Miten Lopettaa Turha Murehtiminen – osa 1: Negatiiviset tunteet ovat positiivisia

Murehditko ylenmääräisesti? Koetko jatkuvaa ahdistuneisuutta? Vaikka murehtiminen on yleensä turhaa ja hyödytöntä useat meistä sortuvat siihen kerran toisensa jälkeen…ja siten me ahdistumme murehtimisen seurauksena. Murehtiminen itsesään on hyödytöntä ja kirjoitan siitä nyt muutaman jutun. Murehtimisen kierteestä voi päästä eroon. Mutta ainakin toisinaan pitää paikkansa, että negatiiviset tunteet itsessään – ei siis murehtiminen- ovatkin positiivisia, tai hyödyllisiä. Miten niin, voit kysyä, kukapa oikeasti haluaisi tuntea ahdistusta, masennusta, jännittyneisyyttä, hermostuneisuutta..?

Ja olet aivan oikeassa. Ei kukaan halua kokea tuollaisia tunteita. Mutta silti väitän, että negatiiviset tunteet ovat joskus hyödyllisiä. Varsinkin kun kyseessä on joku joka on kova murehtimaan erilaisia asioita. Jos murehdit kovasti, niin tarkkaillessasi murehtimisesi aiheita saatat huomata, että murehtimisen aiheet voidaan jakaa kahteen ryhmään:

  1. Ongelmiin jotka ovat ajankohtaisia (todellisia, ratkaistavissa olevia)
  2. Ongelmiin jotka mahdollisesti tapahtuvat (potentiaaliset)

Jos sinun tapasi on murehtia asioista jotka saattavat mennä pieleen, asioista jotka ovat tuntemattomassa tulevaisuudessa, mutta eivät oikeasti välittömästi ratkaistavissa (esim, että saatko töitä, menetätkö työpaikan, menetätkö terveyden, miten käy ihmissuhteitten, tippuuko lentokone tai iskeekö tsunami lomaillessasi…) niin olet varmaankin yliherkkä epävarmuudelle. Haluat varmuutta, mutta koska sitä ei ole, sinä teet mitä voit: murehdit. Tämä ei auta, vaan aiheuttaa ahdistusta..ja lisää murehtimista. Tuollaiselle ongelmalle on oma terapeuttinen ratkaisunsa, mutta lyhyesti sanottuna rakaisu on: oppia sietämään epävarmuutta. Tässä artikkelissa en käsittele aihetta enempää, koeta kestää siitä johtuva epävarmuus… J

Tässä artikkelissa sen sijaan muutama sana tuosta kohdan 1. murehtimistavasta. Murehdit siis asioita jotka oikeasti olisivat ratkaistavissa?

Ratkaisu: ratkaise ongemat ja lopeta murehtiminen! Helppoa…vai onko?

Ikävä kyllä, vaikka jokainen tajuaa järjellään, että jos kerran ongelma on ratkaistavissa, niin siitä murehtimisen sijaan se kannattaa ratkaista niin pian kuin voi, sen sijaan, että siitä murehtii, niin silti ei ole useinkaan helppoa toimia tuon ymmärryksen mukaan.

Esimerkkitilanne:

Sinun pitäisi soittaa puhelu jollekulle, vaikkapa kysyäksesi työpaikasta. Jos olet murehtija, niin jännittämisen takia saatat viivytellä, ja kun viivyttelet, niin mitä luultavasti teet mielessäsi? Veikkaan: murehdit asioita jotka voivat mennä pieleen, eli siis ratkaistavissa oleva ongelma muuttuu tyypin 2. murheeksi, asiaksi joka voi mahdollisesti mennä pieleen. Joten jätät soittamatta, tai soitat vasta murehdittuasi pitkään ja hartaasti. Kokemusta on…

Tuo esimerkki on suhteellisen helppo, mutta usein ongelmaksi tulee -murehtimisen takia-  se, että emme itse asiassa ole varmoja siitä, mitä pelkäämme; mikä onkaan se murehtimisen varsinainen aihe. Murehdimme sitä ja tätä, mutta emme ehkä huomaa, mikä sen laukaisi…Ja silloin emme ehkä edes huomaa, että murehdimme…tuntuu vain ahdistavalta…

Tässä vihdoin pääsemme artikkelin ytimeen: Yksi tapa huomata, että murehdimme on se, että huomaamme muutoksen mielialassamme. Tarkkaile itseäsi. Kun huomaat, että  mieliala tippuu, tai alkaa ahdista, jännittää…niin pydähdy ja kysy itseltäsi:

Mikä on se varsinainen syy, että tuntuu tältä?

