Ahdistus ja Vapina

 earthquake-graph-seismic-activity-18739789

Vapinaa voi aiheutta moni asia, mutta yksi yleinen vapinan aiheuttaja on ahdistus. Ahdistus on mielen ja kehon reaktio koettuun uhkaan. Kun mielesi tulkitsee tilanteen varalliseksi (vaikkapa tulipalo) niin kehosi tuottaa ’stressihormoneja’ joita yleensä kutsutaan adrenaliiniksi.  Adrenaliiniryöppy on siis kehosi automaattinen ’energiaruiske’ joka saa aikaan monia äärimmäisen nopeita muutoksia kehossasi – ja mielessäsi. Saat ikäänkuin lisää energiaa jolloin sydän alkaa hakata rajusti ja hengitys kiihtyy. Samalla verisuonet supistuvat ja hermot herkistyvät kuljettamaan tietoa nopeasti…Kaiken tarkoitus on varustaa sinut energialla ja supertehokkaalla toimintakyvyllä jotta voit selvitä uhkatilanteessa: voit siis taistella tai paeta!

Sellaisessa tilanteessa missä koettu uhka on kuitenkin jotain ’pään sisäistä’ tai abstraktia tai modernin yhteisön luomaa uhkaa, jota vastaan ei voi taistella, kuten vaikkapa sosiaalinen tilanne tuo reaktio menee ikään kuin hukkaan. Sosiaalisessa tilanteessa, vaikkapa käydessäsi kaupassa, mielesi tulkitsee tilanteen uhkaksi ja laukaisee ahdistusreaktion. Mielesi askartelee –osin tiedostamatta- uhkassa ja pelossa joka on vaikka se, että sinua arvostellaan tai tarkkaillaan… Et kuitenkaan voi alkaa taistella kaupan kassalla. Et edes tiedä miten sinua ehkä arvostellaan, mutta jotenkin tuntuu, että se voisi liittyä ulkonäköösi, kävelytapaasi, vaatetukseesi, puhetapaasi jne. Ketä vastaan alkaisit taistella? Muita jonottajiako? Vai kassaa? Et myöskään halua paeta koska jos ryntäät jonosta takin liepeet liehuen niin aiheutat vain lisää huomiota itseäsi kohtaan – ja lisää pelättyä arvostelua!

Seuraus on, että ahdistus vain lisääntyy, vaikka se uhka joka laukaisi ahidistusreaktion olikin vain mielikuvituksesi tuote, pelko siitä, että sinua ehkä tarkkailaan  ja arvostellaan. Mutta reaktio on nyt laukaistu ja ahdistuskone käy täysillä! Adrenaliini suorastaan vaatii sinua toimimaan, mutta et toimi. Yksi seuraus tästä pakkautuneesta energiasta on se, että alat vapista! Kehosi uhkuu energiaa ja sinun pitäisi siis juosta tai alkaa huitoa hulluna…mutta vain seisot siinä…ja vapiset.

Tätä voisi paremman puutteessa verrata kilpa auton moottoriin. Oletko seurannut formula kisoja? Paalupaikalla kuljettajat pitävät yllä kierroksia, koneet jyrisevät ja autot tärisevät odottaen lähtövaloja. Kierrosten pitää olla koerkealla jotta lähtö onnistuu, ei siinä voi luimistella ja ottaa rennosti vaan on oltava valmis taisteluun. Jos kukaan ei kuitenkaan ala ajaa vaan jatkaa paikallaan kaasuttelua, niin mitään ei tapahdu, mutta bensaa palaa ja autot huutavat.

Tarkoitukseni on korostaa sitä, että vapina – siis ahdistuksesta johtuva vapina- on vaaraton oire niinkuin muutkin ahdistuksen oireet. Se voi olla kyllä erittäin epämiellyttävä jos vapinasi on runsasta, mutta siitä huolimatta siihen pätee samat säännöt kuin muihinkin ahdistuksen oireisiin:
mitä enemmän taistelet sitä vastaan, sitä enmmän mielesi tulkitsee tilanteen (ja nyt myös itse sen oireen) vaaralliseksi—ja paradoksaalisesti tuottaa lisää adrenaliinia. Ja mitä se adrenaliini saikaan aikaan? Aivan, juuri sitä vapinaa.

