Mitä on sosiaalisten tilanteiden pelko? Sosiaalinen ahdistus? Ja miten siitä pääsee eroon? Osa 2

whiskySeuraava on kaiken ydin sosiaalisessa ahdistuksessa ja sosiaalisten tilanteiden pelossa:

Mihin kiinnität huomiosi kun olet sosiaalisesti ahdistunut?
Eikö totta, että huomiosi on ennen kaikkea siinä mitä itse koet, tunnet ja pelkäät. Jos pelkäät punastuvasi, niin huomaat herkästi kasvojen kuumotuksen. Tämä lisää omaa mielikuvaasi siitä miltä näytät. Voit kuvitella, miten olet punainen kuin rapu –ja uskot muidenkin näkevän sinut juuri niin. Tästä seuraa sosiaalinen ahdistus tai jopa sosiaalisten tilanteiden pelko.

Ongelma on se, että keskittyessäsi puanstumisen tunteeseen tai muuhun ahdistuksen oireeseen huomiosi on hyvin kapea ja emotionaalisesti latautunut. Et saa oikeata kuvaa tilanteesta, vaan vääristyneen – ja tiedon käsittely perustuu tuntemuksiin ja pelkoihin.

Mikä auttaa? Ota pullo kossua ja rentoudu; sosiaalinen ahdistus on pian tipotiessään!

Vitsi, vitsi, vitsi..! Totta puhuen se olisi huono keino ahdistuksen voittamiseen, koska kännissä et ole oikeasti oma itsesi ja lisäksi jonkin ajan päästä olet liian emotionaalinen ja lopuksi: aamulla se mikä illalla vaikutti brilliantilta idealta ja älykkäältä käyttäytymiseltä esittäytyy aivan toisessa valossa…mutta ajattelehan kuitenkin hetki sitä, mikä vaikutus on esimerkiksi alkoholilla sosiaalisten tilanteiden pelkoon – ja ahdistukseen.

Kun ahdistunut kiskaisee parikin lasillista viinaa, niin jo alkaa katse nousta lattiasta ja puhe luistaa. Puhe muuttuu kovaääniseksi. Sosiaalisten tilanteiden pelosta ei ole tietoakaan; päinvastoin, jännittäjä alkaa tiirailla ympärilleen ja jakaa kommenttejaan muillekin sen sijaan, että vahtisi omia ahdistuksen tuntemuksiaan…Tämän saat kokea vaikkapa perjantai illan bussissa. Hiljainen (ujo?) suomalainen muuttuu suulaaksi vitsin vääntäjäksi joka viihdyttää mielellään koko bussilastillista.

Mitä Pena – joka kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, omia oireitaa, kuten punastumista, nolaamista jne. pelkäävä -tekee kun hän on nauttinut pahaa ja alkaa höpöttää? Vastaus: hän ei enää tuijota itseään, hän ei enää mieti, että miltä puheeni kuulostaa, miltä näytän, punastunko?.. Hän tarkkailee ulkomaailmaa! Estot ja ahdistus ja juuri tuo kirottu sosiaalisten tilanteiden pelko häipyvät huit helvettiin.

Kuten sanottu, niin en siis todellisuudessa suosittele viinaa ahdistuslääkkeeksi, mutta tahdon vain osoittaa, että mikä se mekanismi on joka saa aikaan muutoksen. Selvä Pena miettii, mitä muut ajattelevat ja keskittyyy omiin oireisiinsa ja pelkoihinsa. Hän ahdistuu. Juopunut Pena katselee kaikkia muita. Eikä ahdistu.

Yksi kognitiivisen käyttäytymisterapian lääke sosiaaliseen ahdistukseen on juuri auttaa sosiaalisesti ahdistunut ja oireitaan tuijottava Pena kiinnittämään huomio pois itsestä, ulkoiseen maailmaan (mutta siis ilman viinaa!). Uskotko, että jos et keskity naamasi kuumotukseen – ja pelkoosi: “punastun, nolaan itseni!”, vaan katselet, että miltä ne kaverit oikeasti näyttävät, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu, niin pelkosi punastumisesta lievenee, ahdistus lievenee ja samalla ahdistuksen oireet – kuten punastuminen…etkä sitten myöskään punastu niin helposti? Entä uskotko, että jos et mieti ja laskelmoi etukäteen huolellisesti, että mitä sanoisit, että et sanoisi jotain tyhmää, niin jännityksesi ja ahdistuksesi lievenee – ja seurauksena pelko, eli vaara, että sanot jotain tyhmää itse asiassa vähenee – ja suoritat paremmin? Uskot tai et, niin näin on ja olen sen itse kokenut ja sosiaalista ahdistusta kärsineet potilaani ovat kokeneet sen kerran toisensa jälkeen.

Olen videoinut monia sosiaalisesti ahdistuneita potilaitani erilaisissa kokeilutilanteissa ja joka kerta he oppivat, että kun he heittävät ne suojamekanisminsa (mitä he ovat rakentaneet vuosia ’selviytyäkseen’) roskiin ja sen sijaan, että tarkkailevat itseään, tarkkailevat maailmaa, ahdistus tippuu.

Eli siis: yksi keino millä tapat sosiaalisen pelon, on se, että opit katselemaan mitä oikeasti tapahtuu – ei itsessäsi, vaan ympärilläsi. Helpommin sanottu kuin tehty? Tietenkin, eihän se muuten mikään ongelma olisikaan! Mutta siihen on kuitenkin mahdollista oppia ja opettaa itsensä. Koetan muistaa antaa tästä vinkkejä myöhemmin.

Toinen kikka on se, että haastaa – eli kyseenalaistaa omia pelkojaan. Samaan tapaan kuin opetan kurssissani paniikin voittamiseksi. Sosiaalisen tilanteen pelko voi olla: punastun. Tai: en osaa sanoa mitään järkevää. Tai jopa: pyörryn kun jännittää niin paljon.  Tutki siis kurssista niitä tapoja millä haastat omia uskomuksiasi. Huomaa kuitenkin, että paradoksaaline kurssi paniikkihäiriön voittamiseksi keskittyy nimenomaan paniikkihäiriön ja paniikkikohtuasten voittamiseen. Sosiaalisten tilanteiden pelko on oma erillinen ongelmasa joka voi kyllä aiheuttaa paniikkikohtauksia – tai tosinpäin: paniikkikohtausten pelko voi aiheuttaa sosiaalista jännnitystä. Suunnittelen parhaillaan sosiaalisen ahdistuksen paradokaalista kurssia…kuhan ennätän.

Kolmas temppu sosiaalisten tilanteiden pelon ja ahdistuksen lopettamiseksi on se, että lopetat selviytymiskäyttäytymisesi. Jos olet kurssini tilaaja, niin tiedät mistä puhun. Selviytymiskäyttäytymiset, eli turvakäyttäytymiset pitävät yllä pelkojasi, vaikka muka antavat tilapäisen tunteen siitä että on turvassa ja selviytyy…’huhhuh, onneksi sain vältettyä siihen tilaisuuteen menemistä… muuten olisin ahdistunut/punastunut/töpännyt…’ ja pitkällä ajalla vain pahentavat pelkojasi.

Kaikista näistä menetelmistä voi sanoa, että ne ovat helpommin sanottu kuin tehty. Siitä huolimatta: moni on tehnyt ne ja oppinut, että sosiaalisten tilanteiden pelosta pääsee eroon, eikä siihen useinkaan tarvita mitään lääkkeitä tai pitkää terapiakaan. Mutta tietyt jutut pitää tehdä oikealla tavalla. Eikä siis niinkuin olet ne ennen tehnyt. Aika monta strategiaa opit kurssissani ’paradoksaalinen menetelmä’ vaikka se onkin keskittynyt paniikkihäiriön hoitoon. Sosiaaliseen pelkoon liittyy kuitenkin joitakin erityishaasteita, eikä sitä voi hoitaa aivan niin suoraviivaisesti kuin vaikkapa paniikkihäiriötä. Tästä puhun seuraavassa sosiaalista ahdistusta käsittelevässä jutussani. Seuraa ja kommentoi tai kysele!

Ari

45 Comments

  • H

    Reply Reply September 24, 2013

    Huomionko saisikin kiinnitettyä muualle kuin omaan psyykkiseen/fyysiseen jännittyneisyyteen. Itsellä ainakin pelko johtaa stressi\masennus kierteisiin. Tuntuu että kova jännitys syö voimia, eikä ole virtaa\ “järkeä” käytettävissä niin paljoa eri asioihin. Jotenkin kun oppis kans ajatteleen et ei ole joka asias huonompi ku muut tai ei osaa mitään.

    • Ari

      Reply Reply September 24, 2013

      Sosiaaliset pelot ja ahdistuneisuus ovat yksi ongelma joka usein johtaa juuri stressiin ja masennukseen…ja lisääntyvään sosiaaliseen eristäytymiseen… ja ongelma pahenee itsestään.

      Yksi keino jota voisit koettaa nimenomaan johtaaksesi huomiosi pois omista tuntemuksista on se, että otat itsellesi tarkkailutehtävän suhteellisen helpossa sosiaalisesa tilanteessa. Suunittele tilanne missä tiedät jännittäväsi, mutta missä ahdistus ei nouse aivan paniikin tasolle. Tuossa tilanteessa keskity sitten tarkkailemaan vaikkapa minkä väriset silmät on eri ihmisillä ympärilläsi. Pane merkille silmien värit ja vaikka puheen murre. Tu on vain yksi keino millä voit alkaa asteittain siirtämään huomiosi pois itsestäsi…

      Opetan erilaisia asteittain edistyviä menetelmiä potilailleni ja kyllä se sosiaalinenkin ahdistus loppuu, tai ainakin tippuu siedettävälle tasolle. Sosiaalinen ahdistuneisuus on kyllä monesti haastavampi kuin esim. paniikkihäiriö sillä siihen liitty lähes aina noita sisäisiä kuvia itsestä jotenkin kummallisena tai huonompana kuin muut ja se taas johtaa itsetuntokysymyksiin. Siksi se ei parane aivan samalla tavalla kuin paniikkihäiriö, koska et opi peloistasi vaikka haastatkin ne–jos sisäinen kuvasi itsestäsi pysyy samana. Silti sekin voidaan muuttaa – ja potilaani muuttavat sitä jatkuvasti.

      Tästälisää myöhemmin.

      Terveisin

      Ari

  • H

    Reply Reply September 25, 2013

    Juuri siltä tuntuu, että vaikka kuinka haastaa pelkoja eikä välttele niin niistä ei opi mitään. Vaikka tulis onnistuneitakin sosiaalisia tilanteita niin silti pelko jatkuu.

    • Ari

      Reply Reply September 26, 2013

      Joo, se on yksi sosiaalisen ahdistuksen hankaloittava ominaisuus.

      Vuosikausia terapeutit ja tutkijat ihmettelivät, että miksi normaali asteittainen altistaminen (se että kohtaat pelkosi asteittain) ja habituaatio (ahdistus lievenee; totut ja opit että pelkäämääsi pahaa ei tapahdu..) jotka ovat kulmakiviä yleensä minkä tahansa ahdistusken hoidossa ei ole toiminut sosiaalisen ahdistuksen hoidossa.

      Tuo hoito oikein tehtynä auttaa paniikkihäiriöön, pakko oireiseeen häiriöön, yleistyneeseen ahdistukseen, trauman jälkeiseen stressiin,,,jne..mutta ei ole yksinään tehokas sosiaalisessa fobiassa.

      Monet ovat kokeilleet sisukkaasti voittaa pelkonsa kerran toisensa jälkeen, mutta pelko pysyy…niin kuin sinullakin…

      kunnes lopulta huomattiin erityispiirre sosiaalissa ahdistuksessa. Ja onneksi siihen on keksitty myös parannuskeino! Mainitsen jo lyhyesti tuosta erityispirteestä yllä olevassa artikkelissa, mutta kirjoitan tänne selkeämmän ja kattavamman jutun lähipäivinä. Juuri nyt olen kiireinen: suoritan erästä alan kurssia samalla kun teen työtä, joten voi kestää muutaman päivän, ennenkuin ennätän paneutua aiheeseen, mutta lupaan tehdä sen lähipäivinä.

      Nyt vain: tsemppiä H, sosiaalinen ahdistus, -pelko on voitettavissa – ja jopa nopeasti.

