Kuinka lopettaa paniikkihäiriö – osa 1: AHDISTUS ON PARAS YSTÄVÄSI!

160_F_43936065_ZHL1yJ3sUPPRvS0hxXWM4aLATsklfqm4

…Tai ainakin yksi todellisista ystävistäsi, joka ikävä kyllä on hyvin väärin ymmärretty ystävä.

’Mitä?’ Melkein kuulen sinun ärjäisevän; ’ahdistus ystävä? Ahdistushan juuri estää minua elämästä! Ahdistuksen takia työpaikkahaastatteluni meni penkin alle. Sain paniikkikohtauksen kaupassa, enkä enää uskalla mennä minnekkään. Sosiaalisissa tilanteissa jännitän kuin hullu enkä saa sanaa suustani…kaiken aiheuttaa ahdistus, ja se muka on ystävä!’

Ahdistus on ystävä – ja paniikkihäiriö on voitettavissa

On totta, että ahdistukseen liittyvä pelko ja varsinkin paniikkihäiriö ja paniikkikohtausten pelko rajoittavat monen elämää. Jos on saanut paniikkikohtauksen hississä, niin varmasti pelkää hissiin menoa. Tai jos työpaikalla PowerPoint esitys meni hirvittävän jännittämisen –ja siis ahdistuksen – takia mönkään, sinua huimasi ja pelkäsit pyörtyväsi, niin et ole innokas pitämään PowerPoint luentoa yleisölle.

Tai jos käy niinkuin minulle kävi kerran: tuli autolla ajaessa, ruuhkaan jumittuneena, pissat housuun. Noloa ja epämukavaa. Tuon kokemuksen jälkeen kärsin vuosia ahdistuksesta ja liikenneruuhkien pelosta, aina etsien pysähdyspaikkoja ja aina tuntien tarvetta mennä vessaan. Ahdistuin. Autolla ajamisesta tuli vähitellen painajainen, ja tilanne meni siihen, että aina autoon istuessani tuli kova pissahätä, vaikka olin juuri käynyt vessassa. Tee siinä sitten matkaa! Aloin kulkea junalla mieluummin kuin autolla, joten ahdistus siis rajoitti elämääni.

Mutta kaikesta edellä mainitusta huolimatta tarkoitukseni on tämän blogin artikkelieni avulla osoittaa, että ahdistus itse ei ole vihollinen, vaan ystävä. Sinä voit jopa oppia kääntämään ahdistuksen eduksesi, voit suoriutua paremmin lievän ahdistuksen ansiosta. Toisinaan jopa nautit ahdistuksesta, jos vain opit näkemään tuon ystävän todellisen luonteen!

Tästä kaikesta aion kirjoittaa artikkeleissani tässä blogissa.

Myönnän, että blogin otsikko on provosoiva. Ahdistus voi tosiaan olla kierolta tutnuva ystävä…Koko tähän asti kirjoittamani vaatii selventämistä.

Kun sanon, että ahdistus on ystävä, tarkoitan kykyä ahdistua ja tarkoitan myös ’ahdistusreaktiota, tai pelkoreaktiota’

Mitä siis on ahdistusreaktio/pelkoreaktio? Siitä kirjoitan paljonkin tulevissa artikkeleissa, mutta nyt lyhyesti: ahdistusreaktio on sinun reagointisi uhkaan. (Paniikkikohtauskin on reagointi koettuun, oletettuun, uhkaan. Siitä mikä tuolloin on ’uhka’, myöhemmin lisää.) Kun huomaat jotain pelottavaa tai uhkaava, niin saat ahdistusreaktion. Joissakin tilanteissa sitä kutsutaan ’taistele tai pakene’ reaktioksi. Jos siis vaikka huomaat yhtäkkiä, että auto lähestyy sinua nurkan takaa juuri kun olit ylittämässä tietä, niin toimit nopeasti: hyppäät takaisin jalkakäytävälle sydän pamppaillen! Jos olet nopea, niin teet muutakin, ehkä näytät sormea kuskille ja huudat jotain sopivaa..!

Opetus on se, että juuri ahdistusreaktiosi pelasti sinut kaahailevan kuskin auton alle jäämisestä.

Itse ahdistusreaktio tuossa tilanteessa toimi näin: 1. Kuulit auton lähestyvän renkaat ulvoen 2. Käänsit nopeasti pääsi ja huomasit auton aivan lähellä 3. Ilman erillistä ajattelua hyppäsit turvaan! (et ajatellut: ’auto näyttää lähestyvän, mikä olisi viisain tapa toimia…?’). Toimit automaattisesti – ja tehokkaasti.

Kehossasi ja mielessäsi tapahtui salamannopeita muutoksia: sydän alkoi hakata tuhannesti, hengityksesi kiihtyi, pupillit laajenivat…kaikki siksi, että voisit toimia nopeasti, ilman hidastavaa ajattelua.

Vaikka toimit ’automaattisesti’ tuossa tilanteessa, ei mielesi silti tyhjä ollut. Päinvastoin. Ahdistustilanteessa mieli huomaa ja tarkkailee supertehokkaasti kahta asiaa:

  1. Uhkaa (tässä tapauksessa auto)
  2. Pakokeinoa (tai taistelukeinoa)

Tästä reagoinnista johtuu, että ahdistuessa on toisaalta vaikea keskittyä mihinkään, mutta toisaalta mieli laukkaa ja ajatukset ovat jossakin, mikä koetaan uhaksi.

Joka tapauksessa, oliko tuossa tilanteessa ahdistus vihollinen?

Eipä ei, vaan ystävä! Se auttoi sinut turvaan.

Ahaa, mutta on totta, että kun ahdistut hulluna työpaikkahaastattelussa, saat paniikkikohtauksen kaupassa, tai olet superujo ja ahdistut toisten seurassa, pelkäät mokaamista…silloin kyseessä on jotakin muuta, eikä ahdistus palvele mitään. Pitkään jatkunut ahdistus lisäksi aiheuttaa kaikenlaista muuta: sosiaalista syrjäytyneisyyttä, masennusta jne. Pahimmasta päästä on paniikkihäiriö. Paniikkihäiriö on oma lukunsa, se on häiriö joka kehittyy kun sitten alat pelätä omaa ahdistustasi – tai paniikkikohtausta niin paljon, että peko alkaa rajoittaa elämääsi. Siitä myöhemmin lisää, mutta siis lyhyesti jo nyt: paniikkihäiriö EI ole ystävä!

Paniikkihiriö ei ole ystävä joten potki se pois!

Tuo yllä oleva on kaikki totta, paniikkihäiriö ei tosiaankaan palvele mitään, eikä ole ystävä…mutta silti aion osoittaa, että edelleenkin itse ahdistus ei ole vihollisesi. Se, mitä ahdistuksen pelko saa aikaan, se miten se rajoittaa elämääsi..se on vihollinen.

Väitteeni on tämä:

Voit päästä eroon liiallisesta ahdistuksesta ja jopa sellaisesta vaikeasta ongelmasta, kuin paniikkihäiriö, paradoksaalisesti, oppimalla olemaan pelkäämättä sitä. Jos kärsit paniikkihäiriöstä, niin voit oppia tietyt tekniikat joiden avulla käännät pelkosi nurin.

Olen itse konenut paniikkikohtauksia. Tiedän kokemuksesta kuinka pelottava kokemus se voi olla. Luulin, tai olin varma, että kuolen…

Lisäksi olen hoitanut (kognitiivisena terapeuttina) satoja paniikkihäiriöstä kärsiviä ihmisiä. Tiedän mitä ahdistus on. Tiedän mitä paniikkihäiriö on. Siksi en ihmettele yhtään, jos suhtaudut varauksellisesti ajatukseen, että liiallisesta ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä sekä paniikin pelosta voisi jotenkin päästä eroon. Useimmat sen vuoksi keskittyvät taistelemaan itse paniikkia – tai ahdistusta vastaan…ja se on loputon taistelu. Tällöin taistelet itse asiassa ahdistuksen ja paniikkihäiriön oireita vastaan. Et suinkaan opi olemaan pelkäämättä sitä.

Mitä luulet alitajuntasi oppivan kun aina pelätessäsi vaikka hissiin menoa ahdistuksen tai paniikkikohtauksen lähestyessä toimit seuraavasti: joko vältät sinne menoa kokonaan, tai esimerkiksi istut alas (eräs potilaani istui hissin lattialla paniikin iskiessä) tai ehkä nojailet seinään?

Eikö niin, että opit vain sellaisen läksyn, että ’hissi aiheuttaa paniikkikohtauksen’, ja ’minun on pakko toimia, pakko istua, nojata tms. jotta pärjään’..alitajuntasi oppii reagoimaan ahdistuksella koska siellä on uhka.

Mutta jos et enää pelkäisi hissiä – tai paniikin tunnetta!!- niin ahdistuisitko? Tässä juuri on paradoksi!

Tulevissa artikkeleissani kirjoittelen lisää edellämainitusta paradoksista. Kerron vinkkkejä siitä miten voit alkaa vapautua paniikista, paniikin pelosta, ahdistuksen pelosta ja todellakin:

Siitä, miten päästä liiallisen ahdistuksen pelosta eroon, ja lopettaa paniikkihäiriö – ja jopa kääntää ahdistus eduksesi!

Arvostan kovasti, jos kirjoitat kommenttisi! Artikkeli on paikon paradoksaalinen, koska ahdistus ja paniikki ovat niin kovasti paradoksaalisia, ja siksi on todennäköistä, että tässä vaiheessa et aivan niele kaikkea väittämääni. Luen mielelläni kommentteja ja vastailenkin.

Lisäksi kirjoitan lisää aiheesta ja laajennan aihetta eri alueille, kuten:

esiintymisjännitys, ujous, itsevarmuus, sosiaalisten tilanteiden pelko, pakko-oireinen häiriö, erilaiset fobiat… Kaikkeen liittyy ahdistuksen rajoittava vaikutus…mutta minun opettamallani paradoksaalisella menetelmällä sadat ovat päässeet eroon ahdistus-ongelmastaan niin, että he eivät enää ahdistu liiallisesti, eivät saa paniikkikohtauksia, tai kärsi vaikkapa paniikkihäiriöstä.  Toisaalta he saavuttavat ne todelliset tavoitteet mitä he haluavat, mutta mistä ahdistus on tähän saakka rajoittanut heitä!

71 Comments

  • admin

    Reply Reply August 28, 2013

    Hei vaan K, kiitos viestistäsi jonka lähetit kommentit ‘ota yhteytä’ boksin kautta. (Viesti ei näkyvissä blogissa)

    Vastasin sinulle suoraan sähköpostiisi, mutta pistän pääkohdat vastauksestani myös tähän.

    Tiedustelit, että pitäisikö sinun jotenkin muuttaa ajatteluasi, ja hallita paniikkiasi. Kerroit, että ahdistuksesi vaikuttaa siten, että et voi mennä kaveriden kanssa ulos,käydä kaupassa ja koulussa on vaikea käydä tai sieltä pitää paeta…joten paniikki selvästi rajoittaa ja jopa hallitsee elämääsi, joten on ymmärrettävää, että haluat hallita sitä, tai ‘muuttaa ajatteluasi’

    Vastaukseni oli:

    Teoriassa jos voit alkaa ajatella toisin, eli siis siten, että et pelkää etkä ajattele mitä muut ajattelevat sinusta tms., niin se auttaa. Käytännössä kuitenkin on lähes mahdotonta pakottaa itsensä ajattelemaan tietyllä tavalla. Itse asiassa usein se, että yrittää pakottaa ajatuksiansa tekee ne kielteiset ajatukset – eli pelot – vain sitkeämmiksi. Mitä enemmän yrität olla ajattelematta jotain mitä pelkäät, sitä varmemmin se pomppaa aina esiin. Joten tuo strategia ei toimi.

    Toisaalta kysyit paniikin hallitsemisesta. Jos olet lukenut maksuttoman kurssikirjani niin ehkä jo tiedätkin vastauksen. Paniikkireaktio = pelkoreaktio = ‘taistele tai pakene’ reaktio. Tuo reaktio on olemassa sinun hyödyksesi. Paniikissa se vain menee päälle turhaan. Mutta jos koetat hallita reaktiota niin koetat tukahduttaa oman ‘hälytysjärjestelmäsi’ . Lopputulos on, että et pääse eroon paniikin aiheuttajasta. Pelosta.

    Miten siis voitat sen paniikin ja ahdistuksen joka nyt vaikuttaa sinuun niin, että et voi olla kavereiden kanssa, käydä kaupassa ja jopa kuolunkäyntikin on vaikeaa?

    Vaikka et voi pakottaa itseäsi ajattelemaan tietyllä tavalla niinkuin sanoin, voit silti oppia olemaan pelkäämättä sitä ahdistusreaktiota.

    Ajattelehan: kun et pelkää jotakin, niin saatko silloin paniikikohtauksen? Et tietenkään. Paniikkikohtaus on pelkoreaktio!

    Kysyisin sinulta:

    1. Oletko aina ollut helposti ahdistuva?
    2. Oletko aina huolehtinut monesta eri asiasta, siitä, että asiat voivat mennä pieleen? Eli, oletko usein huolissasi.
    3. milloin ensimmäisen kerran koit paniikin tunteen, oliko se tuo puukkotapaus, vai koitko joskus jo aiemmin sellaista?
    4. Miten haluaisit elämäsi olevan toisin? Eli mitä teet toisin kun et enää panikoi? esim: menetkö kavereiden kanssa ulos, matkustatko jne.
    5, Koska viimeksi sait panikkikohtauksen?
    6. Mitä teit tuossa tilanteessa jotta tuntuisi paremmalta?
    7. Mitä haluat tehdä silloin, kun paniikki ei ole enää ongelma?

    Jos vastaat noihin kysymyksiin, niin saan hiukan paremman kuvan siitä mitä tapahtuu juuri nyt.

    Terveisin

    Ari

  • Roope

    Reply Reply September 2, 2013

    Loppuuko pelko siten niin, että pakottaa itensä vaan pelosta huolimatta. Itse saan paniikkikohtauksen jos ajan isolla tiellä. Alkaa vain tuntua että jotenkin sekoaa tai menee hallinta. Ihan outo tunne ja sitten pelkään että ajan kolarin tms. Olen siksi aina välttänyt ajamasta isoilla teillä…
    Pitääkö vaan siis mennä sinne tielle? Työmatkat ym. menee kyllä pikkutietä, mutta joskus olis kiva mennä vaikka lomalle autolla. En oikein voi mennä lentokoneellakaan kun saan sielläkin paniikkikohtauksen. Eli pitäiskö siis vaan mennä koneeseenkin? Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin jos saan paniikkikohtauksen ja koneesta ei pääse pakoon.

    Roope

    • admin

      Reply Reply September 2, 2013

      Hei Roope,

      Periaatteessa olet oikeassa. Kun pakotat itsesi kohtaamaan pelkosi, eli vaikka siihen, että ajat isolla tiellä vaikka pelkäätkin paniikkikohtausta, niin ahdistus ja paniikki voivat vähetä. Tämä johtuu siitä, että huomaat, että mitään pahaa ei tapahdukaan vaikka menet sinne mitä pelkäsit.

      Mitä useammin teet sen mitä pekäsit, ja mitään pahaa ei tapahdu, niin sitä vähemmän alitajuntasi tulkitsee tilanteen vaaralliseksi. Eli pelko vähenee. Silloin paniikin oireet vähenevät.

      Ongelma tässä strategiassa on kuitenkin se, että vaikka ajatkin tiellä missä pelkäsit pankikovasi, ja siten opit, että pahin ei tapahdu, niin kuitenkin saatat yhä -ainakin alitajuisesti- pelätä itse sitä paniikin tunnetta. Eli sitä outoa tunnetta ja siihen liittyviä pelkoja esim. että ajat kolarin…Näin ollen olet päässyt vain oasasta pelkoa eroon: siitä osasta mikä liittyy tiellä ajamiseen ja itse paniikkikohtauksen saamiseen. Saatat silti pelätä vielä sitä paniikkikohtausta, ja jos se jossain muussa tilanteessa (vaikkapa siellä lentokoneessa)iskee, niin pelkäät sitä taas…tai välttelet tai käytät ns. ‘turvakäyttäytymisiä, mistä puhun paljonkin kurssissani.

