Ahdistus ja pahoinvointi – oksennusfobia?

naamat

Minulta on viime aikoina kysytty useaan kertaan –sähköpostitse, puhelimitse ja suoraan -ahdistukseen liittyvästä pahoinvoinnin tunteesta. ’Voiko paniikki tai ahdistus aiheuttaa pahoinvointia, tai oksetusta?’ ’Mistä pahoinvointi johtuu?’ ’Miten siitä pääse eroon?’

Aihe on kiinnostava. Pahoinvointi ahdistuksen oireena on yksi epämiellyttävimmistä, eikä näytä äkkiä katsoen palvelevan mitään tarkoitusta –toisin kuin ahdistuksen oireet pääsääntöisesti.

Ahdistus -pahoinvointi – oksennusfobia?

Pahoinvointi itsessään rajoittaa tekemistä, sehän on selvä, mutta jos pahoinvointi liittyy ahdistukseen ja/tai paniikkikohtauksiin, niin siitä on turha kärsiä. Siitä pääsee eroon. Toisinaan pahoinvointi ei ehkä ole edes pääasiallinen ongelma, vaan pahoinvoinnin pelko. Kun se on oikein paha voidaan ehkä puhua oksennusfobiasta. Oksennusfobia on äärimmäisen ikävä ja elämää rajoittava fobia. Silti oksennusfobiastakin pääsee eroon.

Tarkoitukseni ei silti ollut kirjoittaa tuosta nimenomaisesta (oksennusfobiasta) aiheesta juuri nyt. Myöhemmin kyllä. Tällaisen aiheen käsittely vaatii aikaa. Tahdon esittää vain faktoja ja sellaista tietoa mistä voi olla sinulle hyötyä; en tahdo vain roiskia asioita –tai mielipiteitä – paperille. Ne jotka ovat yksilöterapiassani tietenkin käsittelevät kaikkia yksilöllisiä pelkojaan tilanteen mukaan. Blogissani tahdon juuri nyt keskittyä artikkelisarjaani sosiaalisten tilanteiden pelosta ja esiintymisjännityksestä, ja koska aikani on rajallista, niin ajattelin jättää tämän aiheen myöhemmäksi. Kuitenkin lievän painostuksen alaisena päätin kirjoittaa lyhyesti muutaman faktan tähän –siis ahdistukseen liittyvästä pahoinvoinnin tunteesta ja oksennusfobiasta.

Mistä ahdistuspahoinvointi johtuu?

Ensinnäkin on sanottava, että pahoinvointihan voi johtua jostakin sairaudesta yhtä hyvin kuin ahdistuksesta. Mutta kyllä, ahdistus voi aiheuttaa pahoinvoinnin tunteen. Seuraavassa faktoja ahdistuspahoinvoinnista:

