Kuinka Lopettaa Paniikkihäiriö osa 2 – En enää saa paniikkikohtauksia…mutta pelkään edelleen paniikkia!

Jotkut, luettuaan kurssimateriaalini ja sovellettuaan menetelmiä menestyksellisesti, ovat kysyneet minulta syytä siihen, että paniikki saattaa edelleen pelottaa joissakin tilantessa – vaikka niitä kohtauksia ei enää tulekaan. Jotkut kertovat, että he pärjäävät nyt useimmissa tilanteissa jotka ennen olivat mahdottomia paniikin takia, ja he ovat onnellisia muutoksesta. Paniikki ei enää rajoita sitä mitä voi tehdä…

Olet siis ottanut askeleita joita ennen pelkäsit ja siksi välttelit. Tiedät, että välttelemällä paikkoja ja asioita pidät ongelmaa yllä, joten olet lopettanut välttelyn. Voit vieläkin kokea jonkin verrean pelkoa ja epävarmuutta, mutta opittuasi ahdistusreaktion todellisen, vaarattoman luonteen, olet ottanut asenteen: ‘tehdään se joka tapauksessa’.

Kuitenkin jotkut kertovat, että jokin tilanne saattaa edelleen tuntua vaikealta. Pelko on edelleen vielä siellä jossain, joten teet vieläkin joitakin asioita joko rajoitetusti, tai käytät edelleen joitakin turvakäyttäytymisiäsi. Otat ehkä rauhoittavan pillerin tai betasalpaajan. Tarvitset ehkä kaverin seuraa…niinpä edistymisestäsi huolimatta osa ongelmaa on sitkeästi vaikuttamassa elämääsi. Jollekulle se vaikea tilanne voi olla vaikka se, että pitää kohdata uusia ihmisiä. Jollekin toiselle paniikin pelko voi nousta pintaan jos pitää mennä jonnekin yksin, ilman kumpania, kaveria, jotakuta luotettavaa ja turvallista henkiöä.

Joten todellisuudessa paniikki – tai sen pelko edelleen rajoittaa ainakin jossain määrin elämää…Mitä tehdä seuraavaksi?

Erittäin lyhyesti pieni yhteenveto:

Ahdistus on osa elämää, eikä siitä pidä edes pyrkiä eroon kokonaan. Ahdistus on ok. Mutta jos se edelleen rajoittaa sitä mitä muuten tekisit, niin silloin ahdistus on ongelma.

Jo olet käynyt kurssini läpi, niin tiedät, että paniikki on pelkoreaktio (eli ahdistusreaktio). Ei sen kummempaa. Reaktio itsessään ei ole vaarallinen, vaikka voi tuntua epämiellyttävältä. Pelkoreaktioon kuuluu oireita, sekä fyysisiä, että psyykkisiä.

Yleisiä fyysisiä ahdistuksen/paniikin/pelkoreaktion oireita ovat: sydämen hakkaaminen, kiihtynyt hengitys, kuuma/kylmä…joistakin oireista seuraa lisää oireita: kiihtynyt hengitys lisää huimauksen tunnetta.

Yksi psyykkinen oire on se, että kiinnität huomiota, olet valpas huomaamaan oletetun vaaran, uhkan. Kurssissa tämä selitetään vertauksin: jos vaara on tulipalo, niin huomaat tulipalon. Huomattuasi tulipalon kiinnität huomiota vain siihen uhkaan, siis tulipaloon – ja siihen miten pääset pakoon. Etkä edes pysty ajattelemaan mitään muuta. Oireet ovat läsnä siksi, että ne auttavat sinua toimimaan…Jos kuitenkin uhkaksi koettu asia on paniikkikohtaus ja sen oireet, niin huomaat kaikki pelkäämäsi oireet entistä herkemmin. Huomaat kaikki muutokset kehossasi ja mielessäsi herkästi…ja olet valmis toimimaan. Jos sitten toimit jotenkin välttääksesi paniikkia, niin mielesi tulkitsee paniikin aina ja edelleen…uhkaksi, sellaiseksi, että pitää toimia jotta uhka vältetään.

Jos paniikki edelleen pelottaa, niin et siis ole päässyt kokonaan pelosta, vaan itse paniikki-pelkoreaktio- on mielessäsi se uhka.

Mieti seuraavia, ja anna vaikka vastauksia jos haluat hiukan keskustelua aiheesta:

  1. Mitä on pahinta mitä voi tapahtua, jos menen sinne…(jonnekin missä voin saada paniikkikohtauksen)? A: Kuolen B: Pyörryn C: Sekoan D: nolostun E: jotain muuta
  2. Voisiko pahinta mitä tapahtuu olla todellisuudessa se, että saat paniikkikohtauksen? Jos paniikkikohtaus on pahinta mitä oikeasti tapahtuu, niin mieti taas, onko se vaarallista.
  3. Mitä siis kannattaa tehdä…vaikka saisitkin paniikkikohtauksen?
  4. Voitko ottaa pieniä askeleita jotka altistavat sinut kohti sitä, mitä vielä pelkäät? Mene uudelleen läpi kurssin 4 ’asteittainen altistus’. Suunnittele ja sovella askel kerrallaan menetelmää tuohon pelkoosi.
  5. Ota askeleet!

Tässä pikaisesti hiukan mietittävää. Toivottavasti voit harkita noita kohtia, ja ehkä kokeilla taas jotain mitä olet vältellyt vielä – paniikin pelossa. Joka tapauksessa olet varmasti kokeillut jo montaa asia ja oppinut, että ahdistus ei ole vihollisesi, eikä edes paniikkikaan…vaan vihollinen on pelkosi ja se miten reagoit pelkosi takia.

Muista antaa itsellesi myös kiitosta siitä, mitä olet saavuttanut kun olet ottanut noita rohkeita askeleita – peloista huolimatta; se ei todellakaan ole helppoa!

30 Comments

  • M

    Reply Reply February 4, 2014

    Hei!

    Sain lomamatkalla paniikkikohtauksen, koska mieleen tunki ajatus että jos jollekin perheen jäsenelle tapahtuu jotain sillä aikaa kun olen matkalla esim. joku kuolisi.. Se oli pelottava ajatus, varsinkin kun yht äkkiä kun salama kirkkaalta taivaalta tuli mieleen niin elävänä.. mut sain sen pois rauhottelemalla itseäni.