      Eli koet edelleen ‘pelon pelkoa’, ja juuri tämä pitää yllä paniikkihäiriötä.

      Silloin paniikin pelko edelleen rajoittaa elämääsi.

      Myös jos ajoharjoituksesi ‘epäonnistuu’ ja saatkin pelätyn ahdistuskohtauksen, niin pelko saattaa tulla takaisin kahta kauheampana.

      Periaatteessa olet siis oikeassa, mutta ota huomioon nuo seikat. Lisää tietoa ja askel askeleelta etenevät menetelmät saat kurssistani http://paniikkihairio.fi/paradoksaalinen-ohjelma/

      Tsemppiä vaan ja kysele ja kommentoi blogissa milloin vain!

      (vastaan kyllä sähköposteihinkin, mutta blogikommentit hyödyttävät kaikkia)

      Ari

    • Niko

      Reply Reply September 2, 2013

      Itselläkin oli tuo sama ongelma kuin sinulla roope, että ei pysty isoilla teillä ajamaan. Mutta olen päässyt sen yli jo ja nykyään pystyn ajamaan isolla tiellä ilman minkäälaisia ongelmia ja pystyn nauttimaan siitä. Omalla kohallani jouduin joka aamu ajamaan töihin vain isoa tietä, ajoin varmaa jonkuun viikon verran sitä ja sen jälkee ei ole tullut mitään ongelmia vastaan!

      Ari: pystyisitkö vielä kertomaan minulle kun sanoit sähköpostissa että “Tähän liitty kuitenkin joitakin ongelmia” olisin todella kiinnostunut tietämään että minkälaisia?

      • Ari

        Reply Reply September 2, 2013

        Hei Niko,
        Kiitos kommentistasi.
        Ei sinulle välttämättä tule mitään ongelmaa siitä, että kohtasit pelkosi ja vain teit sen. Teit aivan oikein, ja nyt pystyt ajelemaan isollakin tiellä! Sen sijaan jos olisit vain jatkanut välttelyä, mitä olisi tapahtunut paniikille? Entä paniikin pelolle? Entä työllesi! Joten mentelmäsi oli aivan oikea.

        Ongelmalla tarkoitin sitä, että paniikkihäiriö on hyvin paradoksaalinen ilmiö. Vaikka et enää pelkää ajamista isolla tiellä, niin saatat silti vielä pelätä ahdistusta! Kun taistelet paniikkikohtausta/ahdistusreaktiota vastaan ja ajattelet hallitsevasi sitä, niin tapahtuu paradoksi: paniikin pelko mielessäsi (ns. alitajunnassa) lisääntyy. Sitten, vaikka hallitsetkin paniikkia jossakin tilanteessa, niin jos ahdistut jossain muualla, niin pelkäät sitä itse ilmiötä, eli niitä paniikkikohtauksen oireita.

        On hyvä, että et enää pelkää ajaa isoja teitä! Mutta pelkäisitkö vielä kuitenkin jos jossain tilanteessa kokisit ahdistuksen oireita? Oireita, kuten: outo tunne päässä, että ei ole itse paikalla, on jotenkin ulkopuolinen, on vaikea tai mahdoton keskittyä, sydän hakkaa, huimaa…ja alkaa pelottaa…
        Jos kokisit tällaista ja sitten pelon takia alkaisit taas vältellä jotain muuta, tai tekisit asiat jotenkin niin, että voitat sen tunteen, niin silloin pelkäisit itse ahdistusta. Kyseessä olisi ’pelon pelko’. Vilkaise kurssikirjasta luku *Agorafobia* ja sen jälkeen seuraavat luvut missä käsitellään paniikkiin liittyviä oireita…mm: *Miten hallita paniikin oireita* Katso myös sivu 11-12.

        Eli yksinkertaisesti: se mitä jokaisen joka panikoi pitäisi oppia jotta he pääsevät kokonaan paniikista on se, että ei ole mitään syytä pelätä!
        Sinun kohdallasi tilanne saattaa olla jo aivan hyvä. Et ehkä enää pelkää ahdistustakaan. Se mitä teit kun jatkoit ajamista pelosta huolimatta on itse asiassa yksi ydinmenetelmiä mitä käytetään kognitiivisessa terapiassa – ja paradoksaalisessa menetelmässä.

        Koko paradoksaalisen menetelmän askel 4 on ’asteittainen altistaminen’ mikä tarkoittaa sitä, että asteittain tet enemmän ja enemmän sitä mitä pelkäsit – ja opit uuden läksyn: mitään pahaa ei tapahdu…

        Kanattaa muuten vilkaista mitä vastaan Kallelle joka kysyy siitä, mitä tapahtuu jos pelkää nin paljon, että ei uskalla ottaa sitä askelta…

        Kysy vain lisää ja kommentoi vapaasti!
        Ari

  • Kalle

    Reply Reply September 2, 2013

    Hei! Eli onko niin että ne paikat/asiat joita pelkää ja luulee saavansa niiden yhteydessä paniikkikohtauksen niin ne asiat pitää vain kokea ja kokeilla niin kauan ettei se enään pelottaisi yhtään ja sitä kautta voittaisi paniikkihäiriön? Entä jos pelottaa liikaa koikeilla tuollaista mikä neuvoksi? Ja mistä johtuu sellainen tunne että olet jossain ehkä vähän jännittävässä tilanteessa esim. pidät puhetta tai esittelet jotain esitelmää suurelle joukolle, tuntuu outo humahdus päässä ja kaikki muuttuu ihan epäaidoksi ihan niinkuin olisit unessa et ajattele mitä teet tuntuu että liikuisit kuin automaattisesti vähän sellainen tunne että ^^valot on päällä, mutta ketään ei ole kotona^^ mikä neuvoksi?

    • Ari

      Reply Reply September 4, 2013

      Moro Kalle,

      Mitä siis jos pelottaa liikaa ottaa askeleita, eli kokeilla mitään mikä aiheuttaa ahdistusta..?

      Oletan, että sinulla on nyt käytössäsi koko kurssi. Kannattaa tutustua Askel 4: ‘Asteittainen Altistus ja habituaatio’ varsinkin ehkä sivulta 110 eteenpäin. Lyhyesti: opit alkuun ottamalla niin pienen askeleen, että se aiheuttaa jonkin verran ahdistusta – ja pelkoa- mutta ei niin paljoa, että kokisit liikaa ahdistusta ja paniikkia, ja näin joutuisi luovuttamaan kesken. Tämä voisi olla ‘traumauttavaa’. Joten otat vain aivan pienen askeleen sitä kohti mitä pelkäät. Pysyt tilanteessa tarpeeksi kauan,jotta ahdistus nousee niin ylös kuin se menee ja sitten alkaa pikkuhiljaa laskea (ainakin puoli tuntia). Sitten teet saman tempun tarpeeksi monta kertaa, niin että se alkaa olla aivan tylsistyttävää. Vasta sitten koetat hiukan vaikeampaa temppua. Esimerkki: joku joka pelkää hämähäkkejä voisi aivan alkuun vaikka katsoa kuvaa piirretystä hämähäkkiä muistutavasta kuvasta. Sitten kun se ei enää aiheuta muuta kuin haukottelua niin voi siirtyä katsomaan valokuvaa hämähäkistä, sitten ehkä videota…kunnes lopulta voi antaa vaikka tarantellan juosta rinnan yli! Tämä on kognitivisen terapian yksi peruspilareista kun hoidetaan pelkoja. Paradoksaalisessa menetelmässä opitaan paitsi olemaan pelkäämättä (turhaan) jopa käyttämään omaa ahdistusta hyväksi, joten tuo askel viedään vielä pidemmälle…mutta totta puhuen, ei kaikkien tarvitse oppiakaan leikkimään tarantellan kanssa! Kunhan saavuttaa omat tavoitteensa.

      Toivottavasti tämä hiukan selvitti sitä miten toimia jos pelottaa tehdä yhtään mitään silloin kun ahdistaa.

      Ari

  • Niko

    Reply Reply September 4, 2013

    Pakko se askel on joskus otettava! en miä ainakaa halua elää paniikkihäiriönkää koko mun elämää, kyl miä teen kaikkeni et pääsen eroo siitä. miä oon yhen mun suurimmist vastustajist jo päihittän eli autolla ajaminen isoilla teillä.

    • Iina

      Reply Reply September 4, 2013

      Tsemppiä Niko upeeta että oot voittanu ajokammosi. Onko sulla viel jotain kammoja? Itellä on ollu pelko oksentamisesta monta vuotta. En uskaltanu mennä paljon mihinkään ku heti alko vaa pelottaa että tulee tosi kipeeks ja jotain muutakin pahaa tapahtuu. Olen kanssa päässyt aika pitkälle tolla paradoksaalisella ohjemalla ja alkaa tuntuu, että kyllä elämä voittaa!

    • Iina

      Reply Reply September 4, 2013

      Hei Kalle, kyllä oksetus kai voi olla paniikkia? Ainakin itse kun ahdistun niin alkaa oksettaa ja pyörryttää. Voihan se tietty olla jotain muutakin.
      Itse olen edenny tosi pienin askelin tossa kurssissa ja pelkäsin aluks ihan hirveesti. Nyt kuitenkin alkaa olo helpottaa ja tärkeä asia minkä itse opin on: vaikka oksettaa, niin se ei ole sama kuin että alkaa kuitenkaan oksentamaan. Tsemppiä vaan sinullekin ja ala vaan ottaa pieniä askeleita äläkä jää pelkosi kanssa elämän ulkopuolelle.

  • Kalle

    Reply Reply September 4, 2013

    Hei! Vielä yksi kysymys toivon että muutkin vastaavat tähän omien kokemuksien kautta. Kun alkaa kohtaamaan sitä paniikin pelkoa eli alkaa tekemään niitä itsehoitehtäviä niin voiko siitä tulla kipeäksi eli voiko noista tulla keholle sellainen vastareaktio? Esim. Mulla kävi tänään 4.9.2013 sillä lailla että jouduin koulusta lähtemään kotiin koska alkoi palelemaan,oksettamaan ja heikottamaan lisäksi hieman ahdisti mutta kotiin päästyäni olo helpottui onko tuo jonkin näköinen paniikkikohtaus? Miten nopeasti te “muut” olette parantuneet paniikista ja paniikin pelosta, etenittekö hitaasti ja varmasti vai otitteko isoja askelia teidän parantumispolulla ja kukistitte paniikkihäiriön ryminällä?

    • Ari

      Reply Reply September 4, 2013

      Moro Kalle ja Iina,

      kyllä tosiaankin pahoinvoinnin tunne on monelle yksi paniikkikohtauksen tai kovan ahdistuksen oire. Tosin on hyvä pitää mielessä, että -niinkuin Iina totesikin- pahoinvointi voi tietenkin johtua myös jostain muustakin syystä. Jos siis alkaa oksettaa jossain tilanteessa, niin ei pidä ajatella, että se on välttämättä vain ahdistusta…varsinkin jos et ole ennen kokenut sitä paniikin yhteydessä. Toisaalta jos alat usein kokea ahdistuksen yhteydessä pahoinvointia -ja fyysiset syyt on tarkistettu ja posisuljettu- niin voi turvallisesti sanoa, että pahinvointi johtuu juuri ahdistuksesta.

      Oksentamisen pelosta tulee monelle itsessään paniikkiin johtava ongelma. Tuosta ongelmasta pääsee niinkuin muistakin ahdistusongelmista: voittamalla se turha pelko. Tosiasia on – ja tätähän käsitellään kurssissa- että ihminen joka pelkää oksentavansa, tai että joku muu voi pahoin, ei silti ole todellisuudessa sen herkempi oksentamaan kuin kukaan muukaan. Hän vain pelkää olevansa ja tuo pelko usein johtaa muihin ‘isompiin’ pelkoihin, monella jopa kuoleman pelkoon.

      Kiitos kommenteista,

      Ari

  • Kalle

    Reply Reply September 4, 2013

    Kiitos Iina kannustuksestasi ja oli kiva kuulla pointtisi :).

  • Niko

    Reply Reply September 4, 2013

    Kalle. tiedän kyllä mitä tarkoitat, omal kohal oli sillee että olin yksi aamu töissä ja olin just kävelees työpisteelle nii sit pamahti yhtä äkkii outo olo, jalois alko tuntumaa että ei enää pysy tasapaino ja alko tulla huono olo sekä pientä huimaamista. siitä lähdin sitten kävelee takas pukuhuoneesee ja mietin että lähden kotia mutta hetken siinä pukkarissa seisoin ja läksin takaisin töihin kun en enää sitä asiaa miettinyt niin alkoi päivä sujumaan!

    Iina: mul on viel toi isoissa kaupoissa käynti vaikeaa, ainaku joudun jonottaa nii alkaa tulla sellanen oksennus olo ja jalat tuntuu ihan vellilt. voisitko kertoa lisää tosta sun oksennus hommasta? itel kyl välil tuntuu ku on jossain asioilla nii tulee sellanen pien oksennus tunne, en tiiä mistä johtuu. itse en ainakaa pysty julkisil paikoil syömää kuten vaikka hese tai joku muu mesta… ainaku laittaa suuhu jotaa nii tuntuu että kohta tulee ylös. olis kiva tietää mistä toi johtuu?? kyl miä oon keksin jo suunnitelman kuinka päihittää toi isois kaupois käynti, ajattelin että jos käyn iltasin kaupassa kun siellä on melkein tyhjää ja siitä sitten jatkaa eteepäin.

  • Pirjo

    Reply Reply September 8, 2013

    Kiitos kirjastasi ja ohjeistasi, olen edennyt paniikkini kanssa jo sille tasolle, että uskallan ajaa autoa, jopa kaupunkiin. Monta vuotta meni, etten ajanut kuin lähikauppaan. Autolla ajamattomuus rajoitti elämääni tosi paljon, koska asun ulkopuolella kaikkia palveluita, eli aina on lähdettävä autolla jos haluaa päästä milloin minnekin. Elämäni kaventui kaventumistaan, siitä seurasi, että ruokakauppaankaan en mennyt kuin mieheni seurassa (turvakäyttäytymistä).
    Olen luonteeltani tosi herkkä. “Haistelen”” ihmisien luonteita ja ilmapiiriä koko ajan. Se on tosi raskasta. Olen miltei koko ajan huolissani jostakin. Nyt kuitenkin pitkällisen opettelun ansiosta olen päässyt tuosta turhaan huolehtimisesta jonkin verran eroon. Olen lukenut paljon ko. aiheesta kirjallisuutta ja ahminut tietoja ja oppeja sieltä ja täältä. Pahin paniikkikierteeni alkoi vaihdevuosien alettua n. 5 vuotta sitten, on mennyt pitkiäkin aikoja ilman paniikkikohtauksia, mutta ei tarvitse tulla kuin se YKSI niin taas ollaan pohjalla ja miltei lähtölukemissa. Haluaisin kuitenkin uskoa, että jonakin päivänä voin elää ilman tätä taakkaa. Tulla ja mennä, kokea ja tuntea asiota ilman takaraivossa tykyttävää tunnetta, että jos ……
    Kiitos muuten sinulle näistä paradoksaalisista ohjeistasi ja blokistasi. Niistä on varmasti apua useimmille ja toivottavasti myös minulle.

    • Ari

      Reply Reply September 8, 2013

      Hei Pirjo,

      Kiitos viestistä ja kiitoksista!

