Depersonalisaatio – Koen itseni epätodelliseksi, ikään kuin vieraantuneeksi itsestäni—olenko sekoamassa?

Mitäkö on depersonalisaatio? Epätodellinen olo ja siihen liittyvä ahdistus? No niin, olen viime aikoina saanut enenevässä määrin kyselyitä omasta kehosta vieraantumisen tunteesta ja muista oudoista tuntemuksista, joten pistetään pari sanaa niistä oudoista tuntemuksista. Puhumme sellaisista tuntemuksista, kuin epätodellisuuden tunteesta, tunteesta, että ei ole omassa kehossaan vaan jotenkin oman kehon ulkopuolella, vieraantunut ymparistöstä, tai, että maailma ei ole samanlainen kuin ennen…sanalla sanoen puhumme depersonalisaatio-oireista, tai -häiriöstä.

Toki on totta, etta oudot oireet voivat liittyä erilaisiin joko fyysisiin sairauksiin, tai psyykkisiin sairauksiin, mutta kliininen kokemukseni on, että oudot epätodellisuuden tunteet ja muut depersonalisaatio kokemukset ovat yleensä kovan ahdistuksen oire. Ahdistus sitten aiheuttaa lisää outoja oireita ja näin ongelma pahentaa itse itseään. Tässä pari sanaa aiheesta.

Olen saanut ilokseni auttaa monia sellaisia joilla on ollut kaikenlaisia outoja ja pelottavia tuntemuksia ja kokemuksia, ja jotka eivät ole vuosiin päässeet peloistaan, siitä huolimatta, että ovat laukannet lääkärillä ja jopa mielenterveyspaikoissa apua hakemassa. Oudot oireet – ja ahdistus – vain jatkuvat ja tuntuvat saavan yhä enemmän valtaa elämässä.

Monelle tulee näitä outoja tuntemuksia ensimmäisen kerran kannabiksen käytön jälkeen. Juttu menee yleensä jotenkin tähän tapaan (olen kuullut sen niin monta kertaa):

…poltit kannabista kavereitten kanssa koska se oli niin cool…ja ”kaikkihan polttaa”, ja joku vanhempi ja hiukan auktoriteettisempi ”kannusti”…joten eikun pössäyttelemään…Sitten, ehkä noin vuorokauden päästä aloit kokea outoja: epätodellinen olo, sumuinen olo, pää tuntui sekavalta ja niin edelleen. Maailma ehkä näytti vieraalta tai ooma itsesi, kehosi tuntui erilaiselta ja oudolta, ikään kuin ei olisi oma keho. Pelästyit hiukan ja kyselit muilta, että miten he kokivat…ja sait kuulla, että kaikki muut olivat OK, ei mitään vastaavia outoja tuntemuksia. Nyt sinä pelästyit todella ja aloit pelätä sekoavasti, tulevasi hulluksi, sairastuvasi psykoosiin…ja,  että ehkä jotenkin olet pilannut aivosi – ja elämäsi…

Tämän seurauksena aloit tarkkailla oloasi…outoa oloa…epätodellisuuden tunnetta…ja mitä enemmän tarkkailit oloasi, niin sitä enemmän huomasit yhä uudelleen noita samoja outoja oireita, ja pelko ei hellittänyt. Samalla ahdistus lisäääntyi. Aloit taistella outoja oireita vastaan, aloit vältellä ulos menemistä…ja masennuit.

Se, mitä nyt pelkäsit eniten on, että olet aiheuttanut pysyää ja korjaamatonta vahinkoa itsellesi. Tästä seurasi sitten se, että aloit kaiken lisäksi tuntea syyllisyyttä: miksi käytin kannabista, miksi tein sitä ja sitä..?

On selvää, että kun tuollaisia asioita kun pyörittelee päässään jatkuvasti, niin ahdistuu entisestään -ja masentuukin. Ja kun olet kovin ahdistunut, niin olet entistä herkempi niille oudoille oireille. Kierre on valmis. Epätodellinen olo aiheuttaa ahdistusta. Ahdistus saa aikaan lisää oireita. Ahdistus saa aikaan myös sen, että tarkkailet niitä oireita. Ja siten tapahtuu juuri se mitä haluat lopettaa: koet niitä samoja oireita aina enemmän.

Mutta: sinä olet pelännyt turhaan! Nuo oudot oireet -kuten juurikin se epätodellisuuden tunne –  ovat pelottavia, mutta eivät vaarallisia.

En pistä tähän artikkeliin mitään pitkiä selontekoja aiheesta depersonalisaatio tai epätodellisuuden tunne, mutta vain muutama fakta aivan lyhyesti:

  1. Depersonalisaatio häiriö ei ole mielen sairaus (mielisairaus), ei psykoosi, eikä siis vaadi vastaavaa hoitoa.
  2. Depersonalisaatio-oireet johtuvat pitkittyneestä ahdistuksesta (ja siis pelosta)ja siitä, kun mieli on uupunut.
  3. Kannabiksen käytön lisäksi moni muu asia saattaa laukaista oireet. Esimerkiksi runsas kahvin juonti, unettomuus ja uupumus, kova stressi, muu ahdistus, kirkas valo, alkoholi…kaikki voivat saada mielen ylirasittumaan ja siten laukaista Depersonalisaatio-oireita.
  4. Oudot oireet EIVÄT ole vaarallisia.
  5. Kun noidankehä on käynnistynyt, oma pelkosi pitää sitä yllä.
  6. Depersonalisaatio oireilusta pääsee eroon oikealla hoidolla aivan niin kuin muistakin ahdistusongelmista.

Miten siitä oudolta ja pelottavalta tuntuvasta oireilusta sitten pääsee?

Ongelma alkoi, kun ensimmäisen kerran koettuasi noita oireita aloit tulkita niitä vaarallisiksi, aloit tarkkailla niitä ja olla aina vain huolestuneempi. Toisin sanoen ikään kuin opit olemaan peloissasi. Avain on siinä, että voit samalla tavalla oppia olemaan pelkäämättä. Kun et pelkää niitä oireita (outojakaan, eikä edes sitä epätodellisuune tunnetta), mielesi ei ole enää niin ylirasittunut ja herkkä…silloin oireetkin alkavat vähetä, melkein kuin huomaamatta. Tässä tarvitaan usein terapeutin apua, mutta joillekin pelkästään se, että tietää, että kyseessä ei ole mielisairaus, tai korjaamaton vahinko, jo itsessään vähentää pelkoa – ja lopulta niitä oireita.

Joten, jos koet outoja tuntemuksia missä olet vieraantunut kehostasi, niin älä nyt suin päin pelästy ja oleta sairastuneesi psykoosiin. Se on erittain epätodennäköistä. Keskustele asiasta kokeneen terapeutin, tai psykiatriaan erikoistuneen lääkärin kanssa. Selvitä toki mahdolliset fyysiset vaivat, ja vaikka psyykkisetkin, mutta kun olet saanut selville, että kyseessä on ahdistusongelma – jota pitää yllä oma pelkosi, niin ala työskennellä pelkosi lopettamiseksi ja pelkoreaktioittesi muuttamiseksi. Tähän saatat tarvita terapeutin apua. Lopeta turha lääkärillä juokseminen ja lääkkeiden napsiminen. Ei se pelko lähde lääkkeillä. (Huomaa: en ole lääkkeitä vastaan, ja monessa tapauksessa esimerkiksi lievä masennuslääkitys tai ahdistuslääkitys yhdessä terapian kanssa on paras kombinaatio)

