Kuinka lopettaa murehtiminen ja huolestuneisuus – älä kontrolloi, hyväksy epävarmuus

Mikä aiheuttaa meille huolta ja murhetta? Tietenkin kaikenlaiset asiat jotka ovat ongelmia, tai uhkia. Jos olet työtön, niin se on ongelma, jos olet työkyvytön, niin se on ongelma. Olet huolestunut. Jos pelkäät koiria ja menet ulos, niin koet uhkaa, koska siellä on koiria, ja olet huolestunut aina mennesäsi ulos. Jos pelkäät esiintymistä, niin tunnet olosi ahdistuneeksi jos joudut huomion keskipisteeksi…tietenkin olet huolestunut ja murehdit etukäteen sitä miten esiintymisesi tulee menemään – eikä se siihen pääty: murehdit esityksen aikana ja esityksen jälkeen kotona vatvot asiaa – eli siis murehdit…

Mikä tahansa asia mikä koetaan uhkaksi aiheuttaa murehtimista ja huolestuniesuutta. Me kaikki murehdimme aika ajoin ja ahdistumme joistakin asioista.

Moneasti murehtimista aiheuttaa kuitenkin –ei välttämättä välitön konkreettinen uhka, vaan sellaiset asiat jotka voivat osoittautua uhkaksi. Jotkut murehtivat enemmän kuin muut seillaisista asioista joita on hankala aluksi liittää mihinkään varsinaiseen yksittäiseen uhkakategoriaan ja pelkoon (kuten esiintymisen pelko, nolatuksi tulemisen pelko, bakteerien pelko, sosiaalisten tilanteiden pelko…). He vain murehtivat erilaisia asioita ja ovat ahdistuneita suuren osan ajasta. Jos he lakkaavat murehtimasta yhtä asiaa, niin heti alkaa toinen murhe kalvaa mieltä; huolestuneisuus on kroonistunut.

Yksi yhteinen nimittäjä tuollaisilla murheilla usein kuitenkin on:

Epävarmuus tulevaisuudesta.

Tai paremminkin: Vaikeus sietää epävarmuutta. Vaikeus hyväksyä, että et voi kontrolloida tulevaisuutta. Tämä on eri asia kuin murehtia vaikkapa korkeaa verenpainetta: jos sinulla on korkea verenpaine, niin sille voi tehdä jotain: laihduttaa, ottaa verenpainelääkettä, vähentää stressiä…sinulla on oikeasti jonkin verran kontrollia. (ei silti aina, eikä 100%). Mutta tulevaisuutta et voi kontrolloida. Voit vain murehtia.

Krooniset murehtijat haluavat kontrolloida kontrolloimatonta. He tuntevat olonsa ahdistuneeksi kun asiat eivät ole 100% hallinnassa ja koettavat tehdä kaikkensa saadaksensa tilanteen hallintaan. 99% varmuus ei heille riitä, pitää tietää varmasti.

Mutta kysy itseltäsi:

Montako sellaista asiaa joka on tulevaisuudessa, voit hallita 100%?

Vastaus on tietenkin: Nolla. Ei yhtään.

Sinulla –eikä minulla- ei ole oikeasti mitään kontrollia tulevaisuuden asioihin, siihen miten jokin asia tapahtuu tulevaisuudessa.

Tuliko epämiellyttävä olo tuosta ajatuksesta? Monelle tulee, sillä se voi olla tosiaan vaikea asia hyväksyä.

Olen kuullut kaikki vastaväitteet jo tuhanteen kertaan:

’Kyllähän minä voin vaikuttaa tulevaisuuteeni: elän terveellisesti, syön lanttua, en polta tupakkaa, kuntoilen, opiskelen, otan vakuutuksen’…

Tietenkin sinä voit vaikuttaa siihen miten elät nyt ja toki se usein vaikuttaa tulevaisuuteesi. Mutta silti: emme me tiedä edes, elämmekö huomenna…Se ruoka mikä on terveellistä tänään voi olla tuomittu huomenna. Vakuutusyhtiö voi mennä nurin, voi tulla sota. Toisin sanoen: ei meillä ole kontrollia siihen miten asiat lopulta tapahtuvat. Epävarmuus on osa elämää. Hyväksy se, tai: murehdi ja ole huolissasi.

Nykyinen yhteiskunta ikävä kyllä pakottaa meitä yhä enemmän sellaiseen muottiin, että tunnemme tarvetta kontrolloida kaikkea, sitä kontrolloimatontakin. Samalla meitä pommitetaan päivittäin, tunneittain ja minuutteittain kaikenlaisilla asioilla ja uutisilla, ei ainoastaan lähiympäristöstä, vaan koko maailmasta. Kun toisella puolella maailmaa tapahtuu tulva, niin me tiedämme sen heti – ja alamme huolestua, murehtia pelätä ilmastonmuutoksen vaikutuksia täällä – tai siellä missä oletkin. Kun joku hullu alkaa vouhottaa sodasta jossain, niin me huolestumme – ja koetamme jotenkin kontrolloida. Miten voimme kontrolloida tuollaisia asioita, tai estää niitä tapahtumasta? Miten voimme olla 100% varmoja, että asiat eivät mene juuri niinkuin pelkäämme? Emme mitenkään ja – aivan niin: siksi me murehdimme, koska mielemme on huijannut meidät luulemaan, että silloin me teemme jotakin.