      Hieno juttu, että olet voittanut osan ongelmasta ja voit jo ajaa kaupunkiinkin. Kuulostaa kuitenkin siltä, että ongelma on silti vielä olemassa ja ainakin ‘alitajunnassasi’ pelkäät itse sitä paniikkikohtausta. Siitä pelosta voi kyllä päästä kokonaankin eroon jolloin koko paniikkihäiriö kuolee. Jos vaikka tulisikin se YKSI, niinkuin mainitsit, niin et kuitenkaa pelästyisi. Tuntuuko paradoksaaliselta? Varmasti. Sitä se onkin! Totuus on -sekä tieteellinen todistusaineisto, että oma kokemukseni terapeuttina on osoittanut tämän kerran toisensa jälkeen- että kun et pelkää paniikkia, niin et koe sitä. Eli vaikka totesin, että jo vaikka se YKSI pelätty kohtaus tulisikin…niin kun et enää pelkää sitä niin se ei myöskään tule! Mutta niinkauan kuin mielesi tiedostumattomassa osassa on tuo pelko jäljellä, niin paniikki voi iskeä, ja silloin voit olla taas ‘lähtölukemissa’ niin kuin totesit.

      On muuten mielenkiintoista myös tuo, kun sanot, että ‘haistelet’ ihmisten luonteita ja ilmapiiriä…tarkoitatko, että olet hiukan varpaillasi, ehkä sosiaalisesti arka? Ns. sosiaalinen ahdistuneisuus (sukua ujoudelle, mutta ei aivan sama asia) on myös voitettavissa -itse asiassa aika lailla paradoksaalisilla kognitiivisilla menetelmillä!

      Kiitos kun jaoit kokemuksesi!

      Ari

  • Pirjo

    Reply Reply September 8, 2013

    Eilen lähdin “kaupoille”, vaikka tunsin itseni huonovointiseksi sairastetun flunssan tiimoilta. No sitten kauppoja kierrellessäni tuli huono olo ja tilanne oli valmis Mr. Paniikin (olen nimennyt ilmiön tällä nimellä) saapua. Ensin ajattelin, että nyt taas mennään…., mutta sitten ajattelin, että tule vaan, tule, tule. Käytin sitä viimeistä oljenkortta jota olet esitellyt Paradoksaalisessa ohjeessasi kohta 5. Ei tullut Herra kylään, hah, hah. Olin tyytyväinen, mutta sitä kaikesta vapauttavaa vapauden ja onnen tunnetta ei myöskään ole tullut. Eli se pieni “piru” takaraivossa vielä ilkkuu Mr. Paniikin kasvoilla. Uskon kyllä ja on pakkokin uskoa, että jonain päivänä vielä ihmettelen miten tämä herra on voinut hallita elämääni näinkin paljon. Pikkuhiljaa ja askel askeleelta etenen tämän asian käsittelyn kanssa kohti parempaa/vapaampaa elämää. Ei kiireellä, olisi helppoa, jos monien vuosien ongelma poistuisi “niks ja naks”, mutta kun se ei näytä niin menevän.

    • admin

      Reply Reply September 8, 2013

      Hei Pirjo,

      Hienoa, etä olet rohkeasti kokeillut jopa askelta 5! Toivottavasti ‘taputat itseäsi selkään’ niinkuin täällä Britanniassa sanotaan, sillä se mitä olet tehnyt vaatii todella rohkeutta. Varsinkin kun, niinkuin sanot, olet kärsinyt tuosta pelosta/paniikista jo niin kauan.

      Olet oikeassa kuitenkin, kun toteat, etä pikkuhiljaa ja askel kerrallaan voit oppia -siis, niinkuin askel 4 kurssissa. Voit oppia, että paniikkiin liittyvät pelot eivät toteudu. Se mikä voi tapahtua, on, että saat ahdistuskohtauksen, mutta siihen liityvät (usein ‘alitajuiset’) pelot lievenevät. Ja näin itse paniikki alkaa jättää sinut rauhaan.

      Tätähän voi soveltaa moneen elämän alueeseen.

      Vinkki: mikset antaisi sille kiusaajalle ‘Mr Paniikki’ uutta nimeä, kuten: Pelle, tai Mikki Hiiri, tai Nalle Puh tms. Kun nyt tiedät, että paniikkisi on vain koulukiusaaja/työpaikkakiusaaja/kauppamatkakiusaaja joka ei ole todellisuudessa vaarallinen, mutta joka mielellääm pelottele sinua, niin jos annat tällaisen naurettavan nimen sille, se auttaa sinua näkemään paniikki oikeassa valossa. Tuo pelle ei pysty sinua vahingoittamaan…ja kun et siis piittaa siitä, niin se tekee sen mitä kiusaaja tekee: siirtyy pois ja etsii helpon uhrin joka pelkää…

      Vinkki: oletko koskaan kokeillut mindfulness tekniikoita, eli suomeksi kai: ‘tietoisen läsnäolon’ harjoittamista? Itse asiassa tiedän, että olet, koska kurssini osittain perustuu siihenkin…Ideahan on, että et tuomitse omia ajatuksiasi tai tuntemuksiasi, vaan vain tarkkailet niitä (perustuu itämaiseen filosofiaan ja buddhismiin, mutta menetelmät on psykologisessa terapiassa irrotettu uskonnollisesta yhteydestä). Menetelmä ei suoraviivaisesti poista pelkoja, mutta auttaa pitkällä tähtäimellä olemaan rennompi ja tyytyväisempi…ja lopputuksena kyllä myös lievittää ahdistusta. Kuten sanottu sovellan sitä paradksaalisessa ohjelmassa joka tapauksessa, mutta voit halutessasi tutustua ko. menetelmään myös suoraan, infoa löytyy netissä.

      Olen myös melko varma, että voisit hyötyä kokeneen kognitiivisen terapeutin antamasta yksilötuesta juuriessasi pois loppujakin pelkojasi. Jos siis myöhemmin huomaat, että jäät vielä jumiin, niin ota yhteyttä minuun tai johonkuhun paikalliseen kognitiiviseen psykoterapeuttiin (itsehän olen täällä UKssa ja annan terapiaa vain Skypen kautta). Muutaman session tukeva yksilöterapia auttaa…

      Terveisiä UKsta missä sataa ja paistaa ja sataa,

      Ari

  • Marika

    Reply Reply September 22, 2013

    Miten paniikkia voi pitää ystävänä?, kun mulla kohtaus on harvinaisempi, se ei tule kovana kestäen 30min, vaan voi kestää 5h ja oireina lievästi pahaolo, huimaus, sekoamisen pelko, jähmettyminen, epätodellisuuden tunne, sydämmen hieman normaalia nopeampi syke esim. 90/min, hyperventilaatio (joka väsyttää niin pahasti että diaknoosi voisi yhtä hyvin olla väsymysoireyhtymä). Yleistyneeksi ahdistuneisuudeksikaan en luokittelisi sitä, koska nämä olotilat tulee selvästi kohtauksittain. Välillä voi olla että ei ole oireita koko viikkoon, mutta välillä voi olla viikon putkeenkin. Mikä tällaiseen auttaisi?. Kiitos etukäteen avusta!

  • Marika

    Reply Reply September 22, 2013

    …. vielä lisäys :), en pelkää näitä oireita pahemmin ja silti ne tulevat

    • admin

      Reply Reply September 22, 2013

      Moro Marika,

      Kiitos kommenteistasi, arvostan todella sitä, että kerrot mielipiteesi ja tahdot selvennystä sen sijaan, että vain mutisisit tyytymättömänä: ’kuinka paniikki muka voi olla ystävä..?’ Joten kiitos kun kommenoit rohkeasti!

      Olet oikeassa: paniikki ei ole ystäväsi. Tästä olemme ehdottomasti samaa mieltä. ‘Ahdistusrektio’ kuitenkin on ystävä.

      Mitä itse asiassa tahdon jutussani sanoa:
      paniikki = pelko. Joten pelko on vihollisesi. Eivät ne muut oireet. Sanot kyllä lisäviestissäsi, että et edes pahemmin pelkää noita oireita, mutta harkitsehan kuitenkin seuraavaa:

      Toteat: ”Miten paniikkia voi pitää ystävänä?, kun mulla kohtaus on harvinaisempi, se ei tule kovana kestäen 30min, vaan voi kestää 5h ja oireina lievästi pahaolo, huimaus, sekoamisen pelko…”

      Marika. Kun koet noita oireita jotka kestävät jopa 5 h, niin voitko sanoa, että et koe jossain määrin pelkoa? Kun siis esimerkiksi tulee se huimauksen tunne, niin mikä siinä on pahaa? Eikö juuri se, että se huimaus mielessäsi on paha asia? Eikö se ole paha siksi, että et halua huimauksen tunnetta? Miksiet halua huimauksen tunnetta? Koska siihen liitty jotain pahaa…eli on itse asiassa pelottavaa kokea huimauksen tunnetta..

      Kuitenkin: jos menet vaikka vuoristoradalle ja koet huimausta, niin et koe niinkään pelkoa vaikka ehkä huimaakin. Et pelkää oireitasi, koska olet oikeastaan jopa pyytänyt niitä – ja jopa maksanut niistä!
      (pahan olon tunne on tietenkin itsessään epätoivottava, mutta siitä kerron muissa jutuissani)

      Pelko sanana on aika voimakas, ja ymmärrän, että et koe pelkoa varsinaisesti ja suoraan noihin oireisiin liittyen. Eli siis et pelkää huimauksen tunnetta. OK. Uskon tämän. Mutta jokin syy kuitenkin on joka aiheuttaa sen, että et halua kokea noita oireita.
      Tätä tarkoitan pelolla. Koet jotain, mitä et ole tilannut. Jotain mitä et halua. Jotain joka voi olla merkki jostain pahasta. Tämä ’pelko’ eli tulkinta, eli ajatus aiheuttaa sinussa reaktion jota kutsun ’pelkoreaktioksi’, tai ahdistusreaktioksi.

      Ahdistusreaktio itsessään ei ole vihollisesi. Ahdistus muuttuu paniikiksi silloin kun mukana on joko täsmällinen, tai epämääräinen pelko.

      Itse asiassa toteat itsekin, että yksi oireesi on ’sekoamisen pelko’. Miten linkität tuon siihen, että et pelkää oireita? Miten oireenasi voi olla sekoamisen pelko, jos et pelkää sekoamista? Kyseessä on pelko siitä että saatat seota, eikö niin? Eikö totta, että pelko on paniikin ytimessä? Et siis pelkää välttämättä oiretta, vaan sitä, mitä se merkitsee!

      Usko minua kuitenkin Marika: kukaan ei ole seonnut paniikin takia. He vain pelkäävät, että he sekoavat!

      Sinun tapauksessasi ahdistus ei tule lyhyinä piikkeinä, vaan 5 tuntia jatkuvina tuntemuksina, mutta silti kohtauksittain. (tämä sinällään ei tarkoita, että kyseessäei ole yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, GAD, koska siihen liityy useinkin juuri kohtauksittaisia ahdistushetkiä tai paniikkia.) Näyttää siltä, että ongelmasi on kuitenkin juuri kohtauksittainen paniikki, ja juuri niiden paniikkitilojen pelko.

      Mikä siis auttaa?

      Vaikka sinusta tuntuu, että et pelkää oireitasi, niin on melkoisen varmaa, että juuri pelko pitää yllä oireita. Jos tulee pahoinvoinnin oire, niin et taastusti halua kokea sitä uudestaan, Siksi ’pelkäät’ sitä oiretta. Kun pelkäät oiretta, niin toimit jotenkin selviytyäksesi. Nuo selviytymisstrategiat ovat niitä ongelmaa ylläpitäviä ’suojakäyttäytymisiä’ joista puhun kurssissa.

      Joten kannustan sinua 1. Lukemaan kurssini huolellisesti (en tiedä, oletko tilannut koko kurssin tai ilmaisen kurssin. Mutta molemmissa saat vinkkiä siihen, miten voittaa haitalliset tulkinnat)
      2. kertomaan blogissa lisää oireistasi ja peloistasi ja siitä mitä teet kun ahdistaa (jotta selviytyisit). Vastaan niin pian kuin voin.
      Parhain tervisin,

      Ari

  • Marika

    Reply Reply September 23, 2013

    Kiitos vastauksesta. Järkevästi vastattu. Taisin puhua itseni pussiin kun sanoin et en pelkää oireita ja silti sanoin että “pelkään sekoavani”.

    Pitääkö siis muuttaa käsitystä oireista, ettei pelkäisi niitä, eli oppia suhtautumaan niihin myönteisemmin tai tavallaan “nauttimaan” oireista? Tätä en oikein ymmärrä… Ajatellaan vaikka niin että olisin kuvauksesi vuoristoradassa ja se tuntuisi jännältä ja kivalta ja oireetkin kuuluis tähän hauskuuteen…. mutta jos vielä 5h jälkeen edelleen heiluis vuoristoradaalla (saati joka päivä 5h 7pv ajan), niin kyllähän siinä alkaisi kyllästyttämään, ärsyttämään ja varsinkin väsyttämään niin että ilokin lähtisi koko hommasta, eikä ikinä haluaisi enää koko vuoristiradalle. Vaikeaa olis säilyttää tällainen ajatus: “jes! mikä ihanan jännittävä olo, voi kun tämä jatkuis aina!”

    Ymmärrät varmaan 🙂

    Miten voisin saada oikeanlaisen/paremman suhtautumistavan tähän?

    Pahin oire on hyperventilaatio, jonka vuoksi väsyn erittäin pahasti. Kirjasi luettua en yritä enää kuitenkaan hengitellä pussiin ym., eli hallita oireita ja väsymys on helpottanut hiukan.

    Epätodellisuuden ja oksettamisen tunne ovat myös ällöjä. Ihan kun olisi jatkuvasti oksennustaudissa x).

    Pakko myöntää kun tarkemmin ajattelee että pelkoa on.. kun 1 mukava viikko on ollut ilman minkään sortin oireita ja kun eräänä kauniina aamuna herää niin simsalapim… oireet ovat palanneet ja sitten miettii kuinka monta viikkoa tämä nyt taas jatkuu.. tulee hetkellinen masennus ei kai taas..

    Kiitos avusta :)ja kiitos kun vastaat vaikka mulle pitää vääntää rautalangasta että menisi opetus/neuvot perille.

    • Ari

      Reply Reply September 23, 2013

      Moro Marika,

      ymmärrän toki mitä tarkoitat…en itsekään haluaisi olla vuoristoradalla tuntitolkulla! Huhhuh!

      Siitä huolimatta tarkoitan juuri sitä minkä mainitsetkin: opi suhtautumaan oireisiin eri tavalla. Kaikesta huolimatta ydin on se, että oireet eivät ole vaarallisia, vaikkakin epämiellyttäviä. Pointti on se, että kun ‘alitajuntasi’ todella oppii tämän, niin se ahdistus ei enää tule! Ahdistus on reaktio vaaraan, pelkoon, siihen, että ‘jokin menee tai saattaa menä pahasti pieleen..kun mielesi tiedostumaton osa oppii, että vaaraa ei ole, niin se ei enää tuota sitä epämiellyttävää (mutta vaaratonta) reaktiota jossa sinä koet hyperventilaatiota, oksetusta, epätodellisuuden tunnetta jne../

      tällä hetkellä elät jatkuvasti ‘uhkamaailmassa’ missä mielesi (emotionaalinen mielesi) tuottaa aina vain sen reaktion uhkaan. Vaikka uhkaa ei ole.

      (Se, että oppisi jopa nauttimaan ahdistusreaktiosta (kurssin askel 5) on toki vain yksi ‘temppu’ jota voi soveltaa joskus livenä, silloin jos paniikki vielä iskee vaikka on jo päässyt siitä eroon. Se ei kuitenkaan ole kurssin pääsisältö, eikä omasta mielestäni edes lähellekkään tärkein menetelmä. Se on itse asiassa vain ikäänkuin bonus, lisäjuttu.)