Lue myos:

http://paniikkihairio.fi/apua-sekoanko/

38 Comments

  • Suosittu poika

    Reply Reply June 25, 2015

    Hei Ari! Haluaisin jakaa/saada mielipiteesi minua askarruttaneeseen asiaan. Olen lukenut kirjasi/kurssisi ilmaisversion ja löysin siitä erinomaisia ratkaisun aineksia liittyen ongelmaani. Kaipaisin hieman spesifisempää apua ongelmieni ratkomiseksi.
    Tilanne on kuitenkin tämä: Tasan kuusi viikkoa takaperin, urheilukapteeni, ylioppilas, kaikessa menestyjä, yritti lievittää parisuhde eron, ylioppilaskirjoitusten ja pääsykoe paineiden sekä polvileikkauksen tuomaa stressiä ja ahdistusta muuan päihteellä nimeltään kannabis. (Neljäs vars. käyttökerta, pieniä annoksia, ei aiempaa oireilua, käyttö hyvin satunnaista).
    Tämä päihde laukaisi juuri yläpuolella lukevat oireet ja tuntemukset, sanatarkasti. Tuntui kuin olisi vieraantunut kaikesta. Vanhempien kasvot olivat ainoa tuttu&turvallinen näkymä. Saattoi osakseen johtua siitä että kaikki oli ”sumuista” kuin em. Tuntui kuin en enää tuntisi itseäni.
    Seuraavana päivänä tuntui vielä ”sumuiselta” ja hieman vieraantuneelta. Päätin kuitenkin olla välittämättä tuntemuksista ja menin katsomaan Suomi-Tshekki jääkiekkopeliä ystäväni asuntoon. Kaikki meni hyvin vaikka kaverit näyttivät ehkä hieman ”vierailta” – ajattelin sen olevan ohimenevää. (olivat olleet mukana käyttämässä kannabista edellisenä iltana).
    Kuin salama kirkkaalta taivaalta Thsekki teki 0-1 maalin, jolloin koko tämä unelmapojan painajainen alkoi: Tunsin hengenahdistusta, alkoi huimata, sykkeeni kohosi ja ajatukseni sinkoilivat kohti pahinta pelkoani. Mietin mikä kumma minua voisi vaivata, ”olenko tulossa hulluksi?”.
    Otin loppuillan ”rauhallisesti” (tosin muistan keskittyneeni enemmän kummaan kohtaukseen kuin itse peliin). Aloin pelätä pahinta painajaistani.
    Koko pienen elämäni olen kuvitellut/pelännyt, että pahinta mitä minulle voisi tapahtua olisi jos menettäisin mielenterveyteni. En pelkää tässä elämässä mitään niin paljon kuin sairastumista skitsofreniaan. Laajan ja mittavan internetopiskelun kautta olen lukenut skitsofreniasta melkeinpä kaiken mahdollisen mitä internet sisältää…Tosin lisätäkseni pelkoja.
    Tutkittuani internetin tarjoaman materiaalin aloin tutkiskella itseäni läpikotaisin, joka ikistä valopilkkua joka jää/heijastuu verkkokalvolle valon yhteydessä. Olen jopa löytänyt silmän pinnalla/kalvolla liikkuvat bakteerit(?) jo näkökentässäni (omaan myös erittäin hyvän näkökyvyn).
    Tästä koko hullun mylly siis sitten lähti. Vieraantuneisuuden tunne lisäsi sisäistä ahdistusta ja pelkoani. Ensimmäiset 2vk tapahtuneen jälkeen luulin tulevani hulluksi. En pystynyt enää ajattelemaan mitään muuta kuin: ”milloin koen lopullisen romahduksen”, ”onko tämä viimeinen kerta kun suljen silmäni (käyn nukkumaan) tervejärkisenä”, ”onko aika jättää hyvästit kavereille”, jne…
    Vieraantuneisuuden tunteen kautta aloin epäillä ympäröivää maailmaa epätodeksi joka vain vahvensi ja vahvensi skitsofrenia diagnoosiani. Oudot ajatukset valtasivat pääni. Tuntui ettei missään enää olisi järkeä. Kaikesta huolimatta en siltikään koskaan jättänyt kavereitani tai kieltäytynyt sosiaalisesta kanssakäymisestä.
    Hommahan on niin, etten minä ääniä kuule, en näe hallusinaatioita enkä koe paranoidisia-ajatuksia tms. Minulla ei ole mitään varsinaista oiretta joka millään tavalla viittaisi skitsofreniaan. Aistini ovat vain veitsen terävät, kiinnitän autolla ajaessa huomioni hirvittävän moneen asiaan (ohiliitäviin lintuihin,muissa autoissa istuviin ihmisiin jne.) Siltikään en pelkää että kukaan/mikään haluaisi/aiheuttaisi minulle mitään pahaa. Ainoa asia mikä minua häiritsee nykyisessä tilanteessani on, että en osaa päästää irti tästä typerästä sairastumisajatuksesta ja jännitän (en vältä) sosiaalisissa tilanteissa sillä pelkään tulevani hulluksi. Joka kerta kun näen epämääräisen ”pikselin” näkökentässäni tai kuulen oudon äänen (jotka ovat olemassaolevia, ympäristöstä pääseviä ääniä, realistisia), kuvittelen itselleni skitsofrenian. Mikä sattuma, olen kärsinyt koko tämän ”hullun myllyn” ajan allergiaoireista, mm. silmien kuivumisesta, pään tukkoisuudesta ja limakalvojen turpoamisesta.
    En ole nukkunut viime aikoina hyvin koska olen töissäkäyvä ihminen joka omaa aikaiset aamuherätykset (yöunet ovat 5-7 tunnin luokkaa). Töissä käyminen ei ahdista, työkaverit ovat mukavia ja työ on jopa terapeuttista. Elämässäni muuten kaikki on länsimaisesta näkökulmasta katsottuna erittäin hyvin (terve, liikun paljon, syön terveellisesti, taloudellisesti erittäin hyvinvoiva, omaan vanhemmat jotka tukevat ja kuuntelevat aina kun on tarve – tässäkin asiassa, sosiaalinen verkostoni on hyvin laaja). Kaikki on siis päällisin puolin erittäin hyvin. Ei varsinaista ahdistuksen syytä. Ja se tässä onkin yksi murhenaihe.
    Tilanne on tämä. Tiedostan olevani terve, asiat ovat hyvin. Kuusi viikkoa kokenut ahdistuksen ja skitsofrenian pelkoa vaikken toisaalta usko sairastuvani moiseen. Ensimmäinen paniikkikohtaus kys. jääkiekkopelissä, toinen kuntosalilla, no problem, punttihommat jatkuvat normaalisti. Ajatukset vain joskus sattuvat laukkaamaan laidasta laitaan josta seuraa ahdistus ja hulluuden pelko tämän ”prinssin” elämään. Tiedän ylireagoivani asioihin.
    ”Selkeän” selon teon jälkeen osaatko antaa vastausta, onko asiat vakavasti, miten tulisi toimia? Kiitos vastauksesta jo etukäteen.

    • Ari

      Reply Reply June 25, 2015

      Morjes vaan ’Suosittu poika’…aika hauska nimimerkki 🙂

      Ensiksikin suosittelen, että luet vaikka uudelleen juuri tuon artikkelin. Jos en olisi kirjoittanut sitä ennen, niin nyt kirjoittaisin juuri tuon sinulle viestiksi. Depersonalisaatio ja derealisaatio (vieraantumisen tunne) -oireilu on ahdistusongelma. Se ei ole vaarallista.