Mitä siis tehdä? Pohjimmiltaan tahtoisin neuvoa saman mitä aina ahdistukseen: lopeta se turha taistelu. Lue paradoksaalinen ohjelma ja opi, että oireet eivät aiheuta katastrofia. Lopeta pelko ja ahdistus pakenee.

Kuitenkin tiedän, että ainakin alkuun voi olla vaikea ottaa tällainen asenne –ilman terapeutin apua ja jos et ole opiskellut paradoksaalista mentelmää- joten pistän tähän pari pikku tilapäisvinkkiä:

  1. Juokse paikallaan jos voit (ehkä hankalaa kaupassa!)
  2. Jännitä huomaamatta kaikki lihaksesi. Keskity niin moneen lihakseen kuin voit. Pidä jännitystä yllä hetken aikaa ja päästä ne sitten rennoksi. Toista.
  3. Tässä yksi paradoksaalinen menetelmä kurssistani: kun koet vapinaa, ja alkaisit normaalisti pelätä ja jotenkin piilotella sitä tee paradoksi: vaadi lisää! Sano itsellesi: antaa vapinan tulla, vapistaan oikein hulluna. Koeta sitten lisätä vapinaasi. Ota riski ja vapise niin paljon kuin voit. Laske mielessäsi kolmeenkymmeneen ja sano itsellesi: haluan vapista holtittomasti, mutta sen on tapahduttava 30 sekunnin aikana. Sitten ei enää vapinaa, koska minulla on muuta tehtävää. Ei minulla ole koko päivää aikaa vapista (lol). Tiedätkö mitä tapahtuu? Pelko ei voi käsitellä tällaista lähestymistapaa ja se pakenee. Ja niin pakenee ahdistuskin—ja vapina.
  4. Älä tee mitään. Vapinasi ei todennäköisesti ole niin paha kuin mielessäsi sen näet. Ja vaikka olisikin, niin mitä sitten?

Siinä muutama pikku vinkki ahdistusvapinan varalta, vaikka periaatteessa vastustankin järjestelmällisesti kaikenlaista ’taistelua’ ahdistusta vastaan koska tiedän, että paras keino juuria pelko – ja ahdistus on se, että lopetat sen pelon – ja kun taistelet ahdistusta vastaan, niin pitkällä tähtäimellä pidät vain yllä pelkoa.

PS: olen kyllä itsekin kokenut vapinat! Joskus pitäessäni esitelmää suurehkolle yleisölle jalkani vispasivat (mielestäni) niin, että lahkeiden läpätys kuului yleisön joukkoon! Kotin piilottaa jalkaani puhujapöntön taakse ja jopa toisen jalkani taakse, mutta vähänpä se auttoi…

12 Comments

  • S

    Reply Reply March 3, 2014

    Hei Sinulle sinne kuningattaren valtakuntaan!
    Kuule, on tämä reaktio, että kun pitää poistua kodista, jähmetyn aivan betoniksi. Mitä tehdä?

    • Ari

      Reply Reply March 3, 2014

      Hei Sirkka,

      kerrohan hiukan tarkemmin; mitä tapahtuu kun jähmetyt betoniksi? Etkö siis voi liikkua? Tapahtuuko tämä aina ulos mennesässi, vai onko se pahimmilllaan joinakin tiettyinä aikoina?