      Pääasialliset ja varsinaiset kognitiiviset menetelmät on katettu askeleissa 1 – 4. Noissa askeleissa pääasia on oppia seuraavat asiat:

      1. tunnista täsmällisesti omat oireet: sekä fyysiset, että psyykkiset
      2. tunnista se mitä ne oireet sinulle merkitsevät )eli siis huomaa ne pelot, ja tulkinnat
      3. opi kyseenalaistamaan oireiden merkitys (vaarallisuus)…vaikkapa sinun tapauksessasi se hyperventilointi ja siitä seuraava väsymys.
      4. opi tekemällä. Koe oireesi eri tavalla. Koe ne niin, että et taistele niitä vastaan. Tuolloin opit kaksi asiaa: 1. ahdistus -ja oireet paradoksaalisesti lievenvät kun et taistele niitä vastaan 2. opit, että mitään pahaa ei tapahdu (paitsi se tilapäinen ahdistus – ja ehkä tilapäinen väsymyksen tunne hyperventiloinnin jälkeen)
      5. lopuksi yleensä vankin ja pysyvin keino: asteittainen altistaminen jolloin opit ASTEITTAN, helpommasta vaikemapaan, että nuo kohdan 4 asiat toetutuvat…ahdistus loppuu.

      Älä soimaa itseäsi jos tuntuu vaikealta sisäistää tätä kaikkea. Loppujen lopuksi ahdistus on paradoksaalinen. Ja siksi nuo ohjeet on aika vaikea sisäistää äkkiä.

      Koetan vastata vielä uudelleen ja keskustella noista sinun oireistasi lähemmin. Mielelläni otan vastaan lisäkommentteja ja selvitystä oireistasi. Silti tällainen kommunikointi ei tietenkään vastaa yksilöhoitoa/terapiaa/konsultaatiota jossa voit todella paneutua ongelmaasi. Ota yhteyttä jos haluat kokeilla sellaista, tai lähesty jotakuta paikkakuntasi kognitiivista terapeuttia. Koetan parahaani mukaan vastailla myös tällä blogilla, mutta varmaan aina jää kysyttävää…

      Jos tahdot vielä selventää asiaa, niin kerro yksi viimeaikainen tapaus, missä koit noita oireita, ja kerro mitä teit selviytyäksesi.

      palataan asiaan, ja kiitos vielä kommentista, se on mielenkiintoinen ja järkeenkäyvä.

      Ari

  • marika

    Reply Reply September 28, 2013

    Moi! Kiitos vastauksesta 🙂

    Yksi kysymys:
    Jos ahdistuskohtaus on reagointi vaaraan tai siihen että ajattelee jonkin asian menevän pieleen, niin voiko olla että sitä vaaraa ei ehkä tiedosta? Voiko se olla syvällä alitajunnassa ja johtua jostain vanhasta kokemuksesta ym.

    Koska mun elämässä ei ole oikeestaan minkään sortin ahdistusta aiheuttavia tekijöitä, kaikki on hyvin. Kaikilla tietty jotkut asiat ahdistaa, mut se on varmaan normaalia

    Lapsuus on ollut erittäin onnellinen ja kaikella tavalla hyvä.
    Koulussa on kuitenkin kiusattu 3vuotta putkeen.. Enkä kertaakaan valitettavasti uskaltanu puolustautua.

    Eli voisko jonkun sortin turvattomuuden tunteesta ym. tulla näitä pitkiä paniikkikohtauksia. En keksi muutakaan minkä takia olisin kokoajan peloissaan jostain?

    Ajattelin kysyä että tietäisi vähän ongelman syytä.. Että osaisi miettiä mitä pelkään jotta pelosta pääsisi eroon 🙂

    Paniikkikohtauksista vielä piti kertoa, menen aina lepäämään koska väsyttää 5h hyperventilaatio ja vielä peloista joka varmaan kans ylläpitää paniikkia, välillä pelkään että ahdistus menisi niin pahaksi että joutuisin hullujen huoneelle ja ihmiset saisi tietää ja sitten menis maine.. Eli tällasta höppänää pelkoa on myös x/

    • Ari

      Reply Reply September 28, 2013

      Hei Marika,

      katsopa vastaus minkä kirjoitin nimimerkille ‘E’ eri ketjussa, sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tarkoitan viimeisintä vastaustani, siinä keskustellaan lyhyesti juuri pelosta jota et tunnista.

      On aivan varma, että varhaiset kokemukset jättävät jäljen ’emotionaalisen mieleesi’ ja se on siellä aina valmiina pomppaamaan esiin ja aiheuttamaan ahdistuksen – vaikka et edes tunnista sitä, mitä pelkäät. Siksi monesta saattaa tuntua, että he eivät oikeastaan pelkää, mutta kun testaamme yhdessä niitä asenteita ja ajatuksia, niin aina sieltä ‘alitajunnasta’ nousee pelkoja. Ne pelot voidaan sitten työstää.

      Tunnistat näköjään joitakin pelkoja: ‘hullujenhuoneelle’ joutuminen, maineen meneminen…

      Koulukiusaaminen, varsinkin kun se on jatkunut 3 v on varmastikin jättänyt jälkensä mieleesi – ja siten vaikuttaa siihen, miten emotionaalinen mielesi reagoi. Koulukiusaaminen on useilla potilaillani taustana ja johtanut joillekin itsetunto ongelmiin, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, joillekin syömishäiriöihin, joillekin pakko-oireisiin ongelmiin ja monelle masennukseen. Joten koulukiusaaminen on kyllä epäilty numero yksi.

      Voi olla, että kuitenkin koet jossain määrin yleistyneeseen ahdistuneisuuteen liittyvää huolestuneisuutta, ainakin nuo em. pelkosi viittaavat siihen.
      Oletko kova olemaan huolissasi erilaisista asioista jotka voisivat mennä pieleen?

      T:
      Ari

  • marika

    Reply Reply September 29, 2013

    En tavallaan ole huolestuja tyyppiä.. Ainoastaan kohtauksen aikana huolissaan kaikesta mahdollisesta ja tulen aran oloiseksi ja jännittyneeksi, mut kun kohtaus ohi olen rento enkä pelkää mitään/ ketään enkä huolestukaan helposti.. Ehkä menee jopa höppänyyden puolelle 🙂

    Vähän niinkuin olis 2 persoonaa, harmittavaa!

    • Ari

      Reply Reply October 3, 2013

      Kun saat ahdistuskohtauksen niin toimit ikään kuin tosiaan olisit eri persoona. Tuolloin mielesi ’emotionaalinen’ osa on hallitsevana ja sillä osalla mieltä on myös oma itsenäinen muistinsa. Kun hoidan PTSDstä kärsiviä potilaitani niin tämä asia on aika keskeinen -opetamme emotionaalisen mielen ja rationaalisen mielen ymmärtämään toisiaan…. Sinulla on siis myös kaksi muistia: rationaalinen muisti joka varastoi asiat joita olet käsitellyt rationaalisesti ja emotionaalinen muisti joka ei ole loogiselle ajattelulle avoin ja josta asiat tulevat tietoisuuteen vain ‘hätätilanteessa’. Tuolloin reagoit aivan eri lailla kuin silloin kun rationaalinen mieli on hallitsevana. Meillä kaikilla on tämä Dr Jekyll ja Mr Hyde puoli…aika pelottavaa…(tässä pitäisi olla hymiö, mutta iskeköön minua salama jos tiedän mistä ne hymiöt tänne saa. Ehkä osaat kertoa..?)

      Ei siis mitään höppänyyttä!

      T:

      Ari

  • Niko

    Reply Reply October 17, 2013

    Mistä koko Paniikkihäiriö edes tulee tai mistä se alkaa?

    • Ari

      Reply Reply October 19, 2013

      Moni asia voi vaikuttaa: jotkut saavat perimässään suuremman herkkyyden sekä kokea ahdistuneisuutta, että huomata siihen liittyviä oireita. Jos esimerkiksi kahdella lapsella
      alkaa sydän pamppailla samaan tapaan samassa tilanteessa, toinen voi olla herkempi huomaamaan tuon tuntemuksen. Tuntemuksen herkempi huomaaminen ei vielä ole ongelma, mutta jos hän sitten pelästyy ja alkaa tulkita tuntemusta siten, että jotain on vialla, niin hän ahdistuus – kun taas toinen ei edes noteerannut koko juttua.

      Se taas miten ja miksi pelästytään jotain tuollaista tuntemusta voi johtua monesta syystä: lapsi voi olla kokenut jonkin tarumaattisen kokemuksen mihin liittyi tuo sama tuntemus tai hän on voinut oppia regoimaan ahdistumalla kaikenlaiseen muutokseen ja ennen kokemattomaan. Tuo oppiminen usein tulee siitä miten hän on huomannut ympäristön toimivan. Tällä tavoin monelle kehittyy myös moni spesiaalifobia, esimerkiksi hämähäkkifobia. Lapsi on nähnyt kuinka vanhemmat tai kaverit aina kiljuvat kun hämähäkki tulee esiin, ja niin lapsi oppii, että hämähäkki on jotain pelättävää-ja pitää siis kiljua.

      Jos on kokenut jotain traumaattista, vaikkapa ollut lähellä hukkua tai muuten tukehtua, niin kaikki hengitykseen liittyvä odottamaton muutos voi laukaista paniikin. Sitten kun sitä (hengitystä) alkaa koettaa hallita, niin itse asiassa lisää pelkoaan ja paniiikkihäiriö voi alkaa kehittyä.

      Yhteistä tuolle kaikelle on se, että paniikin ensi kertaa kokenut -syystä tai toisesta- alkaa pelätä itse paniikkia – ja ahdistusta- ja taistella sitä vastaan. Tämä taistelu synnyttää paniikkihäiriön. Toisin sanoen loppujen lopuksi me itse teemme itsellemme paniikkihäiriön. Tämä on juuri se ongelma, mitä minä yritän -blogissani ja hoidossani ja kirjassani- muuttaa…

  • sonja

    Reply Reply October 28, 2013

    Pelkään jatkuvasti erilaisia sairauksia, luonnonkatastofeja, kuolemaa ja läheisten menettämistä. Jos lähden matkalle pelkään joutuvani siellä sairaalaan tai että jotakin kamalaa tapahtuu enkä pääse kotiin. Kuuluuko tämä kaikki paniikkihäiriöön?

  • Ari

    Reply Reply October 28, 2013

    Hei Sonja,

    aivan lyhyesti vastatakseni kysymykseesi: noiden asioiden jatkuva pelko ei kuulu paniikkihäiriöön.

    kuulostaa siltä, että pelkäät – ja varmaankin huolehdit tai murehdit monia erilaisia asioita. Tuollainen murehtiminen aiheuttaa ahdistusta ja toisinaan paniikkikohtauksia. Varsinainen ongelmasi saattaa kuitenkin olla niin sanottu yleistynyt ahdistuneisuus (GAD). GADille tyypillistä on juuri jatkuva murehtiminen ja huolissaan oleminen.

    GAD on hyvin epämiellyttävä ja elämää monella tavalla rajoittava vaiva – niinkuin paniikkihäiriökin. Monet siitä kärsivät kokevat muitakin oheisongelmia, kuten: väsyneisyyttä, nukkumisongelmia, huonoa itsetuntoa, sosiaalista jännittyneisyyttä, masennusta, ‘pakko oireita’…sinäkin saatat ahdituksesi ja pelkosi johdosta kokea joitakin muitakin oheisvaivoja.

    Hyvä asia on, että GADia osataan nykyään hoitaa tehokkaasti. Itse hoidan sitä kognitiivisilla menetelmillä (olen kognitiivinen psykoterapeutti), ja menetelmät ovat usien paradoksaalisia niinkuin paniikin hoidossakin, mutta ne toimivat.

    Jos pelkäät ko. asioita jatkuvasti ja se aiheuttaa kovaa ahdistuneisuutta, niin suosittelen, että keskustelet paikkakuntasi kognitiivisen terapeutin kanssa, tai otat minuun yhteyttä. Voit hautessasi kokeilla terapiaa nettipuhelun kautta (Skype)

    Jo siis haluat harkita yksityistä neuvontaa/konsultaatiota/terapiaa, niin ota yhteyttä klikkaamalla yllä olevaa sivua, ja kerro hiukan enemmän – viestisi ei tule blogiin, vaan yksityiseen postiin. Tilannearvio ei maksa mitään.

    Toisaalta jos haluat vain yleisemmin keskustella, niin olet tervetullut pistämään viestejäsi myös blogiin, vastailen täällä, mutta aina ‘yleishyödyllisemmin’.

    Terveisin

    Ari

  • sonja

    Reply Reply October 29, 2013

    Hei ja kiitos vastauksestasi.
    Saan myös välillä paniikkikohtauksia ja olen nyt alkanut lukemaan sinun kirjaasi. Se on auttanut minua jo todella pitkälle vaikka olen vasta puolivälissä kirjaa.
    Nyt vasta ymmärsin, että paniikki on pelkoa ja todellakin vaaratonta. Kiitos sinulle tuosta kirjasta! Nyt uskon, että voin parantua paniikista, joka on usein rajoittanut elämääni ja aiheuttanut ahdistusta.

    • Ari

      Reply Reply October 30, 2013

      Hei Sonja,

      Kiitos myönteisestä kommentistasi! Todella hauska kuulla, että olet hyötynyt kirjasta ja oppinut uuden – ei pelottavan – asian paniikista. Se, että opit – ja todella uskot – että paniikkikohtaus ei ole vaarallinen; että se on vain pelkoreaktio joka laukeaa turhaan, mutta ei ole vaarallinen, on ydin siihen että pääset paniikista eroon!

      Jos teet kirjan jälkimmäisessä osassa olevat harjoitukset, niin opetat tämän läksyn tiedostumattomalle mielellesi ja pääset paniikista kokonaan.

      Toivotan vilpittömästi menestystä! Ja rohkeutta, sillä sitä tarvitaan jonkin verran, kun teet niitä harjoituksia missä kohtaat pelkosi ja eämiellyttävän ahdistuksen tunteen, mutta et silti pakene!

      Ota yhteyttä jos haluat kysyä jotakin, ja kommentoi.

      Ari

  • Kalle

    Reply Reply November 8, 2013

    Hei!! Aattelin kysyä että voiko kofeiinipitoiset juomat luoda joitakin paniikin oireita? esim. epäaitotunne? Koska itse juon aika paljon kahvia, yleensä jos juon liikaa tulee huono olo mutta onko mahdollista että laukaisee jotakin paniikinoireita? 🙂

    • Ari

      Reply Reply November 9, 2013

      Moro Kalle,

      kyllä kahvin juonti saattaa laukaista joitakin oireita, pääasiassa sydäme sykkeen kohoamisen.

      Tiedän, että sinulla on kurssikirja, joten katso sivua 135 ja siitä eteenpäin luvusta ‘Tekijöitä jotka altistavat ahdistukselle’ Alaotsikko : alkoholi ja muut huumaavat aineet, kahvi, syöminen… kopioin ensimmäisen kappaleen tähän:
      “Virkistävät aineet, kuten kahvi, tee, jotkin lääkkeet ja alkoholi saattavat kohottaa sykettä ja tehdä sinusta ylivalppaan ja levottoman. Jos juot runsaasti kahvia saatat tuntea samanlaisia oireita kuin paniikissa, ja tämä saattaisi laukaista paniikkikehän…edellyttäen, että yhä pelkäät noita oireita. Kahvi siis voi olla triggeri, tai ainakin haavoittuvuustekijä, joten on viisasta rajoittaa kahvin juontia.”

      Vertaa sivulla 55 kuvattuun paniikin kehään ja mieti mihin kohtaan paniikkikehässä sijoittaisit 1. kahvin juonnista seuraavan fyysisen muutooksen ja 2. ‘epäaitouden’ tunteen.

      Huomaa mitä mainitsen yllä olevassa kappaleessa :’tämä saattaisi laukaista paniikkikehän…edellyttäen, että yhä pelkäät noita oireita…’ Eli näyttää, että oireet ovat mielessäsi yhä pelottavia ja siksi koet uhkaa ja siitä seuraavaa paniikin tunnetta…

      Jos tarkkailet sivulla 55 kuvattua paniikkikehää, ja sovellat oireesi siihen, niin huomaat, että sekä sydämen sykkeen kohoaminen, että ‘epäaitouden tunne’ ovat molemmat oireita. Sillä erotuksella, että fyysinen oire seuraa suoraan kahvin juomisesta ja psykologinen ‘epäaitous’ seuraa fyysistä oiretta. Tämä lisää katastrofaalista tulkntaa…ja pelko ptää kehää pyörimässä.

