Itsetunto ja sosiaalinen elämä

Olen kirjoittanut joitakin artikkeleita sosiaalisesta ahdistukesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olen kirjoittanut myös esiintymisjännityksestä joka on yksi sosiaalisen ahdistuksen muoto…ja joka vaivaa melkein kaikkia. Useimmat meistä kammoavat julkista esiintymistä, vaikka jotkut jopa tienaavat elantonsa enemmän tai vähemmän puhumalla toisille, myymällä tuotteita, kertomalla juttuja…ja jotkut jopa ovat oppineet nauttimaan porukan edessä seisomisesta ja puhumisesta!

Mutta siis useimmat meistä eivät juuri nauti esiintymisestä tai huomion kohteena olemisesta.

Useimmissa artikkeleissani olen lähestynyt asiaa sosiaalisen ahdistuksen kognitiivisen mallin mukaisesti, mikä tarkoittaa sitä, että olen keskittynyt siihen, mitä useimmat pelkäävät itse sosiaalisessa tilanteessa: jonkinlaista munaamista, arvostelun kohteeksi joutumista, oman jännittyneidyyden näkymistä…ja tuo pelko sitten lisää pelättyjä oireita…ja pelko lisääntyy. Olen puhunut noista noidankehistä väsyksiin asti, jankuttanut uudestaan ja uudestaan. Tarkoitukseni on ollut sama kuin siloin kun puhun paniikista: osoittaa, että suojakäyttäytymisilläsi teet asian itsellesi pahemmaksi. Mitä tahansa teetkin ollaksesi ‘turvassa’ sosiaalisessa tilanteessa (tai jos vältät niitä) niin se käyttäytyminen vain pitää pelkojasi yllä. Keskityt vain itseesi ja pelkoihisi, huomaat vain oireesi – ja lisäät pelkoasi siitä, että sinua arvostellaan.

Olen käsitelly vähemmän sitä puolta, miten itsetuntosi eli oma arviosi itsestäsi, omasta arvoatasi, voi myös olla ongelmaa ylläpitävä tekijä. Jos itsetuntosi on heikko niin että ajattelet, että sinun pitää jotenkin miellyttää toisia, jotenkin erityisellä käyttäytymisellä ansaita asemasi sosiaalisessa tilanteessa, niin silloin et ehkä aluksi keskity niinkään fyysisiin oireisiin tai psyykkisiin oireisiin, vaan siihen, että olet vain yleisesti alakynnessä ja siksi ‘ei hyväksytty’. Tämä kyllä sitten johtaa erilaisiin oireidenkin pelkoihin: ‘apua, ehkä punastun…olen ruma…tyhmä…en osaa sanoa mitään järkevää’…jne.

Jos kärsit huonosta itsetunnosta, niin voi olla, että pelkästään pelkojasi kohtaamalla et voita perusteellista huonoa arviota itsestäsi. Toisaalta voi olla, että juuri se pikku juttu, että menetkin siihen pelättyyn tilaisuuteen ja sanot mielipiteesi voi olla kaikki mitä tarvitaan jotta alat uskoa itsestäsi positiivisemman läksyn. Jos sanot mitä ajattelet, ja yllätykseksesi saat myönteistä vastakaikua, tämä kokemus voi olla alkuna sille, että koet itsesi erilailla. Useille joiden itsetunto on jostain syystä huono, tämä ei kuitenkaan riitä. Heillä on tapana ajatella, että “he olivat vain ystävällisiä, mutta eivät todella tarkoittaneet sitä…tai: “Minulla kävi vain säkä, mutta ensi kerralla…”

Huono itsetunto johtaa usein sosiaaliseen eristäytymiseen. Tämä johtaa lisääntyvään sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Puhumme tässä siis jälleen noidankehistä niinkuin sosiaalisessa ahdistuneisuudessakin, mutta nämä noidankehät ovat laajempia ja epäselvempiä.

Jos huono itsetunto on ydinongelmasi ja se aiheuttaa muita ongelmia, kuten sosiaalista eristyneisyyttä, niin saatat hyötyä kognitiivisesta terapiasta.