Jos syy on jokin murhe, niin nyt voit panna merkille, mikä murhe, ja siten on ainakin mahdollista tehdä jotakin  – sen sijaan, että paralysoidut ja vain murehdit.

Toisin sanoen, negatiiviset tunteet ovat palvelijasi, joka kertoo, että asiat pitäisi nyt muuttaa jotenkin.

Jotain pitäisi tehdä!

En siis sano, että sinun pitäisi heti hyökätä ahdistuksen kimppuun ja koettaa lopettaa se, vaan, että ahdistuksesi kertoo sinulle kaksi asiaa:

  1. murehdit, ja
  2. mitä murehdit

Mitä tämä strategia sitten hyödyttää?

Ainakin itse olen huomannut, että kun ymmärrän syyn sille miksi tuntuu pahalta, niin on helpompi hyväksyä se paha tunne. Mikään ei ole itsetunnolle tuhoisampaa kuin se, että kun tuntuu pahalta, niin alkaa mielessään mollata ja jopa vihata itseään siksi, kun tuntuu pahalta.

Lisäksi, kuten todettu, kun ahdituksen vallassa voi olla hankala tunnistaa se, mikä oiken ahdistaa, niin kun opit tunnistamaan syyn: murehtiminen, niin voit oikeasti alkaa tehdä jotakin sille ongelmalle. Tämä pitää tehdä askel kerrallaan. Puhun myöhemmin ongelmaratkaisusta, mutta pidän tämän artikkelin yksinkertaisena ja keskitymme nyt vain tähän yhteen asiaan: negatiivinen tunne auttaa sinua tunnistamaan se, että murehdit, ja sen että mitä murehdit. Tämä taas auttaa ongelman ratkaisuun, eli tekemään jotakin käytännössä.

Ongelman ratkaisu ei ole murehtiminen, vaan jokin pieni muutos. Pienikin muutos oikeaan suuntaan motivoi.

Kirjoittelen myöhemmin lisää ongelmanratkaisusta, epävarmuuden sietämisestä, päätöksen tekemisestä jne.

Ari

www.paniikkihairio.fi

 

13 Comments

  • Avuton

    Reply Reply October 21, 2014

    Hei! Kirjoittelin aiemmin kuoleman pelostani toiseen postaukseesi, mutta en löytänyt enää kommenttiani, joten kirjoitan nyt tähän.

    Eli tarkemmin tilannettani.. Kuolemanpelko häiritsee paljon arkielämääni. Se alkoi voimakkaasti viime tammikuussa sukulaiseni kuoltua yhtäkkiä. Olen kyllä kärsinyt kyseisestä pelosta koko elämäni, mutta se ei ole aiemmin häirinnyt näin voimakkaasti, eikä estänyt minua elämästä.

    Lisäksi koko vuoden ajan minulla on ollut hirveästi erilaisia tutkimuksia liittyen terveydentilaani ja olen aina saanut pelätä pahinta. On ollut verikokeita, kasvain epäilyjä ym. Lastani on myös tutkittu vakavien oireiden takia sekä läheisilläni on todettu mm. kasvain ka muita sairauksia.

    Yhdessä vaiheessa kärsin suunnattomasta pahoinvoinnista, enkä pystynyt syömään kunnolla. Se meni kuitenkin ohi, mutta on kuukauden tauon jälkeen palannut taas. Murehdin hirveästi tulevaisuutta ja ahdistun pienistäkin asioista. En ole tällä hetkellä työelämässä ja sekin ahdistaa. Lääkityksen aloitin viikko sitten, mutta fyysiset oireet ovat kamalat. Ja olivat kyllä ennen lääkettäkin. Mm. rintakehään sattuu, oksettaa, ei pysty syömään, päähän koskee ym.

    Tilanteeni tuntuu epätoivoiselta. Pelkään etten selviä tästä, niin kamalalta se tuntuu. Ahdistun myös lääkkeiden ottamisesta, sillä en pidä ajatuksesta että joudun käyttämään mielialalääkkeitä. Haluaisin elää normaalia elämää ja nauttia elämästä täysillä. Onkohan se enää mahdollista.

