pakko ajatuksista elämäni aikana. Olen 26-vuotias.
    Pahimmat pakkoajatukset ovat hyvin seksuaalisia. Entä jos teen niin ja näin.
    Nyt mielessä on, että onko normaalia korvata seksuaaliset pakkoajatukset toisilla seksuaalisilla ajatuksilla, jotka ovat minulle ns.vähemmän ahdistavia ? Pelkään pettämistä yli kaiken ja pelkään että kiihotun sopimattomasta ajatuksesta.(Se voi olla ihan mitä väärää tahansa)
    Olen onnellisesti parisuhteessa.
    Kiitos etukäteen vastauksesta.
    Laitoin jo aiemmin toisessa ketjussa viestiä. Ajattelin kokeilla tännekin.

    • Ari

      Reply Reply July 13, 2020

      Moi,

      joo, kyllä on tavanomaista korvata pakkoajatus toisella ajatuksella, sellaisella joka tuntuu vähemmän ahdistavalta tai pahalta. Seksuaalinen pakkoajatus korvataan vaikkapa toisella seksuaalisella ajatuksella, jokin sairauden pelko korvataan lievemmällä sairaudella (siis ajatuksella sairaudesta) jne. Mutta tämä on huono strateia, se ei oikeasti vie pois sitä pelkoa, vaan itse asiassa päinvastoin; saat tilapäisen helpotuksen, mutta pelko siitä, että todellisuudessa se pahin tapahtuukin vain voimistuu.
      Nyrkkisääntö pn, että mikä tahansa strategia joka lievittää pakkoajatuksien antamaa ahdistusta tai jotenkin poistaa niitä pakkoajatuksia vain pahentaa niiden pelkoa. Mutta tästä poisoppiminen vaatii kyllä yleensä pätevän CBT terapeutin apua.

Leave A Response

* Denotes Required Field