      Ari

  • E

    Reply Reply September 26, 2013

  • E

    Reply Reply September 26, 2013

    Hei, mielenkiintoisia kirjoituksia sinulla. Olen tutustunut aineistoosi enemmänkin. Juuri tällaista turvakäyttäytymistä havaitsen itselläkin, haluaisin päästä siitä eroon. Itselläni ei ole diagnosoitua sos. pelkoa, mutta kauppaan meno, kahvihuonekeskustelut, kauppakeskukset yms. ahdistavat, toisinaan jopa laukaisevat lievän paniikin. Tuntuu että sekoan, pyörryn. Kaupan kassalla on se pahin tilanne, varsinkin jos on jonoa. Voinko oikeasti pyörtyä vai onko se vain tunne? Miten tuota tunnetta voi hallita?

    Pahinta on se, kun joutuu olemaan paikallaan ja jumissa. Ei pääse minnekään. Tässä tilanteessa kassalla yleensä turvaudun puhelimeeni, laitan äänettömälle ja muka olen soittavinani / yrittävinäni soittaa jollekin. Kahvihuoneesta pahimmissa tilanteissa olen lähtenyt pois, vastannut muka puhelimeen. Se rentouttaa, ajatuksen saa pois muualle. Tiedän, itsensä huijaamista.. mutta ainoa keino joka tällä hetkellä minua auttaa.

    • Ari

      Reply Reply September 26, 2013

      Moro vain E ja tervetuloa kommentoimaan!

      hauska kuulla, että olet tutustunut aineistoon ja pidät kirjoituksiani mielenkiintoisina. Tulevaisuudessa saat niitä lisää, joten seuraa blogia.

      Kuulostaa siltä, että koet ahdistusta ja paniikkia paikoissa missä olet ikäänkuin jumissa ja poispääsy on joko vaikeaa tai voisi tulla nolostuttavaksi…näinhän voi olla vaikka kahvihuoneessa, kaupassa, kassajonossa…
      Tämä ei kuitenkaa (välttämättä) tarkoita, että kärsit varsinaisesta sosiaalisesta fobiasta, tai sosiaalisten tilanteiden pelosta -vaikka niin pintapuolisesti voi näyttääkin. Jotta voi sanoa, mikä sinua ahdistaa, pitäisi tietää hiukan enemmän. Kerro esimerkiksi: kun sinua ahdistaa kahvihuoneessa tai kassajonossa, mitä juuri silloin ajattelet, että voi tapahtua, siis mitä kulkee mielessäsi juuri ennen kuin esim. olet soittavinasi ja lähdet pois?

      Mutta vastauksena kysymykseesi, voiko ahdistuksen takia pyörtyä?

      Vastaus: Ei. Yleensä. Piti lisätä tämä ‘yleensä’ kommenttiin jälkeenpäin, koska vaikka onkin erittäin epätodennäköistä että voisit pyörtyä kuvailemassasi tilanteessa ahdistuksen takia – koska ahdistus todellisuudessa toimii juuri päinvastoin kuin pyörtyminen – niin onhan toki mahdollista pyörtyä missä tilanteessa vain. Sain tästä kun sanoin, että ei voi pyörtyä hämmentyneen kyselyn ja vaatimuksen perusteistani, koska kysyjä koki pyörtyneensä sosiaalisesssa tilanteessa. Siis vaikka todellakin pyörtyminen ja ahdistukseta johtuva huimailu ovat aivan eri asioita niin on toki mahdollista pyörtyä. Aivan niinkuin on mahdollista jäädä auton alle vaikka katsoo huolellisesti vasempaan ja oikeaan ennekuin ylittää tien. Se ei silti tarkoita, että auton alle jää siksi, että katsoi moolempiin suuntiin…Todellisuudessa normaali ahidstusreaktio on sellainen, että vireystila kasvaa, verenpaine nousee, mieli ja koko olemus on ylivalppaana – kaikki päinvastoin kuin pyörtymisessä jolloin kaikki pimenee kun verenpaine yllättäen laskee.

      Ahdituessasi koet ehkä huimausta, omituista ‘epätodellisuuden’ tunnetta, puutumista, ja on siksi ymmärrettävää, että voit pelätä pyörtyväsi. Voit jopa kokea tilanteen missä tuntuu, että jalat pettävät alta – ja silloin on luonnollista, että joko vajoat alas tai ‘lyyhistyt’, mutta se on eri asia kuin tajunnan menetys. Jos tutustut kurssiini, niin huomaat, että käsittelen tätä melko alkuvaiheessa…Juuri siksi, että se on monelle todellinen tunne. Eli pelko. Mutta kuvailemassasi tilanteessa ahdistus ei johda pyörtymiseen, päinvastoin, on (lähes) mahdotonta, tietyistä fysiologisista syistä johtuen, saada sinut pyörtymään kun olet ahdistunut. (Poikkeus on neula ja verifobia, mutta niistä kirjoitan joku kerta erikseen)

      Terveisin

      Ari

  • E

    Reply Reply September 26, 2013

    Kiitos vastauksestasi! Pidän kirjoituksiasi todella asiallisina ja kattavina, olen tunnistanut niistä paljon piirteitä itsestäni. Ja mikä parasta – ne ovat saaneet minut ajattelemaan uudella tavalla. Kiitos myös siitä. Vielä kun opittuja ajattelumalleja voisi soveltaa silloinkin kun se pahin tilanne on. Järjellä sen ymmärtää, mutta keho toimii toisin.

    Toisinaan päivät ovat helpompia, toisinaan vaikeampia. Helppoina päivinä jo se suunnaton voima ja ilo siitä, että selvisin lähes oireetta koko päivän, on jotain niin suurta että sillä jaksaisi kävellä vaikka kuuhun. Kuvainnollisesti toki.

    En varsinaisesti pelkää muita ihmisiä, luonteeltani olen sosiaalinen ja juttelen mielelläni paljon. Kuitenkin kausina jolloin oireet ovat vahvimmillaan, vetäydyn kahvihuoneessakin yksinään eri pöytään istumaan, muka lukemaan lehteä ja toivon todella ettei ketään tule viereen ja ala jutella. Silloinhan tilanteesta ei pääse pois kun haluaa, vaikka ei varsinaisesti haluakaan lähteä. Vaikka työkavereistani pidänkin todella paljon ja olen kiinnostunut myös heidän asioistaan. Tässä itsessään on olemassa jo ristiriita. Sekin ahdistaa.

    Eniten pelkään sitä tunnetta, että pyörryn tai sekoan, kontrolli pettää. Vaikka koskaan näin ei ole käynyt, mutta juuri sen vahvan huimauksen sekä epätodellisen olon takia en aina tunnista itseäni kaikissa sosiaalisissa tilanteissa ja sekin pelottaa. Minä en kuitenkaan käyttäytyisi noin, minä joka normaalisti olen avoin ja sosiaalinen. En niinkään pelkää tilannetta tai sitä mitä huoneessa tapahtuu, pelkään omaa olotilaani. Se korostuu yleensä hälinässä tai jos paikalla on paljon ihmisiä.

    Huimaus tulee joskus niin vahvana, että en voi nousta tuolilta ylös ja viedä kahvikuppiani hyllylle ja lähteä huoneesta pois. Tuntuu että pyörryn hetkenä minä hyvänsä. Joudun siis odottamaan että muut lähtevät ensin, silloin on helpompi toimia.

    Tuo tieto helpotti hurjasti kun kerroit, että huimauksen takia ei voi pyörtyä. Miksiköhän sitä aina pelkää, vaikka koskaan ei niin ole tapahtunut? Sitä ikäänkuin asettaa itsensä ympyrään ja alkaa pelätä omaa olotilaansa, vaikka muuta pelättävää ei ole… Olo yleensä aina helpottaa kun palaan omalle työpisteelleni ja laitan oven kiinni. Ei muita näkemässä, ei tarvitse miettiä eikä pelätä.

  • E

    Reply Reply September 26, 2013

    Sen verran piti vielä lisätä, että kaupassa nämä piirteet tulevat toki vieläkin vahvempina esille. Siitä jonosta kun ei vaan voi poistua… Se on pelottavaa, myös tässä tilanteessa pelkään eniten pyörtymistä tai tajunnan menettämistä jollain tasolla. Toisinaan kauppareissut sujuvat edes jokseenkin siedettävästi, toisinaan oireet tulevat vahvoina jo kauppaan mennessä. Olen myös joutunut ostamaan pari tuotetta kerrallaan ja mennyt seuraavaan kauppaan ostamaan taas yhden lisää. Tällöin kassakokemus jää mahdollisimman pikaiseksi.

    Meinasin myös kysyä sitä, millä tavalla sinä määrittelisit asian jos ei olisikaan sos. fobiaa? Ihan mielenkiinnosta. Jotenkin viime aikoina on alkanut enemmän ja enemmän kiinnostaa se, mistä kaikki nämä oireet tulevat. Tai miksi?

    • Ari

      Reply Reply September 28, 2013

      Usein oman ahdistuksen ja paniikin ymmärtäminen on vaikeaa koska aivan niinkuin sanotkin: ’järjellä sen ymmärtää, mutta keho toimii toisin’. Näin se juuri on. Itse asiassa kyseessä on biologinen tekijä joka jopa estää sinua ymmärtämästä iseäsi paniikkitilanteessa. Otetaanpa tähän hiukan biologiaa…

      Mielessäsi, eli aivoissasi on yksi keskeinen osa joka reagoi kun mielesi tulkitsee tilanteen vaaralliseksi. Tuo osa aivoja on nimeltään amygdala. Tuon aivojen osan tehtävä on reagoida uhkaan ja pitää sinut turvassa. Se on emotionaalisen reagoinnin keskus.
      Ajatte vaikka koiraa. Silläkin, niikuin käärmeillä, kissoilla, sioilla jne (sait varmaan kuvan)…on amygdala joka aikaansaa nopean reaktion uhkaan. Kun koira huomaa uhkan, se regoi salamannopeasti ja toimii: se pakenee tai hyökkää –tai näyttää hampaita jne.

      Samoin me ihmiset. Kun tulkitsemme tilanteen uhkaaavaksi, amygdala lähettää kehoon käskyn reagoida: paeta, taistella, jähmettyä…ja samalla se kirjaimellisesti anestesoi sen osan mieltäsi joka ajattelee rationaalisesti. Miksi? Koska ajatteleminen on hidasta. Jos ajattelet, et toimi. Hätätilanteesa pitää toimia eikä tuhlata aikaa ajatteluun. Siksi me hätätilanteessa –ja siis myös paniikkikohtaksen aikana- emme ajattele lainkaan samalla tavalla kuin silloin kun olemme rauhallisia.

      Emme usein edes muista sitä mitä ajattelimme ja olen usein törmännyt sihen, että potilaani eivät edes tiedä mitä he ovat pelänneet, varsinkin kun he pakenevat tai välttelevät niin tehokkaasti, että eivät koskaan itse asiassa koe sitä pahinta paniikkia – ja eivät siten tiedä, edes mitä ovat pelänneet ennen kuin pakenivat…

      Siksi autan potilaitani kokemaan ensin paniikin! Kuulostaako pahalta? Aivan niin, autan potilaani saamaan paniikkikohtauksen jotta saamme selville 1. Että paniikki ei tapa, eikä mitään (pelätttyä katastrofia) tapahdu 2. Saamme selville mitä se pelko koskee – ja sitten voimme kyseenalaistaa sen pelon.

      Näin pelko voitetaan et voila: paniikki kaikkoaa!
      Paradoksaalista!

      Paniikissa siis tuo hyödyllinen pelkoreaktio laukeaa vaikka sitä ei tarvittaisi. Tätä selitän kurssissani eri näkökulmista, mm. käyttämällä vertauksena palohälytintä ym.

      Mielesi on oppinut tulkitsemaan omat oireesi niin, että amygdala reagoi aina kun koet niitä oireita. Paniikkireaktio laukeaa –ja koet lisää pelkoa joka laukaisee lisää oireita. Ja niin noidankehä on valmis.
      Sinun pitää opettaa mielellesi, että oireet eivät ole vaarallisia. Tämä on koko paradoksaalisen ohjelma ydin.