    Kiitos vastauksestasi! Ja ihana että pidät tällaista blogia, olen saanut paljon hyvää mieltä kirjoituksistasi

    • Ari

      Reply Reply October 22, 2014

      Hei ‘Avuton’.

      Edellinen kommenttisi -ja vastaukseni on ketjussa: ‘Miksi ajattelet kielteisesti osa 3’.

      Vastaan siellä lyhyesti toteamalla, että kuoleman pelko on yleinen ja siitä pääsee samalla tavalla kuin muistakin elämää kaventavista peloista: kohtaamalla ne ja lopettamalla niiden välttely sekä lopettamalla ‘taistelu’ niitä ajatuksia vastaan.

      Vaikea, mutta välttämätön askel on lopettaa ylenmääräiset tutkimukset ja siihen ‘sairauteen’ keskittyminen:

      Mitä ajattelet: kun käyt uudestaan ja uudestaan tutkimuksissa, mitä tapahtuu sairauden ja kuoleman pelolle? uskotko 100% kun lääkäri toteaa, että olet OK, vai haluatko aina vain tarkistaa vielä yhden asian?

      Kun siis tutkit itseäsi ja käyt ehkä lääkärillä toistuvasti, niin mihin oikein keskityt?

      Vastaus:………

      Mieti tuota.

      Ja lue edellinen vastaukseni (siinä toisessa ketjussa) uudelleen.

      Usko pois:
      kuoleman pelosta pääsee eroon. Mutta toki se vaatii ponnisteluja.

      Seuraathan myös kejua missä kirjoitan murehtimisesta, eli uusin ketju. Pistän sinne juttua myös tuollaisesta murehtimisesta missä murheen aihe on hamassa tulevaisuudessa…

      Onnea matkaan, ja kommentoithan vapaasti!

      Ari

    • Marika

      Reply Reply October 31, 2014

      Hei,

      minä myös kärsin valtavasta syöpäpelosta ja olen viimeisen vuoden aikana ravannut lääkärissä enemmän kuin koko elinaikanani yhteensä. Nyt tilanne on päässyt niin pahaksi, että se on vienyt kaiken ilon elämästä ja ahdistus on valtava! Pelkään koko ajan jotain syöpää ja olen alkanut jo pelkäämään pelkäämistä eli kun saan yhdestä asiasta varmuuden pelkään mikä oire tulee seuraavaksi ja aina tulee jotain..
      Olen aivan umpikujassa enkä tiedä mitä tehdä ja mistä tätä tuskaa sydämessäni voisi alkaa purkamaan? Tuntuu, että pilaan elämäni tällä pelkäämisellä vaikka kaikki on niin hyvin kun vain olla voi! Toivottavasti voisit auttaa myös minunlaistani. Lääkehoitoa en haluaisi.

      • Ari

        Reply Reply November 1, 2014

        Hei Marika,

        Olet oikeassa sanosessasi, että kun saat yhdestä asiasta varmuuden, niin alat pelätä seuraavaa mahdollista sairautta/oiretta, ja oireita tulee aina. Huomaatko mitä tässä tapahtuu? Eli, pääsetkö pelostasi tarkkailemalla oireitasi? Olet ahdistuskiereteessä jota pitää yllä kirjoituksesi perusteella ainakin kaksi käyttäytymistäsi:

        1. tarkkailet niitä oireita. Kun teet tätä, niin ylläpidät ahdistusta kahdella tavalla: A: huomiosi on koko ajan siinä mikä voi olla jokin oire joka lisää pelkoa B: huomaat entistä helpommin kaiken mikä voi osittautua joksikin oireeksi, eli olet tullut superherkäksi kaikelle mikä voi olla oire.

        2. ‘ravaat lääkärissä’, haluat vakuuttelua, jolloin saat hetkellisen helpotuksen, mutta samalla vahvistat mielellesi, että jotakin on pakko olla vialla ja vain lääkärillä laukkaaminen voi pelastaa…mutta toisaalta aina ajattelet, että ehkä lääkäri ei vain huomannut jotain (haet varmuutta ja turvaa, mutta oikeasti haet vahvistusta pelollesi)

        En tiedä sinun kohdallasi, mutta näiden lisäksi moni joka kärsii tullaisesta pelosta ja ahdistuksesta ylläpitää pelkoaan vielä kolmannella tavalla: välttelemällä pelkoo liittyviä ajatuksia, puheenaiheita ja esim. TV ohjelmia jne. Välttely ylläpitää eikä poista pelkoja.

