Auttaako kognitiivinen – ja behavioraalinen psykoterapia ahdistukseen, paniikkiin ja pelkoihin?

160_F_60336647_7NoPkdYOVXTYnjFwEtWqboxfBIc7sf4p

Elä – ja nauti kelkkailusta…

Apua, saan paniikkikohtauksia, enkä uskalla enää mennä edes juna-asemalle!

Apua, saan kummallisia väkivaltaisia ajatuksia läheisiäni kohtaan. En enää uskalla edes kylvettää omaa lastani!

Hirveät seksuaaliset ajatukset vaivaavat minua…pelkään olevani pedofiili, vaikka en koskaan tekisi mitään sellaista. Pelkään siksi myös sekoavani!

Minusta tuntuu, että sekoan: pesen ja hinkkaan kaikkea mihin olen koskenut, koska pelkään, että joku saa minusta jonkin tartunnan…vaikka ei minussa ole mitään tautia. En silti pysty lopettamaan!

Pelkään outoja tuntemuksia joita koen: esimerkiksi epätodellinen olo aivan kuin en olisi itse omassa itsessäni! Mitä tämä merkitsee?

Pelkään jatkuvasti sairastuvani johonkin vakavaan, pelkään syöpää, sydänkohtausta, mielisairautta..!

Pelkään aina jotakin: sotaa, rahojen loppumista, lasteni joutuvan onnettomuuteen, aina jotakin ja murehdin aina…

Yllä vain muutama esimerkki erilaisista peloista ja ahdistuksesta. Tuollainen ahdistus rajoittaa elämää, etkä voi kelkkailla… Kaikki esimerkit ovat omilta, entisiltä potilailtani. Kaikki pääsivät ylenmääräisestä ahdistuksestaan, ja alkoivat elää. Tiedätkö miten?

Yhdistävä tekijä noissa kaikissa oli, että ahdistunut pelkäsi kohtuuttomasti jotakin.

Yksi pelkää paniikkikohtausta, toinen sairautta. Joku on yliherkkä omille tuntemuksilleen ja pelkää outoja fyysisiä tai psyykkisiä kokemuksia. Joku kauhistuu omia ajatuksiaan – tai sitä, että on jotenkin vastuussa mahdollisista vahingoista mitä toisille hänen kauhukuvissaan ehkä tapahtuu. Jotkut pelkäävät ylipäänsä kaikkea mitä keksivät ajatella, että voi mennä vikaan tulevaisuudessa.

Koska yhdistävä tekijä on pelko, niin kognitiivisessa – ja behavioraalisessa psykoterapiassa hoidon ytimessä on turhasta pelosta eroon pääseminen.

Onko aiheettomasta ja elämää rajoittavasta pelosta helppo päästä? Ei tietenkään. Jos olisi, niin kukaan ei pelkäisi turhaan eikä ahdistuisi aiheetta. Pelolla ja ahdistuksella on toki paikkansa elämässä, se voi stimuloida toimimaan silloin kun on aihetta toimia – tai pistää järkevästi välttämään – vaikkapa lähestymästä aggressiivista juopunutta…

Mutta kun pelkäät, että voit aiheuttaa jonkun kuoleman jos et pese vessaa pakonomaisella tavalla 7 kertaa päivässä, niin pelko ja sen hyödyllisyys voidaan kyseenalaistaa.

Tai kun pelkäät että ehkä sairastut syöpään jonka lääkäri ehkä vain missasi. Ja siksi et muuta ajattelekaan kuin sitä, että ehkä sairastut, ja haet pakonomaisesti tietoa netistä… Silloinkin voidaan keskustella pelon hyödyllisyydestä.

Tai kun pelkäät saavasi paniikkikohtauksen etkä siksi voi enää matkustaa minnekään julkisella välineellä tai käydä kaupassa…onko pelosta mitään hyötyä?

