Miten saada raudanluja itsetunto ja itseluottamus 5 minuutissa

160_F_56813168_oju1SrnaS5QV5i6ZXrCku5Se22q0TLD7Itseluottamus-Itsetunto

Haluatko raudanlujan itseluottamuksen? Minä esitän melkoisen väitteen: se, mitä päätät nyt, luettuasi tämän artikkelin, ratkaisee sen, miten hyvä sinun itseluottamuksesi on tästä eteenpäin. Sinä voit itse päättää onko sinulla raudanluja itseluottamus, niin, että olet 100 % itseesi luottava kaikissa tilanteissa, vai heilahteleeko itseluottamuksesi tilanteesta riippuen nollasta sataan.

Et ehkä saavuta tarvittavaa mielen muutosta aivan 5 minuutissa, joten otsikko on hiukan provosoiva, mutta idean voit sisäistää muutamassa minuutissa, ja sitten alkaa soveltaa sitä järjestelmällisesti tilanteissa missä ennen kyseenalaistit itseluottamuksesi…

Jos päätät todella harkita mitä esitän, ja sovellat sitä, niin sinun itseluottamuksesi tästä eteenpäin on juuri sellainen kuin haluat, eikä kyseessä ole mikään taikatemppu…vaan unohdettu tai vähän tunnettu totuus. Sellainen totuus mikä vain hyvin pieni osa ihmisistä on oivaltanut…katsotaanpa sitä hiukan lähempää. Tällainen itseluottamus kulkee sitten käsi kädessä paremman itsetunnon kanssa. (Itsetunto on eri asia kuin itseluottamus ja itsetunnosta kirjoitan erikseen)

Ehdollinen vai ehdoton itseluottamus?

Mihin itseluottamuksen määrä yleensä liitetään?  Eikö niin, että yleensä ajattelemme, että: ”Mitä enemmän uskon pystyväni tekemään XYZ, sitä parempi minun itseluottamukseni on…”

Esitän nyt kaksi erilaista mallia mihin voit perustaa itseluottamuksesi, mallit A ja B

Malli A -ehdollinen itseluottamus:

A: Perustan itseluottamukseni siihen, miten paljon uskon pystyväni saavuttamaan itselleni asettamiani tavoitteita…(ja kun en saavuta standardejani, se on vaikea hyväksyä)

Useimmat ihmiset samaistuvat tähän ajattelumalliin. Itseluottamus on siten ehdollista. Kaikki on hyvin – niin kauan kun saavutat tavoitteet, mutta sitten kun et enää saavutakaan niitä, niin et ole tyytyväinen…ja miksi? Siksi, että sinun itseluottamuksesi perustui uskoosi ja omaan vaatimukseesi kyetä saavuttamaan jokin asia. Kuitenkin tulevaisuus ja asioiden lopputulos on usein – parhaista yrityksistämme huolimatta – arvaamaton ja meidän kontrollimme ulkopuolella. Tähän asenteeseen liittyy aina jännittyneisyyttä ja ahdistusta – ja pelkoa: entä jos en pystykään? Tämän mallin seuraaminen on ’pakkotoimintaa’. Minun on pakko…pahimmillaan se aiheuttaa ahdistusoireita, masennusta (jos epäonnistuu) ja jopa huonoa itsetuntoa. Itseluottamus huojuu ja vaihtelee.

Malli B -ehdoton itseluottamus:

B: Perustan itseluottamukseni siihen, että teen parhaani saavuttaakseni sen, mitä tavoittelen…(ja aikuisena ihmisenä pärjään lopputuloksen kanssa, oli se mikä vain)

Nyt asetelma on toinen: et vaadi itseltäsi sitä, että saavutat tavoitteen. Teet vain parhaasi. Onko tämä tarpeeksi? No, jos todella ajattelemme tätä, mietimme asennetta, emmekä sivuuta sitä vain sanoina: voitko tehdä oikeasti enemmän kuin parhaasi..? Et tietenkään. Jälleen lopputulos on usein valtamme ulkopuolella, mutta valtava ero on tässä: et voi olla 100 % varma lopputuloksesta sovellatpa mallia A tai B kun päätät mihin itseluottamuksesi perustuu. Mutta voit aina tehdä parhaasi. Ja kun teet parhaasi, niin itseluottamuksesi on joka tilanteessa 100 %.  Se ei ole ehdollista. Olet rennompi, olet tyytyväisempi lopputuloksesta riippumatta.

Toisin sanoen ydin on, että voit päättää olla joko 100 % itseesi luottava tilanteessa kuin tilanteessa, tai sitten päättää olla itse asettamiesi standardien orja jolloin itseluottamus heiluu ja huojuu.

