Aiheuttaako ahdistus psykoosia – enta pakkoajatukset?

160_F_61527522_fZPOnkcCzzcXgN0vdvrVQFgVjettC41i

Aiheuttaako siis vaikka pitkään jatkunut ahdistus tai siihen liittyvät pakkoajatukset psykoosia? Olenko suuremmassa riskissä sairastua psykoosiin kuin joku muu?
Tähän voisi vastata kategorisesti: ei. Kliininen kokemukseni ja tutkimukset tukevat sitä, että ahdistus ei itsessään aiheuta sitä mitä pelataan –se mitä pelätään ja joka aiheuttaa ahdistusta ei siis yleensä toteudu. Mutta tämä pelko, että sairastun psykoosiin on niin yleinen, ja niin ahdistava, että ehkä sen pohtiminen ansaitsee muutaman sanan tässä. Hoidan tallakin hetkellä useita ahdistuksesta karsivia, joiden ydinpelko on juuri tämä, ja olen lisaksi saanut useita kyselyja aiheeseen liittyen (mm. blogiassa ’Santtu’…tämä on sinulle.. 🙂 )

Psykoosin oireiden mahdollisia aiheuttajia on monia. Seuraavassa joitakin tavallisia:

Muu sairaus: sairaudet aivoissa, kuten parkisnonismi, tuumori ym; HIV; jotkut epilesian muodot.
Elintavat ja ympäristö: Jotkut hallusinogeenit, kuten LSD; kannabis joskus, runsas alkoholin käyttö, aarimainen stressi/unen puute.

Altistavia tekijöitä mm:
Perintötekijät
stressi
masennus
muut mielen sairaudet hoitamattomina
Jne. Eli tekijöitä ja altistavia tekijöitä on monia (paljon useampia kuin tässä luetellut)…jos nyt ajattelet, että lähes jokainen meista on kokenut jossain määrin joitakin noista: varmaankin joskus unettomuutta, stressiä, aika moni käyttänyt alkoholia, ja kaikki kokevat joskus masennuksen oireita, niin huomaat, että ei se psykoosi yleensä seuraa suoraan noista tekijöistä. Ei sittenkaan, vaikka panisi itsensä hankalaankin tilanteeseen, eli koemielessä rasittaisi itseään oikein tosissaan – vaikka vetämällä viinaa aimo satsin joka päivä ja siitä masentumalla. Ei toki kannata sita, eikä noita muita kovempia keinoja kokeilla: hallusinogeeneja ym…kyllä kai sen psykoosinkin saa aikaan jos oikein yrittää…

Mutta pointti on tämä: ei voi sanoa miten paljon ahdistusta, masennusta ja stressiä tarvitaan, ennen kuin ollaan riskissä sairastua psykoosiin (paljon sitä tarvitaan). Kliininen kokemukseni on, että ahdistus sinallaan, vaikka lisääkin stressiä – ja siten toimii haavoittuvuus tekijänä, ei itsessään kenessäkään aiheuta psykoosia. Pelkoa psykoosista kylläkin – se on hyvin yleinen. Jos jollakulla on muitakin tekijöitä jotka altistavat (esim. perintötekijät, tai jokin aivosairaus tai runsasta alkoholin käyttöä, kannabiksen possayttelya) niin riskit lisääntyvät, mutta silloinkin esim. stressiä vähentämällä, sairaus hoitamalla, olosuhteita ja elintapoja parantamalla voidaan auttaa, eikä psykoosia yleensä tule.

Samahan se on vaikka diabeteksen kanssa (nimimerkillä ’kokemusta on’):
kylähän perintötekijät vaikuttavat siihen, että olen haavoittuvainen (kiitos vain isäukko perinnöstä!  😉 ). Silti ei sen diabeteksen tarvitse tulla, mutta kun suklaa maistuu niin kovin ja on tuo keskivartalo päässyt kasvamaan, liikunta ei enää maita niin kuin ennen jne. Jos kuitenkin alan taas liikkua ja elää stressaten vähemmän elimistöäni, niin todennäköisesti parannan itseni – huomenna aletaan!

