Masennus voi olla hankittu – Ajatteletko itsellesi masennuksen?

160_F_60258779_QMasxjG43BY9zwkPwBSi3tMebvnxbp0sMasennus – Masentava ajattelu – Masennus

Kärsitkö masennuksesta? Masennus on vaikea ja vakava sairaus. Masennuksella tässä tarkoitetaan pitkäkestoista, vakavaa ongelmaa joka vaikuttaa kaikkeen elämässä, ei pelkästään alakuloisuutta tai tilapäista surua.

Masennus on yleinen

Masennuksesta kärsii yli 350 miljoonaa ihmistä. Masennus vaikuttaa siihen miten me tunnemme, miten ajattelemme, mitä teemme, miten nukumme, miten syömme, mihin menemme, keitä tapaamme. Vakava masennus ryöstää koko elämän – joskus kirjaimellisesti.

Monet keskustelupalstat ja lehtiartikkelit ovat täynnä kauhujuttuja ja toinen toistaan järkyttävämpiä kokemuksia koskien jollain lailla aihetta masennus. Vaikka onkin joskus vahvistavaa huomata, että ei ole ongelmansa kanssa yksin, niin itse olen kaivannut sellaista aiheen käsittelyä, missä kerrottaisiin, että mikä auttaa kun on masentunut…ei niinkään enempää sen käsittelyä kuinka vaikeaa kaikki on kun masentaa.

Olen masentunut, mikä voisi auttaa?

Mikä masennukseen auttaa? Lääkkeet vai terapia? Mitkä lääkkeet ovat tehokkaimmat? Mikä terapiamuoto toimii parhaiten juuri masennukseen? Masennusta aiheuttaa niin moni asia, että yhtä temppua ei ole. Monelle tulee ensimmäisenä mieleen masennuslääkkeet -useimmiten ssri lääkkeet. Suomi on hyvin lääkekeskeinen maa – ja tosi on, että moni on saanut avun masennukseen – masennuslääkkeistä. Serotoniinin määrään vaikuttamalla voidaan helpottaa masennuksen oireita ja nostaa energiatasoja, jolloin voi olla helpompi vaikkapa mennä ja tehdä asioita joita ei masentuneena millään jaksaisi.

Kuitenkaan aina pelkkä aivokemian tasapainottaminen lääkkeillä ei riitä.

Jos masennuksen ytimessä on vaikka jokin korjaamaton elämän tilanne, niin korjaamalla se tilanne masennus voi helpottaa, mutta aina ei ole mahdollista muuttaa olosuhteita…

Masennusta voi aiheuttaa ja ylläpitää oma ajattelutapa

Ihminen on haavoittuvainen masentumaan ja ahdistumaan jos on kokenut jonkin suuren kielteisen elämänmuutoksen, vaikkapa avioeron, jäänyt työttömäksi, menettänyt läheisen, tai kamppailee heikon tulotason kanssa tai terveyden kanssa. Ei näitä juttuja ja tilanteita aina niin vain muuteta, ja tällaisia kokenut ihminen alkaa ajatella itsestään ja tulevaisuudestaan aivan eri tavalla kuin ennen. Hän alkaa ajatella masentavia ajatuksia. Tästä uudesta, kielteisestä ajattelutavasta seuraa – lisää masennusta. Voihan olla, että olit jo alkuun masentunut, mutta tämä opittu ajattelumalli pahentaa tilannetta.

Nykyään tiedetään masennuksesta paljon enemmän kuin ennen, ja on tutkittua faktaa, että myös ajatukset ja ajattelumallit itsessään – ilman suoranaista syy-yhteyttä tuollaisiin kielteisiin elämänvaiheisiin – aiheuttavat masennusta – ja ahdistusta.