      Koeta soveltaa samoja menetelmiä mitä kokeilit jo aiemmin: asteittainen altistus (kirjassa alkaa sivulla 107). Vaikka oire on psykologinen, niin samat menetelmät toimivat kuin silloin kun pelko koski enemmän fyysistä katastofa (esim pyörtymistä).

      Tuossa on paljon asiaa. mutta kokeile järjestelmällisesti ja kerro miten sujuilee,

      Ari

  • Tanja

    Reply Reply December 9, 2013

    Hei!

    Olen kärsinyt erilaisista paniikkikohtauksista jo 3 vuotta. Paniikkihäiriö alkoi paniikkikohtauksella, jonka sain yllättäen ollessani kaverin kanssa myöhään yöllä ulkona, silloin olin 16 vuotias. Kävelimme paikasta a paikkaan b nauraen ja “normaalisti” yhtäkkiä naosahdin “hereille” ja tunsin, että koko edellisen matkan olisin kävelly unessa. Tämä tunne oli pelottavinta mitä voin edes koskaan kuvitella. Tunne oli niin outo ja erikoinen, että sen jälkeen koko maailmastani tuntui romahtavan pohja. Seuraavana päivänä luulin kohtauksen olleen vain kertaluontoinen ja kerroin siitä kaverilleni, puhuessani asiasta huomasin samanlaisen epätodellisen tunteen tulevan pintaan ja se sama pelko iski taas. Siitä asti tähän päivään olen kärsinyt paniikkikohtauksista. Joskus enemmän joskus vähemmän.

    Alkuvaiheessa käytin energiani kohtauksien ennaltaehkäisyyn, tein erilaisia menetelmiä että kohtaus ei tulisi. Kun väsyin kaikesta ennaltaehkäisystä tuli masennusvaihe. Sain paniikkikohtauksen jossa luulin saavani sydänkohtauksen ja hakeuduinkin päivystykseen. Sen jälkeen tunne alkoi pelottaa niin paljon, että masennuin täysin. Lääkäri tietenkin määräsi masennuslääkkeitä joita aloinkin syömään toivoen parasta, ne eivät vain vaikuttaneet joten lopetin ne n vuoden jälkeen. Pitkään sen jälkeen olo on ollut ihan hyvä, kohtauksia on tullut vähemmän mutta se pelko on taustalla ja mietin sitä jatkuvasti, tiesin että tarvitsen vain yhden ison kohtauksen ja peli olisi taas menetetty..

    Tässä pisteessä olen nyt: viikko sotten sain todella pahan paniikin kassajonossa, jaksoin sen verran että sain ostokset jopa maksettua, mutta olo oli just sellainen että taju lähtisi ja kuolisin siihen paikkaan ja mikä pahinta: menettäisin järkeni. Se on aina ollut kaikista pelottavin vaihe, järjen menettäminen. Siitä asti olo on ollut todella turvaton ja pelokas. Olen koko ajan varuillani ja peloissani, tuntuu että uusi kohtaus odottaa kulman takana.

    KYSYMYKSENI/ongelmani: tiedän miten kohtauksen akikana pitäisi toimia ja olen oppaistasi oppinut että paniikkioireita ei tulisi pelätä. Olen muuten hyvinkin itsevarma ja sosiaalisesti älykäs, silloin kun on hyvä vaihe. Minä vain jatkuvasti ajattelen paniikkia ja sitä kamalaa tunnetta kun tuntuu epätodelliselta ja kaikesta pahin mitä voin kuvitella: järjen menettäminen psykoosi, mielenterveysongelmat jne. Pelkään mielenterveydellisiä ongelmia niin paljon, että en vain yksinkertaisesti pysty sisäistämään oheita. En pysty laskemaan suojuksiani koska pelkään, että silloin päästän epätodellisen tunteen valloilleen ja saan jonkun kamalan psykoosin ja sekoan lopullisesti. Tämä tuntuu pahalta koska edessäni olisi muuten loistava tulevaisuus, mutta en enään jaksa taistella tätä vastaan ja pelkään uutta masennusta.
    MITEN pystyn sisäistämään kaikki opitut asiat ja oikeaati voittamaan paniikin?

    • Ari

      Reply Reply December 9, 2013

      Hei Tanja,

      ikävä kuulla, että olet kärsinyt tuollaisesta pelosta jo pitkään. Näyttää siltä, että paniikin pelolla on todella rajoittava vaikutus elämääsi ja että paniikki – tai sen pelko säätelee sinulle miten voit elää elämääsi ja mitä tehdä.

      Viestisi perusteella masennuksesi oli seurausta jatkuvasta paniikista joka kavensi elämääsi eikä siksi ole ihme, että napsimalla mesennuslääkettä et päässyt eroon itse ongelmasta, eli siitä lamauttavasta pelosta. Masennus oli oikeastaan siis vain yksi oire.

      Pelkosi on sis sekoamisesta? Mietihän seuraavia, ja anna vastaus blogiin:

      1. Oletko koskaan ‘seonnut’?
      2. Kun saat paniikkikohtauksen, niin mitä teet ollaksesi turvassa – ja sekoamatta? Pakenetko paikalta? Miten muuten taistelet paniikkia vastaan?
      3. Jos pakenet – tai vältät menemästä jonnekin paniikin pelosta, niin mitä opetat mielellesi siitä, että onko tilanne vaarallinen?
      4. Jos et pakene, niin sekoatko? Miltä se näyttää jos sekoat?
      5. Mikä on ainoa keino oppia, että et sekoa, etkä saa sydänkohtausta – vaikka saatkin paniikkikohtauksen?

      Paniikkiasi ylläpitää pelko. Sinun tapauksessasi sekoamisen pelko on päällimmäinen joka on sitten johtanut pelon pelkoon, eli itse ahdistuksen pelkoon. Olet opettanut mielellesi seuraavan läksyn: ‘kun ahdistun, niin se merkitsee, että sekoan, joten minun on aina pidettävä varani…’ huomaatko mitä tällainen mielen ennakkoasenne tekee pelolle – ja siten ahdistukselle? Kyseessä on noidankehä. Mutta voit kyllä opettaa mielellesi toisenkin läksyn ja katkaista sen pelon kierteen.

      Jos et pysty soveltamaan kurssin 5 askelta omin voimin, koska pelkosi on niin voimakas, että et voi ottaa niitä pieniäkään askeleita, niin suosittelen, että otat yhteyttä paikkakuntasi kognitiiviseen psykoterapeuttiin. Toisinaan pelko voi olla liikaa ja niin lamauttava, että tarvitsee kokeneen terapeutin apua jotta voi ottaa ainakin ne ensimmäiset askeleet jotka ovat välttämättömiä kun testataan mitä oikeasti tapahtuu kun paniikki iskee…Kognitiivisella terapialla (jota minäkin juuri käytän ja mihin paradoksaalinen kurssi perustuu)pääset tuosta pelosta, mutta voi olla, että vain tarvitset muutaman tunnin apua kokeneelta terapeutilta. Ei se yleensä todellakaan kestä kauaa, kyseessä ei ole mikään vuosia jatkuva psykoterapia.

      Onnea matkaan,

      Ar J

  • Jani

    Reply Reply May 8, 2014

    Terve! Olen nyt kokenut vahvaa ahdistuneisuutta lähes joka päivä ja suurimman osan päivästä jo ainakin 2 vuotta ja tuntuu että pääse näistä eroon millään, oireeni on lähinnä itsensä tarkkailu mm. hengityksen tarkkailu se on melkein se jokapäiväinen kiusankappale ku aamulla sängystä ylös nousee ja toinen on kuolemanpelko tuntuu että olisi joku vakava sairaus tai että saa sydänkohtauksen yms, miten pääsen eroon näistä? ja kehonikin tuohon itsenä tarkkailuun reagoi joskus fyysisellä tavalla sillain kuin tunne olisi että pitäisi itse hengittää että ei tapahdu niinkuin automaattisesti vaikka se näin on mutta kun en saa sitä pinttymää pois päästä ja kuolemanpelko ja tuntuu kun ahdistaa että olisi jokin vakava sairaus milloin sitten mikäkin. silloin se tosin unohtuu tuo itsensä tarkkailu kun on jokin asia mihin pitää keskittyä. sosiaalisten tilanteiden pelkoa minulla ei ole pystyn olemaan ihmisen kun ihmisenkanssa tekemisissä mutta en menisi minkää ison porukan eteen ja jos on enemmänkin tuntemattomia ihmisiä läheisyydessä nii silloin kädet ja pää alkavat tärisemään ja tuntuu että kohtaus iskee, lähinnä ystävien kanssa tykkään viettää paljon aikaa mutta tämä edellä mainitut vaivat on kiusannut minua jo todella kauan, ja välillä tuntuu että pyörryn vaikka en ole kyllä koskaan pyörtynyt mutta sellaista ”poissa olevaa” tunnettakin on usein ja itse kohtaus nyt ei ole iskenyt mutta tuntuu että sekin iskee kokoajan. Lääkärissä olen käynyt muutamaan otteeseen mutta tuntuu että he eivät ota tosissaan tätä määräävät vain lääkkeitä, ja söinkin tuossa busbiron nimistä lääkettä puoli vuotta mutta siitä ei ollut mitään hyötyä minulle, olo oli ihan samankaltainen. mutta jostain kumman syystä kuitenkin kävin koulunikin loppuun mutta poissaoloja oli kanssa paljon mutta kävin kummiskin ja yrittänyt hakea sen jälkee töitä tuloksetta, mutta tämä silti on se pahin kiusankappale mikä kehossani ja päässäni vilisee. kiitos jos voisit auttaa jo näin etukäteen! ja olen lukenut kirjoittamasi kirjan mutta en ole oikein sisäistänyt sitä.

    • Jani

      Reply Reply May 8, 2014

      – ja niin tosiaan voiko alkoholikin tai kahvin juonti vaikuttaa myös näiden oireiden syntyyn. alkoholia käytän lähestulkoon joka viikonloppu jos en joka viikonloppu niin joka toinen nii oisiko silläkin vaikutusta että se jättää tämmöisen kaamean olon ja kahvia nautin päivässä maximissaan kaksi kuppia yleensä vain yhden mutta onko silläkään vaikutusta?

  • Jani

    Reply Reply May 8, 2014

    niin ja ihmiset paljon mainitsevat minulle siitä jos käteni tärisevät se on niinkuin se minkä muutkin huomaa mutta ei nekään aina tärise ja kaikki siitä ei huomauta, mutta olen sitäkin vältellyt että en kauheasti näytä esimerkiksi juomalla kahvia ihmisten seurassa missä on paljon ihmisiä koska on pelko että kaikki huomaavat jos käteni tärisevät, sekin on asia että joudun paljon jättää tekemättä asioita sen takia kun pelkään että mitä jos he huomaavat että käteni tärisee. !

    • Ari

      Reply Reply May 10, 2014

      Moro Jani,

      näyttää, että ahdistus säätelee jonkin verran elämääsi ja sitä mitä pystyt tekemään.

      Esittämäsi yhteenvedon perusteella voi sanoa, että kärsit ainakin jonkin verran sosiaalisesta ahdistuneisuudesta, vaikka ajattelit, että näin ei ole asia. Kun isossa porukassa oleminen on hankalaa ja pelkäät sitä, että toiset huomaavat käsien vapinan jne, niin ahdistut lisää. Lisäksi kärsit joistakin erityisistä peloista, kuten kuoleman pelosta, ja lopulta itse sen ahdistuksen pelosta.

      Luehan muute artikkelini ‘Pelkäätkö – tee se silti’ ja viimeisin vastaukseni Tanjalle.

      Kahvin juonnista: mainitsitkin, että olet lukenut kirjani. Siinähän on luku juuri tästä aiheesta. On totta, että kahvi saattaa laukaista paniikin, joten sitä on hyvä rajoittaa.

      Joka tapauksessa neuvoni sinulle on:

      vaikka en voi näin blogissa antaa mitään diagnoosia, niin selvästi sinunkin ongelmassasi on yheinen nimittäjä, teema, joka ylläpitää ahdistuneisuutta:

      Pelko.

      Pelko liittyy erilaisiin asioihin jotka voivat pieleen, aiheuttaa murhetta, jonkinlaista katastrofia… Paradoksaalinen kurssi keskittyy paniikkihäiriöön, joka on vain yksi ongelma, mutta usein keskeinen – ja paniikkikohtaukset ovat osana moenlaista ahdistuneisuutta. Siksi tuo kurssini on juuri paniikista, ja moni on voittanut paniikkinsa tuon kurssin avulla. (kirjoitan parhaillaan paria muuta kirjaa: sosiaalisesta pelosta ja ylipäänsä pelosta) Kuitenkin monelle ahdistusta aiheuttaa moni muukin asia kuin vain itse paniikkikohtaukset – ja niiden pelko. Näin on sinunkin tapauksessasi. Pelkäät ainakin kuolemaa ja sosiaalista arviointia.

      Näihin kaikkiin auttaa se (samoin kuin paniikin voittamiseen), että oppii mielensä voimalla lopettamaan sen pelkonsa. Tätä voi olla vaikea joskus soveltaa ilman apua – ja varsinkin jos ongelma on monimutkainen vyyhti erilaisia pelkoja. Terapiassa kuitenkin pelon syyt selvitetään – ja pannaan järjestykseen.

      Toisin sanoen, jos lääkkeet eivät poista pelkoa, ja siten ahdistus on sitkeä, niin se mikä auttaa on tietenkin lopettaa se pelko. Pelko on ajatusta. Pelko on tulkintoja. Pelko on oletuksia ja usein luuloja ja arviointeja. Pelätessämme usein annamme pelkomme aiheelle lisää merkitystä, suurentelemme – ja pelko senkun yltyy–aiheuttaen lisää ahdistusta.

      Pelätessämme turhaan muokkaamme omaa mieltämme itseämme vastaan – ja jos reagoimme pelkoomme niin herkistämme itseämme aina helpommin regoimaan juuri sillä samalla -haitallisella – tavalla.

      Sinun tapauksessasi yksi tuollainen suojakäyttäytyminen joka ylläpitää pelkoasi on se itsesi tarkkailu. Samoin kuin se, etä jätät asioita tekemättä.

      Paras neuvoni on, että jos itseapu ei riitä, ja lääkkeet eivät auta, niin tilaa kognitiivista terapiaa. Itse annan sitä Skypen kautta, mutta juuri nyt en voi ottaa uusia asiakkaita ainakaan kuukauteen. Paikkakunnallasi saattaa olla hyviä kognitiivisia terapeutteja, vaikkakaan kognitiivinen terapia ei ole vielä aivan niin hyvin Suomeen laskeutunutkaan, kuin tänne Britanniaan.

      Kaikkea hyvää,

      Ari J

  • mira

    Reply Reply June 23, 2014

    Hei!
    Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta ja sosiaalisten tilojen kammosta. Lisäksi minulla on estynyt persoonallisuushäiriö. Onko lääke hoito minun tapauksessani järkevä? Yllä mainitut häiriöt jne. ovat hyvin invalidisoivia voin olla hyvinkin monta päivää ilman että lähden kotini ovesta pihalle, jos lähden se tuntuu siltä että heti pitäisi juosta jonnekkin mutta ei tiedä edes että minne ja miksi tulee tälläisiä tunteita tyhjästä.

    • Ari

      Reply Reply June 25, 2014

      Hei Mira,

      on vaikea sanoa tasmallisesti, etta onko laakehoito jarkeva, noin vahaisin tiedoin, mutta toki ahdistuslaakitys yleensa auttaa ainakin oireiden hallintaan ja sita kautta antaa rohkeutta menna ulos ja viipya siella pitempaan.

      Piettammala tahtaimella varmaankin psykoterapia (erityisesti kognitiivinen) auttaisi voittamaan tietyt pelot ja huolet. Kuulostaa silta, etta asteittainen altistushoito voisi toimia sinun tapauksessasi.Oletko tilannut ja kokeillut pardoksaalista kurssia..?