Kognitiivisessa terapiassa tunnistetaan täsmällisesti se mikä (pelko, ajatusmalli, uskomus ja käyttäytyminen) ylläpitää ongelmaasi. Mitä oikein pelkäät, mitä uskot itsestäsi, ja ennen kaikkea: miten haluat asioiden olevan toisin.

Huonon itsetunnon aiheuttamasta sosiaalisesta ahdistuneisuudesta pääsee eroon, niinkuin muistakin emotionaalisista ongelmista, mutta niinkuin kaikkissa ongelmissa: se vaati hiukan rohkeutta, jonkin verran (kauhistus!) työtä, ja sitä, että asioita aletaan tehdä eri lailla. Mutta ongelma on voitettavissa.

7 Comments

  • Sari

    Reply Reply December 30, 2013

    Hei. Mikä tekee sen, että herään öisin vapinaan, sydämen hakkaamiseen, tuskanhikeen, kauhuntunteeseen? Päivällä jotenkin pärjään paniikin kanssa, mutta tämä yöheräily on kamalaa.

  • Sari

    Reply Reply December 30, 2013

    Hei vielä. Meni tuo eka asiani harjottelussa, mutta näkyy olevan sivuillasi ihan oikein.
    Olen lääkkeille yliherkkä ja jo tavallinen särkylääke väsyttää kamalasti sekä pää menee tokkuraiseksi. Lääkäri määräsi melatoniini 1mg. Aamulla olen siitäkin tokkurassa, vaikka lääkäri sanoikin, että ei se voi aiheuttaa yhtään mitään tuollaista. Minua ei uskota, kun kerron miten herkästi reagoin lääkkeisiin. Siksi pitäisi löytyäkin joku minulle sopiva “lääke”.

    Olen ottanut parina iltana nukkumaan mennessä panadol 1G. No olen päässyt uneen aika pian, mutta herään aamuyöstä siihen kamalaan tärinään. Seuraava päivä meneekin tokkurassa olossa.

    Mikä auttaa tähän yölliseen tärinään ja heräilyyn?

    • Ari

      Reply Reply December 30, 2013

      Hei Sari, kiitos viestistäsi. Ja olen todella pahoillani, että koet tuollaista ahdistusta ja paniikkia.

      Viestistäsi – ja yksityisestä viestistä minkä lähetit, ymmärsin, että et koe ainoastaan ajoittaista paniikkia öisin, vaan että myös huolehdit tai murehdit monista asioista etukäteenkin. Ajattelet asioista tyyliin:’ mitä jos…?’ ja niin sitten seurauksena ahdistut ja olet stressaantunut.

      Tällainen pitkään jatkunut murehtiminen ja siitä seuraava ahdistus johtaa helposti paniikkikohtauksiin – yöllisiinkin, koska yölläkään mielesi ja kehosi eivät ole täysin levossa. Niin sitten saatat heräillä tuohon tärinään…

      Kirjoitin uuden artikkelin aiheesta vastaukseksi sinulle ja muille jotka ovat ihmetelleet suuri yöllistä paniikkia. Tsekkaa se ja kommentoi jos huvittaa.

      Huomaa kuitenkin, että sinun kohdallasi todellakin pitkään jatkunut stressi – johtuen syistä joita kerroit- pitää yllä herkkyyttäsi ahdistua. Jos siis voitat paniikin pelon kurssini avulla, voi silti olla, että stressin takia olet edelleen ahdistunut – jolloin murehdit lisää ja sitten ahdistut. Tämä on noidankehä joka menee jotenkin näin:

      ahdistun; stressaannun; pelkään; ahdistun lisää; pelkään lisää…

      strategiasi? murehdin, huolehdin…ahdistun jne.

      Noidankehästä pääsee pois. Voit aivan hyvin aloittaa sillä, että voitat ensin sen pelon ahdistuksesta itsestään, joten kurssimateriaali on hyvä lähtökohta vaikka pelkoosi liittyisi muutakin (niinkuin kerroit).