Ajattelehan joitakin esimerkkejä:

  • Huolehtivainen äiti joka AJATTELEE olevansa huono äiti, tai, että ei välitä lapistaan tarpeeksi. (Masentava ajattelu)
  • Älykäs opiskelija joka ei ahdistuksen takia pysty keskittymään ja AJATTELEE olevansa tyhmä. (Masentava ajattelu)
  • Ahkera perheenisä joka menetettyään työnsä AJATTELEE olevansa hyödytön. (Masentava ajattelu)
  • Työtä haluava viisikymppinen nainen joka ei saa töitä ja AJATTELEE olevansa huonompi kuin muut. (Masentava ajattelu)

Ja niin edelleen, tuollaista listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin ja soveltaen muihinkin ongelmiin kuin masennukseen…pointti on se, että ei ainoastaan kielteinen olosuhde, vaan myös kielteinen ajattelu aiheuttaa…masennusta, huonoa itsetuntoa ja ahdistusta.

Masennuksen noidankehä

Kun ihminen on alkanut ajatella tuolla tavalla itsestään, ei ainoastaan ajattelu ole muuttunut, vaan alkaa tapahtua myös monia muita muutoksia:

Tunnemuutokset:
surua, alakuloa, masennusta, voimattomuutta, joskus tuntuu, että tunteita ei enää ole.

Fyysiset muutokset:
Väsyneisyyttä, levottomuutta, huonoa nukkumista, vetämättömyyttä, jaksamattomuutta, ruokahaluttomuutta…

Ajatusmuutokset:
itseluottamuksen puute, itsetunto romahtaa, toivottomuutta – usein varsinkin aamuisin, itsekriittisiä ajatuksia, itsemurhaisuutta.

Käytösmuutoksia:
vetäytymistä, pakoilua, kykenemättömyyttä tehdä päätöksiä, ei ole motivaatiota tehdä mitään – sellaistakaan mistä ennen piti, asioiden viivyttelyä – tai joskus: impulsiivisuutta.

Masennuksen noidankehä alkaa pyöriä itseään vahvistaen seuraavalla tavalla:

1.Masennut jostakin MUUTOKSESTA…ja masennuskehä käynnistyy:
2. AJATTELET kielteisesti (masentavia ajatuksia): ’olen huonompi kuin muut’
3. Alat kokea SYVEMPÄÄ MASENNUSTA ja ahdistusta
4. Tunnet fyysisiä muutoksia, kuten väsyneisyyttä
5. Tästä seurauksena VETÄYDYT kotiin, et enää jaksa yrittää…
6. Ympyrä sulkeutuu kohtiin 1 ja 2: alat ajatella entistä kielteisemmin, itsestäsi kriittisesti…jne.

Yksinkertaistettuna masennuskehä pyörii siis näin: A: Masennus B:Masentava ajattelu C: Masentava käyttäytyminen A:Masennus….ja niin edelleen. Tuo kehä pitää katkaista.

Masennus on voitettavissa 

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on osoittanut tuhansia kertoja, että tuollainen masennus-noidankehä on katkaistavissa. Masennuksen tunnetta ei voi heti muuttaa, mutta se, mitä ajattelet, miten ajattelet ja se mitä teet, sekä se mihin kiinnität huomiosi on muutettavissa. Masennuksesta pääsee eroon kun katkaisee noita noidankehiä. Kielteinen tunne muuttuu, kun kielteinen ajattelu – ja käyttäytyminen muuttuu. Olen itse nähnyt sen satoja kertoja.

Ajattele vaikka noita aiemmin mainittuja esimerkkejä:

  • Kun huolehtivainen äiti lakkaa ajattelemasta olevansa huono – ja uskoo (tietää) olevansa hyvä äiti, hän aktivoituu, masennus vähenee, mieliala kohoaa – ja noidankehän tilalle tulee hyvä itseään vahvistava kehä
  • Kun älykäs opiskelija oivaltaa – ja uskoo, että oppimisvaikeus olikin ahdistuksen tuomaa, eikä johdu tyhmyydestä, hän virkistyy, aktivoituu, masennus vähenee,
  • Kun ahkera perheenisä ymmärtää, ja huomaa, -ja uskoo, että vaikka hän menettikin työnsä, niin hän on edelleen äärimmäisen tärkeä perheelleen ja voi tehdä paljon perheen hyväksi, masennus lievenee,
  • Kun viisikymppinen nainen joka ei saa työtä, näkee selvästi, että työttömyys ei ole omaa syytä ja että hän voi silti tehdä merkittäviä asioita – ja ajattelee ja uskoo, että on aivan yhtä hyvä kuin ennenkin hän ei enää ole toivoton, vaan voi keskittyä moneen muuhun asiaan…masennus lievenee.