      Koska karsit myos estyneesta persoonallisuushairiosta, niin altistushoito yksinaan tuskin riittaa karkottamaan syvemmalla olevat kielteiset uskomukset itsestasi (ja suhteestasi toisiin), vaan tulet tarvitsemaan pitempiaikaista terapiashdetta. Olen kuitenkin hoitanut menestyksellisesti myos tuota ongelmaa ja ihmiset ovat saavuttaneet tavoitteensa. Aikaa vain arvitaan hiukan enemman…ja tietenkin hoito maksaa, ellei sitten saa taytta Kela korvausta (omista hoidoistani ei Kelan vahennusta saa, koska olen Britanniassa, enka ainakaan nyt viela ole hakenut Valviran hyvaksyntaa Suomesta).

      JOten:

      kylla sina apua saat jos olet valmis sitoutumaan, ja paaset ongelmastasi eroon. Kysy laakariltasi vaihtoehdoista.

      T: Ari

  • Kaija

    Reply Reply September 11, 2014

    Minun paniikkikohtaukseni alkoi hyvin raskaiden muutosten jälkeen, olen 20v ja aloitin opiskelun vieraalla paikkakunnalla samalla tehden töitä, ja muitakin suuria muutoksia tapahtui. Huomasin olevani koko kevään hieman väsynyt ja viikonloppuisin/lomatilanteissa ärtynyt. Kesän alussa sain “puun takaa” ensimmäisen paniikkikohtauksen, jonka jälkeen verenpaineeni oli korkealla muutamia päiviä. Menin lääkäriin, missä minulta otettiin kilpirauhasarvot, Ekg, verenkuva jne. Epäiltiin kilpirauhasen liikatoimintaa. Kontrolli verenpaineesta ja kilpirauhasarvoista kuukauden päähän ja beetasalpaajaa murunen sydämentykytyksiin ja verenpaineeseen.
    Kilpirauhassairautta ei ollut, ja verenpaineetkin olin seurantalapuilla ihan ok. Ahdistus ei kuotenkaan hellittänyt, kävin kerran juttelemassa terveydenhoitajalle ahdistumisestani sekä sairauksien pelosta ja pahasta olosta. En oikein nauttinut kesällä mistään. Nyt syksyn ja raskaan arjen tullen pelkään että tämä pahenee, tai onkin pahentunut, mutta pelkään että “napsahdan”. Onko se mahdollista? Olen saanut itkukohtauksia, todella ahdistuneita oloja jolloin en tiedä mitä tekisin, sydän on hakannut kovaa, päässä ollut painetta, univaikeuksia, paniikkikohtauskin on yllättänyt… Lista fyysisistä oireista on loputon! Pahinta on, että etsin netistä tietoa tästä ihan jatkuvasti, ikään kuin helpottaakseni tai löytääkseni tavan jolla tämän saisi nopeasti pois. Nyt olen saanut ajan psykologilta mutta pelkään silti kamalasti, riittääkö juttelu vai joudunko hullujen huoneelle enkä voi koskaan enää elää tavallista elämää…

    • Ari

      Reply Reply September 14, 2014

      Hei Kaija,

      kiitos mailista.

      Kurjaa, että koet tuollaista ahdistusta. Moni potilaani kokee samankaltaista, ja itsekin olen kokenut ahdistusta joka alkaa aamun yksinäisinä hetkinä ja saa kaiken tuntumaan turhalta…

      Pelkäät sairastumista,’napsahdusta’ ja omaa pelkoasi.

      Tuo kaikki varmaankin alkoi, tai laukesi, kun koit noita muutoksia ja olit stressaantunut. Nyt olet keskellä erilaisia noidankehiä ja pelkosi, ahdistusajatuksesi ja stressi – ja käyttäytymisesi, esimerkiksi se miten etsit netistä tietoa – ylläpitävät ahdistusta.

      Elämän muutos, eli stressin lieventäminen siellä missä voi, ja psykoterapia auttavat. Ei tuollaiseen ongelmaan kuole, eikä joudu laitokseen. Rankkaa se voi olla mutta jos olet valmis hiukan ponnistelemaan niin pääset ongelmastasi eroon pienellä psykologisella avulla – siis psykoterapialla. Huomaa kuitenkin, että psykologin kanssa keskustelu ei ole psykoterapiaa.

      Pistä kommenttia tai kysymyksiä tai kerro miten homma etenee,

      Ari

  • Kaija

    Reply Reply September 15, 2014

    Kiitos vastauksesta!

    Kyllä, ongelmat alkoivat kasaantumaan kesän aikana ja nyt tuntuu vaikealta saada vaativasta arjesta kiinni näin rankan jakson jälkeen. Taustalla on myös isäni sairastuminen ollessani 12-vuotias, ja muistan silloin pelänneeni sairauksia ja vaienneeni peloistani. Tunnistan nyt itsessäni samankaltaisia tuntemuksia kuin mitä silloin kävin läpi. Pelkoni kohde on nyt vain oma terveys.
    Onko niin, että fyysiset oireet voivat olla siis oikeasti psyykkisestä hyvinvoinnistä lähtöisin? Eli huimauksen tai paineen tunteet sekä erilaiset säryt pohjaavat stressiin tai tähän ahdistuneisuuteen?

    Mikä on sitten se tärkein ero, miksi pitäisi hankkiutua psykoterapiaan eikä vain psykologille? ja kauanko luulet että minun täytyisi siellä käydä? Toki haluaisin yrittää päästä tästä eroon, palauttaa ns. tavallisen elämäni niin hyvin kuin se on mahdollista, mutta se on tietenkin myös rahakysymys…

    Kiitos tuhannesti vastauksesta, ihanaa että on ammattilaisia jotka ovat oikeasti valmiita auttamaan!

    • Ari

      Reply Reply September 15, 2014

      Kylla olet oikeassa, fyysiset oireet voivat olla psyykkisesta pahoinvoinnista johtuvaa. Keho ja mieli reagoi kokonaisuutena esim. koettuun uhkaan. Mielen hatakeskus huomaa vaaran ja alkaa ohjailla kehoa ja mielta reagoimaan, oireina tuolloin voi olla:
      lihasjannitysta, kuumotusta, vasyneisyytta, huimausta, jne jne, uhkan laadusta riippuen. Myos helpommin mitattavia oireita kuten: korkea verenpainetta, ihottumaa, vatsavaivoja…Sitten omalla kayttaytymisellamme usein pahennamme pahaa oloa.

      Psykologi voi toki tarjota psykoterapiaa jos on koulutettu sita antamaan.

      Olen ehka puolueellinen, mutta faktat osoittavat, etta Kognitiivinen ja Kayttaytymsiterapia niminen psykoterapian muoto on nykypaivana ehdottomasti eniten tutkittu ja tieteellista huomiota osakseen saanut psykoterapiamuoto joka todistetusti auttaa tallaisiin ongelmiin, ja vielapa noopeasti.

      Suosittelen siksi, etta otat selvaa koulutetuista Kognitiivisista terapeuteista.

      Myos itseapua on tarjolla. Omakin tassa saitilla myynnissa oleva paradoksaalinen kurssi on itseapua. Kun itseapu ei aivan riita, silloin kannattaa uhrata hiukan aikaa ja rahaa ja tyoskennella kokeneen terapeutin kanssa.

      Terapian ja keskusteluin ero on se, etta terapeutin kanssa laaditte suunnitelman tavoitteista ja sitten niita aletaan heti tyostaa. Se ei ole neuvontaa, vaan tieteellinen lahestymistapa missa testataan pelkojen validisuus, ja haetaan realistisempia selityksia ja vaihtoehtoja omille peloille. Samalla tyostetaan haitallisia kayttaytymisia ja lopputulos on, etta ahdistusta aiheuttavat pelot nujerretaan.

      Toimii mm. itsetunto ongelmiin, masennukseen, ahdistuksiin, kuoleman pelkoon, spesifisiin fobioihin, OCDhen, PTSDhen…

      Tsemppia,

      Ari

      Keskustelu sen sijaan voi olla neuvonaa, joka sekin toki usein auttaa.

  • Jarkko

    Reply Reply November 23, 2014

    Moi Ari. Mikäs avuksi jos paniikkikohtauksia tulee vaikka olisi vain vain kotona sängyssä makoillen, niin voin saada ihan yhtäkkiä paniikkikohtauksen. Eli ei ole mitään selvää syytä edes saada kohtausta. Olen näitä saannut jo vuosia, mutta myös sosiaalisissa tilanteissa ja vaikka jos kävelen kavereitten kanssa ulkona niin mietin kokoajan, että kohta saan paniikkikohtauksen ja pyörryn ja sitten kaikki näkevät. Eräänä päivänäkin sain paniikkikohtauksen, kun korjailin kaikessa rauhassa tietokonettani eli ajatuksetkin olivat siinä koneessa eivätkä itsetarkkailussani. Voiko myös esim hartioitten lihasjännitykset laukaista paniikkikohtauksen? Kiitos.

  • Ari

    Reply Reply November 24, 2014

    Moro Jarkko,

    paniikin voi saada kotona sangyssa makoillen, unesta heraten, tietokoneella kaikessa rauhassa tyoskennellen…

    se voi iskea milloin vain.

    Mutta.

    Aina taustalla on mielen tiedustamattomassa osasa oleva pelko -tulkinta.

    Pelko voi koskea fyysisia oireita tai muutoksia joita kokee unenkin lapi, esim.hengitys muuttuu. Tai se voi olla psykologinen muutos, outo olo, keskittymiskyvyn puute…

    Stressi on usein aiheuttamassa lisaherkkyytta. Stresin takia lihaket jannittyvat, olet vasyneempi…ja paniiki iskee helpommin. Paniikin kierre alkaa joko ajatuksesta, (Pelosta), fyysisesta tunteesta, vahvasta emootiosta…mutta aina tuo kaiki lisaa jotain pelottavaa tulkintaa, jos ei muusta, niin siita pniikista itsestaan.

    Mitako tehda?

    perustemput joit opetan terapiassa ja paradoksaalisessa kursissakin: .

    1 tunnista oireesi
    2.tunnista niihin liittyvat tulkintasi (pelkosi)
    3. tunnista haitalliset reagointisi (valttely ym.)
    4. ala tehda muutoksia kohtaan 2 ja 3.

    Tsemppia

    Ari

  • Laura

    Reply Reply December 12, 2014

    Moi! Mulla on ollut nyt noin. 4 kk ajan tuommoisia paniikkikohtauksia. Ne iskevät yleenä koulussa ja elämä sen kanssa on aivan kauheaa.. En olisi koskaan uskonut että kyseinen sairaus iskisi omalle kohdalle, mutta kai se on hyväksyttävä, että elämä ei aina mene niinkuin haluaisi. Myönnän että pelkään todella paljon paniikkihäiriötä, mutta enemmän pelkään sitä että se iskee silloin kun kaikki huomaavat sen (esim. esiintyessä, kaupan kassalla tms.) Elämäni pyörii sen ympärillä, mietin joka päivä että mitä uskallan ja mitä en uskalla tehdä. Olin ennen melko hyvä koulussa, mutta näiden kohtausten myötä koulunkäyntini on mennyt huonommaksi. Tunnen usein kohtausten aikana, että en pysty hallitsemaan itseäni ja tilanne ei olisi todellinen. Pelkään, että ihmiset alkavat pitämään minua ns. “Erilaisena tai heikkohermoisena”. Olen yrittänyt monesti ajatella kaikkea muuta, että en koko ajan murehtisi, mutta se on todella vaikeaa päästä eroon jatkuvasta pelon tunteesta. Miten päästä eroon ahdistuksesta ja jatkuvasta pelon tunteesta, että kohtauksia saattaa tulla milloin tahansa..

  • Aila

    Reply Reply March 25, 2015

    Mä olen taas 14 vuotias ja kärsin paniikkihäiriöstä. Välillä en uskalla mennä yksin suihkuunkaan! Ja muutman kerran paniikki on lähtenyt jopa 2kk mutta se palaa uudestaan ja uudestaan vielä pahempana..

    • Ari

      Reply Reply March 29, 2015

      Hei Aila,

      rajoittaako paniikkihairio elamaasi kovasti? Taitaa rajoittaa, jos et uskalla menna suihkuunkaan! Ota ihmeessa yhteytta (jos et jo ole niin tehnyt) laakariin, silla sina voit varmasti saada apua paniikkihairioon. (enka tarkoita pelkastaa laakitysta, vaan terapiaa). Mita nopeammin alat hoitaa asiaa sita vahemmalla tyolla siita paaset eroon. Ja siita paasee eroon. Muista: paniikkihairio (niinkuin yleensakin ahdistushairiot) on itse asiassa opittu tapa reagoida, opittu pelko – ja siten voit oppia myos paremman ja terveemman tavan regoida. Tama tarkoittaa, etta voit oppia olemaan pelkaamatta – ja siten voit oppia olemaan ahdistumatta, ja saamatta paniikikohtauksia. Ja siten voit elaa elamaasi panikin rajoittamatta. Joten kerro ongelmastasi laakarille.

      Itse annan terapiaa Skypen kautta, mutta minun hoidostani et saa kelan korvaukisia (koska olen Britanniasa ja BABCPn kirjoillam nka Valviran). Lisaksi en talla hetkella hoida alle 16 vuotiaita, joten mina en ikava kylla pysty tarjoamaan varsinaista terapiaa sinulle, mutta saat sita tarvitessa oman laakarisi kautta, jos kerran ongelma on noinkin hankala ja rajoittava!

      Tsemppia ja rohkeutta!

      Ari

  • Emilia

    Reply Reply August 4, 2015

    Hei!

    Tämä tuli minulle ihan yllättäen vastaan, kun googletin aiheita ahdistuksesta ja siitä miten se rajoittaa työntekoa. Jouduin lopettamaan työt, koska koin ahdistuksen työpaikalla liian inhottavaksi. Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen viime syksyllä. Oireet olivat kivuliaat sekä henkisesti että fyysisesti. Yläselkään tuli suuri kipu ja paineentunne, minkä vuoksi pystyin makaamaan vain selälläni, hengittäminen oli raskasta, sydän löi nopeasti, rintaan sattui, kaulani ja osa kasvoistani puutui, minkä seurauksena tuli tukehtumisen tunne. Henkisesti tilanne oli yhtä raskas, nimittäin olin hyvin peloissani siitä mikä minulla on (en tiennyt sen olevan paniikkikohtaus), luulin tulevani hulluksi, ahdisti niin että en saanut lopetettua itkemistä, olo ei ollut todellinen vaan irrallinen ja sumuinen, sekä luulin saavani sydänkohtauksen ja kuolevani.

    Keväällä sain toisen kerran samanlaisen kohtauksen, mutta kodin sijasta ravintolassa. Luulin saavani allergiakohtauksen. Tilanne kesti n. 15-20 minuuttia. Ambulanssi kutsuttiin ja siellä sain selville, että kyseessä todennäköisesti paniikkikohtaus. Kyseisen kohtauksen jälkeen olen ollut peloissani uusista kohtauksista. Elämäni rajoittuu, ihmisten ilmoilla oleminen on vaikeaa, koska tuntuu taas sumuiselta ja epätodelliselta. Kaulan puutumista ja raajojen pistelyä tulee helposti heti kun ahdistaa enemmän. Olen nyt kokenut lähes päivittäin jonkin asteisia oireita. Olen kuitenkin saanut hillittyä itseni ja saanut oloni rauhalliseksi, jottei oireet etenisi kohtaukseksi. Tätä kirjoittaessani on taas puutumisen tunnetta. Tiedostus tästä asiasta saa minut oireilemaan, siksi on vaikeaa kertoa asiasta. On vaikeaa hyväksyä, että minulla olisi jokin mielensairaus, sillä olen elämäni kokemuksien jälkeen kokenut itseni vahvaksi.