      Aiemmasta visetistäsi ymmärrän, että pstyt ainakin joskus menemään esim. kauppaan, mutta siellä olet kärsinyt vapinasta…sekä ‘jähmettyminen’ että vapina ovat usien reaktioita paniikkiin. Usein puhun ‘taistele tai pekene’ reaktiosta, mutta siihen voi lisätä tuon ‘jähmety’ reaktion. Eli kun olemme paniikissa, niin voimme regoida siten että jokin ‘taistele, pakene tai jähmety'(fight, flight or freeze) mekanismeista ottaa vallan hetkeksi. Tämä tapahtuu siksi, että mielemme tulkitsee tilanteen vaaralliseksi ja siksi ‘automaattisesti’ regoimme noilla tavoilla ‘ollaksemme turvassa’

      Jos poistuseeasi kodista ‘jähmetyt’ ilman muuuta näkyvää syyt’, niin varmaankin regoit juuri em. tavalla. Mikä siis aiheuttaa reaktion? Taas, niinkuin aina paniikissa: pelko. Pelko on usein tiedostumatonta, eikä se varsinaisesti edes välttämättä saa sanallista muotoa, mutta kun olet tarpeeksi kauan oppiniut reagoimaan tietyllä tavalla (paniikkireaktio)niin se reaktio tulee automaattisesti.

      Mikäkö auttaa? Kyseenalaista se pelko. Opi asteittain, että ei ole uhkaa…muuta kuin se oma reaktio….kurssin askel 4 on sovellettavissa tähän. Avain on se, että teet askel askeleelta asteittan sitä mitä mitä olet pelännyt.

      Tuollainen reaktio voi olla kyllä niin voimakas, että on hankala ottaa ensi askeleita ilman apua…koska pelottaa. Se on tehtävissä, mutta vaatii rohkeutta…pelkonsa kohtaaminen vaatii aina hurjan määrän rohkeutta…muista, askel kerrallaan. Älä yritä liian vaativaa tempua kerralla!

      Ari

  • Hanski

    Reply Reply August 3, 2014

    Hei!

    Vaihdoin uuteen työpaikkaan 9kk sitten. Olen sairaanhoitaja ja työvuoroni aluksi pistän kolmelle potilaalle yhteensä kuusi neulaa. Näin siis joka päivä. Ja tämä pistotilanne laukaisee minulle sosiaalisen pelon ja pahimmillaan paniikkikohtauksen. Beetasalpaajia olen syönyt 6kk ja nyt sain tietää olevani raskaana ja päätin etten ota enää yhtäkään pilleriä vaikka saisin sitten potkut! Pelkään pistotilannetta koska ajattelen että mitä potilas ajattelee jos alan täristä ja poistun paikalta? Mitä kollega ajattelee jos en suoriudu yksinkertaisesta työtehtävästä ja joudun jatkuvasti pyytämään apua? Viime yö meni valvoessa mutta päätin että kerron sairaudestani työkavereille. Kerron että tulen pyytämään heidän apuansa tavallista useammin koska sairastan paniikkihäiriötä. Olen miettinyt jo irtisanoutumista mutta koska työ on muuten kaikin puolin paras mahdollinen, ajattelen että mitä hävittävää minulla on jos kerron vaivastani? Jos joku arvostelee minua niin senpä tekee. Kertominen tästä kollegoille tulee olemaan yksi elämäni kovimipia asioita. Mutta en halua vahingoittaa sikiötä enää yhdenkään pillerin vertaa. Ennemmin olen työtön. Raskauden aion vielä pitää muilta salassa.. Miten luulet että minun käy?

    • Ari

      Reply Reply August 3, 2014

      Moro Hanski,

      Kertomasi perusteella vaikuttaa tosiaan siltä, että kärsit sosiaalisten tilanteiden pelosta joka olisi siis primaari pelko. Näyttää, että paniikkikohtauksen ja ahdistuksen pelosta, joka on sekundaarinen pelko, on itsessään tullut ahdistusta ylläpitävä ongelma -jolloin ongelma ydin ei silti ole paniikkihäiriö, vaan sosiaalinen ahdistuneisuus…

      On kuitenkin ennenaikaista pelkästään tuolla lyhyellä yhteenvedolla ratkaista mikä on ongelman ydin. Jos olet hoidossani, niin tilannearviointi tehdään paljon tarkemmin.