  1. Pahoinvointi on yksi kovaan ahdistukseen usein liittyvä oire. Pahimmillaan pahoinvoinnin pelosta voi kehittyä oksennusfobia.
  2. Kova stressikin –henkinen stressi tai fyysinen- voi aiheuttaa pahoinvoinnin tunteen. Elimistösi ilmoittaa: nyt on tätä liikaa, ota löysemmin, lepää vähän jne.
  3. Ahdistuksesta johtuva pahoinvointi voi johtua siitä, että pelkoreaktion laukaisema adrenaliiniryöppy vaikuttaa ruuansulatusjärjestelmäänkin. Mahan ruokaa sulatteleva toiminta keskeytyy ja häiriintyy ahdistuksen takia ja hapot ja entsyymit joihin adrenaliini nyt vaikuttaa voivat saada aikaan ’stressitilan’ – koska nyt koko kehosi ja mielesi on hälytystilassa.
  4. Yllä mainittu ei ole vaarallista, elimistösi vain priorisoi sen, mitä pitää tehdä juuri nyt.
  5. Pahoinvointi voi johtua myös vatsan alueen lihasten jännittymisestä.
  6. Pahoinvointi ahdistuksen oireena siis on vain merkki siitä, että olet kokenyt tilanteen vaaralliseksi. Sinällään ei sen vaarallisempi kuin muutkaan oireet. (vaikkakin tietenkin voi olla hyvin epämiellyttävä ja hyvin, hyvin rajoittava jos siitä kehittyy oksennusfobia)
  7. Ahdistuspahoinvointia – niinkuin muitakin oireita pahentaa se jos koetat taistella sitä vastaan. Tällöin vain A: Lisäät stressiä – ja ahditusta B: lisäät pelkoasi. Molemmat kohdat aiheuttavat lisää oiretta –siis pahoinvointia ja sen pelkoa.
  8. Joskus, jos ahdistus on aivan äärimmäinen, pahoinvointiin voi liittyä myös varsinainen oksentaminen –niinkuin äärimmäisessä stressitilassakin.
  9. Joillekin kehittyy tästä kaikesta johtuen varsinainen pelko oksentamista kohtaan. Tuosta pelosta sitten voi tulla oma itseään vahvistava ongelma: oksennusfobia.
  10. Oksennusfobiasta kärsivät eivät kuitenkaan ole sen herkempiä oksentamaan kuin muutkaan. He vain pelkäävät olevansa, usein siksi, että ovat joskus kokeneet ’karmean tilanteen’ missä he oksensivat.

Miten lopettaa ahdistus, pahonvointi ja oksennusfobia?

Avain paranemiseen on se, että et hoida ahdistukseen liittyvää pahoinvointia –joka on vain oire, vaan lopetat turhan ahdistuksen. Ahdistusta vastaan itseään taas ei kannata taistella, niinkuin selitän kurssissani ja jankutan näissä artikkeleissakin. Parempi on hoitaa pahonvoinnin ja oksentamisen pelkoa – joka aiheuttaa turhaa ahdistusta. Paradoksaalisesti. Se on tehokas menetelmä. pahoinvointi vähenee –koska se on vain oire ahdistuksesta!

Kirjoitin sitten lopulta oksennusfobiasta oman juttunsa…Lue lisää:

Oksennusfobia – älä suotta kärsi

11 Comments

  • Matti Meikäläinen

    Reply Reply October 27, 2014

    Mulla on just tämä ongelma.Ensin alkaa jännittämään että tuleeko huono olo ja alkaa ahdistamaan kun huomaan että tuntuu että voi pahoin ja kierre syntynyt.Syön cipralexia 10mg mutta ei tunnu auttavan.Minulla on myös refluksitauti

    • Ari

      Reply Reply November 1, 2014

      Moro Matti Meikäläinen.

      Noinhan se kierre juuri alkaa ja pysyy yllä. Pelko ahdistaa ja ahdistus alkaa pelottaa. Kun sinulla on vielä refluksitauti, niin se lisää oireita – ja pelkoasi.

      Cipralex annostuksesi saattaa olla liian matala, kannannaa keskustella lääkärin kanssa. Toki tuon lääkityksen pääasiallinen kohde on matala mieliala, eikä niinkään pelkoreaktio jota ikävä kyllä koet.

      Huonon olon jännittämiseen usein liittyy myös syvempiä pelkoja: pelko tukehtumisesta, pelko kuolemasta, pelko vain siitä, että olo tulee aivan kamalaksi, pelko nolaamisesta ja häpeästä jos oksentaa…ja nämä pelot usein saavat aikaan, sen, että alkaa vältellä paikkoja, syömistä, juomista jne. Ja kierre senkun vahvistuu.

      Voittamalla pelko asteittain on mahdollista katkaista tuo kierre. Potilaani ovat oppineet tämän kahdella tavalla:

      1. asteittainen altistaminen, mikä selitetään paradoksaalisessa kurssissani
      2. oppimalla sietämään enemmän pahoinvoinnin alkuoireita – tämäkin tehdään asteittain.

