Auttaako psykoterapia ahdistukseen, paniikkihäiriöön tai masennukseen?

160_f_85802421_mtci53tf4avzecpv40q8bxja5zhfb22o

Moni pohtii, etä auttaisiko psykoterapia kun ahdistus tai masennus vaivaa ja rajoittaa elämää. Auttaako psykoterapia vaikkapa paniikkihäiriöön? Tai huonoon itsetuntoon?

Suomessa on totuttu pitämään joitakin ahdistavia ongelmia, kuten paniikkihäiriötä ja sosiaalista ahdistusta (esim. kohtuuton esiintymispelko) jonkunlaisina luonnonvoimina tai vähintäänkin persoonallisuuden piirteinä. Siksi niiden nujertamiseen ei ole oiken uskottu. Ajatellaan jotenkin automaattisesti niin, että ei niistä OIKEASTI pääse eroon…mutta että ehkä niitä voi jotenkin lievittää. Totuus on, että paniikkihäiriöstä pääsee nopeasti, useimmiten muutamassa viikossa. Sosiaalisten tilanteiden pelon voi voittaa (aika) nopeasti. Punastumisen pelosta pääsee melko nopeasti. Masennus on voitettavissa usein muutamassa viikossa. Huonon itsetunto on korjattavissa yleensä muutaman kuukauden jaksolla. Miten? Tehokkaimmalla mahdollisella psykoterapialla. Sellaisella psykoterapialla joka on ikäänkuin ’täsmäterapiaa’

On hyvä huomata, että psykoterapiamuotoja on useita. Perinteinen psykoterapia, (yleensä psykooanalyyttinen tai psykodynaaminen) – sellainen mitä elokuvissa usein kuvataan, on ns. puhumisterapiaa. Sen toimivuudesta ei ole juurikaan faktuaalista tieteellistä näyttöä. Kuitenkin sitä tarjotaan edelleen ehkä eniten, oletettavasti siksi, että vaihtoehdot ovat vielä monissa maissa (ja ainakin Suomessa) huonosti tunnettuja.

Tutkitusti tehokkain psykoterapiamuoto joka tehoaa mm. paniikkihäiriöön ja useimpiin ahdistusongelmiin, masennukseen ja muihin mielialaongelmiin on CBT, eli kognitiivinen ja käyttäytymisterapia. Siinä lähtökohta on, että yleensä ahdistusta ja paniikkia pitävät yllä muutama sellainen tekijä joita voidaan muuttaa. Nuo tekijät ovat lyhyesti:

  1. Omat tulkinnat oireiden vaarallisuudesta (pelot)
  2. Valikoiva huomio joka keskittyy noihin oireisiin
  3. Edellä mainituista syistä johtuvat ”turvaa hakevat käyttäytymiset”. Esimerkiksi: asioiden ja paikkojen välttely, beta salpaajien käyttö, jatkuva varmistelun hakeminen, vaikkapa netistä, omien ajatusten tietoinen tai tiedostamaton välttely, jne.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa aivan ensiksi tunnistetaan nuo 3 ylläpitävää tekijää tarkasti ja sitten niitä muutetaan järjestelmällisesti. Terapia etenee nopeasti, viikoittain asetettuja tavoitteita kohti.

Tämähän ei tietenkään tarkoita, että esimerkiksi lääkitys – olipa se sitten betasalpaaja tai ahdistuslääke tai mielialalääke, olisi jotenkin väärin. Päivastoin. Usein paras tulos saavutetaan oikean lääkityksen ja terapian kombinaatiolla. Mutta jos, vaikkapa paniikkihäiriön hoidossa, beta salpaajaa käytettään vain ahdistuksen oireiden lieventämiseksi niin silloin ihminen ikävä kyllä oppii, että oireet ovat vaarallisia, eikä niiden oireiden pelko häviä minnekään. Jos joku sen sijaan oppii, että oireet eivät ole vaarallisia, niin ne eivät enää pelota ja silloin ne alkavat vähetä. Ja ehkä sitten ei enää tarvita beta salpaajia.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on lyhytterapiaa -toisin kuin perinteisemmät terapiamuodot – se toimii yleensä jo muutaman viikon päästä – edellyttäen, että potilas tekee sovitut kotitehtävät.

