Esiintymisjännitys – Miten päästä jännittämisestä kaupassa ja kassajonossa?

160_F_49982628_cUEqd3OjFzAANEvMUQplzhiMATdyz2LR

Esiiintymisjännitys aiheuttaa hikoilua ja vapinaa muuallakin kuin esiintymislavalla. Jos koet ahdistusta tai jännitystä kaupan kassajonossa tai muussa tilanteessa missä on muita ihmisiä, niin kärsit ehkä esiintymisjännityksestä ja saatat saada tässä kokeilemisen arvoisen vinkin.  Sirkka kirjoitti toiseen blogiin ja kysyi ‘taikatemppua’ millä pääsisi esiintymisjännityksestä ja pysyisi koossa, kun käy asioilla.

Esiintymisjännitys kaupan kassajonossa

Sirkka kärsii esiintymisjännityksestä ja paniikkihäiriöstä jotka vaikuttavat koko elämään rajoittavasti. Hän oli jo valmiiksi jännittynyt ja ahdistunut kauppaan mennessään. Sirkan ahdistus nousi yhtäkkiä räjähdysmäisesti, kun joku alkoi huutaa kassajonossa hänelle -viivyttelyn takia. Sirkka toivoi, että osaisi suhtautua itseensä enemmän huumorilla. Jos hän osaisi suhtautua itseensä kevyemmin, ehkä ahdistus ja esiintymisjännitys lievenisi. Sirkka toivoi, että kertoisin jonkun taikatempun millä tuo homma onnistuisi. Taikatemppua ei ole. CBT (Kognitiivis-käyttäytymisterpia) terapia on edelleen tutkituin ja tehokkain tapa päästä mistä tahansa ahdistusongelmasta, mukaanlukien esiintymisjännitys. Mutta aina ei ole mahdollisuutta osallistua tällaiseen ammattilasen antamaan terapiaa. Siksi tässä annetaan pieni vinkki kotikonsteista joiden avulla on mahdollista lievittää ahdistusta – tai esiintymisjännitystä, vaikkapa kassajonossa.

Olen samaa mieltä, että huumori olisi mainio juttu löytää, ja nimenomaan se nauru itselle.  Kun emme ota itseämme joka tilanteessa tosikkomaisen vakavasti voi jopa pienen töppäyksenkin kääntää edukseen. Silloin ei ole pakko keskittyä niin kovasti siihen, että ei vain mokaa, tee virhettä…ja näin esiintymisjännitys ilman muuta lievenee. Ainahan on mukava nauraa naapurin vahingolle. Siihen useimmiten huumori perustuu. Mitä tapahtuu, kun komediassa käy niin, että puhetta pitävällä jännittyneellä nörtillä kravatti jää vetoketjun väliin? Nörtin rimpuilu pahentaa tilannetta ja hän nolostuu ja muiden voi olla vaikea pidätellä iloaan…Herää ehkä kysymys, miten tämä voisi edes tapahtua. No, oletetaan että nörttiä vaivaa esiintymisjännitys joka käy sietämättömäksi. Hän käy jännäpissalla juuri ennen puhetta. Hätäpäissä kravatti voi oikeasti jäädä kiinni (älä kysy mistä tiedän). No, sitten hän ryntää lavalle samalla kiskoen kravattia ja vetoketjua…hän ei pääse kunnolla suoristumaan vaan rimpuilee yleisön edessä, hikoilee ja tärisee..Nyt ei enää ole kyseessä vain esiintymisjännitys, vaan paniikki. Se naurattaa, vaikka et ole mitenkään pahantahtoinen. Et tahdo pahaa kaverille ja olet hyvinkin myötätuntoinen ja toivot kaverille onnea ja menestystä (ja kiitos nauruista!). On kiva nauraa. Kun vain oppisimme sen, että tahatonkin huumori joka kohdistuu itseen voi olla hauskaa. Ja jos saat yleisön nauramaan sinulle, se on bonus. Eli jos nörtti hoksaisi, että ei yleisö ole häntä vastaan, vaan hänen puolellaan. Jos hän oivaltaisi, että töpätäkin saa ja nauru on ihan kiva asia, niin hän alkaisi ehkä itsekin nauramaan. Ei esiintymisjännitystä. Tai se on liikaa sanottu, mutta ei ainakaan paniikkikohtausta.

Mutta palataanpa Sirkan kysymykseen. Joku älyllisesti hanhen tasolla oleva alkoi huutaa sinulle kassajonossa. Ahdistuit ja panikoit. Vai tuollainen ikävä kokemus. Nyt on pakko pistää terapeutin palttoo päälle ja kysyä:

”Mitä ajattelet, jos joku ulkopuolinen ihminen tarkkaili tilannetta, niin mitä hän arveli siitä huutajasta?
Entä sinusta?
Kenen käyttäytyminen oli sosiaalisesti sopimatonta?
Kenestä me opimme jotakin kielteistä?
Miten itse suhtautuisit huutajaan ja johonkuhun joka vain koettaa hoitaa asiansa, jos todistaisit tuollaisen tilanteen tarkkailijana?”