Nuo entiset potilaani oppivat, että

  1. Pelko pitää yllä ahdistusta.
  2. Se mitä he tekevät koska pelottaa – tai ahdistaa- auttaa tilapaisesti lievittämään ahdistusta.
  3. Pitkällä tähtäimellä se kuitenkin pitää yllä ja vahvistaa pelkoa. Tallainen käyttäytyminen on vaikkapa se, että välttää menemästä juna-asemalle koska pelkää saavansa paniikkikohtauksen siellä. Tietenkin aluksi ahdistus lievenee…mutta elämä rajoittuu ja pelko ei poistu.
  4. Pelosta pääset kun alat toimia päinvastoin kuin ennen: Lopeta välttely. Lopeta turvaa hakevat käyttäytymiset. Lopeta varmistelun hakeminen. Lopeta ongelmaan keskittyminen. Ala tehdä asioita joita pelkäät (mutta joita haluaisit tehdä).
  5. Tuo asioiden tekeminen toisella tavalla pitää tehdä asteittain edeten, pienin askelin.
  6. Usein pitää myös kyseenalaistaa uskomuksia itsestä – ja muista. Tätä osaa hoidosta kutsutaan kognitiiviseksi rekonstruoinniksi.
  7. Turha ahdistus ja sen elämää rajoittava vaikutus on opittu asia ja se voidaan oppia uudelleen. Ongelman ei tarvitse olla ikuinen osa elämää, vaikka siihen tapaan usein ajatellaan.

Sanalla sanoen nuo potilaani oppivat, että kognitiivinen käyttäytymis-psykoterapia auttaa. Sen avulla peloista ja ahdistuksesta joka rajoittaa elämää pääsee eroon.

Kognitiivisella psykoterapialla on kuitenkin rajoituksensa:

Se toimii vain jos olet valmis sietämään jonkin aikaa jopa lisääntyvää ahdistusta. Ajattele nyt: jos pelkäät mennä juna-asemalle, niin miten voit voittaa sen pelon jos et koskaan mene lähellekään asemaa? Pelkkä terapeuttinen puhuminen vie sinua vain jonkin matkaa eteenpäin…Sinun pitää jossain vaiheessa ottaa ensimmäinen askel pelkäämääsi paikkaan – pelosta huolimatta. Silloin ahdistus väistämättä tilapaisesti nousee, koska talla kertaa et välttele sitä…Mutta kuten edellä todettu, tämänkaltainen siedätyshoito tehdään terapiassa asteittain, oli sitten pelon aihe mikä tahansa. Silti asian ydin on tämä: sinun on oltava valmis sietämään jonkin verran tilapaista ahdistuksen lisääntymistä. Pelkkä ahdistuksen välttäminen ei muuta mitään. Mieti toisaalta: onko olosi nyt muka hyvä? Onko välttelykäyttäytymisesi muka tehnyt olosi paremmaksi? Oletko saavuttanut tavoitteesi? Elätkö sellaista elämää kuin haluat?

Toinen kognitiivisen psykoterapian rajoitus on se, että terapeutti ei sinua paranna. Terapeutti ei edes väitä parantavansa sinua.  Sinä parannat itse itsesi. Sinä saavutat itse ne tavoitteet mitkä sovitaan terapeutin kanssa. Terapeutti on vain valmentajasi. Tämä tarkoittaa, että sinä teet töitä. Kognitiivisessa terapiassa ongelmasta ei ainoastaan puhuta viikko viikolta. Asioita muutetaan. Saat kotitehtäviä joka istunnon jälkeen. Sinun oletetaan suorittavan sovitut tehtävät. Kun teet ne, muutat asioita – ja pääset ongelmasta. Jos et tee niitä, mikään ei muutu, ainakaan kovin paljoa.

Lisaksi on tärkeää, että kognitiivista psykoterapiaa antaa kokenut terapeutti, erittäinkin hoidettaessa sellaisia ongelmia kuin vaikea pakko-oireinen häiriö tai vakava masennus.