    Yritin muistella kirjasi ohjeita ym. niin pelko lähti.. Mut vähän vielä pelotti sen jälkeen, ei itse kohtaus vaan se ajatus joka on kamala, jos se vaikka taas juolahtaa mieleen niin kuin jotain olis tapahtunut :-(. Toivottavasti ymmärsit 🙂

  • M

    Reply Reply February 4, 2014

    Mistä tällaiset yhtäkkiset pelko ajatukset johtuu? Miten päästä eroon?

    • Ari

      Reply Reply February 4, 2014

      Hei M,

      kiitos viestistä!

      Ja tervetuloa blogiini keskustelemaan. Kiva kuulla, että olet voinut soveltaa kirjani materiaalia ja että se on auttanut voittamaan pelkosi.

      Kuitenkin pelkosi ei ole lähtenyt kokonaan, vaikkakin sen suunta on muuttunut. Et siis pelkää itse paniikkikohtausta, mutta edelleen, tai nyt, sitä karmeaa ajatusta, että läheisille tapahtuisi jotain…

      Käsittelen terapiassa usein tällaisa pelkoja. En kyseenalaista pelkoa itsessään: mikä olisi ymmärrettävämpää, kuin se, että pelkää rakkaittensa puolesta? Vaikka miten paljon osoittaisin, että pelko on aiheeton, niin sen ydin pysyy mielessä. Koska kyseessä on niin tärkeä asia sinulle. Kaikkein tärkein.

      Päinvastoin: koetan ‘normalisoida’ pelkosi sinulle: kysyn: miksi pelkäät tuollaista, vaikka ei ole mitään syytä?

      Eikö niin, että pelkäät jotain pahaa tapahtuvan rakkaillesi…koska he ovat sinulle niin tärkeitä. Jos he olisivat sinulle vähempiarvoisia, niin et olisi ahdistunut.

      Joten se, että olet niin kiintynyt läheisiisi, se, että he ovat niin tärkeitä, tavallaan aiheuttaa ahdistusta.

      Mikä auttaa?
      Sama neuvo taas, mikä käy läpi koko kurssini: älä edes koeta taistella sitä ahdistusta vastaan. Kun koetat lopettaa pelkoajatuksesi, niin vain vahvistat sitä.

      Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Toisinaan tarvitaan terapeutin apua, mutta temppu on yksinkertainen:
      opi, etä ajatus on vain ajatus…ei muuta. Kun todella opit tämän, niin pelko ei enää aiheuta pelkoreaktiota. Koko kurssi on oikeastaan tästä aiheesta. Jos kuitenkin tarvitset lisäapua, niin ota yhteyttä. Tai kertaa kurssin materiaali…

      joka tapauksessa toivotan kaikkea hyvää, ja pistä lisää kysymyksiä!

      T:

      Ari

  • M

    Reply Reply February 5, 2014

    Kiitos vastauksesta! Eli siis se on vain ajatus joka menee ohi kun sitä ei pelkää ja pitää odottaa seuraavaa järkevämpää ajatusta

    • Ari

      Reply Reply February 5, 2014

      Juuri niin. Ajatus on ajatus….tulkinta on ajatus; oletus on ajatus; pelko – tai murhe/huoli jostain tulevasta joka voi mahdollisesti mennä pieleen…on ajatus…mutta fakta on fakta. Vain jotkut ajatukset ovat faktoja. Useimmiten juuri ne ajatukset jotka eivät perustus tosiasioihin, vaan tunteeseen, ovat kaikkein ahdistavimpia…koska niille on vaikea tehdä mitään.

      Kun saat ajatuksen joka on pelottava, mutta ei perustu selkeisiin tosiasioihin, vaan tunteeseen, pelkoon…niin kannattaako tosiaan alkaa mielessään huolehtia? Huolehtiminen eli murehtiminen on mielen sisäinen keino millä koetat ratkaista asian mitä et voi ratkaista…koska sitä asiaa ei ole, vaan se vain saattaa tapahtua tulevaisuudessa. Tällä strategialla vain lisäät ahdistustasi.

      Opettaakseni että jatuksia ei kannata koettaa tukahduttaa, tai jotenkin blokata, usein kehotan potilaitani ajattelemaan jotain neutraalia asiaa, vaikka valkoista karhua yhden minuutin ajan.
      Sitten sanon: nyt koetetaan olla ajattelematta sitä valkoista karhua yhtään kertaa seuraavan minuutin ajan. Tiedätkö mitä tapahtuu? Ihminen alkaa ajatella sitä kahta kauheammin! Syy siinä, että kun tietoisesti koetat pakottaa itsesi olemaan ajattelematta jotakin, niin juuri silloin paradoksaalisesti sinun on pakko ajatella sitä! Voidaksesi olla ajattelematta jotyakin sinun onkin ajateltava sitä lähes keskeyteyksettä. Tämän vuoksi ajatuksen tukahduttaminen ei toimi. On opittava olemaan välittämättä ajatuksesta. Esimerkissä oli kaiken lisäksi kyseessä neutraali asia, valkoinen karhu. Mutta ajatus on luonnollisesti paljon sitkempi kun kyseessä on jokin pelko mikä ei ole neutraali asia, vaan vaikkapa läheisen turvallisuus…

      Toisinaan, jotta voit oppia olemaan välitämättä jostakin ajatuksesta, pelosta, huolesta, sinun on opittava joitakin faktoja ensin. Faktoja, jotka joko puoltavat pelkoasi, tai sitten sitä, että pelkon ei ole syytä. Tätä harjoittelua teen paljon terapiassa potilaitteni kanssa, mutta voit tehdä sitä itsekin. Se ei ole sama kuin huolehtiminen tai murehtiminen, vaan faktojen järjesetelmällistä tarkkailua…kunnes pelko lievenee kun huomataan, että tosiasiat osoittavat, että pelko on aiheeton. Näinhän paradoksaalinen ohjelmani toimii paniikkihäiriönkin hoidossa, juuri tätä menetelmää käytetään kurssin askeleissa 1-5.

