Esiintymisjännitystä? Pidetään puhe.

 

conference

Useimmille meistä puheen pitäminen yleisölle, lavalta…on karmeinta mitä voi ajatella. Amerikkalaistutkimuksen mukaan ihmisten pelko n: o 2 on kuoleman pelko. Pelko n: o 1 on julkisen puhumisen pelko. Jotkut menevät niin pitkälle, että he väittävät makaavansa mieluummin arkussa vainajana kuin seisovat yleisön edessä pitämässä hautajaispuhetta.

Mikä julkisessa puhumisessa on niin kauheaa?
Tietenkin nolaamisen pelko, itsensä häpäisemisen pelko, mokaamisen pelko…
On esitetty teorioita, että heimoyhteisöissä joskus oli ihan hengenlähdöstä kyse, jos jotenkin osoittautui erilaiseksi kuin muut. Jos et sulaudu porukkaan, niin sinua pidetään erilaisena ja erilaisuus voi merkitä samaa kuin uhka. Voit joutua karkotetuksi ja yksin, ilman heimoa ei pärjää vaan tulee heti syödyksi tai ainakin tapetuksi. Siispä ei sovi olla ainakaan erilainen. Ei saa erottua. On turvallisempi olla pitämättä puhetta. No, se on teoriaa ja voi pitää paikkansakin.

Mutta mitäs tolkkua nykyään on olla tärinään asti jännittynyt ja ahdistunut jos joutuu puhujapönttöön? Eihän nyt kukaan ainakaan länsimaisessa yhteisössä ala toista epäillä viholliseksi vain siksi, että tämä pitää puheen jossa hiukan erottuu toisesta. Tai on huomion keskipisteenä. Ei ketään kivitetä siksi, että puhe ei onnistu ihan nappiin.

Totta puhuen ei kai sitä selitystä tarvitse hakea noin kaukaa. Jos joku on saanut osakseen kaverien irvailua, kun on esitys koulussa mennyt poskelleen niin ei siinä muuta tarvita. Sen jälkeen esiintyminen julkisesti tuntuu kuin sinut heitettäisiin nälkäisen susilauman eteen.

Sosiaalinen ahdistus, josta esiintymisjännitys on yksi alalaji, on aika ovela juttu. Siihen liittyy kaikenlaisia itseään ylläpitäviä ja vahvistavia tekijöitä. Yksi tällainen ahdistusta ylläpitävä tekijä on se, että sorrut luultavasti muutamaan ajattelun ansaan, kaavamaiseen ajatteluun jonka olet omaksunut jo varhain. Luettelen tässä muutaman ajattelun ansan:

1: Ennustaminen: ”Minulle naurettiin silloin kun pidin sen esityksen koulussa 15 vuotta sitten. Punastuin ja sekosin sanoissani. Minulle tulee aina käymään näin, jos koetan esiintyä.”

2: Musta-valkoinen ajattelu: Esityksesi on joko täydellinen onnistuminen tai täysi floppi. Harmaata aluetta ei ole.

3: Positiivisen suodattaminen – keskittyminen negatiiviseen: Huomaat sen yhden asian joka meni eri tavalla kuin piti. Et huomaa niitä kymmentä asiaa jotka onnistivat- ne eivät merkitse mitään. Pyörittelet ’mokaasi’ mielessäsi esityksesi jälkeen – ja ennen seuraavaa.

4: Pahin kaikista: Ajatuksen luku. ”Ne nauraa mulle”. ”Ne ajattelee, että mikä pelle toi on”. Luet siis toisten ajatuksia. Tai niin sinä luulet. Totuus on, että ne ovat sinun omia ajatuksiasi, eivät muiden, mutta olet niin kauan ajatellut tuollaisella kaavamaisella tavalla, että olet alkanut uskoa, että tiedät mitä muut ajattelevat – sinusta.

Noita kaavamaisia ajattelun ansoja on vaikka kuinka monta. Hyvä uutinen sinulle, esiintymisjännittäjä, on että niitä on mahdollista muuttaa – jos niin haluat. Voit oikeasti oppia erilaisen tavan ajatella. Voit oppia taivuttamaan jäykkiä ajattelutapoja ja oppia ajattelemaan joustavammin ja realistisemmin – ja itseäsi kohtaan myönteisemmin. Lopputulos on, että esiintymisjännitys lievenee. CBT terapiassa tehdään juuri sitä. Tunnistetaan kaavamaisia ja epärealistisia ajatuksia ja ajattelun malleja. Sitten ne kyseenalaistetaan ja opitaan uusia tapoja.

Mikä muu pitää esiintymisjännitystä yllä? Otetaan muutama iso asia.