      Sanot, että sinulla ei ole varsinaista ahdistuksen syytä. Ahdistusoireilusta itsestään on kuitenkin tullut sinulle ahdistuksen syy. Pelkäät sairastumista skitsofreniaan ja talloin kolme voimallista prosessia pitää yllä pelkoa – ja ahdistusta – ja vieraantumisen tunnetta:

      1. Pelottavat kielteiset ajatukset: ’tulenko hulluksi?’ ja naiden pyörittely päässä.
      2. Varmistelun hakeminen ja muu ’turvaa hakeva käyttäytyminen’
      3. Jatkuva itsen tarkkailu jotta huomaat mahdolliset ’oireet’

      Niin kauan kuin käytät noita kolmea strategiaa, et pääse pelostasi. Työssä käyminen auttaa, koska sinä aikana et suorita kohtaa 3, vaan keskityt muuhun. Samoin sinulla ei ole aikaa märehtiä ajatuksilla (kohta 1)…jos olisit sairastumassa psykoosiin/skitsofreniaan, et voisi auttaa itseäsi nain simppelisti.
      Et voi kuitenkaan aina olla toissa, joten pitää keksiä muita strategioita millä opit toimimaan toisin kuin nuo kolme kohtaa.
      Suosittelen seuraavaa:

      1. Kayt lääkärillä YHDEN KERRAN ja skreenaat pois mahdolliset fysiologiset tekijät (kuten kilpirauhastoiminta…tämä on todennäköisesti muuten turhaa, mutta jotta saat varmuuden ja mielesi rauhoittuu tältä osin)..tämän tehtyäsi:
      2. Kokeilet joko itsehoitona paniikin hoitoa (esim. kurssikirjani voi olla hyödyksi)…tai
      3. Tilaat terapiajakson kokeneelta kognitiivselta psykoterapeutilta (itse tarjoan skypen kautta…mutta hoidoistani et saa kela vähennyksiä, olen BABCPn kirjoilla) jossa asteittain kyseenalaistat pelkosi, ja vähennät ahdistusta

      Vaihtoehto näille on, että: annat asian olla….lue tosiaan artikkeli uudestaan. Oireet eivät ole vaarallisia, vaikka ne ovatkin outoja ja pelottavia. Tämä ei tietenkään ole helppoa…Jos pelkäät, että oven takana on nälkäinen leijona, niin et avaa ovea…vaikka siellä ei leijonaa olisikaan.
      AriJ

  • Suosittu poika

    Reply Reply June 26, 2015

    Moro taas! Olen sisäistänyt asian että olen ahdistunut, koen joitain depersonalisaatioon liittyviä oireita, mutta olen lopettanut niiden vatvomisen ja pelkäämisen. Olen alkanut tekemään samoja asioita kuin ennen “skenaariota”, saatan kokea pientä ahdistusta (hengenahdistusta, sydämentykytystä) mutta oudot ajatukset ovat oikeastaan poistuneet. Annan näiden oireiden olla omassa rauhassaan ja olo helpottaa ja tuntuu vapaalta. Joissakin tilanteissa tosin huomioin oireita, mutta annan hengityksen pamppailla enkä koe sitä mitenkään vaaralliseksi tai pelottavaksi, annan sen ns. laskea läpi ja olo helpottaa. Jos en ole täysin väärin ymmärtänyt kirjaasi niin asiat alkavat palautua normaaliksi _pikkuhiljaa_ ja rehellisesti sanoen päivä päivältä parempaan suuntaan. Alanko olla oikeilla jäljillä ongelman ratkaistakseni? 🙂

    • Ari

      Reply Reply June 26, 2015

      Hei vaan, olet aivan oikeilla jäljillä. Koska kyseessä on pelon laukaisema reaktio, niin pelko vahvistuu aina mitä enemmän taistelet sitä vastaan. Joten paradoksaalisesti kun et tee mitään, niin silloin se ongelma alkaa vähetä.

      Jos voit jatkaa sita, että annat tosiaan oireiden vain olla, etkä tee mitään voittaaksesi ne, niin silloin ne jättävät sinut pikkuhiljaa rauhaan. Eli: anna tunteen tulla—äläkä tee mitään—vain huomaa kun se tulee—ja sitten anna sen mennä kun se menee, ilma että koetat päästä siitä omin ponnistuksin.

      Olet muutenkin oikeilla jäljillä, kun jatkat kuntosalihommia ja kavereitten kanssa seurustelua. Kaikki stimuloiva ja kaikki rentouttava aktiviteetti auttaa.

      Ota rennosti,
      Ari

  • Suosittu poika

    Reply Reply June 26, 2015

    Kiitos vastauksestasi! On todella helpottavaa ja motivoivaa kuulla ammattitaitoisen ja asiasta oikeasti tietävän henkilön positiivinen palaute. Olen kamppaillut asian kanssa 6vk, tosin löysin kirjoituksesi tämän viikon maanantaina ja olen saanut 4 vuorokaudessa moninkertaisesti enemmän edistyksellistä ajatustyötä kuin yhteensä aiemmassa 5vkssa.. Voisi sanoa että ollaan voiton puolella 🙂 Maaima tarvitsee kaltaisiasi auttajia, en pysty koskaan kiittämään sinua tarpeeksi!

  • kamilla

    Reply Reply July 22, 2015

    Moi,
    Olen 15 vuotias tyttö, joka on kärsinyt depersonalisaatio-/derealisaatio oireista viime syksystä lähtien, eli lähes vuoden. Oireita ovat juuri nuo tekstissä mainitut, eli tunne siitä että maailma on erilainen kuin ennen, olo on epätodellinen ja “sumea”, ja ajoittain tuntuu että olisin vieraantunut omasta kehostani. Oireet ovat välillä pahempia, ja välillä en edes huomaa niitä (yleensä tilanteissa joissa on paljon tekemistä/tai jos keskityn juttelemaan jonkun ihmisen kanssa). En ole kehdannut puhua oireista kellekään, tuntuu että minua pidettäisiin aivan sekopäänä. Oireet on kuitenkin tosi ahdistavia ja pelottavia, ja haluaisin niistä eroon. Mitä minun kannattaisi tehdä? En ole polttanut kannabista, mutta ennen oireiden alkua join paljon kahvia ja minulla oli jonkin verran stressiä, olen kuitenkin vähentänyt kahvinjuontia. Osaatko auttaa?

    • Ari

      Reply Reply July 23, 2015

      Hei kamilla,

      muista ennen kaikkea, etta oireesi eivat ole vaarallisia, eivatka merkitse sekoamista. Syyt kannattaa alkuun kuitenkin keskustella laakarin kanssa. Jo sen tiedostaminen, etta oireet eivat ole vaarallisia voi helpottaa. Oireitasi pitaa todennakoisesti ylla 1. pelko (joka on turhaa) 2. turvaa hakevat kayttaytymiset (luultavasti toimit jotenkin, etta et kokisi noita oireita, ja osa niista toimista on sellaisia, etta ne vain pitavat ylla em.pelkoa) 3. se, etta keskityt niihin oireisiin – kiinnitat niihin huomiota ja siten itse aiassa luot niita lisaa 4. se, etta koetat vakisin lopettaa oireet – luot taten sisaista stressia, ja stressi yleensa on laukaisemassa dpn oireilua.

      Miten noita kohtia sitten voi muuttaa? Moni hyotyy lyhyesta jaksosta kognitiivista psykoterapiaa. Joillekin on ollut hyotya minfdfulness harjoituksista.

      Kannattaa nyt ensin alkuun luopua salailusta ja kertoa ainakin laheisille – ja laakarille. Voit yllattavan vahaisilla muutoksilla ja pienella tuella saada aikaan vahemman stressaantuneen olon ja se voi auttaa ja olla kaikki mita tarvitset. Ala jaa taman asian kanssa yksin, vaikka se onkin todennakosesti ahdistusongelma, niin sen lopettaminen voi olla liian vaikeaa yksin.

      Ari

  • Jassu

    Reply Reply July 30, 2015

    Kiitos Ari! en olisi uskonut että tästä pääsee näin nopeasti voitolle! Sinun menetelmiesi avulla pääsin eroon todella pahasta depersonaali ongelmastani. Ennen en uskaltanut mennä mihinkään kun pelkäsin, että vähintäänkin sekoan kun koin vain epätodellista tunnetta ja kummia näkyjä. Kiitos sinulle sitkeydestäsi kun jaksoit minua kannustaa ja ’uhkaillen’ puskea eteenpäin. Sinunkaltaisia terapeutteja tarvitaan lisää!