    Taustaa: Olen ollut masentunut noin vuoden verran. Lähinnä siksi, että olen ollut tyytymätön elämääni. Tuntuu että elämässäni ei ole sisältöä. Taloudellinen tilanne on huono, ei ole harrastuksia, ei enää edes motivaatiota mihinkään, en ole onnellinen. Se ahdistaa ja masentaa. Kun taas saan jotain sisältöä (esim työpaikan), koen senkin liian ahdistavaksi ja vaikeaksi. Iloitsen herkästi kuitenkin asioista, jotka eivät stressaa millään tavalla, mutta onneton tunne valtaa minut yhtä helposti. Stressi ajoi minut masennukseen. Masennus puolestaan paniikkihäiriöön (?) Olen masentunut, kun istun yksin kotona tekemättä mitään, mutta heti kun yritän tehdä jotain, niin sekin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Tarvitsen aina pienen “tönäyksen” eteenpäin, jotta pystyisin tekemään positiivisia asioita ja auttamaan itseäni. Minulle on vaikeaa hankkia sisältöä elämääni, vaikka juuri sen puuttuminen ahdistaa. Miten voisin helpottaa sitä?

    • Ari

      Reply Reply August 4, 2015

      Hei Emilia,

      Olet joutunut pahaan kierteeseen missä et koe elämässä sisältöä ja niin kuin itse huomaat, juuri se, että et hanki sisältöä ahdistaa – ja varmaankin masentaa lisää. Tuo kierre on katkaistava.

      Sinun kannattaisi ensiksi miettiä, että mikä on ensisijainen ongelmasi jonka haluaisit ensiksi voittaa: masennusko vai ahdistus (ja paniikin pelko). Jos voitat ahdistuksen, niin mitä se tekee mielialalle? Tai jos pääset masennuksesta, niin mitä se tekee ahdistukselle?

      Kuulostaa tekstisi perusteella silta, että aluksi aloit voida huonosti kun stressi oli kova ja olit tyytymätön elämääsi, jolloin masennus alkoi vaivata. Eli voi olla, että masennus – tai tyytymättömyys ovat ongelman ytimessä…tämä vaatisi kuitenkin tarkemman arvioinnin.

      Kuvailemasi kaltaista masennusta voidaan hoitaa CBT keinoin kahdella päätavalla: joko CBT menetelmällä missä tunnistetaan – ja kyseenalaistetaan kielteiset uskomukset itsestä ja samoin kielteiset ja haitalliset käyttäytymismallit (esim. se, että istut yksin kotona).

      Toinen menetelmä on puhtaasti ’behavioraalinen’, ns behavioural activation, (BA) missä keskitytään siihen, että et saa elämässä mitään palkitsevia/kannustavia/nautintoa tuottavia kokemuksia – koska olet masennuksen takia passivoitunut…tässä menetelmässä keskitytään suoraviivaisemmin siihen mitä teet, ja ei niinkään keskitytä ajatuksiin. CBTssa puhutaan ns. depressiivisistä käyttäytymisistä – ja antidepressiivisistä käyttäytymisistä, joita alentaa aktivoida.

      Molemmat menetelmät toimivat hyvin masennukseen ja ahdistukseen, mutta ne vaativat hiukan sinnikkyyttä ja sitä, että aluksi tekee asioita – vaikka ei ole motivaatiota. Molemmat menetelmät myös edellyttävät yleensä terapeutin apua – ja se ei tietenkään ole ilmaista. (ks hinnastoni ’varaa terapiaa’ sivulta). Tukea joihinkin terapioihin voi saada Kelalta; minun terapiastani ei sitä saa.

      Jos kuitenkin haluat yksin koettaa auttaa itseäsi, niin yksinkertaisesti se, että alat vain tehdä asioita pikkuhiljaa – siitä huolimatta, että et jaksaisi ja ei ole motivaatiota on paras lääke.
      Tata tilannetta voisi auttaa myös sopimalla kaverin/ ystävän kanssa saannollisesta asioiden tekemisestä.

      Jos koet paniikin pelkoa josta haluat päästä, niin kirjani/kurssini paniikin voittamiseksi saattaa auttaa, eikä se maksa kuin 17€, mutta siihenkin liittyy se snagi, että harjoitukset on tehtävä – muuten ongelma ei muutu miksikään. Jälleen ongelmaksi voi tulla se, että kun on masentunut, niin on vaikea ilman terapeutin tukea saada itsensä tekemään mitään.

      Toivottavasti voit hiukan aktivoitua yksin tai kaverin tukemana, tai terapeutin avulla – se alkaa lieventää masennusta. Hyvää kesän jatkoa!

      AriJ

  • Janne

    Reply Reply January 15, 2016

    Hei,

    minulla on todettu paniikkihäiriö yli 20 vuotta sitten. Ja vielä hengissä…
    Sitä on pääasiassa hoidettu lääkkeillä. Ensin terveyskeskuslääkärin määräämällä lääkkeellä. 10 vuotta meni hyvin sillä.
    Sitten menin psykiatrin vastaanotolle (10v sitten), koska halusin kuitenkin päästä lääkityksestä eroon. En halunnut syödä niitä lopun ikääni.
    Psykiatri totesi minulla olevan paniikkihäiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö.
    Eri lääkekokeilulla jatkettiin, ja psykiatri määräsi minulle cymbalta-nimistä lääkettä. Se toimikin aika hyvin. Itseasiassa syön sitä vielä tänäkin päivänä…
    Kävin myös viitisen vuotta sitten kognitiivisessa psykoterapiassa kaksi vuotta. Siellä käsiteltiin perusmenetelmiä; sovellettu rentoutus, ajattelun uudelleen strukturointi ja itsehavaintojen tekeminen. Terapiassa tuli myös ilmi, että ahdistus lisääntynyt sosiaalisiin tilanteisiin.
    Ja kyllähän siitä terapiasta hyötyä oli, mutta ei poistanut pääasiaa,
    eli paniikkihäiriötä.
    Paniikkikohtausta ei ollut tullut muutamaan vuoteen. Varmaankin siksi, että osasin välttää paikkoja ja tilanteita, missä niitä tulee. Esim kaupassa käynti.
    Viime kesänä sitten tuli taas paniikkikohtaus kotona illalla nukkumaan mennessä. Alkoi ahdistaa, sydän hakkasi, tuli järjen menettämisen pelko, kuumat aallot, hiki jne.
    Viimeisen puoli vuotta ollut huono olo. Kaupassa en ole käynyt. Poika käynyt puolestani…
    Työt loppui myös kesällä, ja uuden hakeminen tai kouluttautuminen tuntuu tällä hetkellä täysin mahdottomalta.
    Eli tällä hetkellä kärsin ilmeisesti paniikkihäiriöstä, joka on koko ajan ollut, ja sosiaalisten tilanteiden pelko, ehkä yleinen ahdistus. Esim kaupassa käynti mahdotonta. Lähinnä kaupan jonot kassalla
    ovat ylitsepääsemätön paikka. Jos ketään muuta ei ole kaupassa, olisi tilanne vähän parempi. Ei hyvä kuitenkaan.
    Voisiko tuosta viiden askeleen kurssista (Paniikkihäiriö) olla minulle apua?
    Luin sen ilmaisen osion läpi, ja tuli jopa hieman ehkä parempi olo.
    Siinä on todella mielenkiintoisia asioita. Ja tunnistan itseni paniikkihäiriön ja ahdistuksen oireista aivan täysin.
    Olen myös lukenut hieman blogejasi, ja tulen lukemaan niitä vielä enemmänkin. Erittäin asiallisen tuntuisia blogeja.
    Hienoa, että olet olemassa, ja teet hienoa työtä! Kiitos!

    -Janne

    • Ari

      Reply Reply January 15, 2016

      Hei Janne,

      Karsit selvästi ainakin paniikkihäiriöstä – ja siihen liittyvästä agorafobiasta. Lisaksi näyttää tosiaankin silta, että saattaa olla sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää ahdistusta mukana, mutta tämä on sinun tapauksessasi varmaankin enemmäkseen paniikin sivutuote – ja osa agorafobiaa, kuin varsinainen sosiaalisten tilanteiden pelko.

      Olet kokeillut kognitiivista terapiaa…mutta silti olet vältellyt kauppoja ym? Olet oikeassa: juuri siksi olet (muka) pärjännyt, kun olet vältellyt. Olet vältellyt paikkoja – ja ahdistusta. Kognitiivistakin terapiaa tehdään monella tavalla. Suomessa kuitenkin näyttää olevan vallalla tapa keskittyä paa-asiassa, tai kokonaan ’kognitiiviseen puoleen…Ajatusten uudelleen strukturointi on aivan oikein yksi peruselementti…Mutta tutkimusten mukaan ja kokemukseni mukaan aivan olennainen osa paranemista on nimenomaan behavioraalinen puoli: asiat aletaan TEHDA erilailla…sitten se ajattelutapakin alkaa muuttua.

      Voiko kurssista olla apua? Kyllä. Jos käyt kurssin askeleet läpi järjestelmällisesti – ja sitkeästi- niin melko varmasti ainakin lievennät oireiluasi. Itseapu ei toki ole sama kuin terapia. Moni hyötyy varsinaisesta yksilöterapiasta. Mutta ei sitä aina tarvita. Kurssi on sitä mitä siitä kerron: oikeasti menetelmät ovat samat, mitä käytän varsinaisessa terapiassakin.

      Tietenkin, kun kyseessä on kuitenkin itseapu, niin sinulla on itselläsi paljin enemmän vastuuta, enkä minä ole ’potkimassa’, säätämässä ja rohkaisemassa.

      Mutta voit aina käyttää jotakuta hyvää kaveria tukemaan sinua. Saatat nimittäin tarvita jonkin verran tukea kun teet altistusharjoituksia.
      Ytimessä on, että et koeta vältellä huonoa oloa, etkä paniikkia, etkä pelkojasi…joten kurssin alussa olosi tilapaisesti huononee.

      Jos kokeilet kurssia, niin askeleiden 1 ja 2 jälkeen, keskity kaikkein eniten vaiheeseen 4. Askeleet 3 ja 5 ovat useimmille hyvä lisä, mutta askeleessa 4 tapahtuu varsinainen muutos. Mutta se vaatii kovaa tyota. Jos kokeilet – ja etenet, niin pistä ihmeessä kommenttia. Katso muuten viesti minkä sain juuri tanaan Santulta:
      http://paniikkihairio.fi/psykoterapia-1-miten-kognitiivinen-psykoterapia-toimii/

      Kiitos kiitoksista, ota rennosti!

      Ari

      • Janne

        Reply Reply January 15, 2016

        Moi Ari,
        ja kiitos nopeasta vastauksestasi!
        Aloin siis oikeasti vältellä kauppoja sen viimeisen paniikkikohtauksen jälkeen. Ihan kuin olisin hypännyt ajassa monta vuotta taaksepäin. Eli siellä se takaraivossa on…

        Olen sen verran kuitenkin vältellyt kaikkea, että sellaista kaveria ei ole olemassa, jolle voisin kertoa ongelmistani, ja kuka voisi olla tukena. Poikaa tietysti voisin käyttää tukena, vaikka hän ei tiedäkään ongelmistani. Enkä kerro hänelle ongelmistani, ettei hän ala ajatella asioita samalla tavalla kuin minä… Mutta hän on kuitenkin erityisen tärkeä minulle. Jo pelkkä kauppaan mukaan tuleminen auttaa.

        Kaikkihan sai alkunsa siitä, että pyörryin armeijassa. Eikä siinä erikoisemmin mitään ollut. Kuuma, nälkä, tupakkatauko ja sitten riviin. Sitten himmeni. Kukaan ei maininnut edes asiasta mitään jälkikäteen. Mutta jotenkin se alitajuntaan jäi, koska pelkään pyörtyväni, esim. kaupan jonossa. Kertaakaan en ole pyörtynyt sen jälkeen, mutta sitä ilmeisesti pelkään.

        Voihan olla, että tarvitsen vielä sinua potkimaan minua jatkossa. Mutta jo henkinen tuki sinulta on paljon 🙂

        Ja tuo Santun viesti oli asiaa!
        Hienoa lukea, että hän on onnistunut voittamaan paniikkikohtaukset. Kyllähän näiden onnistumisien lukeminen antaa voimaa itsekin yrittää selviytyä ongelmista.

        Kiitos Ari! Kokeilen kurssia, ja palaan asiaan 🙂

        -Janne

  • Reetta

    Reply Reply August 11, 2016

    Hei!

    Kiitos tästä blogista sekä uskomattoman omistautuneesta ja tärkeästä työstä jota teet!

    En ole vielä kirjaa tilannut, mutta teen sen.

    Löysin tieni tänne googlettamalla. Olin elämässäni siinä pisteessä, että kroonistunut stressi ja ahdistus oli jo sietämätöntä. Paniikin pelko, pelon pelko väijyi koko ajan oman mielen takana.

    Töissä pystyin käymään ainoastaan vahvasti rauhoittavien lääkkeiden avulla. Annokset olivat jo itsestäkin ihan järjettömiä. Olin kuitenkin niin pahasti ahdistuksen kierteessä, että en osannut enää ulos. Paniikkihäiriöni oli todettu vaikea-asteiseksi/vaikeaksi.

    Luin näitä sivuja, pitkään aikaan en ollut tuntenut missään niin paljon järkeä kuin teksteissäsi.
    Sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen kesken lukemisen, totesin olevani kyllästynyt pelkäämään. Soitin ystävälleni ja pyysin häntä elokuviin, 15 vuoteen en ole voinut käydä edes kuvitella!

    Olin ihan hullun rohkea ja nauroin itselleni, ajattelin ettei ole mitään menetettävääkään.

    Kokemuksesta rohkaistuneena palasin kesäloman jälkeen töihin. Jätin rauhoittavat ottamatta, mieli oli ensimmäisenä päivänä äärimmäisen levoton ja ahdistunut, tuntui, että hetkenä minä hyvänsä saisin paniikkikohtauksen. Tuntui, että juoksin pelkoani karkuun tai vähintään tein jotain energiaa kuluttavaa pitääkseni sen tai edes oireet hallinnassa.

    Kokeilin kuitenkin jotain täältä opittua. Annoin paniikille nimen pelle ja laitoin jopa puhelimen tauskakuvaksi pellen. Kun ahdistus alkoi nousta kurkkuun, tein mielessäni harjoituksen; Nostin kädet ylös ja huusin “Tule pelle, anna tulla vain, tule, tule, tule…” Itseäni alkoi huvittamaan koko tilanne ja jopa naurattamaan. Ihme kyllä, pelko ja ahdistus alkoivat laantua. Toistin harjoitusta todella monta kertaa päivän jopa tunnin aikana. Viimeiseen kahteen vuoteen en ollut tuntenut sellaista tunnetta, tuntui että valtava lasti olisi tippunut sydämeltä. Tunsin toivoa ja iloa!

    Töissä kävellessä aloin jopa mielessäni “etsimään ja huhuilemaan” pellen perään. Tuntui, että minä jahtasin pelkoa/paniikkia eikä toisinpäin.

    Paljon töitä ja työstettävää on vielä, että voisin elää normaalia ja juuri omannäköistä elämää. Tiedän sen kuitenkin nyt olevan mahdollista ja aion saavuttaa sen!