Ainoa asia mitä voimme tehdä on: murehtia.

Auttaako murehtiminen estämään ilmaston muutoksen, sodan, tulvan…?

Vastaus: ainoa asia mitä murehtiminen tekee, on se, että ahdistumme – ja se taas ei auta asiaa.

Todellisille ongelmille voimme toki jotain tehdä: voimme protestoida, vaikuttaa päästöihin, valita parempia johtajia. Ja jos voimme jotain tehdä, niin silloin se kannattaa tehdä, mutta emme pysty kontrolloimaan sitä mitä tapahtuu huomenna. Emme voi muuttaa sitä, että maailma on epävarma.

Silti voimme muuttaa jotakin,

Voimme muuttaa suhdettamme, asennettamme, epävarmuuteen.

Kirjoitukseni pointti on tämä: et voi kontrolloida tulevaisuutta. Hyväksy epävarmuus. Älä koeta kontrolloida sitä mitä et voi. Kun olet huolissasi ja murehdit asiaa, vatvot sitä päässäsi, silloin koetat – pääsi sisällä- hallita hallitsematonta, mutta totuus on, että kontrollointiyrityksesi on yhtä kuin murehtiminen. Hyödytön murehtiminen.

Kun oikeasti hyväksyt tämän, edes teoriassa, niin pelkästään siitä voi seurata oivallus ja helpotuksen tunne:

’kun en kerran voi kontrolloida tulevaisuutta, niin se merkitsee, että minun ei myöskään tarvitse koko ajan kontrolloida sitä (murehtimalla)’

Tästä taas seuraa:

Voin keskittyä siihen mitä voin ja mitä teen juuri nyt, sen sijaan, että murehtisin sitä mitä en voi, tai joka kenties tulevaisuudessa osoittautuu ongelmaksi.

Kun keskityt siihen, mitä teet nyt, voit itse asiassa kokea elämän. Murehtimalla potentiaalisia uhkakuvia et elä.

Helpommin sanottu kuin tehty?

Tietenkin. Juuri siksi murehtiminen on monelle  ongelma.

Mutta ensi askel murehtimisen vähentämiseen voi olla, että myönnät itsellesi:

 Minulla ei ole mitään kontrollia tulevaisuuteen.

Sitten alat keskittyä siihen mitä teet juuri nyt.

9 Comments

  • Satsuma

    Reply Reply November 24, 2014

    Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Itse olen kova murehtimaan (kuoleman ja sairauksien pelkojen lisäksi) kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ymmärrän hyvin kirjoituksesi pointin ja olen joskus itsekin pohtinut samoja asioita. Järjellä pystyn ajattelemaan, että kuoleman pelko on turha sillä kaikki joskus kuolemme, ja sairauksien pelko turhaa koska en voi tietää tuleeko minulle joku sairaus joskus vai ei.

    Ongelmani kuitenkin on se, että tajuan kaiken järjelläni mutta en silti pysty hallitsemaan pelkojani ja murehtimistani, vaan ajatukset puskevat mieleeni silti ja ahdistavat VAIKKA tiedän että se on turhaa ja en voi kontrolloida sairauksia/kuolemaa/tulevaisuutta.

    Ahdistun siis siitä että en saa näitä ajatuksia pois vaikka haluaisin enkä jaksaisi tällaisia miettiä… Turhauttavaa 🙂

    Hyvää joulun odotusta sinulle Ari! 🙂

    • Ari

      Reply Reply November 24, 2014

      Hei Satsuma,huomaatko itsessasi tuon teeman: pahimmat pelot ja siis ahdistukset tulevat niista asioista mita ei voi kontrolloida…

      Itse asiassa murehtiminen ja huolissaan olo on yritys kontrolloida, edes ‘paan sisalla’.

      Eiko olisi hieoa, jos opisimme elamaan siten, etta koemme elamamme nyt, ei huomenna, ei eilen… Emme odota jotain nurkan takana olevaa asiaa joka voisi tuoda onnen, tai emme huolehdi jostain joka ehka saattaa olla ongelma tulevaisuudessa.

      Kun sitten hyvaksymme taman, etta emme voi kontrolloida tulevaisuutta, niin siita voi seurata helpotuksen huokaus: ‘minun ei tarvitse vaantaa ja kaantaa ja taistella saavuttaakseni jonkin asian, vaan voin vain todeta: ‘teen sen minka voin nyt ja seuraan uteliaana, mita tapahtuu. Ala anna tavoitteesi, tai halusi tai vaateesi vieda sinua niin, etta olet vaateesi orja.