    • Ari

      Reply Reply August 4, 2015

      Hei Jassu,

      kiitos kiitoksista, ilo on minun puolellani – ainakin silta osin, kun hiukan sinua hiostin 😀 hauska kuulla, etta edelleen menee hyvin -etka ole seonnut, vaikka niin pelkasit! 😉

      Ota melko rennosti,

      AriJ

  • Röpömaisteri

    Reply Reply January 24, 2016

    Morjest Ari! Mulla tarina on ollut melko samanlainen kuin edeltävällä kirjottajalla nimimerkillä suosittu poika. Eli poltin kannabista, jonka jälkeen olen kokenut epämääräistä ahdistusta ja ajoittain epätodellisuuden tunnetta. Ahdistus on läsnä kokoajan jollain tasolla eli yritän jatkuvasti olla huomioimatta sitä ja olen sisäistänyt että ahdistus ei ole millään tavalla vaarallinen ja mitään pahaa ei tapahdu. Ahdistus ei rajoita tekemisiä millään tavalla enkä anna sen rajoittaakkaan. Olen kaksi kertaa tällä viikolla päässyt eroon ahdistuksesta mutta se on seuraavana päivänä taikka illalla palannut takaisin. Ajatuksella että ihan sama vaikka mua ahdistaakin olen päässyt eroon tosta ahdistuksesta tai heti kun olen päässyt eroon siitä olen pystynyt miettimään tulevaisuuden suunitelmia. Minua on ahdistanut tunne että jos epätodellisuuden tunne tulee takaisin. Uskon että pystyn voittamaan tuon tunteen mutta toinen asia mikä minua on ahdistanut on ajatukset näkemisesta. Siihen liittyy monenlaisia asioita kuten näkeekö jokainen samalla tavalla tai näenkö iha normaalisti ja kaikki muu tuollanen epämääräinen vaikka tiedän että minulla on kaikki kunnossa. Asia mikä minua tässä nyt todella askarruttaa on se, että ennen kannabiksen polttoa olen joskus aikasemminkin miettinyt samoja tai jotai muita epäluonnollisia asioita. Enkä ole niistä koskaan ahdistunut vaan päinvastoin olen suorastaan tykännyt miettiä että mikä tyyliin on elämän tarkoitus. En vaan ymmärrä miksi mua on alkanu ahdistaa samat ajatukset mitkä ei aikasemmin ole ahdistanut ollenkaan. Miten aivoissa voi tapahtua sillä tavalla että ajatukset jotka ei ennen ahdistanut niin ahdistaa nytten

  • elmeri

    Reply Reply September 7, 2016

    Hei. mulla on ollu nyt samalaisii ongelmii, kaikki alko ku uutena vuota tuli poltettuu kannabista överit ja heti ku olin polttanu (se oli siis 4 kerta ku poltin) ni alko kaikki tuntuu epätodelliselta ja ahdistuin iha älyttömästi ja pari päivää sen jälkee ajattelin kokoajan että tuun hulluks, no se sit helpotti ku kerroin faijalle siitä, ja mitään oireita ei tullu puoleen vuoteen, kesän lopussa olin festareilla ja siellä ku yksin kävelin ni festarin äänet kuulu päässä ni luulin et sekoan, ahdistuin taas. heti festareiden jälkeen tuli muutto tornioon koska alkoi koulu siellä, (en oo siis koskaan asunut yksin) ahdistuin koska pelkäsin että jään yksin, ja sitten alkoi psykoosin pelko, (siitä on siis nyt kuukausi) ja aloin kokemaan epätodellista oloa ja nyt kokoajan ajattelen että en ole olemassa ja että mikään ei ole totta ja että kaikki tuntuu väärältä vaikka tiedän ettei ole, se on todella ahdistavaa enkä tiedä mitä teen tai että mikä avuksi. kiitos.

    • Ari

      Reply Reply September 7, 2016

      Moro Elmeri,

      Niinkuin artikkelissa lyhyesti selitetään: depersonalisaatio oireet, vaikka ovat outoja ja tuntuvat pelottavilta eivät ole vaarallisia. Epätodellisuuden tunne, epätodellinen olo, oudolta tuntuvat kokemuset, tunne, että ei olisi olemassa ja niihin liittyvät filosofiset ajatukset siitä, että ei ole olemassa ovat kokemukseni mukaan suhteellisen yleisiä oireita jotka liittyvät ahdistukseen. Näille oireille on yhteistä se, että ne pahenevat kun koetat päästä niistä eroon. Ja sitten oire joka aiheutti ahdistusta lisää oiretta…ja lisää ahdistusta…Eli, niinkuin artikkelissa selitetään: pelästyt oirieta. Sitten tarkkailet niitä. Ja koetat päästä eroon oireista. Sen takia juuri ne eivät hellitä.

      On juuri pelon takia ikävä kyllä helpmmin sanottu kuin tehty, mutta silti faktaa: kun et enää koeta väkisin muuttaa outoja oireita, etkä enään jatkuvasti tarkkaile niitä, silloin ne (paradoksaalisesti) alkavat vähetä. Mutta on tosiaan aika lailla helpompi todeta tämä fakta kuin toteuttaa sitä…kun kerran ahdistuu ja pelottaa. CBT terapia auttaa, mutta sekin vaatii sitoutumista ja vahvaa motivaatiota. Suosittelen, että koetat tietoisesti tehdä asioita VAIKKA AHDISTAA. Jos se tuntuu mahdottomalta…tee se silti. Pikkuhiljaa voit kokea, että olo helpottuu. Jos et pysty tähän, vaan tarvitset tukea, niin tilaa sitä tukea. Ei epätodellisesta olosta tai ahdistuksesta tarvitse loputtomiin kärsiä, mutta jotakin se hoitaminen aina vaatii ja maksaa.

      Terkuin,
      Ari

  • elmeri

    Reply Reply October 17, 2016

    terve! nyt on pari kk menny tuosta kun pistin tuon kommentin ja asiat on parempaan päin menossa, terapia on alkanut ja se on helpottanut paljon, en enää pelkää niinkään sitä epätodellista oloa vaan annan sen vain olla, en enää ahdistu siitä, syyksi epätodelliseen oloon oli se muutto ja henkinen kasvaminen. välillä aina tulee jaksoja että on tosi epätodellinen olo mutta se menee ohi :). kiitos ari! 🙂

  • tintti

    Reply Reply June 11, 2017

    Minulla kaikki alkoi niin että aloin miettiä elämää,mitä se on ja sen tarkoitusta,ahdisti ja viikkojen kuluessa tuli kohtauksia että sekoan,nyt on edennyt sille tasolle etten tajua mitään,ahdistaa,tunne etten ole olemassa vaan joku kone joka tekee ja toimii eikä tajua olevansa olemassa. Kamalaa tuskaa ja on krooninen “tajuton olo” joka on yllä kokoajan. Muut ihmiset ja ympäristö tuntuu oudolle ja vieraalle. Puhuessa havahdun että puhun mutten tunne enkä tajua sitä että puhun. Mitä minun pitäis tehdä? pelkään myös että olen vakavasti sairas,tai tämä olo/kohtaus mikä lienee onkaan ei mene ikinä pois ja menen syvemmälle kasviksi. Ihan kuin aivot ei toimisi, epätodellinen olo on mennyt niin pitkälle etten tajua omia eleitäni. Teen vaistonvaraisesti kaiken. Tämä on pahempaa kuin ahdistus tai paniikkikohtaus. Voinko enää koskaan olla terve ja elää kuin oisin elossa ja olemassa?

    • Ari

      Reply Reply June 11, 2017

      Hei vaan tintti,

      kyllä kuvailemasi kuulostaa dissosiaatiokokemukselta – joka on kovan ahdistuksen yksi oireilu. Tätä pitää yllä oman olotilan jatkuva ja pelokas tarkkailu. Tuollainen kokemus voi tosiaankin tuntua todella pelottavalta, mutta yleensä tosiaankin kyseessä on kuitenkin ahdistuksen oireilu joka ei siten ole vaarallista – vaikka onkin noin intensiivinen ja pelottava.