      Olisi mielenkiintoista tietää tarkenmmin, että mitä itse asiassa pelkäät, että voi tapahtua (muuta kuin se, että tulee paniikkikohtaus…), millaisia oireita koet, mitä teet helpottaaksesi oloa, koska ongelma alkoi, koska koit tuollaista ahdistusta ensimmäisen kerran…

      Jos siis ongelma on pääasiassa sosiaalisten tilaneteiden (arvostelun kohteeksi joutuminen) pelko joka on pahimmillaan pistotilanteessa, niin sen kertominen avoimesti työkavereille kuulostaa oikealta ratkaisulta. Silloin sinulla on vähemmän salattavaa, ja se taas vähentää sisäistä stressiä ja oireita, kuten vapinaa – jota kai juuri pelkäät.

      Saattaa jopa olla, että kun kerrot asiasta työpaikalla, niin ahdistus lievenee välittömästi: tällaista tekniikkaa missä ‘hypätään koskeen emotionaalisesti’ käytän usein potilaitteni kanssa, se tekniikka on nimeltään ‘paradoksaalinen intentio’. En kerro tekniikasta tässä tarkemmin, koska se menettää hiukan tehoaan jos tiedät etukäteen, mutta suosittelen kyllä – edellyttäen, että työkaverisi ovat fiksuja, niinkuin varmasti ovat jos ovat sairaanhoitajia- että kerrot ongelmasta niinkuin suunittelit. Ja niinkuin sanot: mitä sinulla on hävittävää?

      Hienoa, että olet selvästi vastuuntuntoinen ja huolehdit tulevasta lapsestasi vaikka pelkäätkin. Mutta jos hävität pelkosi, niin ei ole mitään syytä hävittää uraasi, tai edes muuttaa mitään siitä.

      Vastaan myös henkilökohtaiseen viestiisi emailiisi,

      otahan rennosti,

      Ari

  • Sirkka

    Reply Reply August 12, 2014

    Jäykistyminen ja/tai vapina alkavat aamukahvin nauttimisen jälkeen. Pelottaa: hyökkääkö koira kimppuuni, iskeekö ukkonen päälle, ryöstetäänkö minut, joudunko ilkeän ihmisen arvosteltavaksi, laskeeko verensokerini, kestääkö selkäni, saanko paniikkikohtauksen ja minut kiikutetaan mielisairaalaan, uusiutuuko avomieheni aivoinfarkti, soiko puhelin ja saan kuolinviestin. Iltasella helpottaa, kun valmistautuu yöpuulle. Missä se itseluottamus- ja turvakauppa sijaitseekaan?

    • Ari

      Reply Reply August 12, 2014

      No niin Sirkka,

      siinähän olikin jo melkoinen kirjo pelkoja. Nuo kun kaikki iskevät tajuntaan samaan aikaan, niin ei paljon naurata…

      Mitäs jos koettaisit muuttaa hiukan tuota kysymysteemaa, tai siihen suhtautumista.

      Siis hyökkääkö koira? Iskeekö ukkonen päälle? Ryöstetäänkö minut..?

      Terapiassa keskustelisimme muun ohessa pelätyn tapahtuman todennäköisyydestäkin, punnitsemme sitä, mutta tässä ei nyt ole mahdollisuutta perehtyä niin syvällisesti. Ainahan on toki mahdollista, että tulee ryöstetyksi, tai salama iskee päähän, vaikka todennäköisyys olisi kuinka pieni – ja aina voi sitten vapaasti murehtia sitä tyyliin: ‘mitä jos se kuitenkin tapahtuu?’

      Mutta mitäs jos kokeilisit pikkaisen itämaista viisautta (sovellettuna):

      Tunnista murheen aihe ja kysy: voinko sille mitään?

      1. Jos vastaus on ‘ei’, niin kysy itseltäsi: ‘auttaako silloin murehtiminen..?’

      Vastaus omasta mielestäni: ei auta, jos et kerran kuitenkaan voi sille mitään. Murehtimalla kyllä pilaat päiväsi, tapahtuipa se pelätty tai ei.