      Tsemppiä

      Ari

  • minna

    Reply Reply March 19, 2014

    Hei!

    Eksyin tässä yöllisessä pikku ahdistuksessa etsimään netistä apua taas oireilevaan paniikkihäiriööni. Törmäsin sivuihisi ja olen lukenut blogisi.
    Aivan mahtavia juttuja, kuhan saisi painettua ne tonne pääkoppaan.
    Lisäksi mulla ois muutama mieltä askarruttava kysymys; onko mahdollista laittaa sähköpostiin? En löydä osoitetta tältä sivulta :/
    Kiitos jo etukäteen!

    • Ari

      Reply Reply March 20, 2014

      Hei minna, kiitos viestistä. Todella mukava kuulla, että olet pitänyt jutuista…vaikeampi tosiaan voi olla saada ne uppoamaan sinne päähän, ja vielä vaikeampaa sitten toteuttaa oppimiaan asioita – pelosta ja tilapäisestä ahdistuksesta huolimatta.

      Mikset pistäisi kysymyksiäsi johonkin juttuuni blogikommentiksi? Kysymyksen ei tarvitse liittyä suoraan blogiin. Voit aina käyttää nimimerkkiä tai vain etunimeä jne jolloin sinua ei tunnisteta, jos haluat säilyttää anonymiteetin. Silloin vastaan yleensä kahden päivän sisällä – ja lisäksi muutkin saattavat hyötyä. Vastaan siis sinulle henkilökohtaisesti (niinkuin nytkin) ja jos aihe on sellainen mikä kiinnostaa muitakin, niin kirjoitan vielä artikkelinkin. Monet jutuistani alkavat juuri näin.

      Kysymykseesi sähköpostaamisesta: sähköpostaaminen kyllä onnistuu, mutta yksinkertaisesti aikapulan takia olen rajoittanut henkiläkohtaiset sähköpostikonsultaatiot niille jotka varaavat terapiaa. He saavat siis sekä suoran Skypekontaktin, että sähköpostikontaktin. Joten sitä kautta tietenkin. Juuri nyt en voi kuitenkaan ottaa uusia asiakkaita vielä muutaman viikkoon. Käytän aina aikaa runsaasti vastaamiseen, en halua huitaista jotain mutua, vaan antaa harkitun ja kokemukseeni ja tutkimukseen perustuvan vastauksen miettien kysyjän asiaa. Sähköpostivastaukseni saattavat lisäksi olla vielä henkilökohtaisempia ja pidempiä kuin blogini ja tietenkin uein vaihdan useita posteja. Joten varmaan ymmärrät strategiani.

      Toivotavasti kuulemme sinusta vielä, hyvää alkavaa kevättä sinne Suomeen,

      Ari

  • Mako

    Reply Reply April 14, 2014

    Morjens Ari,

    Olen lueskellut paljon kirjoituksiasi ja myöskin kahlannut läpi ilmaisen aineistoisi (tosin nyt siihen aineistoon ei pääse enää käsiksi syystä tai toisesta). Olen kovasti kamppaillut paniinkin/ahdistuneisuuden taltuttamiseksi. Lääkkeillä homma saatiin aika lailla kuntoon, mutta nyt kun lääkitystä on ajettu alas, meinaa oireet tulla uudelleen päälle. “vieroitusoireet” olivat sen verta ikävät vaikka tiputus oli tosi rauhallinen ja nyt ollaan sitten tultu takapakkia jonkin verran eli voisi sanoa, että kaikki ne ikävät asiat muistuivat mieleen.

    Oireet yms. asiat ovat juuri niitä mitä olet maininnut. Joskus niiden kanssa tulee juttuun eikä niistä välitä juuri mitään, joskus ne sitten taas saa vallan ja jäävät tavallaan päälle (lähinnä mieleen). Sen verran olen edistynyt hommassa, että olen mennyt ja tehnyt asioita huolimatta mahdollisista oireista.

    Tästä päästäänkiin tähän ongelman ytimeen. Miten pitäisi suhtautua niihin oireisiin mitä väkisinkin ainakin aluksi syntyy. Pystyn tekemään kauppareissut, työmatkat etc. mutta se ottaa vaan välillä niin koville kun joutuu tsemppaamaan itseään koko ajan. Jälkeen päin syntyy sitten se harmistus, että miksi tää on niin hiton vaikeeta ja loppuuko tää jos vaan jaksan uskoa tähän taktiikkaan. Ja myöskin sen huolen, että miten pitkään tämmöistä kestää ja jaksaa.

    Mako

    • Ari

      Reply Reply April 14, 2014

      Moro Mako,

      kyllä se aina kun lääkitystä triputetaan aiheuttaa aluksi vierotusireita, vaikka kuinka varovastikin edetään…

      Se, miten pitkän joudut kamppailemaan palanneiden ja lisääntyneiden oireiden kanssa riippuu

      1. siitä mikä se pelkosi alkujaan on ollut (esim. sosiaalinen pelko, pelko päätösten tekemisestä, pelko fyysisestä tai psykologisesta katastrofista, kuten sydänkohtauksen saamisesta, pelko vain epävarmasta tulevaisuudesta…), oletko pääasiassa päässyt pelosta ja nyt vain kamppailet oireiden kanssa joita et enää niinkään pelkää mutta ovat epämiellyttäviä..

      2. miten paljon nyt jaksat edetä pelostakin huolimatta.

      Huomaa:

      pelko on usein kätkettynä kaiken sen taakse mitä teemme ohjataksemme huomiota, paetaksemme jne. Pelko ilmenee joskus vain epämääräisenä ahdistuksena eikä ole aina selvää että mikä se pelon kohde olikaan. Siksi voit joskus kokea ahdistuksen oireita, mutta et ehkä huomaa varsinaisesiti pelkääväsi mitään. Kuitenkin lähes aina taustalla on jonkinlainen pelko siitä, että kyseisessä tilanteessa ei jotenkin ehkä pärjää…Lisäksi pitkään jatkuneeseen ahdistukseen usein liittyy mielialaongelmaa, toivottomuuden tunnetta jne jotka kaikki aiheuttavat lisäahdistusta…

      Jos ongelmsia jatkuu vielä viikkoja, niin silloin varmaan tarvitset vielä lisätukea ja kannattaa palata lääkärin juttusille. Terapia luultavasti auttaa.