        Ongelman voittamiseksi moni on oppinut tekemään selkeän muutoksen noihin kolmeen pelkoa ylläpitävään käyttäytymiseen. Se pitää tehdä asteittain niinkuin aina kun muutetaan asennetta johonkin mikä aiheuttaa pelkoa. Jos pelko on sitkeä ja pitkään jatkunut (niinkuin taitaa olla), niin saatat tarvita apua noiden askelten laatimisessa ja ottamisessa. Kokenut kognitiivinen psykoterapeutti tekee juuri tätä, mutta voit toki ainakin alkuun koettaa itseksesi tunnistaa nuo ongelmaa ylläpitävät omat käyttäytymisesi, ja miettiä mitä – pientä, sellaista mihin rohkeutesi juuri ja juuri riittä pelosta huolimatta- voisit tehdä eri lailla. Ja sitten tehdä niitä asioita.

        Tämä on tietenkin vain yhteenveto, jos aloitat kognitiivisen psykoterapian niin terapeuttisi laatii kanssasi tarkan suunnitelman – ensin arvioituaan tilanteesi tarkemmin. Jos paikkakunnallasi on alan terapeutteja, niin sinuna en epäröisi hakea apua. Se tietenkin voi maksaa jonkin verran. Itse en voi juuri nyt ottaa uusia potilaita, mutta paikkoja vapautuu n. kolmen viikon päästä, joten sekin on mahdollisuus. (Terpia istunnot suoritetaan Skyen välityksellä)

        Toivottavasti se, että ainakin tiedät, että ongelmasi on hoidettavissa hiukan rauhoittaa mieltäsi ja antaa toivoa.

        Ari

  • Alisa

    Reply Reply October 24, 2014

    Hei!
    Olen huippu hyvä murehtija. Mietin asioita taaksepäin ja eteenpäin, aina löytyy joku asia, jota voin ryhtyä murehtimaan tai sitten murehdin monia asioita yhdessä. Itken menneitä ja pelkään tulevia. Luen parhaillaan kirjaa Mielekkäästi irti ahdistuksesta ja se on antanut/antaa paljon helpotusta minulle. Olen myös toteuttanut kirjassa annettuja harjoituksia ja huomannut itsessäni yllättäviä positiivisia muutoksia. Olen oppinut pikkuhiljaa kohtaamaan tunteeni niin hyvät kuin huonotkin. Se on aika uskomatonta, mitä tapahtuu, kun uskaltaa kohdata tunteensa.

    Kiitos Ari että olet ottanut tämän tärkeän asian esille!

    • Ari

      Reply Reply October 24, 2014

      Hei Alisa,

      olen lukenut saman kirja, se perustuu mindfulness lahestymistapaan ja tekniikoihin, eli siis suomeksi se kaannetaan ‘tietoinen lasnaolo’. Oikein hyva kirja ja oikein hyvia harjoituksia joiden avulla saadaan mieli tietoisesti tahan hetkeen ja pois siita jatkuvasta murehtimisesta. Kaytan mindfulnesia pajon osana kognitiivista terapiaa.

      Sinulla on siis tapana aikamatkailla menneessa ja tulevassa paasi sisalla. Se on sellaista marhetivaa (lisaa tuohon aan pisteet, siis ‘marehtia’ on sita mita lehma tekee, mutta kun puuttuu ne skandinappaimet) murehtimista…itsekin karsin siita jonkin verran.

      Olen talla hetkella taas jumissa potilastyoni kanssa, mutta aion kirjoittaa viikonloppuna (jos virtaa riittaa) osan 2 aiheesta ‘miten lopettaa turha murehtiminen’. Se keskittyy viela aika paljon siihen miten naemme ‘ongelman’ josta sitten murehdimme. Jatkossa sitten hiukan lisaa juttua suhteestamme epavarmuuteen.

      Ari

  • Villiina

    Reply Reply November 5, 2014

    Hei!