Toki kognitiivinen käyttäytymisterapiakin voi joskus kestää pitempään, jos ongelmat ovat moninaiset tai sitkeät. Näin voi olla vaikkapa jos ahdistuksen alta paljastuu heikko itsetunto. Itsetuntotyö vaatii enemmän aikaa, mutta silti yleensä tuloksia aletaan saavuttaa jo muutamassa viikossa.

Toinen esimerkki sitkeästä ongelmasta voisi olla OCD (pakko-oireinen häiriö) jos OCD on vaivannut kauan ja pakkomielteet ja pakkotoimet vaikuttavat laajalla alueella ihmisen elämään. Tällöin ihmisellä voi olla esimerkiksi ns. pakkoajatuksia usealla alueella, vaikkapa väkivaltaisia tai seksuaalisuuteen liittyviä ajatuksia ja näiden lisäksi ja samaan aikaan pakkoja jotka liittyvät puhtauteen, sairastumisen pelkoon, omien elintoimintojen tarkkailuun jne. Nuo kaikki ”pakkomielteet” aiheuttavat sen, että ihminen ahdistuu valtavasti ja alkaa suorittaa monenlaisia pakkotoimia, että ahdistus lievenisi. Pakkotoimien lopettaminen ja sen kautta sen oppiminen, että ne ovat tarpeettomia vaatii sitkeyttä ja rohkeutta. Tämä voi viedä aikaa.

OCD työn ytimessä on sen oppiminen, että pakkomielteiden merkitys ei ole sellainen mitä OCD ajattelu on ihmiselle väittänyt. Kun opitaan, että pakkomielteet eivät olekaan vaarallisia, eivätkä merkitse sitä mitä on pelätty, niiden merkitys alkaa vähetä ja siten niiden pakkojen määräkin alkaa vähetä. Mutta on järkeenkäyvää, että jos nuo pakot ovat olleet pitkään vaikuttamassa ja vaikuttavat monella elämän osa-alueella, niistä ei pääse kokonaan ihan niin nopeasti kuin vaikkapa paniikkikohtauksen pelosta voi päästä. Silti kyseessä on pääsääntöisesti joitakin kuukausia kestävä lyhytterapia, eikä terapiaa kannata jatkaakaan jos edistymistä ei tapahdu.

Yhteenveto:
Psykoterapia voi auttaa paniikkihäiriöön tai muuhun ahdistukseen. On kuitenkin hyvä selvittää minkälaista psykoterapiaa on tarjolla. Kognitiivinen käyttäytymisterapia on eniten tutkittu ja sillä on enemmän todisteita kuin millään muulla psykoterapiamuodolla. Kognitiivinen käyttäytymisterapia tutkitusti auttaa mm. ahdistukseen, masennukseen, itsetunto-ongelmiin. Kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä voitetaan sellaisia ongelmia kuin paniikkihäiriö tai jokin fobia muutamassa viikossa. OCD vaatii usein hiukan enemmän aikaa, ja jos OCD on vaivannut pitkään ja pakot ovat levinneet monelle elämän alueelle, hoito voi kestää jonkin verran vielä pitempään. Jne. Mutta ydin on tämä: Kognitiivsen käyttäytymisterapian keinoin pääsee todistetusti monista sellaisista ahdistus ja mielialaongelmista joita on pidetty jopa parantumattomina. Se on lyhytterapiaa ja vaikka yksityinen terapia maksaa, ei siihen tarvitse yleensä satsata tuhansia koska se toimii nopeasti.

Jos kärsit ahdistuksesta tai vaikkapa sellaisista ongelmista kuin paniikkihäiriö, jokin fobia, terveysahdistus, PTSD, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, punastumisen pelko, huono itsetunto…niin mieti kannattaisiko ottaa härkää sarvista – ja muuttaa jotakin.

