Mitä on kognitiivinen käyttäytymisterapia? Onko se psykoterapiaa?

160_f_91531126_9budonbyomyb0h5x9fnyp6zer3vz60k5

Minulta on useasti kysytty, että miten kognitiivinen käyttäytymisterapia poikkeaa muista psykoterapian muodoista. Seuraavassa lyhyt yhteenveto siitä mitä kognitiivinen käyttäytymisterapia on – ja muutama sana psykodynaamisesta terapiasta.

Tutkitusti tehokasta muutosterapiaa

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tutkitusti tehokas ja nopea psykoterapian muoto ahdistushäiriöihin, kuten paniikkihäiriö, OCD, terveysahdistus jne. Kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta on satoja tai todennäköisesti tuhansia tutkimuksia jotka tukevat tätä väitettä. Koska kognitiivinen terapia on niin todistetusti tehokasta sitä käytetään esimerkiksi Englannissa kansallisessa terveydenhuollossa ensisijaisena hoitona useimpiin ahdistusongelmiin. Itse työskentelin kognitiivisena terapauttina (ns high intensity CBT therapist) NHSssä (National Health Service). Kognitiivisella terapialla hoidetaan tehokkaasti mm seuraavia ongelmia:

  • Yleistynyt ahdistuneisuus ja jatkuva huolestuneisuus
  • Paniikkihäiriö
  • Sosiaalisten tilanteiden pelko ja esiintymsijännitys
  • Pakko-oireinen häiriö ja mm. pakkoajatukset
  • Terveysahdistus
  • Trauman jälkeinen stressi (PTSD)
  • Masennus
  • Huono itsetunto
  • Erilliset fobiat, kuten suljetun paikan kammo, korkean paikan kammo, neula- ja verifobia, oksennusfobia, lentokammo, ajokammo…

Näiden lisäksi kognitiivista terapiaa käytetään lisääntyvässä määrin mm. psykoosin hoidossa, ääniharhojen hoidossa, unettomuuden hoidossa jne.

Terapiassa asetetaan tavoitteet –  jotka saavutetaan

Kognitiivinen terapia on paitsi tutkitusti tehokasta, myös lähtökohtaisesti muutosterapiaa ja lyhyttetrapiaa. Se on hyvin strukturoitua, sessiot käydään läpi potilaan ja terapeutin yhteisesti sopiman agendan mukaan. Jokaiselle sessiolle ja niiden välissä olevalle (yleensä n. viikon) ajalle asetetaan tavoitteet. Tavoitteet on tarkoitus saavuttaa. Näiden tavoitteiden lisäksi asetetaan isompia tavoitteita. Tavoitteeksi ei hyväksytä esimerkiksi ainoastaan sitä, että ahdistus loppuu. Se on toki tavoite, mutta terapiassa tavoitteilla tarkoitetaan sitä mitä haluat saavuttaa, mutta mistä ahdistus on sinua tähän asti estänyt. Se asetetaan tavoitteeksi. Ja se saavutetaan. Kognitiivinen terapia tavoitteineen kestää normaalisti vain joitakin viikkoja tai kuukausia.

Ei vatvontaa – muutetaan ajattelua ja käyttäytymistä

Kognitiivinen käyttäytymisterapia toimii siksi, että asioita ei vatvota. Niitä muutetaan. Haitallisia ajattelumalleja muutetaan. Käyttäytymistä joka pitää yllä ahdistusta muutetaan. ”Entä jos…” tyyppistä huolestuneisuutta muutetaan. Itsen tarkkailua ja muuta vääristynyttä huomiota muutetaan. Sanalla sanoen ahdistusta ylläpitäviä tekijöitä muutetaan.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa et välttämättä käsittele –ainakaan alkuun- taustalla olevia varhaisia kokemuksia jotka ovat saattaneet aiheuttaa sinulle tiettyjä teemallisia tapoja ajatella ja käyttäytyä. Noita teemallisia tapoja ajatella kutsutaan toisinaan skeemoiksi. Ne voivat olla sitkeitä muutettavia ja jos terapiassa huomataan, että ne selkeästi ohjaavat ajatteluasi vaikka koetat muuttaa pinnallisempaa ajattelua, niin silloin myös kognitiivisessa terapiassa käsitellään niitäkin. Jos näin sovitaan. Tarkoitus on kuitenkin edelleen muuttaa haitallisia ajatuksia, uskomuksia ja itselle luotuja teemallisia ja haitallisia sääntöjä sellaisiksi jotka ovat itselle hyödyllisiä.