Mutta: Kognitiivinen psykoterapia toimii oikeasti, tehokkaasti ja nopeasti. Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tutkitusti tehokkain menetelmä edelläluetellun kaltaisiin ongelmiin. Lisaksi se toimii tehokkaasti moneen muuhun ongelmaan, kuten:

Huonoon itsetuntoon

Masennukseen

Sosiaalisten tilanteiden pelkoon

Erilaisiin fobioihin.

Tässä nyt muutama asia pelosta, ahdistuksesta ja kognitiivisesta psykoterapiasta. Intouduin kirjoittamaan koska olen saanut aika lailla kyselyjä joista on käynyt ilmi kyselijöiden hätä kun he kärsivät ahdistuksesta aivan turhaan…Mutta on myös aivan selvää, että Suomessa ei oikeasti vielä tunneta kovin hyvin kognitiivista psykoterapiaa, eikä sitä tosiasiaa, että noista ongelmista pääsee eroon.

Tarkoitukseni on kirjoittaa lähipäivinä pari muutakin artikkelia, missä käsittelen sitä miten kognitiivinen terapia eroaa muista psykoterapiamuodoista ja sitä mitä oikein tarkoittaa psykologi, psykiatri, psykiatrinen sairaanhoitaja – ja psykoterapeutti.

Tämä artikkeli on tietenkin kirjoitettu promotoimaan kognitiivista psykoterapiaa. Mutta se perustuu ainoastaan faktoihin. Ja koska kognitiivinen psykoterapia oikeasti auttaa pääsemään noista ongelmista, niin tämän artikkelin pitäisi toimia myös sinua rohkaisevana tekijänä.  Joten antanet anteeksi, että tällä tavalla kehun omaa alaani.

12 Comments

  • heidi

    Reply Reply January 15, 2016

    tämä aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja pidin suuresti siitä,että pystyin lukemaan aiheesta lisää.Onko mahdollista saada lisää aiheita siitä kuinka jotkut ovat alkaneet palaamaan enemmän normaaleiksi näistä ahdistuksistaan?
    Onko se edes täysin mahdollista?

    • Ari

      Reply Reply January 15, 2016

      Hei Heidi,

      Kiitos kommentista. Hmm, olen kyllä miettinyt, että pitäisikö alkaa kirjoitella enemmän positiivista kokemuksista missä ihmiset ovat päässeet ahdistuksesta ja alkaneet elää – oikeaa elämää. Ehkä olen hiukan arastellut sitä, koska se saattaisi vaikuttaa liikaa oman terapiani promotoinnilta. Olen enemmänkin keskittynyt kirjoittamaan sellaisista aiheista mitä kukaan ei oikeasti voi kiistaa, koska ne perustuvat faktoihin ja näyttöihin.

      Lupaan kirjoittaa jotakin sellaista, pitää miettiä…. Lisaksi monet potilaani ovat oma-aloitteisesti sanoneet, että haluavat itse kertoa kuinka pääsivät jostain tosi pahasta ongelmasta eroon. Pitäisi vain järjestää jonkinlainen postausmahdollisuus heille. Tai voihan sitä vain pistää kommenttia, onhan niitä jonkin verran tullutkin.

      Mutta, että onko mahdollista päästä palaamaan normaaliin elämään? Kyllä vain. Paranemisprosentti esimerkiksi paniikkihäiriöstä on käyttäytymis- ja kognitiivisen (CBT) terapian avulla jopa 90%. Ei siis toki itseavulla, mutta yksilöterapialla. Tämä on tutkittua faktaa. Oma kokemukseni on jopa myönteisempi…