      Molemmat strategiat auttavat vähentämään pelkoa – joka sitten vähentää ahdistusta ja lopulta alkaa vähentää niitä oireita. Jos tarvitset apua, niin keskustele paikkakuntasi kognitiivisen (ja käyttäytymis) terapeutin kanssa.

      Ari

  • Satsuma

    Reply Reply December 16, 2014

    Hei! Minun pahin ongelmani on juuri tämä ahdistus ja pahoinvointi. Herään aamulla ja ensimmäisenä ahdistaa, tuntuu etten jaksaisi nousta ylös hoitamaan lasta enkä aloittaa päivää. Stressaan myös aamupalan syömistä, sillä aina aamupalan jälkeen minulle tulee järkyttävän huono olo. Ahdistus ja pahoinvointi helpottuvat yleensä päivän mittaan ja illalla minulla monesti on normaali olo ja voin syödä mitä vain. Lääkityksenä ahdistuneisuuteeni on efexor 75mg, mutta silti ahdistaa.

    Kaikenlaisia pelkoja on ym. Mutta en saa terapiaa. Mitä voisin tehdä päästäkseni tästä ahdistuksestani ja pahoinvoinnista? Oloni on hyvin epätoivoinen.

  • Emilia

    Reply Reply June 17, 2015

    Heippa,

    Kirjoitin tähän äsken pitkän viestin jossa kerroin omista kokemuksistani, mutta nyt painaessani “submit comment” kommenttiani ei näy missään ja kaikki kirjoittamani asiat ovat poissa. Mistä tämä voi johtua? Saatko viestit silti sähköpostiisi esim?

    • Ari

      Reply Reply June 17, 2015

      Voihan pahus Emilia,

      en ole saanut mitaan muuta viestia 🙁 . Itsellani on kylla kokemusta naista myos ja se on todella turhauttavaa. En tieda mihin tekstisi havisi, tassa saitissa ei ole sellaistakaan, etta tietyn ajan kuluttua turvallisuussyista kakeaisi yhteys -jolloin teksti haviaa. Itse tyokentelen freelancer pohjaisesti eraalle brittilaiselle psykologipalvelulle ja heidan saitillaan tata tapahtuu jatkuvasti (jos unohdan seivata tekstini wordiin). Itse olen oppinut pistamaan kaiken vahankin pitemman tekstin ensin wordiin ja sielta copy/paste se sitten.

      No, toivottavasti jaksat pistaa asian ytimen uusiksi ja postata sen viela.

      Tsemppia

      Ari

  • Emilia

    Reply Reply June 18, 2015

    No voihan. No nytpä opin minäkin sitten saman. Täytyypä yrittää kirjoittaa sama uudestaan, koska haluaisin ehdottomasti viestini sinulle perille.

    Aivan aluksi haluaisin kiittää sinua tästä mahtavasta blogista, joka on auttanut minua ymmärtämään etten ole tämän asian kanssa yksin. Siitä myös iso kiitos kaikille teille muille, jotka olette uskaltautuneet kertomaan omat tarinanne. Vertaistuki on hyvin tärkeää.

    Haluaisin täten myös kertoa hieman omaani, joka liittynee hyvin pitkälti nimenomaan tähän pahoinvointiin. Tästä aiheesta onkin vielä hyvin vähän täällä sinun blogissasi, joten ajattelin nostaa nyt ns. kissan pöydälle ja kertoa hieman tästä.

    Olen ollut aina vatsalla jännittäjä. Aina, jonkun uuden ja jännittävän tilanteen eteen tullessa vatsani menee sekaisin jännityksestä. Vuosien saatossa aloin sitten jopa liikaa kiinnittämään huomiota tähän. Aloin pelkäämään niitä tilanteita, joissa mahani menee sekaisin. Siitä kehittyi sitten sitä pahoinvointia. Jännittävissä tilanteissa enää ei ollut vaan se maha sekaisin vaan myös aivan järkyttävän oksettava olo. Tästä sitä pelkoa sitten vasta kertyikin. Aloin jo etukäteen pelkäämään että tiettyyn tilanteeseen tai paikkaan mennessäni alan voimaan pahoin. Ja tämmöiseen tilanteeseen joutuessani ja pahoinvoinnin tuleessa alkoikin siihen kehittyä sitten lisäksi paniikkia. Loputon kierre oli siis valmis!

