Älä murehdi – koe elämä

Älä tahdo, että se tapahtuu

Älä tahdo, että sitä ei tapahdu

Älä tahdo…

Huomaa vain miten se tapahtuu –

miten elämä tapahtuu ja

Koe elämä

Juuri nyt

 

Ari

15 Comments

  • Santtu

    Reply Reply November 24, 2014

    Ei lisättävää.. 😉

    • Ari

      Reply Reply November 24, 2014

      Jep 🙂

  • hk

    Reply Reply December 5, 2014

    Moi ja kiitos hienosta blogista ja ohjelmasta!

    Pari kysymystä heräsi ekirjan luettua.

    1) Voiko ohjelmaa soveltaa esim. pakko-oireiden hoitoon (sehän on ahdistushäiriö ilm.)?

    2)Esim. puhetta/esitelmää pitäessä hengitystä on säädeltävä, jotta saa kuuluvan ja selkeän äänen. Itse vedän henkeä aina ennen pitempää lausetta. Onko tämä ongelma, koska jännittäessä syke nousee ja sitähän ei pitäisi kontrolloida?

    3) Joissain (työ)tilanteissa olemuksen on oltava rauhallinen ja jännitystä ei ole hyvä näyttää, tuleeko tästä ristiriita ohjelman kanssa?

    Kiitos vastauksista ja aion tutustua ohjelmaasi tarkemmin!

    • Ari

      Reply Reply December 6, 2014

      Hei hk,

      kiitos kommentista…ja kiitoksista!

      Koetan vastailla pikaisesti, vaikka en ole koneellani ja joudun kayttamaan lapparia mista puuttuvat skandikirjaimet…

      1. Paradoksaalisen ohjelman periaatteita voi soveltaa myos pakko-oireiseen hairioon. Olet oikeassa, se on ahdistushairio. Ongelmaa yllapitavat noidankehat ovat toki tietenkin erilaisia koska pelon aiheet ovat eri. Sehan menee niin, etta 1. tulee intrusiivinen ajatus -onko se nyt pakko ajaus suomeksi- (joskus tosin pakkotoimet ovat tulleet niin automaattisiksi, etta noita ajatuksia ei enaa edes huomaa)… 2. tulkitset sen ajatuksen jotenkin merkitsemaan jotain uhkaavaa…ja siksi 3. ahdistut (ja koet oireita)…ja siksi 4. suoritat niita kompulsiivisia (pakkotoimia) jotta ahdistus pysyisi loitolla…tassa kohtaa temput ovat samat kuin paniikkihairion hoidossa: ei enaa suoriteta niita ‘suojakayttaytymisia’ – tai siis pakko oireisessa siis puhutaan kompulsioista…vaan aletaan asteittain ‘kohtaamaan pelot’. Kylla se siis toimii,mutta kylla pakko oireilun hoito usein vaatii hiukan apua terapeutilta (ei aina). Lisaksi:pakko oireinen hairio usein johtaa myos paniikkikohtauksiin. Hoidan terapiassani parhaillaankin muutamaa ihmista joiden ensisijainen ongelma on pakko oireinen, mutta mukana on myos paniikki.
      Varoituksen sana: Pakko oireista ongelmaa ei voi hoitaa siten, etta koettaa lopettaa pakko-ajatukset! (Toisin kuin muissa ahdistusongelmissa)…Jos koetat valttaa pakkoajatuksia, niin vain pahennat pelkoasi – ja ongelmaa. Kysy apua kokeneelta terapeutilta.

      2. Puhetekniikan kaytto, esim. hengityksen saately kuvaamallasi tavalla ei ole ongelma. Mutta siita voi tulla ongelma jos saatelet hengitysta ahdistuksen/jannittamisen takia, etka niinkaan saadaksesi kuuluvan, selkean aanen. Tuolloin keskittyisit pelkoosi – etka itse puheesi aiheeseen, ja pahentaisit jannitysta. En siis neuvoisi vetamaan henkea ennen pitempaa lausetta.

      3. Jos koetat olla nayttamatta jannitystasi, niin mita tapahtuu huomiollesi? Missa kohtaa se on? Itse asiassasi? ‘Yleisossasi?’…vai onko se itsessasi, juuri siina jannityksessa? Kokemukseni on, etta kun koetat piilottaa jannitysta -vaikka esitysta pitaessa- niin juuri silloin jannitat enemman – ja ikava paradoksi toteutuu: koetat piilottaa jannityksen oireet ja siksi ne nakyvat enemman. Joten vastaukseni on: kylla, se olisi ristiriidassa ohjelman kanssa.