Tämä ei siis tarkoita sanoa, että sinulla ei ole syytä ajatella kielteisesti – tai surra. Totta kai sinulla on. Kukapa ei surisi jos vaikka menettää työnsä tai terveytensä. Mutta tarkoitus on osoittaa, että 1. kielteisestä ajattelusta voi päästä ja 2. masennuksesta voi päästä. Niistä vain ei pääse pysymällä siinä noidankehässä, vaan rikkomalla se masennus-noidankehä.

Masentava käyttäytyminen

Kun rikotaan masennus-noidankehiä, muutetaan myös sitä mitä sinä teet kun olet masentunut. Kun olet masentunut, niin et oikein jaksa tehdä mitään. Kun sitten se johdosta jäät kotiin vaikka ennen kävit kavereilla ja harrastit asioita – niin juuri se käyttäytyminen lisää masennusta. Tässä on jälleen yksi noidankehä.

Tutkimukset osoittavat, että pelkästään käyttäytymisen aktivointi vähentää masennusta. Mutta kun on masentunut, niin tuntuu mahdottomalta alkaa aktiiviseksi. Odotellaan, että olo ensin on vähemmän masentunut – ja sitten tehtäisiin asioita. Osa kognitiivista käyttäytymisterapiaa on, että asioita aletaan tehdä ensin, ennenkuin masennus on lievittynyt. Tämä ei ole helppoa ja siinä tarvitaan usien terapeutin apua. Mutta se toimii.

Masennuksen noidankehä voidaan rikkoa, joko itse -muuttamalla masentavia ajattelumalleja ja käyttäytymisiä ja käyttäen sopivia kognitiivisia itsehoitomenetelmiä – tai kokeneen terapeutin avulla.

Yksilöterapiaa (paradoksaalinen kognitiivinen käyttäytymisterapia, CBT) voit tiedustella:

http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

Lue myös juttu siitä miten voit saada lujan itseluottamuksen:

http://paniikkihairio.fi/miten-saada-raudanluja-itsetunto-ja-itseluottamus-5-minuutissa/

16 Comments

  • Santtu

    Reply Reply June 8, 2015

    Heippa Ari!

    Minä käyn täällä säännöllisesti lukemassa mielenkiintoisia artikkeleitasi. Tosin nykyään, kun oma paniikkihäiriö on aika hyvässä tasapainossa (jos siitä nyt noin voi sanoa..), olen ehkä harvemmin lueskellut näitä. Mutta se ajatus on mukava, että jos alkaa tuntua pahalta, aina on tämä blogi ja näitä saman kokeneita ihmisiä jotka täällä kommentoi ja kyselee. Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että parasta mitä minulle on tapahtunut piiitkiin aikoihin on se, että olen tämän blogin löytänyt ja uskaltanut sen verran tilannettani avata, että osasit neuvoa miten lähteä sitä purkamaan ja mielen mykkyröitä selvittelemään. En olisi ikinä voinut uskoa, että niin pienellä vaivalla ja ehkä helpostikin tuota pääpoloista voi hoitaa. Lämmintä kesää Sinulle ja tuhannet kiitokset edelleen!!

    ”Kauneimmat asiat elämässä eivät ole nähtävissä. Ne ovat tunnettavissa sydämellä.” — Antoine de Saint-Exupery, Pikku Prinssi

    • Ari

      Reply Reply June 9, 2015

      Hei Santtu!