      Palataan asiaan, otahan rennosti,

      Ari

  • Jassu

    Reply Reply January 15, 2016

    Moi Ari,

    Kiitos taas tosi erilaisista ja selkeistä blogeista. Sinun kurssisi avulla pääsin jo alkuun eroon paniikkihäiriöstä, mutta tapaamisissamme pääsin elämäni kurjimmasta olosta eroon. Autoit minua ymmärtämään, että pakko-ajatukseni eivät ole sama kuin minä. Pääsin niistä hulluista peloista. Kyllä ajatuksia vielä toisinaan tulee, niinkuin puhuttiinkin, mutta ne ei enää vaivaa, eikä pelota. En enää tulkitse ja tuomitse omia ajatuksiani. Tärkeintä on, että olen taas voinut alkaa elää omaa elämääni. Sinun tapasi antaa terapiaa tosiaan toimii!!! Kiitos Ari!

    • Ari

      Reply Reply January 16, 2016

      Moro Jassu,

      kiitos kiitos kiitoksista. Oli ilo tyoskennella kanssasi, vaikka ajatuksesi olivatkin niin hulluja 😀 no, uskallan laske kanssasi leikkia, koska tiedan, etta ymmarrat.

      Ota vapaasti yhteytta koska tahansa ja kerro miten pyyhkii, vaikka et sen kummemmin terapiaa lisaa kaipaisikaan.

      Kaikkea loistavaa ja hyvaa seka tyollesi, etta opinnoillesi, tiedan, etta tulet saavuttamaan aika lailla juttuja!

      Ari

  • Anne

    Reply Reply January 16, 2016

    Hei Ari!

    Nämä sinun nettisivut ovat aivan loistavat. Olen saanut valtavasti voimaa lukiessani näitä sinun kirjoituksiasi ja vastauksiasi ihmisten kysymyksiin. On todella harmillista, että Suomessa kognitiivinen terapia on aivan lapsenkengissä.

    • Ari

      Reply Reply January 16, 2016

      Kiitos Anne kehuista, niita saa pistaa niin paljon kuin jaksaa, hapeilematta 😀

      On tosi mukava myos kuulla, etta olet saanut voimaa kirjoituksistani. Uskon siihen ajatukseen, etta jos elat elamasi siten, etta maailma jalkeesi on edes hoyhenen verran parempi paikka kuin sinua ennen, niin olet elanyt hyvan elaman.

      Kognitiivinen terapia nayttaa tosiaan olevan Suomessa aika lailla erilaista kuin mihin Englannissa totuin. Erityisesti behavioraalinen puoli, eli se, etta jotain oikeasti TEHDAAN, ja MUUTETAAN nayttaa aika vahaiselta. On toki ymmarrettavaa, etta resurssit eivat aina riita Kelan korvaamissa terapioissa, ja voi olla, etta kyseessa on jonkin verran kokemattomuutta ja ehka uskalluksen puutettakin. Ja olen kylla varma myos sita, etta Suomessa on myos kokeneita ja hyvia terapeutteja jotka tosissaan pistavat potilaansa hommiin – ei vain ajatuksia ja uskomuksia kasitellen, vaan sita muuttaen miten potilas reagoi pahaan oloon. Tama lopulta muuttaa pysyvimmin omakuvan ja kielteiset uskomukset ym. Kokemukseni suomalaisesta terapiasta on titetenkin rajallista ja perustuu siihen mita olen kuullut potilailtani.

      Hauskaa viikonloppua,

      Ari

  • Sirkka

    Reply Reply January 25, 2016

    Heisuli hei Ari! Hyviä nämä kirjoituksesi, mutta omakohtaisesti tuli masis: en tällä haavaa kestä yhtään enempää ahdistusta, nytkin menee pari kolme kertaa viikossa bentsojohdannaista jaksaakseni kahlata vielä yhden päivän elossa. En siis kelpaa kognitiiviseen terapiaan nyt. Olen kuullut termin behavioraalinen terapia, selvittäisitkö palstallasi, mitä se pitää sisällään?

    • Ari

      Reply Reply January 25, 2016

      Hei Sirkka,

      kysymyksesi ei ole lainkaan huono…Kirjoitukseni on puutteellinen. Koetan tässä hiukan selventää.