      Oletko kokeillut täyttä kurssiani? Ilmainen kirja auttaa koska sen avulla opit pelkäämään vähemmän, mutta oppi on kuitenkin teoreettista. Se, että et saanut enää sitä ilmaista kirjaa johtuu varmaankin siitä, että olet jo tilannut sen ja systeemi ei hyväsy uudelleen samaa emailia. Koeta toisella meiliosoitteella…

      Terveisin

      Ari

  • Mako

    Reply Reply April 14, 2014

    Moikka Ari,

    Ja kiitos vastauksestasi.

    Ihan alkujaan pelko oli monen ikävän asian yhteensattuma. Näiden sattumien johdosta tuli jännitykset sekä pelkotiloja. Viimeinen niitti oli erään lääkärin määräämä lääke joka ei soveltunut minulle.

    Nykyään pelko liittyy lähinnä siihen, että onko tämä homma uusiutumassa vai liittyykö se näihin lääkkeisiin. Viimeisin tiputus on kuitenkin 1 kk takaa. No sen aika näyttää.

    Uskoisin, että olen päässyt pahimmista peloista. Joskin välillä joutuu nöyrtymään niiden edessä ja silloin meinaa tulla uskonpuute. Peloista huolimatta uskon että jaksan edetä ja olen kyllä hyvin motivoitunut etenemään.

    Mitä luulet Ari, mahtaisiko tämä sinun kurssisi olla se viimeinen niitti, millä voisin hävittää tämän paniikin?

    t. Mako

    • Ari

      Reply Reply April 14, 2014

      Moro Mako,

      olet siis jo voiton puolella niistä pelkotiloista. Ymmärsin, että olet kohdannut pelkojasi ja tehnyt erilaisia asioita – pelosta huolimatta – ja oppinut niin tehdessäsi, että mitään kaameaa ei ole tapahtunut – paitsi se oma pelko ja ahdistus.

      Tuo: ‘no sen aika näyttää’ on hyvä asenne! Emme koskaan voi olla 100% tulevaisuudesta. Emme voi hallita tulevaisuutta. Murehtimalla ja huolestumalla me ikäänkuin koetamme hallita sitä, mutta aiheutamme vain itsellemme lisää stressiä – ja ahdistusta. Joten kun pystyy ottamaan tyon asenteen, niin säästää itseltään turhaa ahdistusta.

      Kurssini voi hyvin olla viimeinen niitti mitä tarvitset. Mutta se edellyttää jälleen itsensä panemista peliin. Kurssissahan on tehtäviä jotka tekemällä oppii. Terapiassa minä hiostan potilaitani tekemään samanlaisia tehtäviä (jotka silloin tietenkin laaditaan yksilöllisesti), mutta kurssissa vastuu on itsellä – ja kurssin ainoa heikkous on juuri tämä. Kukaan ei ole potkimassa takapuoleen ja silloin joskus loppuu motivaatio…tuntuu, että kyllä tämä jo tiedetään…ja niin usein onkin, mutta idea ei ole vain tietää päällänsä, vaan tehdä ja siten kokea, myös tunteella – ja päästä siten pelosta, tai sen rajoittavasta vaikutuksesta.

      Jos uskot, että pystyt tutkimaan ja kyseenalaistamaan ja tarvittaessa muutamaan tapoja millä olet reagoinut omiin tunteisiin ja omiin ajatuksiin eri tilanteissa, niin kurssimateriaali – niinkuin kognitiivinen terapia yleensäkin – toimii ällistyttävän tehokkaasti. Uskon, että olet valmis siihen, koska jo olet muuttanut uskomuksiasi ja vähentänyt pelkoasi…kokeile ihmeessä kurssia jos uskot vielä haluavasi tehdä asioita eri tavalla, et sinä siinä ainakaan isoja menetä…korkeintaan sen 17€ ja jonkin verran aikaa…mutta voit iskeä sen niitin paniikille.

      Toisaalta jos uskot, että alat jo muutenkin toipua, niin et ehkä tavitse mitään muuta kuin tuon: ‘sen aika näyttää’. Eli ota rennosti ja odota…huomaat ehkä, että hallitset elämääsi aivan hyvin.

      Mitä tahansa teetkin, tsemppiä, ja kiitos viesteistä,

      Ari

  • Mako

    Reply Reply April 15, 2014

    Moikka,

    Oireethan ne tällä hetkellä on se pahin vastus. Onko sinulla kokemusta siitä että missä aikataulussa voidaan olettaa myös näiden oireiden alkavan pikku hiljaa häipyvän, jos pelkoreaktiot on muuten saatu kuntoon.

    Oireita tuntuu tulevan joskus ihan pikku asioista eli tuntuu että elimistö on kuitenkin vielä viritetty pikkuisen liian kireeksi.

    Mako

    • Ari

      Reply Reply April 15, 2014

      Moro vaan Mako,

      Ongelmalliset oireet häipyvät saman tien kun et pelkää niitä…Käytännäössä useimmat potilaani pääsevät oireista joita kokevat ongelmaksi noin 5 viikossa (tapaamme kerran viikossa, siksi itsehoitokurssikin on laadittu 5 askelen kurssiksi). Jotkut ovat päässeet ongelmasta parissa päivässä…mutta nuo ovat siis saaneet yksilöterapaa.

      Stressi ja se, että elimistösi saattaa olla tosiaan viritettynä kireäksi voivat kyllä pitää yllä jonkinlaista oireilua pitkään ja jopa loputtomasti jos stressi ei vähene…

      Vastatakseni täsmällisesti pitäisi tietää paljon enemmän niistä oireista, mutta se ei onnistu muuta kuin yksilöterapian puitteissa. Kuitenkin, kuten aiemmin totesin, mielestäni jos oireet vaivaavat vielä viikkoja niin silloin tarvitset apua…tämä tietenkin riipuu siitä mitä koet oireiksi. Ahdistuksen oireistahan ei itse asiassa voi eikä pidäkään päästä eroon…oireitten takanahan on aina syy. Oireita siis ilmenee ja se on OK mutta jos ne vaivaavat, niin se ei ole OK.