      Kehotan sinua silti käymään lääkärissä puhumassa kokemuksestasi. Lääkäri saattaa haluta tarkistaa joitakin fyysisiä tekijöitä, esimerkiksi kilpirauhasen toiminnan. Jos lääkärissä käynti ja mahdolliset testit osoittavat, että fyysistä vikaa ei ole (niinkuin on todennäköistä) niin varmaankin lääkärin kanssa keskustelette, että mitä voisi tehdä tuolle kovalle ahdistukselle. Vaihtoehtoja on useita: masennus (SSRI) lääkitys, tarvittaessa otettava ahdistuslääkitys ja psykoterapia – joista tehokkain on ilman muuta CBT (Kognitiivinen Käyttäytymisterapia). CBT terapia kyllä toimii yleensä, mutta dissosiaatiokokemuksiin (esimerkikis depersonalisaatiokokemuksiin) tarvitaan yleensä suhteellisen monta tapaamista ja paljon päättäväisyyttä, joten yksityisellä sektorilla se ei ole tietenkään halpaa. Toki Kelan korvaamaa terapiaa on saatavilla, mutta ei ole ehkä ihan helppo löytää CBT terapeuttia jolla on tällaista kokemusta. Mutta siis: keskustele alkuun lääkärin kanssa jos et ole sitä jo tehnyt.

      Joka tapaukseesa: kyllä dissosiaatio ym oireilusta eroon pääsee.

  • Nuorimies

    Reply Reply September 13, 2017

    Hei Ari! Tämä artikkeli on auttanut älyttömän paljon ja varmasti auttaisi vielä enemmän kuin monet muut ongelmista kärsivät löytäisivät tämän. Tämä pitäisi kaikkien lukea jossain vaiheessa elämäänsä.
    Tästä on itselleni ollut niin paljon apua ja rauhoittava vaikutus, että en voi ikinä kiittää sinua tarpeeksi. Kiitos Ari!

  • Olli

    Reply Reply October 23, 2017

    Moi!
    Oon 17 vuotias poika ja mulla alko juuri kuvailemasi oireet kannabiksen kokeilemisen jälkeen. Oireet alkoivat kuitenkin heti helpottamaan kun luin tekstisi ja hyväksyin sen, että oireet ovat vaarattomia.
    Kiitos!

    • Ari

      Reply Reply October 23, 2017

      Moro Olli,

      kiitos palautteesta. Hieno juttu, että olet huomannut tämän. Mitä nopeammin oivallettasi, että oireet ovat vaarattomia, hyväksyt ne, etkä taistele niiitä vataan, sitä npeammin ne alkavat helpottaa. Mutta se menee juuri näin päin. Ensin hyväksyt oireet, et taistele, et koeta väkisin saada niitä loppumaan, etkä järjestä elämääsi oireiden välttämiseksi. Seuraus sitten on, että oireet helpottavat. Paradoksi. Kaikkea hyvää sinulle,

      Ari

  • Mauri

    Reply Reply April 4, 2018

    Hei Ari,

    Ostin kirjasi ja olen nyt lukenut teoriaosuuden läpi. Minulla tuli ehti ensimmäisessä tehtävässä ongelmia, koska en koe ns. paniikkikohtauksia vaan ongelmani on nimeomaan epätodellinen olo, joka on siis jatkuva, eikä mene pois ollenkaan. Ihan kuin eläisi unimaailmassa ja olisi koko ajan sellainen blurry olo. Välillä joudun jälkeenpäin miettimään, että onko jokin asia oikeasti tapahtunut vai oliko se kenties unta. Ongelmaksi tulee minulla tuossa tehtävässä se, etten pysty erottelemaan triggereitä, koska olotila on jatkuva. Oireita on vain tuo epätodellinen olo.

    Olen kärsinyt nyt noin neljä vuotta jo epätodellisesta olosta. Laukaisijaksi olen päätellyt kannabiksen, jota olen pari kymmentä kertaa kokeillut. Olin tuolloin koulussa vielä ja ennen tätä ”epätodellista oloa” olin erittäin skarppi koulussa ja omaksuin tietoa kuin pesusieni. Tämän ” olotilan” jälkeen kaikenlainen oppiminen ja asioiden syvempi ymmärtäminen on tuottanut minulle ongelmia. Esimerkiksi päässälasku, missä olin aikaisemmin hyvä, tuottaa minulle nyt paljon enemmän ongelmia.

    Olen käynyt näinä vuosina kahteen otteeseen juttelemassa asiasta. Ensimmäisen kerran kun uskaltauduin psykoterapeutille ja selitin ongelmani, hän teetti minulle pari kyselyä ja totesi vain, että ”ei sinulle mitään ole, ehkä pientä ahdistusta”. Tämän jälkeen ongelmani vain jatkuivat, enkä halunnut enää mennä ”vähättelevän” psykoterapeutin puheille. Toinen kerta oli nyt 2018 alussa ja menin kunnaliselle terapeutille, tulos oli miltei sama. Kolme kertaa kävin siellä ja ensimmäisellä kerralla selitin ongelmani ja täytin samat kaavakkeet. Pieni ahdistus oli tuloksena, ei mitään jatkotutkimuksia. Sain ohjeita Mindfulness-harjoituksiin, mutta useamman viikon harjoittelun jälkeen mitään tuloksia ei ollut nähtävissä.

    Olisin todella iloinen jos pystyisit jeesaamaan minua miten pystyn suorittamaan kirjasi harjoitteet? En siis ole kaikkia niitä tehtäviä vielä edes lukenut kun käskettiin hoitaa ensimmäinen kohta aluksi pois alta.