Psykoosin ja diabetekseen vertaaminen ehkä hiukan ontuu, koska diabetes on niin tavanomainen ja todennäköinen meille ylipainoisille suomalaisille, kun taas psykoosi niin epätodennäköinen. Silti periaate on tämä: kuormittavat tekijätkään itsessään eivät aiheuta ongelmaa jos teet oman osasi. Toisaalta jos ehdoin tahdoin lisäät kuormittavia tekijöitä, niin lisäät riskiä. (Muuten: eihan psykoosikaan ole maailman loppu, kylla sekin on hoidettavissa)

Mutta miten sitten vähentää ahdistusta, jos se on ehkä jossain määrin altistava? Yksi keino on, että luet muut artikkelit tässä blogissa…vähennä pelkoa niin vähennät ahdistusta. Toinen on se, että hyväksyt sen, että sinulla ei ole mitään kontrollia tulevaisuuteen. Et todennäköisesti sairastu koskaan psykoosiin…mutta ei meilla ole 100% varmuutta…mistään tulevaisuuden asiasta. Jos hyväksyt tämän, niin voit huomata vapauttavan asian: kun kerran en voi kontrolloida tulevaisuutta, niin minun ei myöskään tarvitse olla huolestunut/huolehtia/murehtia siitä. Antaa sen olla, ja eletään nyt, eikä huomenna…

Tässä muutama ajatus…koeta vain tosiaan hyväksyä se, että et voi kontrolloida tulevaisuutta, vaikka kuinka haluaisit. Kun hyväksyt tämän, niin saatat huomata, että pystyt huokaisemaan helpotuksesta…kun ei kerran voi kontrolloida, niin ei myöskään tarvitse kontrolloida…mikä vapaus!

15 Comments

  • Santtu

    Reply Reply July 10, 2015

    Kiitos jälleen hyvästä artikkelista! Täällä jatketaan edelleen hyvistä hetkistä nauttimista ja niiden arvostamista. Sairaudellehan ei mitään voi, olen yrittänyt opetella todella tuota hetkessä elämistä ja hyvien hetkien arvostamista. Itse olen työskennellyt mielenterveystyössä ja hoitanut hyvin psykoottisiakin henkilöitä, en tiedä voiko sillä olla osaa tuohon psykoosin pelkoon. Olen aina kuitenkin pitänyt työstäni ja siinä kohtaamistani ihmisistä, ja mielestäni osannut käsitellä työssäni kohtaamat asiat niin, etteivät ne ole jääneet mieltä vaivaamaan. Oman voinnin huonontumisen myötä olen pohtinut, pystynkö tekemään sosiaali- ja terveysalan työtä, kun itselläkin on vastaavia ongelmia. Ehkäpä sitä on liian kriittinen itseään kohtaan, kyllähän monet ihmiset käyvät töissäkin vaikka kärsivät ahdistuksesta, pakkoajatuksista jne. Toisaalta ilmassa on kyllä ollut ajatuksia siitä, haluanko enää tehdä kyseisen alan töitä vai olisiko joku muu minulle sopiva. En kyllä tiedä sallisiko vointi tällä hetkellä työssäkäyntiä ollenkaan… mutta tapani mukaan aina on jotain pähkäiltävä ja mietittävä 🙂 Miellyttävämpiä toki työelämään ja oman paikan löytämiseen elämässä liittyvät ajatukset kuin ahdistavat pakkoajatukset. Tästä tuli nyt tällaista tajunnan virtaa…

    • Ari

      Reply Reply July 20, 2015

      Joo,

      ei se mikaan ihme ole todellakaan, jos itse mielenterveystyota tekevana on herkempi tarkkailemaan omia ‘oireitaan’. Lisaksi meilenterveystyo – varsinkin jos joutuu tekemaan vuorotyota- on niin stressaavaa, etta se itsessaan lisaa alttiutta ahditukselle ja masennukselle.