      Sinun tapauksessasi ei tosiaankaan kuulosta siltä, että sosiaalinen pelko olisi ongelman ydin, vaikkakin paniikin takia ja välttelykäyttäytymisesi takia pahennat myös sosiaalisia pelkoja koska kytket paniikin, omat oireesi, mm.nolostumiseen joka tietenkin on osa pelkoa silloin kun on muitakin läsnä. Jollakullahan saattaa olla vaikka pyörtymisen pelko ensisijaisena pelkona, mutta pyörtyminen jossain missä on muitakin tekee siitä kaksin verroin pelottavamman. Näin sosiaaliset tilanteet saattavat tulla itsessään uhkaksi, ja ja saatat kehittää sosiaalisen fobiankin. Kuulostaa kuitenkin siltä, että kärsit ennen kaikkea paniikkihäiriöstä johon liittyy jossain määrin agorafobiaa (ks kurssista agorafobia luku).

      Paniikkihäiriöstä, samoin kuin sosiaalisestakin ahdistuksesta pääsee eroon, mutta vasta kun alkaa toimia toisella tavalla. Niin kauan kuin välttelet, pakenet, teeskentelet vastaavasi puhelimeen, vaihdat kauppaa jne, pidät pelkoasi yllä – ja paniikkireaktio on aina vaanimassa. Se iskee herkemmin kun olet väsynyt tai stressaantunut – ja hallitset sen kohtuullisesti kun olet fyysisesti levännyt ja mielesi muuten levollinen.

      Kirjoittelen pikkuhiljaa lisää ja voimieni mukaan juttuja paniikista, paniikkihäiriöstä, erilaisista ahdistusongelmista, pelosta ym. Tahdon antaa lukijoille selkeää kuvaa siitä, mitä ahdistus todella on – ja mitä se ei ole. Suomessa opetetaan vielä aika sinnikkäästi vain hoitamaan oireita, ja siten pidetään yllä pelkoa – ja turhaa ahdistusta. Minun blogini – ja kurssini – tarkoitus on muuttaa se miten suhtaudumme ahditusongelmiin.

      Tsemppiä sinulle, hauska myös kuulla, että hyödyit siitä, kun opit mm että ahdistuksen takia et pyörry.

      Kysymys sinulle pohdittavaksi:

      Kun siis opit luettuasi kirjoitukseni, että paniikissa on tavallistakin epätodennäköisempää kuin muulloin, että pyörtyisit, niin mitä tuo oivallus teki sille pelolle?

      Mieti sitä. Luulen tietäväni vastauksen…

      Mikä siis pitää paniikkia yllä?

      (Pelko, eikö niin?)

      Mikä sitten pitää pelko yllä? Katso uudestaan pari kappaletta ylöspäin.

      T:
      Ari

  • E

    Reply Reply October 3, 2013

    Hei,

    kiitos kattavasta vastauksestasi! Löysin kirjoituksestasi paljon hyvää tietoa, joka auttaa minua ymmärtämään asiaa kokonaisvaltaisemmin. Olen viestisi jälkeen erinäisissä tilanteissa pyrkinyt välttämään tuota turvakäyttäytymistä, kuten puhelinta kaupan kassalla tai yrittänyt olla seisomassa mahdollisimman pitkään vaikka huimausta tulisikin. Jossain vaiheessa on ollut pakko istua alas, mutta joistakin tilanteista olen myös selvinnyt ilman tuota turvakäyttäytymistä. Siitä saa yllättävän iloisen mielen! Seuraavalla kerralla tietää selvinneensä viimeksikin… ja taas on helpompaa. Toivon todella tämän myönteisen putken jatkuvan, vaikka tiedänkin että takapakkia saattaa tulla. En anna sen lannistaa, pääasia että suunta on oikea.

    Tuo kirjoittamasi tieto tuohon pyörtymiseen liittyen on auttanut kaikkein eniten, ehdottomasti. Sitä tietoa itselleni olen toistanut, se saa myös minut usein osittain rauhoittumaan. Tiedän että sen osalta ei ole mitään hätää.

    Tuohon viimeiseen esittämääsi kysymykseen vastauksena, et pelkästään luule tietäväsi vastausta – uskon että osuit täysin oikeaan. Kiitos sinulle vielä, luulen että olen oppinut tärkeän palan taas itsestäni lisää. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

    • Ari

      Reply Reply October 3, 2013

      Hei vaan E, hauska kuulla, että olet rohkeasti kokeillut jättää niitä turhia turvakäyttäytymisiä…ja oppinut siitä. Olet siis oppinut, että mitään pahaa ei tapahdu, ja näin olet alkanut muuttaa sitä alitajunassasi oleva turhaa pelkoa. Ja aivan oikein: takapakkia saattaa tulla, mutta jatka siitä taas. Kurssissahan nuo askeleet tehdään asteittain vaikeutuvasti ja idea on niinkuin toteat omalla kohdallasikin: kerta kerralta pelkojen kohtaaminen helpottuu; ‘selviän nytkin koska kerran viimeksikin..’

      jatka harjoittelemista, tuloksia tulee yllättävän nopeasti kun vain jatkat pelkojesi kohtaamista, etkä anna periksi (ainakaan joka kerta) vaan jätät ne turvakäyttäytymiset. Pian voit saavuttaa kaikki isommatkin tavoitteesi!

      Kerro taas jossain vaiheessa miten pärjäät,

      T:

      Ari

  • kirsi

    Reply Reply December 26, 2013

    Hei, minulla on vuosikausia ollut sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää ahdistusta, jonka olen yrittänyt naamioida milloin minkäkin syyn taakse. Nyt tuntuu etten enää jaksa! Pakoilemisien ja turvakäyttäytymisien seurauksena olen käytännössä tuhonnut kaikki ystävyyssuhteeni ja sukulaissuhteeni niin että koen oloni yksinäiseksi ja masentuneeksi. En uskalla tutustua ihmisiin, sosiaalisissa tilanteissa esim sukulaisten kesken olen vaivautunut ja ujo ja ahdistun helposti. Lukiessani tekstejäsi ka vastauksiasi muiden kysymyksiisi oivalsin mm. sellaisen asian että oman ahdistukseni takana on pelko siitä ettei minusta pidetä, ettei minun seurassani ole mukava olla, en ole kiinnostava jne. Voi miten järkyttävältä oivaltaminen tuntui. Miksi sellainen ahdistus näin mitättömältä tuntuvan asian tähden? Käytännössä olen aina yrittänyt miellyttää muita jotta minut hyväksyttäisiin, mutta toisaalta torjunut kaikki syvemmät ystävyyssuhteet juuri sen tähden etten jaksa koko ajan miellyttää ja pelkään torjutuksi rulemista jo valmiiksi. Sosiaalisissa tilanteissa olen kokenut koko ajan olevani tarkkailtvana ja pyrkinyt suorittamaan täydellisesti oman “roolini” vuorovaikutusnäytelmässä, lukien ympäristön kulloisenkin odotuksia. Ja nyt on alkanut masentaman yksinäisyyteni, en jaksa elää enää näin!

    • Ari

      Reply Reply December 27, 2013

      Hei Kirsi,

      Ikävä kuulla, että tilanne on ollut noin painostava jo kauan. Olet joutunut käyttämän ‘naamiota’, ei sitä loputtomiin jaksa.

      Tuo mitä kuvailet kuulostaa siltä, että toisaalta 1. kaipaat hyväksyntää ja sosiaalisia suhteita, jopa olet riippuvainen niistä, koska ilman niitä olet onneton, ja siksi strategiasi on miellyttää kaikkia mutta samalla 2. torjut mahdolliset syvemmät suhteet pelosta, että sinut hylätään, eli siis torjut itse.

      Kuulostaa, että ongelmasi ydin ei ole paniikkihäiriö, vaan jotakin mikä liittyy itsetuntoosi: omaan näkemykseesi omasta arvoatasi. Ydin ehkä on sosiaalisten tilanteiden pelko joka kumpuaa tuollaisesta.

      Oletko koskaan hakenut apua tuohon elämää selvästi rajoittavaan ongelmaan?
      Jos olosi alkaa olla todella huono ja jopa itsemurhainen, niin silloin kehotan välittömästi ensiapuna ottamaan yhteyttä lääkäriin .. ja myöhemmin psykoterapeuttiin.
      Kaikki tuollaiset ongelmat, pitkäaikaisetkin ovat voitettavissa. Ja aivan oikein olet oivaltanut, että niitä pitvät yllä pelkosi…ja peloista johtuvat haitalliset turvakäyttäytymiset.

      Mieti:

      1. oletko aina ollut tällainen, että “vedät ja työnnät” samanaikaisesti uskaltamatta olla oma itsesi ja uskaltamatta sitoutua.
      2. paljonko antaisit mielialallesi pisteitä juuri nyt asteikolla 0-10, missä 10 tarkoittaa hyvää oloa ja 0 surkeinta mahdollista, jolloin elämä itsessään tuntuu turhalta.
      3. paljonko pisteitä antaisit meielialallesi yleensä, viikko sitten, kesällä, vuosi sitten, 10 v?
      4. Onko sinulla tavoitteita elämässä?
      5. Entä arvoja?
      6. Mitä (epämiellyttävääkin) olet valmis tekemään saavutaaksesi todelliset tavoitteesi ja elääksesi arvojesi mukaista elämää?

      Näiden asioiden pohtiminen voi antaa suuntaa, mihin kannattaa alkaa pyrkiä. Jos sinulla ei ole varsinaisia tavoitteita milellsäsi, niin kannataa tehdä lista sellaisista. Oletko lukenut kurssikirjaani? Alussa käsitellään lyhyesti tavoitteiden asettamista. Tavoitteet ovat tavoitteita, koska ne on tarkoitus saavuttaa. Tavoite voi olla vaikka: aloitan sen ja sen harrastuksen siihen ja siihen mennessä (lisää soslaalista elämää)…tai: kutsun X Y Z kylään, en teeskentele mitään, vaan kerron miltä tuntuu…pudotan painoa 5 kg kuukauden aikana, menemällä kuntosalille kolmesti viikossa…jne jne. Tavoitteet ovat käytännöllisiä, mutta ne liittyvät arvoihin ja isompiin tavoitteisiin.

      Voi olla, että tarvitset tukea jotta saavutat tavoitteesi. Paikallinen kognitiivinen terapeutti voisi olla apu joka veisi sinua oikeaan suuntaan. Mieti olosuhteitasi ja sitä miten voit tehdä asiat erilailla. Mitä siis olet valmis tekemään ja kokemaan jota saavutat tavoitteesi (kohta 5 yllä)

      Tässä hiukan vinkkejä. Toivottavasti voit ainakin miettiä itsellesi arvoja ja tavoitteita, siitä on hyvä lähteä kokoamaan elämää sellaiseksi kuin sen haluaisi, eikä sellaiseksi miksi ahdistu sen sallii muodostua.

      parhain terveisin

      Ari J

  • mari

    Reply Reply December 21, 2014

    Itselläni on kai jonkinlainen trauma josta on syntyny pelko ja paniikkihäiriö. Joskus vuosia sitten sain lentokoneessa voimakkaan huimauskohtauksen, että piti maata koneeswa ja jalat tärisi ja näin mustavalkoista. Ihan yhtäkkiä alkoi. Sitten koko matkan ulkomailla huimas ja takaisin lento olin vain liikkumatta ja pysyin rauhallisena ja huimaukset tuli ja meni. Olen kerran matkustanut tämän jälkeen ja pelkäsin pyörtymistä niin paljon, että meinasin jättää matkan väliin. Lentokoneessa pyörrytti ja matkalla myös mutta pysyin rauhallisena. Paitsi ennen lentoja itkin pelosta. Tästä on nyt tullut ongelma. Pelkään pyörtymistä niin, etten uskalla matkustaa. Ja pelkään pyörtymistä ja huimausta muutenkin mutta se ei enimmäkseen vaikuta arkipäiväiseen elämääni (paitsi verikokeisiin en mene, sillä pyörryn siellä melko todennäköisesti aina). Miten päästä tästä eroon? Rakastan matkustamista ja haluan eroon tästä pelosta, joka on roikkunut mukana liian monta vuotta.

    • Ari

      Reply Reply December 23, 2014

      Hei Mari,

      mitä tarkoitat ‘traumalla josta on syntynyt pelko ja paniikkihäiriö’? Vai tarkoitatko juuri tuota kokemustasi lentokoneessa? Se varmaan oli kyllä traumaattinen kokemus…?