    Tämä kierre meni lopulta niin pitkälle, etten enää uskaltanut juuri kotoa poistua. En käydä ruokakaupassa. En tavata kavereitani. En tehdä töitä tai opiskella. Enää ei vaan ollut paikkaa, missä en pelkäisi tuota pahoinvointia ja paniikkia. Paitsi tuttu ja turvallinen koti.

    Hakeuduin sitten tottakai lääkärin pakeille. Siellä tehtiin ensin kaikki perus tutkimukset ja ehkä hieman erikoisemmatkin, varmistaakseen sen ettei kyseessä olisi mikään muu sairaus. Diagnoosina lopulta siis ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö. Sain tähän myös lääkkeen (sertralin hexal). Minkä aloitin aivan äärettömän pienellä murusella parin viikon ajan, ihan vain siitä syystä, että pelkäsin niin kuollakseni niitä haittavaikutuksia. Aloin käymään psykologin juttusilla useasti ja pikku hiljaa lääkkeen otto alkoi sujua. En vieläkään osaa sanoa oliko siitä oikeasti apua, mutta eipä ainakaan haittaakaan.

    Söin lääkettä noin puolitoista vuotta ja psykologin avustuksella ja neuvoilla uskaltauduin pikku hiljaa ottamaan askeleita eteenpäin. Kohtaamaan niitä pelkojani menemällä tilanteisiin ja paikkoihin, mihin en aikaisemmin voinut kuvitellakaan meneväni. Täten aloin askel kerrallaan päästä lähemmäs normaalimpaa arkea ja pystyin aloittamaan taas työt. Samalla aloin myös omatoimisesti vähentämään lääkitystä asteittain ja kukausien päästä lopetin kokonaan.

    Noin kaksi vuotta menikin oikein hyvin. Pystyin elämään lähes normaalia arkea, mitä nyt tottakai välillä normaalisti vatsalla jännittäen, mutta ilman että siitä olisi kehittynyt sen suurempia ongelmia. Luulin selättäneeni nämä pelot ja paniikit.

    Kunnes… Kuukausi sitten olin lähdössä lomamatkalle Turkkiin. Jostain syystä lentokentällä minulle iski aivan järkyttävän huono-olo ja siitä sitten aivan tajuton paniikki. Kaikki tämä tuli itsellenikin niin yllätyksenä, etten oikein osannut käsitellä asiaa tai varsinkaan ajatella ja toimia järkevästi. Olin niin lähellä kääntyä pois ja olla menemättä koneeseen. Ajatus siitä, että joudun olemaan tilassa, josta en moneen tuntiin pääse pois, tuntemattomien ihmisten kanssa ja ennen kaikkea tämän järkyttävän olon kanssa sai minut epätoivon valtaan. Sain kuitenkin jostain voimaa pakottaa itteni silti menemään koneeseen ja lopulta se sujuikin ilman mitään isompia ongelmia. Onnistuin matkan aikana kuitenkin saamaan jostain ruoasta turistiripulin, mikä arvatenkin lisäsi paluumatkan pelkoni potenssiin sata. Pahoinvointi- ja ripulilääkkeen avulla sitten kuitenkin pääsin kotiin.

    Tästä tapahtuneesta jäi nyt kuitenkin sitten jonkinlainen pelkotila päälle. Nyt tuntuu etten kestä pienintäkään jännitystä. Heti semmoiseen tilanteeseen joutuessani iskee aivan järkyttävä pahoinvointi ja siitä sitten paniikki. Olen saanut nyt kohtauksia jopa töissäni, vaikka aikaisemmin en ole ikinä siellä saanu kohtausta. Samoin sain myös ensimmäistä kertaa kunnon yöllisen paniikkikohtauksen. Eli heräsin kesken unien järkyttävän huonoon oloon, josta iski paniikki.