      Lammin kiitos viestistäsi…on aina hauska lukea mukavia asioita, ja mikäs sen mukavampaa, kuin että olet päässyt ongelmasi kanssa tasapainoon ja vielä vahalla vaivalla! Itseani tietenkin rohkaisee se, että olet kokenut saavasi apua blogista. 🙂

      On totta, etta nuo asiat -mitkä pitävät yllä ahdistusta ja paniikkia, tai vaikkapa muitakin ongelmia, kuten masennusta, huonoa itsetuntoa, rajoittavaa ujoutta, sosiaalisten tilanteiden turhaa pelkäämistä..jne, jne – ovat usein yllättävän yksinkertaisia. Mutta me emme silti näe sita mikä pitää ongelmaa yllä – koska olemme niin ahdistuneita, ja emme vain pysty näkemään muta kuin sen pelkomme oletetun aiheen.

      Itse pyrin levittämään tätä paradoksien ja yksinkertaisuuden ’sanomaa’ – useimmat tuntuvat tykkäävän, jotkut pahastuvat, kun joidenkin mielestä en ota esimerkiksi paniikkihäiriötä kyllin vakavasti…minä kun en halua vain rypeä niissä ongelmissa ja oireiden kauhistelemisessa, vaan haluan osoittaa, että miten siita pääsee eroon. Kaikki eivät halua ongelmastaan eroon, jotkut siksi, etta saavat sen jauhamisesta sekundaarista ’hyötyä’, toiset taas eivät yksinkertaisesti usko (koska eivät kokeile) että siita pääsee eroon noin ’yksinkertaisilla’ keinoilla.

      Olen muuten samaa mieltä pikku prinssin kanssa… 🙂

  • Sari

    Reply Reply June 9, 2015

    Hei Ari!
    Kiitos suorista näkemyksistä joista ei voi olla eri mieltä 🙂 Itselleni noidankehän katkaisu sujuu paremmin tänä päivänä kuin 3 v sitten, syystä että uskallan olla ajatuksiani vastaan. Tarkoitan tilanteita, joissa minua alkaa suunnattomasti ahdistamaan, mikä taas saa mielen alakuloiseksi, niin ravistelen itseni irti tuosta ajatusketjusta ja palautan itseni takaisin “maanpinnalle”. Olen kovin analysoiva itseäni ja muiden olotiloja kohtaan, tulkitsen ulkopuoliset ärsykkeet ja sisäiset olotilan muutokset tosi herkästi, mikä laukaisee usein hälytyksiä omassa kehossa. Ajattelemalla olen useimmat olotilat itselleni luonut ja oppimalla katkaisemaan ajatusnyörin, olen vapaampi ja pystyn elämään rennommin. Tosiaan, oppia ikä kaikki ja olen vielä polun alkutaipaleella mutta entistäkin sitkeämpänä kuin ikinä.

    • Ari

      Reply Reply June 9, 2015

      Hei vaan Sari, kiitos kiitoksista, mukava, etta olet samaa mieltä…vaikka kyllä eri mieltäkin saa olla 🙂

      Hieno homma, että pystyt katkomaan noita ajatuksen ja tunteen noidankehiä – mikäli ymmärsin oikein, teet sen kyseenalaistamalla omia kielteisiä ajatuksiasi. Tämä ajatusten kyseenalaistaminen on juuri itse asiassa sitä mitä minä teen terapiassa (CBT)…mutta eihän se aina terapiaa vaadi.

      Silta varalta, etta tata sattuu lukemaan joku joka karsii ns pakkoajauksista: On hyvä huomata, että ajatusten kyseenalaistaminen on täysin eri asia, kuin niiden torjuminen. Kun autan ihmisiä jotka pelästyvät omia ajatuksiaan ja koettavat torjua niitä, me teemme täyskäännöksen: emme torju niitä, vaan toimimme paradoksaalisesti aivan painvastoin…
      Mutta kun sinä onnistut katkaisemaan kielteiset nuo ajatusketjut, niin se on aivan oikea strategia.