      Olen kylla silti sita mielta, etta juuri sellainen ihminen, joka itse on herkka, sopii parhaiten tallaiseen tyohon. Mutta omaa jaksavuutta pitaa toki seurata, ja jos alkaa voimat loppua – vaikka tyostaan pitaakin- niin on aika kokeilla muuta. Tai ainakin sallia itselleen se mahdollisuus, etta harkitsee muuta.

      Mutta: jos olet kovin kriittinen itseasi kohtaan, niin tuo itsekriittinen asenne varmaankin seuraa sinua toisiinkin toihin…joten laake on tietenkin se, etta opit olemaan vahemman kriittinen itseasi kohtaan.

      Anna ajatuksen virrata, se on ihan OK…se, kun alat vastustaa sita ajatuksen virtaa, aiheuttaa hankausta – ja stressia.

      Hauskaa kesaa

      Ari

  • Jaana

    Reply Reply July 20, 2015

    Moikka Ari! minulle selvisi omalla kohdallani ehkä se syy miksi minut on vallannut paniikin taas puhjettua tuo hulluksi tulemisen pelko.. lähipiirissä on eräs nuorempi mies, jolla on alkoholiongelma. Hän on käynyt ainakin kolme kertaa katkolla saadakseen putken poikki ja viimeisimmällä kerralla, lähes vuoden jatkuneen putken jälkeen hän joutui delirium tilaan ja hoitoon suljetulle osastolle muutamaksi päiväksi. Itse en tajunnut asian yhteyttä omiin pelkoihin, kunnes pari päivää sitten juttelimme aiheesta hänen vaimonsa kanssa ja sen myötä oma oloni on taas pahentunut.. Ymmärrän että hänen tilansa johtui vuoden jatkuneesta ryyppäämisestä, unen puutteesta ym. mutta ehkä se kuinka lähipiiri suhtautui asiaan, on vaikuttanut siihen että pelkään joutuvan samaan tilaan ja saavani saman pilkan osakseni… mutta paniikki ei ole mielisairaus ja eiköhän tämä taas tästä… paniikki on kuitenkin lieventynyt huomattavasti!!

    • Ari

      Reply Reply July 20, 2015

      Moro Jaana,

      mukava kuulla sinusta. Varsinkin kun en sitten oikein voinutkaan – lupauksestani huolimatta- aloittaa sita hoitojaksoa mista puhuimme.

      Hyva juttu, etta olet tunnistanut tuollaisen syy-yhteyden sille, miksi ehka aloit pelata sita sekoamista. On tarkeaa tunnistaa pelon eri osa-alueet:

      1.miten tulkitset pelkosi – sinun tapauksessasi esim. siten, etta olet pelannyt sekoavasi jos ja kun saat outoja ajatuksia ja tuntemksia – ja
      2. mita syvempaa uskomusta/tulkintaa/saantoa tuo tulkintasi aukaisee: sinun tapauksessasi nyt siis esim. sita, etta jos sitten sekoaisit, niin saisit suvun ja laheisten pilkan (eli sosiaalinen uhka joka varmaankin liittyy itsetuntoon)…

      Mainio juttu tosiaan, etta tunnistit sen. Se on hyva alku sille, etta voi kyseenalaistaa nuo syvemmatkin pelot ja kielteiset uskomukset itsestasi. Talla hetkella ymmartaakseni tyoskentelet askel askeleelta paniikin pelon voittamiseksi. Ja olet edsitynyt!

      Itse olen viela kiinni kaikenlaisessa, enka vielakaan pysty ottamaan paljoa uusia tyotehtavia, mutta eikohan tamaki tasta helpota.

      Olet tuossa aivan oikeassa: paniikki ei ole mielisairaus—vaikka kyllahan se voi aika lailla joskus pelottaa!

      Ota iisisti!