Lopputuloksena on sitten se tavoiteltu: ahdistus lievenee. Paniikkikohtaukset loppuvat. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja turha jännittäminen vähenevät. Masennus lievittyy…Mutta ei tässä kaikki: tärkeätä on, kuten yllä kerrottu, että kognitiivisessa terapiassa saavutetaan käytännön tavoitteita. Voit aloittaa opiskelun tai matkustaa – jos ne olivat tavoitteita. Voit hakea työpaikkaa tai pitää esityksen – jos ne olivat tavoitteita.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia v psykodynaaminen terapia.

Psykodynaaminen terapia on toisenlaista. Se pohjautuu ns perinteisempään psykoanalyyttiseen psykoterapiaan missä ei niinkään muuteta ongelmaa ylläpitäviä tekijöitä, vaan lähtökohtana on ajatus mielen kehittymisestä varhaisissa vuorovaikutustilanteissa ja vuorovaikutussuhteissa. Jos taustalla on kärsimystä ja/tai traumaattisia kokemuksia nämä ovat voineet vaikuttaa mielen kehittymiseen haitallisella tavalla. Mielen tapa käsitellä vuorovaikutustilanteita ja suhteita voi siten olla vääristynyt ja tuota vääristymää koetetaan muodostaa uudelleen terapeuttisessa vuorovaikutussuhteessa. Tässä lähestymistavassa ei siis suoranaisesti puututa niihin tekijöihin jotka juuri nyt pitävät vaikka ahdistusta yllä.

Olennaiset erot kognitiivisen käyttäytymisterapian ja perinteisemmän psykodynaamisen terapian välillä ovat selkeät:
Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa keskitytään alkuun siihen mikä nyt juuri pitää yllä ahdistusta ja kärsimystä. Esimerkisi pelot ja pelkotulkinnat aiheuttavat ahdistusta ja siten välttelevää käyttäytymistä. Pelko tunnistetaan täsmällisesti ja tarkastellaan, että onko pelon taustalla jokin syvempi pelko tai kokemus jota tulkitaan pelokkaasti. Pelko voi koskea esimerkiksi omia pakkoajatuksia tai paniikkikohtauksia tai pelon aihe voi olla vaikkapa sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät pelot. Masennukseen liittyvät masentavat ajatukset aiheuttavat toisenlaisen tunteen – masennuksen. Moni masentuu alettuaan tulkita asioita itselleen kielteisellä tavalla. Kun joku on masentunut hän alkaa ajatella masennusta vahvistavia ajatuksia. Nämä kielteiset ajatukset tunnistetaan ja ne muutetaan terveellisemmiksi.

Samoin tunnistetaan ongelmaa ylläpitävät haitalliset käyttäytymismallit, kuten välttely tai pään sisäinen kielteisten ajatusten märehtiminen ja vatvominen. Nämä käyttäytymiset tunnistetaan ja muutetaan.

Kliinisissä tukimuksissa ja kognitiista käyttäytymisterapiaa tutkivissa testeissä on huomattu, että muuttamalla ongelmaa ylläpitäviä tekijöitä useimmissa tapauksissa päästään kevyemmin ja luonnollisesti myös syvemmällä oleviin tekijöihin. Niitä syvempiä skeemoja, jäykkiä uskomuksia, kaavamaisia tapoja ajatella (kielteisesti) muutetaan samoilla menetelmillä.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia ei ole kaikille

Kognitiivinen käyttäytymisterapia toimii tai sitten ei. Jos se ei toimi, niin asia huomataan parissa tapaamisessa – yleensä jo ensimmäisen tapaamisen aikana.