      Hienoa, että voit olla vapaampi näin tekemällä, ja olet oikeassa: oppia ikä kaikki…opi vain lisää, niin minäkin teen.

  • Sarita

    Reply Reply June 10, 2015

    Hei Ari.

    Laittaisitko jotain kommenttia minunkin viestiini, jonka kirjoitin 9.6 Pakkoajatukset artikkeliin. Olen nimittäin eri Sari kuin tässä masennus-artikkelissa oleva Sari. Laitanpa erilaisen nimimerkin eli Sarita. Kiitos etukäteen näkemyksestäsi ja hyvistä artikkeleista. Ne antavat voimaa jatkaa.

    • Ari

      Reply Reply June 10, 2015

      Hei Sarita. Pyrin kylla kommentoimaan kaikkiin viesteihin niin pian kuin ehdin. Teen tata kuitenkin vain iltaisin ja viikonloppuisin varsinaisen tyoni jalkeen, ja siksi toisinaan kestaa joitakin paivia ennen kuin ennatan vastata. Joskus vastaan ensiksi yhden tietyn artikkelin kyselyihin jne, mutta yleensa vain sita mukaa kuin viesteja tulee ja ennatan (ja jaksan).

      Olen kylla jo lukenut viestisi ja vastaan varmasti parin paivan sisalla. En koskaan halua vain roiskia mielipiteita, vaan aina luen huolella mita on kerrottu – ja sitten harkitsen tarkkaan mita sanon -jotta puhun faktoista, enka siis mielipiteista. Tama kaikki vie aikaa, ja kun tama tosiaan on vain tyon jalkeen tapahtuvaa vapaaehtoistoimintaa, niin joskus kestaa hiukan kauemmin. Sinun kysymykseesi muistaakseni liittyi laakitysjuttuja ja ne ovat aina hiukan kyseenalaisia puuttua online, joten senkin takia haluan paneutua asiaan, mutta kylla saat pian vastauksen. 🙂

      Kiitos kiitoksista, palataan asiaan kohdakkoin,

      Ari

  • Sari

    Reply Reply June 15, 2015

    Alkuperäiseen viestiini tarkennuksena manitsisin vielä että ajatusnyörin katkaisemiseen auttaa itselläni ajatusten hyväksyntä eli se, etten torju pahoja ajatuksiani vaan annan niiden olla.. Jos lähden ajatusteni matkaan, se on yleensä ollut väärä tie omasta hyvinvoinnista huolehtimiselle.
    Kolmen vuoden aikana olen ollut todella väärällä polulla mielen työstämisen osalta ja vasta nyt olen oivaltamassa miten tähän kaikkeen pystyy itse vaikuttamaan. Edelleen joudun tilanteisiin jotka laukaisevat minussa epämiellyttävää oloa mutta en enää koe samanlaisia tuskia (fyysiset ja psyykkiset oireet) kuin ennen… Silloin kun en vielä ymmärtänyt, että olen sama hyvä tyyppi kuin ennen ensimmäistä paniikkikohtaustani.. On kestänyt kauan hyväksyä itsensä..kohtaukset ja olotilat, ja vielä enemmän on mennyt aikaa ymmärtää että läheiset eivät kohtele minua eri lailla.. Ehkä kuuntelevat herkemmin kuin ennen :). Käyn traumaterapiassa, keskustelemassa arkiasioista ja katson johtaako se syvempään itsetunnon ja -arvon kasvamiseen – syyllisyyden tunteen ja jatkuvan muista huolehtimisen vähenemiseen.

    • Ari

      Reply Reply June 15, 2015

      Hieno homma Sari…juuri tuo, etta et taistele niita ajatuksia vastaan takaa paremmin kuin mikaan, etta ne eivat saa turhia merkityksia mielessasi.

      Onnea ja jaksavuutta traumaterapiaan, se vaatii sitkeytta, mutta voi saada aikaan sen, etta tosiaan opit hyvaksymaan itsesi ehdoitta. Voit ehka samalla oppia olemaan terveella tavalla itsekas 🙂 syyllistymatta. Olisi kiintoisaa kuulla iten edistyt!