      Ari

  • Jaana

    Reply Reply July 21, 2015

    Kiitos Ari vastauksesta! Aloitimme tai emme tuon terapian, en voisi koskaan olla siitä sinulle vihainen!! ilman kirjaasi ja tätä blogiasi en olisi koskaan päässyt näin nopeasti paniikin kanssa siihen pisteeseen, missä nyt olen.

    Santtu; en ole kaikkia viestejä lukenut, mutta ymmärtääkseni kärsit melko pahasta paniikista. Uskoisin että nuo terveydenhoitoalan ihmiset ovat ihan tavallisia pulliaisia ja sairastuvat siinä kuin muutkin. työ on todella raskasta henkisesti ja fyysisesti ja uskon joukossa olevan useita joilla on paniikkia tms varsinkin stressin vuoksi. Mutta toisaalta näkisin työssäsi hyödylliseksi sen, että tavallaan tiedät mistä puhut. potilaihin saat varmasti paremman luottamuksen, kun sairastat paniikkia ja heille tulee olo, että ymmärrät paremmin heitä. Kynnys avautua sinulle on tuskin niin suuri… mutta ymmärrän kyllä jos se pahentaa pelkoasi. Arin suhteen hommassa on varmaan se juju siinä,että hän on kärsinyt itsekin paniikista. Kuten taas oma mt hoitaja ei edes tiennyt mikä on altistus harjoitus.. niin ihana ihminen kun onkin, niin arvaatteko kumpi on se tuki ja turva pahan paniikin keskellä??

  • Jaana

    Reply Reply July 24, 2015

    Onko vaarallista tehdä altistusta useita kertoja päivässä? Itselleni iski tuollaista nk epätodellinen olon “kuvittelua” jäin taas yhden kohtauksen jälkeen jumiin omiin ajatuksiin ja tänään lopetin vatvominen. Olen tuijottaminen yhteen pisteeseen niin kauan että tulee hassu olo. todistanut tätä monta kertaa päivän aikana. samaa aion tehdä paikallaan pyörimisen suhteen joka altistaa huimaukselle .. en siis ole treenannut vielä tarpeeksi? Itselleni tuosta pyörimistä on tullut aina super huono olo. mm tekee pahaa. Onko se siis kuitenkin pahin pelkoni vaikka olen sen luullut olevan sydämen syke?

    • Ari

      Reply Reply July 30, 2015

      Hei Jaana,

      On tyypillistä, että altistusharjoitukset sekä behavioraaliset experimentit, (eli pelkoja testaavat kokeet) saavat aikaan sen, että huomaakin pelkäävänsä jotain mistä ei ollut ennen tietoinen. Tämä johtuu monesta syystä, mm. siita, että usein turvaa hakevat käyttäytymiset on otettu käyttöön melko varhain, ja siten ei ole ollut koskaan mahdollista oikeasti kokea sitä mikä on siellä pelon ytimessä. Tähän on muitakin syitä, mutta tämä on yksi pää-asiallinen. Potilaani kokevat usein ahaa elämyksiä huomatessaan että ykköspeloksi luultu asia onkin oikeastaan pitänyt piilossa todellista pelkoa…

      Vastatakseni kysymykseesi, että onko altistus usein tehtynä vaarallista: ei ole, mutta epämiellyttävää se voi olla ja haitata normaalia elämää. Tietenkin täytyy pitää mielessä, että altistus tehtävät ovat aina sellaisia jotka eivät ole vaarallista itsessään. En esimerkiksi kehottaisi ketään jolla on korkean paikan kammo menemään kiipeilemään uhkarohkeasti altistusmielessä…Nämä pitää aina suunnitella huolella.

      Lisaksi:
      Itseharjoituksessa – siis ilman terapeutin tukea- voi olla vaara joskus, että asiat menevät hiukan sekaisin. Altistusharjoituksella ja BE:lla, eli testaavilla kokeilla on omat, eri tavoitteensa. Toisinaan altistusharjoitus muuttuu omaksi suojaa hakevaksi käyttäytymisekseen…ja toisinaan voi harjoituksen tarkoitus mennä hiukan harhaan: tarkoitus ei ole, että lakkaisi kokemasta ahdistuksen oireita, kuten huimausta, vaan, että se ei enää pelota. Näyttää, että sinä edelleen koet esim. tuon epätodellisen olon pelkoa.