      Huomaa silti, etta nuo kaikki asiat mista kysyit ovat sellaisia, etta muutos tapahtuu hitaasti, asteittain etenemalla. Usein ei ole mahdollista jattaa kaikkea ‘turvakayttaytymista’ yhdella kertaa. Joten ala piiskaa itseasi jos et etene aivan niin vauhdilla kuin haluaisit.

      Nama ovat tietenkin vain suppeita blogivastauksia, mutta koetin kattaa keskeisimman.

      Terveisin

      Ari

  • hk

    Reply Reply December 7, 2014

    Vielä tuosta hengittelystä. Syväänhengittämistä käytetään stressiä ja ahdistusta helpottamaan ja esim. rentoutumiseen päivän aikana kun tarvitsee lepoa. Voinko siis käyttä sitä kun huomaan stressin oireita, kunhan en käytä sitä jos saan paniikkikohtauksen(joita tosin en ole saanut pitkään aikaan).

    • Ari

      Reply Reply December 8, 2014

      Palleahegnittäminen, rauhallinen hengittäminen rentoutumiskeinona stressiä hoitamaan on oiken hyvä lisä hoitoon. Siis silloin kun sitä ei tosiaan käytä paniikkikohtauksen aikana jatkuvana suojakäyttäytymisenä (alussa sitä voi käyttää sihenkin, koska suojakäyttäytymiset on tarkoitus tiputtaa asteittain)

      Itsekin optean hengitystekniikoita, mutta kylläkin mindfulness – eli tietoisen läsnäolon- menetelmiä, joissa tarkoitus ei ole rentoutua, vaan oppia olemaan läsnä tässä ja nyt, sen sijaan, että mieli laukkaa tulevissa huolen aiheissa – ja menneissä. Vertaa pikku runoni tyuossa yllä) Rentoutuminenkin kyllä siten tapahtuu sivutuotteena.

      Ari

  • Hemuli

    Reply Reply January 1, 2015

    Valittelin alkusyksystä sydämen tykytyksiä ja on niitä vieläkin, mutta ei yhtä pahoina. Ahditukseni taitaa olla terveysahdistus ja turvakäyttäytymiseni lääkäriltä toiselle ravaaminen. Myös tässä hetkessä eläminen tuon yllä olevan kanssa on aika haastavaa, kun tulevaisuus koko ajan raastaa ja mieltä ja pelko, että sairastuu vakavasti.
    No sydän on ultrattu, ekg otettu useamman kerran, rasitus ekg poljettu, holter otettu joskus pari-kolme vuotta sitten ja jonossa ollaan jälleen, lukuisia verikokeita otettu ->tulos ei mitään poikkeavaa.
    Sitten olen niellyt letkun, ylävatsa on ultrattu, röntgen otettu keuhkoista jne. sitä rataa. Ei niissä mitään ollut. Turvakäyttäytymistä! Sanan varsinaisessa merkityksessä!

    • Ari

      Reply Reply January 5, 2015

      Hei Hemuli,

      kuulostaa siltä, että olet aivan oikein oivaltanut mikä pitää ongelmaasi yllä…juuri se, että ravaat lääkärissä. Tuo on kuitenkin helpommin sanottu, kuin muutettu. Eli toivottavasti pystyt myös kyseenalaistamaan käytännössä sen minkä rationaalisella mielelläsi nyt ymmärrät.

      Jos ja kun on vaikea luopua turvakäyttäymisistä, kuten lääkäriltä varmistelun hakemisesta, tai itsensä ja ‘oireittensa’ tarkkailusta, niin muista: askel kerrallaan on aina se ‘salaisuus’. Vähentämällä vaikka aluksi pelkästään tarkkailua, rajoittamala se tiettyyyn määrään asteittan enemmän on hyvä alku joka tuo tullessaan myös onnistumisen tunteen.

      T:

      Ari

  • Sandra

    Reply Reply January 12, 2015

    Hei!

    Kärsin ahdistuneisuudesta ja jonkinlaisesta paniikkihäiriöstä. Nyt olen saanut paniikkikohtaukset hallintaan. En ole saanut paniikkikohtauksia koskaan sosiaalisissa tilanteissa, vaan helpoiten silloin, kun olen menossa nukkumaan – etenkin jos olen yksin. Pelkään kaikenlaisia sairauksia. Aiemmin minua pelotti fyysiset sairaudet, nyt sen sijaan psyykkiset. Olen lukenut ilmaista kirjaasi nyt hetken aikaa ja jotenkin yrittänyt oppia hyväksymään jännityksen ja pelon tunteen hokemalla itselleni “se on vain pelkoa, ei mitään hätää” jne. Onko tämä hyvä keino hallita ahdistusta?