Kuten todettu, kognitiivisen terapian toimivuudesta on runsaasti näyttöä. Silti se ei sovi kaikille. Yksi olennainen tekijä kognitiivisessa terapiassa on se, että se vaatii potilaalta kykyä ja halukkuutta osallistua muutostyöhön. Kaikki eivät kykene tai halua tehdä muutoksia sitkeisiin ajattelu- ja käyttäytymismalleihinsa. Muutostyö voi olla raskasta ja ahdistus usein terapian alussa nousee – ennekuin se alkaa laskea. Jos olet valmis ja halukas kyseenalaistamaan omia totuttuja ajattelumallejasi ja käyttäytymismallejasi, niin kognitiivinen käyttäytymisterapia todennäköisesti toimii. Jos olet lisäksi valmis jonkin verran tekemään töitä, suorittamaan erilaisia sovittuja kotitehtäviä ja sietämään tilapäisesti nousevaa ahdistusta, niin kognitiivinen terapia on erittäin todennäköisesti keino joka auttaa tehokkaasti ja nopeasti.

Tämä juttun on vain pieni yhteenveto siitä mitä kognitiivinen käyttäytymisterapia on. Tämän ei ole tarkoitus olla kattava selonteko kognitiivisesta käyttäytmisterapiasta sen paremmin kuin psykodynaamisesta terapiastakaan. Jos haluat kokeilla miten kognitiivinen käyttäytymisterapia ehkä soveltuu sinulle, niin ota yhtyettä.

Kognitiivista terapiaa – konsultaatiota

 

12 Comments

  • Quu

    Reply Reply October 15, 2016

    Kiitos tästä postauksesta. Avasi kyllä asiaa. Voi olla, että kokeilenkin kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Sellainen kysymys tuli vielä mieleen: onko kongnitiivisella ja kongnitiivisella käyttäytymisterapialla eroa. Vai ovatko ne sama asia?

  • Ari

    Reply Reply October 15, 2016

    kognitiivinen terapia tarkoittaa yleensä samaa kuin kognitiivinen käyttäytymisterapia. On kuitenkin aina syytä tarkistaa terapeutin kanssa, että sisältyykö terapiaan käyttäytymispuoli.

    Kognitiivinen sanahan tässä tarkoittaa juuri niitä ajatuksia, uskomuksia, tapoja ajatella (ehkä kaavamaisesti) jne jotka pitävät yllä ja pahentavat ongelmaa, kuten ahdistusta.

    Sana ’käyttäytyminen’ taas on aika lailla itseään selittävä: se on se mitä me teemme. Kun vaikka ahdistaa niin ehkä teemme jotain minkä avulla ehkä ajattelemme että ahdistaa vähemmän. Vaikkapa välttelemme jotain paikkaa. Kun masentaa niin ehkä käytöksemme on että vetäydymme yksinäisyyteen, pyörittelemme asioita päässä jne. Nuo käyttäytymiset myös pitävät yllä ja pahentavat ongelmaa, vaikkapa ahdistusta.
    Olen kyllä huomannut varsinkin Suomessa, että kognitiivine terapia voi täällä tarkoittaa pelkkää kognitiivista asioiden käsittelyä, ilman painotusta siihen, että haitallisia käyttäytymisiä tunnistetaan ja muutetaan. Tämä on ikävä juttu koska totuus on, että tekemällä opit tehokkaimmin, pelkällä ajatuksista puhumalla – vaikka niitä kyseenalaistetaankin, ei päästä pitkälle. Ainakaan yleensä, toki joskus pelkkä ajatusten muuttaminen ilman käyttäytymisaspektia riittää.

    Itse edustan juuri kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja olen kehittänyt siitä oman ‘paradoksaalisen’ lähestymistavan. Asioita todella tehdään paljon – ja muutetaan sekä uskomuksia, että reagointi- ja käyttäytymismalleja. Tehokasta.
    Kognitiivinen köyttäytymisterapia tulee englannin sanoista: Cognitive and Behavioural Therapy, CBT. Olen Britanniassa laillistettu ja BABCP:n (British Association for Behavioural and Cognitive Therapistst) jäsen.

    Ota rennosti,
    Ari

  • Pelottaa tulevaisuus

    Reply Reply October 23, 2016

    Minusta tuntuu, että olen aivan yksin tämän asian kanssa. Haluisin tietää, onko tämä pakko-oireista häiriötä vai olenko seonnut päästäni.