    Minullakin on valtava syövän pelko jatkuvasti. Olen käynyt jo monella eri lääkärillä, mutta aina löytyy uusi oire tai uusi syöpä.

    Tällä hetkellä murehdin kaulassani turvonnutta imusolmuketta ja mahdollista imusolmukesyöpää. Olen näyttänyt kaulaani yhdelle lääkärille, joka totesi sen olevan normaali. Mieleni rauhottui hetkeksi, mutta nyt minusta on alkanut tuntumaan että lääkäri ei tunnustellut pattia tarpeeksi hyvin ja hänellä oli kiire, joten en voi olla varma onko kaikki varmasti ok?

    Nyt on siis alkanut huolettaa ja ahdistamaan josko minulla sittenkin olisi syöpä?

    Miten tällaisesta oravanpyörästä pääsee eroon?

    • Ari

      Reply Reply November 18, 2014

      Hei Villiina,

      pahoittelut, etta vastaus on viipynyt. Blogini on jotenkin joutunut spammaajien kohteeksi ja viestisi ikava kylla hukkui sinne sekaan…

      Tuollainen pelon kierre mista kerrot on hyvin tuskallinen ja siita on vaikea irrottautua ilman apua. Omilla keinoillasi jatkaen saatat jopa pahentaa oireilua, ja oireita varmasti riitta…Nayttaa, etta pelkoasi yllapitaa juuri se, milla koetat sita lieventaa: toistuva itsesi/oireitten tarkkailu ja se, etta kayt monella laakarilla.

      Tuo reagointisi on ymmarrettavaa, mutta ikava kylla se silti pitaa pelkoasi ja sita oravanpyoraa kaynnissa. Olet varmaan jo oppinutkin, etta ongelmasi on ennenmuuta pelko (ja siita seuraava ahdistus) ja reagointisi siihen, eika niinkaan se, etta sinulla olisi esim. syopa.

      Miten siis paasta siita kierteesta eroon?

      Kognitiivisen terapian yksi peruselementteja on ns. asteittainen altistaminen ja habituaatio. Se tarkoittaa, etta ikaankuin testaat ja koet pelkosi kohteen uudella tavalla, ja asteittain pelkosi – ja ahdistuksesi vahenee. Tahan sisaltyy niin yksinkertaisia tekniikoita, kuin se, etta vahennetaan tarkkailua, tunnustelua, vakuuttelun pyytelemista, peilin tarkkailua, laakariin yhteyden ottamista…kaikki tehdaan pikkuhiljaa jolloin aluksi nostetaan hiukan ahditusta, mutta opetetaan samalla alitajunta siihen, etta pelkoon ei ole syyta. Lisaksi kaytetaan kognitiivisia menetelmia joilla muutetaan mielesi yllapitamia haitallisia ajatuksia (pelkoja) hyodyllisiksi, ja lopulta hiukan tekniikoita milla rauhoitetaan mielta ilman varsinaista kognitiivista sisaltoa.

      Kognitiivinen terapia toimii hyvin, mutta mikaan taikatemppu tai pikaparannus se ei ole. Se vaatii hiukan tyota ja jonkin verran uskallustakin, mutta kaikki tapahtuu kokeneen terapeutin johdolla, ja tuloksia aletaan (terveysahdistukseen) saada usein jo muutamassa viikossa. Kognitiivinen terapia on hyvin suoraviivainen ja helppo omaksua, mutta kuten todettu, hiukan tyota se vaatii…

      Ota yhteytta ‘varaa terapiaa’ linkin kautta, jos haluat kokeilla, voin ottaa yhden uuden asiakkaan viela ennen Joulua…