      2. Jos vastaus on ‘kyllä’. Niin kysy taas: ‘auttaako silloin murehtiminen?’

      Vastaus: ei auta. Jos kerran voit asialle jotian, niin tee se, ei ole syytä murehtia.

      Lisäksi:

      Kun murehdit, niin tekeekö se sinut energisemmäksi, ja jotenkin valmiimmaksi suoriutumaan, ja auttaako se keskittymään ongelman ratkaisuun?

      Minun kokemukseni ja potilaitteni kokemus on ollut aina, että murehtiminen väsyttää, heikentää keskittymiskykyä ja lamaannuttaa.

      Joten yhteenveto:

      Auttaako murehtiminen ja huolestuneisuus jotenkin?

      Vastaus: ei auta, vaan haittaa.

      Kun murehdimme, niin emme elä oikeasti. Mielemme laukkaa jossain pelottavassa koko ajan ja huomaamme kaiken sellaisen joka voi mielessämme olla tuhoisaa, ja sitten jossain vaiheessa tarpeeksi kärsittyämme (kuviteltuja kauhuja) huomaamme, että elämä on ohi. Elimme siitä 80 vuodesta noin 10 vuotta, loppu meni murehtiessa.

      Tämän sanottuani on toki tunnustettava, että murehtimisen lopettaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Murehtiminen on opittu tapa millä mieli on huijannut sinua luulemaan, että sinun pitää koko ajan olla valmis johonkin kauheaan joka voi mennä kiville. Sellaista opittua tapaa joka (muka) pitää sinut turvassa, on työläs muuttaa ja se vaatii usein terapeutin apua (siellä se itseluottamuskauppa, mitä mainisit, saattaa sijaita).

      Mutta hyvä alku voisi olla, jos koetat tuota yksinkertaista itämaista totuutta minkä esittelin.

      PS: julkaisen tänään blogikirjoitukseni kielteisestä ajattelusta. kannattaa vilkaista.

      Toivottavasti voit kyseenalaistaa ainakin osan noista peloistasi kokeilemalla ko. viisauden soveltamista.

      Ari

  • Sirkka

    Reply Reply August 13, 2014

    MOi! Pelkolistani on toteutuneita tapahtumia elämässäni lukuunottamatta mielisairaalareissua, vielä en ole joutunut sinne. Ja se vanha sanonta – historia toistaa itseään – on mielessä. Toki tiedän tuon kyseenalaistamisen järkeväksi ja koitan sitä noudattaakin, joskus jopa onnistuen.

    • Ari

      Reply Reply August 13, 2014

      Moro Sirkka,

      tietenkin olet nuo asiat kokenut. Juuri kielteisista kokemuksista ikava kylla meille useimmille jaa se pelko ja huoli, etta jotain pahaa tapahtuu (taas).

      Itsekin olen kokenut aika monta noista listalla olevista asioista: olen saanut kuolinviestin muutaman kerran. Verensokerini ovat menneet pain xxx. Selkani on aika romu, enka voi enaa mm. pyorailla, lenkeilla, istuminen on tuskaa…koirakin on minua purrut! Olen ajanut kolarin, pissannut housuun julkisella paikalla…joten kylla pelon aiheita on 🙂

      Vanha sanonta, etta historia toistaa itseaan on sinulla mielessa. Ja useinhan se pitaakin paikkansa, jos on itse jotenkin osallisena tekemalla toistuvasti tietynlaisia ratkaisuja. Jos esimerkiksi selka on romuna ja silti tekee samat temput kuin aina ennekin silla selallaan, niin on todennakoista, etta historia toistaa itseaan. (Koettu on ja alankin vahitellen oppia)

      Kirjoituksessan asian ydin oli se, etta murehtiminen toimintona ei auta, vaan pahentaa ahdistusta ja rajoittaa elamaa monella tavalla. Pelkojen kyseenalaistamisen lisaksi itse se murehtimisen prosessi on ongelma, ei ainoastaan niiden pelkojen sisalto.