      Kun kirjoitan kognitivisesta psykoterapiasta tarkoitan itse asiassa kognitiivista ja käyttäytymis -terapiaa. Eli toisin sanoen; kognitiivista ja behavioraalista psykoterapiaa. Tulee englanninkielisesta: Cognitive and Behavioural Psychotherapy (CBT). Ainakin Britanniassa ja USA:ssa – jotka ovat edelläkävijämaita talla saralla, kun puhutaan kognitiivsesta terapiasta tarkoitetaan nimenomaan kognitiivista ja kayttaytymisterapiaa.
      Itsen olen juuri tämän psykoterapiamuodon laillistettu ammattilainen. Olen Britanniassa laillistettu British Association for Behavioural and Cognitive Psychotherapies (BABCP) jäsen. Koetan edistää Suomessakin erityisesti juuri tuota Behavioraalista osaa.

      Behavioraalisesta terapiasta juuri oli kyse artikkelissanikin. Eli siitä, että jotain TEHDAAN ja sen tekemisen kautta opitaan.

      Cognition/Kognitio = mitä ajattelet, miten näet maailmasi, miten tulkitset asioita, mitä muistelet, millaisia mielikuvia sinulla on, mitä pelkoja, mitä saantoja…

      Behaviour (käyttäytyminen) = mitä teet sen seurauksena, kun ajattelet tietyllä tavalla – ja tunnet tietyllä tavalla.

      Olen oppinut työssäni, että pelkkä kognitiivinen puoli ei useinkaan riitä.

      Terapiaani tulee jatkuvasti ihmisiä jotka ovat kokeilleet Suomessa kognitiivista terapiaa, mutta kertovat, että siitä puuttui behavioraalinen elementti. Asioista vain puhuttiin. Talla tavalla ei muuteta mitään, ei päästä ongelmasta eroon, ei saada työkaluja siihen, että turhat pelot voidaan lopettaa.

      Tämä antaa myös vaaran kuvan kognitiivisesta terapiasta. Se harmittaa minua, koska ihmiset kärsivät turhaan.

      Niin kuin artikkelissani kirjoitin: jos pelkäät mennä asemalle, niin pelkkä niistä peloista puhuminen ei riita. Ei, vaikka niitä pelkoja kuinka kyseenalaistetaan. Ja vaikka kuinka opit, että mitään pahaa ei tapahdu, jos menet asemalle. Vasta kun menet asemalle (eli muutat käyttäytymistäsi) voit tehdä todellisen muutoksen pelkoosi.

      Samoin jos pelkäät omaa ahdistavaa tunnettasi (niin kuin sinun kohdallasi taitaa olla). Ahdistavaa tunnetta voidaan kognitiivisesti purkaa, eli voidaan keskustella, että mitä se oikein merkitsee, mistä se kertoo, mitä oikeastaan voi tapahtua, miksi koet sita….ja olo voi alkaa helpottua, kun huomaat ehkä, että pelkoon ei olekaan niin paljon syytä kuin olit uskonut. Tämä on suoranaisesti kognitiivista työtä. Mutta vasta kun siihen yhdistetään behavioraalinen puoli, opit oikeasti, etta ahdistus loppuu ja sen voi kestää ja pelkäämääsi asiaa ei tapahdu.

      Loppujen lopuksi CBTssa behavioraalinen puolikin tähtää kognition muutokseen, joten sekin on itse asiassa kognitiivinen strategia.
      Kysymyksesi johdosta ajattelin, että taitaa olla viisasta kirjoittaa oikein artikkeli aiheesta. Koetan ennättää kirjoittaa sellaisen vielä tanaan.

      Toivottavasti tämä selvitti, eikä sotkenut lisää…

      Toki monasti kun ahdistus on kova, et voi, tai osaa, tai uskalla tehda mitaan muutosta – ja jatkat vain pillereiden popsimista, etka paase eteenpain. Talloin tarvitaan terapeutin apua.