      Taman asenteen oppimisessa auttaa CBT huolestuneisuuteen, ja tietoinen lasnaolo, ja tietoinen lasnaolo pohjainen kognitiivinen terapia. Kaikkien tarkoitus on auttaa vahentamaan huolehtimista tulevaisuudesta ja suremista menneista —je elaa nyt.

      Kokeile vain,

      aloitan muuten jasenille varatun kolmen kuukauden pituisen kurssin juuri naista menetelmista milla voitetaan murehtiminen,ahdistus ja stressi. Kurssi tulee alkamaan suunilettlusti uudenvuoden jalkeen, ja se on ns. edullinen kurssi, silla en ole siella livena, mutta lahetan materiaalia viikoittain ja annan kotitehtavia,joten se on suoranaisesta yksiloterapiasta seuraavaksi paras vaihtoehto…seuraa postiasi…kurssia tarjotaan aluksi vain 30 opilaalle.

      Ari

    • sipuli

      Reply Reply December 1, 2014

      Kuulostaa niin tutulta!
      Että järjellä tietää mutta silti ahdistavat ajatukset ja pelot puskevat mieleeni.. (niitä on paljon!)
      Ja fyysiset oireet myös ovat valtavat mitkä lisäävät kaottisuutta! Apua!

      • sipuli

        Reply Reply December 1, 2014

        jokapäiväiset oireet :/

    • Alexandra

      Reply Reply July 28, 2015

      Pidin kirjoituksesta. Olen viimeaikoina kuullut tietyltä ihmiseltä, että olen asioista epävarma ja niin ei ole hyvä. Tämä ihminen on se kenen kanssa voisin kuvitella tulevaisuutta, mutta musta tuntuu, että enemmän mua pelottaa tulevaisuus ilman häntä. Siitä tulee epävarmuus asiaan, mutta jos jatkan epävarmuuttani kokoajan voi olla, että se pilaa kaiken ja sitä en tulisi antamaan anteeksi itselleni. Sen takia etsin netistä tällaisia kirjoituksia, koska haluan elää elämäni ilman murheita ja nyt ymmärsin sen, että mikään ei ole varmaa ja mitävain voi tapahtua mutta siihen ei auta murhetiminen yhtään. Kiitos tästä, tämä auttoi minua ja sai minut ajattelemaan asiaa!

      • Ari

        Reply Reply July 30, 2015

        Kiitos Alexandara,

        On todella mukavaa saada positiivista palautetta löpinöistään. Hauska, että olet saanut hyötyä kirjoituksestani ja että se on pannut sinut ajattelemaan. Juuri siksi naita tekstejä kirjoittelen, että ihmiset ajattelisivat, eivätkä vain reagoisi. Kun me vain reagoimme, niin pelkäämme, emmekä opi mitään – muuta kuin pelkäämään lisää.

        Murehtiminen tai huolestuneisuus ei tosiaankaan auta, eikä ratkaise mitään, vaan vain riistaa meiltä elämän juuri nyt. Epävarmuutta emme voi kokonaan poistaa koskaan…kun opimme hyväksymään tämän, niin voimme alkaa elää…tässä ja nyt, ei huomenna.

        Kiitos vielä, mukavaa loppukesää ja elämää sinulle,

        AriJ

  • Hemuli

    Reply Reply January 3, 2015

    Siinä se, juuri niin kuin Satsuman kirjoituksessa, kuulostaa niin tutulta, olisin voinut kirjoittaa sanatarkkaan samalla tavalla tai kun luin kirjoituksen, olisin voinut luulla omakseni ilman nimeä! 😉

    • Ari

      Reply Reply January 5, 2015

      Kitos kommentista Hemuli,

      Eikö ole rauhoittavaa huomata, että nuo kärsimykset ja kokemukset ovat aika lailla universaaleja? Tietyissä olosuhteissa ja samoja asioita kokeneina me kaikki reagoisimme suurin piirtein samalla tavalla, ja ahdistuisimme samoista asioista. Tuon oivaltaminen ‘normalisoi’ omia kokemuksiamme ja auttaa usein hyväksymään itsemme, olemaan hiukan vähemmän itsekriittinen.

      Ari

  • Elmeri

    Reply Reply August 19, 2017

    Hei ari! kirjottelin tänne talvella jonkin verran kun oli paljon ahdistuneisuutta, epätodellista oloa ja sekoamisen pelkoa ja murhetta tulevaisuudesta jne. pelot ja ahdistus loppui joskus helmikuussa ja koko loppukevät ja kesä meni todella hyvin ilman mitään pelkoa jne. nyt taas syksyllä kun palasin opiskelemaan samat murheet ja pelot nousivat pintaan, “entä jos sekoankin tulevaisuudessa, entä jos alankin ajattelemaan näin, entä jos alan näkemään näkyjä, entä jos kokoajan ajattelen näitä asioita niin sekoan?” kokoajan pelko ja ahdistus päällä asiasta :/ mikä avuksi?

Leave A Response

* Denotes Required Field