Ota yhteyttä jos haluat keskustella terapiasta lähemmin, olen Britanniassa koluttetttu ja laillistettu: Fully accredited CBT Therapist
British Association for Behavioural and Cognitive Psychotherapists (BABCP) accredited: 120407

Ja uskallan väittää, että osaan asiani.

Kognitiivista terapiaa – konsultaatiota

13 Comments

  • Tuppisuu

    Reply Reply January 19, 2017

    Moi. Oon ollut aina hiljainen uusien ihmisten seurassa,koska mua alkaa jönnittämään. Jos jotain haluan sanoa,mietin sitä että viihtinkö sanoa sitä, ehkä aattelen et se kuulostaa tyhmältä eikä kukaa vastaa mitää ja tulee kiusalline hiljaisuus. Ja joskus kun oon vaikka jonku puolitutun kaa autossa kun hän kuskaa mua johonki nii ne on inhottavia tilanteita. Keskustelu on nii jäykkää, en osaa sanoa paljoa ja jos se toine jotai sanoo nii joskus sanon vaa “joo” ja tulee tyhmä olo et en sano enempää ja yritän keksiä jotai sanomista. Kuulostaa oudolta? Myöskin ahistava tilanne oli kun oltiin porukalla pizzalla,niin mun pizza tuli myöhemmi nii oli sit ahistava ku oli välillä hiljasta ja mä söin siinä yksin. Koulussa enkun tunnit ahistaa ku en osaa lausua oikein enkä välttämättä osaa kääntää kun en tiedä oikeita sanoja. Sain kortin kuukaus sitte niin manuaalivaihteisella jännittää että auto sammuu ku lähen liikkeelle. Yksin sen osaan tehä helposti pihassa mutts ku on joku kaveri kyydis nii jännittää. En myöskää osaa olla avoin,jotenki tuntuu et en uskalla kertoa itestä kaikkee sellasta arkaa ainakaa ja noh aika väyä muutenkaa. Sosiaalisten tilanteisen pelko diagnoosi on mulla, saattaski olla muuta? Estynyt persoonallisuus?

    Mua.hämmästyttää tuo sun tiedon määrä. Ja kuulostaa uskomattomalta jos saisin nää estot ja jännitykset/pelot parissa kuussa pois, en osaa kuvitella itseäni ilman näitä, en oo tutustunu viimese vuode aikana kai yhteenkää ihmisee?
    Mikä hoitokeino tähä vois olla hyvä?

  • matti kupila

    Reply Reply February 21, 2017

    Hei Tuppisuu.

    Arilla on paljon hyvää tutkittua tietoa näillä sivuilla ja hän kykenee varmasti sinuakin auttamaan.
    Yksi mrkittävä ulottuvuus psykoterapioiden vaikutuksessa on terapeutin ja asiakkaan välinen suhde. Jos terapeutti koetaan turvallikseksi ja asiansa osaavaksi, on sillä suurempi merkitys hoitotulokseen, kuin terapeutin koulutustaustalla. Siksi asiakkaita suositellaan tapaamaan useampaa terapeuttia ennen hoitoon sitoutumista.

    Suomessa koulutettuna ryhmäanalyyttisenä psykoterapeuttina toisin tähän keskusteluun ryhmä ulottuvuuden.

    Valtaosa Suomessa toteutettavasta psykoterapeuttisesta hoidosta toteutuu yksilö- tai pariterapeuttisessa muodossa. Yksilöterapiaan on helpompaa ja turvallisempaa hakeutua, koska terapeuttinen suhde luodaan kahden ihmisen välillä. Samalla asiakkaan omien asioiden käsittelyyn voidaan yksinomaan keskittyä ja niille jää enemmän aikaa verraten ryhmäpsykoterapiaan. Miksi kannattaisi edes harkita ryhmäpsykoterapiaa?