      Koetan kerita kirjoittaa artikkelin aiheesta,

      Ari

  • siru

    Reply Reply February 19, 2016

    Moikka! Mä oon paljon lukenut sun blogia ja siitä on tosiaan ollut apua! Kärsin siis älyttömästä jännittämisestä mikä laukaisee myös paniikkikohtauksia millon missäkin tilanteessa mikä siis vaikeuttaa elämää kyllä kauheesti! Ja siitä asti kun ensimmäinen kohtaus tuli olen alkanut tutkia itseäni aivan liikaa. Heti kun jostain nipistää,päässä heittää tai vaikka päätäsärkee olen varma että kuolen ja siitähän tää kaikki oravanpyörä on alkanut. Oon itse omatoimisesti heittäytynyt tilateisiin missä paniikki iskee ja osittain se on auttanutkin mutta edelleen huomaan että etsin netistä jotain tautia mikä aiheuttaa sitäjatätäjatota! En siis pääse ajatuksista eroon mikä suorastaan turhauttaa enkä keksi keinoa millä lopettaisin itsenitutkimisen ja pääsisin eroon näistä ajatuksista. Mitä ehdottaisit? Olis ihana saada oma vanha elämä takaisin missä olin porukan ilopilleri ja aina heittäytymässä uusiin juttuihin.

    • Ari

      Reply Reply February 19, 2016

      Hei Siru,

      jännnitätkö erityisesti jotain tietyntyyppistä tilannetta? Vai onko niin, niin kuin tämän tekstin perusteella näyttää, että usein pelkosi liittyy -ainakin nykyään- siihen, että jokin oire tai tuntemus mitä koet merkitsisi jotain vakavaa sairautta?

      Useinhan käy niin, että paniikki ja sen pelko kehittyy pikkuhiljaa kun on aikansa pelännyt jotain muuta – kuten vakavaa sairautta, jota ei ole, mutta jota pelkää tulevaksi.

      Jos ongelmasi on, että ajattelet jatkuvasti oireita ja mahdollisia sairauksia, niin sinun olisi tärkeää oppia keskitämään huomiosi muualle kuin itseen ja oman itsen ja oireiden tarkkailuun. Tämä on vaikea tehdä jos pelottaa. Mutta silti se, että tarkkailet oireitasi tai haet muualta varmistelua juuri lisää ahdistusta – ja epävarmuuden tunnetta. Siitä epävarmuudestahan juuri haluat eroon, mutta itseä tutkimalla et siitä koskaan pääse.

      Oletko lukenut viimeisimmän artikkelisarjani (2 osaa toistaiseksi)?
      http://paniikkihairio.fi/pakko-oireinen-hairio-osa-2-kolme-tapaa-varmistaa-etta-ahdistuksesi-ei-lopu/

      Viikonloppuna on tarkoitukseni kirjoittaa viimeinen osa tähän juttusarjaan. Mutta jo nyt voin sanoa, että jos haluat saada vanha elämäsi takaisin, niin kysy itseltäsi: mitä tekisin jos en olisi ahdistunut? Sitten tee se. Jos tarvitse apua, niin pyydä kaveria tukesi ja suunnittele mitä teet – muuta kuin tarkkailet oloasi. Tai kysy terapiasta.

      Terkuin

      Ari

  • Jossu

    Reply Reply February 19, 2016

    Ari on niin paras! Terkuin: potilas :))

    • Ari

      Reply Reply February 19, 2016

      Kiitos vaan Jossu!

      Ota rennosti, mutta ei liian rennosti: sinulla on nyt muistaakseni aika kovia kotitehtäviä suoritettavana!

      Mukavaa viikonloppua ja ‘treenejä’ toivotan silti…vaikka eivät ne treenit nyt ole ehkä mukavimmasta päästä! 😀

      Terkuin

      Ari

Leave A Response

* Denotes Required Field