      Kuitenkin on hyvä huomata, että monesti (kokemukseni mukaan aina) epämiellyttävät oireet pitää yllä alitajuinen pelko. Pelolla tässä tarkoitetaan aikaa laajaa skaalaa tuntemuksia…Potilaani ovat huomannet, että kun ‘luomme heille’ paniikin terapiassa, niin he yllätyksekseen huomaavat, että ovat pelänneet jotakin mistä eivät ole edes tietoisia silloin kun ei ahdista…kurssin askeleessa 3 käsitellään tätä.

      JOs olet mielestäsi päässyt peloista, mutta silti koet epämiellyttäviä oireita, niin varmaankin paras tapa nopeuttaa niistä selviämistä on erilaiset rentoutusharjoitukset. Tämä ei siis ole mikään temppu mikä tehdään kun tulee paniikki (mikä olisi suojakäyttäytymistä ja vain ylläpitäisi alitajuista pelkoa), vaan säännöllisesti kerran päivässä pidetään pieni rentoutusharjoitus, vaikkapa 10 minuuttia istutaan ja keskitytään vain hengitykseen…ei mihinkään muuhun…sille hengitykselle ei tehdä mitään, eikä koeteta muuttaa hengitystä mitenkään, mutta vain tarkkaillan sitä. Kun ajatus lähtee harhailemaan, niin palautetaan se aina hengitykseen…tämä on mindfulness tekniikka mistä saat lisäoppia varmaan aika helpolla netissä…

      sellaista nyt koettaessani vastata kysmykseesi…näin viestimällä kirjoittamalla ei ole mahdollista saada täyttä kuvaa siitä mitä toinen tarkoittaa ja olen voinut käsittää väärin tarkoituksesikin…bloggaaminen lisäksi on aika rajoitettua, eikä mitään terapiaa ainakaan. Joten asioita jää aina arvailun varaan. Toivon kuitenkin, että sait jonkin verran selvyyttä asiaan.

      Ari

  • Mako

    Reply Reply April 15, 2014

    Moikka,

    Juuri tuota hain mitä kirjoittelit.

    Luulen että nämä epämiellyttävät tuntemukset ovat sekoitus alitajuntaan jumiutuneita juttuja ja stressin yhdistelmää. Vasta nyt olen oikein todella alkanut tajuamaan, että vaikka nämä oireet ovat todella ikäviä, niistä ei koidu mitään vaaraa.

    Kiitos sinulle kovasti avusta. Tulen varmaan tilaamaan tämän sinun lehtisen ja käännän kaikki kivet ja kannot, että tästä kesään mennessä selvitään.

    Mako

  • Mako

    Reply Reply April 23, 2014

    Moikka Ari,

    Hommasin kirjasi ja kovasti sitä olen tässä kahlaillut läpi ja uskon että siitä on paljon apuja. Muutama asia tuli heti mieleen joita haluaisin kysäistä omien kokemusten ja luettuani sinun kirjasi.

    miten pitäisi suhtautua seuraavanlaiseen tilanteeseen?
    – olet esim. työmaalla ja saat vaikka puhelun että pitäisi lähteä työreissuun. omasta kokemuksesta tiedän, että se ottaa mahasta ja aiheuttaa pienimuotoisen ahdistavan tilanteen. Sehän on selvä, että sinne mennään, mutta tuo reagointi tuollaiseen äkilliseen tilanteeseen aiheuttaa ainakin minulle tuntemuksen joita en haluaisi kokea ja jota en kokenut ennen tätä panikointia. Sama koskee myös vierailuja tmv.

    kirjoitit myös että pitäisi olla valmistautunut takapakkeihin altistumisen aikana. monesti olen miettinyt, että miten sellaiseen tulisi suhtautua “oikeaoppisesti” ettei siitä olisi haittaa positiiviselle kehitykselle.

    Kiitoksia kirjasta

    t. Mako

    • Ari

      Reply Reply April 27, 2014

      He Mako,

      mukava kuulla, että olet jo huomannut, että kurssin menetelmistä voisi olla apua. Todellinen muutos tulee tietenkin vasta sitten kun alat käytännössä soveltaa niitä menetelmiä, ainakin askeleita 1-4. Askel 5 on ikäänkuin bonus jota läheskään kaikki eivät käytä, mutta joillekin se on osoittautunut juuri siksi askeleeksi mikä vie lopunkin pelon ahdistavista tunteista.

      Kysymyksesi oli sitä, miten pitäisi suhtautua kun kokee ahdistukseen liityviä tuntemuksia, mm. mahassa.

      neuvoni on, että teet sen silti. Sanoitkin, että menet sinne työkeikalle.

      Mieti, mikä on pahinta mitä siellä voi sattua?

      Vastaus kysymykseen, mikä on pahinta mitä voi tapahtua kun menen sinne, vaikka ahdistaa ja mahasta ottaa, on varmaankin:

      se, että ahdistaa!

      Pahinta mitä voi tapahtua, on, että ahdistaa…ei mitään muuta…

      Onko ahdistusreaktio vaarallinen?

      Lue uudelleen kurssi. Älä ainoastaan lue, vaan tee se. Aivan kurssin alussa selitetään miksi ahdistusraktio ei ole paha, eikä vihollinen. Koska se ei ole paha eikä vihollinen, niin sitä ei kannata vastustaa.

      Lue kurssin askeleen 4 alkusanat ja askelesta viisi sivusta 115 eteenpäin.

      opit tekemällä, että ainoa keino päästä ahdistuksesta on paradoksaalinen: älä yritä vastustaa sitä. Opetat alitajunnallesi, että kertakaikkiaan mitään pelättävää ei ole…toisaalta niinkauan kuin jotenkin kamppailet noiden tunteiden kanssa, taot sitä vanhaa pelkoa alitajuntaasi ja siksi koet reaktion (esim ne maha oireet) uudestaan ja uudestaan.

      Pelosta ja tilapäisestä ahidstuksesta huolimatta:
      tee se.