    Nimittäin olen helmikuusta asti ajatellut lähes kokoajan virtsarakkoni toimintaa. Olen pelännyt kusevani housuun tai että virtsaa karkaa niin että muut huomaavat sen. Olen supistellut lantionpohjalihaksiani niin paljon, että en edes meinaa jaksaa tehdä sitä enää mutta teen silti aina kun tuntuu että pissaa on tulossa housuun. En edes tunnista enää milloin virtsaa karkaa oikeasti ja milloin ei. Luulen, että monesti tahallaan päästän virtsaa housuihin. Tarkistelen housujani monesti, että ne eivät ole märät. Olen myös alkanut ahdistua ajatuksesta, että kukaan muu ei varmasti mieti näitä asioita. Tiedän, että ajatukset ovat järjettömiä, mutta en pääse niistä eroon.. Tuntuu, että koko elämäni pyörii näiden ajatusten ympärillä. En jaksa enää elää näin. Ahdistukseni on päivittäin suunnaton. Haluaisin vaan jäädä kotiin ja olla tekemättä mitään. Harkitsen jopa lukion kesken jättämistä.

    Haluankin kysyä epätoivoisena, että oletko aiemmin kuullut tällaisesta? Voiko tästä parantua vai olenko ikuisesti näiden ajatusten vanki?

    • Ari

      Reply Reply October 23, 2016

      Hei,

      olen kuullut ja hoitanutkin. On aika tavallista, että ahdistus oireillaan fyysisesti virtsateissä ja ulostamiseen liittyen. En osaa sanoa prosentteina, mutta kokemukseni on, että moni kokee juuri tällaisia oireita. Toiset toisinpäin: tuntuu, että virtsaa tai ulostetta ei saa millään tulemaan ja he sitten pelkäävät ummetusta ym. Yhteistä näille joka tapauksessa on, että sinne virtsaamisalueelle kiinnitetään jatkuvaa huomiota – ja koetetaan saada se väkisin tulemaan tai toisinpäin: estetteyä, että ei varmasti tule. Kyseessä on itseään vahvistava ahdistusoireilu: mitä enemmän kiinnität huomiota virtsarakkosi toimintaan, sitä enemmän koet paineen tunette …eli ns ‘oiretta’.

      Ensimmäinen neuvoni olisi, että lopeta heti se tarkkailu ja tarkistelu.

      Toinen: Käy vessassa vasta sitten kun et enää voi pidätellä, vaan tiedät, että muuten tulee varmasti housuun. Älä mene vessaan muuten, esimerkiksi päkistämään väkisin.

      Kolmas: kyseessä on ahdistusoireilu. Ellei sinulla sitten ole oikeasti jotain vikaa virtsateissä. Mene lääkäärin puheille. Saatat sopia lääkärin kanssa ehkä jonkin testin millä skreenataan pois fyysiset tekijät, ja mahdollisesti sovitaan jokin apu ahdistukseen.

      Jos -ja todennäköisesti kun- ongelma on psyykkinen ja sen ytimessä on se, että tarkkailet jatkuvasti itseäsi, niin tehokas terapiamuoto olisi varmaankin kognitiivinen käyttäytymisterapia. Tästäkin voit kysyä lääkäriltä.

      Ei kuulosta siltä, että kyseessä olisi kuitenkaan OCD eli pakko-oireinen häiriö. Pelkäät housuun pissaamista. Se on toki ahdistusongelma, mutta vähemmän pakko-oireinen, enemmän spesifinen eli ahdistus ja pelko kohdistuuu yhteen pelkoajatukseen. Joka tapauksessa siitä kyllä pääsee…etkä sinä sen takia joudu kärsimään loppuikäääsi. Mutta sille pelolle ja itsen tarkkailulle pitää tehdä jotain. Rohkeutta se vaatii, mutta puhu nyt ensin lääkärille. Äläkä missään tapauksessa lukiota tuon takia jätä.

  • Pelottaa tulevaisuus

    Reply Reply October 24, 2016

    Kiitos vastauksesta! Se toi jonkin verran ainakin toivoa vaikka tuntuu, että tästä on kärsinyt niin pitkään, ettei se ikinä lähde mielestä ja ettei kehon luotto virtsarakkoon palaa.. Kauankohan tällaisen hoitamiseen pahimmillaan voi mennä aikaa? Tuntuu että ajatus on niin juurtunut mieleen. Mitä enemmän sitä on yrittänyt saada pois, sitä vahvemmin se on kulkenut mukana..

    Pahinta tässä on se, että “kiusaan” itseäni koittamalla tahalleen päästää virtsaa välillä housuihin. Ja en ole sitten varma että tuliko sitä mutta ei oo ainakaan ikinä tullut sillain, että muut sen huomaisivat.