Sisäänpäin kääntynyt huomio. Kun astelet kohti puhujanlavaa – tai vaikka kun olet porukan keskellä ja pitäisi sanoa oma mielipiteensä asiasta josta sinulla olisi hyvin vankka mielipide, mitä tapahtuukaan? Katseletko avoimin mielin toisia kasvoja? Odotatko innolla, että pääset kertomaan asiasi? Nautitko siitä, että saat jakaa tietoa, viisautta, oivalluksia…? Mitä vielä. Huomiosi ei ole toisissa, eikä siinäkään mitä kerrot. Huomiosi on itsessäsi. Siinä miltä sinusta tuntuu, siinä ajatuksessa, miten tulet suoriutumaan (huomaa ajattelun ansa: ennustaminen). Huomiosi on myös siinä kaavamaisessa ajatuksessa, että mitä muut sinusta ajatteleva. Kun huomiosi on itsessäsi, peloissasi ja oireissasi niin se ei voi olla samaan aikaan kunnolla siinä mitä sinun pitäisi tehdä. Esityksesi taso väkisinkin heikkenee, jos uskallat avata suutasi ollenkaan. Sisäänpäin kääntynyt huomio on yksi osanen josta opetellaan pois CBT terapiassa.

Otetaan vielä jokin tekijä. Kun sinulla on ylläolevien kaltaisia tapoja ajatella itsestäsi ja muista, kun lisäksi sinulla on tapana kääntyä sisäänpäin huomioiden omat kokemuksesi, niin on tietenkin ymmärrettävää ja odotettavissa, että teet kaikenlaista, mitä tahansa, että et sitten mokaisi. Ensiksi mieluiten vältät koko esiintymistä. Sitten jos et voi välttää esiintymistä, teet kaiken, että varmasti et mokaisi: harjoittelet kuin hullu, valmistat jokaisen lausumasi sanan etukäteen, teet hengitysharjoituksia, otat rauhoittavan pillerin tai beta salpaajan. Näiden kaikkien temppujen avulla…selvisit! Kunnes tulee uusi tilanne. Todellisuudessa olet vain vahvistanut mielellesi sen pelon, että et voi selvitä ellet tee noita välttely ja suojautumistemppuja. Mitä tämä tekee itseluottamuksellesi? Entä sille epärealistiselle pelolle, että sinut tapetaan, jos unohdat jonkin sanan esityksessäsi? Sille pelolle, että kuolet häpeästä, jos punastut? Saat potkut, jos jännityksesi näkyy? Sinua pidetään tyhmänä, jos kätesi tärisevät?
CBT terapiassa muutetaan noita totuttuja käyttäytymismalleja niin, että alat oikeasti uskoa itseesi eri lailla.
Muita asioita joihin voidaan kiinnittää huomiota ja joita muutetaan terveemmiksi: etukäteismurehtiminen, jälkimärehtiminen, vääristynyt kuva itsestä (”olin punainen kuin kypsä tomaatti”, ”olin kykenemätön liikkumaan tuntiin”). Myös erilaisia yksittäisiä epärealistisia uskomuksia muutetaan. Tällainen uskomus voi olla vaikka se, että pyörryt ahdistuksen takia. Opit, että ahdistuksesta johtuva huimaus on eri asia kuin pyörtyminen.

Tästä tulikin mieleeni vielä yksi osanen jota muutetaan CBT terapiassa: Kun olet alkujaan pelännyt esiintymistä ja toisten arvostelua ja mokaamista olet kokenut jännitystä. Kovaa ahdistusta. Olet sitten alkanut kokea ahdistuksen oireita (tietenkin). Noita oireita ovat mm: sydämen tykyttely, kehon lämpeneminen, hengityksen kiihtyminen (joka tuntuu vaikeutena hengittää), hikoilu jne. Nyt alat sitten pelätä kaiken lisäksi tuota toista asiaa. Ahdistusta itseään. CBT terapiassa opit terveellisen tavan suhtautua ahdistukseen ja mitä tapahtuukaan? Paradoksi. Et sen jälkeen enää ahdistu – ainakaan niin paljoa.
Esiintymisjännitys on aika lailla rajoittava ongelma. Toisia se rajoittaa seurustelemasta vapaasti, tosia esiintymästä julkisesti Joitakuita se ei estä esiintymästä, mutta tekee siitä turhan vaikean. Jos sinä pakotat itsesi selviämään kerran toisensa jälkeen esiintymistilanteista, mutta aina olet ylenmääräisen stressaantunut, niin miksi et kokeilisi mitä kokenut CBT terapeutti ja oikein laadittu esiintymisjännitysohjelma voivat tehdä hyväksesi? Voit saada tuloksia muutamassa viikossa. Kokeile vaikka ”mokataan vaan” koulutustamme – se soveltuu yrityksille, tai voit haluta kokeilla yksilöohjelmaa.

Yritykselle: Koulutus-konsultaatio-lopeta turha esiintymisjännitys


Terapiaa: Lopeta sosiaalisen tilanteen pelko

Leave A Response

* Denotes Required Field