    • Ari

      Reply Reply April 6, 2018

      Moro Mauri,
      kiitos viestistä. Kurssi on tosiaankin tarkoitettu paniikkihäiriön voittamiseen, eikä sovellu suoraan dissosiaatiokokemusiin (epätodellinen olo). Tuo kuvaamasi epätodellinen olo on varmaankin niin kuin päättelitkin saanut alkunsa kannabiksen käytöstä, ollut alkuun vain oudon olon kokemus mutta sittemmin muuttunut ahdistavaksi kokemukseksi itsessään. Se on joka tapauksessa ahdistuksen osa. Epätodellinen olo on osittain ahdistuksen oire ja samalla se on itsessään ahdistusta lisäävä triggeri.
      Kun koetat soveltaa paniikkihäiriö kurssin menetelmiä teet ihan oikein. Mutta niin kuin toteat, epätodellinen ja ahdistava olosi on jatkuva. Sinun kohdallasi triggeri onkin se, että jatkuvasti tarkkailet oloasi. Tai oikeastaan se, että tarkkailet oloasi, on ongelmaa ylläpitävä tekijä, mutta myös triggeri. Oikea lääke on se, että teet juuri niin kuin kurssissa sanotaan: menet kaikkialle, teet asioista, teet yksinkertaisesti kaikkea mikä voi nyt tuntua vaikealta, koska koko ajan on päällä se epätodellinen olo. Tee siis asioita – vaikka olosi on outo. Ole valmis ottamaan halukkaasti vastaan se unimaailma ja blurry olo, koettamatta muuttaa mitään. Tee siitä huolimatta noita asioita. Kuulostaako typerältä? Tiedän, että todennäköisesti olet koettanut tehdä kaikenlaista—mutta olo vain jatkuu. Juuri tuossa lauseessa edellä on se pointti. Jatkuva tavoitteesi on vain päästä oudosta ja epätodellisesta olosta eroon. Kun näin on, niin et todellisuudessa ole toiminut ohjeeni mukaan, Kirjoitan sen uusiksi: Ole valmis ottamaan halukkaasti vastaan se unimaailma ja blurry olo, koettamatta muuttaa mitään. Mietihän seuraavaa:
      Tämä on faktaa: tulet joka tapauksessa kokemaan
      1. outoja ja ahdistavia ajatuksia
      2. ahdistusta ja sen oireita
      Sen lisäksi koet tällä hetkellä joka tapauksessa outoa oloa, epätodellista oloa
      Kun näin on joka tapauksessa, niin sinä voit valita 2 vaihtoehtoa:
      1. taistella oloa vastaan. hankkia vastauksia, hankkia varmuutta, että ”tämä ei merkitse mitään muuta…, ”ei kai tämä ole jotain pysyvää…”
      2. hyväksyä kokemukset ja olla halukas kokemaan ne ilman taistelua, ilman varmuuden tavoittelua.
      Huomaa, että ei kannata sanoa: ”mutta kun se olo on niin kauhea” > pointti on, että joka tapauksessa koet sitä, taistelet vastaan tai et.
      Vastaa sen sijaan tähän: kumpi, vaihtoehto 1 vai 2 antaa sinulle mahdollisuuden keskittyä elämääsi? Jos toteutat vaihtoehtoa 1 niin voitko keskittyä oikeaan elämään., arvoihisi? Jos toteutat vaihtoehtoa 2 niin sinulla on mahdollisuus askel kerrallaan kokea enemmän se oikea elämäsi – ja olotilasi alkaa muuttua – itsestään.
      Dissosiaatiokokemuksiin, kuten depersonalisaatio tai derealisaatio ja yleensäkin ns. dissosiaatio-kokemukset ei ole pikafixiä. Paras mitä voit tehdä on 1 hyväksyä ja ottaa halukkaasti vastaan kokemasi olo. 2 Lopettaa taistelu sitä oloa vastaa 3. Lopettaa vastatusten hakeminen 4. Tehdä sellaisia aktiviteettejä mitä tekisit muutenkin. Koska kyseessä on joka tapauksessa ahdistusongelma voisit tehdä huonominkin kuin jatkaa paniikkihäiriö-kurssin käyttämistä ja soveltamista. Askeleen 3 voit jättää väliin ja hypätä suoraan askeleeseen 4. Jos kamppailet edelleen ongelmasi kanssa muutaman viikon päästä, niin ota yhteyttä, jos haluat CBT terapian avulla päästä siitä – mutta silloinkin on oltava valmis kohtaamaan oireet ja olo.
      Tsemppiä,
      Ari.

      • Mauri

        Reply Reply April 19, 2018

        Kiitos Ari vastauksestasi. Lähden nyt tekemään askel nelosta ja katsotaan miten menee. Olet varmasti aivan oikeassa siinä, että oma tapani tutkiskella oloani pitää sitä jatkuvasti yllä. On täysin järkeenkäypää, että paraneminen alkaa juurikin siitä, ettei kiinnitä asiaan huomiota ja hyväksyy olotilat. Olen yhteydessä sinuun jos kaipaan tuota CBT terapiaa (minulla tosi ei ole sähköpostiosoitettasi, enkä löytänyt sitä sivuiltasi).

  • Jope

    Reply Reply April 23, 2018

    Moi olen ahkera 31 vuotias mies. Yhden lapsen isä. teen kuussa 220-260 tuntia töitä. Ny kävi niin et saan töissä paljon adrelaliini kohtauksia ja siitä jäi pulssi moneksi tunniksi korkeaksi. Eli jää ylikierroksille kroppa. Si meinas lähtiä taju käet puutu hikoilutti vapina. Abmulanssissa sydänfilmi kaikki testit normaalia. 3viikkoa tästä menny kävellessä pupillit silmistä menee ihan pieneksi tuska hiki puskee päälle kasvoista värimuuttuu. Epätodellisuudentunne / huimaus. Maha löysällä ollu jo 3viikkoa. Paino puonnu melkeen 5kiloa. Yöllä herään puutuneisiin käsiin ja hikoiluun säikyn enempi kun ennen. Asioiden unohtelu myös vaivaa. Eli onko mulla lääkäri diaknosoima paniikkihäiriö?

    • Ari

      Reply Reply May 1, 2018

      Moro Jope,

      kyllä ihan paniikihäiriöltä kuulostaa. Teet paljon töitä ja stressi on varmaan aika kova. Stressi melkeein aina kulkee käsi kädessä lisääntyneen ahdistuksen kanssa. Paniikkihäiriössä voi olla juuri kuvaamiasi paniikkikohtauksia (vaikka toisinaan paniikkihäiriö on ememmänkin paniikkikohtuasten pelkoa mutta ei aina kuitenkaan paniikkikohtauksia). Paniikkikohtauksiin kuuluu paljon fyysisiä oireita, adrenaliiniryöppy saa aikaan muutoksia sydämen sykkeeseen, hengitykseen, ruuan sulatukseen jne. Lisäksi oireisiin kuuluvat psyykkiset kokemukset, pelot, jopa pakokauhun tunne. Paniikkihäiriöstä on turha kärsiä. Siitä pääsee eroon tehokkaasti CBT menetelmillä joista keskeinen on asteittainen siedätys, mutta myös pelkojen ns kognitiivinen kyseenalaistaminen on tärkeä osa hoitoa. Kysy kokeneelta kognitiiviselta ja käyttäytymisterapeutilta (CBT terapeutti). Älä huoli mitään muuta terapiaa, älä edes pelkkää kognitiivista, tuo käyttäytymispuoli on tärkeä elementti toimivassa terapiassa. Oikeasti paniikkihäiriöstä pääsee kokeneen CBT terapeutin avulla muutamassa viikossa. Voit tietyst kysyä minultakin, mutta olen aika varattu nyt juuri (kevät 2018). Tai kokeile itsehoitokurssiani täältä: http://paniikkihairio.fi/paradoksaalinen-ohjelma/

      Tsemppiä vain

  • Ronja

    Reply Reply July 10, 2018

    Hei, todella helpottavaa oli löytää tämä sivu, koska oireet mitä kuvailet ovat samat mitä koen tällähetkellä. Eli 5 viikkoa sitten poltin kannabista krapulaan.Se oli hirveä kokemus, aloin ajattelemaan kaikkea sekoa, esim. elämän tarkoitusta, miten voin ajatella, kaikkea kehon toimintoja, tosi syvällisiä asioita. Minulle tuli siitä paniikkikohtaus ensinmäistä kertaa. Olen ennenkin polttanut kannabista satunnaisesti eikä tälläisia oireita ole tullut Polton jälkeen olen saanut 2 paniikkikohausta lisää koska ajattelen vielä näitä samoja asioita, pelkään että olotilata jää päälle enkä voi ikinä ajatella normaalisti. Olo on myös epätodellinen ja outo. Tämä on saanut minut masentumaan todella 🙁 Olen käynyt lääkärissä parikin kertaa. Tehtiin kilpirauhastestit jotka olivat ok. Lääkäri ei oikeen ymmärtänyt minua luuli minua masentuneeksi ja suositteli masennuslääkkeitä. Mutta kun minua ainoastaan masentaa tämä olotila joka on päällä 24/7,ei johdu mistään ulkoisesta tekijästä. Olo on kummiskim parempaan päin, mutta ei kokonaan poissa että voisin keskittyä vaikka katsomaan elokuvaa. Sain ajan psykologille mutta se on vasta 31.7 kolmen viikon päästä. Ja olen myös nyt sairaslomalla jota sain 2 viikkoa koska en ole tällähetkellä työkykyinen koska pelko valtaa minut koko ajan…Olen silti yrittänyt tehdä koko ajan jotakin että en miettisi asiaa, mutta se ei auta ja olen todella väsynyt tähän henkisesti sekä fyysisesti. Aamulla kun herään mietin aina miten selviän tästä päivästä ja odotan vain iltaa että pääsen nukkumaan. Olen myös tosi vihainen itselleni kun menin polttamaan kannbista, sillä jouduin tähän tilanteeseen. En ole ikinä ollut näin peloissani 🙁 Poikaystävä kyllä tukee minua asiassa ja hän on itsekin kokenut vastaavan ja sanoo että kyllä se olotilaa menee pois, mutta hankala uskoa siihen tällähetkellä

    • Ari

      Reply Reply July 10, 2018

      Moro Ronja,

      kiitos kommentista. Koska kilpparit ovat ok ja oireilu jäi päälle kannabiskäytön jälkeen, on ihan realistista ajatella, että kyseessää on depersonalisaatio oireilu joka on epämiellyttävä mutta vaaraton. Pohjimmiltaan siis ahdistus ja siihen liittyvä nyt itsesyytöksistä johtuva masennuskin. Pokaystäväsi on oikeassa. Olotila menee ohi, mutta se menee ohi paljon nopeammin jos 1. et koeta lopettaa olotilaa väkisin 2. oikeasti vain hyväksyt, että tällainen olotila nyt on päällä ja silti jatkat normaalia elämää.