    Pystyn kyllä toimimaan ihan normaalisti työssäni, vaikka välillä inhottavat ahdistavat ajatukset hulluksi tulemisesta tai siitä, että teen jotain tyhmää, yrittävät tunkeutua mieleeni. Tällöin olen yrittänyt olla vain välittämättä ajatuksista. Toisaalta joskus on päiviä, kun ahdistus on ensimmäisenä mielessä herätessä ja viimeisenä mennessä nukkumaan. Ennen joulua en myöskään kärsinyt unettomuudesta oikeastaan aivan pahinta paniikkikohtaus-vaihetta lukuun ottamatta, mutta nyt unettomuuskin on astunut kuvioihin. Ennen olen nauttinut todella hyvistä unenlahjoista, mutta nyt nukahtaminen vaatii aikansa. “Arkiyöt” ovat olleet nyt vähän vaikeita ja uni on hyvin pinnallista, valveunen tapaista. Aamulla sitten väsyttää ja päivällä tuntuu että ahdistus ottaa helpommin vallan. Onko sinulla antaa tähän jotain vinkkejä?

    Minua harmittaa oma tilanteeni ja ahdistaa se, että ahdistaa. Haluaisin olla normaali oma itseni ja saada ahdistuksen pääni sisältä pois, jotta voisin täysillä nauttia elämästä. Toivoisin vaan niin kovin, että elämä olisi samanlaista kuin ennen tätä ahdistuneisuutta. En haluaisi turvautua mihinkään lääkkeisiin. Mahdankohan ikinä saada entistä elämääni takaisin?

    • Ari

      Reply Reply January 14, 2015

      Hei Sandara,

      heti karkeen sanon tuosta hokemisstrategiastasi:

      tilapaiskeinona, jos se lievittaa pelkoa, niin se on OK. Mutta pitkalla tahtaimella se on vain ns. neutralisoimiskeino (yksi suojakayttaytymisen tapa) joka itse asiassa yllapitaa pelkoa, koska et todellisuudessa kasittele ja kyseenalaista pelkoa, koetat vain ajatella ‘positiivisesti’.

      Onko elamassasi ollut viime aikoina tavallista enemman stressia, tai muutoksia?
      Em. asiat saavat aikaan ahdistusta, jos koet, etta et ‘hallitse tilannetta’. Kuulostaa, etta murehdit paljon ja olet peloissasi mm. sairauksista. Murehditko muutakin? Murehtiminen on yksi varmimimmista keinoista 1.lisata ahdistusta ja 2.karsia unettomuudesta. Kannattaa siksi harkita keinoja murehtimisen lopettamiseksi. Keinoja: Mindfulness ja kognitiivinen terapia –itse olen sita mielta, etta jos murehtiminen on todella paha ja ahdituneisuus kroonista, niin terapia on paras, ja vasta sitten kun tilanne on parempi ja ongelma lievempi, niin minfulness voi lisata kykya olla murehtimatta ja ahdistumatta.

      T:
      Ari

  • Sandra

    Reply Reply January 15, 2015

    Hei,

    Kiitos vastauksestasi. Blogitekstisi ja nämä kommentit täällä ovat todella auttaneet. Ostin myös kirjasi luettuani ensin ilmaisversion.

    Minulla on ollut stressiä ja elämässäni tapahtuu merkittävä muutos keväällä. Sain aikoinaan ensimmäisen paniikkikohtauksen, kun mieleeni tuli järkyttävä pakkoajatus. Se oli niin vastenmielinen, että alkoi ahdistamaan. En tiedä missä vaiheessa pelko hulluksi tulemisesta tuli mukaan kuvioihin, mutta siitä tuli lopulta jokapäiväistä. Joka päivä pitää vakuutella itseään ja käydä vuoropuhelua siitä, etten ole hulluksi tulossa. Ymmärrän ajatuksen järjettömyyden. KEnties taustalla onkin menettämisen pelkoa tai pelkoa siitä, etten pärjääkään niin hienosti, kuin olen kuvitellut: saavani perheen, hyvän työn jne…?

    Kuinka yleinen ongelma tämä hulluksi tulemisen pelko on ja miten siitä on selvitty? Inhottavaa, kun itsestään pitää väen väkisin etsiä merkkejä hulluudesta!