No, vastaa jos jaksat. Joka tapauksessa, ei ole mikään ihme, jos koet ahdistusta ja esiintymisjännitystä tuollaisen jälkeen.

Taikakonstia sosiaalisen ahdistuksen lopettamiseen ja esiintymisjännitykseen on hankala antaa koska sosiaalisenkin ahdistuksen voittamiseen – niin kuin kaikkien ahdistusten voittamiseen- yleensä vaaditaan aika lailla työtä ja pelkojen kohtaamista. Sosiaalinen ahdistuneisuuskin on kuitenkin voitettavissa, joten älä suotta kärsi koko ikääsi. Jos et muuten pääse siitä, niin hakeudu terapiaan, voit tappaa turhan jännittämisen -esiintymisjännitys mukaanlukien- yllättävän nopeasti.

Yksi kotikonsina sovellettava voimakas ase sosiaalisten tilanteiden pelkoa vastaan ja esiintymisjännitystä vastaan on se mistä puhutaan jo yllä. Älä suhtaudu itseesi turhan vakavasti. Tämän onnistumiseksi koeta opetella huomaamaan ulkomaailma, eli ohjaa huomio poispäin itsestä. Vaatii jälleen harjoittelua, pahus, mutta koetan antaa jonkin taikaneuvonkin…

Taikaneuvoni esiintymisjännittämisen lopettamiseksi kassajonossa on:

Älä koeta olla tyylikäs. Älä koeta ansaita hyväksyntää kaupassa tai kassajonossa. Mitä enemmän koetat olla tyylikäs, tai suoriutua tietyllä tavalla, niin sitä enemmän tuijotat itseesi ja koet suorituspaineita. Ja silloin jännityt ja ahdistut lisää, vaikka tarkoituksesi oli vähentää jännitystä.

Miten sitten olla tuijottamatta itseensä, kun pelottaa?

Tässä yksi temppu:

Niin paljon kuin pystyt, tarkkaile tietoisesti edessä olevan ihmisen olemusta, vaatetusta, kävelytapaa, asentoa ym. Kun olet kassan kohdalla, tee sama kassahenkilölle.

Raportoi sitten kotona mitä havainnoit. Tehtäväsi on raportoida mitä huomasit. (terapiassa potilas raportoi minulle)

Tämän harjoituksen avulla opettelet huomion ohjaamista pois itsestä ja jännitys alkaa vähetä.

Tämä on yksi menetelmä jota käytän potilaitteni kanssa varsinkin hoidon alkuvaiheessa, ja se kyllä auttaa, vaikka kyllä vaatii harjoittelua.

Otahan siis rennosti, kyllä se homma hoituu.

Ari

4 Comments

  • Sirkka

    Reply Reply March 9, 2016

    No niin, ulkopuolisena tilanteen todistajan ajattelisin, että onpa tuonkin rouvan peräpukamat kipeät tänään, onpa hän tullut heränneeksi vaikkapa naapurin hevimusiikkiin jne. Minua itseäni varmastikin säälittiin, sillä kukaan ei taatusti halua moiseen tilanteeseen omakohtaisesti – jollei sitten satu olemaan sellainen fiilis, että olisipa kiva vetää jotakuta turpaan ja tapella (vastaavassa kohtauksessa tietty luonne olisikin tintannut sitä eukkoa). Sopimaton käytös ainakin kuvaa tuota huutavaa asiakasta. Ja olisin toivonut kassahenkilön laittavan jonon järjestykseen, sillä hän siinä pomona on. Näin jälkeenpäin ulkopuolisena todistajana olisin antanut huutajalle vinkin myytävänä olevasta helokkiöljystä – helpottaa kuulemma mm. vaihdevuosipotutuksiin. Niin, näin jälkeenpäin (vitsi kun on niin pitkät piuhat mulla!)…Muistui justiinsa mieleen eräs Helsingin reissu, kun bussijonossa ihmiset alkoivat tuuppia. Kypsyin ja käännyin ympäri ja totesin ponnekkaalla äänellä, että “Jokainen mahtuu mukaan aivan varmasti” – ja kas kummaa, tuli sopu. Tulisipa turvallinen olo mullekin, ettei aina tarvitsi pelätä ja turvata mieheeni, joka kassajonossa on muurina selän puolella omituisia otuksia torjumassa.

    • Ari

      Reply Reply March 13, 2016

      Hei Sirkka,

      Niin, kannattaa miettiä, että miten itse suhtautuisi, jos olisi tilanteen ulkopuolella. Olen samaa mieltä, että tuo öykkäri siinä olisi silmätikkuna. Eli onko sinulla mitään syytä hermoilla?

      No, on aina helpompi oivaltaa tällainen asia kuin sitten tosiaan muuttaa se, miten reagoi. Voi silti auttaa, kun muistuttaa itselleen, että kuka tuollaisessa tilanteessa vetää kielteisen huomion puoleensa. Et siis sinä.