      AriJ

  • Jaana

    Reply Reply September 1, 2015

    Moikka Ari, pitkästä aikaa!! Olen noudattanut ohjelmaasi. Huomasin, kun aiemmin tein sitä uskollisesti pari viikkoa ja lopetin kun olo alkoi olemaan hyvä, niin paniikki palasi. Nyt minulla on neljä viikkoa takana ja neljä edessä. Olen joka päivä lisäksi kirjannut ylös päivän fiilikset ja siitä realiteetit, sekä mitä hyvää päivän aikana minulle on tapahtunut. Olen saanut kuukauden sisään yhden paniikin ja se ei jäänyt päälle. Vain sen päivän olo oli vähän paska, mutta skarppasin itseni siitä hyvin irti. Eilen tuli deja vu, eli olin samanlaisessa tilanteessa kuin viimeisimmän kohtauksen yhteydessä, ajattelin jo aamulla että mahtaako tulla, ja yllättäen sama kontrollin menettämisen pelkoon liittyvä ajatus tuli, mutta pienempänä… Minulla on ollut muuten elämässä rankka vaihe, miehellä edessä leikkaus ja lasten kehitykseen liittyviä tutkimuksia ym… Tällä hetkellä perheessä jyllää oksennustauti… Olo on ollut jo pitkään normaali, mutta nyt eilinen ilta ja tämä aamu on mennyt ajatusten parissa ja huonossa omatuntonnssa. Huomaan että ajatukset toistuu, siis mikä ajatus on joskus tullut sen seurauksena, että olen pelännyt että mitä jos ajattelen näin tai tekisin niin… ja ne samat tulevat uudestaan ja uudestaan kun kierre alkaa.. eli tavallaan teen itselleni karhun palvelusta kun muistelen kaikkia mitä olen ajatellut ja sitten mietin oliki se ajatus ja miksi sama aina tulee jne jne… Onko tulevaisuus sitä, että aina kun ahdistaa ja stressaan niin aina tulee ajatukset… tai pelko niistä. Voiko joskus elämässä olla aika, että ajatuksia ei enää tule ja ne ovat vain muisto jostain menneestä… Ajattelin noudattaa ohjelmaasi sen 8 viikkoa. Voiko olla mahdollista että aikaa menee kauemmin kun minulla ei ole terapeuttista tukea? Vihkossa on etukäteen merkitty kahdeksalle viikolle jokainen päivä ym. Syyllistää aina itseäni ihan hirveästi kun tuota kontrollin menettämisen pelkoa tulee…

    • Ari

      Reply Reply September 2, 2015

      Moro Jaana,

      olen taas tien paalla (matkalla lapi Hollannin ja Saksan, kohti Suomea, muuttokuorman kanssa) ja vastaan vain pikaisesti. On aivan tavallista, etta ohjelman noudattamiseen ja paniikin pelon – ja panikkiharion- voittamiseen menee enemman aikaa kun teet sen yksin, ilman terapeutin tukea…mutta jos olet paatavainen ja riittavan sitkea, niin, etta suoritat silti ohjelmaan kuuluvat vaiheet, niin ei se varmaankaan montaa viikkoa enempaa vie.(Toisaalta yksiloterapiassa jotkut potilaani paasevat paniikistaan paljon lyhyemmassakin ajassa kuin 8 viikkoa)

      Kuulostaa silta, etta sinulla on paniikin pelon lisaksi ainakin 2 muuta aluetta joissa haluat edeta: pistat itsesi lyttyyn olemalla turhan itsekriittinen (tata voisi kutsua itsetuntokysymykseksi) ja sitten on tuo kun pyrit suorittamaan taydellisesti…Hienoa, etta olet osannut kyseenalaistaa sen suorittamisen tarpeen ja olet sen sijaan pystynyt arvostamaan tietoista lasna oloa, lapsen kanssa leikkimista ym: tata vain lisaa, ela enemman nyt, hetkessa – koeta miten ymparisto suhtautuu kun et ole niin ‘huippuhyva’ – voit kokea positiivisia yllatyksia.