      On ymmärrettävää, että tarkkailet oloasi (josta olisi hyvä päästä eroon) ja pelkäätkin. Siksi nuo neuvot, että älä koeta muuttaa oloasi ja tee vain asioita ovat toki vaikeita noudattaa. Koeta silti. Tsemppiä vaan sinulle,

      Ari

  • Hiski

    Reply Reply November 22, 2018

    Moi,mullakin on noita epätodellisia oloja sekä itsensä vieraaksi tuntemista. Mulla on jonkinnäköinen ahdistuneisuus /paniikkihäiriö mutta paniikkikohtauksia ei enää juurikaan ole. Ennen menin noista itsensä vieraaksi tuntemisesta ja epätodellisesta olosta paniikkiin mutta nykyään olen jo vähän niihin tottunut eikä oudoista oloista tule paniikkia. Kysymykseni olisikin että liittyykö nämä epätodelliset olot ja itsensä vieraaksi tuntemiset ahdistuneiduuteen vai olenko menossa psykoosiin. Pelkään paljon meneväni psykoosiin. Olisi kivaa jos vastaisit!

    • Ari

      Reply Reply December 18, 2018

      Moro,

      taisin tuossa vastata toiseen viestiisi aiemmin. Olen ollut hidas vastaamaan, pahoittelut siitä, mutta työ on vain vienyt mehut ja tämä “harrastus” on väkisin jäänyt taka-alalle. Mutta siis epätodellinen olo on yleensä ahdistukseen liittyvä oire, ei itään muuta. Yleisimmät taudit ovat yleisimpiä…

  • Sekoamassa?

    Reply Reply December 4, 2018

    Moi. Olen 17vuotias lukion kakkosella oleva poika ja mulla on ollut ahdistuneisuus /paniikkihäiriö noin vuoden. Mulla ei nykyään juurikaan ole paniikkikohtauksia mutta depersonalisaatiota/epätodellista oloa sekä itsensä vieraaksi tuntemista on joka päivä. Pelkään että nämä oireet liittyvät psykoosiin ja pelkäön sitä yli kaiken. Liittyykö tämä ahdistukseen vai alkavaan psykoosiin? Olen todella huolestunut ja en saa näitä ajatuksia päästäni. Mulla on ollut puolivuotta ahdistuneisuus lääkitys. Olisi todella kivaa jos vastaisit.

    • Ari

      Reply Reply December 18, 2018

      Moikka,

      on tietenkin mahdotonta sanoa näin blogin välitykseläää, että mistä varmasti on kyse…Mutta niinkun artikkeleissani totean, depresonalisaatio ja muut dissosiaatiokokemukset ovat yleensä – lähes aina- merkki kovasta ahdistuksesta. Ei sekoamisesta. Ei psykoosista. Se, että koetat väkisin saada ajatukset pois päästäsi ei toimi. Mitä enemmän koetat, sitä enemmän koet niitä – ja ahdistusta – ja epätodellista oloa…Paras keino on alkaa hyväksyä outo olo. Se on toki helpommmin sanottu kuin tehty, ja voi olla, että tarvitset siihen apua kokeneelta ammattilaiselta. Kyseessää ei siis varmaankaan ole muuta kuin ahdistus, mutta keskittymällä siiheh, pidät sitä yllä ja tuon noidankehän katkaiseminen voi vain olla liian haastavaa yksin.

      Terveisin
      Ari

  • Sekoamassa?

    Reply Reply December 19, 2018

    Kiitos vastauksesta Ari. Minulla olisi vielä muutama kysymys. Osaisitko sanoa vaikka prosentteina miten todennäköistä skitsofrenia tai muu psykoosi voi näiden oireiden perusteella olla? Ja toinen kysymykseni olisi että jos kyseessä olisi psykoosi niin missä ajassa psykoosin tyypilliset oireet esim.harhaaistimukset alkavat ilmetä tai miten kauan ennen psykoosin puhkeamista tällaista epätodellista oloa olisi? Kiitos jos vastaat!

  • Hilppa

    Reply Reply January 6, 2019

    Hei Ari!
    Kiitos paljon blogistasi, se on tuonut minulle paljon lohtua vaikeimpia ahdistuksen hetkillä.

    Kokemukseni on jokseenkin samanlainen kuin muilla kirjoittaneilla; kaverien kanssa viihdekäytin pari kertaa huumeita, ja viime kerralla sain jonkin sortin ahdistus/paniikkikohtauksen. Ahdistusta lisäsi että muilla oli hyvä kokemus, mutta minulla oli aivan kauhea kokemus, olin ihan vainoharhainen ja pelkäsin vaan kaikkea. Kamala olo meni kuin menikin ohi, mutta aloin tuntea tämän jälkeen kamalaa syyllisyyttä kokeiluistani ja pelkään vaurioittaneeni aivoni ja pilanneeni elämäni pysyvästi. Kaikki oli aivan normaalisti elämässäni ja ympärilläni, mutta aloin pelkäämään että mitäs jos tämä oli jää päälle, takia jouduinkin psykoosiin tai sairastuvani skitsofreniaa. Tästä ahdistuin valtavasti, ajatukseni oli todella sekavaa ja aloin pelkäämään kaikkia ajatuksiani, analysoimaan kaikkea ymäpärilläni. Kävin töissä ja jatkoin normaalia elämää, mutta parin viikon ajan minut valtasi aallottain järkyttävä ahdistus/paniikki joka välillä meni ohi mutta palasi uudestaan. Saatoin hetken olla “kaikki hyvin -tilassa” kunnes taas parin minuutin päästä olin aivan paniikissa. Huono oloni johti fyysiseen pahoinvointiin ja taisin jopa pari kertaa oksentaa. Näissä oloissa kaikki aistini olivat veitsen terävät, pelästyin kaikkia pieniäkin ääniä ja liikkeitä, aloin epäillä että ovatko ne harhoja… Sain myös pakkoajatuksia itseni ja läheisten satuttamisesta, mikä tietenkin lisäsi vain ahdistusta. En pystynyt nukkumaan ja heräsin keskellä yötä paniikkiin.

    Parin viikon jälkeen varasin ajan lääkärille, joka määräsi minulle SSRI-lääkkeitä paniikkihäiriöön, mutta lopetin parin päivän jälkeen koska ne lisäsi vaan oksetusta ja pelästyin “huumeista” oloa mikä niistä tuli. Ajattelin, että jos olen vaurioittanut sivujani, miksi sekoittasin niitä lisää uusilla aineilla…

    Nyt reilu kuukauden jälkeen olen nukkunut paremmin, en saa enää paniikkikohtauksia paljoakaan, jotenkin pystyn turruttamaam ne esim turhalla kännykän selailulla. Kuitenkin olo on korvaantunut aivan jatkuvalla epätodellisuuden ololla. Olen ajatellut tätä asiaa 24/7 melkein kaksi kuukautta. Saan edelleen ihan hulluja ajatuksia, mutta nyt ne liittyvät vaan epätodelliseen oloon ja oman sairauden vatvomiseen. En ole varmaa olenko edes olemassa, kuvittelenko kaiken ja elänkö todellisuudessa. Tämä epätodellinen olo on itse paniikkikohtaustakin ahdistavampaa! Ottaisin mieluummin paniikkikohtauksen päivässä kuin tämän olon. Pelkään lisäksi menettäväni koko elämäni, persoonallisuuteni jne…

    Olen nyt ollut kerran psykiatrisella sairaanhoitajalla, mutta psykologin vastaanottoa minun pitää odottaa vielä kuukausi, enkä tiedä kestänkö tätä “epätodellista” oloa vielä kuukauden. Kannattaisikohan minun varata aika yksityiselle psykologille ennen kuin oikeasti masennun pahasti tai teen jotakin pahaa itselleni?

