Mitä on sosiaalisten tilanteiden pelko? Ujous? Ahdistus? Ja miten siitä pääsee eroon?

Sosiaalisella ahdistuksella tarkoitetaan pelkoa, jännittyneisyyttä ja ahdistusta jota useimmat ihmiset kokevat aika ajoin siloin kun ovat tekemisissä toisten kanssa. Sosiaalinen ahdistus on osa elämää. Se koskee melkein kaikkia, eikä ole useimmille varsinainen ongelma. Toisinaan osaamme jopa nauraa omalle töppäilylle sosiaalisissa tilanteissa –ainakin sitten jälkeenpäin. Kauan jälkeenpäin. Kerran eräässä tilaisuudessa näin – ja kuulin-  kuinka yhdeltä tilaisuuteen osallistuvalta melkoisen tukevalta mieheltä hajosi tuoli alta. Hän putosi lattialle ryminällä. Hetken hiljaisuus…Sitten hän yhä lattialla istuen nosti tuolin selkänojan ylös, ikäänkuin voitonmerkiksi ennen kuin nousi itse ylös. Helpotunutta naurua! joka muuttui hilpeäksi nauruksi, kun hän nousi ylös yhä pidellen voitonmerkkiään ylhäällä ja alkoi kumarrella puoleen ja toiseen.

-Vau, ajattelin, siinä oikea asenne omaan pikku munaamiseen! Mies muutti hetkessä potentiaalisesti nolon tilanteen edukseen. Olen varma, että moni tuon jälkeen ajatteli, että hajoaisipa tuoli minunkin allani, niin voisin olla sankari. Kuitenkin, kun ajattelin tilannetta rehellisesti, niin minun oli tunnustettava itselleni, että jos sama olisi tapahtunut minulle tuon miehen sijasta, niin olisin luimistellut ja häpeillyt. Olisin varmaankin tuntenut kasvojeni kuumenevan – ja sitten pelännyt punastuvani. Se olisi ollut sosiaalista ahdistusta. En kuitenkaan olisi tuollaisen ’munaamisen’ takia alkanut vältellä sosiaalisia tilanteita, vaan olisin luultavasti nauranut sille jälkeenpäin – ja jatkanut tilaisuukssa käymistä. Sosiaalinen ahdistus –vaikka koenkin sitä- ei siis ole minulle elämää kaventava ongelma.

Mutta joillekin sosiaalinen ahdistus muuttuu elämää kaventavaksi ongelmaksi. Pelkäät ehkä punastumista, kuvittelet, että olet punainen kuin rapu, ja kaikki huomaavat sinut ja punastumisesi – ja ajattelevat jotain pahaa. Tai saatat pelätä, että et pysty sanomaan mitään järkevää. Voit pelätä, että äänesi tärisee, että hikoilet, että et pysty suorittamaan jotain tehtävää…joillekin sosiaalinen ahdistuneisuus ilmenee eniten joissakin erityistilanteissa, kuten syödessä, jolloin tuntuu, että ei voi niellä kun on muita läsnä; jotkut eivät pysty kirjoittamaan toisen katsellessa jne. Käsi alkaa täristä, kahvikuppi putoaa –tai ainakin kahvi läikkyy – tai ainakin pelkäät että niin tapahtuu; kompastut hermostuksissasi, kun ajattelet, että kävelyäsi tarkkaillaan…

Jotkut sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivät sanovat olevansa ujoja, mutta eivät kaikki. Monet sellaisetkin jotka eivät ole lainkaan ujoja voivat kärsiä sosiaalisesta ahdistuksesta. Joillekin sosiaalinen ahdistus johtaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon – ja sitten paikkojen ja tilanteiden välttelemiseen.

Sosiaalinen ahdistus voi johtaa syrjäytymiseen, vaikeuttaa ihmissuhteiden luomista, rajoittaa uravalintaa…sosiaalisesti ahdistunut saattaa esimerkiksi valita työn missä hän pärjää ahdistuksensa kanssa, mutta joka ei todellisuudessa vastaa hänen kykyjään ja toiveitaan. Sosiaalinen ahdistus, niinkuin muutkin ahdistusongelmat rajoittaa sitä mitä ihminen voi tehdä.