      Nyt pitaa painaa taas kaasujalkaa, etta paasee koti Suomeen, ota rennossti,

      Ari

  • Jaana

    Reply Reply September 1, 2015

    Täytyy vielä lisätä, että minulla on lähinnä tuo ongelma varmaankin itseluottamuksessa. Joskus ajattelen että kun joka tuutista tulee kaikkea, että mitä jos en selviä, tulen hulluksi ja romahdan… Hassua kuinka kaikki muut ympärilläni uskovat ja tietävät kuinka vahva ja ahkera olen, kuinka he arvostavat minua ja itse kuitenkin heti lykkään itseni alas, kun pienikin ajatus tulee… mitä enemmän ajattelen, sitä enemmän kaikkea on. Kun olen ja elän hetkessä ja teen vain sen mitä jaksan, niin olo on loistava. Olen aina ollut hirveä suorittamaan ha toisaalta nyt, kun olen ottanut rennommin, olen miettinyt onko minusta tullut saamaton.. Loppupeleissä se on vain viisautta, jos ei nyt juuri jaksa ja kiinnosta imuroida tai tyhjätä astianpesukonetta, vaan ennemmin lukee Iltalehden tai leikkii lasten kanssa tai vain on, niin ei se voi olla muuta kuin viisautta. On vain niin outoa kun en ole aiemmin antanut itseni levätä ennenkuin työt on tehty. Ja kolme pienen lapsen perheessä se työmäärä on loppumaton. Olipas kiva kirjoittaa taas!

  • Jaana

    Reply Reply September 7, 2015

    Kiitos vastauksesta ja tervetuloa takaisin Suomeen 😉 altistukseen ei välttämättä ole enää niin tarvetta, mutta tuota kohtaa päivittäisten fiilisten korjaamisesta, fiilisten realiteetit ja päivän hyvien asioiden käsittely on mielestäni hyvä jatkaa. jos fiilikset on huonot, sitä oppii reliatisesti miettimään miksi. jabjos ne on hyvät niin paljon kehuja!! Ajattelin lisätä tuohon vielä kohdan, jossa kerron mitä hyvää olen itselleni päivän aikana tehnyt… Näin ollen joka päivä hetkisessä arjessa oppisi tekemään edes jonkun pienen itsekkään asian. Ja sitä oppisi pikkuhiljaa väkisinkin ajattelemaan positiivisemmin itseään kohtaan… 40 päivää ja vain yksi paniikkikohtaus. Harjoituksista olen jo osan tehtävistä jättänyt pois.. Onko muita ideoita mitä kohtia tällaisessa “päiväkirjassa” olisI?

  • Sirkka

    Reply Reply October 23, 2015

    Moikka Suomeen(?)! Kuule, mistä tunnistaa sairastuneensa psykoosiin?

    • Ari

      Reply Reply October 25, 2015

      Hei Sirkka,

      kysymyksesi psykoosista on lyhyt mutta siihen ei oikein voi lyhyesti vastata. Koetan nyt pistää joitakin asioita tähän.

      Ydinasia: Psykoosi on sairaustila, johon liittyy todellisuudentajun hämärtyminen; et enää erota sitä mikä on todellisuutta siitä mikä ei ole.