    Ihmisten henkisten ja sosiaalisten vaikeuksien juuret ovat menneisyydessä ja tänä päivänä oireet tulevat useimmin esiin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Ryhmäterapian vahvuus liittyy monipuoliseen sosiaalisten tilanteiden, niiden esille nostamien tunteiden ja erilaisten tilannetulkintojen käsittelyyn ja korjaamiseen. Ryhmässä tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikutusta koetaan, jaetaan ja tapahtuneisiin sosiaalisiin tilanteisiin palataan tarpeen tullen. Ryhmän jäsenten sosiaaliset taidot karttuvat.

    Omien myönteisten tunteiden ja myös pelkojen, häpeän ja ahdistusten jakaminen toisten kesken helpottaa. Tultuaan ryhmässä hyväksytyksi aitona ja yhdenvertaisena jäsenenä toisten kanssa on myönteinen tunnevaikutus ryhmän jäsenelle itselleen moninkertainen verraten yksilöterapiaan. Kokemus vahvistaa. Kurkistaminen toisten henkilökohtaiseen kokemukseen elämästä avaa silmiä. Omat ajatukset siitä, minkälaista toisten elämä on, saavat uusia näkökulmia. Ryhmässä voi saada myös kokemuksen itsestä toisten auttajana. Tämä vahvistaa itsetuntoa.

    Ryhmäterapia on kustannuksiltaan vähintään puolet yksilöterapiaa edullisempaa. Tämä mahdollistaa psykoterapeuttisen hoidon niillekin, joilla Kela:n kuntoutustuesta huolimatta ei ole taloudellisia resursseja yksilöterapiaan hakeutumiselle.

    ystävällisesti
    Matti Kupila

    • Ari

      Reply Reply February 21, 2017

      Hei Matti,

      kiitos ryhmä-psykoanalyyttisestä näkökulmasta. Eri näkökulmat ovat erittäin tervetulleita!

      Ari

  • Ari

    Reply Reply February 21, 2017

    Moro tuppisuu. Se, miksi olet hiljainen ja ahdistut noissa sosiaalisissa tilanteissa kertoo kyllä tietenkin sosiaalisesta ahdistuksesta, mutta voi johtua toki jostakin muustakin, kuin ”vain” sosiaaliseta ahdistuksesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta. Esimerkiksi huono itsetunto tai haavoittunut itsetunto voi olla taustalla. Sen asian selvittäminen vaatisi kunnon arvioinnin. Joka tapauksessa sosiaalisten tilanteiden pelko samoin kuin huono itsetuntokin ovat ongelmia joita voitetaan jatkuvasti kognitiivisella ja käyttäytymisterapialla. Jos hoidteaan pelkkää – tai pääsääntöisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoa eli se on pääongelma, niin ongelma voitetaan luultavasti muutamassa viikossa. Jos taustalla on vaikkapa itsetunto-ongelmia niin hoito vaatii enemmän. Tällöin pitää todenäköisesti paneutua enemmän ongelman taustoihin, siihen miten se varmaankin kehittyi lapsuudessa ja nuoruudessa. Aikaa menee varmasti enemmän. Mutta pointti on tämä: ongelma on voitettavissa. Anakin siis kognitiivinen- ja KÄYTTÄYTYMISterapia toimii.

  • Jere

    Reply Reply February 24, 2017

    Hei,
    CBT:n behavioristinen puoli on aika simppeli. Tee päinvastoin kuin mikä tuntuu intuitiivisesti helpolta.
    MUTTA: Mitä tehdä sillä hetkellä, kun huomaa olevansa ahdistunut? Mitä tehdä sillä hetkellä, kun huomaa märehtivänsä haitallisia ajatuksia?