    Kiitos kuitenkin sinulle vastauksestasi 🙂

    • Ari

      Reply Reply January 15, 2015

      Hei Sandra,

      kylla hulluksi tulemisen pelko on hyvin yleinen, en osaa sanoa prosentuaalisesti nain yht’akkia, mutta erittain suuri osa potilaistani, erityisesti heista joita hoidan paniikkihairion tai pakko-oireisen hairion takia, tai terveysahdistuksen takia, karsivat tuosta pelosta.

      Tuo hokemisstrategiasi on hyvin ymmarrettava ajatellen kokemustasi siita vastenmielisesta pakkoajatuksesta. Kuitenkin korostan uudelleen, etta juuri, ja varsinkin pakkoajatusten kohdalla, sen ajatuksen leimaaminen viholliseksi ja se, etta koetat siita paasta vakisin eroon, pitaa ylla ahdistusta, koska silla strategialla annat lisamerkitysta sille ajatukselle. Ajatus on vain ajatus.

      Pakkoajatusten johodsta seuraavaa hulluksi tulemisen pelkoa kylla hoidetaan tehokkaasti kognitiivisella terapialla niinkuin muitakin ahdistusoneglmia. Osa hoitoa on aina altistusharjoitukset, joissa koetaan sita pelottavaa asiaa, ja opitaan antamaan vahemman merkitysta pelon aiheelle. Sekoamisen pelkoa on ikava kylla aika haasteellinen hoitaa ilman ulkopuolista apua, mutta ei se mahdotonta ole. Hyva alku varmmankin on,jos kayt lapi sen ostamasi paradoksaalisen kurssin, vaikka se ei olekaan pakko-oireista, mutta periaatteet ovat samat – osittain. Se ero on, etta niita pakkoajatuksia ei missaan tapauksessa pida alkaa kyseenalaistamaan niinkuin ajatuksia paniikin oireista. (eli esimerkiksi se hokemisstrategia ei toimi, vaan pahentaa.Itse paniikin ja sen oireiden pelkoon kurssi tietenkin toimii.

      Ari

      • Ari

        Reply Reply January 15, 2015

        Niin, piti viela lisata: vaikka sita pakoajatusta ei itsessaan pida koettaa taistelulla voittaa, niin se merkitys, eli tassa tapuksessa pelko siita, etta olet tulossa hulluksi on toki kyseenalaistettavissa. Joskin tehokkain tapa senkin kyseenalaistamiseen on altistus. Mutta juuri tuosta syysta sekoamisen pelko ja pakkoajatusten pelko on hankalampaa ilman apua, kuin suora paniikin (muu)pelko.

  • "Turhasta"murehtija

    Reply Reply October 27, 2015

    Hei Ari! Todella helpottavia ja hyviä blogikirjoituksia! Olen käynyt aikoinaan juttelemassa kunnan psykologin kanssa kaikesta merkittävästä elämässäni, mm. juuri noista ihan järjettömistä peloista, mitä pääkoppani sisällä liikkuu. Sain häneltä kyllä apua hyvinkin paljon ja hänkin on korostanut tuota “anna niiden ajatusten vain tulla ja mennä” (välillä todella hankalaa, niin kuin nytkin, kerron siitä pian lisää) mutta nyt kun elämäntilanteeni on sellainen, että olen pääsemässä mahdollisesti uuteen kouluun ja muuttamassa siis toiselle paikkakunnalle, niin sovittiin etten käy hänen vastaanotoillaan enää, vaan yritän pärjätä niillä eväillä mitä hän antoi.
    Nyt on ilmentynyt taas sama, todella ahdistava ajatus, joka koskee omaa mahdollista menneisyyttäni, lapsuuttani. Pelkään, että minulle on käynyt niin lapsuudessani mitä pelkäänkin ja tämä ajatus saa minut todella huonovointiseksi ja ahdistuneeksi. Siitä tietysti seuraa kaikki muut ahdistavat ajatukset lumipalloefektimäisesti. Aluksi ajatuskuvio on tällainen: 1. On se oikea fakta, että minulle on oikeasti käynyt näin oman isoveljeni kohdalla. 2. Entä jos oman isänikin kanssa on käynyt samalla tavalla, kun kerran sellaista päästettiin tapahtumaan oman isoveljenikin kohdalla.