      Ota rennosti,

      Ari J

  • Sari

    Reply Reply December 31, 2013

    Hei. Olet täysin oikeassa, stressitilani on jatkunut yli 10v. Ja stressaavia asioita on kertynyt yhä uusia ja uusia. Minä todellakin murehdin nykyään ihan kaikki asiat etukäteen. Ennen en ollut tällainen. Tein hyvinkin spontaaneja ratkaisuja ja aina selvisin. Jopa oikein hyvin. Nyt käyn kaikki mahdolliset vaihtoehdot mielessäni läpi ja ahdistun koko ajan lisää. Enkä osaa enää tehdä edes päätöksiä. Päässäni käy jatkuva polemiikki ja keskustelu, joka jatkuu aina siihen asti, kun onnekkaasti joskus sitten yöllä nukahdan. Herätäkseni johonkin esim. ääneen.

    Pahinta on se, kun yöllä herään, niin stressaava/stressaavat asiat paukahtavat HETI mieleeni ja sitten alkaa niiden kelaaminen ja eri vaihtoehdot asian ratkaisemiseksi vyöryvät mieleeni. (Tällä hetkellä se kamala asunto, jossa joudun asumaan).

    Olen kokeillut sitä keinoa, että kun yöllä alkaa vapista, niin sanon vapinalle, että vapise nyt sitten oikein kunnolla ja usein se auttaakin. Mutta joskus olen niin kauhuissani, että pelko vie voiton ja tulee tuskanhiet ym. Eilen illalla kokeilin uutta juttua. Puhuin tietoisesti aivojen pelkokeskukselle, että rauhoitu, kaikki on hyvin. Ja ihme kumma, olo alkoi tasoittua. Mutta tätä täytyi tehdä melki koko ajan, muuten paniikki alkoi tulla takaisin.

    Toivottavasti ihmiset alkavat kirjoittaa blogiisi, jottet lopeta tätä. Tämä on upea tilaisuus saada neuvoja sinulta. Kiitos, kun olet olemassa!

    • Ari

      Reply Reply December 31, 2013

      Hei ja kiitos kommentista – ja kiitoksista; kyllä se kiitos aina lämmittää mieltä!

      Jatkan blogia ainakin jonkin aikaa, mutta toki voi aikapulan takia tulla vaihe -piankin, jolloin siirrän tämän jäsenfoorumiksi.

      Huomaan, että kärsit murehtimisesta – joka aiheuttaa ahdistusta (sitä sanotaan yleistyneeksi ahdistuneisuudeksi). Kuten aiemmassa kommentissani totesin, hyödyt varmaankin paniikiherkkyytesi voittamisessa ja pärjäät paremmin, kun et enää pelkää ainakaan paniikkia – mutta luultavasti joudut silti työskentelemään tuon pitkäaikaisen murehtimisen kanssa.

      Paniikkikohtauksista itsestään pääset menetelmillä joita opit kurssissa. Voi olla, että sen kautta elämäsi laatu paranee – ja huolestuneisuus vähenee. Se ei tietenkään poista sitä, että olet tyytymätön asuntoonne…

      Ota vapaasti yhteyttä jos jossain vaiheessa haluat kokeilla yksilöterapiaa voittaaksesi taipumuksesi murehtia – ja siten aiheuttaa itsellesi ahdistusta. (Juuri tällä hetkellä en voi ottaa uusia asiakkaita) Mutta suosittelen, että teet harjoituksia itseksesi ja tarkkailet sitä miten tämä vaikuttaa elämääsi.

      Huomaathan, että vastasin tuohon kahvikysymykseesikin…:)

      Toivotan sinulle parempaa vuotta 2014!!

  • Sari

    Reply Reply December 31, 2013

    Voiko muuten kahvin äkillinen vähentäminen aiheuttaa paniikkia jopa yöllä? Olen juonut jopa 7-8 mukillista kahvia per päivä. Joskus ehkä enemmänkin. Ja nyt muutamana viime päivänä join vain 2 mukillista aamuisin. Voisiko tämä olla syynä viime päivien kasvaneeseen yöpaniikkiin ja kauhuntunteisiin?