      Mitenkö pääset pelosta eroon? Oletko tutustunut pardoksaaliseen kurssiini? Siinä (jo ilmaisessa kirjassa) kerrotaan aika monta syytä pelolle, siitä mikä peloa pitää yllä, ja siitä, mitä pitää tehdä jotta siitä pääsee…

      Lyhyesti sanoen: pelkoasi pitää yllä kaksi pääasiaa:

      1. omat (turhat) tulkintasi, ja uskomuksesi siitä, mitä ehkä tapahtuu (pelkäät pyörtymistä vaikka todennäköisesti et pyörry jos menet koneeseen…se verijuttu on toinen asia, mutta siihen ei nyt ole aikaa…)

      2. omat reaktiosi siihen pelkoosi, eli se mitä teet kun pelottaa: välttelet koneeseen menoa…miten voit koskaan oppia, että mitään pahaa ei tapahdu niin kauan kuin välttelet?

      Altistaminen on strategia mitä käytetään (turhien) pelkojen voittamiseen. Jos joku pelkää vaikka hevosia, mutta haluaisi ratsastaa, niin mitä neuvoisit häntä tekemään? Eikö paras menetelmä olisi se, että autat häntä pikkuhiljaa askel kerrallaan: aluksi vaikka katselemaan hevosia TVstä. Sitten kaukaa niityllä. Sitten ehkä tallissa aidan takaa…jne ja jne…

      Toisaalta em. on toki helpommin sanottu kuin tehty…mutta on aina tehtävissä.

      Joten rohkeutta vain: pelosta kyllä pääsee eroon. Mutta se vaatii rohkeutta 🙂 – rohkeutta muuttaa omia ajatuksiaan ja tekojaan, pelosta huolimatta.

      Ari

  • Opiskelija

    Reply Reply January 13, 2015

    Hei!

    Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi. Minulla ei ole diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelkoaa, eikä paniikkihäiriötä, mutta erilaiset oireet ja pelot ovat häirinneet nyt noin puolen vuoden ajan. Olen 20-vuotias ja tietyt sosiaaliset tilanteet ovat alkaneet ahdistamaan uudelle paikkakunnalle muuttamisen jälkeen. Koulussa käyn normaalisti, mutta vapaa-ajalla uuteen kaveriporukkaan meneminen tuntuu vaikealta. Olen kuitenkin useimmiten mennyt paikalle “väkisin”, vaikka ahdistus onkin ollut voimakasta, sillä luonteeltani olen kuitenkin sosiaalinen ja haluan tutustua ihmisiin.

    Olen aina ollut luonteeltani vähän ujo, mutta viime aikoina on näiden tiettyjen sosiaalisten tilanteiden ahdistus aiheuttanut jopa pahoinvointia, joka kerran ainakin yltyi yökkimiseen asti. Meni kyllä onneksi aika nopeasti ohi. Pahoinvointi on yleensä voimakkaimmillaan ennen tilanteeseen menoa ja useimmiten lievittyy, kun olen tilanteessa ja rentoudun. Pelkään kuitenkin juuri sitä, että “panikointini” näkyy, alan yökkiä muiden seurassa tai jollakin tavalla nolaan itseni. Tällaista ahdistusta en tunne esimerkiksi vanhojen ystävieni seurassa.

    Alkuun ajattelin, että ahdistus kyllä vähenee altistamalla ja tilanteisiin tottumalla, mutta en ole huomannut muutosta parempaan päin. Luuletko, että tuosta kirjastasi voisi olla apua tällaisessa tilanteessa?

    Kiitos jo etukäteen.

    • Ari

      Reply Reply January 14, 2015

      Hei Opiskelija,

      kuulostaa silta, etta sinulla on ainakin kaksi ahdistusongelmaa jotka nyt tukevat ja vahvistavat tosiaan ja pitavat ylla noidankehaa:

      1 sosiaalisten tilanteiden pelko ja
      2 ahdistuksen (oireiden) pelko

      aikaa myoten sinulle on kayny niinkuin usein kay: kun primaaripelkosi on hoitamaton, ja kun koet toistuvasti ahdistusta noissa sosiaalisissa tilanteissa, niin ahdistus itsessaan, eli sekundaarinen pelko on alkanut nousta nakyvammaksi, tuntuvammaksi ja pelottavammaksi kuin se alkuperainen pelko.

      Tuon edella kuvaillun sekundaarisen pelkotilan takia paniikkihairiokurssista on toki hyotya koska sen avulla – jos noudatat kurssia- pelko itse ahdistusta (ja paniikkia) kohtaan lievenee ja siten nuo oireet (kuten yokkiminen) lievenevat.

      Kuitenkin on sanottava, etta niinkuin jo olet kokenutkin, itsesi altistaminen toistuvasti sosiaalisin tilanteisiin ei tuo toivottua tulosta. Silloin kun ongelman ytimessa on se (primaaripelko)sosiaalinen ahdistus. Tama siksi, etta niinkuin artikkelissani lyhyesti -ja pintapuolisesti- kasittelikin, et oikeastaan koskaan sosiaalisissa tilanteissa opi mitaan koska 1. tiedon kasittely sosiaalisesti ahdistuneella on paan sisaista, eika uusi tieto aidosti tule ulkoa. 2. kaytat aina jotain ns ‘suojakayttaytymisia’ etka koskaan opi antamaan tunnustusta itsellesi.

      Joten yhteenvetona:

      kurssi hyodyttaa sinua varmaankin alkuun, mutta et sen avulla paase sosiaalisesta jannityksesta (paitsi jos tiedat tasmalleen miten soveltaa kurssin materiaalia).

      Viela yksi asia:

      sosiaalisen ahdistuksen taustalla saattaa olla heikko itsetuto, tamakin kannattaa tarkistaa.

      Ongelmastasi paasee eroon, mutta se saattaa vaatia hiukan enemman tyota kuin ainoastaan tuon kurssin lapikayminen.Se voi silti olla hyva alku, eika kai maata kaada, vaikka yrittaakin? Jos ongelmasi on mielestasi vakav, niin saatat saada laakarin lahetteella myos kognitiivista terapiaa paikkakunnallasi.

      Terveisin

      Ari

      • Opiskelija

        Reply Reply January 16, 2015

        Kiitos vastauksesta. Mainitsit, että sosiaalisiin tilanteisiin altistaminen ei tuota toivottua tulosta. Mutta ei kai siitä haittaakaan ole, jos menee tilanteisiin, ainakin silloin tällöin? En koe itse, että kärsisin heikosta itsetunnosta. Koen enemmänkin, että suuret elämänmuutokset ovat ehkä stressanneet, jonka vuoksi jännitys nyt korostuu.. Harmittaa,että tästä on “kasvanut” ongelma, joka häiritsee, tuntuu että asian vatvominen vain pahentaa tilannetta. Samalla ajatus siitä, että minulle diagnosoidaan jokin sosiaalisten tilanteiden pelko tms, ahdistaa, koska en haluaisi määritellä itseäni minkään sairauden mukaan, tuntuu, että silloin kiinnitän ahdistukseen vain lisää huomiota ja tunnen itseni “sairaammaksi”. Tämän takia tuntui helpommalta kirjoittaa asiasta täällä, kuin hakeutua jonnekin vastaanotolle.Ehkä harkitsen kurssin materiaalia. Ei kai siitä haittaakaan tosiaan ole, vaikka sain käsityksen ettei välttämättä pure juuri tähän ongelmaan. Leppoisaa viikonloppua!

        • Ari

          Reply Reply January 17, 2015

          Ei sosiaalisiin tilanteisiin menemisesta toki haittaa ole, painvastoin; olet ainakin sosiaalinen, pidat ylla sosiaalisia taitoja, ja kylla siella voi tulla edistysta myos ahdistuksen suhteen. Tarkoitin vain, etta sosiaalisessa ahdistuneisuudessa on tama erityispiirre, etta usein pelkka altistaminen ei tuota tulosta. Se on asia mita terapeutit ja tutkijat ihmettelivat vuosia, koska muissa ahdistusongelmissa altistus oli aina oikein hoidon kulmakivi. Ihmeteltiin, kun ihmiset ahdistusta karsien ja toistuvasti pelkonsa kohdaten menivat tilanteisiin uudestaan ja uudestaan (vaikkapa toihin, eivatka silti alkaneet habituoitua. Mutta nykyaan tosiaan tiedetaan paljon enemman ja altistus yhdistettyna tiettyihin lisastrategioihin tuottaa hyvan tuloksen.

          Olet aivan oikeassa kun et halua mitaan diagnoosia maarittelemaan itseasi. Opetankin potilaani aina sanomaan jotain tallaista: ‘olen se ja se, ja talla hetkella karsin tasta ahdistuksen tunteesta…tai ehka: ‘koen nyt tallaisia kielteisia ajatuksia’…se sijaan etta: ‘olen ahdistunut’ (ikaan kuin se olisi sinun persoonasi)

          Silti se, etta identifioi tasmalleen sen, mita pelkaa ja mika aiheuttaa ahdistusta auttaa, eika ole suinkaan sama kuin diagnosointi – aika missaan tapauksessa maarittele sinua. Kognitiivisessa terapiassa puhutaankin ongelman ja sen vaikutusten formuloinnista mieluummin kuin diagnoosista. Ongelma koetetaan nahda kokonaiskuvana siita pirretaan kaavio ja sitten suunnitellaan mita tehdaan, jotta saavutetan asetetut tavoitteet. Paradoksaalisessa kurssissani naet esimerkin tasta (yleistettyna tietenkin) paniikkihairion kohdalla. Toki on pakko myos kayttaa diagnooseja jota tiedetaan mista puhutaan: pakko-oireinen hairio on eri asia kuin vaikkapa masennus jne.

          Kokeile vapaasti kurssia ei siita haittaa ole, ja itseaan paniikkia pelkaat sitten vahemman. On siella hiukan aineistoa sosiaaliseen ahitukseenkin ja esiintymispelkoon. Kunhan aika sallii, niin kirjoitan oman kurssinsa sosiaalisesta ahdisuksesta, esiintymsjannityksesta ja itseluottamuksesta. Olen sen aloittanut jo vuosia sitten, mutta ei tunnu loytyvan aikaa…Lisaksi olen suunnitellut eraanlaisen tyopajan pitamista (Helsingissa) sellaisille jotka haluavat eroon juuri ‘esiintymiseen’ liittyvasta ahdistuksesta ja haluavat vain tuota aluetta kehittaa elamassaan ilman mitaa diagnooseja.

          Oletko muuten vieraillut uudessa ryhmassani:
          https://www.facebook.com/groups/esiintymisjannitys/

          se on vertaisryhma, mutta idea on oppia ja muuttua, eika vain jakaa murheita.

          Hyvaa vkl sinnekin,

          Ari

  • heepo

    Reply Reply February 16, 2015

    terve Ari.

    Kirjoitin tänne aiemmin sosiaalisen ahdistuneisuuden ongelmastani. Kiitos vastauksestasi. Ostin kirjasi ja olen tehnyt esimmäiset 3 vaihetta. Kirjasi ei käsittele suoranaisesti sosiaalista ahdistuneisuutta/pelkoja. Ehdotat aisteittaista altistusta ja tuossa yllä olevasssa vastauksessa Opiskelijalle puhut myös lisästrategioista ongelman hoidossa. Mitä nämä ovat?

    • Ari

      Reply Reply March 19, 2015

      Moro heepo,

      pahoittelut kun on nakojaan aikaa vierahtanyt…olen muuttanut asuinpaikkaa – ja maata- talla valin ja siksi jai muutamaksi viikoksi oman blogin seurailu…

      hieno juttu, etta olet voinut kokeilla kurssin asteittaisia vaiheita…ja aivan totta, kurssi ei painotu sosiaalisten pelkojen voittamiseen, vaikka sitakin sivutaan. Kurssi on tarkoituksellisesti kapea ja keskittyy paniikkihairioon.

      Sosiaalisten pelkojen/ahdistuksen voittaminen on kognitiivisilla menetelmilla osittain samanlaista kuin paniikkihairionkin…molemmissa pyritaan tunnistamaan ja lopettamaan pelko joka yllapitaa ahdistusta. Samoin pyritaan tunnistamaan ja lopettamaan haitalliset suojakayttaytymiset.