      Terveisiä koleasta Britanniasta,

      Ari J

  • Jaana

    Reply Reply June 8, 2015

    Moikka Ari! Ihanaa että olen löytänyt sinut, lukenut kirjasi ja saanut voimia taistella paniikkia vastaan. Sain ensimmäisen kohtauksen kaksi vuotta sitten ja silloin jäin paniikin kierteeseen, sain lääkityksen ja ajan kanssa asia jäi unholaan. Taustalla oli pitkä jakso stressiä. oli kaikenlaista pientä ongelmaa ja kun asiat ratkesi niin äiti romahti. Tuon jälkeen sain diagnoosin autoimmuuni tyreodiitista. alkuvuonna lopetin paniikkihäiriö lääkityksen, mutta ongelma palasi maaliskuussa samassa yhteydessä kun liikatoiminta villiintyi lääkityksestä huolimatta. jäin paniikin pelkoon taas ja tällä kertaa en ole pelännyt enää fyysistä ongelmaa,mitä ensimmäisellä kerralla. nyt pelkoa on ollut hulluksi tulemisen pelko. Olen noudattanut ohjelmaasi ja tällä kertaa hain itse apua mielenterveystoimistosta. Olemme siellä käsitelleet hoitajan kanssa lapsuutta,jossa sain elää narsistisen isän silmä tikkuna. mt hoitajan mukaan suoritan aikuisena todistaakseni että isäni henkinen mitätöinti ei ole totta,sillä ajan itseni stressiin ja sitten tulee paniikki. nyt kun lapsuutta on avattu,olen itkenyt paljon. Onko normaalia että nuo asiat purkautuvat noin vai tuleeko tässä nyt masennus kaupan päälle? nauran ja iloitsen kun paniikki ja ahdistus ei pelota. joskus jopa unohdan sen. Pitäisikö minun ajatella että itkeminen on tässä kohtaa tuo itkeminen on normaalia vaikka olen asioita ennenkin käsitellyt. en koskaan kuitenkaan ammattilaisen kanssa. täytyykö minun silti rohkeasti jatkaa puhumista ja mahdollisesti paniikki olisi joskus historiaa?

    • Jaana

      Reply Reply June 8, 2015

      Toivoisin myös että voisin käsitellä sinun kanssasi asioita, olen hirveästi tykästynyt tyylisi hoitaa paniikkia. Voisitko tarjota terapian hintaa sähköpostiini jos voisimme sähköpostitse keskustella asioita puhki. Skype ei onnistu pienten lasten kanssa…

      • Ari

        Reply Reply June 9, 2015

        Hi Jaana,

        Hauskaa, etta olet tykastynyt tyyliini 🙂 voin kylla pistaa viestia sahkopistiisi, annan nytkin jonkin verran terapiaa sahkopostitsekin – ja myos puhtaasti chattailemalla. Ymmarsinko oikein, etta et lasten takia oikein pysty sitoutumaan kellon aikoihin, ja siksi sahkoposti olisi helpompi? No, voin tosiaan pistaa mailin (viimeistaan perjantaina), niin voimme keskustella asiasta lahemmin…voisitko olla niin ystavallinen, etta muistutat minua jos et saa sita mailia ennen vkl, olen aivan viime paivina ollut purjeissa kun olen ottanut hiukan liikaa toita ja paivat ovat venyneet… muta koska emailaus on itsellenikin oikeastaan helpompi juuri samasta syysta:ei tarvitse sitoutua kellon aikohin, niin voimme asiaa kylla harkita.

        Ota rennosti,

        Ari

    • Ari

      Reply Reply June 9, 2015

      Hei Jaana,

      Paljon kiitoksia tuosta positiivisesta kommentista, on todella hauska kuulla, että olet saanut kurssini lukemisesta apua.

      Loistava juttu, että hakeuduit mielenterveystoimistoon, vaikka sinulla onkin biologinen vaiva (autoimmuuni tyreodiitti). Tutkimukset ovat nimittäin viime aikoina osoittaneet yhteyksiä kilpiraussairauksien ja psyyken välillä. Vaikka oikea kilpirauhashoito auttaa myös psyykkisiin oireisiin, niin ne voivat olla oma itseään vahvistava ongelma myös jota i paranneta pelkällä kilpirauhaslääkityksellä.
      Uskon muuten helposti, että hoitajasi on oikeilla jäljillä puhuessaan tuosta miten nyt käsittelet isäsi henkistä mitätöintiä…on odotettavissa, että asian käsittely on sekä stressaavaa, että sellaista, että se nostattaa vaikealta tutuvat emootiot pintaan, jolloin voi tuntua kurjalta – ja itkettääkin. Emootioden purkautuminen talla tavalla on täysin normaalia – ja oikeissa puitteissa tervehdyttava.

      Tuo on kiinnostavaa, kun sanot, että olet asiaa ennekin käsitellyt – ja siksi nyt arvelet, että onko normaalia vielä itkeä – ja tuleeko tässä nyt masennuskin. Se riippuu siita miten onnistuneesti olet asian ennen käsitellyt – joskus käytämme huomaamattamme sisäisiä ja hienovaraisia välttelymekanismeja – ja asia minkä luulemme käsitelleemme onkin vain haudattuna rojun alle. Mutta tämä siis vain yksi mahdollisuus…joka tapauksessa ollakseni täysin rehellinen: on toki mahdollista, että kun traumaattiset kokemukset otetaan uudelleen käsittelyyn seurauksena voi olla uudelleen traumatisointi – ja vaikka masennuskin, jos haavat avain avataan – eikä sitten tehdä muuta. Mutta nythän olet ymmärtääkseni päässyt ammattilaisavun piiriin, ja ei pitäisi siis tapahtua, että vain avaat haavat, vaan myös vastaat sille isäsi kriittiselle/mitätöivälle äänelle.

      Suosittelen, etta keskustelet tästä pelostasi avoimesti hoitajasi kanssa….tallainen tyo on aina pelottavaa ja raskastakin, ainakin alkuun…mutta oma kokemukseni on, että traumatyo kannattaa, paniikista samoin kuin masennuksesta ja muista epatoivotuista ja rajoittavista emootiosta paasee eroon. Mutta toki se yleensa vaatii kokeneen psykoterapeutin avun. (en ole varma, että saatko siis psykoterapiaa)
      Yhteys paniikkiin voi olla juuri tuo tilapainen asian käsittelystä tuleva sisäinen stressi, mutta on mahdoton sanoa enempää ilman perusteellista arviointia.