      • Santtu

        Reply Reply June 27, 2015

        Täälläkin eri Santtu kuin tässä ketjussa kaipailee kommenttejasi pakkoajatukset artikkeliisi lisäämääni kysymykseen. Lieneekö jäänyt huomaamatta vai vieläkö pohdit mitä vastaisit 😀 Mutta, onneksi luin tämänkin artikkelisi. Antoi ajattelemisen aihetta… itsellä ahdistuksen pahetessa ajatuskehä oli juurikin negatiivinen. Olen huonompi kuin muut, en pärjää elämässä kuin muut, en saavuta enää niitä tavoitteita tai haaveita joita minulla on ollut jne… Toki on kriisi, mikäli ahdistus on niin voimakasta että se estää “normaalin” elämän ja varmaan on toisaalta luonnollistakin että ajatukset ovat negatiivisia ja tilannetta suree. Nyt kun akuutti tilanne on mennyt ohi, olen kovasti yrittänyt ajatella positiivisemmin. Olen selvinnyt monista asioista ahdistuksestani huolimatta, läheiset ihmiset rakastavat minua joka tapauksessa, pystyn nyt jo tekemään monia asioita ahdistuksestani huolimatta, tulevaisuudesta on turha murehtia jne… mutta tämä positiivisesti ajatteleminen on vaikeaa! Pessimistinä sitä pelkää, että mitä enemmän ajattelee positiivisesti, sitä pahempi takaisku on edessä…:D Voi voi, kyllä monesti olen toivonut, että en olisi (erityis)herkkä enkä liian ajattelevainen ihminen. Onhan tässäkin puolensa, mutta välillä tuntuu että olisi helpompi, jos osaisi mennä tohottaa elämässä eteenpäin liikoja ajattelematta.

        • Ari

          Reply Reply June 27, 2015

          No hei Santtu,

          On tosiaan jäänyt nakojaan unohduksiin tuo kommenttiisi vastaaminen siina ketjussa (ei kuitenkaan huomaamatta). Pahoittelut siitä, pyrin kyllä aina vastaamaan jos joku jotain kysyy, vaikka en aina vastaa jos joku vain kommentoi (toiveeni on aina, että joku muukin kommentoi). Enkä myöskään pyri antamaan terapiaa blogissa, se tulisi liian hankalaksi, joten vastaukset ovat vakisin sellaisia yleisvastauksia. Tuossa ketjussa oli niin monta kommenttia, että se sitten unohtui. Palaan sinne tämän jälkeen.

          Hyvä juttu, että olet tunnistanut tuon, että negatiivinen ajattelu aiheuttaa negatiivisen tunteen – ja kehän. Se on itse asiassa enemmän kuin vain kehä: se on spiraali. Kun ajattelet negatiivisesti itsestäsi, niin paitsi, että käyttäydyt sitä ajatusta vahvistavasti, alat myös olla kriittinen itseäsi kohtaan- juuri siksi, että ajattelet negatiivisesti ja tuomitset itsesi siita…eli spiraali sen kuin syvenee…
          …mutta hyvä puoli on jälleen tuo, että oivallat: ”läheiset ihmiset rakastavat minua joka tapauksessa”. Se on sellainen sisäinen taistelukenttä missä kielteiset ja myönteiset (so: realistiset)ajatukset ja uskomukset taistelevat voitosta.

          Tuo pessimistinen ajattelu on myös tyypillistä huolestujille ja itsetunnon kanssa kamppaileville. Mietihän> toimiiko se todella noin: jos ajattelet positiivisesti, niin seuraako siitä takaisku? Auttaako se, että ajatellet negatiivisesti? Kun ajattelet negatiivisesti, niin millainen olo seuraa? Onko se hyödyllistä?
          (Huom: positiivinen ajattelu CBTssa tarkoittaa: realistista ajattelua, ei sellaista ’pakotettua’ positiivista ajattelua, mille ei ole mitään todisteita…ikävä kyllä monessa ’positiivisen ajattelun’ kurssissa opetetaan ajattelemaan keinotekoisesti ja epärealistisesti – siita voi tosiaan seurata takaisku. Ei kuitenkaan CBTssa…)

          Jatka siis vain sita, että kiinnität huomiota positiivisiin asioihin, se on tervettä.