    Olen tästä kaikesta nyt itse niin peloissani, kun tuntuu etten enää pystykään hallitsemaan ja voittamaan näitä olojani yhtään. Enää ei toimi mitkään aikaisemmat ajatusmallit mihin jo kerran opin. Hakeuduin kuitenkin nyt uudestaan lääkärille ja nyt mietin uudelleen lääkkeen aloittamista. Olen vähän epävarma nyt siitäkin. On niin raskasta ja masentavaa joutua tähän samaan kierteeseen uudestaan.

    Olisin hyvin kiitollinen pienistäkin vinkeista ja ideoista miten pystyisin taas askel kerrallaan voittamaan näitä pelkojani. Toivottavasti myös kertomukseni antaisi sinullekin ideoita kirjoittaa tästä aiheesta lisää.

    Juhannus terveisin, Emilia

    • Ari

      Reply Reply June 22, 2015

      Hei Emilia,

      Kuulostaa silta, että ensisijainen ongelmasi on ehkä emetofobia, jossa pelon aiheena on nimenomaan oksentaminen. (Miltä tuntuu kun luet tämän sanan? Saako jo sen lukeminen aikaan pahoinvoinnin tunteen?)

      Olet siis saanut ainakin jonkin verran apua lääkkeistä ja psykologin kanssa keskusteluista…mutta silloin ehkä keskityttiin enemmänkin paniikin hoitoon, eikä spesifisesti emetofobiaan. Sinulla on tietenkin myös paniikin pelkoa ja voisit varmaan saada helposti paniikkihäiriön diagnoosin…mutta näyttää, että yhdestä paniikin oireesta, pahoinvointista on tullut ongelma n 1.

      Oksentamisen pelko – tai pahoinvoinnin pelko on hoidettavissa niin kuin muutkin ahdistusongelmat….tämänhän jo koitkin kun pääsit siitä (melkein) eroon. Kun siis aluksi asteittain lisäsit lääkkeen ottamista – ja sitten taas lopetit, niin opetit mielessäsi, että vaaraa ei itse asiassa ole. Tämä tarkoitti sita, että pelkäsit vähemmän. Ja siksi ahdistus väheni, ja pelkokokin – ja lopulta oire: pahoinvointi väheni.
      Kuitenkin pelko pahoinvoinnista ei täysin poistunut aivan kokonaan.

      Suosittelen, että koetat uudestaan sitä lähestymistapaa, että alat asteittain tehdä sita mitä pelkäät (niin kuin silloin, kun pelkäsit lääkkeen ottamista, mutta otit sitä..sitten varmaan pelkäsit sen lopettamista, mutta lopetit….ja aloit käydä paikoissa jne.).
      Ongelma voi kyllä olla sitkeä, koska oksentamisen pelko on usein intensiivinen. Kognitiivisilla menetelmillä se kuitenkin lähtee. Tehdään emimerkiksi asteittaista altistamista, mutta myös muita ‘temppuja’ (yleensä terapeutin johdolla):

      1. lopetetaan ko. ajatusten ja tilanteiden välttely.
      2. lopetetaan ‘vaarallisten’ tilanteiden ja paikkojen tarkkailu.
      3. lopetetaan itsen ja oireiden tarkkailu –
      4. lopetetaan turvaa hakevat käyttäytymiset, kuten ’varma syöminen’ jne…
      5. kyseenalaistetaan ja lopetetaan neutralisointi ja ‘taika-ajattelu’ joiden avulla koetetaan olla turvassa.