    -Reeta

  • Marko

    Reply Reply August 22, 2016

    Heip! Voisin kertoa omaa historiaa paniikkikohtauksista, josko vaikka kertominen helpottaisi omaa oloa tai jos saisin jonkunlaisen vastauksen. Olen 24vuotias yhden lapsen isä ja kärsin paniikkihäiriöistä. Sain ensimmäisen paniikkikohtaukseb tammikuussa 2016 kun kaveri tuli kylään, ahdistuin halusin pois tilanteesta onneksi se meni 5minuutissa ohi. Säikähdin että oleb tulossa hulluksi. Sen jälkeen aloin pelkäämään että olen tulossa hulluksi ja lapsikin hoidettavana, sain sillo paniikkikohtauksia kun piti olla lapsen kanssa kahdestaan. Aikaa meni ja kävin lääkärissäkin, luin silloin kirjoituksiasi ja päätin että tämä ahdistus ei saa vallata elämääni, kärsin todella vähän maaliskuu-heinäkuu välisenä aikana paniikista, tosin läsnä “hän” oli koko ajan. Nyt koitti sitten elokuu ja ahdistukset alkoi uudestaan saan päivittäin lieviä kohtauksia, en uskalla mennä lapsen kanssa kauppaan ilman lapsen äitiä koska pelkään että saan kohtauksen, en uskalla nähdä kaveria enää jonka edessä sain paniikkikohtauksen vaikka olen hänelle asiasta kertonut, ahdistun aina enemmän tai vähemmän. Harrastan kilpaurheilua treenaan 5-7krt viikossa, ainoat hetket kun ei ahdista onkun treenaan, joskus ennen treeniä meinaan saada paniikkikohtauksen mutta rupean äkkiä lämmittelemään jotta kohtaus ei tule päälle. Pahin paikka mihin en voi mennä on autoon jos en itse aja, saan panikkikohtauksen ajatukseata kun en pääse pois ja mietin mitä toinen ihminen ajattelee asiasta kun saab kohtauksen. En saa näitä kohtauksia isossa porukassa vaan nimenomaan jos jään kahdestaan jonkun kanssa(ei läheiset ihmiset). Kertausharjoituksiin pitäusi lähteä kahden viikon päästä ja en tiedä ottaako ahdistus vallan, en osaa taistella ahdistusta vastaan enää niinkuin aiemmin. Ps alkoa en käytä paljoa, olin kännissä/krapulassa tai selvinpäin ahdistuksen taso ei muutu mihinkään. Tämä kaikki alkoi sen jälkeen kun olin henkilökohtaisena avystajana alkoholisti miehelle joka lyttäsi minut päivittäin, tunsin itseni nollaksi, myös vastuu lapsesta tätä aiheuttaa. Pitäisikö hakeutua lääkärille/psykologille. Kirjoitan myös ahdistuspäiväkirjaa ainakjn saan kohtauksen.

    • Ari

      Reply Reply August 22, 2016

      Hei Marko,

      Tosi paskamainen juttu, että joku jota autoit lyttäsi sinua tuolla tavalla! Vastuu lapsesta ja tuo ikävä lyttäämiskokemus ovat sellaisia asioita jotka helposti vievät itseluottamusta ja lisäävät ahdistusta.

      Pelkosi ja muut oireesi ovat aivan selkeästi paniikkihäiriön osasia. Mutta mukana saattaa tosiaan olla heikentynyttä itseluottamustakin ja samoin ehkä heikentynyttä itsetuntoakin, on liian vähän tietoa, että voisi sanoa varmasti.

      Paniikkihäiriötäsi pitävät yllä välttelevät käyttäytymisesi (et mene kauppaan ilman lapsen äitiä ym) ja se, että mietit ja arvioit mitä muut ajatelevat jos saat paniikkikohtauksen. Tämän takia olet fokusoitunut omiin oireisiisi ja siksi aina herkkänä saamaan kohtauksen.
      Mitä tarkoitusta varten pidät ahdistuspäiväkirjaa? Se on hyödyllinen työkalu – jos haluaa oppia jotain uutta paniikistaan, että pelko lievenisi…muussa tapauksessa sen käyttö on vain oireiden ja pelkojen vatvomista. Tuota vatvomista harrastetaan kaikkialla keskustelupalstoilla, mutta se ei auta vaan pahentaa. Mutta siis jos käytät sitä oppiaksesi olemaan pelkäämättä, niin silloin se palvelee sinua.

      Lääkäri saattaa voida auttaa. Samoin psykologi. Muista kuitenkin, että psykologi EI ole sama kuin psykoterapeutti (paitsi jos on psykologian lisäksi hankkinut psykoterapian koulutuksen ja pätevyyden) samoin kuin lääkäri EI ole psykoterapeutti, ei edes psykiatrian erikoislääkäri eli psykiatri (ellei ole hankkinut psykoterapeutin pätevyyttä). Psykoterapeutti on erikoisosaaja joka auttaa voittamaan psyykkiset ongelmat – kuten paniikkihäiriön- terapian avulla. Psykoterapian alojakin on useita. Itse edustan sitä mikä on tuhansissa testeissä todistettu tehokkaimmaksi, nopeimmaksi ja käytännöllisimmäksi: kognitiivista ja käyttäytymisterapiaa, eli cognitive and behavioural psychotherapy. Olen siitä kehittänyt vielä tehokkaamman muodon: paradoksaalinen CBT. CBT on lyhytterapiaa jossa ideana on, että pelkosi ja haitalliset käyttäytymisesi tunnistetaan ja muutetaan hyödyllisemmiksi. Asiaa ei vain vatvota, vaan muutetaan.

      Toivon, että sait hiukan valaisua omaan juttuusi. Ota vapaasti yhteyttä jos haluat vaikka kokeille miten CBT voisi auttaa.

      Terkuin
      Ari

  • Vilma

    Reply Reply September 30, 2016

    Hei! Minulla on ollut outoja oireita nyt noin kahden viikon ajan. Olen googlaillut niitä ja täsmäävät hyvin paniikkihäiriöön. Harrastan lajia, jossa kilpaillaan, ja kilpailut ovat todella kaukana, ja yksi kisamatka maksaa suhteellisen paljon. Minusta tuntuu että pahin stressin ja ahdistuksen aiheuttaja on juurikin kilpaileminen, ja jos kerran ahdistavat tilanteet pitää kohdata, niin mitenköhän se tässä tilanteessa onnistuu. Minun pitäisi lähteä kuluttamaan perheeni vähiä rahoja, että voin mennä saamaan paniikkikohtauksen lavalla, nolaamaan itseni kaikkien eteen. En ole kovin innokas tekemään sitä. Kilpailuja on myös aika harvoin, joten ahdistuksen lievittämiseen menisi varmaankin vuosia. Minusta outoa on myös se, että kohtauksia tulee minulle myös ihan tavallisissa tilanteissa ja paikoissa, kuten koulussa, harjoituksissa, ja kotona, vaikka en jännittäisi mitään. Kohtauksia ei myöskään huomaa kovin helposti muuten jatkuvasta ahdistavasta olosta.

  • Vilma

    Reply Reply September 30, 2016

    Hei, luin vielä artikkelin depersonalisaatiosta. Mainitsit siinä epätodellisen olon. Se on siis ollut minulla todella vahvasti mukana ahdistuksessani. Joten nyt mietin onko minulla depersonalisaatio, paniikkihäiriö vai jokin muu? Muita oireitani ovat olleet huimaus, pyörrytys, sekä hengenahdistus (tuntuu etten saa tarpeeksi happea, ja tunnen sen aina kun ajattelen sitä). Ajattelin nyt myös kertoa, että minulla on muitakin huolenaiheita, kuten kiire, perheen rahahuolet, sekä todella huono itsetunto minkä takia pelkään myös esiintymistä tietyissä asioissa, sillä minua ahdistaa ajatus siitä, että minua arvostellaan, tai että joku nauraa minulle. Laji jota harrastan on myös arvostelulaji, eli tuomarit arvostelevat suoritukseni. Toivon että saat kokonaiskuvan tilanteestani, ja pystyt vastaaman mahdollisimman nopeasti.

  • Tytti

    Reply Reply August 8, 2019

    Moi
    Mua mietityttää että toimiiko menetelmäsi myös yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Mulla on ollut muutamia paniikkikohtauksia mutta eniten koen sellaista klavavaa ahdistusta ja se on läsnä päivittäin, usein suurimman osan päivästä, riippumatta ajankohdasta. Ahdistusta lievittää tekeminen, mutta se on jatlivaati taustalla ja esim. Syödessä, koiraa ulkoiluttaessa, kaikessa missä ei tarvite keskittyä 100% niin ahdistaa.

    • Ari

      Reply Reply August 8, 2019

      Moro Tytti,

      jos tarkoitat menetelmälläni paniikkihäiriö-kurssia, niin se ei varmaankaan pelkästään riitä. Yleistynyt ahdistuneisuus on hyvin paljon samankaltainen kuin paniikkihäiriö siinä mielessä, että paniikkihäiriötä ja yleistynyttä ahdistuneisuutta pitävät yllä samankaltaiset asiat (ajatukset ja tulkinnat jotka ovat pelokkaita ja ja usein katastrofaalisia, oireisiin keskittyminen, turvaa hakevat käyttäytymiset ym).

      Jos taas tarkoitat menetelmällä CBT terapiaa, niin juttu on toinen. CBT terapia -jota käytän sekä yleistyneeseen ahdistukseen, että paniikkihäiriöön kyllä on tutkitusti tehokas – tehokkain- molempiin ongelmiin ja siksi sitä käytetään Britannissa esisijaisena hoitona paitsi paniikkihäiröän hoitoon, myös yleistyneen ahdistuneisuuden hoitoon. Keskeistä molempien ongelmien hoidossa on CBTn periaate jossa korostetaan tehtäväkeskeisyyttä. Ongelmaksi tässä tulee se, että et ainakaan helposti saa oikeata CBT terapiaa Suomseta, jos haet Valviran listoilta. Suomessa Valviran kirjoilla olevat ns kognitiiviset terapeutit ja ratkaisukeskeiset terapeutitkin näyttävät korostavan pääsääntöisesti sitä kognitiivista puolta behavioraalisen kustannuksella. Tämä varmaankin siksi, että behavioraalinen työ (tehtäväkeskeisyys) vaatii aika lailla enemmän myös terapeutilta – eikä se osaaminen taida riittää. Britanniassa jokainen BABCPn hyväksymä CBT terapetti tietää, että sellainen hoito on tehotonta ja monessa tapauksessa, esimerkiksi OCDn hoidossa, jopa hoitovirhe. Kuitenkin juuri nämä ovat ikävä kyllä parhaat vaihtoedot mitä Suomessa on tarjolla. Toki Valviran listalla olevat ns perinteisemmän “psykoterapian” edustajat (psykodynaaminen, psykoanalyyttinen) voivat auttaa sinua yleistyneessä ahdistuneisuudessa jonkin verran mutta lultavasti aika heikosti taas paniikkihäiriössä.

      Itsehän en ole Valviran laillistama terapeutti (mutta kylläkin psykiatrisena sairaanhoitajana) vaan olen Britanniassa koulutukseni saanut ja Britannian virallisen BABCPn laillistama CBT terapeutti. Suomessa toimin tästä syystä psykiatrisena sairaanhoitajana, en psykoterapeuttina – mutta toki tarjoan omaa CBT terapiaani.

      Joka tapauksessa: yleistynyt ahdistuneisuus on hoidettavissa ihan samoin kuin paniikkihäiriökin. Jos onnistut löytämään ns kognitiivisen tai edes ratkaisukeskeisen terapeutin joka ihan oikeasti korostaa tehtäväkeskeisyyttä ja näkee vaivaa suunnitellakseen kanssasi kotitehtäviä. Muussa tapauksessa kehotan kääntymään BABCPn laillistaman CBT terapeutin puoleen (en tosin tunne Suomessa ketään itseni lisäksi).

      Onea matkaan,

  • Jesse

    Reply Reply November 1, 2019

    Terppa, testasin kyseisiä medoteja ja lopetin pelkoa. Aloin ajatella faktoja ja siinä sivussa aloin nauraa peloilleni niille ei todellisille peloille. Samalla aloin ymmärtää ahdistus reaktiotani ja sen tullessa se ei tuntunut kummoselta, mutta paniikkikohtaus kun hiipii on se julma tunne mutta ei sen ihmeempi. Normaalisti ollut aina tosi tarkka nukkumisesta koska koen ahdistusta jos en saa nukuttua riittävästi, kun aloin toi lottaa itselleni että monilla ihmisillä voi olla unettomuutta ja se kuuluu elämään. Huomasin etten enään stressannut tai edes murehtinut asiaa vaan kun ilta koitti menin sänkyyn sillä mielellä että se uni tulee jos on tullakseen. Kuuntelin rauhallista musiikkia ja pötkötin. Kun uni tuli vasta 3 jälkeen yöllä ajattelin no voin tässä tilanteessa ainakin levätä ja ajatella mukavia. Auto kummasti, mutta sitten tuli takapakki katselin tv sarjaa jossa oli aika rankkaa materiaalia ja siitäkös pelko sai lisää voimaa. Sisäisen puheen kanssa sanoin itselleni noh olihan tässä ainakin 4 hyvää päivää, sen kus tulet. Teen saman uudestaan ja uudestaan. Paniikkihäiriö ei ole mitenkään vaarallinen sen olen oppinut tässä 8 vuoden aikana jo monta kertaa. Luin kirjasi kokonaan, sen jälkeen jotenkin aloin ymmärtää asiaa paremmin. Nykyään kun ahdistaa tai paniikki meinaa tulla, lähden kävely lenkille ja nyt siitä on tullu vähän niin kuin autonominen asia. Lähden automaattisesti kävelen järveä ympäri.

    • Ari

      Reply Reply November 4, 2019

      Hei Jesse,

      kiitos palautteesta. Mukava kuulla, että olet kokeillut paradoksaalisia menetelmiä ja huomanut, että tosiaankin, paniikkihäiriöön liittyvät ahdistusoireet eivät ole vaarallisia – vain kokeilemalla sen voi oikeasti oppia. Hyvää jatkoa vaan sinulle!

  • Kime

    Reply Reply December 19, 2019

    Hei. Minulla on kolme vuotta ollu lääkitys paniikkihäiriöön ja nyt löysin tän ja haluisin kokeilla miten kannattais edetä pelon kohtaamisessa kun itse tummem että pelko liittyy tunnottomaan/epätodelliseen kehoon ja oloon joka saa aikaan ahdistusta

    • Ari

      Reply Reply December 19, 2019

      Moi Kime,

      kokeile nyt ensin ainakin paniikkihäiriökurssin ilmaista osuutta. Jo pelkästään oireiden parempi ymmärtäminen voi vähentää pelkoa. https://paniikkihairio.fi/ilmainen-kirja/

      tai tilaa koko kurssi (17€)
      https://paniikkihairio.fi/paradoksaalinen-ohjelma/

      tai kokeile terapiaa
      https://paniikkihairio.fi/ota-yhteytta/

      Toki itseapu on haastavaa, mutta tekniikat tuossa kurssissa perustuvat ihan täsmällisesti niihin CBT menetelmiin joita käytän terapiassakin. Ne toimivat – jos vain teet ne. Epätodellinen olo ym ovat usein hiukan pelottavammat tuntisia kuin jotkin muut ahdistuksen oireet ja niitä kokevat usein haluavat myös terapeutin tukea, mutta kyllä se voi ihan hyvin onnistua itseapunakin.

      Tsemppiä!

      • Kime

        Reply Reply December 26, 2019

        Moi ari.

        Mulla siis ollu toi kurssi ja oon nyt noin viikon verran yrittäny olla niin että annan ikään kuin oireiden tulla enkä yritä estää sekä oon yrittäny aiheuttaa paniikkia itselle sillä että ajattelen asioita ja niitä mitkä aiheuttaa paniikki mutta silloin tuntuu että se paniikki ja ahdistus ku katoais onko siis normaalia nyt että tässä vaiheessa epätodellinen olo lisääntyy? Ja voiko tää aiheuttaa niska kipua ja oksettavaa oloa?

        • Ari

          Reply Reply December 26, 2019

          Moro,

          epätodellinen olo joka liittyy ahdistukseen on itse asiassa yleensä yksi ahdistuksen oire. Kun et oikein voi muuten taistella oletettua uhkaa (ahdistus itsessään) vastaan, etkä oikein voi paetakaan, seuraa se, että mielesi tekee edes jotakin, Se pakenee psyykkisesti. Seuraa epätodellinen ole. Se on melko yleistä kovan ahdisuksen tai pitkään jatkunenn ahdisuksen yhtenä ilmiönä. Samoin pahoinvointi/oksettava olo ja sellaiset fyysiset tekijät kuin lihasten (varsinkin niskalihasten) jännittyminen ja kipuilu. Eli siis kysyit, että onko normaalia, että epäatodellinen olo lisääntyy samalla kun ahdistusoireilu vähenee. Vastaus on, että kokemukseni mukaan se on hyvin tavallista. Sampoin kuin tuo oksettava olo ja niskakipu.

          Ota rennosti,
          Ari

          • Kime

            December 26, 2019

            Kiitos paljon sulle vastauksista!!

Leave A Response

* Denotes Required Field