      Otahan rennosti
      Ari

  • Jaana

    Reply Reply June 12, 2015

    Moikka Ari ja kiitos vastauksista!! Kyllä pelkkä sähköposti voisi olla paras vaihtoehto!! En saa varsinaista terapiaa vaan puramme asioita mt hoitajan kanssa. Minulla ei kuitenkaan ole vielä “paha” tilanne paniikin kanssa. Lähinnä itse liiallisesta pohtimisesta ja analysoinnista johtuen luon paniikin kehää.. Paniikki ei vaikuta sosiaalisiin tilanteisiin ja kohtaukset eivät ole pahimpia mahdollisia… voi olla että ihan muutaman sähköposti riittää kohdallani, jos olet valmis lukemaan kilometrin mittaisia viestejä 😉

    • Ari

      Reply Reply June 15, 2015

      Hei Jaana,

      sopiiko sinulle, etta vaihdamme alustavat sahkopostit juhannuksen jalkeen? On aika matalalentoa juuri nyt, ja silloin olisi parempi lukea kilsan pituisia viesteja 🙂 jos tama kay, niin pistahan tulemaan viesti ‘varaa terapiaa’ tabin kautta

      http://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

      palataan asiaan piakkoin,

      Ari

  • Jaana

    Reply Reply June 13, 2015

    Moikka! Ajattelin jakaa tämä viikon kokemukset muillekin jos siitä joku kokisi saavansa apua. Minulle on sanottu, että älä vertaa itseäsi muihin. Älä lue netistä muiden kokemuksia ja jätä diagnoosit lääkäreille… no minulla oli paniikin suhteen loistavaa aikaa lähes kolme viikkoa ja ennen edellistä mt hoitajalla käyntiä tuli illalla ahdistus. Käynnin jälkeen itkin usein ja ajattelinkin että nyt tosiaan masennun. Vielä kun sanottiin että oli voi hetkeksi huonontua oli soppa valmis. Tulkitsin itkemisen niin että nyt mennään taas lujaa alas ja oloni ja asiat huonontuu. Olen alunperin toisinaan saanut paniikissa ajatuksen, että mies kuristaa minut. Nyt kun tuli ajatus, että mitä jos sekoan ja teen lapsille jotai, se oli kamalaa. Takerruin siihen, sillä aivan kukaan normaali äiti edes saa tuollaisia ajatuksia ja aloin pelkäämään niitä. Loppupeleissä ei edes tullut ajatuksia vaan ajatus, että mitä jos nyt tulee ajatus ja ajattelen näin ja sitten Takerruin siihen. Olin kai ajatellut että nyt kun kerran menee huonommin tulen oikeasti hulluksi. Kehotan äitiä ja miestä ajoissa käskeä lähteä laitokseen että ihmiset on turvassa. Luin täältä blogista vielä erään äidin kommentin jossa hän takertuu seikkaan, että ei tiennyt onko kyseessä halu vai ei. Rakastan lapsiani yli kaiken , en koskaan voisi elää täällä päivääkään ilman heitä. Olen myös päättänyt että kukaan ei koskaan satut heitä kuten isäni minua satutti joten olen varmaan hirveän ylisuojelevainen. Mikään ei tunnu sydämen pohjassa niin hyvältä kuin heidän halauksensa. Ja juuri siksi syyllisyys kasvoi ja pelon ymmärtäminen vain ajatuksesi oli vaikeaa… tänään ymmärsin että tuosta kommentistasi että itkeminen on Tapani purkaa sisäistä stressiä pitää paikkansa. Sen jälkeen olo on helpottanut eikä itkun aikana ole ollut mitenkään toivoton olo.. nyt tajuan kuinka pienestä sain paniikin äärimmäisen mittasuhteisiin. Olen hyvä äiti, vahva ja loistava ihminen. Syyllistynyt olen itseäni paniikista ja kaikesta siihen liittyvästä. Tajuamatta kuitenkaan kuinka itse teen itselleni sitä lisää. Kiitos Ari tuosta lauseesta. Se itkeminen onkin hyväksi ja voimaannuttaa.. Ottakaa joku tästä opiksenne, vaikka toisinaan ne virheet täytyy tehdä aivan itse että niistä oppii!!

    • Ari

      Reply Reply June 15, 2015

      Kiitos tasta, varmasti moni saa voimaa kun jaat omat kokemuksesi missa et vain tuskaile niita kauheita ajatuksia ja ahdistusta, vaan myos kerrot mita positiivista olet oppinut. Ja on hienoa kun osaat huomata myos sen, etta olet hyva aiti…ja juuri siksihan tuollaiset ajatukset ovat niin raskaita.

      Itkeminen on tosiaan hyva asia. Itke kun itkettaa, ja tarise kun tarisyttaa…ala koeta lopettaa sita, siten paaset purkamaan varastoitunutta ahdistusta. Kun sen lisaksi opit oikeasti antamaan itsellesi arvoa ja huomaamaan miten vahan tuollaiset tunkeilevat ajatukset merkitsevat, ja etta ne eivat kerro sinusta mitaan pahaa, niin paaset voitolle turhasta pahasta olosta.