      Sosiaaliseen ahdistukseen kuitenkin liittyy erityisongelmia joita ei esimerkiksi pelkassa paniikkihairiossa ole. Yksi naista on, etta sosiaalisesti ahdistunut kasittelee informaatiota sosiaalisessa tilanteessa “paan sisaisesti”, eika ehka opi – ja mieli ei rauhoitu- sitkeistakaan altistusharjoituksista huolimatta…juuri tahan ongelman osa-alueeseen liittyvat ne lisastrategiat. Ne ovat sellaisia, etta harjoitellaan huomion kiinnittamista ulkoiseen…sen sijaan, etta keskitytaan omaan ahdistukseen,pelkoihin, tulkintoihin (esim tallaiseen: “naamaa kuumottaa…olen punainen kuin rapu…”…jne ajatteluun, joka on omaa tulkintaa, ja jossa tunne sekoitetaan voimakkaasti faktaan)…

      hoidan paljon nimenomaan sosiaalisista peloista/ujoudesta/esiintymisjannittamisesta…karsivia potilaitani, mutta siihen on tosiaankin siis omat strategiansa. Tama blogi on liian “yleinen” jotta voisin tarkemmin selittaa ne strategiat, mutta se mihin pyritaan on tuo minka mainitsin.

      Toivottavasti hiukan valotti asiaa,

      Ari

  • Tiku

    Reply Reply January 12, 2016

    Moi luin tätä sun tekstiä niin tuli sellainen mieleen että miten tuon ihmeen naaman nykimisen ja jäykkyyden saa pois? Kun kuulee muilta usein kommenttia että oon tosi vihaisen näköinen ja mulla tuntuu kasvot tosi kireiltä ja hymyily on todella vaikeaa aidosti. Auttaako tähän jotkin lääkkeet kenties? Oisin tosi kiitollinen jos viitsisit vastata, tää on todella häiritsevää ja masentavaa!

  • Tiku

    Reply Reply January 12, 2016

    Ja tämähän ihmeen nykiminen ja jännitys on päällä juuri siis kaikissa sosiaalisissa tilanteissa

    • Ari

      Reply Reply January 13, 2016

      Moro Tiku,

      onko niin, etta se nykiminen ja jannitys on paalla ainoastaan sosiaalisiaa tilanteissa? Vai voiko olla, etta et vain sita huomaa muulloin?

      On kylla hyvin todennakoista, etta juuri sosiaalisten tilanteiden jannitys ja ahdistus laukaisee naaman nykimisen. Kyseessa voi talloin olla vain reagointi ahdistukseen.Tallaiseen ongelmaan auttaa behavioraalinen terapia, missa jannitysta ja ahdistunisuutta lievitetaan samalla kun opetellaan tulkitsemaan sos tilanteet vahemman pelottavalla tavalla –jolloin automaattisesti kasvojenkin jaykkyys ja nykiminen vahenee. Terapiassa opettelet mm. keskittymaan muuhun kuin kasvoihisi. Kuulostaa silta, etta olet ehdollistanut itsesi aika lailla niin, etta sosiaalinen tilanne= jannitys = naaman jaykkyys ja nykiminen …tasta voi oppia pois ko terapialla.

      Naaman nykimista voi kylla aiheuttaa muukin kuin ahdistus, siksi olisi hyva tarkkailla itse, etta onko sita nykimista muulloinkin – ja kuinka kauan sita on ollut, milloin se alkoi jne. Muita tekijoita jotka aiheuttavat naaman nykimista:

      vasymys
      kuumuus
      stimuloivat laakkeet

      mutta kuten todettu, ahdistus on aika lailla yleinen aiheuttaja. Yleensa ei mitaan laakitysta tai terapiaa tarvita, mutta jos se ongelma rajoittaa elamaasi, etka koe paasevasi eteepain, niin behvioraalinen tai kognitiivinen ja behavioraalinen terapia auttavat.

      Voithan toki puhua laakarin kanssa eri hoitovaihtoehdoista.

      Terkuin

      Ari

  • Tiku

    Reply Reply January 14, 2016

    Kiitos tästä! Vielä se pitäis kysyä että kun naama on koko ajan niin kuin äreän/vihaisen näköinen niin johtuuko se juuri tästä ahdistuksesta kun itselleni on tullut siis se sosiaalisten tilanteiden pelko Että lähteekö tämä naamankin vihainen perusilme ja kiristyskin pois kun ahdistus häipyy?

    • Ari

      Reply Reply January 16, 2016

      Moro Tiku,

      naamasi vihaiseen perusilmeeseen liittyy ilman muuta ahdistus/jannitys. Osa sita ahdistusta on, etta jannitat naamaasi erityisesti koska olet siihen keskittynyt.
      Osa on varmaankin myos sita, etta tulkitset sosiaalisissa tilanteissa ilmettasi jollain lailla (koska olet saanut joitakin kommenttejakin, ja oppinut pelkaamaan ko asiaa)…siksi tulkitset pienetkin merkit naamasi jannittamisesta varmaan aika katasrtofaalisella tavalla, vaikka se ei ehka aina niin paha oikeasti olsisikaan.

      Lahteeko se ilme kun ahdistus haipyy? Kylla, mutta juuri em. kaltaisesta noidankehamaisesta ajattelusta johtuen voi olla hankala paasta siita ahdistuksesta…mutta kylla siita paasee.

      Koeta nyt ensiapuna menna sosiaalisiin tilanteisiin ja keskittya toisten naamoihin. Ei vertaillaksesi, vaan vain siksi, etta tietoisesti keskityt johonkin muuhun kuin itseesi. Ota oikein tehtavaksi muistaa millaisia naamoja ihmisilla oli, millaisia nenat, minka variset silmat …jne. Ja kerro sitten nuo asiat jollekin luotetulle, ikaan kuin olisit suorittanut maaratyn kotitehtavan…tama on yksi kognitiivisessa terapiassa kaytetty menetelma mita on helppo soveltaa.

      Ota rennosti,

      Ari

  • Mazzaa

    Reply Reply February 26, 2016

    Just tosta naaman nykimisestä munkin pitäs se vielä kysyä että miksi se jäykkyys tuntuu olevan pääällä ihan koko ajan, vaikka en edes olisi missään sosiaalissa tilanteissa vaan aivan yksikseni? Ja kaikkein masentavinta ja ahdistavinta tässä on se, että ei pysty enää edes hymyilemään luonnollisesti vaan jos hymyilee tulee sellainen tekohymy ja tuntuu tosi pahalle:( Ja siis onko tuohon hoito siis tuo terapia ja kauan tälläisestä ihmeen “pakkoreaktiosta” kasvoissa pitää vielä kärsiä, että kauan kestää että tästä toipuu? Tää on mua vaivannu jo tosi kaua ja alan olee tosi loppu!

    • Ari

      Reply Reply February 27, 2016

      Moro,

      naaman jäykkyys johtuu todennäköisesti lihaskrampista tai spasmista. Lihas-spasmi johtuu todennäköisesti jännittämisestä. Jännittämisen aiheuttaa tai sitä ainakin pahentaa yleensä stressi ja/tai ahdistus. Ahdistus joka liittyy sosiaalisiin tilanteisiin on selkeästi monella vaikuttamassa naaman jäykkyyteen – koska naama koetaan sosiaalisissa tilanteissa ongelmalliseksi, se kun näkyy. Jännittämisen takia monella jäykistyy moni muukin alue, erityisesti niska-hartia seutu. Mutta naama on siksi jännittäjälle vaikea, että sitä ei ole helppo peitellä. Ongelmaa lisää sitten se, että moni keskittyy niihin omiin tulkintoihinsa, että miltä se nyt näyttää, kun naama vääntyy…

      Lihasspasmia aiheuttaa muukin ahdistuneisuus ja jännittäminen kuin sosiaalinen (ahdistus). Ylipäänsä, jos olet ahdistunut, niin on melko varmaa, että jännität myös fyysisesti. Ja kun jännität niin alat tuijottaa nittä omia oireita. Kun sitten olet tarpeeksi kauan keskittynyt pelkäämään ja ihmettelemään kasvojen spasmia, niin se spasmi varmasti tulee ja pahenee. Sosiaalinen tilanne tai ei.

      Spasmia voi aiheuttaa myös moni muu asia, kuten: D vitamiinin puute, jokin syy siihen, että lihasten elektrolyyteissä on epätasapainoa, nestevajaus, huomaamaton leukojen pureskelu (tosin usein johtuu jännittämisestä). tulehdus poskilihaksissa tai hampaissa…on mahdoton sanoa mikä juuri sinun kohdallasi aiheuttaa sitä…Jos epäilet jotain fyysistä syytä, niin kannattaa tietenkin käydä lääkärin juttusilla.

      Joka tapauksessa oli syy mikä tahansa, niin jännittäminen aina pahentaa tilaa. Ja jännittämisestä samoin kuin ahdistuksesta pääsee. CBT terapia auttaa lähes aina. Stressiä voi lievittää. Ja fyysiset syyt voidaan poistaa…joten ei ole mitään syytä miksi sinun pitäisi kärsiä tuollaisesta ongelmasta loppuikäsi.

      Terapiasta: jos ongelma on psyykkinen, ts. ahdistuksen, jännittämisen tai stressin ylläpitämä, niin CBT auttaa. Mahdoton silti sanoa, kuinka kauan sitö tarvitaan. Todennäköisesti muutama kuukausi.

      Ota rennosti,

      Ari

  • Konkari

    Reply Reply March 13, 2016

    Saako noihin kasvon lihasspasmeihin jotain tiettyä lääkettä, mikä estää niitn kokonaan sen kasvojen lihasten jäykistymisen ja nykimisen? Ja onko ne lääkkeet koukuttavia?

    • Ari

      Reply Reply March 13, 2016

      Hei Konkari,

      Kiitos kysymyksestä. En ikävä kyllä voi antaa suoranaista vastausta koska pidättäydyn lääkeneuvonnasta. Lääkkeiden asiantuntija on lääkäri.

      Minun pointtini joka tapauksessa on, että sellainen kasvojen nykiminen ja jäykkyys joka johtuu ahdistuksesta, on vain oire. Oireen hoito ei poista sen syytä. Syy olisi siis ahdistus joka taas johtuu pelosta. Pelko kannattaa hoitaa.

      Samoin se, että keskittyy oireeseen ja sen hoitamiseen vain lisää juuri sitä oiretta.

      Mutta, niin kuin olen sanonutkin> kasvojen jäykkyys voi johtua muustakin syystä kuin ahdistuksesta. Tällöinkin lääkärin konsultaatio on viisasta.

      Jos tiedät, että ahdistuksesi aiheuttaa – tai pahentaa- naaman jäykkyyttä, niin mieti noita pointtejani. Jos päädyt siihen, että tarvitset lääkettä tuohon oireeseen, niin lääkäri osaa auttaa parhaiten.

      Ota rennosti

      Ari

  • Maaria

    Reply Reply March 15, 2016

    Mielenkiintoista asiaa sulla täällä.

    Mullakin on ongelma. Ja se menee jotenki näin…

    Menneisyydessä:
    Tää mun sosiaalisten tilanteiden pelko on luultavasti alkanu kehittymään jo peruskoulussa, jolloin muutimme usein ja vaihdoin koulua aina samalla.
    Tästä pelosta aiheutuneen välttämiskäyttäytymisen vuoksi, olen syrjäytynyt + yksinäinen = masennus…

    Nykyhetki:
    Mä tiedän, että mä ajattelen liikaa, tarkkailen liikaa ja varmaan tulkitsen liikaa sillonkin, kun pitäis vaan osata olla. Ajattelematta-ko?

    Olen hirmu yksinäinen ja masentunut.
    En tykkää olla huomion keskipisteenä, koska se laukasee ahdistuksen ja paniikin tunteet. Onko se sosiaalisten tilanteiden pelkoa vai mitä, sen saa terapiayksikkö selvittää…
    Esimerkkejä pelkoa tuottavista tilanteista voisi olla vaikka: haastattelu, esittäytyminen, esitelmän pitäminen, juhlissa puhuminen ja kuulumisten kertominen.
    Sama tunne tulee tosin myös, esimerkiksi: kassajonossa, bussissa, hississä, odotusaulassa, puhelimessa tai tuntemattomien seurassa, jolle pitäisi jotakin sanoa. :/
    Noissa kaikissa tilanteissa mulle tulee sellanen joku outo: “nyt sä oot loukussa/silmätikkuna” -tunne, mutta poiskaan et pääse/voi juosta.. koska sillon sua pidettään ihan varmasti jonain sekopäänä ja sitä sä et haluu.
    Ja tollein se pelko nousee pintaan ja koen, etten ole oma itseni, vaan joku säikky pelle joka käyttäytyy oudosti ja.. en tiedä?
    On ikään kuin pakko koittaa kestää ne tilanteet ja hetket läpi.. vaikka kaikista mieluiten, yritän parhaani mukaan vältellä niitä! Siis noita pakokauhua aiheuttavia asioita.