      Muuten, mita ajattelet toisesta vanhasta sanonnasta, joka on jotain sellaista, etta: salama ei iske kahta kertaa samaan puuhun. Ajattelen tassa noita asioita jouista meilla ei ole kontrollia (ainakaan kokonaan), kuten se, etta tapahtuuko jotain pahaa lahimmaiselle tulevaisuudessa.

      Toisaalta, on totta, etta me kaikki koemme noita elaman iskuja. Laheiset kuolevat ja sairastuvat. Olisi toki taysin eparealistista koettaa uskotella itselleen, etta pahoja asioita ei tapahdu. Se olisi vaaranlaista ‘positiivista ajattelua’ joka johtaa vain pettymyksiin. Eli kyseessa ei ole pelkastaan asioiden tai pelkojen kyseenalaistaminen. Kyse on siita, mihin paatamme keskittya elamassa: voimme viettaa aikamme murehtimalla asioita jotka ehka tapahtuvat, tai sitten elamalla elamaa juuri nyt…tata yritin painottaa.

      Moni on hyotynyt jo pelkastaan siita yksinkertaisesta neuvosta minka kirjoitin edelliseen vastineeseeni: sen oivaltaminen, etta joko et voi asialle mitaan (koska se on asia joka ei ole tapahtunut ja on vain hypeteettisessa tulevaisuudessa) ja ei siis ole syyta murehtia, tai jos taas voit asialle jotain, niin: tee se, on vapauttava. Ei tarvitse murehtia.

      Yksinkertaista, mutta me ihmiset olemme vain turhan monimutkaisia.

      Toivottavasti saat tasta tolkkua. Hyvaa jatkoa,

      Ari

  • Minä vaan...

    Reply Reply September 21, 2016

    Minulla on ollut viimeisen vuoden sisällä melkein koko ajan pää kipeänä tai huono olo, en saa nukuttua (nukun yössä noin 4-6,5h ja olen teini-ikäinen), tärisen ihan koko ajan, ahdistaa todella usein… Mistä voisi johtua?

    • Ari

      Reply Reply September 26, 2016

      Hei vaan,

      kurja juttu jos koet päänsärkyä ja huonoa oloa jatkuvasti. Kun lisäksi täriset ja koet ahdistusta – ja unettomuutta, niin kyseessä saattaa olla ahdistuksesta johtuva oireilu – tai kierre jossa ahdistus on vain osatekijä. Tai saattaa olla, että on jokin aivan muu syy, ei sitä kannata näin arvailla. ILman muuta kannattaa keskustella lääkärin kanssa oireilusta. Usein ahdistus aiheuttaa fyysisiä oireita, mutta pitää ensin tutkia muut mahdolliset syyt.
      Ei muuta kuin lääkärin puheille,

      ota rennosti,

      Ari

  • St2

    Reply Reply November 29, 2018

    Voisiko paniikki- ja ahdistushäiriöön liittyvä vapina olla kehon oma mekanismi stressin/ahdistuksen purkamiseen kuten TRE-menetelmässä ajatellaan? Silloin tärinän lisääminen olisi tosiaan luonnollinen keino sekä purkaa stressi että vapina. (TRE=Tension & Trauma Releasing Exercises)

    • Ari

      Reply Reply December 18, 2018

      Moro,

      vapina joka liittyy paniikki ja ahdistushäiriöön on täysin luonnollinen reaktio. Voidaan nähdä niinkuin sanot, kehon keinona purkaa kova jännitys. Toisaalta se voi olla vieläkin yksinkertaisempaa: kun olet ahdisunut, koko keho on jännitystilassa. KOvassa jännityksessä pitäisi oikeastaan alkaa taistella, huhkia, paeta tms..tehdä jotain, koska mielesi on ilmoittanut, että nyt on uhka. Mutta paniikkikohatuksen aikana et taistele. Et käytä jännittyneitä lihaksia…KOetapa mitä tapahtuu kun jännitätä lihaksiasi tahallasi vaikkapa minuutinkin ajan.

      Terveisin
      Ari

Leave A Response

* Denotes Required Field