    Kummastuin, ettei tämä olisi ocd:tä. Ajattelin itse, että tämä virtsarakon toiminnan ajattelu on pakkoajattelua ja sitten housujen tarkistelu sekä lihasten supistelu/pidättäjälihasten rajojen kokeilu tietynlaista pakkotoimintaa. En siis ihan tajunnut että mikä erottaa tämän ocdstä sillä olen kuullut, että joillakin muillakin se voi olla myös vaan joku pelko, esimerkiksi että vahingoittaisi lastaan. Minulla on aiempaa kokemusta ocd:stä liiallisen käsienpesun muodossa, jonka sain ihme ja kumma taltutettua ilman sen kummempaa terapiaa. Ajattelin, että tämä olisi myös ocd:tä, joka vaan muutti muotoaan.

    Jos olisin tiennyt, että en saa tätä itse niin helposti taltutettua kuin käsienpesun ja puhtauden ajattelun, olisin hakenut apua heti tämän alkaessa. Alussa selvisin tästä, kun ajattelin, että kyllä tämä menee ohi ja elämässä tapahtu kivoja juttuja niin ei jaksanut stressata. Avun hakemista viivästytti myös se, että kesällä vaiva helpottui huomattavasti, mutta syksyn koittaessa palasi, kun elämä kävi muutenkin taas ahdistavaksi. Viimeisin kuukausi on ollut kamalinta taistelua, sillä on tajunnut, että vieläkin ollaan samassa pisteessä, vaikka onkin välillä ollut helpompaa asian kanssa.

    Vielä sen kerron, että gynelle on piakkoin aika (en kyllä usko vian olevan rakenteellinen, mutta hyvä että asian saa varmistettua). Ja huomenna on aika psykoterapeutille, jolle näytän mitä olen tänne kirjoittanut ja katsomme toivottavasti kotipaikkakuntani mahdollisuuksia kogn. käyt. terapiaan. Jos saisin valita, niin haluaisin ehdottomasti sun vastaanotolle, mutta minkäs teet kun en asu lähellä Tamperetta. Pitää katsoa tuota skype-mahdollisuutta.

    • Ari

      Reply Reply October 24, 2016

      Saatat tosiaan olla oikeassa, että kyseessä on OCD:n muoto. Ilman muuta näyttää, että tuo virtsateiden jatkuva tarkkailu on pakonomaista (ja näyttää siis itse asiassa pakkotoimelta itsessään) ja tosiaan niinkuin sanotkin, housujen tarkastelu ja rakon jänittäminen vaikuttavat kyllä ilman muuta pakkotoimilta. Tunne tai impulssi rakossa ja siihen liittyvä ajatus voivat olla laukaisevia obsessioita joista sitten seuraa noita em. toimia. Joka tapauksessa jos gynellä käytyäsi saaat ’puhtaat paperit’ eli kyseessä ei ole mikään fyysinen tekijä (niinkuin itsekin oletat), niin kysessä on ahdistushäiriö. Se, että onko se OCD vaatii toki tarkemman arvioinnin, mutta kyllähän se siltä näyttää vaikka ensin sanoinkin, että vaikuttaisi spesifisemmältä (esim: housuunpissaamispelko johon liittyy sosiaalisen nolaamisen pelko).

      Joka tapauksessa jos kyseessä on ahdistuneisuus –OCD tai muu- niin kognitiivisen käyttäytymisterapian keinoilla se ongelma on voitettavissa. Alkuun tarkastelet lähemmin pelon sisältöä ja opit jo siinä vaiheessa kyseenalaistamaan pelkojasi. Sitten etenet ja suoritat ’ERP’ harjoituksia joka tarkoittaa: siedätys yhdistettynä pakkotoimien asteittaiseen jättämiseen. Vielä teet tehtäviä missä harjoittelet sitä, että huomiosi ei ole koko ajan siellä pelon kohteessa (virtsateissä).

      Onnea matkaan. Toivottavasti saatte lähipäivinä hyvät suunnitelmat ja löydät paikkakunnaltasi kokeneen terapeutin jonk kanssa voit alkaa ERP treenit!