    Olen myös kokenut aiemmissa kommenteissa mainittua pyörtymisen tunnetta.. vaikkei minua se pyörtyminen sinänsä pelota, vain se tilanne, joka sen tuntemuksen aiheuttaa.
    Paniikkikohtaukset tuntuu siltä, kuin olis sydänkohtaus tulossa. Sitä luulee kuolevansa. Kun: rintaa puristaa, sykkeet hakkaa, kurkkua kuristaa, käsiä pistelee/puuduttaa, vatsaa väntää, pissattaa, pelottaa, kenties pyörryttää…

    Rauhoittelen itseäni silloin (vaihtelevalla menestyksellä) siten, että ajattelen näin:
    Jos tämä on oikea sydänkohtaus, niin sitten luultavasti kuolen tähän paikkaan. (Hyvä niin, sanoo masennus lohduttavasti.)
    Mutta, jos tämä on pelkkä paniikkikohtaus, niin se menee kyllä ohi.
    Ja toistaiseksi, täällä vielä ollaan!

    Nii ja joo, mun itseluottamus on täysin nollassa. Oon tosi epävarma omista kyvyistäni, koska pidän itseäni muita huonompana ihmisenä jne.

    Ja, kuten arvata saattaa, niin tämä on kutistanut meikäläisen maailman aika mitättömän pieneksi ja surkeeksi. Kun enhän mä mitenkään pysty olemaan oma itteni, enkä tekemään haluamiani asioita tän mun oireilun takia.
    Mä kyllä niin haluisin päästä tästä eroon! Eli, parantua.. & alkaa vihdoinkin elää. Tehä niitä ihan normaaleja asioita, kuten hankkia koulutuksen, harrastuksia, ystäviä & työpaikan.
    Saada edes jonkinlaista sisältöä tähän yksinäiseen elämään…

    • Ari

      Reply Reply March 25, 2016

      Moi Maaria,

      kyllähän sinä selvästi kärsit sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta taustalla on ehkä huono itsetunto. Kerrot, että pidät itseäsi muita huonompana ihmisenä. Se on ajatus joka ilman muuta kulkee mukanasi kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin ja saa aikaan paitsi ahdistusta, myös surua. En tunne sinua, mutta tiedän silti, että tuo ajatus ei pidä paikkaansa: et ole oikeasti muita huonompi. Loppujen lopuksi aika harva on oikeasti muita huonompi. Kuka sen mittaa, mutta henkilökohtaisessa kategoriassani vain sellainen ihminen on muita huonompi joka tahallaan aiheuttaa toisille itsekkäistä syistä kärsimystä. Piittaamatta toisen oikeuksista ja tunteista. Tällainen ihminen on vaikkapa lapsen hyväksikäyttäjä. Tuollaiset ihmiset taas eivät ajattele olevansa huonompia kuin muut.

      Mainitsit, että terapiayksikkö saa päättää, että onko ongelmasi sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tästä päättelen, että saat apua ongelmaasi. Toivon, että saaat sitä riittävästi ja pystyt terapian avulla kyseenalaistamaan tuollaiset kielteiset uskomukset joilla kritisoit itseäsi.

      Jos oikeasti haluat hankkia koulutuksen, ystäviä ja työpaikan jne, niin niistä kannattaa tehdä ihan kirjaimellisia tavoitteita joista keskustelet terapeutin kanssa. Se, että et pysty tekemään asioita oireilun takia on vain yksi uskomuksistasi jotka on syytä alistaa terapiassa tarkkailuun – ja kyseenalaistaa. No, en tietenkään tiedä millaista terapiaa saat, mutta näin ainakin CBT terapiassa toimitaan.

      Toivotan sinulle rohkeutta alkaa tehdä asioita joita haluat – siitä huolimatta, että olo on kurja. Olon muutos seuraa perässä ja samoin usko itseen. Ei se toimi toisinpäin.

      Hyvää alkavaa kevättä,

      Ari

  • S

    Reply Reply April 5, 2016

    Hei. Luin kirjoituksesi, ja ajattelin pyytää apua ongelmaani. En tiedä onko kyseessä paniikkihäiriö, mutta kerron kuitenkin. Ongelma on, että jos koen, että joku katsoo/tuijottaa minua saan kasvoilleni oudon ilmeen ja puhuminen on vaikeaa. Alan myös kävellä tai tehdä muita normaaleja asiota oudolla tavalla. Toivon, että voit auttaa minua jotenkin. Kiitos.

    • Ari

      Reply Reply April 12, 2016

      Moro S.

      Ei kuulosta paniikkihäiriöltä joka on siis nimitys sille, kun saa jatkuvasti yllättäviä paniikkikohtauksia – tai pelkää niitä. Mutta taidat kyllä kokea kovaa ahdistusta ns sosiaalisissa tilanteissa. Kirjoituksesi perusteella on vaikea sanoa tarkemmin, pitäisi olla aika lailla enemmän tietoa siitä mitä ajattelet, miten reagoit ym, mutta ennen kaikkea siitä mitä ajattelet tuollaisissa tilanteissa.

      Kuitenkin voisi jo nyt kysyä: millainen on se outo ilme jonka saat? Miltä se näyttää? Mistä tiedät, että saat sen?

      Se, että koet puhumisen vaikeaksi ja alat kävellä tai tehdä muita asioita noissa tilanteissa viittaa jälleen sosiaaliseen ahdistukseen.

      Sosiaalinen ahdistus on noidankehää joka menee näin: 1. olet tilanteessa missä kohtaat toisia. 2. alat heti automaattisesti ajatella jotain kielteistä itsestäsi ja uskot, että sinua jotenkin arvioidaan kielteisesti (esim ajatuksesi voi olla: ‘en pysty puhumaan’) 3. ahdistut ja koet ahdistuksen oireita (mm. kasvot voivat tuntua erilaisilta…oireet vaihtelevat riippuen siitä mitä itse pelkäät) 4. käytät turvaa hakevaa käyttäytymistä: alat kävellä tms 5. kohdan 1. tapaiset ajatukset lisääntyvät juuri siksi, että nyt keskityt niihin kahta kauheammin.

      Kaiken tämän keskellä on itseen ja oireisiin kiinnittyvä huomio ja se, että näet itsesi tietyllä (kielteisellä) tavalla – ja uskot, että muut näkevät sinut niin…vaikka tosiasiassa tuo kuva on sinun pääsi sisällä.

      Pystyt auttamaan itseäsi tehokkaimmin hakemalla apua kokeneelta CBT (kognitiivinen ja käyttäytymisterapeutti). Itseapuna voit koettaa yksinkertaisesti vain uskoa mitä kerroin edellä. Sitten kun uskot, että ajatuksesi ovat omasi ja kyseenalaistat omat tulkintasi siitä, miten merkityksellisiä nuo kokemasi oireet ovat voit alkaa lopettaa turvaa hakevat käyttäytymisesi. Esimerkiksi: Kun koet tarvetta kävellä ahdistuessai, niin lopeta se kävely. Opit uusia asioita itsesätsi kun teet asiat eri tavalla. Kuten sanottu, parhaiten pystyt tekemään näitä asioita kokeneen terapeutin avulla, mutta on toki mahdollista aika monta asiaa tehdä itsekin – kunhan vain tietää mitä tekee. Jos haluat kysyä terapiasta minulta, niin ota rohkeasti yhteyttä sivulla ‘varaa terapiaa’. http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

      Terkuin,

      Ari

  • S

    Reply Reply April 12, 2016

    Kiitos kun vastasit. Luulen, että syy ongelmaani on juuri se, että mietin liikaa mitä muut ajattelevat asiosta mitä teen tai miltä näytän. Yritän näyttää normaalilta, mutta se saa minut vain näyttämään oudolta. Viimeaikoina olen yksittäisissä tilanteissa ollut ajattelematta tätä, mutta haluaisin saada sen kokonaan pois.

  • S

    Reply Reply April 12, 2016

    Vastauksestasi oli todella paljon apua. Kiitos

  • Justine

    Reply Reply September 15, 2016

    Sanoit yllä, että sosiaalisen pelon tai ahdistuksen takia EI voi pyörtyä. Mihin väite perustuu? Pyörryin itse eilen sosiaalisessa tilanteessa jossa koin ahdistusta enkä päässyt pois. Nyt pelko vaivaa entistä enemmän.

    • Ari

      Reply Reply September 15, 2016

      Hei Justine,

      Piti ihan lukea oma juttuni tarkistaakseni, että en kai ole mennyt tuollaista epähuomiossa sanomaan, näissä väittämissä pitää olla aina tarkkana koska joku kuitenkin käsittää väärin…En löytänyt väitettä, että sosiaalisen ahdistuksen takia EI voi pyörtyä. Jos luet artikkelin ajatuksella uudestaan varmaan huomaat itsekin, että en ole sellaista väitänyt. Jos olisin niiin väittänyt, se olisi vahinko. Tosin on faktaa, että ahdistus pääsääntöisesti VÄHENTÄÄ pyörtymisen mahdollisuutta – ja paniikkikohtaus itsessään ei aiheuta pyörtymistä.

      Se mitä ajattelit varmaankin perustuuu tähän kappaleeseen:
      ”Toinen kikka on se, että haastaa – eli kyseenalaistaa omia pelkojaan. Samaan tapaan kuin opetan kurssissani paniikin voittamiseksi. Sosiaalisen tilanteen pelko voi olla: punastun. Tai: en osaa sanoa mitään järkevää. Tai jopa: pyörryn kun jännittää niin paljon. Tutki siis kurssista niitä tapoja millä haastat omia uskomuksiasi. Huomaa kuitenkin, että paradoksaaline kurssi paniikkihäiriön voittamiseksi keskittyy nimenomaan paniikkihäiriön ja paniikkikohtuasten voittamiseen. Sosiaalisten tilanteiden pelko on oma erillinen ongelmasa joka voi kyllä aiheuttaa paniikkikohtauksia – tai tosinpäin: paniikkikohtausten pelko voi aiheuttaa sosiaalista jännnitystä.”

      Jos luet tuon huolella uudestaan, niin huomaat, että minä EN väitä, että et voisi punastua sosiaalisessa tilanteessa. Väitän vain, että punastumisen pelko aiheuttaa ahdistusta (ja siten todennäköisesti lisää poskien kuumotusta joka sitten tulkitaan punastuimiseksi). Samoin EN väitä, etä et voi pyörtyä. Väitän, että pyörtymisen pelko pahentaa ahdistusta. Tästähän seuraa se, että koet lisää ahdistuksen/paniikin oireita – joista yksi on esimerkiksi huimaaminen. Tämä taas helposti tulkitaan pyörtymiseksi tai pyörtymisen uhkaksi (vaikka on väärä tulkinta) – jolloin ahdistus nousee huippuun ja pahimmillaan voi tapahtuakin tilanne missä tuntuu, että jalat menevät alta…tästä kaikesta johtuen ihminen voi kokea pyörtyvänsä mutta silloin on kysessää ns. ‘hysteerinen pyörtyminen’. Oireet ovat erilaiset kuin vasovagaalissa pyörtymisessä. Yhteistä toki voi olla, että jalat menevät alta ja voi löytää itsensä lattialta. Tässä asiaa ei voi mitenkään selittää tätä syvemmin, mutta on huomattava ero siinä mikä johtuu omista tulkinnoista eli miltä TUNTUU ja siinä mitä fysiologisesti tapahtuu – vaikka tuntuisi miltä.