    Juuri tuo viimeinen ajatus tuntuu niin ahdistavalta, mitä edellä kuvasinkin. Kun järkevästi mietin, niin ei se voi pitää missään nimessä paikkaansa. Mutta sitten tulee taas se ajatus “entä jos sittenkin?” ja ahdistus vain jatkuu.
    Olemme puhuneet tuosta samasta ajatusketjusta kunnan psykologinkin kanssa, ja hän ei usko tuon ahdistavan ajatuksen olevan totta. Ei se varmasti olekaan totta kun ajattelee kaikella järjellä ja muistoilla, mitä minulla oikeasti on oman isäni kanssa. Silti se ahdistava ajatus pakonomaisesti pyörii mielessäni ja saa minut niin ahdistuneeksi ja pelkään että minulla menee välit poikki omaan isääni kokonaan. Isä on aina ollut minulle se tärkein perheenjäsen, olen aina ollut se “isin tyttö”.
    En tiedä enää, miten jaksan painia tuon ahdistavan ajatuksen kanssa. Siitä on aikaa, kun juttelin viimeksi ammattilaisen kanssa asiasta. Toivoisin kovasti, että pystyisit vastaamaan viestiini ja auttamaan minua. Pahoittelen sekavaa ja pitkää tekstiäni, mutta olen hyvin ahdistunut.

    • Ari

      Reply Reply November 3, 2015

      Hei “Turhasta”murehtija,

      ikävä, että joudut pohtimaan omaa lapsuuttasi ja identiteettiäsi tuolla tavalla. Se on varmasti ahdistavaa. Kun pyörittelet asiaa päässäsi, niin tietenkin ahdistut lisää – ja jos asia on sellainen, mistä et ole varma, niin epävarmuus voi tuntua sietämättömältä.

      Minä en tietenkään voi tekstisi perusteella edes tietää, että mistä ajatuksesta tai pelosta on kysymys, mutta siltä kuulostaa, että se liittyy johonkin hyvin traumaattiseen johon liittyy isoveli – ja pahimmissa peloissasi myös isä. Olet asiaa kuitenkin käsitellyt psykologisi kanssa joka ei usko, että pelkäämääsi asiaa on tapahtunut.

      Jotta minä – tai kukaan- voi auttaa joko kyseenalaistamaan turha pelko tai sitten auttamaan sinua käsittelemään trauma – jos sellainen on tapahtunut- pitäisi tietää enemmän siitä, mitä pelkäät, millaisia muistoja asiaan liittyy, ja miten asia vaikuttaa sinuun nyt. Tähän liittyy mm. se, että koetko painajaisia, koetko aikoja jolloin elät ikäänkuin jotain hirveää tapahtuisi juuri nyt (ei siis vaij ajatuksia)jn…mutta nämä ovat asioita joita oletan sinun käsitelleen psykologin kanssa, koska hän ei usko, että ajatuksesi ovat totta, vaan ovat vain obsessiota joiden voi antaa tulla ja mennä.

      Kuulostaa siltä, että jok olet

      1: kokenut traumaattisen kokemuksen (tai useampia) lapsuudessa – ja vältellyt sen todellista käsittelemistä koko ikäsi tai
      2: koet obsessiivisia (pakkoajatuksia) joilla ei oiekasti ole mitään todellisuuspohjaa, mutta joista on tullut sinulle ahdistusta aiheuttava ongelma.

      Molempiin vaihtoehtoihin liittyy ahdistusta ja haitallista ajattelun prosesoinitia ja välttelyä ym. ja molemmat tilanteet ovat sellaisia mihin kognitiivinen terapia auttaa – vähentämään ahdistusta.

      Tämä blogi ei ole oikea paikka käsitellä yksityiskohtaisesti yksilöllisiä ongelmia, eikä siihen ole näissä puitteissa mahdollisuuttakaan. Mutta kannattaa ottaa yhteyttä kokeneeseen psykoterapeuttiin (joka on siis eri asia kuin psykologi). Itse edustan kognistiivista ja käytäytymisterapiaa joka tutkitusti on tehokas mm. trauman jälkeiseen stressiin ja pakko-oireiseen häiriöön. Koska minun koulutukseni ja laillistukseni ovat brittiläisiä eivät hoitoni kuulu Kelan piiriin, joten niistä ei saa Kelan korvauksia (ainakaan toistaiseksi) vaikka olisi lääkärin lähete, joten tämä kannattaa pitää mielessä jos haet apua. Lääkärin lähetteellä voit saada osan maksuista Kelan piikkiin jos haet apua paikalliselta terapeutilta.

      Terveisin

      Ari

Leave A Response

* Denotes Required Field