  • Jaana

    Reply Reply June 18, 2015

    Uskoisin että tuo isästä puhuminen ja ne ajatukset, että en koskaan halua olla kuten hän ja millainen olen, antoi omassa päässäni liikaa merkitystä tuollaisille ajatukselle… jatkoin kirjasi mukaista harjoittelua ym, sillä tyhmänä lopetin ne kahden viikon jälkeenkin olo oli normaali… ja viikon olen kärvistellyt kohtausten kanssa ja jatkuvassa jännitystilassa. Noille fyysisille oireille kun voi itsensä altistaa ja puhut aina kuinka se fyysinen oire laukaisee paniikin. Mutta entä jos tulee joku apua jos teen niin-ajatus (eli hulluksi tulemisen pelko/sekoamisen pelko) ja sitten kelaa ajatusta ja tulee paniikki. Eli voiko laukaisijana olla psyykkinen oire vai onko kuitenkin taustalla joku fyysinen tuntemus joka jää ajatuksen alle… Voiko noille ajatuksille tehdä muuta kuin antaa olla. Ovat kovasti vähentyneet, kun en ole jäänyt pyörittelemään niitä päässäni ja ajatellut että ei mitään merkitystä. Ehkä jopa sanonut kiitos tästä ja naurahtanutkin niille. Ihan kippurassa ei pysty nauramaan mutta halveksivat naurahdukset ovat minun keino…

    • Ari

      Reply Reply June 18, 2015

      Hei vaan,

      kylla psyykkinen oire, tai paremminkin psyykkinen tuntemus tai kokemus voi laukaista paniikin aivan yhta lailla kuin fyysinenkin. Korostan paniikkihairio kirjassa enemman fyysisia oireita koska ne ovat helpommin tunnistettavissa, ja aina mukana paniikkihairiossa. Mutta kylla laukaiseva tekija saattaa siis olla psyykkinen kokemus, ja usein onkin, kuten: tunkeileva (pakko)ajatus, mielikuva, traumaattinen muisto,…tai sellainen kokemus joka tuntuu oudolta (depersonalisaatio, derealisaatio ym), tai vain kun huomaa, etta ei pysty ajattelemaan,,,jne jne…

      Ajatusten on paras antaa olla. Kylla niille tehda voi, mutta tama alue on hiukan tricky, koska moni vain pahentaa tilannetta taistelemalla niita ajatuksia vastaan. En koskaan suosittele tallaista taktiikkaa itsehoidossa, enka edes aloitteleville terapeuteille. Kogn Terapiassa niita ajatuksia itsessaan ei koeteta poistaa…vaan niiden merkitysta itselle (jolloin ne kylla myos vahenevat)..mutta itsehoitona paras on jos voi antaa niiden olla, ja vaikka koettaa esim. mindfulness ym tekniikoita etta oppii olemaan enemman ajassa ja paikassa lasna.

      Ari

  • Jaana

    Reply Reply June 18, 2015

    lisätään vielä että ajatuksia on tullut aina kun kohtaukset ovat pahimmillaan ei kuitenkaan joka kohtauksessa mutta selvästi paniikkiin liittyy. Onko se niin että ensi tulee pelko paniikista, sitten pelko ajatuksista ja sitten tulee se ajatus ja paniikki? Nyt tunnollisesti kirjoitan taas ylös jokaisen kohtauksen ja altistusharjoituksia teen vähintään kerran päivässä kaikki… kyllä tämä taas voitetaan. Kunhan pelko ajatuksista katoaa 😉

  • Jaana

    Reply Reply June 19, 2015

    Näin kolme päivää paniikki kirjan tankkaus, joka päiväiset altistusharjoitukset, positiivinen mieli ja ehdoton paniikki päiväkirja jopa pienimmästä kohtauksesta ja tänään aamun jälkeen loistava olo. Siinä tulee myös voiton ja taistelunhalua kun projektin aloittaa… sitä ei vaan enää aio antautua ja asenne on se että tämä vielä perkele voitetaan!!! Mutta kyllä toimii!! Toivottavasti kaikki paniikista kärsivät löytäisivät nämä harjoitteet ja saisivat itselleen apua!!

    • Ari

      Reply Reply June 20, 2015

      Hei Jaana,

      oikea asenne, perkele, 🙂 kiitos myos kannustavasta viestista!

      harjoitukset on suunniteltu kokemusten perusteella. Ne on tosiaankin tarkoitus tehda, ja kun teet ne sinnikkaasti, kylla toimii, hieno homma etta olet ottanut taman asenteen.

      Jotkut yksiloterapiassasni olevat potilaani nimittavat naita harjoitteita (samanlaisia mita kirjassa opetetaan) ‘treeneiksi’, eli kun he suorittavat niita he menevat treeneihin. Vain treenamalla – ja toistamalla kehittyy…

      Onnea ja menestysta vain jatkossakin sinulle, kylla se nujerretaan!

      Ari

  • Jaana

    Reply Reply June 24, 2015

    Moikka taas! Mulla on ollut loistavia päiviä mutta maanantaina stressasin hirveästi ja päivä oli hirveä. Eilen sainkin kiitokseksi ajatuksen johon taas Takerruin. Ajattelin sitä ja se muutti myös muotoaan… Tietysti parempaan kun siitä en osannut päästää irti. Tai oikeastaan kun ajatus tuli osasin olla reagoimatta siihen ja sitten tulikin :että ei hemmetti miksi se ei tuntunut miltään, jokin koin kamala asia. Nyt olenkin sitten taas pelännyt pakko-oireista häiriötä ja vaikea uskoa että tämäkin kuuluu vain paniikkiin… Olen saanut ajatuksen sille tasolle että tajusin ettei se tunnu miltään. Tajusin sen, mutta huono omatunto kun tuollainen ajatus ei tunnu miltään. Analysoin sitä että tuliko se paniikin yhteydessä vai olenko oikeasti sekoamassa. Ja tänään aamulla kun on ollut hyvä olo niin heti piiskaa itseäni siitä, että onko joku vika kun voi olla noin onnellinen tuollaisen jälkeen ja nauraa tuollaisille asioille. Sitä kun on hyvä olo tekisi mieli jopa laulaa ja tanssia ja sitten soimaa itseään hyvästä olosta ja siitä nauttimista ajattelemalla että kyllä sun täytyy olla sekaisin kun mieliala noin heittelee… Olen täällä diagnosoinut itselleni jo pakko-oireista häiriön ja päätellyt olevani maanis depressiivinen sano nyt jotain järkevää että uskon tämän olevan vain paniikkia!! Lääkäri on diagnoosin tehnyt ja mt hoitaja eikä kukaan läheisistä ole huolissani mielenterveydestäni. Itse en nyt jotenkin usko siihen joka hetki vaan ajattelen olevani hullu eihän pelkkä paniikki tällaista tee….

Leave A Response

* Denotes Required Field