      Ari

  • Minätaas

    Reply Reply October 31, 2016

    Olen sama henkilö kuin noissa kahdessa aiemmassa viestissä. Mulla alkaa usko loppua toipumiseeni.. terapiaa on ollu kylläkin vaan muutaman kerran ja lääkkeitäkään ei oo vielä annettu. Oon vaan niin loppu tähän että en tiiä jaksanko hoitaa itseäni terapian avulla. Voiko tämä mennä muka ohi kun olen tämän kanssa kärvistellyt jo 8kk? En muista millaista on olla normaalisti virtsarakon kanssa. Meinasin hakea apua jo toukokuun alussa, jolloin vielä siedin näitä oireita, joten silloin olisin varmaan jaksanut paremmin toipua. Hitsi että kaduttaa. Alkaa usko elämään loppua, haluaisin vain kuolla.

    Siinä vaiheessa kun itse ei meinaa jaksaa terapian avulla itseään parantaa niin pitäisikö harkita deep brain stimulationia? Voisiko siitä olla minulle apua?

    • Ari

      Reply Reply October 31, 2016

      Moro,

      Terapian toimivuus kyllä vaatii sen, että sinulla on voimia panostaa siihen ja sitoutua. 8 kk OCD tai minkäään muunkaan ahdistusongelman kärsimistä ei sinänsä terapian toimivuuden kannalta ole mikään ongelma. Olen itse hoitanut useita ihmisiä joiden OCD on vaivannut jopa vuosikymmeniä. Kuitenkin oikeilla kognitiivis käyttäytymismenetelmillä he ovat päässeet OCD:n herraksi joidenkin viikkojen (keskimäärin 8 vk hoidolla; yleensä 12-24 viikkoa sitkeän ja pitkään jatkuneen OCD:n hoito; ). Ei tietenkään aina, joskus on OCD:n aiheuttama pelko ja ahdistus on niin kova ja rajoittava, että sopivien ERP (siedätys ym) harjoitusten tekeminen ja niihin sitoutuminen vaatii enemmän aikaa -koska potilas ei vielä ihan uskalla… Mutta samoilla menetelmillä, vain pienemmin askelin, edetään ja päästään ongelmasta.

      Brain stimulation ei ole ihan niin varma ja yksiselitteinen kuin ensisilmäyksellä voisi ajatella. Siinähän joko aktivoidaan tai rauhoitetaan (rajoitetaan) aivoimpulsseja antureiden avulla. Brain stimulation toimivuudesta on jonkin verran näyttöä ja se voi auttaa depressiion ja OCDhen. Kuitenkin brain stimulation vaikutusmekanismit ovat vielä paljolti tuntemattomia ja sen toimivuus ei ole suinkaan taattu. Ymmärsin, että olet aloittanut jonkin psykoterapian. En tosin tiedä mitä terapiaa saat, mutta jos se on kognitiivs käyttäytymisterapiaa, niin suosittelisin, että jatkat terapiaa – sehän on vasta alussa – ainakin muutaman viikon ja katsot mitä sillä saat aikaan. Jos se ei toimi, niin voit kysyä lääkäriltä vaihtoehdoista. Brain stimulaatio tässä vaiheessa kuulostaa siltä, että se voisi olla ‘oikotie’ onneen, mutta usein on niin, että nuo oikotiet ovat vain OCDta ylläpitäviä keinoja jotka vievät huomion pois ongelma ratkaisusta. En tosin todellakaan tiedä sinun tilannettasi, nämä ovat vain yleistäviä ajatuksia sen perusteella mitä vähän tiedän kun olet kertonut.

      Kehotan jälleen puhumaan lääkärille jos sinulla alkaa olla niin epätoivoinen olo, että haluaisit vain kuolla. Ainakin siihen voit tarvita ja saada tukea ehkä nopeastikin.

      Ari

  • tiuku

    Reply Reply November 2, 2016

    Moi Ari!

    Minulla on vähän samantapainen vaiva kuin edellisellä kommentoijalla. Ongelmani on vain se, että pelkään kakkaavani housuun. Kaikki tämä alkoi, kun elämässäni oli ollut pitkä stressijakso johon sisältyi burn out ja masennuskausi. Tuona aikana kärsin myös paljon kiusallisista ja kivuliaista vatsaongelmista. Kaikesta näistä henkisistä ja fyysisitä oireista jo jonkin aikaa sitten toivuttuani yhtenä päivänä minulle iski paniikkikohtauksen omainen kohtaus ollessani katsomassa teatteriesitystä ja minun täytyi juosta äkkiä vessaan.