      Terveisin,

      Ari

  • sipuli

    Reply Reply December 1, 2014

    Hei! Samaistun moniin kirjoituksiin mm. missä puhuuttiin pelosta sairauksiin esim, Villiinan teksti ja aijempiakin… itselläni on ollut ja on hyvin samanlaisia pelkoja ja ahdistuksi.. haluaisin kirjottaa mutten tiedä enää miten alottasin miten saisin kaikki kirjoitettua tähän.. siitäkin huoli.. muistanko kaiken kirjoittaa.. vaivaani ollut vuosia.. mutta nyt kyllä ollaan tosi huipussa.. tuntuu ettei muista asioita kun ennen ja jos on jonku kans puhunu vaikka lääkärin ja meet kotiin nii et osaa sanoo mitä puhuttiin.. jotain pieniä asioita saattaa joskus muistaa.. mutta pelot ja ahistavat ajatukset vaan pyörii ja tuntuu ett räjähdän tms.. pelkoa tosi moneen asiaan.. et läheiset ja puoliso hylkää/jättää mut(huono itsetunto), sairauksiin, bakteereihin, lääkkeisiin (olen syönytkin ja välillä tässä oli taukookin kun siihen niin kauheita pelkoja että ne lääkkeet mitä olen syöny vuosii että ne on tehny mulle jotain pysyviä haittoja ja muuttanu mua.. mutta nyt sitte n.1kk takaperin alotin uuden kokeilun yhestä lääkkeestä kun tuntu etten enää menetä mitään kun niin tuskanen olo tms.) ja paljon muutakin siis moniin asioihin.. olen niin hukassa!!! Epävarmuutta kaikesta.. voimakkaita uhkakuvia mm.parisuhteeseenkin liittyen! Täydellisyyden tavottelee (liiallista)kauheeta ittensä vertailua muihin ja läheisii muihin tms., erilaisii analyyseja vähä kaikesta.. ÄÄh en haluu olla näitten ajatusten orja:( itkettää usein.. ja fyysisiäoireita mm. sydämen tykytys ja kuristava tunne kurkussa ja paljon muita.. joka päivä aamusta iltaan ja aamuyölläkin havahtuu kun ajatuksen sinkoilee ja ahistaa minut “nurkkaan” ja tulee ahistava-ajatus että sun on tehtävä nii ja “mä sanon etten haluu” niin tulee tunne että haluuthan..ÄÄh.. tuntuu että tekis mieli juosta ja lujaa..(tästäkin tuli että nyt kaikki jotka lukee tätä pitää mua hulluna ja tästä että jotku sanatkin saa mussa ahdistava tunnereaktion mm.hullu) Tuntuu etten saa lepoo hetkeekään.. ja usein en aina löydä oikeita sanoja mutta kun olen lukenut näitä sivujakin ja muiden kommentejakin niin tulee että kuulostaa jotku jutut tutulta ja näin se menee.. muttei tuntuu ettei mitään jää päähän.. 🙁 tai jos niin hyvin vähän.. Käyn myös sairaalalla juttelee.. sieltä sanottu etten muka olis niiden mielestä valmis spykoterapiaan… ja haluaisin säännöllistä ja luotettavaa terapiaa.. En tiiä onko tää kovin selkee, mutta haluan päästä pois tästä oravanpyörästä!! Oon nii väsyny, elää tässä, ei tää oo oikeeta elämää.. :/

    • Ari

      Reply Reply December 2, 2014

      Hei vain sipuli,

      näyttää, että elämäsi kuluu joko surren ja märehtien menneitä, tai murehtien tulevia…jolloin et ehdi elää. Pelkäät monia asioita ja koska et tiedä mikä oikeastaan on vialla, etkä saa kunnon apua, niin pelko lisääntyy …ja siten ahdistus…ja niin on moni noidankehä valmis.

      Millä perusteella sanoivat sinulle, että et ole valmis psykoterapiaan?

      Kaksi asiaa pitää tapahtua, että pääset ongelmastasi eroon:

      1. lopettaa turha pelko

      2. lopettaa mielen ‘aikamatkailu’, ja alkaa elää tätä hetkeä

      Vastasin sinulle myös yksityiseen viestiisi. Jos siis haluat kokeilla terapiaa, niin valmistaudu arviointiin miettien, mikä on pahin pelkosi, miten se vaikuttaa elämääsi, mitä se estää sinua tekemästä, ja mitä taas haluaisit tehdä…?

      Älä koetakaan vastata kaikkeen heti, äläkä koeta saada minua ymmärtämään aivan kaikkea heti. (luulen, että et itsekään oikein ymmärrä, että mikä vaivaa). Mieti vain yhtä asiaa mihin haluat muutoksen. Pidämme asiat järjestyksessä ja hoidamme asian kerrallaan…Kyllä se hoituu.