      Nama ovat tässä vain esimerkkeinä nain pikaisesti osoittamassa millä alueilla voit halutessasi koettaa ottaa pieniä askeleita kohti sitä, että kohtaat pelkosi, sen sijaan, että pakenet sitä…nain juuri teit (ehkä osin huomaamattasi aiemminkin)…

      Pää-asia on, että alat kyseenalaistaa pelkojasi. Aluksi voit tarvita apua: lääkäri voi kirjoittaa alkuun satsin rauhoittavia jotka lieventävät alkuun oireilua (Mutta eivät siis poista ongelman ydintä: pelkoa – pelkoa oireista). Sinne saatat saada kelan korvaamaa psykoterapia apua (siis jälleen tarkoitan eniten tutkittua ja tehokkaaksi havaittua: kognitiivista).

      Joten, ole rohkealla mielellä. Tuosta kurjasta ahdistusongelmasta pääsee eroon, mutta jonkin verran rohkeutta se kysyy. Pyydä siis apua tarvitessa, ja koeta juuria se pelko pois.

      Viela yksi vinkki: koetatpa tehda tata itseksesi tai terapeutin avulla…niin emetofobiaan liittyvan pelon voittamiseksi pitaa edeta pienin askelin. Ala siis ahnehdi ja koeta liian paljoa yhdella kertaa…ja toisaalta: anna itsellesi kiitosta kun etenet vahankin.

      Ari

  • Emilia

    Reply Reply June 30, 2015

    Heippa taas,

    Ymmärsit täysin ongelmani ytimen. Se pahoinvointi on se ongelmani numero yksi. Vaikkakin sillon aikaisemmin sain nimenomaan paniikki diagnoosin, eikä siihen pahoinvointiin keskitytty juuri ollenkaan. Asian voi toki ajatella monelta kantilta. Nää oireet ja pelot kiertää semmosta kehää, ettei oikein tiedä mikä on syy ja mikä seuraus mistäkin.

    Tällä hetkellä tilanteeni on syöksynyt aikamoiseen alamäkeen… Aloitin tosiaan uudestaan Sertralinin syönnin. Ensin söin viikon semmosta pientä murusta, ja nyt viitenä päivänä ottanut puolikasta eli 25mg. Pahoinvointini ja ahistukseni ovat nyt kuitenkin lähteneet aivan lapasesta. Otan lääkkeen iltaisin ja siitä aina noin 12 tuntia herään siihen aivan järkyttävän huonoon oloon. Tuntuu kuin koko kroppa olisi tulessa ja puristaa rintakehää. Pahoinvointia kestää yleensä noin viitisen tuntia, jonka aikana en pysty syömään juuri mitään, enkä saa nukuttua. Vatsani on myös täysin sekaisin ja olen muutaman kerran oksentanutkin.

    En enää itsekään tiedä johtuuko tuo joka aamuinen herääminen tuohon oloon tästä lääkkeestä vai tekeekö mun oma pääni tuon automaattisesti. Ehkä hieman molempia. Jotenkin se on nyt jäänyt päälle, että aina kun herään niin iskee pelko et apua kohta tulee taas huono olo. Ja sithän se onkin jo päällänsä.

    Tiedän, että pitäisi vain yrittää rauhotella itseään että ei tässä mitään hätää ja alkaa tekemään jotain muuta ettei huomio kiinnittyisi oloon. Nyt kuitenkin on tuntunut, etten vaan yksinkertaisesti saa noita oloja hallintaani. Ne vievät minut täysin mukanaan, jollon vajoan vaan lohduttomaan epätoivoon.

    Nyt olen joutunut olemaan melkein nämä kaksi viikkoa pois töistäkin, kun enää ei tiedä edes miten päin olla kotona niin ei vaan uskalla lähteä varsinkaan mihkää muuallekaan. On niin vaikea uskoa ja hyväksyä, että olen taas näin pahassa tilanteessa vaikka just kaikki oli oikein hyvin…

    Tätä ei myöskään helpota yhtään se että kaikki psykologit kelle olen nyt yrittänyt päästä ovat lomilla ja palaavat vasta elokuussa. Eli apuakin tuntuu olevan nyt pirun vaikea saada. Kai tämä lääke alkaa jossain vaiheessa vähän parantaankin tätä oloa, mutta tällä hetkellä olen täysin neuvoton. Jostakin palasista pitäs alkaa taas kasaan tätä elämääni, mutta nyt ne palaset on täysin hukassa.