    Tuon jälkeen kohtauksia alkoi tulla aina silloin tällöin ja tietysti aloin pelkäämään niitä ja tilanteita, joissa niitä voisi tulla. Ja tietenkin sitten kohtaus iski juuri sellaisissa tilanteissa joissa niitä odotinkin. Tämä on johtanut sosiaalisiin pelkoihin ja masennusoireisiin sekä ylenmääräiseen jännittämiseen, kun en pysty enää tekemään/nauttimaan asioista, jotka olivat minulle ennen helppoja ja joista nautin.

    Pahinta on jonotus, odottaminen, pitkään paikallaan hiljaa istuminen, yhteiset ruokahetket tuttujen ja vieraiden kanssa jne. Joskus vatsan sekaisin saamiseen riittää pelkkä kotoa poistuminen (tai ajatus siitä). Olen yrittänyt siedättää itseäni, mutta sekään ei oikein toimi, kun vatsa alkaa välittömästi oireilla, kun päähäni tulee pieninkin ajatus “uhkaavasta tilanteesta”. Ei siinä oikein muu auta kuin etsiä lähin vessa.

    Olen yrittänyt saada julkisen kautta apua, mutta tähän mennessä olen saanut vain masennuslääkkeitä, terapiaan ei kuulemma pääse, kun on “vaan” paniikkihäiriö. Haluaisin löytää tähän ratkaisun ja sellainen varmasti onkin vaikka tuntuukin ihan mahdottomalta ajatukselta joskus.

    Voisiko sinun chattiterapiasta tms olla apua? Luin paniikkihäiriötä käsittelevän kurssissi, mutta yksinään en saanut itseäni tehtävien tekoon.. ja en tiedä olisiko niistä edes apua tämän minun vaivani kanssa?

    • Ari

      Reply Reply November 2, 2016

      Hei tiuku,

      Pelkäätkö enemmän sitä, että tulee kakka housuun vai sitä, että tulee paniikkikohtaus? Onko tuo pelko mielestäsi liioiteltua ja epärealistista- mutta et voi sille mitään vaikka tiedätkin tämän?

      Jos vastaat, niinkuin oletan, että pelon ydin tosiaan on se, että tulee kakka housuun ja jos tuo pelko on liioiteltua ja se samala rajoittaa elämääsi niin oikea diagnoosi ei ole paniikkihäiriö. Kuulostaa siltä, että sinulle on kokemasi stressin, burn outin ja masennuksen seurauksena kehittynyt erillinen ahdistusongelma. Jos näin on, niin voimme puhua spesifisestä fobiasta jossa pelko keskittyy siihen, että tulee vahinko –kakka housuuun.

      Spesifistä fobiaa hoidetaan tehokkaasti samantapaisilla menetelmillä kuin paniikkihäiriötäkin, mutta silti eri tavalla. On erittäin tärkeää selvittää pelon kohteet ja merkitys itselle tarkkaan.

      ’Kakkaamiskammon’ itsehoito on aika hankalaa mutta kognitiivinen käyttäytymisterapia – lyhytekestoinenkin on osoittautunut tehokkaaksi. Tosin on syytä pitää mielessä, että jos ongemana on lisäksi masennus niin se voi hidastaa toipumista – riippuen paljon siitä, että onko masennus syy vai seuraus.

      Chattiterapia voi toimia ja sillä voi lähteä liikkeelle. Chatiterapiaa olen käyttänyt aivan kaikkien ahdistusongelmien hoitoon ja se toimii useimpiin ongelmiin käytännössä yhtä hyvin kuin kasvokkainkin annettava terapia. Ei kaikkiin ongelmiin eikä se sovi kaikille. Kognitiivinen käyttäytymisterapia joka tapauksessa auttaa, chatti tai kasvokkain tapahtuva.

      Jos haluat, niin kysy lisää kontaktiboxin kautta. Tai voit vastata noihin esittämiini kysymyksiin tässä blogissa.