    • Ari

      Reply Reply February 26, 2017

      Moro Jere,

      kiitos kommentistasi. Olet ymmärtänyt asian aivan oikein: behavioraalinen puoli on hyvin kiteytetty juuri noin. Toki se käytännössä on paljon hankalampaa – niinkuin kysymyksestäsikin huomaa.
      Koetan antaa jonkinlaista vastausta:

      Kun huomaat ahdistuvasi, mitä silloin tuntuu, että pitäisi tehdä? Usein vastaus on jokin näistä:
      rauhoittaa itseään jotenkin, päästä ahdistuksesta eroon, varmistaa, että jotain pahaa ei tapahdu.
      Miten?
      Yleensä välttelemällä sitä – mikä tahansa se olikin- joka aiheuttaa ahdistusta.

      Pistän tähän hiukan esimerkkejä:

      Jos ahdistusta aiheuttaa jokin paikka tai tilanne, niin haluat sieltä pois.
      Jos ahdistusta aiheuttavat omat pelottavat ajatukset, haluat lakata ajattelemasta niitä ajatuksia.
      Jos ahdistusta aiheuttaa ”entä jos?” tyyppinen huoli tulevaisuudesta koska sinulla ei ole 100% varmuutta(”entä jos se ja se menee niin ja niin, saan sairauden, menetän työpaikan…”) niin koetat epätoivoisesti saada varmuuden siitä mitä tapahtuu, koetat kontrolloida asioita.

      Mutta kaikkea ei voi kontrolloida.
      100% varmuus on pelkkä illuusio.

      Ajatuksiaan ei voi kontrolloida. Koettamalla kontrolloida ajatuksiasi luot lisää ”pahoja” ajatuksia. Taistelemalla ammut itseäsi jalkaan. Ahdistus on vain reaktio, lonnollinen ja vaaraton, ei itse vihollinen – ja sitä vastaan taistelemalla aiheutat vain lisää juuri sitä: ahdistusta.

      Eli mitä tehdä kun huomaa ahdistuvansa? Juuri niinkuin itse sanot: päinvastoin kuin mikä tuntuu intuitiivisesti helpoimmalta. Älä koeta päästä ahdistuksestasi välttelemällä. Tai hakemalla 100% varmuutta. Tai kontrolloimalla ajatuksiasi. Helppoa? Ei tietenkään. Moni tarvitsee terapeutin apua tässä. Mutta se on tehtävissä.

      En ole varma mitä tässä kohtaa tarkoitat haitallisten ajatusten märehtimisellä. On iso ero siinä, puhummeko tunkeilevista pakkoajatuksista joita huomaat ja joista et pidä – vai puhummeko siitä, että pyörittelet aktiivisesti jotain ajatuksia päässäsi – tätä kutsun murehtimiseksi. Jos se koskee menneitä asioita, niin se on enemmän märehtimistä. Jos kyseessä on tuollainen ajattelun prosessi missä pyörittelet asioita päässäsi murehtimalla tai märehtimällä, niin vastaus on: se on lopetettava. (siihen on kyllä keinoja). Mutta jos kyseessä ovat tunkeilevat ajatukset (pakkoajatukset) niin strategia on aivan toinen. Niille ei tehdä mitään. Mitään sellaista mitä intuitiivisesti tuntuisi parhaalta – eli niiden karkoittaminen tms. itä ei tehdä koska se pahentaisi asiaa.
      Vaatisi kunnon arvioinnin, että voisi varmasti sanoa mikä sinun kohdallasi on paras menetelmä.

      Pointti on kuitenkin: ahdistuksesta pääsee eroon, mutta ei siten, että taistelee kynsin hampain ahdistustaan vastaa. Se vain aiheuttaa lisää ahdistusta. Hoidatpa asian itse tai yhdessä (CBT) terapaurin kanssa, ydin on, että ahdistuksesta ei tarvitse kärsiä loputtomiin. Siitä voi päästä hyvinkin nopeasti.

      Terkuin,

      Ari

  • Jere

    Reply Reply February 26, 2017

    Kiitos vastauksestasi! Ilahduin kovin. Pohdiskelin viestejä kirjoitellessani, että käyköhän täällä enää ketään näitä lukemassa. Näköjään käy!