          Hyvaa vkl

  • Jaana

    Reply Reply July 27, 2015

    Kuinka kauan ihmisen täytyy kärsiä paniikista jotta se johtaa masennukseen? onko suurin vaikutus sillä, kuinka paha paniikki on kyseessä? eli jos se rajoittaa kaikkea niin silloin masennus ja koet olevasi epäonnistunut ja masennut? miksi paniikkihäiriön kohdalla puhutaan itsemurhan riskistä? Sehän on kaikilla mutta miksi sitä korostetaan juuri tämän sairauden kohdalla? koska eihän paniikki ole mielisairaus…

    • Ari

      Reply Reply July 30, 2015

      Paniikkihäiriö tai se, että saa paniikkikohtauksia ei todellakaan ole mielisairaus (mielen sairaus).
      Mutta toki mikä tahansa ongelma joka rajoittaa elämää voi aiheuttaa pitkään jatkuessaan masennusta. Ei sen ongelman tarvitse olla psyykkinen, kuten ahdistus tai paniikkihäiriö. Se voi olla yhtä hyvin vaikka fyysinen sairaus tai jokin muu menetys.

      Joka tapauksessa, niin kuin artikkelissakin korostan: se miten sitten alat tulkita omaa tilannettasi ja itseäsi usein ratkaisee sen, että sairastutko masennukseen. Jos sina esimerkiksi ajattelet itsestäsi kovin kriittisesti siksi, että koet paniikkia, niin alat ehkä syylistaa itseäsi…ja tällainen ajattelu voi johtaa pahimmillaan masennukseen…Masennusta sitten pitää yllä oma noidankehänsä…

      Pistän muuten piakkoin viestiä uusista terapiamahdollisuuksista, ja jos toivot vielä sitä yksilöterapiaa johonkin asiaan, niin ota yhteyttä saatuasi sähköpostini (jonka lähetän aika monelle)…pääset ensimmäisenä terapiaan koska olemme jo asiasta ennen sopineet, mutta en sitten sitä voinutkaan aloittaa. Voin nytkin ottaa uusia asiakkaita vain muutaman, ja kysyntää on aika lailla, joten kannattaa vastata aika nopeasti jos sitä harkitset. Mieti myös pystytkö mahdollisesti sitoutumaan skypen kautta videotapaamisiin. Sita kautta varsinainen terapia onnistuu juohevammin – tai ainakin järjestelmällisemmin- kuin sahkopostaamalla.

      Otahan rennosti,
      AriJ

  • Jaana

    Reply Reply July 27, 2015

    Minulla siis ei ole tuollaista mutta haluan mielenkiinnosta tietää sinun kantasi asiaan…