      Voit alkaa käyttäytyä eri tavalla kuin ennen ja tämä onkin yleensä ensimmäinen asia minkä muut huomaavat. Selvin merkki todellisuudentajun vääristymisestä ovat aistiharhat, joita voi olla minkä tahansa aistin alueella. Yleisiä ovat kuuloharhat jolloin kuulet kommentteja ehkä itsestäsi ja saatat alkaa kommentoida niitä kommentteja. Näköharhat ovat asioita, ilmiötä ja henkilöitä mitä näet – ja joita muut eivät näe – ja jälleen sekoitat sen mikä on totta ja mikä ei ole. Usein psykoosiin liittyy ylenmääräisiä epäilyjä tai jopa vainoharhaisuutta (pelko ja vakuuttuneisuus siitä, että sinua vastaan juonitaan, sinua vainotaan ym.)
      Psykoosin aikana potilas kokee yleensä voimakasta ahdistusta. On täysin ymmärrettävää, että jos kokee em. kaltaisia harhoja eikä enää ole varma mikä on totta ja mikä ei, niin ahdistuuhan siitä. Voit pelätä, että jotakin kauheaa on tapahtunut tai tapahtumassa ja tunnet hajoavasi – tai ainakin muuttuvasi persoonana.

      Tämä kaikki on pelottavaa, mutta silti on syytä erottaa ahdistus ja ahdistuneisuushäiriöt, kuten esimerkiksi se, että kokee ns. ’pakkoajatuksia’ psykoosista. Ihminen joka kokee pakkoajatuksia ja ahdistuu niistä ei yleensä pääsääntöisesti usko niihin ajatuksiinsa, mutta ahdistuu koska ne ajatukset ovat niin täysin erilaisia kuin mitä henkilön todellinen persoona on. Jos koet pakkoajatuksia tai muita obsessiota – ahdistut niistä, ja saatat pelata, että ne ehkä kertovat jotain (pahaa) sinusta – mutta jos et koe vaikeutta erottaa todellisuus epätodellisesta, vaan pelkäät että mikä ehkä tapahtuu tulevaisuudessa, niin voi melkoisella varmuudella sanoa – ilman että edes suorittaa kunnon arvioinnin, että et kärsi psykoosista, vaan ahdistuksesta.

      Toki kuka tahansa ihminen voi mennä psykoosiin, kun häntä kuormitetaan tarpeeksi kauan. Kokeellisesti on todistettu, että kun ihminen eristetään pitkäksi aikaa ärsykeympäristöstä, hän alkaa tuottaa harhoja. Äärimmäinen ja jatkuva stressi voi aiheuttaa psykoosia. Taipumus psykoosiin on myös perinnöllistä. Jotkin huumeet voivat altistaa. Mutta tämän tapaisia asioita voidaan sanoa monesta sairaudesta: verenpainetauti voi johtua stressistä; perinnöllisyystekijät vaikuttavat siihen kuka sairastuu verenpainetautiin tai diabetekseen. Jne.

      Yleisesti voidaan todeta, että jos olet huolissasi psykoosista, niin huolissaan olemalla aiheutat ahdistusta itsellesi. Jos et tunnista itseäsi vaikkapa kirjoittamistani jutuista, vaan edelleen pelkäät psykoosia, niin kannattaa keskustella asiasta psykiatriaan erikoistuneen lääkärin kanssa. Jos sitten lääkäri toteaa, että kyseessä on ahdistuneisuus, vaikkapa pakko-oireinen häiriö – tai terveysahdistus, eikä psykoosi, ja kuitenkin edelleen haet varmistelua muilta lääkäreiltä, niin silloin on entistä todennäköisempää, että kärsit ahdistuneisuudesta – ja psykoosin pelosta, mutta et psykoosista.

      Terkuin
      Ari

  • Sirkka

    Reply Reply October 27, 2015

    Olenko siis psykoosissa, kun hoen itselleni ääneen, “Sirkka, ei sun tarvitse pelätä”? Elämäntilanteeni on äärimmäisen pelottava tällä hetkellä myös taloudellisesti.

    • Ari

      Reply Reply November 3, 2015

      Sirkka: luepa edellisen sinulle kirjoittamani vastauksen viimeinen kappale uudelleen. Pointti on, että näillä tiedoilla minä en voi tietää…

Leave A Response

* Denotes Required Field