      Tässä artikkelissa en kuitenkaan väitä mitään siitä, että et voisi pyörtyä. Enkä missään muuallakaan.
      Terapiassa yleensä – ja muunmuassa kurssissani paniikkihäiriön voittamiseksi väitän, että ahdistuessa on erittäin epätodennäköistä, että pyörryt. Väitän myös, että paniikkikohtaus itsessään ei aiheuta pyörtymistä. En silti väitä, että ei voi pyörtyä. Tämä niinkuin kaikki väittämäni perustuu tieteellisiin faktoihin ja lukuisiin tutkimuksiin. Paniikkihäiriökurssissa tämä selitetään, mutta pistetään tähänkin lyhyt yhteenveto:

      Vasovagaali pyörtyminen, eli ns. ’oikea’ pyörtyminen missä menee tajunta, johtuu äkillisestä verenpaineen laskusta. Tämä taas voi johtua monesta syystä, yleinen syy on matala verenpaine ja äkillinen nousu lepoasennosta jolloin verui ei ehdi aivoihin ja voi seurata lyhyt tajunnan menetys. Pitkän seisominen voi aiheuttaa verenpaineen laskun samoin kuin verenvuoto. Sairaus voi aiheuttaa tämän jne. Mutta ahdistuessa verenpaine ei laske vaan nousee. Siksi on hyvin harvinaista, että ahdistuksen aikana pyörtyisi, paljon todennäköisempää on pyörtyä kun on rentoutunut.

      Tästä on poikkeuksia. Verifja neulafobia tällainen poikkeus– vaikka niinkuin muukin ahdistus, veri ja neulafobiakin alkuun nostaa verenpainetta, mutta on tutkittu, että tämä nimenomainen fobia kun siitä kärsivä joutuu alistumaan veren näkemiseen jne. laukaisee vasovagaali hermon joka saa aikaan verenpainenn äkillisen laskun. Tälöin voi seurata pyöertyminen…Mutta on huomattava, että tätäkin vaivaa hoidetaan CBT eli kognitiivis käyttäytymisterapialla jossa edelleen yksi pää strategia on, että pelot haastetaan ja voitetaan. Tässä kyllä käytetään hiyukan muitakin menetelmiä.

      Lopuksi kopion sinulekin osan vastauksesta minkä pistin toiselle kyselijälle.

      “On mös hyvä ymmärtää pyörtymisestä se, että varsinainen vasovagaali pyörtyminen jossa siis tajunta oikeasti menetetään ei pääsääntöisesti seuraa paniikkikohtausta. Päinvastoin. Paniikkikohtauksessa sydämenlyönti kiihtyy ja verenpaine nousee jolloin on erittäin epätodennäköistä, että pyörtyminen tapahtuu. Pyörtyminen voi toki johtua monesta syystä, kuten shokista, nälkiintymisestä sairaudesta jne, mutta yhteinen tekijä on se, että aivot eivät saa verta hetkellisesti. Tyypillinen on esimerkiksi Ortostaattinen hypotonia, eli matalasta verenpaineesta johtuva pyörtyminen kun noustaan äkisti seisomaan ja aivot eivät saa hetkeen verta. Tähän ei liity paniikkia.

      Yleisesti voidaan sanoam että paniikin aikana ihminen on tavallista enemmän valppaana (liikaa), verenpaine korkea ja kaikki autonomiset toiminnot valmiina ’taisteluun’. Tällöin ei pyörrytä, vaikka se toki on juuri pelkona usein. Huimaus, voimakaskaan, ei tarkoita pyörtymistä. Voimakas huimaus samoin kuin jokin muukin pelottavalta tuntuva oire saa joskus aikaan ns. ’hysteerisen pyörtymisen’ joka siis ei johdu verenpaineen äkillisestä laskusta vaan oireiden katastrofaalisesta ’hysteerisestä’ tulkinnasta. Tällöin useimmissa tapauksissa ihminen ei pyörry vaikka siltä näyttää ja hän itsekin ajattelee pyörtyneensä.

      Tästä kaikesta on yksi (tunnettu) poikkeus: neula ja verifobia. On tutkittu ja todettu, että veri, veren näkeminen ym. jostain syystä aiheutta joillekuille vasovagaali hermon aktivioimisen – ja siten vaikka verenpaine ensin ahdistuksessa nousee, se äkisti laskee aiheuttaen oikean pyörtymisen. Tämä otetaan aina huomioon ja olen itsekin hoitanut menestyksellisesti useita veri/neulafobiasta kärsiviä. Jos on sekä paniikkihäiriö, että neulafobia, niin se on toki otettava erityisesti huomioon.

      Miksi jotkut pyörtyvät häissä? Usein syynä on jokin yllämainituista. Pitkään seisominen, ehkä dehydraatio…Voivat aiheuttaa verenpaineen laskua. Mutta itse paniikki aihuttaa verenpaineen nousua joten pyörtyminen ei johdu paniikista. Huimaus taas on paniikin oire, mutta ei johda pyörtymiseen. Olen muuten hoitanut useita ihmisiä joilla yksi tavoite on ollut juuri omista häistä ’selviäminen’ kun on ollut kovaa paniikkia ja usein pyörtymisen pelko on ollut yksi niistä pahimmista.”

      Aina silloin tällöin joku vaatii minulta perusteita väitteilleni..joskus se hiukan ärsyttääkin kun annan kyllä perusteet mm. kurssissani. Siksi vastasin sinullekin näin pitkästi… 🙂 Lisäksi kirjoitan vain perusteltuja tieteellisesti tutkittuja väitteitä. Mutta harva asiahan on 100% varmaa. Ei sekään ole varmaa, että joku ei voi pyörtyä kun saa paniikkikohtauksen. Vaikka epätodennäköistä se on. Mutta pointtihan on se, että hirveän moni tekee asian itselleen vaikeaksi pelkäämällä tuollaista asiaa. Ja lisää siten kaikkia oireitaan ja ahdistustaan. Kun sitä pyörtymistä ei enää pelkää, niin paradoksi tapahtuu: se pelätty oire (vaikkapa huimaaminen) ei enää vaivaa…vaikka siis olisi ihan pyörtynytkin ennen.

      Terkuin

      Ari

  • Justine

    Reply Reply November 5, 2016

    Hei Ari,

    Kiitos vastauksestasi. Olisi pitänyt tarkentaa, että viittasin kysymykselläni kommenttiosiossa käytyyn keskusteluun ja argumenttiisi:

    ” – -Mutta vastauksena kysymykseesi, voiko ahdistuksen takia pyörtyä?

    Vastaus: Ei. Ahdituessasi koet ehkä huimausta, omituista ‘epätodellisuuden’ tunnetta, puutumista jne. ja on siksi ymmärrettävää, että voit pelätä pyörtyväsi. Jos tutustut kurssiini, niin huomaat, että käsittelen tätä melko alkuvaiheessa…Juuri siksi, että se on monelle todellinen tunne. Eli pelko. Mutta ahdistus ei johda pyörtymiseen, päinvastoin, on mahdotonta, tietyistä fysioklogisista syistä johtuen, saada sinut pyörtymään kun olet ahdistunut. – – ”

    Tietenkään tämä ei välttämättä ole ristiriidassa minulle aikaisemmin kommentoimasi kanssa, vaikka siltä se tuntuu: kenties taipumukseni reagoida sosiaalisten tilanteiden pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin nyt vain on erilainen. Verikokeen yhteydessä olen joskus pyörtynyt, liittyneekö nämä sitten jotenkin toisiinsa, en tiedä. Suvussa on taipumusta verenpaineen heittelehtimiseen.

    En kuitenkaan ole tietoisesti pelännyt pyörtymistä, verikokeen yhteydessä on mielestäni ihan normaalia kertoa terveydenhoitajalle, että koe pitää otta makuullaan. Sen sijaan tajunnan menettäminen kaverin kanssa kahvilla istuessa on enemmän häiritsevää. Ajatus siitä, että ammatti-ihminen ei tunnista että tällainen mahdollisuus olisi edes olemassa tuntuu vähättelyltä.

    Olen myös todennut, että omalla kohdallani sosiaalisten tilanteiden pelkoon ei ole auttanut altistaminen jännittäville/ahdistaville tilanteille. Olen tehnyt sairastumiseni jälkeen niin pelottavia juttuja, että uskon niiden olevan terveellekin ihmisille haasteellisia (kuten esiintyminen isolle yleisömäärälle). Pelot ja ahdistus ovat silti jokapäiväinen osa elämääni.

  • Ari

    Reply Reply November 5, 2016

    Mitä haluat minun sanovan? Olet taitavasti välttänyt asian ytimen ja haluat pitää siitä kiinni, että ihminen voi ahdistuessaan pyörtyä.

    Hyvä on: kyllä, olet oikeassa: ihminen voi todellakin pyörtyä ahdistuessaankin. Mutta ei ahdistuksen takia. Tai hyvä on, muokataan tuotakin vielä: en minä voi sanoa, että ei kerta kaikkiaan voi pyörtyä ahdistuksen takia. On varmaankin poikkeuksia, niinkuin kaikessa tahtoo olla: on siis varmaankin mahdollista, että jotkut ihmiset jonkin mekanismin takia pyörtyvät ahdistuksen takiakin, jonkinlainen shokki voisi ehkä olla. Ehkä selitys voi olla, että verifobiaan liittyvät syvät reaktiot ovat mukana assosiaation kautta…Mahdollista toki ja joskus luultavasti tapahtuu…Tällöin ei siis ole välttämättä kyse hysteerisestä pyörtymisestä, vaan jostain tuntemattomasta syystä joka yhtäkkiä laukaisee vasovagaalin hermon, niinkuin verifobiassa.

    Vertailet verikokseessa kokemaasi kahvilaan: Verikokeen yhteydessä koettu pelko ei yleensä liity pyörtymisen pelkoon. En ole sellaista sanonut. Mekanismi on erilainen kuin paniikkihäiriössä tai sosiaalisten tilanteiden pelossa. Verikokeen yhteydessä ihminen voi todellakin pyörtyä. Ei siihen välttämättä tarvita pyörtymisen pelkoa. Paniikkihäiriö on eri asia kuin veri ja neulafobia. Lainaan taas omaa tekstiäni:

    “Tästä kaikesta on yksi (tunnettu) poikkeus: neula ja verifobia. On tutkittu ja todettu, että veri, veren näkeminen ym. jostain syystä aiheutta joillekuille vasovagaali hermon aktivioimisen – ja siten vaikka verenpaine ensin ahdistuksessa nousee, se äkisti laskee aiheuttaen oikean pyörtymisen. Tämä otetaan aina huomioon ja olen itsekin hoitanut menestyksellisesti useita veri/neulafobiasta kärsiviä. Jos on sekä paniikkihäiriö, että neulafobia, niin se on toki otettava erityisesti huomioon.
    Miksi jotkut pyörtyvät häissä? Usein syynä on jokin yllämainituista. Pitkään seisominen, ehkä dehydraatio…Voivat aiheuttaa verenpaineen laskua. Mutta itse paniikki aihuttaa verenpaineen nousua joten pyörtyminen ei johdu paniikista. Huimaus taas on paniikin oire, mutta ei johda pyörtymiseen. Olen muuten hoitanut useita ihmisiä joilla yksi tavoite on ollut juuri omista häistä ’selviäminen’ kun on ollut kovaa paniikkia ja usein pyörtymisen pelko on ollut yksi niistä pahimmista.”

    Tekstissä todetaan, että jostain syystä aiheuttaa pyörtymisen. Ei sanota: pelon takia. (pelkokin on mukana niinkuin aina ahdisusongelmissa, mutta eri aiheesta)

    Miksi sanon ja toitotan, että ahdistus ei aiheuta pyörtymistä – paitsi poikkeustapauksissa, eli veri ja neulafobian kohdalla? Eikä olisi helpompi mennä joukon mukana? Siksikö, että haluan vähätellä? Vai voisiko olla siksi, että ihmiset pelkäävät turhaan ja liiallinen pelko aiheuttaa turhaa ahdistusta? Tutkimukset ja fysiologiset faktat osoittavat, että ahdistus toimii niinkuin olen esittänyt. Tutkimukset myös osoittavat, että tuhannet ihmiset pelkäävät pyörtymistä ja se pelko rajoittaa heidän elämäänsä. Turhaan. Ja kun sitä pelkoa lieventämällä tuhannet pääsevät paniikista eroon tahdon kertoa siitä. En tahdo levittää turhia pelkoja joita jo on netti täynnä. Fakta: ahdistus EI aiheuta pyörtymistä. (paitsi hysteeristä joka ei ole tajunnan menetys vaan oikeastaan päinvastainen) Poikkeuksena veri ja neulafobia. Muita erikoisia tai erilaisia kokemuksia on esimerkiksi dissosiaatio kokemus, eli mentaalinen pako ahdistavasta paikasta – edelleen kyseessä on ahdistusreaktio -eikä oikea pyörtyminen…

    Jos minulla olis jotenkin oma lehmä ojassa, niin se, että kuvailisin ahdistuksen pyörtymistäkin aihuettavaksi vain lisäisi ihmisten pelkoa- ja terapian tarvetta. En suostu siihen. Kirjoitusteni ydin on lievittää pelkoa. Faktoihin perustuen. Niin moni pelkää turhaan.