  • Ari

    Reply Reply May 16, 2019

    Moro,
    kaksisuuntaisen mielialan hoidossa on tehokkaasti käytetty CBTtä, ainakin Englannssa. CBT toimii tutkitusti. Itsekin olen käyttänyt CBTtä Englannssa kaksisuuntaisen mielealahäiriön hoitoon erittäin tehokkaasti. CBThän on siis: cognitive and behavioural therapy. Suomessakin on terapeutteja jotka käyttävät “kognitiivista” terapiaa ja jotkut puhuvat myös kognitiivisesta ja käyttäytymiasterapiasta. Minulla ei ole paljoa henkilökohtaista kokemusta siitä miten terapiaa annetaan, mutta ikävä kyllä kuulen toistuvasti asiakkailtani, että terapiassa (jonka piti olla kognitiivista käyttäytymisterapiaa) ei ole oikeasti tehty mitään käyttäytymista muuuttavaa. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on toki tärkeää muuttaa kognitiota (niitä masentavia ja niitä ylimeneviä hypovaiheessa), mutta tärkeä osa on myös, että puututaan haitalliseen käyttäytymiseen johon kaksisuunataisesta mielialahäiriöstä kärsivä tuntee pakottavaa tarvetta. (Masennusvaiheessa passiivisia tai pahimmillaan itsetuhoisia, hypovaiheessa muuten itselle tai muille haitallisia) Nopeasti vaihtuva tuskainen mieliala on haaste, mutta siihenkin voi hyvän terapeutin kanssa yhteiustyössä puuttua – jolloin on todella tärkeää löytää yhteinen sävel sille, mitä tehdään kun ahdistaa ja on tukainen olo…se sovittu asia sitten tehdään vaikka on edelleen tuskainen olo, Tämä on sitä käyttäytymispuolta. Kuulostaa helpolta, mutta ei sitä ole – koska olo voi olla todella vaikea. Siksi pitää löytää kokenut terapeutti. Pelkkä puhe ei auta.

    Haasteena on siis löytää kokenut alan terapeutti. Puhujia kyllä riittää. Ja “kuuntelijoita”. Itse en Suomessa ollessani hoida bipolaaria, ainoastaan masennusta ja ahdistusongelmia. Syy on se, että en ole Valviran kirjoilla psykoterapeuttina,olen Britanian BABCPn laillistama CBT terapeutti, mutta Suomessa työskentelen sairaanhoitajan kapasiteetilla, enkä siis anna varsinaisesti psykoterapiaa (Suomessa).

    Toivon, että löydät hyvän Valviran kognitiivis-käyttäytymisterapeutin joka voi sinua tukea, bipolaarin hoitaminen ei ole oiekasti sen kummempaa kuin depressionkaan, ja sen voi saada hallintaan!

    T
    Ari

  • Anna

    Reply Reply September 17, 2019

    Hei.

    Olen käynyt läpi kongnitiivisen terapian, joka auttoi masennukseen. Työttömyys ja ikääntyminen toi mukanaan oman noidankehän ajatteluun, joka katkesi, kun huomasin,että maailma on suurempi, kuin Suomi ja minut olisi otettu mielellään asumaan toiseen maahan, joten työnhaussa ei ollut niin suuria odotuksia, sillä tiesin kelpaavani maailmalle, sillä maailma on suurempi, kuin Suomi. Sain työpaikan,joka varmasti johtui myös siitä, että paineet, odotukset ja ahdistava ajatus siitä, miksi en kelpaa, jäivät pois.

    • Ari

      Reply Reply September 17, 2019

      Hei Anna.

      Hienoa, että sait kognitiivisesta terapiasta apua masennukseesi. Hienoa myös, että opit haastmaan ajatuksiasi, eli tulkintojasi itsestäsi. Huomasit asian joka tosiaankin pitää paikkansa: maailma on isompi kuin Suomi ja niin sinun kuin monen muunkin kohdalla asia on juuri niinkuin sanot: Ajatus, että et kelpaa – tai siis, että vika on sinussa, koska Suomessa on ikääntyneen vaikea saada työtä on kovin yleinen. Pidät silloin iteäsi jotenkin kelpaamattomana, ylijäämänä. Tuollainen ajattelu johtaa masentavaan tunteeseen ja jopa sairauteen nimeltä masennus. Kuitenkin ajatus, että vika on sinussa jos et kelpaa esimerkiksi iän takia työhön on vääristynyt. Syy ei ole sinun huonoudessasi, vaan siinä, että tässä maassa vallitsevat ikärasistiset – ja työtöntä kohtaan vihamieliset asenteet. Jos kaiken lisäksi olet joutunut olemaan pitkään työttömänä, niin tilanne vaikeutuu lähes mahdottomaksi. Ei ole mikään ihme, että sinulle kehittyi ajatusnoidankehiä. Toivotan vilpittömästi onnea työssäsi ja elämässä! Kiitos rohkaisevasta kommentista!

Leave A Response

* Denotes Required Field