Toinen merkittävä ero mallien A ja B välillä on tämä:

Kun itseluottamus perustuu ehdolliseen asioiden saavuttamiseen – tai tarkemmin, uskoosi, siihen, että saavutat ne, ja vaatimukseesi itsellesi, että ne on saavutettava…niin mitä silloin tapahtuukaan jos et saavuta sitä mitä piti? …minä tiedän kokemuksesta, ja sinäkin tiedät: olet pettynyt itseesi, olet tyytymätön, ja jos ”epäonnistuminen” toistuu, niin itseluottamuksesi romuttuu…ja tämä alkaa näkyä myös syvemmällä, jolloin voimme puhua itsetunnostakin…

Mutta:

Kun itseluottamus perustuukin siihen, että teet parhaasi…ja kun lopputulos ei ole 100 % se mitä tavoiteltiin…et ole silti pettynyt, koska teit 100 % parhaasi. Samalla huomaat, että itsetuntosikin voi olla hyvä.

Joku ehkä kysyy: mutta eikö aina voi tehdä enemmän? Tai paremmin? Ajattehan uudestaan: jos kerran teet parhaasi, et voi silloin tehdä enempää, etkä paremmin. Tietenkin lopputulos voi olla aina suotuisampi tai parempi…ja usein käykin niin, että jos vaikka saat uuden tilaisuuden yrittää, niin teet taas parhaasi, ja lopputulos on parempi!

Niinpä se, että teet parhaasi on eri asia, kuin että saavutat parhaan lopputuloksen!

Ehdoton itseluottamus toimii

Toimiiko tämä käytännössä? Kyllä toimii, ja hyvin toimiikin! Ehdoton itseluottamus toimii ehdottomasti.

Jos pidät puheen yleisölle ja seuraat mallia A, niin olet hermostunut koska olet asettanut itsellesi kova standardit jotka on pakko saavuttaa. Muuten olet pettynyt itseesi…lisäksi yleisön on pakko pitää puheestasi, ja sinusta…mutta et todellisuudessa hallitse lopputulosta. Jos siis onnistut niin kaikki on OK, mutta jos suoritat alle standardisi – tai yleisö ei näytä rakastavan sinua, niin itseluottamuksesi, joka oli ehdollista ei voi mitenkään olla 100 %.

Sen sijaan, jos pidät puheen asenteella; teen parhaani ja kun teen parhaani, enempää en voi tehdä. Ja vaikka puhe menee hiukan penkin alle, koska unohdit joitakin kohtia, pudotit muistiinpanosi, housusi ratkesivat nostaessani paperia, silmälasisi linssi tippui, ja et enää nähnyt selkeästi…niin silti teit parhaasi – niissä olosuhteissa. Itseluottamus saattoi saada pienen kolauksen, mutta ei pysyvää kolhua.

Lisäksi, miten luulet: kun menet yleisön eteen, niin kumpi asenne aiheuttaa enemmän jännitystä? Eikö niin, että olet rennompi kun asennoidut siten, että tavoite on – ei huippusuoritus vaan – tehdä parhaansa…voit olla rennompi, ja todennäköisesti silloin myös suoritat paremmin. Näissä tilanteissa auttaa myös jos oppii nauramaan itselleen. Opit ehkä, etä on ihan OK mokatakin, ei sinun arvosi siitä riipu.

PS: tuo puhejupakka sattui itselleni kerran…eikä yleisö ainakaan pitänyt minusta yhtään vähempää tuon pienen kähinän takia… 🙂

Ks myos:

http://paniikkihairio.fi/huono-itsetunto/

2 Comments

  • pulla

    Reply Reply May 17, 2015

    Siis: Oikea hyvä Itsetunto perustuu siihen, että teen parhaani, eikä siihen miten hyvin suoritan! Heh tuo on kyllä nerokkaan yksinkertaisesi totuus…kun vaan muistaisi. Teenpä parhaani muistaakseni,
    Kiitos taas Ari!

    • Ari

      Reply Reply May 17, 2015

      Kiitos vaan itsellesi. Totta: ideahan artikkelissa on, etta itseluottamus yleensa perustuu siihen mita uskot voivasi tehda, ja se on siis vaihtelevaa ja haavoittuvainen. Tasta seuraa, etta syvemmalla oleva itsetuntokin, eli ihmisen itselleen antama arvo, voi olla heikko silloinkin kun itseluottamus on luja…mutta kun itseluottamus perustuu siihen, etta teet niin hyvin kuin voit, ja tyydyt lopputulokseen, niin itsetuntokin voi olla ehdoton ja horjumaton. Tama on kylla sellainen asia, mita ei niin vain saavuteta tassa hullussa suoritusyhteiskunnassa…mutta on saavutettavissa.

      Tsemppia vain!
      Ari

Leave A Response

* Denotes Required Field