Rankasti yleistäen voidaan kuvailla sosiaalista ahdistuneisuutta näin:

  1. Menet sosiaaliseen tilaisuuteen.
  2. Tilanne laukaisee sarjan pelkoja: ’minusta ei pidetä; punastun; jos erehdyn avaamaan suuni, sanon jotain tyhmää…’
  3. Kielteiset ajatukset/pelot aiheuttavat ahdistuksen rajun lisääntymisen. (pelkoreaktio)
  4. Ahdistusreaktiota seuraa fyysisiä oireita: kuumottaa, hikoiluttaa, vapisuttaa, on vaikea keskittyä, pahonvointia…
  5. Kun koet enenevässä määrin noita oireita, niin mitä tapahtuu pelollesi, esim. pelolle, että punastut?…Aivan, se pahenee…aiheuttaen lisää ahdistusta…
  6. Koetat sitten suojella itseäsi erilaisilla keinoilla: vältät puhumista ettet sanoisi mitään tyhmää, toivot, että kukaan ei vain kysyisi sinulta mitään, välttelet katsekontaktia, välttelet aloitteen tekemistä…mahdollisesti pakenet paikalta niin pian kuin voit – tai vältät menemästä koko paikkaan.

Nuo kohdat kakkosesta kuutoseen muodostavat itseään vahvistavan –ja itseään toteuttavan- noidankehän.

Tehtävä sinulle, ahdistunut ystäväni: Mietihän nyt hetkinen, että miten tuosta noidankehästä voi tehdä lopun.

Teetkö jotain kohdan yksi suhteen? (Veikkaan, että selviytymisstrategiasi tällä hetkellä on juuri tuohon kohtaan puuttuminen, eli siis se, että välttelet jossain määrin sosiaalisia tilanteita). Jos strategiasi on ollut vältellä, niin onko se toiminut? Oletko päässyt ahdistuksestasi? Jos olet, niin onko elämäsi sellaista kuin haluat sen olevan –eli kun et mene niihin juttuihin… Ja oletko todella päässyt peloistasi? Toimiiko siis strategia?

Mieti noita kohtia. Pistän seuraavan osan sosiaalisesta jutustani lauantaina ja kerron oman –terapeutin ja ihmisen – kokemukseeni perustuvan näkökulmani. Näet, oletko samoilla linjoilla kanssani—ja tietenkin, jos kerrot blogissa mitä ajattelet, niin minäkin tiedän mitä sinä ajattelet.

Pikaisiin palaamisiin,

Ari

4 Comments

  • R

    Reply Reply January 7, 2014

    Kärsin sosiaalistentilanteiden pelosta, ja varmaan kaikesta siihen liittyvästä. Ongelmani alkoi kun olin 11v joten en muista kunnolla minkälaista on elää ns. normaalia elämää (nyt olen 17v). Pelkoni alkoi siitä kun pidin esitelmää koulussa ja tunsin huimausta, naama meni punaseksi, tärisin holtittomasti ja ääneni värisi. Sen jälkeen pyörryin. Tuosta tilanteesta luokkani pojat alkoivat kiusaamaan minua, enkä mennyt enää kouluun. En pysty menemään vieläkään oikeen minnekkään ja olen luopunut elämässäni monesta asiasta/unelmasta ongelmani takia. Eniten pelkään punastuvani, vaikkakin sen ensimmäisen tilanteen jälkeen olen kerran ollut tilanteessa missä ahdistus nousi paniikin tasolle ja naama meni punaseks, kaikki katsoi ja aloin raapia naamaani, (kai siks että muut luulis että punastuminen johtuis siitä) raavin naaman kauttaaltaan verille asti, ihan vain siks että kukaan ei tietäis että punastun. Tämä todella vaikuttaa elämääni ja nyt olen päättänyt päästä irti ahdistuksesta, koska en jaksa enää. Osaatko sanoa mitä mun pitäis tehdä?

  • R

    Reply Reply January 7, 2014

    ja edelliseen viestiin unohdin laittaa että käyn psykologilla mutta en uskalla sille kertoa ongelmani ydintä eli punastumista, koska sillon se varmasti tapahtuisi, ja joutuisin panikkiin jne… vaikka aina päätän että ens kerralla kerron mutta en ikinä uskalla.