    “Jos kyseessä on tuollainen ajattelun prosessi missä pyörittelet asioita päässäsi murehtimalla tai märehtimällä, niin vastaus on: se on lopetettava.”

    Märehtimisellä tarkoitin juurikin tätä. Oireiden tunnustelua, niiden harmittelua, kauhuskenaarioiden luomista, tiedon etsintää ja lisää ahdistumista.
    Tutustuin pari päivää sitten CBT-sivustolla STOPP-menetelmään. Suosittelisitko sen käyttöä kun huomaa jumiutuneensa pyörittelemään ahdistukseen liittyviä ajatuksia päässään?

    Stop
    Take a deep breath
    Observe (mitä tunnen, ajattelen, mihin reagoin?)
    Pull back (helikopteri-perspektiivi, onko tämä tärkeää juuri nyt? Faktaa vai mielipidettä?)
    Proceed

    • Ari

      Reply Reply February 26, 2017

      Moro,

      STOPP on kyllä ihan käyttökelpoinen strategia. Se on yksi sellainen helpohkosti sovellettava CBT menetelmä jota voi käyttää itseapuna. Ideana on saada uusi perspektiivi. Observe tarkoittaa siis vain sen panemista merkille mitä huomaat murehtivasi – ja siihen liittyvän tunnereaktion panemista merkille. Ilman että koetat taistella sitä vastaan. Observe ei tarkoita jatkuvaa varuillaan oloa ja tarkkailua siinä mielesssä, että varmistat turvallisuuden (murehtiminen ja märehtiminen). Panet vain merkille ja kysyt itsetäsi, onko tämä tärkeää juuri nyt? Sitten proceed vaihe tarkoittaa yksinkertaisesti: teet sitä mitä tekisit jos ei ahdistaisi.

      Terkuin

      Ari
      Menetelmää voi harjoitella.

  • Jere

    Reply Reply February 26, 2017

    Hahaa kiitos! Laitetaan kokeiluun!

    Vielä yhden kysymyksen verran koettelisin sinua. Vanhana mindfulness-hörhönä ja hidastamisliikkeiden ystävänä olen tosi tunne- ja rentoiluorientoitunut. Ahdistuskseni liittyy oikeastaan aina sisäisiin tuntemuksiini, ei niinkään paikkoihin tai fyysiseen tekemiseen. Jos minua ei ahdistaisi, hengailisin varmasti hissukseen kotona näperrellen jotain pientä, joogailisin tai meditoisin. Tämä hiljainen yksinolo on kuitenkin maailman varmin paikka käydä tunnustelemaan ja murehtimaan tuntemuksiaan. Kannattaako tämän “kriisin” aikana vaan omaksua vähän tavallista aktiivisempi elämäntyyli?

    • Ari

      Reply Reply February 26, 2017

      No joo,

      CBT terapeuttina tekisi mieli sanoa, että opettele hyväksyvää asennetta. Pidä kiinni oikeista arvoistasi. Jos pidät hissuttelusta ja näpertelystä, niin tee sitä – vaikka ahistaa. Mutta on otettava realiteetit huomioon. On ymmärrettävää, että niinkuin sanot, tuo hiljaiselo on melko varma tapa lisätä itsentarkkailua – josta haluamme sinun pääsevän eroon. Pitkällä tähtäimellä alkuun sanomasi olisi terapeuttinen tavoite, mutta nyt voi tosiaan olla hyödyksi jonkin verran aktivoida itseään. Jos et nyt voi ihan tehdä sitä mitä tekisit jos ei ahdistaisi -em. syistä, niin toiseksi paras vaihtoehto on tehdä jotain, mitä tahansa. muuta kuin se asioiden varmistelu, murehtiminen ja märehiminen. Eli vaikka se oikeastaan on turvaa hakevaa sijaiskäyttäytymistä, niin tavallista aktiivisempi elämäntyylikin on parempi kuin märehtiminen. Eli eikun lenkille ja kuntosalille ja elokuviin ja kavereille kylään jne. Kun teet sitä jonkin aikaa, niin huomaat toivottavasti, että mitään pahaa ei tapahtunut vaikka hellitit tarkkailusta ja murehtimisesta. Tsemppiä vaan!