    • Ari

      Reply Reply January 8, 2019

      Moro,
      kuulostaa täysin tyypilliseltä ahdistusoireilulta. Kovin ikävää on, että siihen lähes aina määrätään automaattisesti lääkitys, kun oikeanlainen terapia yleensä on nopein ja toimivin tie – eikä siihen liity haittavaikutuksia.

      En tietenkään voi varmuudella sanoa, mutta kuulostaa tosiaankin ahdistukselta, jota pitää yllä se, että tarkkailet oloasi jatkuvasti. Kun on noin ahdistunut niin siihen ymmärrettävästi liittyy pelko. Pelko koskee jotakin vakavaa sairautta, aivovammaa, sekoamista, omia ajatuksia, masennusta ja ahdistusta itseään…mitä todennäköisimmin ainoa asia mitä tuossa listassa on todellista on, että olet ahdistunut. Mietit yksityiselle psykologille menoa. Psykologi ei sinua välttämättä osaa auttaa – ellei ole myös psykoterapeutti.

      Jos haluat toimivaa apua, niin etsi psykoterapeutti joka on 1. CBT spesialisti. 2. Käyttää Behavioraalisia menetelmiä. 3. Vähintäänkin kokenut paniikkihäiriön hoidosta, mutta mieluiten sellainen joka on kokenut OCD:n ja esimerkiksi depersonalisaation hoidosta. Tällaisia terapeutteja ei ole helppoa löytää Suomesta. Itse olen CBT terapeutti ja spesiaalialaani ovat juuri nuo: OCD, paniikkihäiriö, näihin toisinaan liittyvät depersonalisaatio-kokemukset jne. Olen kuitenkin Britannian valvovan elimen BABCP:n laillistama CBT terapeutti, en Suomen Valviran, joten Suomessa työtä tehdessäni en toimi psykoterapeuttina. Toki tietenkin käytän osaamistani Suomessakin, mutta vain laillistettuna psykiatrisena sairaanhoitajana.
      Lisää tietoa saat täältä:
      https://ocd-clinic.com/

  • Normaalia?

    Reply Reply January 8, 2019

    Hei Ari. Minulla on usein epätodellinen olo ja depersonalisaatiota mutta nyt eräänä päivänä luin skitsofrenian oireita. Sitten eilen lenkillä ollessani muistin oireet joita luin ja aloin kuvitella että taloista joiden ohi kävelen tarkkaillaan tai katsotaan minua. Tiedän kuitenkin varmuudella että minua ei todellakaan tarkkaillaa millään tavalla. Voiko psykoosin pelosta johtua tälläistä? Tiedän siis että minua ei todellakaan tarkkailla yhtään mistään mutta kuvittelin niin koska pelkään psykoosia niin paljon. Mistä tämä johtuu?

    • Ari

      Reply Reply January 8, 2019

      Jos jokin asia pelottaa, niin on luonnollista, että ahdistus nousee. Ahdistus taas tahtoo kertoa sinulle, että jotain kannattaa tehdä, ainakin olla valppaana. Joten sinä olet valppaana. Sinä pelkäät psykoosia. Siispä tarkkailet kaikkea – mm omia ajatuksiasi. Teet siis näennäisesti jotain ollaksesi varma… Kun olet valppaana lenkkeillessä, annat vahvistuta sille pelolle, että joku ehkä tarkkailee sinua…vaikka niin kuin toteat: ei sinua varmaankaan kukaan tarkkaile. Itse tarkkailet omaa oloasi – ja siinä samalla hiukan niitä ikkunoita. Lääke: lopeta heti se tarkkailu. Ota ”riski” että joku voi tosiaan tarkkaillakin. Eihän sitä voi 100varma olla. Tämä olisi vain hyväksyttävä. Ja joskus joku utelias oikeasti tarkkaileekin ikkunan takaa ohikulkijoita. Hyväksy siis se, että itse aiheutat oman ahdistuksesi, ja luultavasti kukaan muu ei sinua tarkkaile -ja jos tarkkailee, niin mitä siitä?

  • Turhautunut

    Reply Reply May 13, 2019

    Hei, olen kärsinyt jo pitkän aikaa depersonalisaatiosta/derealisaatiosta. Lisäksi kärsin nykyään myös masennuksesta, sen takia että en ole löytänyt terapeuttia joka tietäisi depersonalisaatiosta/derealisaatiosta ja saanut tarvittavaa hoitoa. Käyttäisin mielelläni terapia palveluasi, jos taloudellinen tilanne sen mahdollistaisi. Minulle on myönnetty kelan psykoterapia tuki ja kysyisinkin sinulta että tunnetko pääkaupunkiseudulta ketään terapeuttia, joka oikeasti tietäisi depersonalisaatiosta/derealisaatiosta?

    • Ari

      Reply Reply May 16, 2019

      Moro,

      ikävä kyllä en tunne suomalaisia terapeutteja. Joka tapauksessa lähtökohta on se, että depersonalisaatio ja derealisaatio ovat pääsääntöisesti ahdistushäiriöitä. Näihin auttaa tehokkaimmin kognitiivinen ja KÄYTTÄYTYMISterapia. Eli tärkeää on löytää terapeutti joka ei vain anna sinun puhua loputtomasti ongelmastasi – odottaen, että jotain salaperäistä merkitystä alkaisi löytyä- vaan, että terapeutti ohjaa sinua TEKEMÄÄN asioita. Eli kysele terapeutilta, että käyttääkö hän altistusta, behavioraalisisa testejä ja aktiivisia kotitehtäviä – varsinaisten kognitiivisten käsittelyiden lisäksi.

      Terveisin

      Ari

  • Elle

    Reply Reply November 3, 2019

    Hei, oon 14v tyttö mulla on jonku aikaa ollu sellane olo ku en ois täällä, oon pitkää tuntenu ahdistusta ja masentuneisuutta en ole kertonu siitä kellekkää sen lisäksi että mulla on ollu olo kuin en olis täällä se olo unohtuu jos mulla on hauskaa tai olen koulussa. Oon tuon olon seurauksena tuntenu etten sais happea välillä kun haukottelen, vähän kuin kaulassa olisi reikä. Kun menen makuuasentoon kurkkua ahistaa tuntuu kuin olisin ihan jossain muualla kuin siinä omassa sängyssä alkaa huipata silmissä sumenee, ajattelen välillä että olenko sekoamassa.

    • Ari

      Reply Reply November 4, 2019

      Hei Elle,

      tuollainen tuntemus voi ola hyvin pelottavaa – ja johtaa helposti siihen, että alat tarkkailla oloasi yhä enemmän.Tämä olon tarkailu taas lisää sitä oloa. JOten siitä tulee itseään vahvistava noidankehä. Nyt kuitenkin suosittelen, että käyt keskustelemassa lääärin kanssa noista tuntemuksista. Todennäköisesti huomaatte, että kyseessä on ahdistus, mutta yksi lääärissäkäynti kannattaa silti tehdä ja skreenata pois fyysiset syyt.

      Otahan rennosti,

      Ari

Leave A Response

* Denotes Required Field