    • Ari

      Reply Reply January 9, 2014

      Hei R,

      kiitos viesteistäsi.

      Ongelmasi on siis punastumisen pelko joka rajoittaa elämääsi.

      Tavoitteesi: päästä ahdistuksesta eroon – ja ymmärtääkseni- alkaa taas mennä paikkoihin ja tehdä niitä asioita ja toteuttaa niitä unelmia joista mainitset edellisessä viestissä…

      Elämän arvosi: en tiedä tarkkaan viestisi perusteella, mutta huomaan, että ainakin sinulla on unelmia ja monia asioita joita tekisit jos voisit…

      Strategiasi tällä hetkellä kun pelkäät punastumista?…välttelet paikkoja ja asioiden tekemistä, luovut unelmistasi…

      R:
      kysy itseltäsi:

      Mikä estää minua saavuttamasta tavoitteitani ja elämästä arvojeni mukaista elämää?

      Valitse vastaukseksi yksi joka on varmasti ja kokonaan 100% totta ja toinen joka on myös lähes kokonaan totta:

      1. punastuminen
      2. ahdistuminen
      3. edellisten pelko – eli omat ajatukseni
      4. se mitä teen koska pelkään puanstumista – eli oma strategiani/käyttäytymiseni (huomaa yllä)

      Jos asiaa rehellisesti mietittyäsi huomaat, että vastauksena täytyy olla kohdat 3 ja 4, niin ehdotan seuraavaa:

      Mieti mitä olet valmis tekemään erilailla kuin nyt, jotta saavutat arvosi ja tavoitteesi (strategia)
      Mieti mitä olet valmis kokemaan – ja sietämään- jotta saavutat tavoitteesi?
      (Esim. urheilija on valmis työskentelemään kovasti ja kokemaan tilapäistä väsymystä ja kipua jotta kehittyyy sinne minne haluaa…)

      Jos siis vastaat kohdat 3 ja …ja olet valmis panemaan itseäsi likoon ja kokemaan – sietämään – tilapäistä ‘ahdistusta’ päästäksesi ongelmastasi eroon , niin silloin ilman muuta:

      kokeile kognitiivista käyttäytymsiterapiaa. Se on tutkitusti tehokkain ja todistusvoimaisin tieteellinen psykoterapian muoto joka auttaa sosiaaliseen ahidstukseen (ja mm. punastumisen pelosta johtuvaan ahdistukseen josta seuraa välttelevää käyttäytymistä).

      Paikkakunnallasi on ehkä tarjolla ko terapiaa. Itsekin tarjoan sitä, mutta juuri nyt en voi ottaa uusia asiakkaita. Puhu lääkärillesi ja kysy mitä mieltä psykologisi on. Mitä muuten teet psykologisi kanssa? mimkälaista terapiaa hän tarjoaa?

      Toivon, että pelostas huolimatta voit alkaa ottamaan rohkeita askeleita kohti tavoitteitasi- ja alkaa todella elää, se onnistuu pienin askelin!

      T:

      Ari J

  • R

    Reply Reply January 9, 2014

    Mietin pitkään ja olet oikeassa, kohta 3 estää minua elämästä sellaista elämää mitä haluisin. Ahdistun jo ajatuksesta, että olisin suuremmassa porukassa.

    Olen ensikesänä menossa naimisiin, ja toivon todella ettei häitä tarvitsisi siirtää ongelmani takia. Häistä tulee pienet, alle 10 henkilöä, mutta toisinaan meinaan jo perua koko häät. Myöskin haluaisin mennä töihin tai kouluun mutten ole uskaltanut.

    Esitit kysymyksen että mitä olen valmis sietämään ja kokemaan että saavutan tavoitteeni, mietin pitkään ja en osaa vastata. Otan ainakin selvää tosta kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta ja jos aloitan terapian ni aion yrittää parhaani. En ole koskaan ennen kuullut tosta terpiasta. Kysyit mitä teen psykologini kanssa, juttelen ahdistuksestani ja olen saanut lääkkeet (joita en kyllä ole aloittanut).

Leave A Response

* Denotes Required Field