      Terkuin

      Ari

  • PN

    Reply Reply May 12, 2017

    Hei! Mulla on nyt parin kuukauden ajan ollut todella ahdistunut olo. Kaikki alkoi yhtäkkiä, kun aloin yhteishaun vuoksi miettimään tulevaisuutta ja mahdollista opiskelua eri paikkakunnalla kuin poikaystävä. Tästä seurasi ajatuksia mm. eroon liittyen. Lisäksi aloin pohtia rakkauttamme toisiamme kohtaan, olemmeko onnellisia, voisiko asiat olla paremmin jne. Pelkään eroa, mutta samalla ahdistun myös siitä, jos emme sovikaan yhteen, ja yhteiselo ei toimi. Haluaisin niin kovasti onnistua. Ahdistun ahdistuksesta. Sitä en kuitenkaan enää epäile, ettenkö häntä rakastaisi.
    Aiemmin minulla ei ole ollut lainkaan tämänkaltaisia ajatuksia, ja olen ollut umpirakastunut. Hän on ensimmäinen poikaystäväni, ja olemme seurustelleet neljä vuotta. Pelottaa kauheasti, ettei tämä ahdistus lopu. Välillä se on poissa, ja tulevaisuuden ajattelu hymyilyttää. Lähes koko ajan on silti epämiellyttävä tunne. Paremmalla hetkellä pelkään seuraavaa ahdistuskohtausta. Ajatus siitä, että poikaystävän seurassa ahdistaisi, saa minut ahdistuneeksi myös. En oikein itsekään hahmota, onko minulla kompulsioita. Taustalla on vain koko ajan pelko/epävarmuus, joka kummittelee mielessä. Haluan silti nähdä poikaystävääni, ja olla hänen kanssaan. Hänen seurassaan ahdistus ei ole jatkuvaa, vain satunnaisia ajatuksia. Yksin ollessa tuntuu välillä, että sekoaa. Hän on tällä hetkellä armeijassa. Hetkinä, jolloin ei ahdista, ihmettelen, miten voin edes ahdistua tällaisista asioista.
    Mitä meinaat, onko tämä normaalia kasvamiseen liittyvää pohdintaa, vai onko kyse (R)OCD:sta? Tämä syö energiaa kaikelta, ja pääsykokeetkin ovat tulossa. Tiedän, että tämän perusteella on hyvin hankala sanoa mitään, mutta en oikeasti tiedä mitä teen. Kognitiivista terapiaa olen harkinnut vahvasti.

    • Ari

      Reply Reply June 11, 2017

      Hei PN,

      kiitos viestistä. Ja pahoittelut viiveestä. Olen reissannut paljon Suomen ja Britannian väliä ja hoitanut hulluna praktiikkaani…ja kiire on ollut melkoinen. Pitäisi koettaa rauhoittua, mutta on näköjään helpompi auttaa muita kuin itseään…

      Ongelmasi näyttää olevan ahdistus jota pitää yllä 1. pelottavalta tuntuvat ajatukset (suhteeseen liittyen) ja 2. se, että tuon takia ymmärrettävästi tarkkailet liiallisesti itseäsi ja ajatuksiasi. Kaikkea pitää yllä lisäksi se, että koetat päästä VARMUUTEEN siitä mistä on kyse. On totta, että tuossa on ns ROCD:n piirteitä, mutta tämä juuri on OCD:n ansa: koetat päästä selvyyteen ja varmuuteet asiasta. Avain toipumiseen on oikeasti se, että hyväksyt tietyn määrän epävarmuutta ja riskejä. Mutta jos ahdistus vain pahenee, etkä pääse tuosta ajatusten, itsentarkkailun ja ahdistuksen noidankehästä, vaan se vaikeuttaa merkittäävästi esimerkiksi opiskelusuunnitelmiasi, nin kannattaa ehkä arvioda tarkemmin.

      Ota vapaasti yhetyttä jos haluat arvioida tilannettasi ja mahdollista terapiaa. Huomaathan, että minun lähestymistapani on CBT, eli Kognitiivinen Käyttäytymisterapia, joka on aika eri asia kuin Suomessa usein tarjottu ‘kognitiivinen terapia’. Lisäksi minä olen koulutettu ja laillistettu Britanniassa (BABCP), en Suomessa, joten kelan korvauksia ei voi saada.

      Ota rennosti,
      Ari

      PS: olen avaamassa – varmaan toimii ensi viikolla- uuden saitin joka keskittyyy OCDhen. käyhän katsomassa jossain vaiheessa: http://www.ocd-klinikka.fi

Leave A Response

* Denotes Required Field