      Ari

  • sipuli

    Reply Reply December 2, 2014

    Juuri näin kun kirjoitit samaistun tekstiisi ja siihen etten oikee ymmärrä itsekkään mistä kaikki johtuu ja pohdin sitä paljon ja joitakin asioita tiedän tai luulen tietäväni ja mutta Myös mieli tekee kuvitelmia ja uhkakuvia mistä kaikki vois johtua pelko kasvaa ja kuristava tunne yms.. ja erityisesti ulkoisia syitä ja liiotteluu ja tms.. ja viime yö oli kauhea ja tuntu etten selvii hengissä.. fyysisyys huipussaa… ja en saanut unta vaan pyörin ja huhuh.. hyvä et koko yönä muutaman tunnin… tuli mieleen että mitä oiretta myös ois pitänyt kirjottaa, en vain jaksanu nousta kirjottaa.. ja nyt en muista jälleen mitään niistä.. paitsi mustasukkaisuuden… :/ niitä oli ainakin neljä mitä tuli mieleen… ja niin siellä sanoivat psykoterapiasta etten ole valmis vielä kun muka niin sekaisin kaikki asiat mut kai ne on sekasin kun masennus ja ahdistuneisuus päällä.. tms.. jotenki muutenki se psyk.hoitaja sanonut joitakin asioita tosi tökerösti.. tuntuu usein etten tiedä haluanko mennä sinne enää ja usein ei kohtaa kemiat..en tiedä.. :s Kerron lisää kun vastaan piakkoin yksityisviestiinkin! (YRITÄN HUOMENNA!) Olisin kyllä kiinnostunut ja haluan todella päästä tästä kärsimyksestä! Pelkoja on niin paljon.. Vierauden tunne läheisiinkin tms. tekee pelon ettenkö muka enään välitä/rakasta heitä.. mitä se tarkottaa ja muka jotku jutut on merkkejä jostakin.. ääh! Paljo muuta.. Koitan lähtee nyt nukkuu jos onnistas paremmi tänä yönä.. vaikka kaikki yöt osaltaan on aamuyöstä valveunta.. Kiitos viestistä, ja kun sanoit että selviän!

  • sipuli

    Reply Reply December 3, 2014

    Sekin että miten lopettaa sen pelon ja ‘aikamatkailun’ ja tms… on niin hukassa… pienistäkin asioista tai miten joku jonku sanoo saa käännettyy negatiivisen ja joku sanakin tuntuu niin pahalta ja siitä saa paljon ahistavia ajatuksia tms.. Se on paha ‘tunteeton’ olo ja kaikki tuntuu mitättömältä ja vaan kurkkuu kuristaa tms..

  • Väsymys

    Reply Reply September 15, 2016

    Hei, olen 15 vuotta ja mulla on sellainen “ongelma” että yliajattelen asioita jotka on 6 vuoden takaa nitkä ei edes ole pahoja asioita ja minua pelottaa että yliajattelen esim. Koulussa luokassa tai missä tahansa ja on jo tapahtunut ja kun minulle tulee sellainen tunne se tuntuu siltä että pitäisi kertoa jostain asiasta jollekkin henkilölle vaikka se asia ei ole mikään paha asia ja sen seurauksena alkaa nopea sydämmen tykytys ja pelko koska en halua kertoa niitä asioita kellekkään, nämä tunteet alkoivat kesälomalla kun kävin parturissa ja tuli olo että pitäisi kertoa niistä asioista jotka on 6 vuoden takaa, samoja ajatuksia on tullut joskus ennenkin mutta vain kun yritän nukkua ja nyt ne ovat pahimmillaan koska pilaa minun päivät. Tämä on kestänyt 3 viikkoa. Eli toisin sanottuna pelkään että se yliajattelu ja sen “oireet” tapahtuvat vaikka koulussa tunnilla. Tarvitsen apua miten voisin unohtaa ne asiat ja alkaa elää tavallisesti. Iltaisin en saa nukuttua kun pelkään että seuraavana päivänä koulussa yliajattelen ja tulee tunne että pitää päästä pois luokasta ym. Olen valvonut yhden kokonaisen yön koska ne ajatukset tulee mieleen ja viime ilta oli pahin, meinasin alkaa itkeä jopa. En halua terapiaan haluan vain “vinkkejä” miten saada pois mielestä. Olen ollut pois koulusta koska olin kipeä mutta en edes uskalla mennä kouluun nyt.

Leave A Response

* Denotes Required Field