    Sinua luultavasti ei saa kannastasi pois. Jos ajattelet, että vähättelen, niin ole hyvä. Tosi asia on, että käytän tuntikausia joka viikko ilman korvausta antaakseni ihmisille faktoihin perustuvaa helpottavaa tietoa. Se ei ole vähättelyä. Jos sen sijaan aina hyppäisin kun ihmiset kertovat peloistaan ja tulkinnoistaan, enkä viitisisi vaivautua kertomaan faktoja, se olisi vähättelyä.

    Jos olet pyörtynyt sosiaalisessa tilanteessa, niin en minä väitä, että se ei ole mahdollista. Olet varmaankin kokenut pyörtymisen. Hysteerisen tai vasovagaalin. Mutta älä turhaan koeta ainakaan täällä levittää sellaista tulkintaa, että se pyörtyminen (vasovagaali, eli se, että menee oikeasti taju) johtuu ahdistuksesta. Sitä pelkoa ihmisillä on
    jo ihan tarpeeksi.

    Sinäkin voisit hyötyä jos et haluaisi niin kovasti olla oikeassa tässä asiassa ja sen sijaan katsoisit, että olisiko mahdollista, että miten ongelmasta pääsee. Pääseekö siitä pelkoa lisäämällä vai koettamalla katsoa uudesta näkökulmasta?

    Sosiaalisten tilanteiden pelosta:
    siedätys ei tosiaankaan yleensä riitä sosiaalisten tilanteiden pelon voittamiseksi. Tähänkin on omat syynsä. Moni muukin kuin sinä menee urheasti uudestaan ja uudestaan tilanteeseen joka aiheuttaa ahdistusta. Rohkeudesta huolimatta siedätys ei toimi ja ahdistus ei lievene. Silti sosiaalisten tilanteiden pelkoa hoidetaan tehokkaasti ja nopeasti kognitiivisella ja käyttäytymisterapialla. Pointti on, että sosiaalisessa ahdistuksessa kognitiivisen käyttäytymisterapian tarkoitus on muuttaa sitä miten ihminen käsittelee tietoa. Sosiaalisessa ahdistuksessa tiedon käsittely on usein ns. interospetiivistä, eli: menet paikkaan jossa jännittää, suoritat juttusi, mutta et todellisuudessa saa paljoakaan uutta informaatiota ulkoisesta maailmasta koska suuri osa huomiostasi on omissa oireissa – eikä siinä mitä ympärillä oikeasti tapahtuu. Lisäksi mielikuva itsestä on vääristynyt: “olin punainen kuin rapu” jne…Menet sitten kotiin ja sinulla on samat uskomukset kuin oli ennenkin. Tämä voidaan muuttaa, mutta se vaatii että on valmis kyseenalaistamaan omia uskomuksiaan ja tapojaan. Pelkkä siedätys ei vain toimi.

  • Justine

    Reply Reply November 7, 2016

    Hyvä Ari,

    Ei tarkoitukseni ollut osoittaa, että haluan kovasti olla oikeassa tässä asiassa. Mielestäni kirjoituksesi ja kommenttisi vain oli ristiriidassa omien kokemusteni (jotka toki ovat sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivän ihmisen havaintomaailman kautta suodattuneita kokemuksia) sekä vastaustesi kanssa, ja hämmennyin. Kaipasin selitystä sille, mitä tarkoitat. Tarkoitus ei ollut provosoida, eikä ainakaan lietsoa turhaa pelkoa.

    Minulle tuli tästä keskustelusta tosi ikävä fiilis. Ei ollut tarkoitus loukata, ei lietsoa, eikä missään tapauksessa ainakaan kyseenalaista sitä työtä, jota teet ahdistushäiriöistä kärsivien hyväksi. Olen pahoillani. Voit toki poistaa viestini, jos koet, että ne aiheuttavat ahdistusta joillekin muille vastaavista ongelmista kärsiville.

    • Ari

      Reply Reply November 13, 2016

      Moro. Kirjoitetussa viestissä on aina se hankaluus, että viesti tulkitaan yhdellä – omiin ajatuksiin sopivalla tavalla. Se tulkinta ei aina ole se asia mitä viestin lähettäjä tarkoitti. Tämä johtuu monesta tekijästä: kun ei ole kasvoja näkyvissä ei näe ilmeitä, ei kuulu ääni ja äänen vaihtelut, viestin lähettäjä ei huomaa jos viestin kuuntelija on hämmentynyt, eikä siksi tarkenna, eikä viestin vastaanottaja pääse esittämään tarkentavia kysymyksiä…

      Näyttää, että me molemmat olemme tässä dialogiassa tulkinneet toisiamme väärin. Ikävä fiilis tuli molemmin puolin. Minusta näytti, että ihan ensimmäinen kommenttisi ei ollut oikein kohtelias, vaan vaikutti vaatimukselta ja ja syytökseltä:

      ” Mihin väite perustuu? Pyörryin itse eilen sosiaalisessa tilanteessa jossa koin ahdistusta enkä päässyt pois. Nyt pelko vaivaa entistä enemmän.”

      Ymmärrän, että et tarkoittanut kommenttiasi niinkuin sen tulkitsin…joten lankesin itse siihen mistä opetan potilaitani olemaan tietoisia: tulkitsin vahvasti.

      Joka tapauksessa pointtini oli se, että suurin osa paniikkikohtauksia tai muuten äärimmäistä ahdistusta kokevista ihmisistä usein kyllä kokevat voimakkaita oireita ja usein yhtenä pelkona on se, että menee taju (muita yleisiä pelkoja paniikissa: sekoamisen pelko, sydänkohtauksen pelko, kontrollin menettämisen pelko…).
      Paradoksi on siinä, että juuri tuo pelko saa aikaan sen, että niitä oireita tulee lisää. Jos sitten huimaa rajusti ja jalat tuntuvat vetkuilta, maa näyttää pyörivän, ajattelu tuntuu vaikealta…niin jotkut kokevat pyörtyvänsä. Mutta tuo ”pyörtymisen tunne” on fysiologisesti aivan eri asia kuin tajunnan menettäminen. Tajunnan menettäminen on oikeastaan monessa suhteessa päinvastainen ilmiö kuin kuvailtu pyörtymisen tunne. Olen kai satojen ihmisten kanssa kohdannut tuon pelon jolloin potilas kokee voimakasta ’pyörtymisen tunnetta’, mutta olmme sitkeästi kohdanneet pelon ja oppineet, että pelkoon ei ole syytä. Sitten ahdistus hellittää ja sitten ’pyörtymisen tunne’ hellittää.

      Veri ja neulafobian yhteydessä (jolloin vaikkapa verikokeen ottaminen on vaikeaa ja voi aiheuttaa oikean tajunnan menettämisen) fysiologia toimii muihin ahdistustilanteisiin verraten poikkeuksellisesti: Korkea ahdistus ja pelko saa aikaan ensin verenpaineen nousun niinkuin aina ahdistuessa. Mutta sitten ns. vasovagaalihermo stimuloituu ja aiheuttaa verisuonten äkillisen laajentumisen ja verenpaineen yllättävän laskun. Näin sitten verifobian yhteydessä ihminen saattaa oikeastikin menettää tajuntansa. Jos sinä koet verifobiaa ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, niin on toki mahdollista, että jonkin assosiaation kautta (mielessäsi asioita yhdistämällä) koet vastaavan ilmiön. Tämä pitäisi kuitenkin arvioida huolellisesti että päästäisiin siihen, mikä on todellinen ahidtuksen aiheuttaja (pelon aihe).

      Joka tapauksessa oikea tajunnan menettäminen ahdistuksen takia on poikkeus pääsääntöön. Siksi on yleensä aivan aiheellista sanoa kelle tahansa jonka ongelma on jokin ahdistushäiriö (paitsi verifobia), että paniikki ei aiheuta pyörtymistä, vaan päinvastoin, melkein aina estää sen. Vaikka tuntuu toiselta.

      Toisaalta: hoidan ja olen hoitanut myös veri ja neulafobiaa menestyksellisesti. Terapiassa otetaan silloin tietenkin huomioon tajunnan menettämisen mahdollisuus ja suunnitellaan strategiat sen mukaan. Siinäkin ongelmaa pitää yllä pelko ja ahdistus. Kun niistä päästään, niin tajunnan menettämistä ei enää tapahdu. Moni potilaani on päässyt siihen, että ei enää edes pyydä verikoetta makuulta, vaan istualtaan. Tämähän ei ole pakollista, mutta jos se on tavoitteena, niin ei ole mitään estettä siihen pääsyyn.

  • Tutina

    Reply Reply December 4, 2016

    Hei! Minulle tulee oireita keskustellessa ja ruoka/kahvipöydässä. Kädet rupeaa tutisemaan, niskat menee jumiin. Kaikista eniten iskee paniikkikohtaus silloin kun katson jotakuta silmiin ja otan vaikkapa haukun – tulos on kova vapina tai niskajumi. Minua ahdistaa kaikki pahat sanat ja olen jatkuvasti varautunut kun minulle puhutaan, sillä pelkään että joku justiinsa katseita vaihtaen sanoo jotakin ja niskat vetää jumiin aivan älyttömästi.

    Kaksi viikkoa sitten kävin työpaikkahaastattelussa ja siellä veti niskat niin pahasti jumiin että luulen sen homman menneen siihen mokaan. Ensi viikon alussa minulla on tiedossa pari työpaikkahaastattelua lisää. Jännitän niitä nytkin tällä hetkellä.

    Olen kokeillut lievitykseksi “parantaa” itseni ja tehnyt ns. parantavia ristinretkiä sosiaalisiin paikkoihin. Äsken istuin yhden tutun ja 3 tuntemattoman tyypin kanssa kahvipöydässä. Kahvia hörppäsin puolen tunnin sisään yhden huikan verran, sekin meni vapisten. Kaikki katselivat kuppia mutta kukaan ei kysynyt miksi et juo. Pari kertaa veti niskat juntturaan jutellessa silmiin katsoen.

    Voitteko antaa jotakin suuntaa antavaa neuvoa? Tulen hulluksi pian..tätä on jatkunut 6 vuotta.

  • Ari

    Reply Reply December 6, 2016

    Moro Tutina,

    kurja juttu kun koet noin voimakasta fyysistäkin oireilua. Tosin tuo, että niskat menevät junttiin ja vapiset on ihan odotettavissakin kun jännität. Moni sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä potilaani on kokeut samoja oireita.

    Sosiaalisten tilanteiden pelko on siitä hankala, että vaikka rohkeastikin teet noita retkiäsi sosiaalisiin tilanteisiin, niin et ehkä silti koskaan totu oireisiisi ja siten vähennä niitä ja ahdistusta – toisin kuin vaikkapa paniikkihäiriön khdalla tapahtuu. Tämä johtuu siitä, että sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyy myös vääristynyt omakuva ja sitä et voi yleensä helpolla muuttaa ilman terapeutin apua. Olen antanut joitakin vinkkejä tässä ja edellisessä artikkelissa miten voi asiaa kyllä helpottaa. Niitä kannattaa kokeilla. Myös jos oikein paha tilanne on, niin kannattaa keskustella läkärin kanssa joka voi mahdollisesti määrätä vaikkapa beta salpaajia. Paras keino omasta mielestäni ja tutkitustikin on ottaa jakso käyttäytymis ja kognitiivista terapiaa. Se toki maksaa (jos haluat kunnollista), mutta jos on kärsinyt jo 6 vuotta, niin kanattaa ehkä miettiä prioritetteja…Kyllä siitä ongelmasta pääsee, muta näin blogin puitteissa on hankala antaa enempää vinkkejä.

    Jos olet halukas kokeilemaan, niin kysy terapiasta:

    http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

Leave A Response

* Denotes Required Field