      Hieno juttu tuokin, kun Hesan reissulla et kypsyttyäsi miettinyt liikaa, vaan puhuit porukalle. Opit siinä nähtävästi ihan positiivisen asian itsestäsi?

      Ota rennosti,

      Ari

  • Sirkka

    Reply Reply March 18, 2016

    Vai niin, että tietoisesti pitäisi kiinnittää huomio edessäolevaan ihmiseen! Sitähän minä itse juuri kammoan, että joku läheisyydessäni tapittaa minua! Senhän tuntee soluissaan!! Hyvällä tuurilla saat hyväksyvän hymyn. Mutta on sitten se huonokin tuuri: paheksuntaa ym. negatiisista. Helppiä ja kannustusta tähän ongelmaan ja heti!

    • Ari

      Reply Reply March 19, 2016

      Oho.
      Oletpa tiukalla tuulella!

      Pikku selvennys lienee paikallaan.

      Kun olet sosiaalisessa tilanteessa, eli tilanteessa missä on muita ihmisiä, ahdistunut ja jännittynyt niin missä huomiosi on? Mihin keskityt?

      Vastaus:
      huomio on omassa itsessä. Omissa ajatuksissa. Omissa ahdistuksen tunteissa.
      Huomaat korkeintaan vilauksina sen, mitä pääsi ulkopuolella todella tapahtuu koska kaikki energiasi menee siihen, että pelkäät mitä muut ajattelevat, miten muut reagoivat, miten he –mielessäsi- ehkä tuomitsevat sinut. Tulkitset. Tieto kulkee vain pääsi sisällä, se ei ulotu ulkomaailmasta sisään.

      Kun sitten menet sosiaalisesta tilanteesta ’turvapaikkaasi’, ehkä kotiin, niin mitä muistat ko tilanteesta?

      Vastaus:
      sen mitä pääsi sisällä kulki. Sen mitä tulkitsit, ehkä että sinua ehkä arvosteltiin, paheksuttiin jne. Mutta se tieto on pelkkää pään sisäistä tulkintaa. (voihan se tietenkin olla tottakin)
      Tästä syystä annoin tämän yhden tempun kun sitä pyydettiin. Se, että tietoisesti alkaa –ahdistuksesta huolimatta- tarkastella maailmaa itsensä ulkopuolella toimii siten, että et niin paljon keskity siihen mitä tunnet. Sen sijaan se vie huomion omasta itsestä pois. Kun huomio on muualla, ahdistus vähenee.

      Toiseksi, kun tarkkailee maailmaa pään ulkopuolella, voi oikeasti huomata asioita jotka eivät ehkä olekaan sellaisia kuin oli kuvitellut.
      Kyseessä ei ole tapittaminen. Jos luet tekstini uudestaan, huomaat, että kehotan tarkkailemaan eri piirteitä, juuri siksi, että huomio ohjautuisi pois itsestä. Ei pidä tapittaa.

      Lisäksi tässä oli tarkoitus, että sinä tarkkailet ulkomaailmaa. Ei siis ole kyse siitä, että joku muu tapittaa sinua.

      Lopuksi:
      Mistä tiedät, että saat paheksuntaa kun tarkkailet ulkopuolista maailmaa, eli vaikka sitä edessä olevaa ihmistä?
      Todellisuudessa se, että uskot saavasi paheksuntaa pysyy uskomuksenasi juuri siitä syystä, että käsittelet informaatiota pääsi sisällä.

      Mutta, kuten sanoin vastauksessani sinulle aiemmin, ja olen sanonut monessa artikkelissani:
      Sosiaalisesta ahdistuksesta pois pääseminen vaatii työtä. Kovaa työtä.

      Loppuun yksi CBT lauseeni: ‘jos mitään ei muuta, niin mikään ei muutu’…
      Jos teet asiat aina samalla tavalla kuin ennen, niin millaista lopputulosta voit odottaa? Eikö niin: samanlaista kuin ennenkin. Eli kun tarkkailet itseäsi kun ahdistaa, etkä käännä huomiotasi ulospäin, niin pysyt ahdistuneena.

      Jos taas haluat, että jokin muuttuu, niin jotakin on muutettava. Tämä oli vain yksi (mutta terapiassa paljon käytetty tehokas keino) muutosstrategia jonka kerroin, niitä on paljon muitakin. Kaikki kuitenkin vaativat työtä ja useat vaativat itse asiassa ammattilaisen antamaa terapiaa, joten niistä ei kannata tässä edes puhua.

      Vastasin nyt näin pitkästi kun olit niin tiukkana 🙂 vaikka vastailuni onkin vapaaehtoista. Ei näitä kokeneen psykoterapeutin neuvoja niin vain saa tällä tavalla maksutta. Mielipiteitä kyllä on tarjolla kaikissa keskustelufoorumeissa.

      Otahan rennosti,

      Ari

Leave A Response

* Denotes Required Field