    Emilia

    • Ari

      Reply Reply July 10, 2015

      Moi Emilia,

      kurja juttu. Huomaa silti, etta itse asiassa itsesi ‘rauhoitteleminen’ ei ehka aina ole paras keino, koska siita usein tulee vain ‘turvaa hakeva’ kayttaytyminen jolloin et oikeasti opi, etta ei ole tarvetta rauhoittelulle…olet tietenkin syvalla tassa noidankehassa, ja pahoinvointi on kieltamatta yksi ikavimmista oireista> mutta se on silti oire…ahdistuksesta. Ja toinen oire josta nyt on nakojaan tullut oire numero yksi on: pelko siita pahoinvoinnista. Samoin se on oire…nuo oireet ovat itseaan vahvistavia niin kauan kuin pelkaat niita – ja pelkoa taas pidat ylla erilaisilla turvaa hakevilla kayttaytymisilla (kuten silla, etta ‘rauhoittelet’).

      Turvaa hakevat kayttaytymiset ovat siita pirullisia, etta ne ovat salakavalia…kaytat niita ollaksesi muka turvassa – tai selvitaksesi- tulos on, etta niin kauan kuin kaytat niita, opetat mielellesi, etta selvisit hiuksenhienosti taas…koska kaytit niita. Mutta tama pitaa ylla pelkoa – ja siten oireita.

      Psykologit eivat sinua valttamatta pysty auttamaan. Kokenut psykoterapeutti – siis kognitiivis kayttaytymisterapiaan erikoistunut- kyllakin. Jaksavuutta sinulle, kylla apuakin on saatavilla, mutta se saattaa maksaa. Itse en emetofobiaa ole skypen kautta hoitanut, kasvokkain kyllakin, mutta varmaankin paikkakunnallasi on kokenut terapeutti…

      Hyvaa loppukesaa,

      AriJ

  • Anneli Lindroos

    Reply Reply October 4, 2015

    Hei! Kärsin ahdistuneisuushäiriöön äsken ja masennuksesta. Olen syönyt viikon duloksetiini lääkitystä. Pahin oireen on ahdistus ja pakkoajatukset. Lapsena naapuristossani usea ihminen teki itsemurhan ja minulla on pelko, että teen itselleni jotakin tai sekoaa. Tämä on todella ahdistavaa. Lukiessani kirjoituksiasi ja teoksesta olen hieman helpottunut. Käyn myös keskustelemassa, mutta muuten olen yksin ja elämä on raskasta. Mutta yritän luottaa, että nuo ahdistavat asiat ei toteudu. Kerrotko mielipiteesi!

  • Mjaha

    Reply Reply September 30, 2016

    Kiitos tästä artikkelista jumankauta että on ollu heikko olo koko päivä ,mulla on paniikki häiriötä huonot yöunet takana ,ruokin tupakalla ahdistusta ja taksissa istuin ressaantuneena hieroin niskaa kun särki ja yhtäkkiä tuli oireilu päälle koko päivvän närästi ruokin sitten pelkotiloja tutkimalla päänsärkyjä niskasärkyjä joka aiheutti lopulta hirveän ahdistuksen ja oksennus lenteli mikään ei pysyny vatsassa ja hyvimpä ruokin sen jälkeenkin tutkimalla mikä aiheuttaa oksentelua heh ennenkun eksyin tänne huomasin että olin jo säikäyttäny niskakivut ja päänsäryn pois mutta nyt rauhottu vatsakin kun ymmärrän taas mistä tämä hullunmylly johtuu, nyt pitäs eksyä syömää vielä kun suht hyvä olo onhan tässä nyt yli 12 tuntia tätä ollu ja veren sokerit nollassa.

Leave A Response

* Denotes Required Field