      Ari

  • Joonas

    Reply Reply February 27, 2017

    Hei!

    Kirjoitit, ettei terapiaa ole syytä jatkaa jos edistymistä OCD:n hoidossa ei tapahdu. Miten tällaisessa tilanteessa toimitaan? Eikai tällaisen tapauksen kohdalla luovuteta?

    • Joonas

      Reply Reply February 27, 2017

      Ja edelliseen lisäten vielä, onko sellaisia OCD:sta/yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsiviä, joita ei voida parantaa?

    • Ari

      Reply Reply February 27, 2017

      Hei,

      ei tietenkään luovuteta. Tarkoitan sitä, että CBT on terapia jonka avulla saadaan aikaan muutos. Muutos siihen miten ajattelet eli tulkitset ahdistavia ajatuksia. Muutos siihen miten sitten reagoit: teetkö toistuvia toimia että ahdistus lievenisi. Nämä on muutettava. Sitten muuttuu ahdistus. Tämä vaatii työtä, ei vain puhumista. CBT on lyhytterapiaa. Se tarkoittaa, että muutos saadaan aikaan nopeasti. Joskus jokin ei natsaa ja potilas ei koe pystyvänsä sovittuihin muutoksiin. Silloin terapia ei toimi ja on tehtävä suunnanmuutos. Jos suunnanmuutoskaan ei toimi niin, että potilas kokee edistyvänsä, jokin ei vain toimi. Se, että terapiaa ei ole syytä jatkaa jos se ei tuota mitään muutosta melko nopeasti on sekä potilaalle että terapautille hyödyksi. Jos terapia ei jostain syystä toimi, ei ole mitään järkeä jatkaa -vaan kannattaa keskustella miksi se ei toimi ja etsiä jokin muu ratkaisu joka toimii. Tämä on myös reilua: jos olet yksityisessä terapiassa, niin (ainakin minun terapiassani) tarkistat vähintään 4 viikon välein, että eteneekö terapia toivotulla tavalla. Jos se etenee niin haluat jatkaa ja terapeutti haluaa jatkaa. Jos se ei etene, niin jokin pitää muuttaa. Moni on tottunut sellaiseen perinteisempään psykoterapia-asenteeseen, että jatketaan vaan vuosia…mutta se voi estää oiekan ratkaisun löytymisen.

      Olen hoitanut CBT terapialla varmaankin satoja OCDsta kärsiviä. Menestys on ollut aika lailla lähellä 100%. Ei ihan 100%, joskus olosuhteet eivät salli potilaan tehdä ihan kaikkea, mutta kun potilas sitoutuu ja tekee kaiken mitä sovitaan, niin kyllä se menestys on aika taattu.

      Nykyään tarjoan intensiivikurssia 5 pv kanssani sellaisille asiakkaille joiden OCD on erityisen sitkeä ja ehkä voimat eivät riitä tavanomaisessa viikottaisessa tapaamisessa suorittamaan sovittuja tehtäviä. Eli nykyään tuo vaihtoehto, että terapia lopetetaan ja vaihdetaan johonkin muuhun on entistä harvinaisempi.

      Lopuksi vielä vastaus tuohon jälkimmäiseen kysymykseesi:

      Eipä juuri ole sellaista ahdistusonglemaa – olipa se OCD tai yleistynyt ahdistuneisuus tai jokin muu- jota ei voitaii parantaa tai ainakin lievittää. Ota yhteys “varaa terapiaa” sivulla ja kysy OCD intensiivikurssistani jos kiinnostaa. Se on vain 5 pv – ja tulokset voivat olla ällistyttäviä.
      Ari

Leave A Response

* Denotes Required Field