    • Ari

      Reply Reply December 31, 2013

      Pikavastaus kahvikysymykseesi: aivan varmasti. Yllättävä kahvin vähentäminen voi paradoksaalisesti herkistää paniikkikohtauksille. Seuraavassa hiukan selitystä tälle:

      Kahvi virkistää, se on yksi syy miksi sitä juodaan – sen lisäksi, että se lämmittää ja on hyvää…Kahvi on lempijuomani (ehkä viskin jälkeen!) enkä halua tuomita sitä, mutta totta on, että monet joille paniikkikohtaukset ovat ongelma, hyötyvät kahvin juonnin vähentämisestä. Kuitenkin tässä on ansa…

      En selitä kahvin kemikaalista vaikutusta sen tarkemmin, mutta lyhyesti: kahvi ’huijaa’ hermostoasi luulemaan, että lepoa ei tarvita, blokkaamalla tiettyjä reseptoreita hermoissa. Virkistyt, sydän alkaa lyödä tiheämmin jne. Elimistösi ei siis pääse luonnolliseen lepotilaan tämän blokkaamisen takia. (Juuri tällaiset tuntemuksethan usein tulkitaan paniikissa katastrofaalisesti – ja paniikkikohtaus voi alkaa.)
      Elimistö kuitenkin korvaa tilanteen pikkuhiljaa – jos juot pitkään runsaasti kahvia, niin elimistösi alkaa tuottaa lisää respetoreita – joita kahvi on tähän asti blokannut. Näin leposignaalit kuitenkin pääsevät perille – koska on enemmän paikkoja mihin tarttua- jolloin tarvitset lisää kahvia…Kun lopetat kahvinjuonnin – tai vähennät sitä, niin seurauksena voi olla vieroitusoireita. Tämä johtuu siitä, että nyt elimistössäsi on ’liikaa’ respetoreita jotka odottavat rauhoittavaa – tai ’mielihyvä’ signaalia. Nuo signaalit eivät kuitenaa enää riitä kaikille reseptoreille. Koet siis väsyneisyyttä – mutta et mielihyvää…hermostosi on ’yliherkkä’ ja sinä itse huomaat hypersensitiivisesti kaikki muutokset itsessäsi.

      Kaiken kaikkiaan kahvi siis aiheuttaa paniikkikohtauksia kahdella tavalla: 1. Kahvi stimuloi hermostoa – ja paniikista kärsivä pelästyy juuri noita kiihtyneitä toimintoja 2. Kahvin juonnin vähentäminen lisää hermostosi herkkyyttä ja mielihyvähormoonit eivät enää riitä kaikkiin respetoreihin, joten olet väsynyt ja ärtynyt – ja paniikkiherkkä.

      Yleisimpiä kahvin vieroitusoireita ovat:

      1. Päänsärky
      2. Väsyneisyys: voi tuntua, että ei jaksa pitää edes silmiä auki…
      3. Ärtyneisyys: kaikki ärsyttää
      4. Masennus. Tämä on paha jos jo valmiiksi olet masentunut…
      5. Lihasjännitystä ja lihassärkyä
      6. Unettomuutta…aika yllättävä monelle, mutta kun lopetat kahvinjuonnin niin seurauksena todella voi olla tilapäistä unettomuutta.
      7. Keskittymiskyvyn puutetta

      Oireita voi ola muitakin, mutta jo näitä ajattelemalla huomaat, että ei ole mikään ihme, että ahdistuneisuus lisääntyy – ja herkkyys paniikkikohtauksille. Jos minulla on puoletkin noista oierista joskus samanaikaisesti, niin varmasti ahdistun…ja olen herkkä panikoimaan.
      Paitsi se, että olet biolgisesti jonkin aikaa yliherkkä, niin psyykkisen ’paniikkiyliherkkyytesi’ takia huomaat nuo kaikki oireet herkästi, keskityt niihin…ja se lisää paniikin tunnetta, ja pelkoa…

      Pidättäydy silti vähemmällä kahvilla. Kestä ahdistusta jonkin aikaa…pikkuhiljaa se yliherkkyys lievenee – ja samoin paniikki. Jos alat taas ryystää vanhaa malliin, niin mitä tapahtuu? Mitä opit?
      Jos taas pidättäydyt uudessa tavassa ahdistuksen tilapäisestä lisääntymisestä huolimatta, mitä silloin opit ahdistuksesta? Omasta pärjäämisestäsi?

Leave A Response

* Denotes Required Field